Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.
Yhdeksäs luukku jatkaa karjaroduilla ja esittelyssä on ruunivoikonhallakko quarter-tamma B West Virginian Ion.
Kuten monet tietävätkin, ruunivoikko, ruunihallakko ja näiden yhdistelmä ruunivoikonhallakko ovat kolme lähellä toisiaan olevaa väriä, joiden erottaminen voi olla toisinaan hankalaa, erityisesti valokuvista. Ruunihallakolla pitäisi olla hallakkovärien tuntomerkkejä, kuten siima, seeprajalat ja kaksiväriset jouhet, mutta näitä ei aina ole tai eivät ainakaan kuvissa näy. Ruunivoikolla voi olla siima ihan omastakin takaa. Ruunivoikon peitinkarvan sävy on keltaisempi kuin ruunihallakon, mutta nämä sävyasiat ovat aina jossain määrin kiinni katsojan silmästä. Toisaalta ruunihallakko voi olla hyvinkin lähellä ruunikkoa väriltään. Eikä vaaleanruunikon ja ruunivoikonkaan erottaminen ihan aina ole mitenkään yksiviivaista. Lisäksi poikkeuksia on aina.
Ruunivoikonhallakko on sitten se kammotus, jossa ruunikkoa pohjaväriä vaalentaa sekä voikkogeeni että hallakkogeeni. Englanninkielessä väritys kulkee nimellä buckskin dun tai dunskin. Se on väriltään hyvin lähellä ruunivoikkoa, usein ruunihallakkoa vaaleampi sävyltään. Useimmiten se on varsin vaalea. Lisäksi sillä saattaa olla näkyvissä hallakkovärien erityispiirteitä, kuten ne mainitut eli siima, seepraraidat jaloissa ja kaksivärisyyttä jouhissa. Mutta tämänkin värin kanssa on ihan yhtä herran hallussa, että onko niitä ja miten hyvin ne näkyvät kuvissa.
Westin kuvan hevonen ei ole vissiin nähnytkään ruunivoikonhallakkoa. Kyseessä on kuvalähteen mukaan samppanjaväri, mitä ilmeisimmin samppanjanruunikko. Joka kyllä tässä valaistuksessa minun mielestäni feikkaa kohtuullisen uskottavasti ruunivoikonhallakkoa. Jalkoja jos tuijottaa tarpeeksi, ne ehkä näyttävät enemmän tummanruskeilta (samppanjaväreillä ei ole mustaa) kuin mustilta (kuten ruunivoikonhallakolla pitäisi olla), mutta minusta se on tarpeeksi ihan lähellä mustaa. Sama koskee jouhia, joissa onkin kivasti kaksivärisyyttä, kuten hallakkoväriselle sopii. Värisävy on varsin vaalea, ei erityisen keltainen. Ja minun mottoni näissä väriasioissa on joka tapauksessa: "Close enough".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti