maanantaina, marraskuuta 23, 2020

Matkaa ratsastamaan!

Keväästä alkaen Keskustassa on rummutettu sen verran Virtuaalisesta Matkaratsastusjaoksesta (VMRJ), että se on saanut minutkin havahtumaan. En tiedä jaoksen historiaa, onko se ollut jotenkin hiljaiselolla ja nyt sitten aktivoitunut vai osuiko se muuten vain minunkin tutkaani.

Koska olen harvinaisten lajien ystävä, toivotin VMRJ:n tervetulleeksi omaan harrastamiseeni. Olen varsinkin nyt syksyn mittaan kilpailuttanut jonkin verran hevosiani VMRJ-kisoissa. Kisaaminen on vähän toisenlaista kuin VRL-jaosten alaisissa lajeissa ja minulle tapahtui muutamia kömmähdyksiä alkutaipaleella.

Ensimmäinen ero on kisamäärä, yleisesti ja hevosta kohti. Yksi hevonen saa kilpailla vain yhdessä lähdössä per kilpailu eikä VMRJ:ssä ei juurikaan harrasteta könttäkutsuja. Matkaratsastuksessa ei ole tarkoitus kasvattaa sijoitusmäärää mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suureksi. Syitä tähän lienevät jonkinlainen realismin tavoittelu ja laatuarvostelutoiminnan puute (ainakin toistaiseksi). Ei vain ole realistista, että matkaratsulla olisi tuloksia sadoista ja sadoista kilpailuista lyhyellä aikavälillä. Sama tosin kyllä pätisi mihin tahansa muuhunkin lajiin, muttei mennä nyt siihen...

Laatuarvostelusta on nähtävästi olemassa jonkinlainen suunnitelma, mutta tilaisuuksia ei ole ainakaan vielä ollut (edit: idea haudattu, ei ole kuulemma tulossakaan). Sen sijaan VMRJ:n arvonimiä on tarjolla jo! Tässä kohdin tulee esiin VMRJ:n toinen ero perinteisempiin lajeihin nähden: jokainen startti merkitsee, ei vain ne joissa sijoittuu. Jokainen hyväksytty tulos VMRJ-kisoista kasvattaa hevosen pistesaldoa ja todellakin myös luokan viimeiseksi jäänyt hevonen saa yhden pisteen, sijoituksista tietenkin enemmän. 

Kun pisteitä on tarpeeksi kasassa, voi hevoselle anoa arvonimeä. Arvonimen saaminen on pelkkä laskutoimitus, sen saa kun pisteitä on tarpeeksi. Hyvin simppeliä ja mielestäni kiva juttu, kun palkitaan oikeasti se yksi hevonen siitä asiasta mistä halutaan eikä vaadita panostusta kaikenlaiseen muuhun ja muihin hevosiin.

Tämä pisteasia taas johtaa siihen, että todellakin jokainen startti tuloksineen kannattaa merkitä hevosen sivuille. Älkää siis tehkö kuten minä tein aluksi ja kirjasin vain sijoittuneiden tulokset hevosten kisakalenteriin vaan aivan kaikki, jotka ovat saaneet hyväksytyn tuloksen. Piste se yksikin piste on. Tämä on tietenkin omiaan myös hillitsemään sitä hevosten kisamäärää, koska niissä tuloksissa on aina oma työnsä. 

Toinen kompastuskivi minulle oli se, että jokaisen ratsukon tulisi aloittaa kilpaileminen 15 km matkalta ja saada siitä hyväksytty tulos. Mainitaanpa säännöissä sekin, että kilpailemisen olisi hyvä olla nousujohteista. Luin säännöt ehkä vähän huonosti, joten ilmoitin aluksi suhteellisen surutta hevosiani suoraan pitkille matkoille. Hups. En ota tästä kuitenkaan sen kummempaa stressiä, koska muuttujia on useampia:

  • Joillain vanhoilla hevosilla on olemassa aataminaikuisia osallistumisia matkaratsastuskilpailuihin, joita en ole tietenkään merkinnyt sivuille.
  • Tahtoo vähän jäädä kisakalenterin päivitys jälkeen nytkin, joten en aina tiedä kuka hevosista on saanut hyväksytyn tuloksen ja kuka ei.
  • Suuri osa kisahevosista on suht vanhoja, joten voitaisiin olettaa niitä harjoitetun matkaratsastukseen jo ennen kuin ne varsinaisesti aloittivat kisauransa.
  • Edellämainitusta johtuen olen ilmoittanut hevosia myös sen hyväksytyn 15 km tuloksen jälkeen suoraan pitkille matkoille.
  • Laatuarvosteluihin en koskaan kuitenkaan hevosiani vie ja jos tämä "vääränlainen" kilpailutus blokkaa arvonimien saannin, niin eipä sekään maailmanloppu ole.
Totta puhuen innostuin lajista ja kaiken byrokratian yksinkertaisuudesta sen verran, että järjestin itsekin jo parit kisat. Ne menivät kivasti kaikkinensa, mutta minun täytyy keksiä jokin muu konsti noiden kisojen järjestämiseen kuin blogialusta. Mutta ottakaahan te muutkin koppia lajista ja rohkeasti vain kilpailemaan!

– S

Ei kommentteja: