Taas pistää vihaksi lukea ht.netissä selkärangattomien, raukkamaisten, k-päisten, henkisesti parsakaalin tasolle jääneiden puskanickien riehumista (kyllä, yksi heistä väitti minun haukkuvan ja alentavan muita harrastajia, joten sitä saa mitä tilaa, haukkutaan nyt sitten, kun oikein lupa tuli). Aihe on otsikossa esitetty: joku harrastaja löytää jonkin harvinaisemman rodun ja kiinnostuu siitä sen verran, että tulee foorumille kyselemään mikä on rodun tilanne ja esittää, että vaikka perustaisi siittolan vaikka juuri kukaan ei ole rodusta kuullutkaan. Tätä jotkut harrastajat vihaavat, heidän mielestään on tyhmää ja naurettavaa keksiä jokin superharvinainen rotu ja alkaa kasvattaa sitä, perusteluina se, että talli kuitenkin lopettaa 3 kuukauden kuluttua ja omistaja haluaa vain kuuluisuutta ja mainetta ja ooh-aaltoja keksiessään mahdollisimman harvinaisen rodun.
Nyt ihan suoraan: mitä se näiden puskanickien persvakoa kutittaa, jos joku keksii virtuaalimaailmaan harvinaisen rodun yksilöitä ja lopettaa tallinsa nopeasti innostuksen puutteeseen? Eivät he kuitenkaan osta niitä hevosia tai muutenkaan ole ilmeisen kiinnostuneita harvinaisista roduista, niin yksi talli sinne tai tänne ja muutama hevonen, mitä se heitä oikein rassaa? Jos he ostaisivat uudelta kasvattajalta kasvatteja ja alkaisivat itse tiiviissä yhteistyössä kasvattaa samaa rotua, niin silloin ymmärtäisin, jos toisen siittolan lopetus kismittää.
Ja niin kerettiläiseltä kuin se saattaa kuulostaa minun sanomana, niin välttämättä tallin pitkäikäisyys ei korreloi siihen, miten merkityksellinen se tulee olemaan pitkällä aikavälillä. Ajatellaanpa esimerkiksi Kalmoniemeä. Se kasvatti harvinaisia rotuja vain Meepun omistuksessa ja Meepun aktiivinen aika tallinomistajana oli reilu puoli vuotta. Kalmoniemi aloitti harvinaisten kasvatuksen joskus kesällä 2001 ja jo seuraavan joulun alla sieltä myytiin pois jalostushevosia ja se lopetteli toimintaansa. Tänä aikana sieltä kuitenkin lähti maailmalle kymmeniä, ellei peräti toista sataa eri rotujen kasvattia (tässä taas yksi puolustuspuhe sille, miksi kannattaa kasvattaa määrää, ei laatua) ja Kalmoniemen kasvatit tunnettiin yleisesti. Vielä tänäkin päivänä Kalmoniemen hevoset ovat yleisiä vanhasukuisten ahaltekien suvuissa ja jokunen saattaa esiintyä myös knabstrupien ja quartereidenkin suvuissa. Kalmoniemen merkitys erityisesti ahaltekien parissa on ollut suunnaton, tiedän sen ihan tarkalleen, koska itse ostin juuri sieltä ensimmäisen virtuaali-ahaltekini. Ja tämä siitä huolimatta, että talli oli kovin lyhytikäinen.
Okei, se on hyvä että varoitetaan uutta harrastajaa harvinaisista roduista, että niiden kanssa joutuu paljon painiskelemaan yksin ja että ketään ei todennäköisesti kiinnosta ja kasvatit eivät mene kaupaksi. Sehän on fakta ja tällaisessa tilanteessa on vaikea jaksaa kovin pitkälle sitä kasvatustoimintaa. Nämä haukkujat vain sanovat asiansa mahdollisimman ikävällä tavalla ja unohtavat autuaasti sen faktan, että jos kukaan ei perusta rodun x siittolaa, ei koskaan saada sitä ehkä pitkäikäistä rodun x siittolaa. Minäkin olen pessimisti, olen vuosia sitten kirjoittanut jo täällä blogissakin, etten jaksa suuremmin innostua uusista talleista, kun ne kuitenkin lopettavat heti (koskee myös yleisempien rotujen siittoloita, ei vain harvinaisten), mutta en minä herran jestas teilaa jokaista yritystä perustaa jotain harvinaisempaa.
Mikseivät nämä haukkujat hyökkää laumana meidän ja Ionicin kimppuun? Meillä kasvatetaan superharvinaisuuksia: murgeja, bardianponeja, gaited baroqueita, doneja, kabardiineja, noniuksia ja gidraneita, vain muutaman mainitakseni. Miksei kukaan tule meidän vieraskirjaan tai tänne blogiin (nimettömänä) parkumaan, ettei tommoisia harvinaisia kannata, kun kuitenkin lopetatte kohta, pysykää vaan niissä arabeissa ja ahaltekeissä? Ei sillä, että me piittaisimme näistä parkujista, mutta loogisesti ajatellen heidän pitäisi niin tehdä. Ja kuulkaa kyllä, meiltä putoilee jatkuvasti pois kasvatusrotuja. Esimerkiksi kladrubeja kasvatimme muutama vuosi sitten hyvinkin aktiivisesti, nyt kiinnostus on hiipunut ja yritämme vain päästä jäljellä olevista eroon jollain keinolla. Sama koskee doninhevosia ja itse asiassa Ionicin historia on täynnä rotuja, joita kasvatettiin, mutta sitten loppui kiinnostus ja samalla kasvatus. Tennesseenwalkerit ja frederiksborgit (ovat tulleet takaisin jossain määrin), quarterit, appaloosat, shagyat (sain vissiin yhden shagyakasvatin aikaiseksi), irlannintyöhevoset, angloarabit, saddlebredit, VRP:t, trakehnerit, oldenburgit, orlovit, ylämaanponit, mustangit, welshit, clevelandit, criollot, amerikanponit...
- Gin
Täytyy kyllä sanoa että odotinkin jo blogitekstiä tästä aiheesta. Ja täyttä asiaa. Täytyy sanoa että kyllä yleisesti ottaen suhtaudun epäilevästi talleihin jotka ottavat kasvatusrodukseen rodun josta ei olla ennen kuultukaan (esimerkiksi ban-ei josta joskus kirjoititte), mutta eihän sitä koskaan tiedä (hyvähän ex-jakutianponiomistajan on puhua). Ps. pseudokasvatit on hyvä idea :D
VastaaPoistaTäytyy kyllä nyt sanoa, että alkaa vähän Virginialla mennä yli. Ai ettet muka hauku ketään täällä ja alenna muita harrastajia, muka mahtivallallasi?
VastaaPoistaJäi myös kummeksuttamaan, että miksi sinun tallista pitäisi tulla sanomaan, kun siinäkin topicissa oli kyse siitä, ettei tallia kannata perustaa maineen ja kunnian vuoksi ja odottaa suurta ooh rakastusihastusaaltoa joka suunnasta vielä kun ihmistä yhtään ajattelee siellä foorumilla pyörineenä. Kyse on juuri siitä, että uudet aloittajat tulevat keksimällä keksimään uutta harvinaista rotua ja toivovat olevansa ekoja ja haluavat vaan mainetta, outoa ettet sinä sitä ole pistänyt merkille, kun muka aina niin hyvin kaikesta olet perillä. Vaikka kyllä nyt jo alkaa siltä näyttää ettei sinulla ole homma hanskassa kun pistät kirjoittaen ihan ristiin ja mitä sattuu? Epäilyttää kokonaisuudessaan periaatteesi olla tässä harrastuksessa, kun blogi on niin rakas ja pitää vain kaikesta päästä pätemään ja oman mielen mukaan ailahtelemaan mielipiteissä sen mukaan mikä nyt sopii neiti vanhalle pierulle.
Anonyymi, olet ilmeisesti töh-nickillä liikkunut. Kerro nyt kuitenkin missä haukun jotakuta nimellä tunnistettavaa ihmistä julkisesti. Jos ei ala tulla linkkejä foorumikirjoituksiin tai muihin todisteisiin, pidä suusi soukemmalla tai mieluummin kiinni. Kiitos. Lisäksi haluaisin nähdä missä kirjoitan ristiin ja ihan mitä sattuu.
VastaaPoistaMitä niin pahaa siinä on että aloittelijat tulevat foorumille keksimään jotain harvinaisia rotuja ja toivovat muiden kiinnostuvan niistä? Eihän sitä kukaan vanhakaan tee kun me olemme niin kaavoihimme ja niihin vanhoihin tuttuihin rotuihin kangistuneita. Jonkunhan on oltava ensimmäinen harvinaisen rodun kasvattaja, harmittaako siis kun kunnia saattaisi mennä jollekin toiselle kuin itsellesi? Ja mistä sinä tiedät niin tarkkaan kyseisen topikin aloittajan perimmäiset motiivit, ovatko ne maine ja kunnia vai ihan oikeasti orastava kiinnostus harvinaiseen, mutta ihan mielenkiintoiseen rotuun?
Tiedän kyllä tuon ilmiön, olen tärmännyt siihen vuosien mittaan, mutta joskus siitä syntyy ihan oikeasti pitkäaikaisia talleja, jotka tekevät pitkän linjan työtä jalostuksen ja oman rotunsa eteen. Roxygen ja walkerit, Sahara ja frederiksborgit, Aias ja kylmäveriset, irlannincobit ja se yksi talli jonka nimi ei tule nyt mieleen, Schecke ja lewitzerit, tarvitseeko vielä listata lisää? Pointti on se, että koskaan et sinä enkä minä voi tietää mikä talli ja kuka kasvattaja on se, joka nousee oman rotunsa kuuluisin ja pitkäaikaisin kasvattaja. Siksi kenenkään suunnitelmia ei pitäisi tyrmätä suoralta kädeltä ja vain sillä perusteella, että luulee tietävänsä jotakin toisen motiiveista.
Anonyymi: tottahan se on että täällä blogissa varsin happamaan sävyyn ruoditaan mm sikakisausta, mutta ei siinä henkilökohtaisuuksiin mennä.
VastaaPoistaTämänkaltaisissa tapauksissa vaan toistuu ikävän usein se, että halutaan olla jotenkin erikoisia. Sitten huudellaan ympäri foorumia ja harmitellaan joka paikassa, kun kukaan muu ei kasvata niitä vääräsäärisiä nepalinvuoristomuuleja mitä itse on väen vängällä halunnut kasvattaa.
VastaaPoistaIonicia ei haukuta samalla tavalla siksi, koska talli on jo osoittanut pärjäävänsä omillaan harvinaisimpienkin rotujen kanssa. En ole ainakaan itse huomannut kummankaan teistä itkevän jatkuvasti foorumeilla koska muilta ei löydy sitä hypersuperharvinaista rotua mitä teiltäkin. Tässä on se ero.
Anonyymi1, tämä on totta, tiedän sen kyllä. Mutta kuten yllä sanoin, me emme voi tietää kunkin harvinaisen rodun kyselijän motiiveja (onko se pelkkä halu olla jotenkin erilainen vai ihan oikeasti kiinnostus rotua kohtaan) emmekä voi etukäteen tietää, kenestä kyselijästä tulee se kasvattaja, joka oikeasti kasvattaa (ja mainostaa) eikä vain mölise foorumilla, kun ketään ei kiinnosta. Siksi ketään ei pidä tuomita etukäteen, vaikka kuinka tekisi mieli, minunkin.
VastaaPoistaJa tosiaan joo, me emme juuri mainosta ht.netissä että meillä on tätä ja tuota harvinaista rotua. Ehkä juuri siksi niistä kukaan ei koskaan kiinnostu ja jos kiinnostuukin niin ei tiedä, että meillä olisi yksilöitä tarjolla. Ei sekään hyvä ole, me elämme monen rodun kanssa ikiomassa kuplassamme.
- Gin