Tämä postaus jatkaa viimeviikkoista teemaa eli rotumääritelmää. Mihin rotumääritelmää tarvitaan ja miksi se on niin tärkeä?
Teknisesti ottaen rotumääritelmä tarvitaan aina, kun jotakin eläintä arvostellaan. Jos halutaan, ettei rakennearvostelu ole sattumanvaraista, on oltava jokin ihanne, se määritelmän kuvaama yksilö, johon arvosteltavaa eläintä verrataan. Mitä paremmin yksilö osuu standardiin, sitä paremmat arvostelut se saa. Jos mitään määritelmää ei ole, voisi näyttelyn tulokset heittää vaikka nopalla.
Rotumääritelmien tarkkuudet eroavat kovasti toisistaan. Joillain koiraroduilla on saatettu kertoa ihan tarkasti määritellen tietyt rakenteen suhteet. Esimerkiksi bokserin kuononselän pituuden suhde kallon pituuteen tulee olla 1:2. Hevospuolella numeerisia arvoja harvemmin näkee, täällä käytetään yleensä epämääräisempiä sanamuotoja, kuten "Pää on runkoon nähden sopusuhtainen".
Vaikka rotumääritelmä on se rodun standardi, johon pitää nojata, se ei vielä tee rakennearvostelua erityisen helpoksi. Syynä on useimmiten juuri nuo epämääräisensorttiset kuvaukset. Jos kaikki, siis ihan kaikki rakennekohdat olisi ilmoitettu jotenkin mitattavissa olevina numeroina, arvostelu olisi helppoa. Sen kuin mittaisi vain ja toteaisi ihan faktana, että nyt ollaan määritelmän sallimissa rajoissa ja nyt ei. Siihen ei varsinaisesti edes tarvittaisi asiaansa perehtynyttä tuomaria. Mutta tällaista rotumääritelmään tuskin on, en ole itse ainakaan törmännyt koskaan sellaiseen. Joitain yksittäisiä rakennekohtia voidaan ilmoittaa tarkkoina numeroina, kuten tuo bokserien kuononselkä ja monien ponirotujen säkäkorkeusrajoitukset.
Lisäksi rotumääritelmä ei yleensä ota kantaa siihen, mikä rakenneongelma on pienempi paha kuin jokin toinen. Rotumääritelmässä kuvataan vain se ideaali, mutta reaalimaailman eläimet eivät aina sitä ideaalia täytä kaikin osin. Koska niissä rotumääritelmissä on siis aina jonkin verran "ilmaa", tulkinnanvaraa, jää rakennearvostelussa jonkinlainen sija tuomarin taidolle, näkemyksille ja joskus jopa mieltymyksille. Siksi harvoin on olemassa mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä arvosteltaville eläimille. Yksi tuomari palkitsee yhden eläimen ja toinen toisen, eikä kumpikaan ole välttämättä yhtään enemmän oikeassa kuin toinen.
Törmäsin asioita kaivellessani Suomen Snautserikerhoon, joka tarjoaa sivuillaan linkin kennelliiton viralliseen rotumääritelmään, mutta kerho on kirjoittanut myös kattavan tulkintaohjeen rotumääritelmälle. Tämä tulkintaohje on tosi perusteellinen ja siellä on oikein kuvien kanssa esitetty, mitä eri termeillä tarkoitetaan ja mikä on toivottu piirre, mikä epätoivottu piirre ja miksi. Ai että kun tämmöisiä tulkintaohjeita olisi tarjolla hevosroduillekin, arvostaisin!
Tämä on se syy, miksi rotumääritelmä on niin tärkeä. Ilman sitä ei ole olemassa pohjaa rakennearvostelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti