Sain taannoin vietyä loppuun brittiläisten rotujen VSN-näyttelyt, jotka kylmäveriluokkaa lukuunottamatta tuomaroin itse. Parista luokasta tuomarikommentit onkin jo (welsh C&D, connemara), tässä lopuista luokista sitten lyhyet kommentit.
Luokka 3. Welsh A- ja B-sektiot
Pikkuwelshien tuomarointi on aina kivaa kun ne ovat niin nättejä. Mountaineilla rokotan kuitenkin pahasta notkoselästä, jota näkee aina toisinaan. En tiedä onko kyse vain asennosta, toivon niin koska pahimmat notkot ovat olleen sellaisia että mietin miten sellainen poni pystyy liikkumaan edes. B-sektio on tässä suhteessa helpompi, sillä tulee olla hyvä ratsun rakenne (mountainin kohdalla asiasta ei ole mainintaa rotumääritelmässä).
Tässä luokkavoittaja olikin B-sektion tamma. Superkaunis kaikin puolin, tasapainoinen kokonaisuus, ei liian kevyt runko, upea kaula ja kertakaikkiaan moitteeton. Siitä todistaa 42 pistettä.
Seuraavilla sijoilla on useampia mountain-oreja. Kolmanneksi sijoittuneella Rhaith Liverswortilla on päivän parhaat takajalat ja jalat muutenkin, muttei kakkoseksikaan sijoittuneella huonot kintut ole.
Muutenkin luokka oli varsin korkealaatuinen, kun 10. sijan saaneellakin oli vielä 36,5 pistettä. Jotkut luokat voitetaan tuolla pistemäärällä. Ei se kyllä mikään yllätys ole, virtuaalimaailmassa on paljon todella hienoja welsh-kuvia.
Luokka 5. Newforestinponit
Nyddi on yllättävän hankala rotu tuomaroida, koska rotumääritelmä on aika ylimalkainen. Emämaan rotuyhdistys sanoo "of working type with substance" eli käyttöponi, joka ei saa olla liian hento. Sen lisäksi mainitaan vahva takaosa, loivat lavat, syvä mutta kapeahko runko ja hyväasentoiset, vahvat jalat, ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. No, tuosta tyypistä voi päätellä, että hakusessa on hyvä ratsun rakenne, ei liian siro. Itse haluan tähän vielä päälle hyvän ponileiman ja vähintään kohtalaisen sukupuolileiman molemmilta sukupuolilta.
Eniten ehkä rokotin rungosta, monella osallistujalla oli mielestäni hieman heikko se rungon syvyys. Ei pahasti, mutta ylivoimaisesti suurin osa sai rungosta vain 3 tai 3,5 pistettä. Voittaja on tässä kohdin poikkeus, sillä on peräti 5 pistettä rungosta, samoin kuin takaosasta. Kakkoseksi sijoittuneella on sitten tämän luokan ehdottomasti kaunein pää, ainakin pisteiden valossa, oli siellä toki muitakin nättipäisiä poneja. Voittaja taas ei kuulu niihin, mielestäni sen päässä ja kaulassa olisi vähän parantamisen varaa.
Luokka 7. Muut harvinaiset brittiläiset ponit
Tässä luokassa oli pääsääntöisesti fellponeja, mukaan mahtui ainoastaan yksi exmoor ja pari ylämaanponia, joista toinen valikoituikin voittajaksi. Varsin hienoja poneja kaikki, luokka oli tosi tasainen, kun voittajalla on 39,5 pistettä ja viimeiseksi jääneellä 35,5 pistettä.
Voittaneella ylämaanponitammalla on hieno rotuleima eikä siinä muutenkaan paljon huomautettavaa ole. Alle 4 pistettä tuli ainoastaan etuosasta ja takajaloista, pääosin siksi että etuosa jää vähän tuonne palkintonauhan alle piiloon ja takajaloissa on suorahkot kintereet. Vähän samaa voisin sanoa kakkoseksi sijoittuneesta fell-oriista: etuosa ja takajalat jäävät runsaiden jouhien alle sen verran piiloon että pistemäärä jää 3,5 pisteeseen.
Luokka 8. Clevelandinruunikot
Kuten oletettua, tässä luokassa oli tasan se yksi tuttu osallistuja, ori Basingstoke. Ja koska sillä on hieno kuva hienosta hevosesta, se niittää aina sen lähemmäs 40 pistettä. Alle 4 pistettä tuli tällä kertaa takaosasta (pitkä mutta vähän liian laskeva lautanen) ja jaloista (molemmissa vuohiset ovat melko lyhyet ja pystyt, takajalat jäävät vähän hännän alle piiloon).
Luokka 9. Englantilaiset täysiveriset
Olen kirjoittanut taannoin täysiveristen rakennearvostelusta ja siitä että se on jokseenkin haastavaa. Koska rotumääritelmää ei käytännössä ole, haluan itse nähdä näillä tasapainoista rakennetta, ratsumaista tietenkin, mutten tuijota sitä niin paljon kuin puoliverisillä.
Voittaja onkin juuri tällainen, kakkonen ja kolmonenkin jossain määrin. Sen sijaan luokan viimeiseksi ja ilman RCH:ta jäänyt on kovin kehittymättömän oloinen ja selkeän takakorkea. Ei välttämättä mikään vakava vika oikealle täysiveriselle, mutta näin virtuaalimaailmassa se ei kyllä saa armoa minulta.
Luokka 12. Irish Sport Horset, Irish Hunterit, irlanninpuoliveriset
Tässä luokassa lopulta oli 4 Irish Sport Horsea. Niiltä odotan hyvää ratsun rakennetta, en välttämättä kovin jaloa, mutta ei se pahitteeksi ole, ja ennen kaikkea tiettyä tukevuutta, muistona IDH-esivanhemmista. Jalat eivät siis saa olla liian hennot ja rungossakin on oltava syvyyttä. Voittajaksi päätyi hieman epäsuhtainen ori, ei mikään orimaisuuden perikuva ja yleiskuvaa häiritsee korkeajalkaisuus/lyhytselkäisyys, vaikka runko itsessäänhän on ihan hyvä. Lievä notkoselkäisyys tiputtaa pisteet 4,5:een. Sillä on myös hyvät jalat.
Kakkoseksi sijoittui hyvännäköinen tamma, jolla taas on jaloissa vähän sanomista, niin että niiden pisteetä jäävät kolmosiin.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti