Gin on ostanut tämän vuoden puolella niin monta puoliveristä, että minua jo pyörryttää. Mutta eipä siinä mitään, puoliverisiä on kiva kasvattaa, ne ovat jalostuksessa aika monikäyttöisiä ja kaiken lisäksi hienoja hevosia kaikin puolin. Tässä katsaus tälllä hetkellä tallissa oleviin uusiin tulokkaisiin. Pahoittelen kuvien puutetta monen kohdalla.
Holstein-ori Artemis RC on tosi pitkäsukuinen kaveri ja koska on "puhdas" holstein, se sopinee aika monelle meidän pitkäsukuisista pv-tammoista, joilla ei holsteinia ole suvussa ainakaan kovin lähellä. Puhumattakaan nyt sitten täysiveritammoista.
Trakehner-tamma Adette RC on samalta kasvattajalta kuin Artemiskin, mutta on siis trakehner ja sukua vain kaksi polvea. Parastahan siinä on se, että meillä on jo valmiiksi joitain lyhytsukuisia trakeja tai anglo-trakeja, joiden suvuista ei noita nimiä löydy.
Trakehner-tamma Born This Way J saa jo pelkän nimensä perusteella minulta täydet pisteet. Lyhyt, yhden polven suku ei ainakaan pahenna tilannetta. Toinen mukava piirre tässä on estepainotteisuus. Meidän puoliverilauma on aika pitkälle kouluhevosia, kun kouluratsastus on vähän niinkuin meidän molempien omistajien lempilapsi lajeista ja sen kyllä huomaa. Haaveilen tätä tammaa jo yhdistettävän lyhytsukuisiin arabeihin, muihin puoliverisiin, täysiverisiin ja mahdollisesti jopa poneihin.
Pitkäsukuinen FWB-tamma Ginetta Vegas voi pröystäillä suvullaan, josta löytyy legendaarinen Alté pariinkin kertaan ynnä muita vanhoja nimiä vaikka millä mitalla. Sukutaulussa on jotain outoa, ie. GWB Ironica on merkitty trakehneriksi, mutta sen emänemä Moonflower's She's My Girl on sivujensa mukaan DWB ja trakehner on reaalimaailmassakin tunnettu siitä, ettei siihen saa sekoittaa muita puoliverisiä. Jos Moonflower's She's My Girl olisi trakehner, Ginetta olisi trakehner myös, koska silloin sen suvusta ei löytyisi muuta kuin täysiveristä ja trakehneria. Mutta FWB se nyt ainakin on, hyvin pitkälle trakehner-sukuinen sellainen.
Kun trakehner on perinteisesti ollut puoliverisistä kevyimpiä ja jaloimpia, oldenburg on taas ollut sieltä raskaimmasta päästä. Meille ostettiin Ginin (ja myös minun) ihastelemasta Suprantista oldenburg-tamma Suprant Honeysuckle.
Maaliskuussa tuli meille yksi väripilkkukin puoliveritalliin, nimittäin cremello kinsky-ori Wincórnix. Kenttäpainotteisena ja tuon värisenä se sopii vähän joka lajin tammalle ja periyttää aina voikkoväriä varsoilleen. Ei voi kuin tykätä.
Omaa kasvatusta on anglo-trakehner-tamma (anteeksi kaikki trakehner-ihmiset, mutta meillä on aina tehty ero anglo-trakehnerin ja trakehnerin välille, koskaan se ei ole muunlainen ero kuin pelkkä nimitys. Tiedostamme kyllä että anglo-trakehner on trakehner) Artemis Ion, jonka emä on meidän oma täysiveritamma ja isä vanhasukuinen trakehnerori Royal Artemis. Tältä löytyy myös sieltä isän puolelta ne kaikki vanhat legendat, Alté, Oroaq, Temporal Katrel, sukutaulun ulkopuolelta vielä Fame Facita V, Gothard, Bellantine's Pavlova, Skyé, My Name Is Bond... Ja niiden seassa Ionicin kasvattama Phantom Ion!
Toinen samanlainen on FWB-/anglo-trakehner-tamma Ixia Ion, emä on meidän omistama Evergreyn kasvatti, isä vanha, suorastaan legendaarinen FWB:ksi merkitty, mutta trakehneriksikin kelpaava K.N Importunate. Suvusta voi sanoa samaa kuin Artemisinkin suvusta: nimet on kohdallaan!
Welsheistä on ollut ht.netissä puhetta ja Gin on maininnut useampaan otteeseen, että Ionicissa jatketaan welshien kanssa. Niinpä welshejä on tullut haalittua talliin jo muutamia ja lisää on ostoslistalla.
Ensimmäiset hankinnat olivat mountit Austin Dawn ja Aufania Dawn sekä meidän omasta kasvatista polveutuva part-bred-ori Mithrim Dawn. Mithrimin suvusta voidaan alleviivata taas vanhoja nimiä: Brigadier Krumelur, Paithan ox, Liinu's Aimée, Lithenbraum Ixus, Rheol Ibi-Light sekä meille tärkeät ja merkitykselliset Golden Marcos ja Dawning's Daylight.
Sitten alkoi tulla cobeja, kuolattavan komea voikko ori Aelwen Rasmus (katsokaa suku!) ja uudemmasta suvusta tamma Mewian Crwydryn. Ja sitten kun tarjolla kerran oli, astutimme em. Aufania Dawnin Sprietland's Black Magicillä ja 22.6. syntyy c-esktion ori Black Regent Ion, jonka isälinja menee legendaariseen Sprietland´s Regentiin. (Miten monta kertaa yhdessä blogipostauksessa saa käyttää sanaa "legenda" tai sen johdannaisia?)
Gin on jatkanut cobien ostelua ja osti vielä pari Mewianin kasvattia, ori Mewian Cyffredinolin ja tamma Mewian Dduwiesin. Tulossa on myös ainakin yksi B-sektion tamma, kunhan saadaan sivut tehtyä.
Ja sitten minä onneton menin lukemaan Suomen welshponi ja cob-yhdistyksen sivuilta, että The Welsh Pony and Cob Society suosittelee ettei sektioiden välisiä risteytyksiä tehtäisi vaan sektioita jalostettaisiin puhtaina. Järkeväähän se on, ymmärrän pointin hyvin, mutta että pitäisikö sitä noudattaa virtuaalimaailmassakin? Toisaalta, mitä väliä sillä täällä on? Toisaalta, realistinen kasvatus vaatisi sitä. Paha dilemma. No, täytyy katsoa mitä teemme, emme ole koskaan olleet erityisen halukkaita sekoittamaan pienikokoista mounttia C- tai erityisesti D-sektioon (vaikka Black Regent nyt sellainen yhdistelmä onkin) ja B-sektiotahan ei niihin suositellakaan sotkettavan liian kevyttyyppisten jälkeläisten pelossa. Toisaalta sitten taas C- ja D-sektio ovat lähellä toisiaan, eihän niillä ole teoriassa muuta eroa kuin säkäkorkeus, niin en voi nähdä mitään pahaa näiden risteyttämisessä keskenään. Ja en nyt tiedä, että onko hirveästi pointtia risteyttää mounttia ja B:täkään keskenään, jälkimmäinen kun on meidän silmissä hyvin lähellä ratsuponia ja mountti puolestaan ei aina ole rakenteeltaan se ihanteellisin ratsu. Nähtäväksi siis jää, mitä me teemme. On meillä nyt ainakin vähän joka sektiota tarjolla.
-S
3 kommenttia:
Suomessakin on kyllä varsin surutta risteytelty C:tä ja D:tä, että siinä ei ole mitään. Melko paljon löytyy myös noita B+C/D -yksilöitä ja onhan ne kevyitä, en sitä mene kieltämään, mutta kun haavekuvissa ei siinnä Vermon BIS1, vaan oiva käyttöponi, niin eipä noita suosituksia ole liian vakavasti otettu. Se on sitten eri asia, kannattaako jostain käyttöponin ominaisuuksista välittää virtuaalimaailmassa, jos vain suku ratkaisee :D
Ja eipä noi risteytykset aina ihan kehnoja ole, esimerkkinä vaikka viime vuoden Vermon rodun paras nuori, A+C-risteytys Cloudberry Sweet'n Sugar.
Virtuaalimaailmassa welshejä on miksattu sektioiden kesken viime aikoina ihan siitä syystä, että erilaisia sukuja on kovin vähän. Jos sopivasukuista D:tä ei vaan löydy, niin parempi tyytyä sitten C:hen kuin olla kokonaan ilman. Sama sitten jonkin verran myös B-sektiossa (B+A), jonka edustajia tuntuu olevan kaikista vähiten.
Dano, näinhän se toki on, kaikki eivät halua sitä mörssärityyppistä cobia ja toisaalta sellainen ei ole kaikkeen käyttöön paras mahdollinen hevonen. Näin niinkuin reaalimaailmassa ja virtuaalimaailmassahan sillä ei ole tosiaan merkitystä.
Mutta että B-sektiota on nykyisin vähiten? Kuinkas siinä niin on käynyt? Silloin kun Ionicissa kasvatettiin B-sektiota (ja cobeja ja part-bredejä, suunnilleen vuosina 2004-06) oli B-sektio ehkä se yleisin virtuaalimaailmassa! C:tä ei ollut juuri lainkaan, cobeja oli jonkin verran, mountit olivat vähän kiven alla. Kai se vissiin täytyy meidänkin kantaa kortemme kekoon ja jatkaa erityisesti B-sektion kanssa.
- Gin
Kyllä tällä hetkellä mun mielestä mountteja ja cobeja (D) on eniten. Eipä noita B-poneja oikein kukaan mun tietämä kasvatakaan, Glenwood Welshissä ja Littleburyssä on muutamia, mullakin on pieni lauma, mutta siihen se jää. Elenillä on tietty pari ponia, Gwalch Welshissä on muutamia ja pari hajayksilöä tiettyä muuallakin, mutta ei ne oikein kenenkään päärotu ole.
Mäkin oon ihan vaan antanut ton mun B-ponikatraan levähtää, ei ne vaan jotenkin kiinnosta muuten kuin koristeina, kun cobien kanssa on paljon hauskempaa!
Lähetä kommentti