Joulutauko

Tänä vuonna luvassa ei ole joulukalenteria vaan ihan päinvastainen: joulutauko. Syytän taas kaikkea muuta paitsi itseäni, ensisijaisesti töitä. Mutta eipä se mitään! Kaikille lukijoille hyvää joulunodotusta, eiköhän ensi vuonna taas palata asiaan.

– S

Tarinani tarinamaailmassa

Olen jo jonkin aikaa maininnut aina toisinaan sivulauseissa sen, että kyllähän minäkin olen tarinahevospuolen soppaan työntänyt lusikkani, silleen pienesti. Tällä kertaa en kuitenkaan jätä juttua pelkästään maininnan varaan vaan esittelen reilusti ainoan päähahmoni, Sonja Tähdistön!

Sonjan tarina alkoi elää syyskesällä 2019 Hopiavuoressa. Minähän jo keväällä sinä vuonna blogissa esittelin tallin (Hopiavuori), kun se oli osunut tutkaani ja olin jollain tavoin ihastunut siihen. Torppasin tuolloin kuitenkin koko idean tuoda lähteä mukaan. Ei ollut olevinaan aikaa eikä sitten oikein kunnollista ideaakaan sille hahmolle plus kaikki muut hyvät (teko)syyt. Kesän verran vatvoin asiaa edestakaisin, hermostuin itseeni ja päätin yrittää kuitenkin. Elokuun puolivälissä 2019 Sonja ja Salieri tupsahtivat Hopiavuoren pihamaalle.

Sonja ei varsinaisesti ole ihan noin vain kesän -19 aikana keksitty hahmo. Minulla on varmaan aina pyörinyt päässä kaikenmoisia juonenpoikasia ja tarinantynkiä, ja niissä on usein ollut jotakuinkin Sonjan kaltainen hahmo. Hahmon taustatarina olikin selvä melko lailla alusta lähtien, kaiken muun olen joutunut erikseen keksimään sitten. Ette usko miten monta nimi-ideaakin kävin läpi! Enkä edelleenkään esimerkiksi tiedä miltä Sonja näyttää varsinaisesti. Perusseikat ovat tietenkin tiedossa ja jonkinlainen kasvokuva löytyy myös, mutten ole siihen tyytyväinen oikein eikä se kerro kauheasti paljon muuta. 

Alunperin Sonja oli suhteellisen traaginen hahmo. Häneltä oli melko vastikään kuollut sekä aviomies että läheinen isä. Aikansa surtuaan ja saatuaan itsensä kerättyä jollain tavoin kasaan hän päätti panna elämänsä uusiksi ja muuttaa Seinäjoen peräkylille, vanhoille kotinurkilleen. Samalla sitten hänen hevosensa päätyi Hopiavuoreen. 

Paljon on tapahtunut sen jälkeen: löytyi uusi miesystävä, jonka kanssa muutettiin yhteenkin ja sitten se häipyi töihin ulkomaille pariksi vuodeksi. Tuli uusi hevonen, Mortalis ja sen kanssa lähdettiin kisakentille, vähän vahingossa mutta huomattiin sitten ettei se ole niin paha asia. Revin juonenkäänteitä melko huolettomasti ja katson mitä niistä saan aikaan. Minulla ei todellakaan ole mitään pitkälle menevää suunnitelmaa siitä, mitä Sonjan elämässä tulee tapahtumaan milläkin aikavälillä. Lähinnä siinä vaiheessa kun Sonjan elämä alkaa tuntua liian seesteiseltä, kehitän jostakin jotakin kriisiä, draamaa tai muutosta.

Sonjan tarina on tietenkin poikinut kasan sivuhahmoja, joista hänen miesystävänsä Harri on uinut Hopiavuoreen asti. Muutkin toki vilahtelevat enemmän tai vähemmän merkittävissä rooleissa Hopiavuoren tarinoissa, mutta eivät sillä tavalla ole varsinaisia hahmoja siellä. Tärkeimmästä päästä ovat Sonjan ystävät Kimmo, Tuomo ja Helena (vaikka ovat viime aikoina olleet kyllä kovasti taka-alalla, ideoiden puutetta näet); Sonjan setä ja serkku perheineen naapurissa; Sonjan nyt jo edesmennyt mummo; Lakkaman Simo, valmentaja ja hevoskauppias; Anssi, joka tällä hetkellä ratsastaa Salieria sekä Vladimir, ikivanha lomaromanssi, joka vilahtelee taustalla aina silloin tällöin.

Tämä on ensimmäinen kerta varsinaisesti, kun tutustun ylipäänsä tällaiseen sosiaaliseen kirjoittamiseen eli tarinaan, jossa on mukana useampi kirjoittaja. Aluksi se suorastaan ahdisti, kun minä haluan aina tietää kaikki mahdolliset yksityiskohdat täsmälleen oikein. Samoin ahdisti Hopiavuoren ympäristö, josta ei tietenkään ikinä voi tietää kaikkea mahdollista vesiletkun väristä parkkipaikan sepelin raekokoon asti. Lisäksi oli tunnustettava myös omat rajoitteensa hevosten kanssa: koskapa oma hevosharrastukseni on aina ollut pelkkiä virtuaalihevosia, en tiedä sitä, tätä enkä tuota asiaa tallielämästä, hoitamisesta, ratsastamisesta tai ylipäänsä mistään.

Vähitellen olen oppinut löysäämään pipoani näiden suhteen. Ei kaikkea tarvitse aina kertoa ja kuvata viimeistä pikkupilkkua myöden! Joskus tai itse asiassa hyvin usein riittää se, että asiat ovat jotenkin sinne päin ja lukija saa kuvitella loput, jos näkee tarpeelliseksi. Olen oppinut skippaamaan kaikenlaisia epäolennaisuuksia ja joskus sitten vain keksiä omine lupineni jotakin. Niin ne muutkin varmaan tekevät. Ja joskus voi ihan hyvin pikkuisen venytellä sitä, mitä muut hahmot ovat tehneet, ei kaiken tarvitse ihan joka asiassa olla prikulleen samalla tavalla. Toki sama on sitten siedettävä itsekin, että toiset kirjoittajat muokkaavat yksityiskohtia välillä mieleisikseen.

Olen välillä pohtinut sitäkin, että Sonjan tekemisissä on välillä varmaan tosi paljon kaikenlaista epärealistista. Esimerkkinä voisi mainita ihan jo senkin että mitä ihmettä varten suhteellisen varakas ihminen pitää hevostaan Hopiavuoren kaltaisella pikkutallilla, kun olisi oikeasti varaa maksaa enemmänkin jonkin paremman tallin täysihoidosta. Tässäkin on auttanut se, että on antanut sille tiukalle realismin vaatimukselle pitkät piut ja ajattelee, että se nyt vain on näin. Emmehän me kirjoita tietokirjaa vaan fiktiota, vaikka tietenkin suhteellisen realistisessa ympäristössä.

Sonja on asustellut jo yli kaksi vuotta Hopiavuoren maisemissa ja matka eikun jatkuu vain. Hopiavuoresta on löytynyt alusta asti "leikkikavereita". Tällä hetkellä suurin uutinen on joulukuun alussa järjestettävä Paris SIM Dressage Week, johon sankarittaremme suuntaa Mortin ja parin tallilaisen kanssa kilpailemaan. Minulla on pää täynnä kaikenlaisia ideoita varsinkin siitä, että kun tuolla viikko ollaan ja vain kahtena päivänä omat luokat, niin pitäähän sitä päästä Pariisiin. Saa sitten nähdä että miten paljon niistä kaikista ideoista saa kirjoitetuksi.

– S

Miten kilpailen ARJ:ssä, feat. porrastetut

Kirjoitin helmikuussa siitä, miten kilpailen ARJ:ssä. Se teksti koski perinteisiä kisoja, koska silloin VRL:n uudistus oli vasta edessä päin ja siinä rytinässä myös ARJ pääsi porrastettuihin mukaan. Asiat ovat toden totta muuttuneet sen jälkeen, joten tässä pieni katsaus siihen, millä tavalla nykyään kilpailutan hevosiani.

Erikoisaskellajiluokat

Tämän kohdalla muutokset koskevat lähinnä saddlebredejä ja National Show Horseja. Aiemmin niissä saattoi olla hevosia, jotka kilpailevat pelkästään saddleseatissa ja/tai ajoluokissa, eivät lainkaan askellajiluokissa. Muiden rotujen kohdalla kilpailutin hevosia paljon askellajiluokissa, vaikka niillä saattoi (rodusta riippuen) olla mukana myös jokin saddleseat-laji. Tämä on melko selvä ja looginen asia, koska muilla roduilla erikoisaskellaji on synnynnäinen ja myös tavoiteltu asia. 

Nyt kaikki tietyn rodun hevoset kilpailevat niille avoimissa erikoisaskellajiluokissa, myös ne saddlebredit ja NSH:t. Olen siis käytännössä luopunut siitä käytännöstä, että jotkin hevoset olisivat vain saddleseat- tai ajohevosia. Se nyt vain on helpompaa kaikin puolin.

Kaikille roduille avoimiin 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin olen ilmoittanut ensin niitä rotuja, joilla ei omia askellajiluokkia ole (campolino meidän tapauksessa). Sen jälkeen vuorossa ovat missourinfoxtrotterit, joille on tarjolla vain yksi oma luokka (foxtrot) ja sen jälkeen kalliovuortenhevoset, joille on tarjolla vain 2 omaa luokkaa (amble ja platform walk, jälkimmäinen yhteinen pasojen kanssa). Jos näiltä jää tilaa tai ylipäänsä kisalistoilla on muita rotuja, ilmoitan niitä sitten. Saddlebredeille/NSH:ille, tennesseenwalkereille ja paso finoille kuitenkin on tarjolla peräti 3 rotukohtaista askellajiluokkaa kullekin ja jos ja kun niitä järjestetään, ilmoitan ne tietenkin mukaan niihin. Tosin viime aikoina näitä rotuja ei ole juurikaan ollut kisalistoilla, kun olen kisannut kaikki loppuun tai sitten ne odottavat ikääntymistä.

Ajoluokat

Perinteisten kisojen aikaan monilla hevosilla oli näistä ajoluokista vain yksi, johon se erikoistui (roadster, fine harness tai pleasure driving), mutta nyt porrastettujen kanssa en ole jaksanut säätää. Porrastetuissa kaikki siis osallistuvat kaikkiin ajoluokkiin.

Lisäksi ilmoitan ajoluokkiin sellaisiakin hevosia, jotka eivät siihen periaatteessa erikoistu eikä niiden sivuillakaan välttämättä lue mitään ajoluokista. Tämä koskee erityisesti arabeja ja morganeita, molemmissa on joitain suhteellisen harvoja yksilöitä, jotka kisaavat porrastettujenkin puolella pelkkiä ajoluokkia. Niiden lisäksi kuitenkin ajoluokissa kilpailevat kaikki ne, jotka ovat pääasiassa saddleseat-hevosia. Tällä tavalla saan kivasti lisää kisoja myös noille saddleseat-hevosille, joille ei muuten välttämättä ole niin paljon kisakutsuja tarjolla.

Pleasure driving on avoin kaikille roduille ja jos vain sattuu kisalistoilla olemaan mitään, niin olen ilmoittanut niihin luokkiin mukaan mm. saddleseat-pintabianejani ja Georgian Grandeja. Pitäisi ottaa joskus enemmän noita muitakin rotuja mukaan tuonne pleasure drivingiin, enpähän vain ole saanut aikaiseksi.

Hackneyponien omat ajoluokat ovat toki vain niille avoinna ja kilpailenkin niillä mielelläni näissä luokissa, jos vain sattuu olemaan sopivia poneja kisalistalla. Tällä hetkellä ei kyllä ole, kun kaikki on kisattu valmiiksi. Harvemmin Ionicin kanssa on tullut ongelmaa siitä, että on liian vähän hevosia!

Ja pakko tunnustaa, että nakkasin mäkeen myös nuo hackneyponien ajoluokkien säkäkorkeusrajoitukset... Ei niitä pysty tämän systeemin kanssa noudattamaan mitenkään järkevästi, joten menköön kun ei niitä ylikorkeita poneja ole rajoitetuista luokista diskattukaan.

Saddleseat

Saddleseat-kilpaileminen on pysynyt koko lailla samanlaisena kuin perinteistenkin kisojen kanssa. Yhtäkkiä osaan sanoa yhden muuttuneen asian: hackneyponit kilpailevat kaikissa oman lajinsa luokissa, eivät vain niissä ajoluokissa, kuten perinteisissä kisoissa pidin tapanani. 

Siitä pidän kuitenkin kiinni, että yksi hevonen kilpailee vain yhdessä saddleseat-lajissa. Tämän mahdollistaa taulukko, johon hevoset on merkitty kukin oman lajinsa sarakkeeseen oikealle tasolle. Päivitän tätä taulukkoa aina ennen kuin ilmoitan hevosiani mukaan ja kopioin siitä osallistujat kisakutsuun. Onhan siinä melkoinen askarteleminen ylläpitää tuota taulukkoa ja kopioida siitä hevosia, mutta tällä on mentävä, koska muutakaan järkevää konstia en ole keksinyt. Haluan pitää itsepäisesti kiinni hevosten erikoistumisesta. Samalla siinä näkee konkreettisesti hevosten etenemisen.

– S

(ps. WRJ on saatu porrastettuihin mukaan myös. Wuhuu!)

Suomenhevoskasvattien nimet vuonna 2021

Vielä vuosi ei ole loppu, mutta ajattelin kuitenkin esitellä kuluvana vuonna syntyneet suomenhevoskasvatit nimineen. Näitä teemavuosiahan meillä on ollut vuodesta 2018 lähtien, ensin sisällissota, sitten Aku Ankka ja viime vuonna Seitsemän veljestä. Tämän vuoden teema on omenalajikkeet.

Omenalajikkeitahan on jo lähtökohtaisesti aika paljon, esimerkiksi Hirvensalmen taimisto esittelee todella kattavan listan uusia ja vanhoja lajikkeita. Toki kun katsotte noita nimiä, kaikki eivät sovellu suomenhevosten nimiksi vaan ovat ainakin minun makuuni liian vieraskielisiä ja osa taas suhteellisen tylsiä tai eivät muuten vain istu nimikäyttöön. Kaivelin muitakin lähteitä ja onnistuin löytämään muistaakseni erään opinnäytetyön, jossa oli kerätty tilastoa vanhoista omenapuiden myyntiluetteloista ja niissä myydyistä lajikkeista. Se oli varsinainen aarreaitta! Valitettavasti en löydä linkkiä siihen enää, mutta toteanpahan vain että kaikenlaista sitä virtuaalihevostensa eteen googlaa.

Osa omena-suokeista on saanut jo sivunsa, mutta kaikille on kyllä nimet keksittynä ja tässä on lista niistä:

• t. Ionin Antonovka
• o. Ionin Astrakaani
• o. Ionin Huvitus
• o. Ionin Jaspi
• t. Ionin Jättimelba
• o. Ionin Kenttämies
• t. Ionin Kesäkalvilli
• o. Ionin Kultainen Kitaika
• t. Ionin Luutnanska
• t. Ionin Ruusuomena
• o. Ionin Sokerimiron
• t. Ionin Talvikaneli
• t. Ionin Talvipostoffi
• t. Jonens Ananasrenett
• o. Jonens Säfstaholm
• t. Lepaan Liereä
• t. Sortavalan Imelä
• o. Tsaarin Kilpi

Kai se täytyy ensi vuonnakin suomenhevosia kasvatella ja päätin ottaa teemaksi laulujen nimet. Niitähän toki on tuhansittain, jo ihan suomenkielisiä kevyen musiikin kappaleita. Mutta minä olen nirso ja haluan valittujen kappaleiden olevan edes jotenkin itselleni tuttuja. Tietenkin nimen olisi suotavaa olla myös jollain tavoin persoonallinen ja jos se vielä on jollain tavoin huvittava, nimi tai kappale, niin aina parempi. Listoilla onkin jo Suloinen Myrkynkeittäjä, Naispaholainen, Assanvessankassa, Maanteiden Kuningas ja Karvanoppaelvis. Saa nähdä mitä kaikkea sitä vielä keksii ja löytää.

– S

Keskiviikkomyynti: missourinfoxtrottereita

Palaan vaihteeksi keskiviikkomyyntien pariin vaikka tänään onkin perjantai. Tällä kertaa tarjolla on vähän vanhempia missourinfoxtrottereita, jotka ovat kilpailleet itsensä valmiiksi ARJ-porrastettujen puolella. Osalla on vanhemmatkin kilpailtuja ja Ioniciin jäävät varsatkin tulevat kilpailemaan ARJ:ssä, joten olisivat ns. muodollisesti päteviä laatishevosia. Osa onkin ilmoitettu jo laatuarvosteluun, mutta tekstien puutteessa sieltä ei ole luvassa varmaan ykköspalkintoja.

Ei kuitenkaan kannata pelästyä tätä. En todellakaan oleta että hevosia vietäisiin laatiksiin tai että niillä tehtäisiin yhtään mitään. Ne lähtevät ihan mihin tahansa kotiin ja käyttöön. Näistä saisi varmasti ihan kivoja matkaratsuja tai western-hevosia (joillain on tuloksia näistäkin lajeista), mutta kyllä ne ovat täydellisiä tallinkoristeitakin.

Myyntiehdot ovat helpot:

• Kerro jotakin kautta, minkä hevosen haluat ostaa: tämän postauksen kommenteissa (muista jättää sähköpostiosoitteesi!), sähköpostitse osoitteeseen vtionic@gmail.com tai Keskustassa privaviestillä (Sirpa).
• Tee sivut ja ilmoita uusi osoite.
• Ilmoita myös VRL-tunnuksesi, hevoset ovat rekisterissä.

Tarkempia ohjeita ja muuta filosofointia löytyy vanhemmasta blogitekstistä Hevosten myyntiehdot. Värivaihtoehtoja hevosille saa kysymällä ja muutenkin saa kysyä jos on jotakin epäselvää.

Oriit

Dark Supernova Ion VARATTU

• 1p suku (Midwest Sunrise GA - Saint Clair's Angie D.)
• s. 26.12.16
• Kuvan saa mukaan (Bob Langrish)

Deadly Knightshade Ion VARATTU Chao

• 1p suku (Ozark's Knight Rider GA - Saint Clair's Angie D.)
• s. 14.10.18

MacGyver Ion VARATTU

• 1p suku  (Ozark's Knight Rider GA - Midwest Platinum Blonde GA)
• s. 20.1.17
• Kuvan saa mukaan (Bob Langrish)

Midwest Sunrise GA VARATTU Chao

• EVM suku
• s. 1.8.16

Tammat

Angel In Sunrise Ion VARATTU Chao

• 1,5p suku (Midwest Sunrise GA - Ninety-Ninth Angel Ion)
• s. 11.11.18

Babylon Five Ion VARATTU Chao

• 1,5p suku (Ozark's Knight Rider GA - Ninety-Ninth Angel Ion)
• s. 11.12.18

Blond Supernova Ion VARATTU Chao

• 2p suku (Dark Supernova Ion - Blondfox Ion)
• s. 3.10.18

Blondfox Ion VARATTU Chao

• 1p suku (Londonfox - Midwest Platinum Blonde GA)
• s. 30.1.18

Golden Sunrise Ion VARATTU Chao

• 1p suku (Midwest Sunrise GA - Midwest Platinum Blonde GA)
• s. 7.10.18

KITT Ion VARATTU Chao

• 1,5p suku (Ozark's Knight Rider GA - Mustang's Rock'n Roll Barbie)
• s. 8.10.18

Ladyfox Ion VARATTU

• 1,5p suku (Ozark's Knight Rider GA - Blondfox Ion)
• s. 3.12.18

Ninety-Ninth Angel Ion VARATTU Chao

• 1p suku (Ninety-Nine Nights - Saint Clair's Angie D.)
• s. 29.1.18

Ionicin missourinfoxtrotterit

Olen viime aikoina puuhannut foxtrottereiden parissa. Viime vuonna nimittäin syntyi reilu 20 foxtrotter-varsaa ja niistä suunnilleen puolet ovat saaneet sivunsa. Näistä kaikki (netissä olevat) ovat päässeet myös jo rekisteriin ja ovat aloittaneet kisauraansa porrastetuissa. Useimmilla, ellei peräti kaikilla onkin porrastetuissa kisanneet vanhemmat, joten varsat ovat saaneet jotakin pohjapisteitä jo sieltä eikä kisaamista tarvinnut aloittaa ihan pohjalta. Ah, minun pitäisi perehtyä paremmin näihin porrastettuihin ja siihen miten ne vaikuttavat hevosten ominaisuuspisteisiin tai mitä ne nyt ovatkaan. Mutta tämä postaus ei käsittele niitä.

Kerron ensin hieman rodun historiasta Ionicissa. Historia on nimittäin pitkä, mutta silti foxtrotter pääsi vähän yllättämään, sillä siitä ei pitänyt kai koskaan tulla kasvatusrotua edes! Tietääkseni ensimmäinen foxtrotter Ionicissa oli suvuton ori Sparkling Luminary. Jos sivun tietoihin on luottamista, se tuli ensin Marineaan, Marinean lopettaessa myytiin (sellainen talli kuin Kurpitsaniemi?) ja sitten se kuitenkin toukokuussa 2004 päätyi Ioniciin. Mitä varten se alunperin Marineaan keksittiin, siitä minulla ei ole tietoa eikä Virginiakaan muista enää. Eikä siitäkään ole ihan tarkkaa selkoa, että miten se lopulta päätyi Ioniciin.

Joka tapauksessa Sparkling Luminarysta, tuttujen kesken Leevistä tuli yksi Virginian lempihevosista. Siitä huolimatta ei Ioniciin koskaan keksitty tai ostettu foxtrotter-tammaa, mutta se astui vieraita tammoja useammankin. Varsoista ori PI's Can't Handle tuli Ioniciin heti varsana. Se astui pari tammaa (lista sivulla on näemmä puutteellinen), muttei jättänyt yhtään varsaa kotitallilleen. Foxtrotterit oletettavasti katosivat Ionicista Hannun kuoltua. Ei sillä että niitä tosiaan olisi tämän enempää koskaan ollutkaan.

Vuonna 2008 tuli sitten tamma Honey, Vista Ridgen kasvattama Sparkling Luminaryn varsa. Sen emä oli Vista Ridgen kasvattama ja emänisä Touch of Real Love, joka oli aikanaan iso nimi kuulemma. Onhan sillä sivuillaan toki meriittejä, kantakirjauksesta ARJ:n ja WRJ:n laatuarvostelupalkintoihin asti. Tässä vaiheessa virtuaalimaailmassa oli todella vähän foxtrottereita ja muistan meidän olleen todella ylpeitä, että onnistuimme löytämään Honeylle peräti kaksi vierasta oria!

Honeya voikin sanoa nykyisen foxtrotter-lauman kantaemäksi, sillä vanhimmat edelleen löytyvät sukulinjat ovat säilyneet nimenomaan sen kautta vaikkei se helppoa aina ollut. Monia vuosia foxtrotter-kasvatus oli räpiköintiä sukupolvesta toiseen, aina toivoen että jostain löytyisi seuraavalle tammalle jokin ori. Kerpan RDN:ssä näitä nyt onneksi oli jokunen ja tällä hetkellä Honeyn emälinjaa jatkavat Pineberry Ion ja sen tytär Cranberry Ion. Jos katsotte Cranberryn sukua, niin sehän on hurjan epätasainen ja useampikin nimi toistuu jo viidessä polvessa.

Viime vuosina olen kuitenkin aktiivisesti tehnyt töitä foxtrottereiden eteen. Niitä on keksitty, ostettu ja kasvatettu. Niitä on meille putkahdellut muun muassa Ravenwoodista, Mustangista, Birch Bark Ranchilta ja Wolf Creekistä. Uusimpia tulokkaita foxtrottereiden maailmassa ovat Glademist Foxtrotters ja Tennessee. Näillä toki on suhteellisen lyhytsukuisia hevosia ja kasvatteja tarjolla, mutta niistä saa kasvattamalla pidempiä sukuja ja kuten tuossa jo totesin, ei sukujen tasaisuudesta ennenkään ole niin pilkun päälle piitattu. Foxtrottereiden tilanne alkaa siis olla hyvänsorttinen ja paremmaksi menee vain. Toki olen edelleen erityisen kiinnostunut ostamaan lähes mitä tahansa foxtrottereita.

Porrastetut ja kisaamisen mainitsinkin tuossa jo. Foxtrottereille on vuosien mittaan ollut tarjolla omia askellajiluokkia suhteellisen harvoin, mutta onpahan ollut kuitenkin. Toki ne ovat olleet tervetulleita myös yleisiin 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin. Porrastettujen tulo on parantanut luokkien ja kisojen määrää ja moni meidän foxtrottereista onkin kilpaillut itsensä jo ns. valmiiksi. Muutamat hevoset ovat kilpailleet saddleseatissakin, lähinnä näissä vähemmän näyttävissä luokissa eli classicissa ja countryssa. Näppituntumalta voisin kuitenkin väittää että isompi osa hevosista kuitenkin on kisannut vain askellajiluokkia. Muutamat ovat kilpailleet myös westernissä ja matkaratsastuksessa, mutta näistä ei ole mitenkään merkittäviä sijoitusmääriä kellään eivätkä ne ole foxtrottereiden päälaji.

Tunnustan sen verran etten ole ihan järjettömän perehtynyt siihen, mitä kaikkia värejä reaalimaailman foxtrottereilta voisi löytyä. Ionicissa ei ole mitään erityistä väri-iloittelua harrastettu, pääosin kuvien puutteen takia. Perusvärejä löytyy, samoin tobianoa, voikkovärejä, kimoa ja päistärikköä. Rotuyhdistyksen värioppaassa mainitaan samppanjavärit, hallakkovärit, hopeavärit, sabino (mitä sitten ikinä tarkoittaakaan sillä), frame, splashed white ja dominant white eli W-geeni, varianteista ei ole tietoa.

Kaikenkaikkiaan voidaan sanoa, että foxtrotterit tulivat Ioniciin vähän salakähmäisesti, mutta tulivat kuitenkin pysyäkseen. Rotu on ollut aina suhteellisen tuntematon ja selkeästi harvinaisempi kuin esimerkiksi saddlebred ja tennesseenwalker, mutta nyt tilanne sekä Ionicissa että muualla on kirkastumassa, ainakin minusta tultuu siltä.

– S

Virtuaalimaailma, eettisyys ja vastuu

Olen pohtinut tätä aihetta ja tästä kirjoittamista valehtelematta jo vuosia enkä vieläkään saa aikaiseksi muuta kuin sekavan puoli-aggressiivisen postauksen, josta on turha etsiä minkäänlaista ratkaisuehdotusta tai edes punaista lankaa. Aiheena on vaatimattomasti virtuaalimaailma ja etiikka tai sillä työnimellä aihe nyt minun päässäni on pyörinyt vaikka etiikka ei välttämättä ole se kaikkein osuvin termi tähän. Nyt kuitenkin aihepiiri on noussut esille muuallakin ja teksti on pakko saada koneesta ulos.

Ensimmäinen (muistaakseni) sysäys asiaan oli Nintsun vuonna 2018 kirjoittama blogiteksti Virtuaalikoirat ja eettinen pulma, jossa hän pohti sairaaksi jalostettuja koirarotuja ja sitä, että miten eettistä ylipäänsä on omistaa tällaisia virtuaalimaailmassakaan vaikka periaatteessa rodusta tykkäisikin ja virtuaalikoirat eivät kärsi. Kommentoin sitä jo tuolloin pääasiassa tennesseenwalkerien ja big lick -hevosten näkökulmasta, jota olin miettinyt suunnilleen kai siitä asti kun itse aloitin kirjoittamisen blogissa tekstillä Walkerit ja soring.

Alkusyksystä lusikkansa soppaan työnsi Pölhö kirjoittaessaan myös eettisestä harrastuksesta ja siitä, että jos kuvitteellisessa maailmassa tekee jotakin, onko se ja tulkitaanko se saman asian ihannoimiseksi ja tukemiseksi myös reaalimaailmassa. (Tarina-asiaan minulla on vastaus: kirjoitettuja hahmoja ei tulisi pitää autofiktiivisinä, ellei kirjoittaja erikseen kerro hahmon olevan sellainen. Jos siis hahmo lyö raipalla hevosta, se ei tarkoita että kirjoittaja tekisi niin tai edes pitäisi sitä jotenkin puolusteltuna. Itselläni on toki oma lehmä ojassa, koska oman hahmoni toiminta ei tällä hetkellä kestä päivänvaloa, tosin se ei liity hevosiin ja niiden kohteluun.)

Viimeisin naula arkkuun oli WRJ:n keskusteluketju Keskustassa, jossa kävi ilmi, että ainakin jotkut harrastajat dissaavat koko WRJ:tä tai ainakin sen karjalajeja eettisistä syistä. Tapetille nousi varsinkin calf roping, jossa vasikka lassotaan ja sen jalat sidotaan. Teoriassa vasikka ei vahingoitu tässä lajissa, mutta hurjalta se näyttää ja väkisinkin tulee mieleen myös lajin stressaavuus vasikalle. Karjalajeista cutting ja reined cow horse ovat pehmeämpiä lajeja, koska niissä nautaa vain ohjaillaan pääpiirteissään koskematta siihen. 

Tietenkin voitaisiin puhua myös siitä, että mites raviurheilu. Ei ole vielä kuukauttakaan siitä, kun uutisoitiin siitä, että tarkastuksissa yli puolella kilpailevista ravureista oli jonkinasteisia suuvaurioita (lähde). Se on aika paljon. Ravi- ja laukkamaailma myös tuottavat  paljon ns. ylijäämähevosia, niitä joista ei kilpahevosiksi ole ja joiden kohtalo on sitten pahimmillaan todella karu. Laukkapuolella raipankäyttö on edelleen melko säälimätöntä ainakin näin amatöörin silmin, vaikka sitä on kaiketi yritetty suitsia.

Eivät nämä perinteiset olympialajitkaan selviä mitenkään puhtain jaloin. Verta suussa tai kyljissä, ylikireitä turpahihnoja, rollkuria, sähkökannuksia, barringia, kovia kuolaimia, vain muutaman kiistanalaisen asian mainitakseni. Näistä moni tapahtuu toki piilossa, koska kisapaikoilla niitä ei sallita, mutta on niitä kisoista diskattujakin.

Askellaji- ja saddleseat-hevosten puolelta menin jo mainitsemaan tuon soringin, mutta eiväthän ne siihen lopu. Toisilla roduilla annetaan kavioiden kasvaa ylipitkiksi, toisilla kohotetaan häntä (en tiedä tarkalleen mitä keinoja siihen käytetään enkä ole varma haluanko tietääkään, epäilen niitä silti), niinsanottu gingering eloisan vaikutelman luomiseksi, listaa olisi varmasti enemmänkin.

Aina ei tarvita edes kilpailemista, sillä samalla tavoin kuin koirillakin, tiettyjen piirteiden jalostus hevosilla voi aiheuttaa ongelmia. Arabien äärimmäisen pieneen ja koveraksi jalostettuun päähän eivät mahdu enää kaikki hampaat ja hengitystietkin voivat olla ahtaat. Friisiläisillä esiintyy dwarfismia ja vesipäisyyttä perinnöllisenä. Miniatyyreillä esiintyy rakenteellisia ongelmia kun tavoitellaan aina vain pienempää kokoa.

Virtuaalimaailmassa nämä kaikki voitaisiin kuitata yksinkertaisesti toteamalla, että tämä on keksitty maailma ja siksi ns. täydellinen maailma. Täällä kaikki hevoset ovat terveitä, niitä käsitellään ja pidetään aina fiksusti, ne eivät loukkaannu ja kaikin puolin homma on eettistä. Tähän on ihan hyvät perusteetkin kyllä olemassa, sillä virtuaalimaailmasta puuttuu raha, joka on nähdäkseni tärkein tekijä likipitäen kaikkiin epäkohtiin. Jos virtuaalihevonen ei pärjää kisoissa, sitä ei tarvitse alkaa valmentaa epäeettisin menetelmin vaan sillä yksinkertaisesti kilpaillaan vähän enemmän että se saa täyteen tarvitun sijoitusmäärän.

Virtuaalihevoset ovat siis turvassa, mutta ei lopeteta pohdintoja vielä tähän. Jos me harrastamme täällä virtuaalimaailmassa esimerkiksi raveja, tulemmeko samalla tukeneeksi asenteita, jotka auttavat pitämään reaalimaailmassa tämän lajin ongelmia pystyssä jatkossakin? Olemmeko me niitä, jotka kiusaamista nähdessämme katsomme pois ja sanomme, että tämä ei kuulu meille? Ja mihin vedetään raja? Onko kaikki kilpaileminen hevosilla vahingollista, sillä eihän se ole luonnollista hevosille? Pitäisikö meidän siis tyytyä vain ihailemaan vapaana laukkaavia virtuaalihevoslaumoja, jotta emme tulisi tukeneeksi minkäänlaista hevosten kaltoinkohtelua?

Sitten on tietenkin kuvat, virtuaalihevostelun suola, jos minulta kysytään. Olen vuosia pyrkinyt jättämään Ionicin tennesseenwalkereilta pois ne räikeimmät big lick -hevosten kuvat, mutta joskus olen niihinkin sortunut (todiste). Tarkoittaako tuo kuva sitä, että hyväksyn ja kenties jopa ihannoin tuollaista? Haluaisin huutaa täyteen ääneen että ei, todellakaan ei, käytin kuvaa vain siksi että se nyt sattui olemaan varastossa, pyydetty yhtä aikaa monen muun kuvan kanssa ja kun se hevonen on kimo ja kimojen walkereiden kuvia ei turhan paljon ole. Onko se jokin hyvä syy?

Eivät big lick -kuvat ole ainoa ongelma. Ionicin hevosilla näkee kohotettuja häntiä, epäluonnollisen korkeita liikkeitä, pitkiä kavioita, kouluratsuja luotiviivan takana ja tässähän on listattuna vain ne muutamat asiat, jotka minä tiedän potentiaalisiksi ongelmiksi. Olenhan sanonut rakastavani erityisesti kouluratsastuskuvia ja niitä hevosilla paljon onkin, mutta toiset tahot sanovat nykymuotoisen kouluratsastuksen olevan jos nyt ei suoraan rääkkäystä, niin epäluonnollista ainakin ja ehkä heillä on pointtinsa. En ole asiantuntija, joten en voi kyseenalaistaa. Ja pahoin pelkään, että mahdollisten ongelmien lista ei ole vielä edes tässä, jos oikein tarkoin alettaisiin tonkia.

Ja sitten on näitä muitakin eläimiä meillä. Toinen kissoista on maatiais-rotukissa-mix, potentiaalista pentutehtailua ja reaalimaailmassa en pidä lainkaan tästä ideasta. Meillä on typistetty dobermanni. Mitä terveysongelmia sitten rakastamiltani vinttikoirilta löytyy, en edes tiedä. Että jos joku näkee typistetyn dobberin ja haluaa itse samanlaisen, koska näyttäähän se nyt tyylikkäältä, niin olenko minä jonkinlaisessa moraalisessa vastuussa?

Tässä on siis ongelmia ongelmien perään. Joku voisi tietysti todeta, että myrsky vesilasissa, leikki leikkinä ja mitä minä nyt tällaista edes mietin, idiootti. Tai että jos ei pannu kestä, niin lopeta koko harrastus, sillä siitä pääsee. Tai vaihda kaikkien hevosille varmasti vapaana elävien villihevosten kuvat. No, vähän menisi oudoksi Ionic. 

Toistaiseksi olen päättänyt luopua calf ropingista (vielä kun muistaisin tämän päätökseni), koska se on jo pelkkänä lajina lievän epäilyttävä vasikan kannalta. Kiitos niille, jotka asiasta sanoivat, sillä en ole varsinaisesti niin perehtynyt että olisin tajunnut itse kyseenalaistaa tuota luokkaa. Muuten olen sitten vähän umpikujassa. ARJ:ssä olen kilpaillut hyvillä mielin, ajatellen että virtuaalimaailmassa tämä laji on täysin eettinen ja humaani, kuten varmasti onkin, koska kuvittelemme sen sellaiseksi.

– S

Ionicin hevosmäärä

Tinu meni omassa blogissaan listaamaan tallinsa hevosmäärän roduittain (Sîr Angrenin suurimmat rodut) ja pitihän sitä tietysti sitten laskea omatkin hevoset. En ole tehnyt sitä varmaan taas moneen vuoteen, onhan siinä melkoinen duuni. 

Eikä tämäkään laskenta ole mikään varsinaisesti oikea lukema. Minulla on aina kasa sivuttomia kasvatteja (oikeasti, sadoittain!), aina ostohevosia odottamassa sivujaan nekin, muutama sellainen, jolle on sivut jo mutten ole vielä päivittänyt niitä nettiin ja hevosia, jotka on myyty, mutten ole vielä saanut uutta osoitetta, joten ne roikkuvat vielä matkassa. Eli tämä numero on nyt vain tilanne 20.10.2021 joskus iltasella netissä olevassa Ionicin versiossa. Niin, en ole laskenut Gin Ahaltekin hevosia tällä kertaa. Pitäisi joskus nekin.

Kokonaislukema pääsi silti vähän yllättämään: 3367 hevosta! Juu, tiesinhän minä että toisella tuhannella ollaan menty jo pitkään, mutta että yli kolme tuhatta... huh. No mutta, ei sen nyt oikeasti pitäisi yllätys olla, kun miettii. Ionicia ei olla ikinä tunnettu varsinaisesti pienenä tallina.

Tässä sitten niitä numeroita. Yleisesti voisin sanoa, että suuria yllätyksiä ei todellakaan tullut. Kursiivilla on merkitty ne rodut, joista oikeastaan olisin luopumassa. Listoilta on jätetty pois ne rodut, joita on alle 10 kappaletta.

Top 10:

1. Arabianhevonen 371
2. Knabstrupinhevonen 202
3. Kalliovuortenhevonen 186
4. Terskinhevonen 175
5. FWB 138
6. Frederiksborginhevonen 120
7. Quarter-hevonen 92
8. Budjonnynhevonen 90
9. Saddlebred 88
10. Tennesseenwalker 87

Yritin etsiä, mutten ole vissiin koskaan aiemmin tilastoinut näitä hevosmääriä, kasvattimääriä vain. Siitä huolimatta nuo neljä suurinta osasin arvata jo etukäteen, senkin että arabi pitää kärkipaikkaa. Olen ilahtunut quartereiden ja noiden askellajirotujen määristä.

Suurimmat askellajirodut:

1. Kalliovuortenhevonen 186
2. Saddlebred 88
3. Tennesseenwalker 87
4. Paso fino 78
5. National Show Horse 46
6. Missourinfoxtrotter 34
7. Islanninhevonen 20

Ei suuria yllätyksiä. Kolme ensimmäistä ovat jo tuolla TOP 10:ssä. Paso finojen määrälle saatoin kohottaa kulmiani, vaikka kyllähän minä olen niitä haalinut melko tavalla.

Suurimmat barokkirodut:

1. Andalusianhevonen 49
2. Kladrubinhevonen 35
3. Lipizzanhevonen 13

Barokkirotuja ei ole kovin montaa nyt alkujaankaan ja niiden määrät eivät tosiaan yllä kovin kummoisiksi. Andalusia pitää kärkipaikkaa, lipizzoja on jokunen ja kladrubeista pitäisi päästä eroon tässä joskus. Pinnan alla on kehittymässä pieni lusitano-lauma.

Suurimmat karjahevosrodut:

1. Quarter-hevonen 92
2. Paint Horse 58
3. Appaloosa 17

Kuten sanoinkin, quarter-hevosten suuri määrä ilahdutti, kenties vähän yllättikin. Paintejakin on paljon. Appaloosa sen sijaan on aina ollut pienempi rotu kuin nämä kaksi muuta niin että lista on ihan sen näköinen kuin ajattelin. Täällä on kuitenkin tulossa vielä australianhevoset, joiden määrä tällä hetkellä on kovin pieni, mutta ehkä ja toivottavasti se asia paranee vielä joskus.

Suurimmat kylmäverirodut:

1. Suomenhevonen 43
2. Perchenhevonen 42
3. Poitounhevonen 21

Siihen on tultu, että suomenhevonen on Ionicin suurin kylmäverirotu! Kylmäveristen määrät ovat kuitenkin tosi pienet verrattuna poneihin ja lämminverisiin, mutta nelisenkymmentä suokkia ei ole silti ihan mitätön määrä. Perchenhevonen on kuitenkin ihan kintereillä ja luulin perchen olevan suurin kv-rotu, mitä se on aiemmin ollutkin, ainakin näppituntumani mukaan.

Suurimmat ponirodut:

1. Newforestinponi 65
2. Connemaranponi 46
3. Welsh D, ylämaanponi 44
4. Hackneyponi 34
5. Exmoorinponi, fellponi 33
6. Australianponi 32
7. Welsh B 15
8. Welsh C 14
9. Welsh A 12
10. Ratsuponit 11

Laskennan hetki on nyt vähän epäreilu muille kuin nyffeille, sillä tovi sitten tein kaikille uusille nf-kasvateille sivut ja osittain siksi niitä on nyt paljon. Jos saisin joskus maailmassa tehtyä kaikille ponikasvateille sivut, voisi listan järjestys olla toisenlainen. Sen verran runsaasti minulla on rästissä varsinkin welsh-kasvattien sivuja. Jos kaikki suunnitellut kasvatit otettaisiin huomioon, arvelisin, että oikeasti erot eri ponien välillä olisivat varsin pienet.

Suurimmat puoliverirodut:

1. FWB 138
2. Trakehner ja anglotrakehner 44
3. Oldenburginhevonen 36
4. Westfaleninhevonen 35
5. Arabian Warmblood 21
6. Lämminverinen ratsuhevonen (ts. määrittelemätön pv) 14
7. Ranskanpuoliverinen 12

Jos olisi pitänyt arvata etukäteen järjestys, olisin melkein oikeaan osunut, tässäkin. FWB on suurin ja se onkin meidän päärotu puoliveripuolella. Sitten tulevat trakehnerit ja oldenburg. Sen sijaan se, että westfaleneita on noinkin paljon verrattuna oldenburgeihin, pääsi vähän yllättämään. Olisin kyllä osannut sen sijoittaa neljännelle sijalle, mutta että vain yhden hevosen erolla oldenburgiin! No, ei siinä mitään vikaa ole.

Suurimmat täysiverirodut:

1. Arabianhevonen 371
2. Englantilainen täysiverinen 87
3. Angloarabi 17

Tästä nyt ei ole yhtään mitään sanottavaa. Täysin sellainen lista kuin oletinkin, numeroita myöden. Englantilainen täysiverinen on kipuamassa hitaasti mutta varmasti sinne isojen rotujen (yli 100) joukkoon ja angloarabeja ei koskaan ole ollutkaan tarkoitus suurimuotoisesti kasvattaa.

Suurimmat muut lämminverirodut:

1. Knabstrupinhevonen 202
2. Terskinhevonen 175
3. Frederiksborginhevonen 120
4. Budjonnynhevonen 90
5. RBSH 79
6. Venäjänratsuhevonen 65
7. Kisber-felver 59
8. Gidran, nonius 57
9. Morganinhevonen 53
10. Ukrainanratsuhevonen 50
11. Wielkopolski 47
12. SGSH 41
13. Clevelandinruunikko 35
14. Pintabian ja PH-ox -risteytykset 30
15. Furioso 29
16. Ara-appaloosa 12

Sitten tämä sillisalaatti-sakki! Neljä suurinta löytyy oletetusti top 10:stä eikä RBSH:nkaan sijoitus viidentenä suhteellisen suurella hevosmäärällä ole yllätys. Enkä nyt voi väittää että varsinaisesti olisin yllättynyt venäjänratsuhevosen tai noiden unkarilaisten rotujenkaan kohtuullisen suuresta määrästä. Onhan niitä ja olen aika paljon tuonutkin uutta verta. Silti kiva nähdä että suhteellisen pienenä rotuna pitämäni ukrainalainenkin on jo kuitenkin 50 hevosen rotu. Ei se Ionicin mittakaavassa iso vielä ole, mutta keskikokoinen kuitenkin.

Semmoinen epistola. Miltäs tämä lukijoiden mielestä näyttää (jos jätetään pois se, että hevosia on tosi paljon, se ei liene yllätys kellekään), tuliko yllätyksiä, onko jokin rotu kenties isompi tai pienempi kuin olit osannut arvatakaan? Ja miltä teidän omat hevosmääränne näyttävät?

– S

Ionicin morganinhevoset ja muutakin yleistä morganeista

Olen viime aikoina tahkonnut läpi morganinhevosia ja tekee mieli sanoa rodusta sananen.

Morganinhevosten kanssa on olevinaan ongelmia sekä minulla että muilla (harvalukuisilla) kasvattajilla: kaikki pitkäsukuiset hevoset ovat sukua keskenään ja jalostus vaikeata siksi. Törmään itsekin tähän omien hevosteni kanssa. Suvuissa pyörii ne samat nimet vähän turhan usein. Aika moni näistä nimistä alkaa kasvattajatunnuksella Arcadia. Joskus olen morganeita etsittäessä törmännyt pyyntöön, että olisi kiva jos ei olisi arcadialaisia suvussa.

Ymmärrän täysin! On niitä itselläkin! Tämä ei tietysti ole mitään Arcadian dissaamista, sillä se talli teki todella merkittävän työn morganeiden kanssa ja jos arcadialaisia ei olisi, olisimme paljon pahemmissa ongelmissa. Pidän Arcadiaa yhtenä merkittävimmistä morgan-kasvattajista.

Hassua sen sijaan on se, että tilanne silti on tämä vaikka vuosien mittaan morganeilla on ollut muitakin merkittäviä kasvattajia, joskaan ei ehkä yhtä isoja kuin Arcadia. No, tietenkin iso osa varhaisten vuosien hevosista ja kannasta on kadonnut ja vaikuttaa nykyhevosten suvuissa kaukana ja vain muutamien jälkeläisten kautta.

Morganilla on nimittäin pitkä historia virtuaalimaailmassa. Ensimmäistä kasvattajaa en tiedä, mutta Greymasks ja Vaahtera ovat hyviä arvauksia. Magnetic Morgans & Morabs kasvatti morganeita vuonna 2002 tunnuksella MMM ja se lienee ensimmäinen pelkkiin morganeihin keskittynyt talli virtuaalimaailmassa. Muutamia sen kasvatteja näkee vielä nyky-morganeiden suvuissa, jos tarpeeksi pitkälle kaivaa. Crescent Stud saattoi olla MMM:n aikalainen tai tuli kuvioihin ainakin hyvin pian sen jälkeen. 

Mutta on morganeita ollut muuallakin! Kerpalla niitä on ollut kautta vuosien, Mustang-talli, Winterhill, Wynona Ranch, Bayou d'Armens, Sunrise, Koululaaksossa oli yksi ori, Knoxdale, Salpicar, VF Miniatures, Tijuana, Tuuliharja, Ravenwood, Hazard, Birch Bark Ranch ja tietenkin Ionic. Eikä tässä ole vielä kaikki edes.

Ionicin morganeiden tarina on tuttu muidenkin rotujen kohdalta: se kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin ja varsoja syntyi kolmisenkymmentä vuosina 2004-06. Meillä oli ihan tuontitoimintaakin, sillä suurin osa morganeista oli omia tuonteja. Ostohevosia oli suhteellisen vähän. Sitten rodusta piti luopua, syistä x, y tai z, joita en nyt muista. Morganin kanssa kuitenkin kävi samalla tavalla kuin muutaman muunkin: siitä luopumisesta ei tullut oikein hirveästi mitään. Aloin nimittäin kehitellä uusia hevosia jo vuonna 2008! Kuitenkin edellisenä vuonna olin näemmä onnistunut hyvin tehokkaasti hukkaamaan suurimman osan vanhoista morganeista ja nyt kun katselen muutamiakin vanhoja oreja ja niiden sukuja, taidan hyödyntää pakasteen käytön mahdollisuuden. Katsokaa nyt herran pieksut tätäkin oria ja sen isää!

Tällä hetkellä Ionicin morganeiden tilanne ei ole huonoin mahdollinen, sillä meillä on useampiakin lyhytsukuisia hevosia, osa jopa ihan kokonaan uusista sukulinjoista. Lisäksi Taciturnin Hazard tekee näemmä mittavaa uusien sukujen tuontia. Pitäisi ehkä itsekin.

Meidän morganimme kilpailevat pääsääntöisesti ARJ:n saddleseat- ja ajoluokissa. Useimmilla on päälajina jokin saddleseat-lajeista ja sitten ajoluokkia harrastellaan niiden ohessa. Varsin harva on erikoistunut pelkkiin ajoluokkiin. Toki seasta löytyy muutama hassu WRJ-kisaaja, mutta sen lajin hevoset tahtovat aina jäädä quartereiden jalkoihin. Jos en olisi niin innoissani ARJ:stä ja porrastetuista, voisin kilpailuttaa morganeitani monipuolisemminkin, esimerkiksi valjakossa ja helpon tason olympialajeissa.

– S

Kasvattajanimistä

Olen tässä syksyn mittaan kaiken muun lisäksi pakertanut myös kasvattien nimien parissa. Ainahan niitä täytyy keksiä, kun niitä aina syntyy. Viime aikoina listalla on ollut montaa sorttia brittiponia ja, niin epätodennäköiseltä kuin se ehkä kuulostaakin, vihaan niiden nimiä! Kun ihminen valittaa unkarilaisten ja puolalaisten nimien keksimisen vaikeudesta, voisi kuvitella saman ihmisen keksivän oikein mielellään englanninkielisiä nimiä. Vaan kun se ei ole ihan niin yksinkertaista...

Kirjoitin viimevuotisessa joulukalenterissa tuontihevosten nimistä ja niiden keksimisestä (Joulukalenteri 21: tuontihevosten nimien keksimisestä). Siellä vilahtaa epämääräinen termi "fiilis" ja olen kertonut hakevani brittiponien nimiin sitä oikeaa fiilistä käyttämällä keksittyjä kasvattajatunnuksia osia nimissä. Se on ollut hyvä konsti, olen tyytyväinen suurimpaan osaan keksimiäni brittiponinimiä, mutta omien kasvattien kanssa on hankalampaa.

Nimittäin nyt kun tulin ajatelleeksi, ne tuontiponien nimet nojaavat hyvin paljon juuri niihin kasvattajatunnuksiin. Lucy of Knightsbrook on hyvä nimi exmoorinponille, Lucy Ion on tosi nääh. Ion-tunnus kuulostaa näiden rotujen nimissä typerältä omasta mielestäni. Asiaa ei auta yhtään se, että katselen kateellisena ponikasvattajien tunnuksia, jotka kuulostavat hyviltä ja "ponimaisilta" vaikka ponin oma nimi olisi mikä vain. Rushock, Kernfield, Cefnmoor, Nerywick, Poniniemen, muutaman mainitakseni.

Yritin kiertää ongelmaa kokeilemalla Ionicin suomenkielistä tunnusta Ionin ponien nimien kanssa, yhdistäen sitä englanninkielisiin nimiin. Se särkee kielinatsin sielun, mutta toimii muilla virtuaalikasvattajilla (esim. Poniniemen Starglow) ja reaalimaailmassa (esim. Ellilän Countess of Roses). Useimmat keksimistäni Ionin-alkuisista nimistä ovat jotakuinkin kohtalaisia, osa ihan ok jopa minun mielestäni, mutta silti yleisfiilis asiasta on taas vähän nääh.

Looginen vaihtoehto olisi tietysti kehittää ikioma kasvattajatunnus brittiponeille. Hyvän kasvattajatunnuksen keksiminen toki ei ole mitenkään helppoa, mutta miettimällä ja kokeilemalla voisin onnistua löytämään jotakin. Olen kuitenkin aika varma, että joutuisin luopumaan ns. tunnistettavuudesta, nimi olisi jotakin ihan muuta kuin Ion. En ainakaan usko että keksisin hyvää kasvattajanimeä, joka olisi  mitenkään yhdistettävissä Ionicin nimeen.

Lisäksi Ionicissa on jo käytössä tosi monta erilaista kasvattajatunnusta. Suurin osa on toki helposti tunnistettavia, vaikka vähän erilaisia kuin perinteinen Ion. Näitä tunnuksia ovat:

• frá Jón (islanninhevoset)
• Jonens
• Ionin
• Ionnyj/Ionnaja (venäläiset rodut ja nimet)
• de Ion (espanjalaiset nimet)
• de Íon (portugalilaiset nimet)
• d'Ion (ranskalaiset nimet)
• Iostream (lv-ravurit ja peitsarit)
• Commander's (tietyt tennesseenwalkerit)

Näiden lisäksi muutamat rodut on nimetty jo vuosikausia ilman mitään kasvattajatunnusta. Kladrubit ja lipizzat noudattelevat rotujensa käytäntöjä. Arabeilla on nimen ensimmäisenä osana emälinjan tunnus, joita en ole halunnut rekisteröidä kasvattajatunnuksiksi, siltä varalta että jos joskus maailmassa joku muukin innostuisi niitä käyttämään.

Että onhan sitä jo siinä yhdelle tallille kasvattajatunnuksia! Toki myönnän että Ionic on ehkä vähän poikkeus rotumääränsä kanssa. Mutta vieläkö mahtuisi yksi uusi kasvattajatunnus mukaan? Ja jos mahtuisi, mikä se olisi?

– S