Ionicin blogi: Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen

maanantaina, lokakuuta 20, 2025

Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen

Lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Tekstin editoinnissa on käytetty tekoälyä.

Bulgarian hevosrodut yleisesti ottaen ovat varsin tuntemattomia. Yksikään näistä ei ole edes VRL:n rotulistalla ja liekö niitä ollut ikinä virtuaalimaailmassa muutenkaan. Toki ne ovat harvinaisia reaalimaailmassakin.

Hendricks, FAO ja Wikipedia listaavat kukin hieman erilaisen listan bulgarialaisia rotuja (rodunnimien käännökset pääosin omiani):

Bulgariankylmäverinen (Bulgarian Heavy Draft)
Bulgarianmaatiaishevonen (Bulgarian Native), saattaa olla sama asia kuin bulgarianvuoristoponi, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon
Bulgarianpuoliverinen (Bulgarian Sport Horse)
Bulgarianvuoristoponi (Bulgarian Mountain)
Deli-Orman (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
Dolny Iskar (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
Itäbulgarianhevonen
Kamtshijanhevonen (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
Plevnanhevonen
Rilanhevonen, engl. Rila Mountain (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
Rodupi
Sarakatsaninhevonen, engl. Karakachan
Stara Planina (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
Tonavanhevonen

Tämä kirjoitus esittelee nuo ehkä tunnetuimmat tai ne, jotka minä tunnen eli puoliverityyppiset itäbulgarianhevosen, plevnanhevosen ja tonavanhevosen. Bulgarianpuoliverinen jää esiteltäväksi myöhemmin.

Itäbulgarianhevonen

Itäbulgarianhevosen kehitys aloitettiin 1800-luvun lopulla. Se polveutuu pääosin arabeista, angloarabeista, englantilaisista täysiverisistä ja erilaisista täysiveriristeytyksistä. Todennäköisesti mukana on ollut myös paikallisia hevosia ja niiden ja täysiveristen risteytyksiä. Tarkoituksena oli luoda sovelias hevonen armeijan ratsuksi ja kevyisiin maatöihin. Tärkeimmät siittolat olivat Kabiuk ja Bojurishte. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959.

Aiemmin itäbulgarianhevonen oli paljolti käytetty laukka- ja risuestehevosena ja myös jalostusvalinta perustui menestykseen laukkaradoilla. Rodun yksilöt ovat menestyneet esimerkiksi Velká Pardubickássa. Viime vuosikymmeninä jalostustavoitteet ovat siirtyneet kohti olympialajeja ja rotua on parannettu harkituilla puoliveriristeytyksillä. Bulgariankielinen Wikipedia listaa itäbulgarianhevosesta löytyneen kolmea eri tyyppiä sen virallistamisen aikoihin:

Kevyt: laukka- ja risuestelaukkahevonen
Keskiraskas: olympialajeihin soveltuva ratsuhevonen, nykyinen itäbulgarianhevonen muistuttanee eniten tätä
Raskas: työkäyttöön soveltuva hevonen, mahdollisesti jo kadonnut

Itäbulgarianhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä oli FAO:n tilaston mukaan vain 158 jalostusyksilöä, 39 oria ja 119 tammaa. Ilmeisesti lukumäärä on kuitenkin jonkinlaisessa nousussa tänä vuonna.

Modernin itäbulgarianhevosen tulisi olla jalo, tasapainoinen ja hyvä ratsuhevonen:

Kevyt, kuiva ja jalo pää, suora profiili, hyvin asettuneet korvat, suuret eloisat silmät
Hyvämuotoinen, suora ja keskipitkä tai pitkä kaula
Erottuva säkä
Viisto ja lihaksikas lapa
Syvä ja leveä rintakehä
Pitkähkö ja suora selkä
Pitkä, voimakas ja hieman laskeva lautanen
Vahvat, suhteessa sirot jalat, selväpiirteiset nivelet
Hyvämuotoiset kaviot, kavioaines kovaa
Sulavat liikkeet
Säkäkorkeus 162-170 cm.
Yleisimmät värit ruunikko, rautias ja musta; kimot ovat harvinaisia, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin esiintyy. FAO mainitsee myös kirjavuuden (todennäköisesti lehmänkirjava, "skewbald")

Tonavanhevonen

Tonavanhevosen kehitys alkoi vuonna 1924 G. Dimitrovin (aiemmin Klementina) siittolassa lähellä Pleveniä. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959. Jalostuksessa käytettiin noniuksia, joita risteytettiin angloarabeihin ja muihin täysiveriristeytyksiin (halfbred), mahdollisesti myös muihin paikallisiin hevosiin. Ranskankielinen Wikipedia listaa myös gidranit ja donit kantaroduiksi. Tarkoituksena oli luoda alueen oloihin soveltuva työhevonen, massiivinen, mutta kompakti, hyväluonteinen ja taloudellinen pitää.

Rotu on yleisin Tonavan laakson alueella, mutta se on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä on ollut nelisensataa siitosyksilöä, satakunta oria ja 300 tammaa.

Huolimatta siitä, että tonavanhevonen on luotu työhevoseksi, se ei ole kylmäverinen. Nuo kantarodutkin se paljastavat, että kyseessä on tukeva lämminverihevonen. Nyt myöhemmin on haluttu ilmeisesti luoda parempaa ratsuhevosta ja rotuun on risteytetty täysiverisiä. Mahdollisesti tästä johtuu saksankielisen Wikipedian maininta siitä, että rodussa olisi kahta tyyppiä, kevyempi ratsu ja raskaampi vetohevostyyppi.

Mielenkiinnon vuoksi: ruotsinkielinen Wikipedia tuntee kaksi rotua, donauhästin (joka ilmeisesti tarkoittaa tätä rotua) ja danubierin (jota on parannettu täysiveri- ja plevnanhevos-risteytyksillä). Tosin donauhästin kuvaus ei ole ihan linjassa muiden lähteiden kanssa.

Yleisesti ottaen tonavanhevonen on tasapainoinen, sopusuhtainen ja voimakasrakenteinen:

Keskikokoinen pää, suora profiili
Keskipitkä, leveä ja lihaksikas kaula, oreilla voi olla massiivisempi orikaula
Leveä ja syvä rintakehä
Melko suora selkä
Leveä ja vahva lanne
Voimakas ja hieman laskeva lautanen
Vahvat jalat, selväpiirteiset jänteet, lyhyet sääriluut
Liikkeet energiset ja kevyet
Säkäkorkeus noin 162 senttiä, vaihteluväli 150-163 cm, mahdollisesti korkeampikin
Luonne sopiva työkäyttöön
Yleisimmät värit ruunikko ja musta, rautias harvinaisempi.

Plevnanhevonen

Plevnanhevonen on kotoisin samasta G. Dimitrovin siittolasta kuin tonavanhevonenkin, mutta plevnanhevosen jalostus aloitettiin aikaisemmin, 1898 tai 1895. Sekin virallistettiin vuonna 1951 (1959?). Rotua kutsutaan joskus bulgarialaiseksi angloarabiksi, koska se polveutuu paljolti arabeista, täysiverisistä ja näiden risteytyksistä. Jalostukseen käytettiin myös unkarilaista gidrania, joka sekin on enimmäkseen arabi- ja täysiveritaustainen. FAO ja Kabiuk listaavat kantaroduiksi myös paikalliset hevoset ja streletsinhevosen.

Jos FAOn tilastotietoihin on luottaminen, plevnanhevonen on erittäin harvinainen ja akuutissa vaarassa kadota. Vuonna 2024 siitosyksilöitä oli 34, mikä on hälyttävän vähän. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska edellisenä vuonna niitä oli vielä parisataa. Mahdollisesti plevnanhevostenkin ominaisuuksia on viime vuosikymmeninä parannettu täysiverisellä.

Plevnanhevosta on käytetty kevyisiin maatöihin ja vaunuhevoseksi, ja se palveli aikoinaan myös Bulgarian armeijan ratsuna. Se on kauttaaltaan enemmän ratsutyyppinen kuin tonavanhevonen. Hendricks luonnehtii rotua erinomaiseksi este- ja kouluratsuksi.

Rotu on nykyisellään varsin yhtenäinen, ja ulkonäössä on paljon samaa kuin gidranissa:

Yleisesti voimakas ja hyvä ratsuhevonen
Pää sopusuhtainen ja ilmeikäs; suora profiili, suuret sieraimet, avara kaulanliittymä
Kaula suora, keskipitkä, lihaksikas; liittyy hyvin lapoihin
Säkä melko erottuva ja pitkä
Rintakehä syvä ja leveä
Selkä suora, lyhyt ja leveä
Lanne suora ja leveä
Takaosa vahva ja lihaksikas, hyvät kulmaukset, lautanen pitkä ja hieman laskeva
Jalat kuivat ja vahvat, nivelet ja jänteet selväpiirteiset
Liikkeet kevyet ja laadukkaat
Säkäkorkeus: tammat 159-162 cm, oriit 163-166 cm
Luonne eloisa, joskus jopa kuuma
Väri: useiden lähteiden mukaan yleisin tai jopa ainoa väri on rautias