Värijoulukalenteri 24: rautias spotted blanket

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Viimeistä viedään ja joulu on täällä. Tänään esittelyssä on rautias spotted blanket appaloosa-ori The One N Only GA.

Luukussa 11 oli esitelty ihan "tavallinen" tiikerinkirjava eli maailman selkein leopard. Sen tekstissä ilmoitinkin, että kaikki tiikerinkirjavuuden tyypit eivät suinkaan ole yhtä selkeitä ja yksiviivaisia. Tässä esimerkki just semmoisesta väristä, jossa on piirteitä useammasta kuviosta.

No, ensinnäkin sillä on blanket-kuvio. Valkoista väriä on lautasilla ihan selkeästi. Tälle kuviolle on varsin tyypillistä, ettei raja tummaan väriin ole selkeä vaan rikkonainen, päistärkarvainen. Tällä hevosella se erityisesti on sitä. Mutta tuota päistärkarvaisuutta on aika laajalti ja myös päässä jonkin verran, niin että minulle siitä tulee mieleen Appaloosa roan tai marble, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Ja onhan sillä noita leopardin pilkkujakin muutama. Niin että spotted blanketiksi minä sen tuomitsin, vaikka sillä noita muitakin piirteitä on ja spotted blanket ei kerro koko totuutta ainakaan ulkonäöstä. Tämä olisi minun mielestäni rehellinen spotted blanket ilman merkkejä muista kuvioista.

Olen luovuttanut näiden tiikerinkirjavuuden tyyppien kanssa. Kirjaan hevoselle jonkin sinne päin soveltuvan kuviotyypin ja se on sitten siinä. 

Se olisikin sitten viimeinen joulukalenterin luukuista ja joulu ei ole enää ovella eikä edes porstuassa vaan istuu tyynesti salin puolella. Niinpä toivotan kaikille lukijoille erinomaista joulua ja hyvää uutta vuotta. Blogi pitää pienen joulutauon myös ja palataan linjoille taas tammikuussa.

Värijoulukalenteri 23: ruunihallakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Aatonaaton kalenterityttö on ruunihallakko vuonohevostamma Jonens Alvekvinne.

Ruunihallakko vuonohevonen ei ole todellakaan mikään erikoinen ilmestys. Vuoniksethan ovat aina hallakoita (nykyään ainakin) ja ruunihallakko on väreistä yleisin. Olen joskus jostain löytänyt tiedon, että noin 70 % vuonohevosista olisi ruunihallakoita.

Vuonohevosten väritys sen sijaan yleisesti on hyvin kiinnostava. Olen kirjoittanut tästä blogiin pari vuotta sitten (Vuonohevoset ja hallakkoväritys). Nykyään vuonohevosten hallakkoväritys on aina hyvin vaaleasävyinen ja kirkas verrattuna muiden rotujen hallakkoväreihin. Samoin jouhien kaksivärisyys on aina hyvin selkeätä. Jos siis pitää vuonohevosten väritystä jonkinlaisena malliesimerkkinä esimerkiksi ruunihallakosta, metsään menee. Mutta nätti se väritys minusta on.

Värijoulukalenteri 22: kärpäskimo

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tämän päivän luukusta löytyy kärpäskimo RBSH-tamma Dona-Irya Ionnaja.

Selitin kärpäskimoa jo tuon verijäljen yhteydessä. Tässä on nyt sitten ihan rehellinen kärpäskimo, jolla ei ainakaan tällä kyljellä ole merkkiä verijäljestä. Joka tapauksessa Iryalla on tosi paljon jo noita kärpästäpliä ja koko hevosen yleiskuva ei ole enää niinkään valkoinen vaan oikeastaan harmaa. Viitasen mukaan tämmöinenkin kärpäskimoksi kääntynyt hevonen on ennen "kärpäsöitymistään" ollut täysin kimoutunut eli hyvin pitkälle valkoinen. Nämä kimot ovat kyllä vähän hauskoja, ensin ne vaalenevat ja sitten osa muuttuu takaisin tummemmiksi kärpästäplien ansiosta.

Sukupostista löytyy melko vähän kärpäskimoiksi tunnistettuja hevosia, muutama sata. Oletan, että yksi syy tähän on se, että hevoset tunnistetaan nuorina ja silloin saatetaan huomata jo, että tämä kimoutuu. Kärpäskimoksi ne muuttuvat kuitenkin vasta vanhempina eikä väritieto koskaan mene Sukupostiin tai muuallekaan asti, että hei, tämä kasvatti itselleen täpliä.

Värijoulukalenteri 21: ruunikonpäistärikkö

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukussa 21 esitellään ruunikonpäistärikkö newforest-ori Preston Larkin Ion.

Tein tuossa pienimuotoista laskutoimitusta Sukupostista löytyvien newforestinponien väreistä ja totesin, että noin kuutisen prosenttia poneista on päistärikköjä. Ruunikko juhlii, yli puolet poneista on ruunikkoja. Seuraavaksi eniten on raudikoita ja kimoja, mutta ne eivät yhdessäkään pääse samaan määrään kuin ruunikot. Päistärikkö on seuraava, sillä mustia on karvan verran vähemmän ja voikkovärisiä (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) reilu puolet siitä mitä päistärikköjä. Näihin laskelmiin toki ei ole luottamista, en tarkistanut hakutuloksia juuri mitenkään.

En tiedä, miten virtuaalimaailman nyffien värit menevät, mutta Ionicissa päistärikkö on melkoinen harvinaisuus. Mikäli en nyt missannut mitään, Prestonin emä, tuontitamma Oldford Pretty Poppy GA on meidän ainoa lähde päistärikkö-väritykselle. Ja toistaiseksi Preston on ainoa, joka on saanut kuvakseen ja sitä myöten värikseen päistärikön. Muutama varsa on vielä ilman kuvaa, joten jatkossa päistärikkö-nyffejä voi olla enemmänkin. Jos niille vain löytyisi kuvia jostain...

Se on kuitenkin sanottava, että Ionicin nyffilaumassa on aika surkean vähän voikkovärisiä poneja siihen nähden, että ne kuitenkin ovat suosikkejani.

Värijoulukalenteri 20: tummanrautias liinakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tämän päivän luukusta löytyy tummanrautias liinaharjainen schwarzwald-ori Ottmar.

Kirjoitin reilu vuosi sitten rotuesittelyn schwarzwaldinrautiaasta tai pitäisi ehkä vaihtaa nimitys schwarzwaldinhevoseksi tai schwarzwaldinkylmäveriseksi, koska eivät ne ihan aina rautiaita ole. Useimmiten kyllä kuitenkin. Joka tapauksessa tuossa rotuesittelyssä tuli sanottua väristä useampikin sananen ja todettua, että tällainen tummansävyinen raudikko vaalein jouhin on se ihanne. Se tuntuu olevan myös hyvin yleinen väritys rodulla. Ilmeisesti tämmöiseen johtanutta värivalintaa on tehty jo ennen kantakirjan perustamista.

Näiden tämmöisten värien kanssa herää aina väistämättä kysymys, että voisiko se olla hopeanruunikko tai hopeanmusta. Samalla tavallahan nekin ovat yleensä tummansävyisiä, mutta jouhet ovat vaaleammat. Schwarzwaldin tapauksessa se olisi teoriassa mahdollista: rodusta on löydetty hopeageeni ja siinä esiintyy harvakseltaan myös ruunikoita ja mustia. Mutta harvinainen se hopeageenikin vissiin on, toki hopeahan ei näy rautiaassa lainkaan, niin että raudikoiden "alle" voi peittyä enemmänkin hopeaa kuin mitä ulospäin näkyy. Mutta schwarzwaldeista puhuttaessa on kuitenkin turvallisempaa olettaa tämänväriset hevoset liinajouhisiksi tummanrautiaiksi.

Värijoulukalenteri 19: mustanvoikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Luukussa yhdeksäntoista on mustanvoikko missourinfoxtrotter-ori Baneberry Ion.

Jälleen kerran niitä kuvia, joissa olevan hevosen oikeasta väristä ei ole tietoa, mutta on arvaus ettei se nyt ainakaan ole se sama, joksi virtuaalihevosta väitetään. Mutta voi olla. Tällä kerralla tämä nyt on vielä ihan uskottava esitys. Jos menette Sukupostista etsimään kuvallisia, mustanvoikoksi tunnistettuja hevosia, saatte eteenne aika monen näköistä kaviokasta, mutta iso osa muistuttaa ainakin jossain määrin Baneberryn kuvaa. Osasta sanoisin, että nyt ei välttämättä ole ihan mustanvoikko ainakaan kuvan perusteella, mutta vaihtelua siinäkin värissä esiintyy.

Menisihän tuo kuva tummalle ruunikollekin, en minä sillä. Tai kenties jopa tosi-tosi tummalle raudikolle, vaikka tuossa toisessa takasessa kyllä näkyy vähän tummempaa väriä kintereessä ja sen alapuolella. Voisihan se kulomustakin olla, sillä Sukupostista löytyy niitäkin ja moni näyttää kovasti samalta.

Värijoulukalenteri 18: isomerkkinen ruunikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukusta kahdeksantoista hyppää isomerkkinen ruunikko welsh mountain -tamma Tywysoges Cain Ion.

Tässä on vähän sama juttu kuin luukun 10 SGSH-oriilla: isoja merkkejä on, muttei juuri hajua, mikä ne aiheuttaa. No, welshien kohdalla on tiedossa joitain geenejä, joita niiltä on löydetty, nimittäin W20 ja splashed white (SW1). Varsinaisesta sabinosta en ole ihan varma, sitä ei välttämättä ole löytynyt. (Myöhempi lisäys: on löytynyt! Tosin sen yleisyydestä ei ole mitään käsitystä.)

Miksen minä nyt sitten ole merkinnyt tätä ponia ruunikonkirjavaksi ruunikon sijaan? Voisihan tuota nyt kohtuullisella uskottavuudella väittää splashed whiteksi tai sitten W20:ksi tai niiden yhdistelmäksi. Kyllä, niinpä voisi. Juttu vain on siinä, että kun ei näitä värejä löydy tamman suvusta, niin en oikein viitsi mennä itse keksimään tammalle jotakin kirjavuutta, joka ei suoraan jostain tule. Tietysti kimoja on paljon ja kimojen alle voi tunnetusti peittyä vaikka mitä. Ja toisaalta en tiedä, selittävätkö nämä kaksi geeniä kaikki welshien merkit sekakarvoineen päivineen vai onko siellä vielä jotain muuta.

Värijoulukalenteri 17: voikonhallakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Viikko aikaa jouluaattoon! Tänään esittelyvuorossa on voikonhallakko issikkatamma Oddkatla frá Jón.

Ähym, joo siis. Taas on pikkuisen venytelty todellisuutta värin ja kuvan kanssa. Oikeasti minulla ei ole harmainta käryä, minkävärinen kuvassa oleva issikka mahtaisi olla. Hopeanruunikko tai -musta lienee ehkä äkkinäisin arvaus. Miksi ihmeessä olen sitten tällännyt sen voikonhallakolle tammalle? Olenko sokea tai jotain?

Noin teoriassa ajatellen voikonhallakko väritys olisi tosi paljon tavallisen voikon kaltainen. Hallakkogeenihän ei vaikuta kovin paljon ruskeaan pigmenttiin eikä punahallakko poikkea ihan kauheasti tavan rautiaasta. Eli voikonhallakko olisi voikko, jolla saattaisi olla himmeästi näkyvissä joitain hallakkovärien tuntomerkkejä. Siima tosin olisi kovin hailakka, seepraraitojakaan ei vahvasti olisi näkyvissä ja jouhien kaksivärisyys katoaisi muutenkin valkojouhisen voikon väritykseen.

Näinhän se on ja voikonhallakko voi toki olla yllä kuvatunkin näköinen. Vaikea siis erottaa sitä voikosta. Mutta toisinaan hallakkogeeni tekee jotakin voikolle värille. Se saattaa tummentaa jalkoja ja niissä saattaa olla selkeätkin seepraraidat näkyvissä. Joskus se lisää tummempaa väriä myös jouhiin ja tehdä niistä  kaksiväriset ruunihallakon tapaan tai muuten vain sekaväriset. Toki hamppujouhia esiintyy voikoilla muutenkin. Joskus voikonhallakon pääkin on muuta ruumista tummempi, kuten hallakkovärisillä on toisinaan tapana.

Niin että sillä minä ajattelin tämän kuvan olevan ehkä uskottavan rajoissa voikonhallakolle. Onhan tuolla nyt kellertävää väriä, muuta runkoa tummempi pää ja vaaleat jouhet. Ei se siitä kyllä vielä kauhean uskottavaa voikonhallakkoa tee, on liian tumma sellaiseksi, mutta jos siihen vaikuttaa vaikka nokikuvio tai jotakin muuta. Ja mainitsin jo sen mottoni värien kanssa ("Close enough"), mutta ei se ole ainoa. Minulla on toinenkin motto: "Kun tietää säännöt, voi niistä luistaa".

Värijoulukalenteri 16: ruunikonkimo ja verijälki

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tämän päivän luukussa on ruunikonkimo shagya-tamma Ticíana Ion.

Ticíanan väritys sinänsä ei ole mitenkään erikoinen, kimo on yleinen väritys monilla roduilla ja varsinkin arabipohjaisella shagyalla. Ja kuten tunnettua, pohjaväristä nyt ei voi sanoa mitään näin pitkälle kimoutuneen hevosen kohdalla. Ihan hyvin tämä voisi olla mustankimo tai rautiaankimo tai jokin erikoisempikin.

Erikoisen tästä tekee tuo kupeella oleva isohko verijälki. Jos termi ei ole tuttu, ei kannata säikähtää: hevonen ei ole loukkaantunut eikä se ole oikeaa verta. Verijäljeksi (engl. blood mark) nimitetään kimoilla esiintyvää tummaa laikkua, joka on usein tummanruskean sävyinen, joskus mustakin. Useimmiten nämä verijäljet esiintyvät hevosen lavoilla tai etuosassa, mutta nähtävästi se voi olla muuallakin. Englannin hevosmaailmassa tunnetaan termi "bloody shoulder", verinen lapa.

Verijälki liittyy kärpäskimoon. Niin sanottuja kärpästäpliä alkaa ilmestyä joillekin kimoille siinä vaiheessa ja niille alueille, jotka ovat kimoutuneet kokonaan eli ovat valkoisia. Ajan mittaan kärpästäplien määrä kasvaa hevosen peitinkarvassa. Täplät ovat puna- tai tummanruskeita, toisinaan mustanpuhuvia eivätkä ne Viitasen mukaan vastaa kimon pohjaväriä. Kärpäskimoa esiintyy yleisimmin arabeissa, arabiristeytyksissä ja niissä roduissa, joiden jalostuksessa on käytetty arabia. On esitetty teoria, että kärpäskimot olisivat usein tai aina heterotsygootteja eli eriperintäisiä kimoja (Gg) ja homotsygootit kimot (GG) pysyisivät valkoisina. En tiedä, onko tätä teoriaa vahvistettu tai kumottu.

Joskus nämä kärpäskimon täplät alkavat kasautua tietylle alueelle ja ne muodostavat tällaisen vähän epämääräisen värisen, reunoiltaan rikkonaisen laikun, joka kasvaa vuosi vuodelta. Tämänkään periytymisestä ei ole tietoa, mutta arabeilla ja arabisukuisilla roduilla ne ovat kaiketi tavanomaisimpia.

Toisinaan kimeeri tai mosaikismi voi aiheuttaa hevoselle verijäljen kaltaisen merkin. Erona "aitoon" verijälkeen on se, että nämä merkit pitäisi olla näkyvissä jo varsalla eivätkä ne kasva kokoa hevosen vanhetessa, toisin kuin verijälki. Kyseiset merkit ovat erittäin harvinaisia eivätkä tiettävästi perinnöllisiä.

Värijoulukalenteri 15: ruunivoikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Viidennessätoista luukussa esitteillä on ruunivoikko ahaltek-tamma Gin Qury.

Ne, jotka tätä blogia ovat pidempään lukeneet tai muuten vain katselleet sillä silmällä Ionicin ja Gin Ahaltekin hevosia ja niiden värejä, tietävätkin tämän jo: voikkovärit ovat suosikkivärejäni. Erityisesti voikko, mutta toki myös ruunivoikko. Mustanvoikko lähes mustana on vähän tylsä noin kuvien kannalta, mutta kätevä siirtämään voikkogeeniä eteenpäin siinä tilanteessa, ettei voikolle tai ruunivoikolle löydy sopivaa kuvaa, mutta musta löytyy. Tuplavoikotkin ovat toki kivoja, mutta tuovat omat haasteensa kuvien ja perinnöllisyyden kanssa.

Qury on ruunivoikoksi vähän poikkeuksellinen, sillä on suhteellisen selkeä nokikuvio eli tummempaa väriä siellä täällä, jolloin yleisvaikutelma on lähinnä jopa kirjava. Keltaista väriä on kuitenkin sen verran paljon ja selkeästi näkyvillä, että tätä on vaikea, ellei peräti mahdoton, luulla miksikään muuksi kuin ruunivoikoksi. Joka tapauksessa superkaunis tamma ja superkaunis väri.

Värijoulukalenteri 14: hopeanruunikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukusta neljätoista löytyy hopeanruunikko kalliovuortenhevosori Coffeine Addict Ion.

Addictin kuva on taas niitä, joista tykkään käyttää nimitystä "oppikirjaesimerkki". Tämä on nimittäin ihan se selkeä hopeanruunikko, millaiseksi hopeanruunikko eli entivanhaan kanelinrautias yleensä mielletään. Selkeästi ruskea peitinkarva papurikkokuviolla; tummemmat jalat, mustat tai ainakin lähes; ja selkeästi vaaleammat jouhet, jolloin sitä ei ruunikkona oikein osaisi pitää, ellei tietäisi.

Hopeanruunikko on myös yksi niitä värejä, joissa on vaihtelua melko paljon eikä minulle ainakaan ole ihan joka tapauksessa kristallinkirkasta, onko jokin hevonen hopeanmusta vai hopeanruunikko. Nämä tämmöiset erittäin selvät värinsä edustajat ovat aina mukavia tapauksia.

Värijoulukalenteri 13: mustanvoikonpäistärikkö

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tänään esittelyvuoron saa mustanvoikonpäistärikkö welsh B-tamma Rhedyn Chwyrlïen.

Mustanvoikonpäistärikkö vai mustanpäistärikkö? Jaa-a, sitähän saat arvailla, mutta varsin suurella todennäköisyydellä kuvan poni on kyllä ihan vain mustanpäistärikkö. Vaan kuten tunnettua, mustanvoikko on kovasti mustan näköinen eikä sitä kovin luotettavasti varsinkaan valokuvista voi tunnistaa, niin että minä käytän melko tavalla surutta mustien hevosten kuvia ja merkitsen virtuaalihevosen väriksi mustanvoikon. Sama koskee erityisesti näitä värejä, joissa siihen mustaan (tai mustanvoikkoon) sekoittuu jotakin muuta, kuten päistärikköä tai kirjavuuskuvioita. Enkä varmasti ole ainoa, joka näin tekee.

Värijoulukalenteri 12: tummanruunikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Kahdennessatoista luukussa on tarjolla jotakin tuttua ja turvallista, tummanruunikko lusitano-ori Nemesio GA.

Sivuilla Nemesiolle ei ole erikseen merkitty mitään sävyä. Se on vain ruunikko, kuten meillä yleensä. Kuvasta saa kukin sitten päätellä, että onko jokin hevonen nyt sitten tummansävyinen, vaalea, punertava vai jotain muuta. Minulle tärkeintä on se väri itse, geenit siellä taustalla ja koska toistaiseksi eri sävyjen perinnöllisyyttä ei taideta tietää, se perusvärin tietäminen riittää minulle. Ruunikko on ruunikko, oli se tummanruunikko, vaaleanpunaruunikko tai jotain muuta.

Ja toisaalta en ole ihan varma siitä, pitäisikö Nemesiota nimittää tummanruunikoksi vai onko se peräti jo mustanruunikoksi laskettava. Toki oriin peitinkarva on kuvan perusteella tummanruskea, ei ihan vielä mustanruskea tai likipitäen musta, kuten määritelmän mukaan  mustanruunikolla pitäisi olla. Mutta Nemesiolla näkyy turvassa ja kupeilla, vähäsen kainalossakin vaaleampaa, selkeästi punertavaa väriä, joka taas on tyypillistä nimenomaan mustanruunikoille. 

Värijoulukalenteri 11: leopard

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukussa yksitoista on esitteillä tiikerinkirjava, tarkemmin sanoen rautias leopard knabstrup-tamma Rytme Ion.

Jos tämä ei ole ns. oppikirjaesimerkki tiikerinkirjavasta, en tiedä mikä olisi! Vaikka tosiasiassa tiikerinkirjavuus on todella, todella vaihteleva väritys eikä kaikilla ole edes noita pilkkuja, joita pidetään jonkinlaisena tiikerinkirjavan tavaramerkkinä. Ei se kyllä ole. Ja usein tiikerinkirjavuuden eri tyyppien nimeäminen ja erottaminen toisistaan on vähintäänkin hankalaa. Lisäksi monilta tiikerinkirjavilta löytyy piirteitä useammasta kuin yhdestä kuviotyypistä. 

Mutta Rytmen kuvassa ja värissä ei ole kerrassaan mitään epäselvää tai arvailun tarvetta. Tamma on niin selkeä leopard, ettei se selkeämmäksi voi muuttua. Joskus näinkin.

Värijoulukalenteri 10: isomerkkinen rautias

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Kymmenennestä luukusta löytyy isomerkkinen rautias SGSH-ori Rainmaster Ion.

Eikös vain olekin komeanvärinen otus? Mainitsin tästä hevosesta ja kuvasta joskus, että onnea on löytää kuva erikoisemman näköisestä hevosesta ja sitten löytää vielä omasta tallista kuvaan sopiva hevonen. Sillä sukuunsa tuo Rainmaster on selkeästi tullut. Se on ensimmäisen polven risteytys ja sen emä on frederiksborginhevonen, jolla on isoja valkoisia merkkejä, ihan vatsan allakin. Se on niitä merkkejä taas perinyt omalta isältään, jolla oli rikkoreunaista valkoista myös aika paljon.

Mutta Rainmasterin ja noiden frederiksborgien kanssa törmätään tuohon nimitysongelmaan. Rainmasterkin on merkitty rautiaaksi, mainittu vain lisäksi, että sabinonkaltainen. En ole ottanut mitään kantaa siihen, mikä noin ison valkoisen värityksen aiheuttaa, koska en tiedä sitä eikä minulla ole edes valistunutta arvausta. Frederiksborgeilla on melko useinkin isoja merkkejä, joskus suoralinjaisia, joskus rikkonaisempia, mutta minulle asti ei ainakaan ole valunut tietoa siitä, mahtaisiko taustalta löytyä jotakin noista nykyisin tunnetuista kirjavuusgeeneistä.

Varsinainen sabino-geeni se tuskin on, haluaisin uskoa niin, mutta sitä ei voi kuitenkaan kokonaan sulkea pois. Muita vaihtoehtoja olisi jokin W-geenin pakasta, splashed white tai jokin näiden yhdistelmä. Tai sitten se voi jotain, mistä emme tiedä vielä mitään. Näitä on kuitenkin joko testattu tosi vähän tai sitten minun silmiini ei ole koskaan osunut mitään mainintoja testituloksista, joten en voi tietää onko esimerkiksi niiltä frederiksborgeilta löytynyt yhtä tai useampaa näistä valkoisia merkkejä aiheuttavista geeneistä. Niin että Rainmasterin värin aiheuttaa jokin.

Tästä isomerkkisten hevosten nimitysongelmasta olen kirjoittanut muutama vuosi sitten blogiinkin otsikolla Sabinohässäkän terminologia. Ja olen nyt sitten taipunut näillä mysteeritapauksilla käyttämään termiä sabinonkaltainen, kun en halua lähteä arvuuttelemaan, että mitähän geenejä tältä ja tuolta rodulta voisi löytyä.

Värijoulukalenteri 9: ruunivoikonhallakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Yhdeksäs luukku jatkaa karjaroduilla ja esittelyssä on ruunivoikonhallakko quarter-tamma B West Virginian Ion.

Kuten monet tietävätkin, ruunivoikko, ruunihallakko ja näiden yhdistelmä ruunivoikonhallakko ovat kolme lähellä toisiaan olevaa väriä, joiden erottaminen voi olla toisinaan hankalaa, erityisesti valokuvista. Ruunihallakolla pitäisi olla hallakkovärien tuntomerkkejä, kuten siima, seeprajalat ja kaksiväriset jouhet, mutta näitä ei aina ole tai eivät ainakaan kuvissa näy. Ruunivoikolla voi olla siima ihan omastakin takaa. Ruunivoikon peitinkarvan sävy on keltaisempi kuin ruunihallakon, mutta nämä sävyasiat ovat aina jossain määrin kiinni katsojan silmästä. Toisaalta ruunihallakko voi olla hyvinkin lähellä ruunikkoa väriltään. Eikä vaaleanruunikon ja ruunivoikonkaan erottaminen ihan aina ole mitenkään yksiviivaista. Lisäksi poikkeuksia on aina.

Ruunivoikonhallakko on sitten se kammotus, jossa ruunikkoa pohjaväriä vaalentaa sekä voikkogeeni että hallakkogeeni. Englanninkielessä väritys kulkee nimellä buckskin dun tai dunskin. Se on väriltään hyvin lähellä ruunivoikkoa, usein ruunihallakkoa vaaleampi sävyltään. Useimmiten se on varsin vaalea. Lisäksi sillä saattaa olla näkyvissä hallakkovärien erityispiirteitä, kuten ne mainitut eli siima, seepraraidat jaloissa ja kaksivärisyyttä jouhissa. Mutta tämänkin värin kanssa on ihan yhtä herran hallussa, että onko niitä ja miten hyvin ne näkyvät kuvissa.

Westin kuvan hevonen ei ole vissiin nähnytkään ruunivoikonhallakkoa. Kyseessä on kuvalähteen mukaan samppanjaväri, mitä ilmeisimmin samppanjanruunikko. Joka kyllä tässä valaistuksessa minun mielestäni feikkaa kohtuullisen uskottavasti ruunivoikonhallakkoa. Jalkoja jos tuijottaa tarpeeksi, ne ehkä näyttävät enemmän tummanruskeilta (samppanjaväreillä ei ole mustaa) kuin mustilta (kuten ruunivoikonhallakolla pitäisi olla), mutta minusta se on tarpeeksi ihan lähellä mustaa. Sama koskee jouhia, joissa onkin kivasti kaksivärisyyttä, kuten hallakkoväriselle sopii. Värisävy on varsin vaalea, ei erityisen keltainen. Ja minun mottoni näissä väriasioissa on joka tapauksessa: "Close enough".

Värijoulukalenteri 8: mustanruunikko splashed white

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukun kahdeksan kansikuvapoika on mustanruunikko splashed white paint-ori Burn Some Bucks Ion.

Buckin kuva on se, jota kutsuisin oppikirjaesimerkiksi väristään: valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu tummaa maalia. Tai vaihtoehtoisesti tumma hevonen, joka on kahlannut valkoisessa maalissa ja loiskutellut sitä sitten vähän muuallekin kuin jalkoihinsa. Herasilmä vain puuttuu, ainakin kuvan puolelta.

Jos genetiikka-arveluihin mennään, saattaisin väittää kuvan hevosen olevan homotsygootti eli samanperintäinen splashin suhteen. SW1 (splashed whiten varianteista se yleisin, jota todistetusti painteillakin esiintyy ja joka tämänkin virtuaalihevosen oletetaan olevan, vaikkei sitä ole merkitty) on niin sanotusti epätäydellisesti dominoiva geeni eli hevosen ulkoasu on erilainen riippuen siitä, onko sillä yksi kopio geenistä (nSW1) vai kaksi kopiota (SW1SW1). 

Yhden SW1:n hevonen on usein pienikuvioinen, toisinaan kokonaan kuvioton (puhun sinusta, Vieno-Kaneli!). Kahden SW1:n hevosella on sitten enemmän valkoista, usein juurikin tämmöisenä yhtenäisenä alueena jaloissa ja rungon alaosossa. Toisinaan se kaiketi voi olla lähes täysin valkoinen, jolla on tummaa väriä vain korvien alueella eli niin sanottu medicine hat. En ole varma tästä, voiko pelkkä tupla-splash olla tällainen vai onko siihen sekoittunut joitain muita geenejä, jotka lisäävät valkoista väriä.

Genetiikasta mitään tietävien ei sitten kannata tarkastella Buckin sukutaulua yhtään sen tarkemmin! Ori nimittäin ei voisi olla splashed white lainkaan eikä varsinkaan SW1SW1. Sen isä on perus-tobiano ja emä on merkitty kyllä toveroksi, mutta sen sivujen mukaan se on tobiano-sabino -yhdistelmä. Niin että kun joskus sanon, että meillä silloin tällöin taivutellaan näitä genetiikka-asioita oman edun tavoitteluksi, niin tässä on nyt kouriintuntuva esimerkki siitä. Kun tuo kuva on niin hieno, että piti saada välttämättä käyttöön!

Värijoulukalenteri 7: samppanjanmustanvoikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Seitsemännessä luukussa esittelen samppanjanmustanvoikon twh-oriin Agent Jay Ionin.

Samppanjavärit ovat melkoisia harvinaisuuksia reaalimaailmassa, virtuaalimaailmassa ja jopa Ionicissa. Väri on peräisin Amerikan mantereelta ja sitä esiintyykin vain amerikkalaisissa roduissa. Yleinen se on ainoastaan American Cream Draftilla, jotka ovat aina samppanjavärisiä, nimenomaisesti samppanjanrautiaita. Mutta ACD on todella harvinainen rotu joka paikassa. Ionicissa sitä ei ole lainkaan, liekö koskaan ollutkaan. Virtuaalimaailman Royal Hanoverian Creamit ovat samppanjavärisiä, mutta eipä niitäkään Ionicista löydy.

Tennesseenwalkerin lisäksi samppanjavärejä on Ionicissa ainoastaan quarterhevosilla, harvinainen niilläkin. Quartereiden kautta se on levinnyt painteihin, mutta niillä se vasta harvinainen onkin. Yritäpä nimittäin löytää kuva samppanjavärisestä, lehmänkirjavasta hevosesta! Samppanjavärejä voisi olla myös saddlebredeillä, missourinfoxtrottereilla ja appaloosilla, mutta kuvien puutteen takia olen joutunut pysyttelemään siitä erossa näillä roduilla.

Eli tennesseenwalker on tällä hetkellä se Ionicin rotu, jolla eniten on samppanjavärejä. Eikä niitäkään totta vieköön montaa ole. Samppanja-voikko -yhdistelmät ovat vieläkin harvinaisempia, vaikka voikkovärit ovat melko yleisiä. Agent Jay on nyt yksi tällainen harvinaisuus ja sen kuvan hevonen saattaa ihan oikeasti olla samppanjanmustanvoikko eli ehkä tutummin classic cream champagne.

Värijoulukalenteri 6: hopeanmusta

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Itsenäisyyspäivän luukussa ei ole suomenhevosta, vaan hopeanmusta morgan-tamma Wardancer Ion.

Hopeavärit ovat morganeilla varsin harvinaisia reaalimaailmassa. Erinomainen, mutta kirjoitushetkellä toimimaton Morgan Colors kertoo, että hopeavärille on tunnistettu yksi ainoa sukulinja, joka on lähtöisin 1916 syntyneestä Dan-nimisestä oriista. Ori itse oli rautias, mutta mitä ilmeisimmin kantoi hopeaa, koskapa osa oriin jälkeläisistä sen on jostain saanut.

Vähän samaa voisi sanoa virtuaalimaailmastakin: hopea on harvinainen. Ionicin hopeamorganit polveutuvat kahdesta kantahevosesta, hopeanruunikosta tammasta Lady Germanotta ja ilmeisesti amerikkalaisen virtuaalitalli Kaimel Stablen hopeanmustasta oriista Candyman (salasana arabians, jos kysyy). Näistä tulee katkeamaton hopea-linja Ionicin nykyisiin hopeavärisiin morganeihin, joita ei kyllä montaa ole. Kuvien puutetta, näet. Ja se katkeamatonkin on vähän ehkä kyseenalainen termi, koska hopeahan ei näy raudikoissa tai voikoissa, mutta on näiden kautta kuitenkin periytynyt.

Värijoulukalenteri 5: voikko tobiano

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tänään vuoron saa voikko tobiano ranskanpuoliveriori Timéo d'Béni.

Kuten tunnettua, olen värifriikki, joka mielellään valikoi hevoselle aina sen erikoisimman mahdollisen väriyhdistelmän, jolle vain löytyy kuva. Ja suosin muutenkin härskisti erikoisvärejä. Tästä huolimatta Ionicin puoliverisillä on aika vähän mitään erikoisvärejä. Voikkoja on jonkin verran, samoin tobianoja, muttei niitä mitenkään yleisiksi voi sanoa meillä. Päistärikkö uupuu kokonaan eikä splashed whiteakaan löydy ainakaan tunnistettuna värinä. Hopeavärejä esiintyisi ainakin hollantilaissyntyisillä puoliverisillä, mutta ne ovat ääriharvinaisia ja kuviakaan ei sitten tietysti ole tarjolla. Tietysti aina voisi soveltaa, mutta mutta...

Niinpä onkin puoliveristen puolella melkoisen harvinaista, lähes tavatonta, että yhdessä yksilössä yhdistyy peräti kaksi erikoisväriä. Eli käytännössä voikkoväri ja tobiano-kirjavuus. Osto-ori Timéo on nyt yksi tällainen, saattaa olla ainoa tällä hetkellä.

Värijoulukalenteri 4: ruunihallakonpäistärikkö

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Neljännessä luukussa on ruunihallakonpäistärikkö poitou-tamma Marmonner d'Ion.

Poitou on väriensä kanssa melkoinen harvinaisuus hevosrotujen joukossa: kylmäverinen, jolla esiintyy sekä hallakkoa että päistärikköä ja molemmat ovat peräti yleisiä! Ainakin sen perusteella, mitä minulla on kuvakokoelmaa kerättynä, näitä on poitounhevosissa melko runsaasti. Päistärikkö kylmäveriroduilla ei ole ihan täysin tavaton, se on yleinen väri hollannintyöhevosella ja sitä löytynee myös muilta läntisen Euroopan raskailta kylmäverisiltä, jos tosin monella se saattaa olla harvinainen. 

Mutta hallakko on erikoisempi tapaus, ainakin jos unohdetaan alkuperäisrodut, kuten vuonohevonen, vjatkanponi, islanninhevonen, konik ja kumppanit. Raskaista kylmäverisistä en osaa yhtäkkiä sanoa ainoatakaan toista rotua, jolla hallakkovärejä esiintyisi. Vaikka joitain satunnaisia hallakkovärisiä linjoja saattaa joistain kylmäverisistä löytyä, eivät ne ole todellakaan yleisiä.

Ja sitten kun kaksi väriä ovat suhteellisen yleisiä jossain rodussa, on enemmän kuin oletettavaa, että ne yhdistyvät sitten joissain yksilöissä. Siitä huolimatta Ionicissa ei kauheasti ole näitä hallakko+päistärikkö -poitevineja, vaan tällä hetkellä Marmonner on ainoa sellainen.

Värijoulukalenteri 3: perlino

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Kolmannessa luukussa majailee perlino welsh D-tamma Criallt Hwyrol Weddi.

Tuplavoikkoja welshejä, varsinkaan näitä isompia sektioita, ei ole tarjolla turhan usein. Minulla syy on yleensä kuvien puute, kun ne tuntuvat olevan vähän kiven alla. 

Vuosia sitten kaivelin vähän vanhoja reaalimaailman welsh-sukuja selvittääkseni, mistä cobien voikkovärit ovat peräisin. Oma teoriani oli se, että ne tulisivat pääasiassa pikkusektioilta, joilla voikko on minun näppituntumani mukaan vähän yleisempiä. Paljolti näin onkin, mutta löytyi sukutietokannoista vanhoja voikkovärisiä tai sellaiseksi epäiltyjä cobejakin.

Värijoulukalenteri 2: voikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Toisessa luukussa on voikko suomenhevostamma Ionin Luutnanska.

Luutnanskan väri on IHANA. Erityisesti tuo papurikkokuviointi on niin kaunista ja väri on niin keltainen, mutta jouhet sitten ihan puhtaan valkoiset. Ja toki muutenkin, olenhan erikoisväristen suokkien ystävä.

Luutnanska on saanut värinsä joko isänemänemältään, Kullantöyrään Kinuskimansikalta, joka oli harvinainen mustanvoikko tai sitten emänisänisältään Paavo-Palolta. Olkoonkin että Kinuskin kuvassa saattaa olla ihan vain tavallinen, vähän ehkä erikoisemmansävyinen rautias. Luutnanska itse on siinä mielessä harvinainen tapaus, että se olisi voinut olla jopa tuplavoikko, kun molemmat vanhemmat ovat voikkovärisiä. Vaan semmoisellepa ei ollutkaan ihan niin helppo löytää kuvaa mistään.

Värijoulukalenteri 1: hiirakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukusta 1 ponnistaa hiirakko ylämaanponitamma Shiela Kilmenhan.

Okei, on sillä jouhiakin ihan omiksi tarpeiksi. Rehellinen ollakseni, en ole ihan varma väristä, se on kovin vaalea. Samoin jouhet ovat erikoisen vaaleat hiirakolle. Hiirakon merkitsin väriksi siksi, että näen tuossa peitinkarvan värissä enemmän harmaan sävyä kuin suoranaisesti ruskeata, punertavaa tai kellertävää, jotka olisivat tyypillisempiä ruunihallakolle. Voisihan tuo kimokin olla, mutta kimoksi väritys on epäilyttävän tasainen ja jalat epäilyttävän tummat.

Ja jos kyseessä ei olisi ylämaanponi, saattaisin epäillä seassa olevan voikkogeenin yhdessä hallakon kanssa eli että olisi mustanvoikonhiirakko tai jotain. Tai ehkä hopea, sillä voisi näppärästi selittää vaaleat jouhet. Hopeaa ylämaanponeista kuitenkaan ei löydy ja vaikka jotkin lähteet vannovat ja vakuuttavat, että voikkovärejä olisi, niin en ole kyllä koskaan nähnyt ja suhtaudun väitteisiin varauksella.