Lopetin keväällä ison läjän saddlebredejä ja kirjoittelin niistä kiinnostavimmille jonkinlaisia esittelyitä, muistokirjoituksia, kuten sanoin (
In memoriam: muistokirjoituksia kuolleille saddlebredeille). Viikate on heilunut Ionicissa senkin jälkeen ja tässä kuolleiden listalta joitain poimintoja.
Ori oli kolmipolvinen ostohevonen Birch Bark Ranchilta. Siitosoriiksi hankittu, totta kai, ja siitosoriina se teki ihan kelvollisen päivätyön. Puhtaita quarter-varsoja on kolme, kaikki B-linjaisia ja eka meni myyntiin. Näiden lisäksi se astui myös appaloosa- ja paint-tammoja, niin että sen suku tulee leviämään näihinkin rotuihin.
Ariannaidissa ei sinänsä ole muuta kovin ihmeellistä kuin että tykkäsin tuosta sen kuvasta kuin hullu puurosta. Suvultaanhan tuo on se meidän katastrofi-welsh, emä varsinkin polveutuu noista vähän turhan yleisistä nimistä.
Frederiksborgien kasvattajia tai edes omistajia ei ole tuskaksi asti. Liekö tällä hetkellä yhtään, poislukien muutamat suurtallit? Bromfield oli yksi yritys, jota muistelen edelleen lämmöllä. Ja oli mahtavaa saada omaan talliin bromfieldiläinen tamma. Se jättikin melko kivan määrän varsoja, vaikka ainahan sitä tietysti ajattelee, että mitä jos vielä yksi...
Jay oli lemppari niin monella tavalla! Nimi: toimii. Kuva: kuolaan. Väri: upea. Suku: pitkä, vanha ja lisää kuolaa. Pikkiriikkisen harmittaa se, että oriin vanhemmat olivat käytännössä kisaamattomia, niin etten viitsinyt viedä sitä laatuarvosteluun. Ja huolimatta hyvästä kuvasta, ei sillä raukalla ole näyttelytuloksiakaan, kun patalaiska omistajansa ei ole saanut aikaiseksi.
Swildie kuuluu myös niihin talleihin, joita paitsi muistelen lämpimästi, myös kaipaan kovasti. Ylämaanponejakaan ei ole turhan paljon virtuaalimaailmassa, mutta niitä mahtuisi tänne kyllä! Ionicissa on ollut useampiakin Swildien kasvatteja ja yksi on vielä hengissä. Kinlochruelin suvusta kannattaa bongailla emälinja, siellä sieltä löytyy tosi-tosi vanhoja ionicilaisia, sieltä tallin ensimmäisiltä vuosilta.
Westfalen on Ionicin neljänneksi suurin puoliverirotu FWB:n, trakehnerin ja oldenburgin jälkeen. Rotu on alkanut pienestä ja se tarkoittaa käytännössä sisäsiitosongelmia, kun jalostus ja sukupolvet kulkevat eteenpäin. Dress Code oli yksi useammista osto-westfaleneista, jotka ovat olleet tosi tärkeitä jalostuksen tukijalkoja. Ja näkeehän sen: kolmipolvinen suku (täynnä pelkästään westfaleneita, arvostan!), josta ei löydy yhtään tuttua nimeä. Ja se jättikin neljä puhdasta westie-varsaa ynnä jonkinlaisen lauman kaikkea muuta.
Filopon tuli lopetettua melko nuorena siinä mielessä, että sehän oli syntynyt 2022. Ionicissa on tosi paljon vanhempia hevosia, mutta katseltuani Filoponin sukua, totesin, että yksi varsa on sille ihan tarpeeksi. Melko pienestä nimittäin andalusianhevosenkin jalostus on Ionicissa alkanut ja tietyt nimet ovat turhan yleisiä suvuissa nykyään. Filoponin isän puolelta löytyy noita ihan ekoja andalusianhevosia, Clasica, Novato, Ylvania, Enziano, Noemia. Emän puolella on ostohevosia, Frivolidad HFA ja Nouvion Laurencia, molemmat paljon käytettyjä jalostushevosia.
En nyt jaksa tarkistaa, oliko Estevao ensimmäinen campolino-kasvatti, mutta ainakin ensimmäisten joukossa. Vanhemmat olivat joka tapauksessa ensimmäisiä tuonti-campolinoja Ionicissa tai missään, rohkenen sanoa. Estevao, samoin kuin vanhempansakin, on ARJ-palkittu ja jättänyt kivan lauman hienoja varsoja.
Vicereine oli minun laskujeni mukaan yksi niitä ensimmäisiä hevoskokoisia hackneyita, jotka ARJ:ssä palkittiin koskaan. Se kuului myös ensimmäiseen tuontierään hackneyita, joita Ioniciin keksin ja on ollut merkittävä kantatamma. Harvinaista on myös rakennekuva, kunhan ei olisi ainoa lajissaan...
Lopetin jonkinlaisen lauman myös näitä Ionicin ensimmäisiä DHH-tuonteja. Ellemiete ei sinänsä ole erityisen poikkeuksellinen tässä joukossa, mutta on sillä nyt sentään kuva ja myös ARJ-III -palkinto hankittuna, vaikka olin nähtävästi unohtanut kirjata sen tiedon sivuille ja varsojen sukuihin.
Kuten nimestä näkyy, Faadl on ostohevonen Winmourista. Pelkästään jo sen takia se on huomionarvoinen ori, koska arabien määrään nähden Ionicissa on säälittävän vähän ostohevosia. Mutta tämäkin on ollut tärkeä jalostusori, sillä on jo neljä varsaa, kaksi myyty, viidenneltä uupuu vielä sivu ja astuipa se viime syksynä ennen kuolemaansa vielä täysiveritammankin.
Faadl on myös siinä mielessä poikkeus, että se on puhdas egyptinarabi ja koulupainotteinen. Lähes kaikki Ionicin arabithan ovat saddleseat-hevosia ja niin myös Faadlin varsat, mutta muun jalostuskäytön takia olisi ihan kiva, jos arabien painotusvalikoimassa olisi edes vähän vaihtelua... Ei se ole sattuma, että nimenomaan Faadlista on jäänyt myös angloarabi-varsa.
Shu Mai on toinen ei-ARJ-arabi, joka siirtyi nyt vihreämmille bittilaitumille. Se kilpaili porrastetuissa länkkää ja on sillä muutama sijoitus perinteistenkin puolelta. Muistelen, että nimenomaan tuolta perinteisistä kisoista juontavat juurensa ne muutamat WRJ-arabit, joita Ionicista on satunnaisesti löytynyt. Kun oli jotain isoja kisoja, joihin halusi tietysti ilmoittaa aina täyden lastin hevosia, mutta joihinkin lajeihin ei löytynytkään sopivia hevosia noista klassisista WRJ-roduista, niin kävin arabien puolella hakemassa täytettä listoille. Eihän Shu Maillakaan ole sukunsa perusteella mitään painotusta WRJ:n suuntaan.
Lisäksi pidän Shu Main nimestä. Käytän arabeilla äärimmäisen harvoin mitään populaarikulttuurista lainattuja nimiä, mutta tämä Mikeno Obi-Wanista lähtenyt pieni Star Wars -aiheinen nimiperhe nyt on olemassa.
Esittelin
Klavdiyan kesäsarjassa eikä tuohon ole muuta lisättävää kuin se, että valitettavasti oli nyt katsottava Klavdiyan tehtävä täytetyksi ja tamma joutui antamaan tilaa nuoremmille. Niisk.
Terskien jalostus on ollut vähän... hmm... hidasta viime vuodet, sillä tämäkin vuonna 2010 syntynyt tamma teki varsansa vasta 13 vuotta myöhemmin! Gardenian suku onkin täynnä kaikenlaista vanhaa sieltä Ionicin alkuvuosilta. Se tietysti tarkoittaa sitä, että sopivansukuisten orien löytäminen oli ns. haastavaa.
Perkasin taannoin NSH-laumaa läpi ja monttuun joutivat kaikki ne, joilla on vähintään yksi varsa. Lopuille suunnittelin ne varsat syntyväksi vielä tänä vuonna. Mistä vetoa, että vuosikohtainen kasvattiennätys menee taas rikki?
Habaneron lopetus vähäsen kuitenkin korvensi, mutta kovetin mieleni. Sillä on kiva suku, kiva kuva ja kiva nimi, ja kävi mielessä, että voisihan se nyt astua vaikka yhden NSH-tamman vaikka. Fakta kuitenkin on se, että sen suvussa on mm. tamma Mingela Ion, joka on ihan turhan yleinen nimi NSH-suvuissa. Niin ja Too Hot Girl Ion ja Stivala GA.
