Paluu kesälaitumilta

Tiättekste kun tarvis lopettaa tämä kesätauko?

Tämä kesätauko onkin ollut pitkä ja huolellinen, alkoi jo toukokuulla. Toki julkaisin muutaman tekstin kesän aikana, ihan vain pysyäkseni jonkinlaisessa vireessä. No, ei se tepsinyt, sillä nyt tuntuu olevan pahimmoinen tulppa kaiken edessä. Toisaalta tätä kirjoittaessani taidan olla vielä jetlag-pöhnässä, niin että lienee jossain määrin luonnollista, jos älyvakka on tyhjä. Ehkä se tästä vielä täyttyy.

Kesähän meni kyllä aktiivisesti virtuaalihevostellen. Siitä kertoo muun muassa tuo heinäkuussa julkaistu uusien hevosten esittely. Moni esitellyistä hevosista on saanut sivunsa touko-kesäkuun aikana. Lisäksi olen sivuttanut ahkerasti omia kasvattejani.

Osin tämä aktiivinen sivujen tekeminen on johtunut VRL:n tauosta. Ei ole juuri muutakaan tekemistä kuin väkertää sivuja. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun VRL palaa takaisin linjoille, sillä minulla on varmasti satoja hevosia odottamassa rekisteröintiä ja siinä onkin sitten kamala työmaa! Lisäksi tallissa roikkuu myytyjä hevosia, joita en ole voinut siirtää rekisterissä uudelle omistajalle, ja kuolleita hevosia, joita en ole voinut merkitä kuolleeksi, kun ei se rekisteri ole toiminnassa. Puuhaa siis tulee riittämään.

Perinteisesti olen vähän listaillut kesätekemisiäni virtuaalimaailman ulkopuolelta. Kesähän nyt meni ihan kivasti, mutta varsinaisen pidemmän loman pidin vasta tässä syyskuun loppupuolella. Lähdimme nimittäin puolison kanssa Australiaan! Puoliso on käynyt siellä muutaman kerran työmatkojen merkeissä, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. En ala tässä luetella kaikkia tekemisiäni, mutta joitain huomioita kuitenkin:

• Sinne on oikeasti pitkä matka.
• Aikaerorasitus on oikeasti juttu. Siis ihan siihen asti, että ensimmäisenä päivänä Sydneyssä puolison kanssa vuorotellen kyselimme, että ei kai tämä rakennus tai katu oikeasti keinu. Eikä se lentokoneessa nukkuminen kuitenkaan onnistu, vaikka olisi business-luokka ja kaikki.
• Paikallisissa puistoissa, pihoissa ja luonnonvaraisissa metsissä kasvoi useampiakin kasvilajeja, jotka tunnetaan Suomessa huonekasveina.
• Siellä tuoksui aika ajoin makealta persikalta. En tiedä mistä aina satunnaisesti tuli sellainen kevyt leyhähdys. Ei se kenenkään parfyymi ollut enkä löytänyt mitään kukkaa tai muuta kasvia, joka olisi siltä tuoksunut. Ehkä se maa vain tuoksuu sellaiselta?
• Huolimatta kaikista myrkyllisistä tai muuten vain vaarallisista eläimistä siellä selviää kyllä hengissä ihan helposti. Muttei niihin kaikkiin kasveihinkaan parane mennä koskemaan (puhun sinusta, gympie-gympie). Juu, en koskenut.
• Gold Coastin hiekkarannat ovat hienointa ikinä. Kaikkien suomalaisten rantojen "hiekka" muistuttaa koostumukseltaan lähinnä hiekoitussepeliä.
• Vasemmanpuoleisesta liikenteestä selviää, muttei ehkä ollut liioittelua varata yksittäistä ajotuntia paikallisesta autokoulusta ennen kuin lähti itsekseen ajamaan. Automaattilaatikko on pakollinen, aivan varsinkin sitten, jos aiot ajaa pitkin kiemuraisia ja mäkisiä vuoristoteitä. Liikenteessä ollaan tosi kohteliaita, mutta silti olisin joskus toivonut auton perään tarraa "Turisti".
• Kuulet pimeässä metsässä karmivan huudon. Onko se koala vai aasin ja sonnin risteytys? No se oli koala. Söpö eläin, mutta parittelukutsuhuuto on karsea.
• Siellä on alueita, joissa puhelin on ihan mykkä, vaikka liikkuisit jopa jossain määrin asutulla alueella. Isommissa kaupungeissa toimii kyllä hyvin.