En todellakaan väitä olevani mikään ekspertti erilaisten kisatuotosten tekemisessä, koska aika vähän olen tarinakisoihin osallistunut. Tässä on vähän sekalaista pohdintaa tekstimuotoisista kisatuotoksista ja siitä, mitä havaintoja olen itse tehnyt tuotoskisoista.
Päälimmäinen murhe kisatuotosten kanssa on niiden toisteisuus, erityisesti silloin, jos tuotokselle ei ole annettu mitään selkeästi rajattua aihetta tai muita vaatimuksia, on vain se perinteinen sanamäärävaatimus ja että tuotoksen tulee liittyä jollain tavoin niihin kisoihin. Okei, tämä on tietenkin siinä mielessä helppo, että kirjoittaja voi suoltaa miltei mitä vain, mikä nyt niihin kisoihin liittyy. Mutta liittyykö se niihin nimenomaisiin kisoihin? Kun tarpeeksi monta kisatuotosta kirjoittaa, tulee varmaan muillekin mieleen, että eipä se tämäkään teksti juuri eroa tuosta edellisestä, kilpailun järjestäjän nimen jos vaihtaa, niin menisi kyllä toisaallakin.
Toinen harmi tuotoksissa on se, että niitä ei oikein voi kirjoittaa itse kisasuorituksesta, koska sen sujumista ei vielä tiedetä kirjoitushetkellä. Minä ainakin kirjoitan tuotoksista päiväkirjamaisia ja usein lisään ne hevosten päiväkirjaan. Jos siis kirjoitan kisasuorituksesta, että menipä ihan kauheasti ja hevonen pukitti ja meidät hylättiin, ja sitten tuloksena on ykkössija, niin eipä se tuotos ja tulos ole oikein linjassa keskenään. Kisatuotosten pitääkin kertoa tapahtumista ennen sitä hetkeä, kun ratsastaa kentälle oikeasti kisaamaan. Onhan tässä monia mahdollisuuksia: valmentautumista kotona, valmistautumista reissuun lähtöön, matkan päältä, kisapaikalla ja niin edelleen, mutta... silti.
Itseäni auttaa tuotosten kirjoittamisessa se, että kisapaikka on kuvattu hyvin ja siellä on jotakin persoonallista tai jotain, mihin voi helposti tarttua. Viimeisin nyt oli hollantilaistalli Zilverkroonin Friends Cup -osakilpailu, jonka tuotoksissa mehustelin tulppaaneilla, koska kevät + Alankomaat = tulppaanit. Muutama vuosi sitten kirjoitin kai kymmenkunta tekstiä Pariisin liepeillä pidettävistä kisoista, vaikkei tuotoksilla saanut lisäarpoja lainkaan. Mutta kun jokin juttu siinä vain inspiroi niin kovin! Tosin on myönnettävä, että läheskään kaikki tekstit eivät liittyneet millään tavoin hevosiin tai kisoihin.
Kisojen järjestäjä voi jossain määrin auttaa näissä antamalla tehtävänannoksi tiettyjä aihepiirejä tai ainakin heittelemällä vinkkejä erilaisista aiheista, joista voisi kirjoittaa. Kirjoitin joskus hevosurheilulehden toimittajan haastattelemaan Sonjaa Italiassa. Se oli mainio teksti-idea, ei nyt uniikki, mutta harvemmin sellainen on itselle tullut mieleen. Tietenkin huonosti osuessaan tarkasti rajatut tehtävänannot tekevät elämästä vaikeata, jos niiden aiheet eivät osu itselle yhtään.
Siitä olen aina kiitollinen, jos ja useimmiten kun kisajärjestäjät eivät ole erityisen tiukkoja tekstien suhteen. Olen joitain kertoja joutunut kirjoittamaan tuotoksen yhteyteen kootut selitykset eli sen, että tiedostan itsekin tekstin liittyvän melko hailusti kisoihin ja ymmärrän hyvin, jos tästä ei lisäarpoja heru. Lähes poikkeuksetta nämä ovat menneet kuitenkin läpi järjestäjän seulasta. Olen tosi iloinen näistä aina, koska inspiraatio on siitä kelju otus, että se ei aina mene lainkaan siihen suuntaan kuin sen halusi menevän.
Olisi muuten tosi mielenkiintoista kuulla piirtäjiltä heidän mietteitään kisatuotosten teosta. Minä tunnetusti en osaa piirtää, joten osallistun aina teksteillä ja piirrosmaailma on muutenkin minulle tuikituntematon. Onko piirtäjillä samanlaisia haasteita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti