Suomenhevosten nimet vuonna 2024

Jo usean vuoden ajan olen pitänyt tapanani päättää suomenhevosille kullekin vuodelle nimiteeman. Kaikki sinä vuonna syntyvät suomenhevoskasvatit saavat siis teemaan liittyvän nimen. Vuoden 2023 postauksesta löytyy linkit kaikkiin vanhoihin teemavuosiin ja niiden nimilistoihin.

Vuonna 2024 teemana oli sienet ja tässä on lista syntyneistä varsoista

• t. Ionin Aurinkomalikka, s. 13.12.24, Vaniman Valivali - Jonens Den Glider In
• o. Ionin Hallahiippo, s. 17.1.24, Ionin Bensaa Suonissa - Ionin Kultakäpynen
• t. Ionin Häivehapero, s. 15.2.24, Ionin Satelliitti Irrallaan - Hehkuva Hämeen Tyttö
• o. Ionin Jouhinahikas, s. 9.12.24, Fiktion Hurmossävel - Ionin Norkkopikari
• t. Ionin Kainovahakas, s. 11.8.24, Halluharjan Tjejtjusare - Kiivas Halu Kiiltoaineisiin
• t. Ionin Kanelivuotikka, s.16.1.24, Halinallen Haamu - Ionin Kalvea Impi
• t. Ionin Kermaraspikka, s. 9.8.24, Ionin Bensaa Suonissa - Ionin Kuppari-Kaisa
• o. Ionin Kruunuhaarakas, s. 10.12.24, Vika-Pätkä - Ionin Pelkkää Kuvitelmaa
• t. Ionin Kultaheltta, s. 17.2.24, Ionin Typpihapoke - Ionin Kultakäpynen
• t. Ionin Kuuorvakka, s. 9.7.24, Halluharjan Tjejtjusare - Ionin Kuppari-Kaisa
• t. Ionin Kystikkä, s. 16.12.24, Aarnion Taikatemppu - Surun Pyyhit Silmistäni
• o. Ionin Käpyhiippo, s. 16.2.24, Ionin Klooriyhdiste - Ionin Kalvea Impi
• o. Ionin Laukkanahikas, s. 18.3.24, Ionin Simeoni Liuhuparta - Ionin Nahkatakkinen Tyttö
• t. Ionin Laventeliseitikki, s. 12.12.24, Villahaan Veikeä - Ionin Titaanivalkoinen
• o. Ionin Nokilakki, s. 10.7.24, Halluharjan Tjejtjusare - Ionin Pyörryttävä Polska
• t. Ionin Norkkopikari, s. 16.3.24, Ionin Saapasnahkatorni - Ionin Natriumkloridi
• t. Ionin Oranssiorakas, s. 10.10.24, Jeilin Hui Hunajameloni - Ionin Pyörryttävä Polska
• o. Ionin Palohapero, s. 14.3.24, Ionin Pitkä Kanto Kaskessa - Ionin Kaliumsyanidi
• o. Ionin Piispanhiippa, s. 7.7.24, Kuuras Paardipiipari - Ionin Natriumkloridi
• o. Ionin Pronssirusokas, s. 9.9.24, Jeilin Hui Hunajameloni - Ionin Kuppari-Kaisa
• t. Ionin Punakärpässieni, s. 8.12.24, Tinasotamies - Ionin Suloinen Myrkynkeittäjä
• t. Ionin Silkkiseitikki, s. 6.7.24, Hangenkierä - Ionin Fosforimyrkytys
• o. Ionin Sitkokääpä, s. 11.7.24, Ionin Satelliitti Irrallaan - Kiivas Halu Kiiltoaineisiin
• t. Ionin Suklaakesikkä, s. 10.9.24, Ionin Satelliitti Irrallaan - Ionin Pyörryttävä Polska
• o. Ionin Sysiseitikki, s. 15.3.24, Ionin Saapasnahkatorni - Ionin Naispaholainen
• o. Ionin Tihkurisakas, s. 15.1.24, Halluharjan Tjejtjusare - Hehkuva Hämeen Tyttö
• o. Ionin Tulihelokka, s. 17.3.24, Ionin Simeoni Liuhuparta - Ionin Fosforimyrkytys
• t. Ionin Tulimaljakas, s. 19.3.24, Ionin Simeoni Liuhuparta - Ionin Talvipostoffi
• o. Ionin Törmävinokas, s. 14.4.24, Ionin Saapasnahkatorni - Ionin Kaliumsyanidi
• o. Ionin Valkomörsky, s. 11.12.24, Ruuvallin Leijona - Ionin Piikide

Tänä vuonna on syntynyt yksi poikkeus eikä se ollut edes tilausvarsa! Ei, se jäi itselle, nimittäin ori Ps. Ei Tartte Auttaa. Sen isälinja on täynnä mainioita Ps.-alkuisia nimiä, joten olisi ollut synti ja häpeä rikkoa teema.

Ensi vuonna nimiteemana on kolmiosaiset yhdyssanat, joissa kaksi ensimmäistä osaa muodostaa järkevän yhdyssanan ja kaksi viimeistä samoin, mutta kokonaisuutena nimi menee absurdin puolelle. Tässä on suunnitteilla jo mm. Loppusummamutikka, Kaunokirjanpitäjä ja Ukkospilvipalvelu.

PS. Asian vierestä vähän, mutta julkaisin tänään ARJ:n blogissa kirjoituksen viime vuoden ARJ-laatispalkittujen tilastosta.

Rotumääritelmä: mihin sitä tarvitaan?

Tämä postaus jatkaa viimeviikkoista teemaa eli rotumääritelmää. Mihin rotumääritelmää tarvitaan ja miksi se on niin tärkeä?

Teknisesti ottaen rotumääritelmä tarvitaan aina, kun jotakin eläintä arvostellaan. Jos halutaan, ettei rakennearvostelu ole sattumanvaraista, on oltava jokin ihanne, se määritelmän kuvaama yksilö, johon arvosteltavaa eläintä verrataan. Mitä paremmin yksilö osuu standardiin, sitä paremmat arvostelut se saa. Jos mitään määritelmää ei ole, voisi näyttelyn tulokset heittää vaikka nopalla.

Rotumääritelmien tarkkuudet eroavat kovasti toisistaan. Joillain koiraroduilla on saatettu kertoa ihan tarkasti määritellen tietyt rakenteen suhteet. Esimerkiksi bokserin kuononselän pituuden suhde kallon pituuteen tulee olla 1:2. Hevospuolella numeerisia arvoja harvemmin näkee, täällä käytetään yleensä epämääräisempiä sanamuotoja, kuten "Pää on runkoon nähden sopusuhtainen".

Vaikka rotumääritelmä on se rodun standardi, johon pitää nojata, se ei vielä tee rakennearvostelua erityisen helpoksi. Syynä on useimmiten juuri nuo epämääräisensorttiset kuvaukset. Jos kaikki, siis ihan kaikki rakennekohdat olisi ilmoitettu jotenkin mitattavissa olevina numeroina, arvostelu olisi helppoa. Sen kuin mittaisi vain ja toteaisi ihan faktana, että nyt ollaan määritelmän sallimissa rajoissa ja nyt ei. Siihen ei varsinaisesti edes tarvittaisi asiaansa perehtynyttä tuomaria. Mutta tällaista rotumääritelmään tuskin on, en ole itse ainakaan törmännyt koskaan sellaiseen. Joitain yksittäisiä rakennekohtia voidaan ilmoittaa tarkkoina numeroina, kuten tuo bokserien kuononselkä ja monien ponirotujen säkäkorkeusrajoitukset. 

Lisäksi rotumääritelmä ei yleensä ota kantaa siihen, mikä rakenneongelma on pienempi paha kuin jokin toinen. Rotumääritelmässä kuvataan vain se ideaali, mutta reaalimaailman eläimet eivät aina sitä ideaalia täytä kaikin osin. Koska niissä rotumääritelmissä on siis aina jonkin verran "ilmaa", tulkinnanvaraa, jää rakennearvostelussa jonkinlainen sija tuomarin taidolle, näkemyksille ja joskus jopa mieltymyksille. Siksi harvoin on olemassa mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä arvosteltaville eläimille. Yksi tuomari palkitsee yhden eläimen ja toinen toisen, eikä kumpikaan ole välttämättä yhtään enemmän oikeassa kuin toinen.

Törmäsin asioita kaivellessani Suomen Snautserikerhoon, joka tarjoaa sivuillaan linkin kennelliiton viralliseen rotumääritelmään, mutta kerho on kirjoittanut myös kattavan tulkintaohjeen rotumääritelmälle. Tämä tulkintaohje on tosi perusteellinen ja siellä on oikein kuvien kanssa esitetty, mitä eri termeillä tarkoitetaan ja mikä on toivottu piirre, mikä epätoivottu piirre ja miksi. Ai että kun tämmöisiä tulkintaohjeita olisi tarjolla hevosroduillekin, arvostaisin!

Tämä on se syy, miksi rotumääritelmä on niin tärkeä. Ilman sitä ei ole olemassa pohjaa rakennearvostelulle.

Rotumääritelmä: mikä se on?

Tämä postaus sai inspiraationsa eräästä Keskustaan kirjoittamastani pitkähköstä tekstistä, jossa käsiteltiin sitä, mikä on varsinaisesti rotumääritelmä ja mikä on riittävä rotumääritelmä, kun jotakin uutta rotua halutaan lisätä VRL:n rekisteriin. Tämä blogipostaus ei käsittele nyt VRL:ää eikä sen rotulisäyskriteereitä vaan rotumääritelmää itseään. Koska minulla on asiasta paljon sanottavaa, jaan tämän postauksen muutamaan osaan, niin ette saa romaania luettavaksi kerralla.

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen sitä, mikä on rotumääritelmä.

Yksinkertaistetusti rotumääritelmä kuvailee rodun ihanteellisen edustajan: millainen se on ulkonäöltään, millaisia fyysisiä ominaisuuksia sillä on. Se voi sisältää myös vaatimuksia luonteesta, käytöksestä, periytymisestä, urheilusuorituksista tai jälkeläisnäytöistä. Rotumääritelmässä listataan usein myös niitä asioita, joita pidetään virheinä tai kokonaan hylkäävinä virheinä. Englanninkielinen termi "breed standard" tekee erityisen hyvin selväksi, että kyseessä on rodun standardi.

Aina rotumääritelmä ei ole pelkkä rakennekuvaus. Varsinkin koirarotujen puolella rotumääritelmä pitää yleensä sisällään lyhyen historiaosuuden. Sen tarkoitus on valottaa rodun alkuperää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta. Koirien rotumääritelmissä kuvataan myös rodun käyttötarkoitus.

Rotumääritelmän laatii rotuyhdistys tai muu vastaava taho. Se ei ole mikään muuttumaton monoliitti, vaan sitä voidaan muuttaa vuosien saatossa, jos se nähdään tarpeelliseksi. Rotumääritelmää ei kuitenkaan lähdetä muuttamaan kevyin perustein, sillä se on tai ainakin sen pitäisi olla hyvin harkittu kaikkine sanamuotoineen. Yleensä kaiketi rodun emämaan tai vastuumaan rotuyhdistys on se, joka vastaa rotumääritelmän laatimisesta ja ylläpidosta. Joskus muiden maiden rotuyhdistykset saattavat lähteä joissain asioissa omille linjoilleen rotumääritelmän kanssa ja silloin yhdellä rodulla voi olla kaksi tai useampia toisistaan poikkeavia rotumääritelmiä.

Tästä esimerkkinä on kissarotu venäjänsininen. Se on hyväksytty rotu kaikissa kattojärjestöissä, mutta jokaisella järjestöllä on sille oma standardinsa. Nämä standardit ovat kehittyneet vuosien saatossa vähän sen mukaan, millaisia jalostuslinjoja kullakin alueella on ollut käytössä ja millainen on ollut paikallinen näkemys ja mieltymys rodusta. Tämä on sitten johtanut siihen, että venäjänsiniset jaotellaan usein kolmeen tyyppiin:

• skandinaavinen/eurooppalainen (FIFe- ja WFC-standardit)
• amerikkalainen (CFA- ja TICA-standardit)
• englantilainen (GCCF-standardi)

(lähde: Kissaliitto. Kasvatuksen tavoiteohjelma, venäjänsininen)

Tulin maininneeksi nuo tarkkaan harkitut sanamuodot. Rakennearvostelussa käytetään paljon erikoisalasanastoa ja yleensä myös rotumääritelmät ovat täynnä sitä. Tämä on tärkeätä, koska juuri näillä alan omilla termeillä pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan sitä eläimen ulkonäköä ja rakennetta.

Tämä erikoisalasanasto tekee rotumääritelmien kääntämisestä toiselle kielelle haastavaa. En tiedä, miten esimerkiksi Suomen kennelliitto tai Suomen kissaliitto ovat käännättäneet rotumääritelmiä vai onko kenties kansainvälisillä kattojärjestöillä jokin käännätyspalvelu. En usko, että  suomalaiset liitot olisivat lähteneet itse kirjoittamaan omia rotumääritelmiään alusta alkaen, vaan kyllä ne nojaavat emämaiden/vastuumaiden rotumääritelmiin.

Rotumääritelmän erikoissanasto ja tarkkuus vaatii käännökseltä paljon. Käännetty rotumääritelmä ei saa olla summittainen eikä vähän sinne päin, jos sitä on tarkoitus käyttää rodun standardina. Sen pitää olla mahdollisimman tarkka ja se taas vaatii alan erikoissanaston tuntemusta. Minä en tiedä kääntämisestä muuta kuin etten halua tietääkään siitä mitään, mutta reilu 10 vuotta sitten käänsin RBSH:n rotumääritelmän englanniksi tänne blogiin. Se oli kauhea duuni enkä välttämättä ole mitenkään ylpeä tuosta käännöksestä. Olin tuolloin nuori ja typerä, nykyään en lähtisi moista edes yrittämään. Onneksi tämä kuitenkin on virtuaalimaailmaa ja siis pelkkää leikkiä.

Vuoden 2025 trendit

Näin uuden vuoden aluksi on hyvä vetää jotakin oletettuja suuntaviivoja tallien suhteen, niin ajattelin heittää lonkalta tällaisen "vuoden trendit" -listan. Huolimatta komealta kalskahtavasta otsikosta tämä käsittelee lähinnä vain Ionicin asioita.

© Chen

1. Kasvu

Koska onko se koskaan loppunut? Ja missä sen rajat muka menevät? Kyselee nimimerkki "Viisi tuhatta virtuaalihevosta". Voin myös paljastaa, että tänä vuonna rikottaneen kymmenen tuhannen kasvatin raja. 

2. Tuontihevoset

Viime vuonna tulin keksineeksi melkoisen lauman ihan uusia hevosia useampaankin rotuun. Talliin tuli itse asiassa kokonaan uusi rotu keksittyjen hevosten voimin, koska satuin saamaan inspiraation. Kyseessä on hollannintyöhevonen. Jotenkin näen, että tämä toiminta voisi saada tänä vuonna jatkoa. Ei siitä haittaakaan ole.

3. Uusia rotuja

Tämä nyt ei ole niinkään trendi vaan enemmänkin perinne, mutta se on ollut viime vuosina vähän tauolla. Vaan kuten sanoin edellisessä kohdassa, viime vuonna Ioniciin tulivat taatusti ensimmäiset hollanninkylmäveriset. Haluaisin tämänkin trendin/perinteen jatkuvan, niin että jos sitä ottaisi ihan asiakseen miettiä ja keksiä/ostaa jonkin ihan uuden tai miksei vanhankin rodun. No, itse asiassa joulukuulle on suunniteltu syntyväksi Ionicin ensimmäinen Sim Sport Warmblood -kasvatti ikinä.

Sitä en osaa sanoa, että voisiko tähän trendiin liittyä... kylmäveriset. Ehkä, on vähän semmoista ollut ilmassa. Ne hollanninkylmäveriset tuli mainittua jo, mutta sen lisäksi keksin kasan suffolkinhevosia. Ja percheroneilla ja poitevineilla on viime vuosina mennyt muutenkin vahvasti.

4. Jaaritus

En aio todellakaan luopua blogin kirjoittamisesta, jos nyt ei mitään ihan katastrofaalista tapahdu. Tälle vuodelle on jo kaikenlaisia teksti-ideoita ja vanhojakin juttuja, joihin pitäisi jatkoa kirjoittaa. Ja ihan varmasti myös Keskustaan tulee suollettua romaaneja, ainakin jos tarjotaan sopiva aihepiiri.

Asian tiimoilta: kiinnostaisiko teitä kuunnella yhden naisen podcastia virtuaalihevosista? Ja jos kiinnostaisi, niin miten ihmeessä sellaisia tehdään noin niin kuin nollapanostuksella?

5. Ahaltekit

Perkele, jos suomeksi sanotaan. Gin Ahaltek on ollut niin monta vuotta niin tuuliajolla, että ihan hävettää. Kasvattilista matelee muutaman vuoden perässä. Ainoa plussapuoli on se, että se menee kuitenkin jo tällä vuosikymmenellä. Such wow. Niin että näille täytyy tehdä jotakin.

(Tämä postaus on kirjoitattu hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta ja olen nyt saanut potkittua itsestäni irti sen verran, että GA:n kasvattilista on valmis vuoden 2024 alkuun asti, vanhemmille hevosille on varsoja suunniteltu ja muutakin olen saanut aikaiseksi, niin että trendi voidaan katsoa hyvällä syyllä nousevaksi. Toivottavasti pysyykin sellaisena.)

Ööh, miksi tämä alkaa muistuttaa vanhojen uudenvuodenlupausten listaa?