Kuten jotkut ovat varmasti huomanneet, on Ioniciin ilmestynyt viimeisen parin vuoden aikana joitain kotimaisten kuvaajien ottamia kuvia. Enimmäkseen näitä on siunaantunut poneille, mutta onpa noita myös joillain puoliverisillä, issikoilla ja nyt viimeisimpänä myös arabeilla.
Kuvista on sovittu korvaus maksettu kyllä, mutta haluan silti vielä erikseen näin julkisesti kiittää kuvien myyjiä. Minä en mitään kuvia hyljeksi ja mikä tahansa kuva kelpaa käyttöön, varsinkin jos muutakaan ei ole, mutta silti nämä kotimaisista hevosista ja poneista otetut kuvat ovat suosikkilistani kärkipäässä. Varsinkin ponipuolella Suomessa on erinomaisen hienoja yksilöitä, joista on ilo jo pelkästään katsella kuvia, saati sitten saada niitä omaan käyttöön. Ja kun itse ei pahemmin hevostapahtumissa liiku, saati että osaisi kuvata, ovat ostokuvat enemmän kuin tervetulleita.
- S
lauantaina, joulukuuta 06, 2014
perjantaina, joulukuuta 05, 2014
Joulukalenteri 5: kasvattajan vastuu
Ht.netissä kyseltiin syksyllä kasvattajan vastuusta eli siitä, mitä kasvattaja lupaa kasvatin ostajalle tai mitä kasvattajan pitäisi tehdä. Yleensähän kysymys esitetään toisin päin: mitä ostajan pitää luvata kasvattajalle, että ylipäänsä saa ostaa kasvatin. Perinteisesti hevoskaupan "valta" on virtuaalimaailmassa ollut pääosin kasvattajilla, jotka ovat voineet vaatia kasvattien ostajilta yhtä ja toista suoritusta kasvatin kanssa takaisinoton uhalla. Samalla kasvattajat itse ovat luvanneet ostajille hyvin vähän.
Viestiketjusta on aikaa, mutta muistaakseni keskustelu lähti rönsyilemään sinne kilpailemisen suuntaan. Jos kasvattaja on teettänyt varsan ns. keskeneräisistä hevosista, monen mielestä kasvattajan vastuulla on kilpailla varsan vanhemmilla sijoitukset täyteen, kirjoittaa luonteet ja sukuselvitykset, hankkia kuvat ja luonnollisesti laatuarvostelupalkinto. Näin siis ainakin jos kasvattaja lupaa nämä asiat hankkia. En kuitenkaan ole kuullut koskaan sellaisesta tilanteesta, että ostaja olisi palauttanut kasvatin sen varjolla, että vanhemmat eivät ole sitä, mitä ostohetkellä niistä luvattiin tehdä. Tietenkin tällaisia tapauksia on voinut olla, mutta niistä ei ole ehkä pidetty julkisesti meteliä.
Minulle kilpailemisen vastustajana edellämainituilla asioilla ei ole minkäänlaista merkitystä, joten mieleen nousi yksi itsestään selvä asia, joka kuitenkin tuntuu olevan monelle hankalaa pidemmän päälle: vanhempien sivujen pitäminen tallessa! Tämän luulisi kiinnostavan myös laatuarvosteluorientoituneita harrastajia, koska oletettavasti laatuarvosteluissa jää mahdollisia pisteitä saamatta, jos vanhempien sivut eivät toimi (en tiedä, heittelen tässä vain karkeita arvauksia, en ole aikoihin perehtynyt laatuarvostelujen pisteytysperiaatteisiin). Tietenkin kyseessä on perustavaa laatua oleva itsestäänselvyys, mutta luulisi kokemuksen osoittaneen ihan jokaiselle, että niin moni hevonen kuitenkin katoaa netistä, joskus täysin jälkiä jättämättä.
Kasvattajalta voisi kuitenkin edellyttää sitä, että hän tekisi jotain sivujen tallessapysymisen eteen. Ohjeita olenkin antanut jo blogitekstissäni Näin pidät hevoseen sivut tallessa. Tallentaminen Web Archiveen pitäisi olla ehdoton edellytys, VRL-rekisteröintikin ehkä. Ja kannattaa muistaa että ainakin jotkut kasvattajat vaativat sitä, että sivujen osoitteen vaihdoksesta ilmoitetaan hänelle erikseen ja että hevonen saa kuollessaan muistosivut. Vastavuoroisesti kasvattajien pitäisi tarjota jotakin vastaavaa. Kuka lähtee siis markkinoimaan kasvattejaan sillä, että vanhemmat ovat VRL:n rekisterissä ja sivutkin tallennettu Web Archiveen? Henkilökohtaisesti arvostaisin tätä noin sata kertaa enemmän kuin kisatuloksia.
Ja kun aloin puhua omista mieltymyksistäni, niin jatketaan sillä linjalla sitten. Minusta kasvattajan olisi suotavaa olla muuttamatta radikaalisti omistamiensa hevosten tietoja. Lähinnä tämä koskee tietysti väriä, mutta toki myös lajipainotuksen, luonteen ja säkäkorkeudenkin olisi suotavaa pysyä samoina tai ainakin samansuuntaisina, rodusta nyt puhumattakaan. Mutta nämäkin seikat menettävät merkityksensä, jos vanhempien sivut katoavat.
Joskus, harvoin onneksi, virtuaalimaailmassa on nähty tapauksia, joissa kasvattaja tekee jotain todella outoa, kuten pakko-ottaa aktiivisen kasvattinsa takaisin tai ilmoittaakin yhtäkkiä, että varsa xx ei olekaan vanhempiensa varsa. Tämän vuoden aikana koettiin yksi keissi, jossa vanha ja pitkään ilmeisen epäaktiivinen kasvattaja ei ollutkaan tyytyväinen siihen, miten hänen kasvattejaan käytettiin. En seurannut tätä itse kovin ahkerasti enkä tiedä tarkalleen, mistä riita johtui tai mikä oli lopputulos. Puhuttiin ainakin kasvatin pakko-otosta tai kasvattistatuksen poistosta (jolloin hevoselta olisi kadonnut suku, jos siihen olisi suostuttu) ja muista tämäntyyppisistä toimista. Muistanpahan vain ajatelleeni, että tällä kasvattajalla oli mielestäni kovin suuret vaatimukset ja mentiin kovasti niillä rajoilla, oliko kasvattajan toiminta reilua tai edes järkevää.
Virtuaalimaailman alkuhämäristä löytyy ainakin yksi tapaus, jossa tammasta ja oriista oli teetetty FWB-varsa, mutta isäoriin taustalla olikin RBSH:ta eikä varsa näinollen ollutkaan ihan oikea FWB. Ilmeisesti vasta myöhemmin tammanomistajalle valkeni, ettei RBSH ole sallittu FWB-jalostuksessa ja hän yksin tein päätti ilmoittaa tammansa sivulla että varsa se-ja-se ei sitten ole tämän tamman varsa. Varsa sen sijaan oli kaiketi niittänyt jo jonkin verran mainetta ja sitä käytettiin jalostuksessa. Tieto emän "vääryydestä" ei koskaan levinnyt ainakaan kaikkien varsojen omistajille (tai jos levisi, ymmärrettävästi monet ehkä päättivät olla välittämättä siitä) ja tamman nimi jäi elämään jälkeläisten ja niiden jälkeläisten suvuissa kasvattajan yrityksistä huolimatta. Tämän tarinan opetus olkoon se, että internet ei unohda ja että jos itse on tehnyt virheen, vaikkakin hyvässä uskossa, se kannattaa myöntää eikä yrittää lakaista piiloon maton alle kyseenalaisin keinoin.
Minun mielestäni nimenomaan kasvattajan vastuulla on huolehtia, ettei tällaisia tapauksia satu. Jos tulee mieleen alkaa poistella varsoja kasvattilistoilta tai muuten vain rähistä vääränlaisesta käytöstä, kannattaa ensimmäisenä marssia peilin eteen: teinkö itse taustatyöt huolella? Kommunikoinko ostotilanteessa tarpeeksi selkeästi miten haluan hevosta käytettävän ja miltä haluan sen elinkaaren näyttävän? Jos on ollut kiinnostunut vain siitä, miten monta sijoitusta kasvatti saa ja viedäänkö se laatuarvosteluihin, saa syyttää ihan vain itseään, jos kyseinen hevonen kaivetaankin naftaliinista uudelleen jalostuskäyttöön kymmenen vuoden kateissaolon jälkeen.
- S
Viestiketjusta on aikaa, mutta muistaakseni keskustelu lähti rönsyilemään sinne kilpailemisen suuntaan. Jos kasvattaja on teettänyt varsan ns. keskeneräisistä hevosista, monen mielestä kasvattajan vastuulla on kilpailla varsan vanhemmilla sijoitukset täyteen, kirjoittaa luonteet ja sukuselvitykset, hankkia kuvat ja luonnollisesti laatuarvostelupalkinto. Näin siis ainakin jos kasvattaja lupaa nämä asiat hankkia. En kuitenkaan ole kuullut koskaan sellaisesta tilanteesta, että ostaja olisi palauttanut kasvatin sen varjolla, että vanhemmat eivät ole sitä, mitä ostohetkellä niistä luvattiin tehdä. Tietenkin tällaisia tapauksia on voinut olla, mutta niistä ei ole ehkä pidetty julkisesti meteliä.
Minulle kilpailemisen vastustajana edellämainituilla asioilla ei ole minkäänlaista merkitystä, joten mieleen nousi yksi itsestään selvä asia, joka kuitenkin tuntuu olevan monelle hankalaa pidemmän päälle: vanhempien sivujen pitäminen tallessa! Tämän luulisi kiinnostavan myös laatuarvosteluorientoituneita harrastajia, koska oletettavasti laatuarvosteluissa jää mahdollisia pisteitä saamatta, jos vanhempien sivut eivät toimi (en tiedä, heittelen tässä vain karkeita arvauksia, en ole aikoihin perehtynyt laatuarvostelujen pisteytysperiaatteisiin). Tietenkin kyseessä on perustavaa laatua oleva itsestäänselvyys, mutta luulisi kokemuksen osoittaneen ihan jokaiselle, että niin moni hevonen kuitenkin katoaa netistä, joskus täysin jälkiä jättämättä.
Kasvattajalta voisi kuitenkin edellyttää sitä, että hän tekisi jotain sivujen tallessapysymisen eteen. Ohjeita olenkin antanut jo blogitekstissäni Näin pidät hevoseen sivut tallessa. Tallentaminen Web Archiveen pitäisi olla ehdoton edellytys, VRL-rekisteröintikin ehkä. Ja kannattaa muistaa että ainakin jotkut kasvattajat vaativat sitä, että sivujen osoitteen vaihdoksesta ilmoitetaan hänelle erikseen ja että hevonen saa kuollessaan muistosivut. Vastavuoroisesti kasvattajien pitäisi tarjota jotakin vastaavaa. Kuka lähtee siis markkinoimaan kasvattejaan sillä, että vanhemmat ovat VRL:n rekisterissä ja sivutkin tallennettu Web Archiveen? Henkilökohtaisesti arvostaisin tätä noin sata kertaa enemmän kuin kisatuloksia.
Ja kun aloin puhua omista mieltymyksistäni, niin jatketaan sillä linjalla sitten. Minusta kasvattajan olisi suotavaa olla muuttamatta radikaalisti omistamiensa hevosten tietoja. Lähinnä tämä koskee tietysti väriä, mutta toki myös lajipainotuksen, luonteen ja säkäkorkeudenkin olisi suotavaa pysyä samoina tai ainakin samansuuntaisina, rodusta nyt puhumattakaan. Mutta nämäkin seikat menettävät merkityksensä, jos vanhempien sivut katoavat.
Joskus, harvoin onneksi, virtuaalimaailmassa on nähty tapauksia, joissa kasvattaja tekee jotain todella outoa, kuten pakko-ottaa aktiivisen kasvattinsa takaisin tai ilmoittaakin yhtäkkiä, että varsa xx ei olekaan vanhempiensa varsa. Tämän vuoden aikana koettiin yksi keissi, jossa vanha ja pitkään ilmeisen epäaktiivinen kasvattaja ei ollutkaan tyytyväinen siihen, miten hänen kasvattejaan käytettiin. En seurannut tätä itse kovin ahkerasti enkä tiedä tarkalleen, mistä riita johtui tai mikä oli lopputulos. Puhuttiin ainakin kasvatin pakko-otosta tai kasvattistatuksen poistosta (jolloin hevoselta olisi kadonnut suku, jos siihen olisi suostuttu) ja muista tämäntyyppisistä toimista. Muistanpahan vain ajatelleeni, että tällä kasvattajalla oli mielestäni kovin suuret vaatimukset ja mentiin kovasti niillä rajoilla, oliko kasvattajan toiminta reilua tai edes järkevää.
Virtuaalimaailman alkuhämäristä löytyy ainakin yksi tapaus, jossa tammasta ja oriista oli teetetty FWB-varsa, mutta isäoriin taustalla olikin RBSH:ta eikä varsa näinollen ollutkaan ihan oikea FWB. Ilmeisesti vasta myöhemmin tammanomistajalle valkeni, ettei RBSH ole sallittu FWB-jalostuksessa ja hän yksin tein päätti ilmoittaa tammansa sivulla että varsa se-ja-se ei sitten ole tämän tamman varsa. Varsa sen sijaan oli kaiketi niittänyt jo jonkin verran mainetta ja sitä käytettiin jalostuksessa. Tieto emän "vääryydestä" ei koskaan levinnyt ainakaan kaikkien varsojen omistajille (tai jos levisi, ymmärrettävästi monet ehkä päättivät olla välittämättä siitä) ja tamman nimi jäi elämään jälkeläisten ja niiden jälkeläisten suvuissa kasvattajan yrityksistä huolimatta. Tämän tarinan opetus olkoon se, että internet ei unohda ja että jos itse on tehnyt virheen, vaikkakin hyvässä uskossa, se kannattaa myöntää eikä yrittää lakaista piiloon maton alle kyseenalaisin keinoin.
Minun mielestäni nimenomaan kasvattajan vastuulla on huolehtia, ettei tällaisia tapauksia satu. Jos tulee mieleen alkaa poistella varsoja kasvattilistoilta tai muuten vain rähistä vääränlaisesta käytöstä, kannattaa ensimmäisenä marssia peilin eteen: teinkö itse taustatyöt huolella? Kommunikoinko ostotilanteessa tarpeeksi selkeästi miten haluan hevosta käytettävän ja miltä haluan sen elinkaaren näyttävän? Jos on ollut kiinnostunut vain siitä, miten monta sijoitusta kasvatti saa ja viedäänkö se laatuarvosteluihin, saa syyttää ihan vain itseään, jos kyseinen hevonen kaivetaankin naftaliinista uudelleen jalostuskäyttöön kymmenen vuoden kateissaolon jälkeen.
- S
torstaina, joulukuuta 04, 2014
Joulukalenteri 4: mikä rotu seuraavaksi Ioniciin?
Rotujen toivelistoja meillä on esitelty satunnaisesti (2011, 2012) ja tyypillistä niille on se, että ne listat ovat pitkiä. Kaikkea pitäisi saada. Otin nyt käteen aihepiirin raamatun, Hendriksin "International Encyclopedia of Horse Breeds" ja ajattelin käydä läpi harkinnan kanssa niitä rotuja, joita voisi realistisesti kuvitella hankkivansa Ioniciin ehkä jopa ensi vuonna.
Altai
Jos oikein päkistän muistiani, joskus olisi yksi altai ollutkin? Erikoinen, harvinainen ja usein vieläpä tiikerinkirjava. Kuviakin olisi tarjolla jokunen.
American Walking Pony
Olisi mielenkiintoinen tapaus, mietin vain että pitäisikö tyytyä tuomaan valmiita AWP:itä vai voisiko jalostuksen aloittaa samasta kuin se aloitettiin reaalimaailmassa, risteyttämällä tennesseenwalkereita ja B-welshejä keskenään. Silloin siitä kyllä tulisi Virtual Walking Pony... Kuvista en tiedä kyllä yhtään onko niitä saatavilla ja mikä kelpaisi.
Amerikanponi
Vanha kasvatusrotu, joka kiinnostelisi yhä.
Berberihevonen
Harvinainen, ainakin ratsukäytössä ja mahtaako noita nykyisin laukkaradoillakaan paljon näkyä? Kuvista puutetta, mutta ehkä muutamalle hevoselle löytyisi.
Boulognenhevonen
Olisi sieltä kauneimmasta päästä kylmäverisiä. Kuvat jonkinasteinen ongelma.
Criollo
Tiedän, criollon kanssa on yhtä edestakaisin venkuttelua. Haluaisin niitä kovasti, mutta menin tämän vuoden aikana lopettamaan sen ainokaisen oriin, joka meillä oli.
Dalesponi
Vaikka meillä lähisukuisiä fell-poneja onkin, niin tämäkin kiinnostaisi. Keikkunut meidän "tarttis hankkia"-listalla jo kauan.
Dartmoorinponi
Vähän sama juttu kuin dalesponillakin, tästä on puhuttu jo kauan. Ehkä olisi korkea aika tehdä jotain!
Dutch Harness Horse
Joko tämä tai hackney tai sitten molemmat. Näyttävä hevonen, kuviakin olisi jokunen varastossa. Vieläköhän joku näitä kasvattaa virtuaalimaailmassa? Saattaisin olla näin joulun alla sopivan pehmeä ostamaan hevosen tai pari, jos ei tarvitse kilpailla.
Hackney
Tuli mainittua jo DHH:n yhteydessä. Olisi komea, näyttävä rotu.
Kanadanhevonen
Näitäkin on kaiketi joskus alkuaikoina ollut. Olisi mukava rotu, kuvia tosin on niukasti varastoissa, mutta kuka käskee hankkia isoa laumaa? (no tietäähän sen kyllä miten siinä käy)
Kaspianponi
Pieni, nätti ja hevosmainen poni ansaitsisi paikkansa meidän ponilaumassa.
Mustangi
Lähinnä olen miettinyt Kigeriä tai Spanish Mustangia, mutta ihan "tavallisetkin" mustangit kelpaisivat. Onhan näitä meillä ollut ja kuviakin olisi varastossa kai ainakin jotakin.
Normandiancob
Yksi meidän kylmäverisuosikeista. Kuvat lievä ongelma.
Pohjoisruotsinhevonen
Kun niistä kylmäverisistä oli puhetta jo... Pohjoisruotsalainen olisi niin hieno rotu, mutta mistä ihmeestä minä kuvia keksin?
Suffolkinhevonen
Oi, olisi todella komea kylmäverinen! Ja taatusti harvinainen, en ole pitkiin aikoihin tainnut törmätä virtuaalimaailmassa yhteenkään suffolkiin.
Vjatkanponi
Mukavannäköinen pieni voimanpesä eikä hallakkoväreistä ole yhtään haittaa. Kuvia on yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä.
Vlaamperd
Hieman friisiläinen oloinen, suht pienikokoinen, tiivis ja näyttävä rotu. Katsokaa itse: SA Vlaamperd. Kuvat... no, niitä ei ole.
Vuonohevonen
Kuten jossain kirjoitin: pieniä, pyöreitä ja hallakoita. Mutta kuka myisi minulle niitä maailman upeimpia vuonis-rakennekuvia?
Ei tuo lista nyt vaikuta yhtään niin mahdottomalta kuin luulin. Sehän voisi olla jopa... toteutettavissa?
- S
Altai
Jos oikein päkistän muistiani, joskus olisi yksi altai ollutkin? Erikoinen, harvinainen ja usein vieläpä tiikerinkirjava. Kuviakin olisi tarjolla jokunen.
American Walking Pony
Olisi mielenkiintoinen tapaus, mietin vain että pitäisikö tyytyä tuomaan valmiita AWP:itä vai voisiko jalostuksen aloittaa samasta kuin se aloitettiin reaalimaailmassa, risteyttämällä tennesseenwalkereita ja B-welshejä keskenään. Silloin siitä kyllä tulisi Virtual Walking Pony... Kuvista en tiedä kyllä yhtään onko niitä saatavilla ja mikä kelpaisi.
Amerikanponi
Vanha kasvatusrotu, joka kiinnostelisi yhä.
Berberihevonen
Harvinainen, ainakin ratsukäytössä ja mahtaako noita nykyisin laukkaradoillakaan paljon näkyä? Kuvista puutetta, mutta ehkä muutamalle hevoselle löytyisi.
Boulognenhevonen
Olisi sieltä kauneimmasta päästä kylmäverisiä. Kuvat jonkinasteinen ongelma.
Criollo
Tiedän, criollon kanssa on yhtä edestakaisin venkuttelua. Haluaisin niitä kovasti, mutta menin tämän vuoden aikana lopettamaan sen ainokaisen oriin, joka meillä oli.
Dalesponi
Vaikka meillä lähisukuisiä fell-poneja onkin, niin tämäkin kiinnostaisi. Keikkunut meidän "tarttis hankkia"-listalla jo kauan.
Dartmoorinponi
Vähän sama juttu kuin dalesponillakin, tästä on puhuttu jo kauan. Ehkä olisi korkea aika tehdä jotain!
Dutch Harness Horse
Joko tämä tai hackney tai sitten molemmat. Näyttävä hevonen, kuviakin olisi jokunen varastossa. Vieläköhän joku näitä kasvattaa virtuaalimaailmassa? Saattaisin olla näin joulun alla sopivan pehmeä ostamaan hevosen tai pari, jos ei tarvitse kilpailla.
Hackney
Tuli mainittua jo DHH:n yhteydessä. Olisi komea, näyttävä rotu.
Kanadanhevonen
Näitäkin on kaiketi joskus alkuaikoina ollut. Olisi mukava rotu, kuvia tosin on niukasti varastoissa, mutta kuka käskee hankkia isoa laumaa? (no tietäähän sen kyllä miten siinä käy)
Kaspianponi
Pieni, nätti ja hevosmainen poni ansaitsisi paikkansa meidän ponilaumassa.
Mustangi
Lähinnä olen miettinyt Kigeriä tai Spanish Mustangia, mutta ihan "tavallisetkin" mustangit kelpaisivat. Onhan näitä meillä ollut ja kuviakin olisi varastossa kai ainakin jotakin.
Normandiancob
Yksi meidän kylmäverisuosikeista. Kuvat lievä ongelma.
Pohjoisruotsinhevonen
Kun niistä kylmäverisistä oli puhetta jo... Pohjoisruotsalainen olisi niin hieno rotu, mutta mistä ihmeestä minä kuvia keksin?
Suffolkinhevonen
Oi, olisi todella komea kylmäverinen! Ja taatusti harvinainen, en ole pitkiin aikoihin tainnut törmätä virtuaalimaailmassa yhteenkään suffolkiin.
Vjatkanponi
Mukavannäköinen pieni voimanpesä eikä hallakkoväreistä ole yhtään haittaa. Kuvia on yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä.
Vlaamperd
Hieman friisiläinen oloinen, suht pienikokoinen, tiivis ja näyttävä rotu. Katsokaa itse: SA Vlaamperd. Kuvat... no, niitä ei ole.
Vuonohevonen
Kuten jossain kirjoitin: pieniä, pyöreitä ja hallakoita. Mutta kuka myisi minulle niitä maailman upeimpia vuonis-rakennekuvia?
Ei tuo lista nyt vaikuta yhtään niin mahdottomalta kuin luulin. Sehän voisi olla jopa... toteutettavissa?
- S
keskiviikkona, joulukuuta 03, 2014
Joulukalenteri 3: mosaikismi, kimeeri ja brindle
- DISCLAIMER -
Varoitan jo etukäteen, että tässä blogitekstissä käsitellään asioita, joista itsekään en tajua kuin perusteet ja nekin hämärästi. Ja koska en ole biologi tai perinnöllisyystieteilijä, ja lukion perus-biologian kursseistakin on vierähtänyt tovi, olen varsinkin tuon terminologian kanssa ihan pihalla.
Älkää siis ristiinnaulitko minua jos jotkin asiat ovat aivan päin mäntyä ja yleisesti ottaen suhtautukaa tähän tekstiin ja tässä esitettyihin asioihin suurella varovaisuudella. Kirjoittaja ei yleensäkään vastaa tuottamansa sisällön oikeellisuudesta, mutta tällä kertaa vielä tavallistakin vähemmän.
---
Mosaiikki- ja kimeerikuviot ovat hevosten värien omituisuuksia. Kummassakin kuviossa (ne eivät varsinaisesti ole kuvioita, mutta puhun niistä tässä yhteydessä kuvioina) osa peitinkarvasta on "väärän väristä". Toisinaan nämä aiheuttavat ison laikun (esimerkki), joskus muilta eläimiltä tutun brindle-kuvion (esimerkki), oudon päämerkin (esimerkki) tai joskus muita erikoisia merkkejä (esimerkki).
Molemmat, sekä mosaikismi (ilmeisesti sama tai ainakin lähes sama asia kuin somaattinen mutaatio?) että kimeeri (engl. chimera tai chimaira) menevät ihan solu- ja geenitasolle.
Mosaikismi tarkoittaa sitä, että osassa soluissa on eri alleelit kuin muissa ja tämän on aiheuttanut satunnainen mutaatio.
Kimeeri puolestaan syntyy sellaisessa tilanteessa, että alkioaikana tamman kohdussa on erimunaiset kaksoset (ts. ei identtiset), mutta jostain syystä ne hyvin varhaisessa vaiheessa jollain tavoin sulautuvat yhteen ja syntyy vain yksi varsa, mutta sillä on molempien kaksosten geenejä.
Näitä molempia tapauksia esiintyy myös muissa eläimissä, ei vain hevosissa. Toisinaan näitä ilmenee myös ihmisissä, kimeereillä voi olla esimerkiksi eriväriset silmät. Läheskään aina nämä toisistaan eroavat geenit eivät vaikuta ulkonäköön vaan niitä voi esiintyä missä tahansa soluissa. Ainakin Downin oireyhtymä voi esiintyä myös mosaiikkimuodossa, jolloin osassa soluista on ylimääräinen kromosomi, osassa taas ei. Aina mosaikismi tai kimeeri ei edes näy ulkoasussa vaikka eroavat geenit sattuisivat olemaan juuri näitä "ulkonäkögeenejä", kuten hevosella väri. Jos esimerkiksi kimeerin kohdalla molemmat kaksosvarsat ovat geneettisesti samansävyisiä rautiaita, niin eivät mahdollisesti olemassa olevat kimeerilaikut erotu toisistaan.
Kimeeriä ja mosaikismia ei aina pysty erottamaan pelkästään ulkoasusta, kumpikin tapaus voi tuottaa samannäköisen värityksen. Geenitestaus lienee ainoa tapa saada varmuus asiasta. Kimeerien geenitestaus saattaa tuottaa outoja tuloksia, koska yhdessä hevosessa on kahden hevosen geenejä. Lisäksi molemmat ovat erittäin satunnaisia ilmiöitä, jotka eivät näin maalaisjärjellä ole perinnöllisiä, ainakaan useimmissa tapauksissa. Mosaiikki- tai kimeerihevosten kasvattaminen noin vain ei onnistu. Tai ei luulisi onnistuvan, minua ihmetyttää kovasti tarina quarter-ori Sharp Barcoderista, jonka molemmat vanhemmat ovat testatusti kimeerejä ja ulkoasultaan brindlejä, ja joka myös itse on geneettisesti kimeeri, muttei näkyvästi brindle!
No niin, brindle eli juovikkuus tuli sitten mainittua. Yleisesti ottaen brindle tarkoittaa sitä, että vaaleammassa karvassa on tummempia, pystysuoria viiruja, yleensä ne ovat melko sekoittuneita eivätkä erityisen selvärajaisia. Nämä viirut alkavat yleensä ylälinjasta ja "häviävät" alaspäin, jalat ovat yksiväriset. Ainakin hevosilla esiintyy satunnaisesti myös "käänteisbrindleä", tummassa karvassa on vaaleampia, jopa valkoisia brindle-viiruja. Sponenbergin mukaan perinteistä brindleä esiintyy useimmiten ruunikoilla, mutta se ei ole täysin tavatonta muillakaan väreillä.
Brindleä esiintyy koirilla ymmärtääkseni suhteellisen yleisesti ja sen genetiikka on ainakin osin selvitetty. Sitä esiintyy myös naudoilla ja marsuilla. Ilmeisesti näilläkin se on tiettyjen värigeenien aiheuttamaa eli perinnöllistä ja jalostettavissa olevaa. Hevosilta tällaista brindle-geeniä ei ole löytynyt ja se on erittäin harvinainen kuvio. Edellä kuvatussa Sharp Barcoderin tapauksessa brindlet vanhemmat ovat kimeerejä ja brindle-väritys johtuu siitä.
Kaikki brindlet eivät kuitenkaan ole kimeerejä ja toisaalta kaikki kimeerit eivät ole brindlejä. Sponenberg epäili vuonna 2006 brindlen johtuvan erillisistä muuntelijageeneistä, joita ei vielä tunneta (olettaen että niitä on olemassa). Perinteinen brindle liittyy hänen mukaansa usein nokikuvioon. Käänteis-brindlen puolestaan voi aiheuttaa kimeerin sijaan laajasti kuvioitu rabicano , päistärikkö tai muu päistärkarvaisuus, joka näkyy viiruina (syynä ne vielä tuntemattomat muuntelijageenit, ns. Blasckon juovat tai sitten jokin muu tekijä, herra tietää mikä).
Virtuaalimaailmassa brindlejä, sen paremmin kuin mosaikismia tai kimeeriäkään, ei ole tainnut vastaan. Jollain piirrostallilla saattoi ehkä olla jokin brindle, olisikohan ollut jokin Stiinun quartereista? En mene vannomaan. Joka tapauksessa valokuvia näistä on saatavilla varsin vähän, kun ilmiö on niin harvinainen ja satunnainen reaalimaailmassakin. Ja koska yleensä nämä kuviot eivät ole jalostettavissa eteenpäin, ei yksittäisillä kimeeri- tai mosaiikkihevosilla olisi juuri sen suurempaa merkitystä värijalostuksen kannalta.
Lähteet
Color Genetics: Brindle in Dogs: New Information about Stripes
Doggenetics.com: Brindle
Fern Hill Farm: Coat Color in Cattle: Brindle
Mustangs 4 Us: Chimeras and Somatic Mutations
Rinnekotisäätiö: Downin oireyhtymä
Tawny Horse: Mosaic Chimera
Tawny Horse: Somatic mutation
Wikipedia: Blaschko's lines
Wikipedia: Chimea
Wikipedia: Mosaic
J. Viitanen
D. P. Sponenberg
- S
Varoitan jo etukäteen, että tässä blogitekstissä käsitellään asioita, joista itsekään en tajua kuin perusteet ja nekin hämärästi. Ja koska en ole biologi tai perinnöllisyystieteilijä, ja lukion perus-biologian kursseistakin on vierähtänyt tovi, olen varsinkin tuon terminologian kanssa ihan pihalla.
Älkää siis ristiinnaulitko minua jos jotkin asiat ovat aivan päin mäntyä ja yleisesti ottaen suhtautukaa tähän tekstiin ja tässä esitettyihin asioihin suurella varovaisuudella. Kirjoittaja ei yleensäkään vastaa tuottamansa sisällön oikeellisuudesta, mutta tällä kertaa vielä tavallistakin vähemmän.
---
Mosaiikki- ja kimeerikuviot ovat hevosten värien omituisuuksia. Kummassakin kuviossa (ne eivät varsinaisesti ole kuvioita, mutta puhun niistä tässä yhteydessä kuvioina) osa peitinkarvasta on "väärän väristä". Toisinaan nämä aiheuttavat ison laikun (esimerkki), joskus muilta eläimiltä tutun brindle-kuvion (esimerkki), oudon päämerkin (esimerkki) tai joskus muita erikoisia merkkejä (esimerkki).
Molemmat, sekä mosaikismi (ilmeisesti sama tai ainakin lähes sama asia kuin somaattinen mutaatio?) että kimeeri (engl. chimera tai chimaira) menevät ihan solu- ja geenitasolle.
Mosaikismi tarkoittaa sitä, että osassa soluissa on eri alleelit kuin muissa ja tämän on aiheuttanut satunnainen mutaatio.
Kimeeri puolestaan syntyy sellaisessa tilanteessa, että alkioaikana tamman kohdussa on erimunaiset kaksoset (ts. ei identtiset), mutta jostain syystä ne hyvin varhaisessa vaiheessa jollain tavoin sulautuvat yhteen ja syntyy vain yksi varsa, mutta sillä on molempien kaksosten geenejä.
Näitä molempia tapauksia esiintyy myös muissa eläimissä, ei vain hevosissa. Toisinaan näitä ilmenee myös ihmisissä, kimeereillä voi olla esimerkiksi eriväriset silmät. Läheskään aina nämä toisistaan eroavat geenit eivät vaikuta ulkonäköön vaan niitä voi esiintyä missä tahansa soluissa. Ainakin Downin oireyhtymä voi esiintyä myös mosaiikkimuodossa, jolloin osassa soluista on ylimääräinen kromosomi, osassa taas ei. Aina mosaikismi tai kimeeri ei edes näy ulkoasussa vaikka eroavat geenit sattuisivat olemaan juuri näitä "ulkonäkögeenejä", kuten hevosella väri. Jos esimerkiksi kimeerin kohdalla molemmat kaksosvarsat ovat geneettisesti samansävyisiä rautiaita, niin eivät mahdollisesti olemassa olevat kimeerilaikut erotu toisistaan.
Kimeeriä ja mosaikismia ei aina pysty erottamaan pelkästään ulkoasusta, kumpikin tapaus voi tuottaa samannäköisen värityksen. Geenitestaus lienee ainoa tapa saada varmuus asiasta. Kimeerien geenitestaus saattaa tuottaa outoja tuloksia, koska yhdessä hevosessa on kahden hevosen geenejä. Lisäksi molemmat ovat erittäin satunnaisia ilmiöitä, jotka eivät näin maalaisjärjellä ole perinnöllisiä, ainakaan useimmissa tapauksissa. Mosaiikki- tai kimeerihevosten kasvattaminen noin vain ei onnistu. Tai ei luulisi onnistuvan, minua ihmetyttää kovasti tarina quarter-ori Sharp Barcoderista, jonka molemmat vanhemmat ovat testatusti kimeerejä ja ulkoasultaan brindlejä, ja joka myös itse on geneettisesti kimeeri, muttei näkyvästi brindle!
No niin, brindle eli juovikkuus tuli sitten mainittua. Yleisesti ottaen brindle tarkoittaa sitä, että vaaleammassa karvassa on tummempia, pystysuoria viiruja, yleensä ne ovat melko sekoittuneita eivätkä erityisen selvärajaisia. Nämä viirut alkavat yleensä ylälinjasta ja "häviävät" alaspäin, jalat ovat yksiväriset. Ainakin hevosilla esiintyy satunnaisesti myös "käänteisbrindleä", tummassa karvassa on vaaleampia, jopa valkoisia brindle-viiruja. Sponenbergin mukaan perinteistä brindleä esiintyy useimmiten ruunikoilla, mutta se ei ole täysin tavatonta muillakaan väreillä.
Brindleä esiintyy koirilla ymmärtääkseni suhteellisen yleisesti ja sen genetiikka on ainakin osin selvitetty. Sitä esiintyy myös naudoilla ja marsuilla. Ilmeisesti näilläkin se on tiettyjen värigeenien aiheuttamaa eli perinnöllistä ja jalostettavissa olevaa. Hevosilta tällaista brindle-geeniä ei ole löytynyt ja se on erittäin harvinainen kuvio. Edellä kuvatussa Sharp Barcoderin tapauksessa brindlet vanhemmat ovat kimeerejä ja brindle-väritys johtuu siitä.
Kaikki brindlet eivät kuitenkaan ole kimeerejä ja toisaalta kaikki kimeerit eivät ole brindlejä. Sponenberg epäili vuonna 2006 brindlen johtuvan erillisistä muuntelijageeneistä, joita ei vielä tunneta (olettaen että niitä on olemassa). Perinteinen brindle liittyy hänen mukaansa usein nokikuvioon. Käänteis-brindlen puolestaan voi aiheuttaa kimeerin sijaan laajasti kuvioitu rabicano , päistärikkö tai muu päistärkarvaisuus, joka näkyy viiruina (syynä ne vielä tuntemattomat muuntelijageenit, ns. Blasckon juovat tai sitten jokin muu tekijä, herra tietää mikä).
Virtuaalimaailmassa brindlejä, sen paremmin kuin mosaikismia tai kimeeriäkään, ei ole tainnut vastaan. Jollain piirrostallilla saattoi ehkä olla jokin brindle, olisikohan ollut jokin Stiinun quartereista? En mene vannomaan. Joka tapauksessa valokuvia näistä on saatavilla varsin vähän, kun ilmiö on niin harvinainen ja satunnainen reaalimaailmassakin. Ja koska yleensä nämä kuviot eivät ole jalostettavissa eteenpäin, ei yksittäisillä kimeeri- tai mosaiikkihevosilla olisi juuri sen suurempaa merkitystä värijalostuksen kannalta.
Lähteet
Color Genetics: Brindle in Dogs: New Information about Stripes
Doggenetics.com: Brindle
Fern Hill Farm: Coat Color in Cattle: Brindle
Mustangs 4 Us: Chimeras and Somatic Mutations
Rinnekotisäätiö: Downin oireyhtymä
Tawny Horse: Mosaic Chimera
Tawny Horse: Somatic mutation
Wikipedia: Blaschko's lines
Wikipedia: Chimea
Wikipedia: Mosaic
J. Viitanen
D. P. Sponenberg
- S
tiistaina, joulukuuta 02, 2014
Joulukalenteri 2: connemaraoriin rakennearvostelu
Rakennearvostelussa on tällä kertaa meidän connemaraori Gaoithe Dearg Ion ja arvosteluna käytetään VSN:n kaavaa (10 arvostelukohtaa, pisteet jokaisesta 0-5). Muistinvirkistykseksi kannattaa käydä lukemassa läpi connemaran rotumääritelmä.
Yleisvaikutelma: 4,5p
Vankka, sopusuhtainen, lyhytjalkainen ja mitä kaikkea siinä rotumääritelmässä nyt lueteltiinkaan. Puolen pisteen pudotuksen viidestä pisteestä aiheuttaa kaula, joka on vähän paksunsorttinen kokonaisuuteen nähden ja voisi olla vähän pidempikin.
Rotuleima: 4,5p
On ihan uskottava connemaraksi, tällä kertaa sen puoli pistettä vie pää, joka voisi olla hieman ponimaisempi.
Sukupuolileima: 4,5p
Jälleen kerran se puolen pisteen "vika" löytyy päästä, ilmeessä ei ole sitä tiettyä orimaisuutta, ainakaan kovin paljon. Muuten tuo on kyllä varsin maskuliininen kaveri ja kovin vaikea olisi luulla tammaksi edes hyvällä tahdolla.
Pää: 4,5p
Tästä sanoinkin jo, että itse kaipaisin siihen vielä hieman lisää ponimaisuutta. Puute ei ole todellakaan vakava ja pää noin muuten on hyvä ja rodulle tyypillinen.
Kaula: 3,5p
Tästäkin tuli jo mainittua: varsin massiivinen ja näyttää lyhyehköltä (jälkimmäiseen kyllä vaikuttaa kaulan asento tässä kuvassa, mistä tulikin mieleen: kuka tunnistaa kuvan ponin ja onko siitä esim. SuPossa lisää kuvia? Olisi hauska nähdä muitakin otoksia, vaikkeivät ne liity mitenkään tähän arvosteluun.) Myös päänliittymässä on vähän sanomista, haluaisin sen olevan avoimempi.
Etuosa: 3p
Säkä on matala ja lavat saisivat olla pidemmät ja viistommat. Ei etuosa kuitenkaan mikään toivoton ole mielestäni.
Runko: 4,5p
Jykevä, tukeva ja syvä. Ehkä hieman pitkänlainen, mikä sallitaan kyllä ihan määritelmänkin mukaan, mutta jäin vähän katsomaan että onko tuo kuitenkin lievästi (siis todella lievästi!) avorunkoisen oloinen? No, vaikka olisikin niin hyvin vähän se sitä on ja niinpä runko saakin liki täydelliset pisteet.
Takaosa: 4,5p
On lihaksia ja pitkä, tosi hienonnäköinen lautanen, kulmauksetkin kutakuinkin kunnossa.
Etujalat: 3,5p
Vuohisista alaspäin EVA ja muutenkin jäävät vähän varjoon, joten arvostelu on tavallista enemmän arvailua. Kaipaisin hieman enemmän lihaksia kyynärvarteen. Sääret lyhyet, riittävän tukevat ja jalat ovat asettuneet hyvin.
Takajalat: 3,5p
Myös tällä vuohisista alaspäin EVA ja asennotkin ovat vähän vinksin-vonksin. Koivessa ja reidessä näyttäisi olevan kohtalaisesti lihaksia, pieni lisä ei tekisi kuitenkaan pahaa. Sääret ovat lyhyet ja tukevat, ja kintereetkin mielestäni riittävän alhaalla.
Yhteensä: 40,5/50p
Erinomainen poni ja se näkyy pisteissä. Vakavia vikoja ei ole vaan rakenteessa on paljon hyvää. Ehdottomasti palkinnoilla, jos pisteet siihen riittävät.
- S
Yleisvaikutelma: 4,5p
Vankka, sopusuhtainen, lyhytjalkainen ja mitä kaikkea siinä rotumääritelmässä nyt lueteltiinkaan. Puolen pisteen pudotuksen viidestä pisteestä aiheuttaa kaula, joka on vähän paksunsorttinen kokonaisuuteen nähden ja voisi olla vähän pidempikin.
Rotuleima: 4,5p
On ihan uskottava connemaraksi, tällä kertaa sen puoli pistettä vie pää, joka voisi olla hieman ponimaisempi.
Sukupuolileima: 4,5p
Jälleen kerran se puolen pisteen "vika" löytyy päästä, ilmeessä ei ole sitä tiettyä orimaisuutta, ainakaan kovin paljon. Muuten tuo on kyllä varsin maskuliininen kaveri ja kovin vaikea olisi luulla tammaksi edes hyvällä tahdolla.
Pää: 4,5p
Tästä sanoinkin jo, että itse kaipaisin siihen vielä hieman lisää ponimaisuutta. Puute ei ole todellakaan vakava ja pää noin muuten on hyvä ja rodulle tyypillinen.
Kaula: 3,5p
Tästäkin tuli jo mainittua: varsin massiivinen ja näyttää lyhyehköltä (jälkimmäiseen kyllä vaikuttaa kaulan asento tässä kuvassa, mistä tulikin mieleen: kuka tunnistaa kuvan ponin ja onko siitä esim. SuPossa lisää kuvia? Olisi hauska nähdä muitakin otoksia, vaikkeivät ne liity mitenkään tähän arvosteluun.) Myös päänliittymässä on vähän sanomista, haluaisin sen olevan avoimempi.
Etuosa: 3p
Säkä on matala ja lavat saisivat olla pidemmät ja viistommat. Ei etuosa kuitenkaan mikään toivoton ole mielestäni.
Runko: 4,5p
Jykevä, tukeva ja syvä. Ehkä hieman pitkänlainen, mikä sallitaan kyllä ihan määritelmänkin mukaan, mutta jäin vähän katsomaan että onko tuo kuitenkin lievästi (siis todella lievästi!) avorunkoisen oloinen? No, vaikka olisikin niin hyvin vähän se sitä on ja niinpä runko saakin liki täydelliset pisteet.
Takaosa: 4,5p
On lihaksia ja pitkä, tosi hienonnäköinen lautanen, kulmauksetkin kutakuinkin kunnossa.
Etujalat: 3,5p
Vuohisista alaspäin EVA ja muutenkin jäävät vähän varjoon, joten arvostelu on tavallista enemmän arvailua. Kaipaisin hieman enemmän lihaksia kyynärvarteen. Sääret lyhyet, riittävän tukevat ja jalat ovat asettuneet hyvin.
Takajalat: 3,5p
Myös tällä vuohisista alaspäin EVA ja asennotkin ovat vähän vinksin-vonksin. Koivessa ja reidessä näyttäisi olevan kohtalaisesti lihaksia, pieni lisä ei tekisi kuitenkaan pahaa. Sääret ovat lyhyet ja tukevat, ja kintereetkin mielestäni riittävän alhaalla.
Yhteensä: 40,5/50p
Erinomainen poni ja se näkyy pisteissä. Vakavia vikoja ei ole vaan rakenteessa on paljon hyvää. Ehdottomasti palkinnoilla, jos pisteet siihen riittävät.
- S
maanantaina, joulukuuta 01, 2014
Joulukalenteri 1: esittelyssä kuukauden valinnat
Joulukalenteri polkaisee käyntiin taas hyvin perinteisissä merkeissä: esitellään kuukauden valinnat. Jonkinlaisena teemana tällä kertaa on "omituisten otusten kerho". Oriiksi valikoitui cremello kinsky-poika Wincórnix, tammaksi pottok-tamma Tatienne Ion ja talliksi Zen.
Kinskyjä on yritetty tuoda virtuaalimaailmankartalle kerran tai pari, Kenstonilla oli ihan oikeasti yritystäkin rodun kanssa, mutta unodettu ja tuhoutunut sekin talli nykyisin taitaa olla. Jos en ihan väärin muista, muutama muukin talli oli, kuten Wincornixin kasvattajan Juusan talli, mutta nykytilanne on taas kehnonsorttinen. Tai jos ei ole, niin ilmiantakaapas talleja ja hevosia.
Kinsky on rotuna kiinnostava: puoliverinen, jolla suositaan voikkovärejä. Taitaa sellaisena olla ainoa laatuaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä värirotu, vaan suoritushevonen. Kinskyt ovat olleet historiansa aikana haluttuja ratsuväenhevosia ja myös risulaukkaratsuina ovat pärjänneet. Reaalimaailmassa kinsky on kyllä osin sulautunut tsekinpuoliveriseen/slovakianpuoliveriseen (millä nimellä sitä nyt haluaakin kutsua) ja on oletettavaa, että tällä rodulla on alunperin kinsky-juuria jo muutenkin. Kinsky ei siis ole hyväksytty FWB:n jalostukseen, mutta AWB:n sallittujen rotujen listassa tsekinpuoliverinen on mainittu ja olemme ottaneet vapauden käyttää kinskyjä AWB-jalostuksessa. Rotu on sallittu myös SGSH:n ja SSW:n jalostuksessa. Toistaiseksi Wincornix on tuottanut vain random-puoliverisiksi merkittyjä jälkeläisiä.
Wincornixin paras ja pahin puoli jalostuksessa on sen väri: tuplavoikkona sen kaikki varsat ovat voikkoja, tammasta sitten riippuu onko mahdollista saada lisää tuplavoikkoja puoliverisiä. Pahan siitä asiasta tekee tietenkin kuvien hankalahko saatavuus. Joka tapauksessa Wincornix on tarjolla kaikenlaiseen jalostukseen myös ulkopuolisille tammoille.
Pottokit eli baskinponit ovat harvinaisia otuksia, niitä on tiettävästi ollut Ionicin lisäksi Kerpalla ja Pemberleyssä, kaikki kolme tunnettuja siitä, että niiden suojista löytyy jos jonkinsorttista eksoottista kaviokasta. Sen laajemmalle pottokit eivät ole koskaan levinneet. Ja minun on tunnustettava, että meilläkin rotu on poistolistalla, osin jalostuksellisen umpikujan, osin mielenkiinnon vähenemisen takia, vaikka perinteiseen tapaan harmittaakin kovasti lopettaa hevosia, jotka eivät ole päässeet jatkamaan sukuaan eteenpäin.
Jos sitä vielä kuitenkin yrittäisi. Keksisi vaikka uusia pottokeja...
Nämä meidän mukamas kovinkin eksoottiset otukset kalpenevat mitättömyyksiksi Zenin hevosten rinnalla. Zenin hevoslauma on pieni, mutta sieltä löytyy todella kirjava valikoima kaikenlaista. On suomenhevonen ja welsh mountain, irlannincob ja morgan, mutta tallin ehdottomasti piristävimmät kaviokkaat ovat ara-appaloosia, batakinponeja ja kirjoittamishetkellä myös yksi dongola!
Muuten talli on taattua Latu-laatua: piirrokset hivelevät silmiä, väreissä ei kainostella (classic champagne-päistärikkö tobiano saddlebred saa minun naaman loistamaan kateudesta kirkkaanvihreänä) ja ytimekkäät tekstit saavat hymyilemään. Jos siis jotakuta sattuu närästämään se, että Latun talleista on esitelty jo Vecno puolitoista vuotta sitten, tehköön itse yhtä hienon, persoonallisen ja mieleenpainuvan tallin ja tulkoon sitten vasta napisemaan asiasta.
- S
Kinskyjä on yritetty tuoda virtuaalimaailmankartalle kerran tai pari, Kenstonilla oli ihan oikeasti yritystäkin rodun kanssa, mutta unodettu ja tuhoutunut sekin talli nykyisin taitaa olla. Jos en ihan väärin muista, muutama muukin talli oli, kuten Wincornixin kasvattajan Juusan talli, mutta nykytilanne on taas kehnonsorttinen. Tai jos ei ole, niin ilmiantakaapas talleja ja hevosia.
Kinsky on rotuna kiinnostava: puoliverinen, jolla suositaan voikkovärejä. Taitaa sellaisena olla ainoa laatuaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä värirotu, vaan suoritushevonen. Kinskyt ovat olleet historiansa aikana haluttuja ratsuväenhevosia ja myös risulaukkaratsuina ovat pärjänneet. Reaalimaailmassa kinsky on kyllä osin sulautunut tsekinpuoliveriseen/slovakianpuoliveriseen (millä nimellä sitä nyt haluaakin kutsua) ja on oletettavaa, että tällä rodulla on alunperin kinsky-juuria jo muutenkin. Kinsky ei siis ole hyväksytty FWB:n jalostukseen, mutta AWB:n sallittujen rotujen listassa tsekinpuoliverinen on mainittu ja olemme ottaneet vapauden käyttää kinskyjä AWB-jalostuksessa. Rotu on sallittu myös SGSH:n ja SSW:n jalostuksessa. Toistaiseksi Wincornix on tuottanut vain random-puoliverisiksi merkittyjä jälkeläisiä.
Wincornixin paras ja pahin puoli jalostuksessa on sen väri: tuplavoikkona sen kaikki varsat ovat voikkoja, tammasta sitten riippuu onko mahdollista saada lisää tuplavoikkoja puoliverisiä. Pahan siitä asiasta tekee tietenkin kuvien hankalahko saatavuus. Joka tapauksessa Wincornix on tarjolla kaikenlaiseen jalostukseen myös ulkopuolisille tammoille.
Pottokit eli baskinponit ovat harvinaisia otuksia, niitä on tiettävästi ollut Ionicin lisäksi Kerpalla ja Pemberleyssä, kaikki kolme tunnettuja siitä, että niiden suojista löytyy jos jonkinsorttista eksoottista kaviokasta. Sen laajemmalle pottokit eivät ole koskaan levinneet. Ja minun on tunnustettava, että meilläkin rotu on poistolistalla, osin jalostuksellisen umpikujan, osin mielenkiinnon vähenemisen takia, vaikka perinteiseen tapaan harmittaakin kovasti lopettaa hevosia, jotka eivät ole päässeet jatkamaan sukuaan eteenpäin.
Jos sitä vielä kuitenkin yrittäisi. Keksisi vaikka uusia pottokeja...
Nämä meidän mukamas kovinkin eksoottiset otukset kalpenevat mitättömyyksiksi Zenin hevosten rinnalla. Zenin hevoslauma on pieni, mutta sieltä löytyy todella kirjava valikoima kaikenlaista. On suomenhevonen ja welsh mountain, irlannincob ja morgan, mutta tallin ehdottomasti piristävimmät kaviokkaat ovat ara-appaloosia, batakinponeja ja kirjoittamishetkellä myös yksi dongola!
Muuten talli on taattua Latu-laatua: piirrokset hivelevät silmiä, väreissä ei kainostella (classic champagne-päistärikkö tobiano saddlebred saa minun naaman loistamaan kateudesta kirkkaanvihreänä) ja ytimekkäät tekstit saavat hymyilemään. Jos siis jotakuta sattuu närästämään se, että Latun talleista on esitelty jo Vecno puolitoista vuotta sitten, tehköön itse yhtä hienon, persoonallisen ja mieleenpainuvan tallin ja tulkoon sitten vasta napisemaan asiasta.
- S
tiistaina, marraskuuta 18, 2014
Ideoita joulukalenteriin!
Meillä on jo muutamana vuonna ollut blogissa joulukalenteri: joulukuun jokaisena päivänä ensimmäisestä jouluaattoon asti julkaistaan blogikirjoitus. Haaveissa olisi tänäkin vuonna sellainen pitää, ideoita on jo jokunen varastossa, enää pitäisi kirjoittaa ne... Onneksi olen saanut potkittua Virginiaakin hereille, joten en joudu itse vastaamaan koko kalenterista.
Ideoita olisin nyt vailla kuitenkin. Kuten mainitsin, jotakin on jo aivoissa hautumassa ja sitten on näitä perinteisiä "yleisaiheita":
- kuukauden esittelyt (tallia ei ole päätetty, joten tarjoapa omaasi tässä!)
- rakennearvostelut (rotutoiveita saa esittää, saatamme ottaa ne huomioon)
- rotuesittely (myös tässä kuuntelemme toiveita, emme tosin takaa niiden täyttämistä)
- satuilut
- ehkä väreistäkin saan jotakin aikaiseksi, jos keksin jotain muuta kuin mosaiikki/khimera/brindle/yms -suon, sitä pohtiessani olen nyrjäyttänyt jo aivoni
Noista ei vielä kovin montaa tule ja 24 tekstiä pitäisi saada aikaiseksi, niin että vaikka meille aina saa esittää ideoita, nyt niitä suorastaan vaaditaan. Ei tarvitse pelätä omien ideoidensa huonoutta, niitä voi esittää anonyyminäkin kommenteissa tai, jos oikein paljon hävettää, niin voi niitä lähettää sähköpostillakin, lupaamme täyden anonymiteetin. Me taas arvioimme ideoiden hyvyyden tai huonouden, ja huonostakin ideasta voi saada aikaan hyvän tekstin.
Tämän lisäksi voisimme vaihteeksi kääntää katseen pois omasta navastamme ja haastatella muita harrastajia. Mitään erityistä aihepiiriä haastattelulla ei ole (kas kun idea putkahti päähän noin 2s sitten), joten jos sinulla on jotain sanottavaa, jonka haluaisit tuoda julki tai muuten vain rupatella mukavia niin otapa yhteyttä. Sähköposti tavoittaa edelleen osoitteesta vtionic@gmail.com ja Virtuaalifooruminkin kautta voi laittaa viestiä (tai vaikka FB:n, jos satut olemaan siellä kaverina).
- S
Ideoita olisin nyt vailla kuitenkin. Kuten mainitsin, jotakin on jo aivoissa hautumassa ja sitten on näitä perinteisiä "yleisaiheita":
- kuukauden esittelyt (tallia ei ole päätetty, joten tarjoapa omaasi tässä!)
- rakennearvostelut (rotutoiveita saa esittää, saatamme ottaa ne huomioon)
- rotuesittely (myös tässä kuuntelemme toiveita, emme tosin takaa niiden täyttämistä)
- satuilut
- ehkä väreistäkin saan jotakin aikaiseksi, jos keksin jotain muuta kuin mosaiikki/khimera/brindle/yms -suon, sitä pohtiessani olen nyrjäyttänyt jo aivoni
Noista ei vielä kovin montaa tule ja 24 tekstiä pitäisi saada aikaiseksi, niin että vaikka meille aina saa esittää ideoita, nyt niitä suorastaan vaaditaan. Ei tarvitse pelätä omien ideoidensa huonoutta, niitä voi esittää anonyyminäkin kommenteissa tai, jos oikein paljon hävettää, niin voi niitä lähettää sähköpostillakin, lupaamme täyden anonymiteetin. Me taas arvioimme ideoiden hyvyyden tai huonouden, ja huonostakin ideasta voi saada aikaan hyvän tekstin.
Tämän lisäksi voisimme vaihteeksi kääntää katseen pois omasta navastamme ja haastatella muita harrastajia. Mitään erityistä aihepiiriä haastattelulla ei ole (kas kun idea putkahti päähän noin 2s sitten), joten jos sinulla on jotain sanottavaa, jonka haluaisit tuoda julki tai muuten vain rupatella mukavia niin otapa yhteyttä. Sähköposti tavoittaa edelleen osoitteesta vtionic@gmail.com ja Virtuaalifooruminkin kautta voi laittaa viestiä (tai vaikka FB:n, jos satut olemaan siellä kaverina).
- S
tiistaina, marraskuuta 11, 2014
Näin pidät hevosen sivut tallessa
Me olemme Virginian kanssa jo kauan (minä varmaan siitä lähtien kun virtuaaliharrastuksen aloitin) marisseet alati katoavista nettisivuista ja niistä aukoista, joita sivujen katoaminen jättää olemassaolevien hevosten sukuihin. Tätä sattuu, aina sille ei voi mitään, mutta kyllä se yleensä harmittaa, koska iso osa täydellisistä katoamisista olisi voitu estää. Jokainen harrastaja voi tehdä tiettyjä asioita, jotka vähentävät täydellisen katoamisen riskiä. Ja jokaisen pitäisi näitä asioita tehdä!
1. Tallenna sivut Internet Archiveen
JOS ET MUUTA TEE, TEE EDES TÄMÄ!
Internet Archive on se paikka, joka yleensä pelastaa, jos mitään on pelastettavissa. Parasta siinä on se, että sinne voi itse tallentaa nettisivuja, jotka ovat olemassa:
1. Syötä Archiven pääsivun hakukenttään hevosen sivun osoite ja klikkaa "BROWSE HISTORY".
2. Jos sivu ei ole tallennettu Archiveen, saat tuloksena sivun, jossa tämä kerrotaan.
3. Tallentaaksesi sivun Archiveen, klikkaa "Save this url in the Wayback Machine". Sivu tallentuu Archiveen sillä päivämäärällä.
Archiveen voi tallentaa paitsi omien hevosten sivuja, myös muiden sivuja. Mitä enemmän sivuja tallennetaan, sen parempi.
Sitten kun sinulla on ylimääräistä rahaa, voi Archiven ylläpitoon myös lahjoittaa: Donate to the Internet Archive!. Se kuitenkin on ei-kaupallinen palvelu.
2. Rekisteröi VRL:ään
Joo, rekisteröintiprosessi on kankea, ja siinä on paljon työtä, ja muutenkin boikotoit VRL:ää. Siitä huolimatta ole niin kiltti edes muita harrastajia kohtaan ja rekisteröi hevosesi. Jos hevonen myöhemmin katoaa netistä täysin, siitä jää edes se rekisterisivu. Kkun muuta ei ole, se on parempi kuin ei mitään. VRL:n rekisterisivu varmistaa sen, että hevonen on todellakin ollut joskus olemassa. Onneksi tuon viimeisimmän blogikyselyn tulosten perusteella suurin osa lukijoista rekisteröi hevosiaan suhteellisen tunnollisesti. Kiitos teille siitä, olette fiksuja ja hyviä ihmisiä!
Ideaalitilanteessa VRL:n rekisterisivun pitäisi olla hyvin ylläpidetty ja ajan tasalla: linkki hevosen oikeaan osoitteeseen, säkäkorkeus ja väri määritelty, vanhemmat myös rekisterissä ja merkitty hevoselle, lajipainotus ja kotitalli merkitty, samoin kuin kasvattaja ja kasvattajanimi. Jälkeläislistakin pitäisi pitää ajan tasalla, ja tietenkin päivittää tieto hevosen kuolemasta tai uudesta omistajasta. Mutta ei sen väliä, jos näiden kanssa ei jaksa askarrella, tärkeintä on, että hevonen löytyy rekisteristä.
Ja sitten vain toivomme, että VRL palvelimineen toimii...
3. Mieti, ennakoi, varmista
Okei, tiedän että siinä vaiheessa kun into piukassa ollaan kyhäämässä tallia kasaan, se tuntuu juuri siltä tallilta, jonka kanssa jatkaa ikuisuuksiin. Niin pitääkin. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että se lopetetaan tai unohdetaan kuitenkin jossain vaiheessa. Aloittamisvaiheessa pitäisi siis jo uhrata muutama ajatus sille, miten aiot hoitaa lopettamisen tyylikkäästi vaikkei se tunnukaan ajankohtaiselta. Myös tallin mahdollista siirtämistä toiseen paikkaan kannattaa miettiä (ja pyrkiä tietenkin välttämään sitä).
Eniten kannattaa ajatella sitä, minne tallisi majoitat.
Oma domain? Pysyy niin kauan (ja vain niin kauan) kuin jaksat maksaa sen vuosimaksua. Domainin hankintavaiheessa kannattaa miettiä ihan tosissaan sen nimeä, ettei tule myöhemmin kiusausta vaihtaa (lisää aiheesta). Kannattaa myös miettiä, mihin domainin alla sijoitat tallisi, suoraan juureen vai johonkin alakansioon. Itse suosin (ja useimmissa tapauksissa myös suosittelen) jälkimmäistä. Paitsi domainin, myös alakansion nimi kannattaa miettiä huolella, ettei sitä tarvitse vaihtaa myöhemmin.
Hostiin jonkun toisen domainille? Tämän kanssa pitää olla tarkka. Se kuulostaa yleensä hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin jos hostipaikkaa tarjotaan ilmaiseksi, mutta vaaratekijöitä on paljon. Liikaa, jos minulta kysytään.
Miten kauan tallisi saa olla hostattuna?
Mitä jos domainin omistaja lopettaa itse virtuaaliharrastuksen? Jatkaako hän kuitenkin domainin ylläpitoa?
Saako domainin omistajaan yhteyden, jos domain ei jostain syystä toimi? Kysehän voi olla jostain ihan triviaalista, vaikka unohdetusta laskusta tai palveluntarjoajan konerikosta, mutta domainin omistaja on se, joka näitä ainoastaan voi selvittää. Vastaako domainin omistaja sähköpostiin? Jos sähköposti on domainin alla, mitä jos sekään ei toimi? Minusta ei ole liioiteltua hostitapauksissa vaihtaa jopa puhelinnumeroita tai ainakin olla FB:n tai muun vastaavan kautta yhteyksissä.
Ilmaispalvelin? Geocities, Expage, Sunpoint, Terrieri.net ja viimeisimpänä oikutteleva Webs ovat osoittaneet, etteivät nämäkään kovin luotettavia paikkoja ole pitkällä tähtäimellä. Kyllä ne harrastamiseen sopivat siinä kuin nuo yllä esitetyt vaihtoehdotkin, mutta ei ilmaispalvelinten käyttö tarkoita sitä, ettei tarvitsisi tehdä mitään muita toimenpiteitä sivujen säilyttämiseksi.
Varmuuskopio omasta tallista on myös tärkeä asia. Ilmaispalvelin voi hukkailla sivuja, hostidomain voidaan irtisanoa ilmoittamatta, oman domainin palveluntarjoajalla voi käydä konerikko (yleensä näillä on kyllä jonkinlainen varmuuskopiointi käytössä itsellään, mutta parempi varmuuskopioida kuin katua).
4. Linkitä uusille sivuille
Myitkö hevosen? Tai vaihtoiko se osoitetta muuten vain? Älä ihmeessä tuhoa vanhaa sivua vaan lisää sinne linkki uudelle sivulle! Iso osa hevosista on "kadonneita" juuri siksi, että ne ovat muuttaneet osoitetta ja vanha sivu on poistettu surutta. Ja todella, tarjoa linkki, älä vain uutta osoitetta, koska juuri esimerkiksi Internet Archiven robotit siirtyvät linkkejä pitkin eteenpäin etsimään ja tallentamaan seuraavia sivuja.
Minusta ei ole liioiteltua, että vanhoille sivuille jätetään myös hevosen tiedot näkyviin. Uusi sivu näet voi kadota, mutta silloin jäisi nettiin edes se vanha sivu, josta löytyy hevosen tietoja. Kun muutakaan ei ole, vanha sivu tietoineen on tyhjää parempi.
Bonus: osallistu kadonneiden etsintään
Ainakin Virtuaalifoorumilla pyörii topikki otsikolla Lista kadonneista hevosista, jonne voi listata hevosia, jotka ovat hukassa ja toisaalta etsiä ja tarjoilla linkkejä kadonneiksi ilmoitettujen hevosten sivuille. Se on ihana.
- S
1. Tallenna sivut Internet Archiveen
JOS ET MUUTA TEE, TEE EDES TÄMÄ!
Internet Archive on se paikka, joka yleensä pelastaa, jos mitään on pelastettavissa. Parasta siinä on se, että sinne voi itse tallentaa nettisivuja, jotka ovat olemassa:
1. Syötä Archiven pääsivun hakukenttään hevosen sivun osoite ja klikkaa "BROWSE HISTORY".
2. Jos sivu ei ole tallennettu Archiveen, saat tuloksena sivun, jossa tämä kerrotaan.
3. Tallentaaksesi sivun Archiveen, klikkaa "Save this url in the Wayback Machine". Sivu tallentuu Archiveen sillä päivämäärällä.
Archiveen voi tallentaa paitsi omien hevosten sivuja, myös muiden sivuja. Mitä enemmän sivuja tallennetaan, sen parempi.
Sitten kun sinulla on ylimääräistä rahaa, voi Archiven ylläpitoon myös lahjoittaa: Donate to the Internet Archive!. Se kuitenkin on ei-kaupallinen palvelu.
2. Rekisteröi VRL:ään
Joo, rekisteröintiprosessi on kankea, ja siinä on paljon työtä, ja muutenkin boikotoit VRL:ää. Siitä huolimatta ole niin kiltti edes muita harrastajia kohtaan ja rekisteröi hevosesi. Jos hevonen myöhemmin katoaa netistä täysin, siitä jää edes se rekisterisivu. Kkun muuta ei ole, se on parempi kuin ei mitään. VRL:n rekisterisivu varmistaa sen, että hevonen on todellakin ollut joskus olemassa. Onneksi tuon viimeisimmän blogikyselyn tulosten perusteella suurin osa lukijoista rekisteröi hevosiaan suhteellisen tunnollisesti. Kiitos teille siitä, olette fiksuja ja hyviä ihmisiä!
Ideaalitilanteessa VRL:n rekisterisivun pitäisi olla hyvin ylläpidetty ja ajan tasalla: linkki hevosen oikeaan osoitteeseen, säkäkorkeus ja väri määritelty, vanhemmat myös rekisterissä ja merkitty hevoselle, lajipainotus ja kotitalli merkitty, samoin kuin kasvattaja ja kasvattajanimi. Jälkeläislistakin pitäisi pitää ajan tasalla, ja tietenkin päivittää tieto hevosen kuolemasta tai uudesta omistajasta. Mutta ei sen väliä, jos näiden kanssa ei jaksa askarrella, tärkeintä on, että hevonen löytyy rekisteristä.
Ja sitten vain toivomme, että VRL palvelimineen toimii...
3. Mieti, ennakoi, varmista
Okei, tiedän että siinä vaiheessa kun into piukassa ollaan kyhäämässä tallia kasaan, se tuntuu juuri siltä tallilta, jonka kanssa jatkaa ikuisuuksiin. Niin pitääkin. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että se lopetetaan tai unohdetaan kuitenkin jossain vaiheessa. Aloittamisvaiheessa pitäisi siis jo uhrata muutama ajatus sille, miten aiot hoitaa lopettamisen tyylikkäästi vaikkei se tunnukaan ajankohtaiselta. Myös tallin mahdollista siirtämistä toiseen paikkaan kannattaa miettiä (ja pyrkiä tietenkin välttämään sitä).
Eniten kannattaa ajatella sitä, minne tallisi majoitat.
Oma domain? Pysyy niin kauan (ja vain niin kauan) kuin jaksat maksaa sen vuosimaksua. Domainin hankintavaiheessa kannattaa miettiä ihan tosissaan sen nimeä, ettei tule myöhemmin kiusausta vaihtaa (lisää aiheesta). Kannattaa myös miettiä, mihin domainin alla sijoitat tallisi, suoraan juureen vai johonkin alakansioon. Itse suosin (ja useimmissa tapauksissa myös suosittelen) jälkimmäistä. Paitsi domainin, myös alakansion nimi kannattaa miettiä huolella, ettei sitä tarvitse vaihtaa myöhemmin.
Hostiin jonkun toisen domainille? Tämän kanssa pitää olla tarkka. Se kuulostaa yleensä hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin jos hostipaikkaa tarjotaan ilmaiseksi, mutta vaaratekijöitä on paljon. Liikaa, jos minulta kysytään.
Miten kauan tallisi saa olla hostattuna?
Mitä jos domainin omistaja lopettaa itse virtuaaliharrastuksen? Jatkaako hän kuitenkin domainin ylläpitoa?
Saako domainin omistajaan yhteyden, jos domain ei jostain syystä toimi? Kysehän voi olla jostain ihan triviaalista, vaikka unohdetusta laskusta tai palveluntarjoajan konerikosta, mutta domainin omistaja on se, joka näitä ainoastaan voi selvittää. Vastaako domainin omistaja sähköpostiin? Jos sähköposti on domainin alla, mitä jos sekään ei toimi? Minusta ei ole liioiteltua hostitapauksissa vaihtaa jopa puhelinnumeroita tai ainakin olla FB:n tai muun vastaavan kautta yhteyksissä.
Ilmaispalvelin? Geocities, Expage, Sunpoint, Terrieri.net ja viimeisimpänä oikutteleva Webs ovat osoittaneet, etteivät nämäkään kovin luotettavia paikkoja ole pitkällä tähtäimellä. Kyllä ne harrastamiseen sopivat siinä kuin nuo yllä esitetyt vaihtoehdotkin, mutta ei ilmaispalvelinten käyttö tarkoita sitä, ettei tarvitsisi tehdä mitään muita toimenpiteitä sivujen säilyttämiseksi.
Varmuuskopio omasta tallista on myös tärkeä asia. Ilmaispalvelin voi hukkailla sivuja, hostidomain voidaan irtisanoa ilmoittamatta, oman domainin palveluntarjoajalla voi käydä konerikko (yleensä näillä on kyllä jonkinlainen varmuuskopiointi käytössä itsellään, mutta parempi varmuuskopioida kuin katua).
4. Linkitä uusille sivuille
Myitkö hevosen? Tai vaihtoiko se osoitetta muuten vain? Älä ihmeessä tuhoa vanhaa sivua vaan lisää sinne linkki uudelle sivulle! Iso osa hevosista on "kadonneita" juuri siksi, että ne ovat muuttaneet osoitetta ja vanha sivu on poistettu surutta. Ja todella, tarjoa linkki, älä vain uutta osoitetta, koska juuri esimerkiksi Internet Archiven robotit siirtyvät linkkejä pitkin eteenpäin etsimään ja tallentamaan seuraavia sivuja.
Minusta ei ole liioiteltua, että vanhoille sivuille jätetään myös hevosen tiedot näkyviin. Uusi sivu näet voi kadota, mutta silloin jäisi nettiin edes se vanha sivu, josta löytyy hevosen tietoja. Kun muutakaan ei ole, vanha sivu tietoineen on tyhjää parempi.
Bonus: osallistu kadonneiden etsintään
Ainakin Virtuaalifoorumilla pyörii topikki otsikolla Lista kadonneista hevosista, jonne voi listata hevosia, jotka ovat hukassa ja toisaalta etsiä ja tarjoilla linkkejä kadonneiksi ilmoitettujen hevosten sivuille. Se on ihana.
- S
lauantaina, marraskuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Vaihteeksi taas kuukauden valintoja. Oriiksi valitsin hivenen eksoottisen anglo-trakehnerori Adlercreutz Ionin, tammana esittelen kuvankauniin paintin Shiny Dots Ionin ja tallina on Yemene.
Adlercreutz, tai ainakin sen isä, on tullut mainittua blogissa joskus aikaisemminkin, sillä isä KTZ Lucacs on shagya. Eikä mikä tahansa shagya, sen emälinjasta löytyy Virginian ehkä vanhimpia hevosia, Glorieta Khofo ja ori Bint Amouna. Virginia omisti nämä kaksi joskus 2000-luvun alkuvuosina, niiden varsa Gin Amora on syntynyt helmikuussa 2002. Ei se ihan ensimmäinen Gin-kasvatti ole, muttei paljon puutu, koska se ensimmäinen syntyi loppuvuodesta 2001.
Shagya on sallittu trakehnerin jalostuksessa siinä missä täysiverisetkin, mutta harvinaisuuden vuoksi sitä harvoin trakehner-suvuissa näkee reaalimaailmassakaan. Virtuaalimaailmassa Adlercreutz saattaa olla ensimmäinen trakehner ikinä, jolla on shagyaa suvussaan. Sukunsa puolesta Adlercreutz tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen tapaus puoliverijalostuksessa. Se on yhden tamman astunutkin jo, brandenburgilaisen Brutalia O'Kalaszin. Varsalla ei ole vielä sivuja olemassa, mutta se on FWB-tamma Adlerstjerna Ion (voisi olla myynnissäkin, jos jotakuta kiinnostaa). Loppuvuodeksi on kaavailtu parin trakehner-tamman astumiset, molemmat tammat ovat vanhasukuisia.
Adlercreutz on käytettävissä myös ulkopuolisille tammoille siinä missä kaikki muutkin Ionicin oriit.
Shiny Dots Ion on meidän paint-jalostuksen harminaihe: pitkäsukuiselle tammalle ei löydy meiltä sulhasta! Se on laukkaratsuksi merkitty, mutta suvultaan se on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ihan western-taustainen ja ratsu-paintia sille olisikin etsinnässä. Kiire alkaa olla, Shiny on syntynyt 2010, mutta pitkä- ja erisukuista paint-oria ei niin vain pieraistakaan mistään. Kaikki vihjeet otetaan vastaan.
Joku tarkkasilmäinen huomaa, että Shinyn suvussa ei kirjavuuskuvioiden periytyminen mene ihan niinkuin pitäisi. Emän puolella tobiano hyppii sukupolvien ylitse tai oikeastaan ilmaantuu tyhjästä. Ja vaikka jokin hevonen on toveroksi merkittykin, ei se toverolta näytä. Meidän paint-kuvien valikoima on näet kaikkea muuta kuin rajaton ja useimmiten riittääkin, että pohjaväri tulee oikein, viis niistä kuvioista.
Mitä Yemeneen tulee, minua hieman hävettää, etten ole sitä valinnut esittelyyn aikaisemmin. Paljon aikaisemmin. yhtälailla hävettää myös se, ettei meillä ole tainnut koskaan olla Yemenen kasvatteja, niiden jälkeläisiä kyllä joitain. Kehno asiaintila täytyy korvata, joten Yemene valikoitui kuukauden talliksi ja täytynee lähteä ostosreissulle, siellä on myynnissä kaikenlaista kivaa ja jos vaikka tilausvarsankin saisi.
Yemene on profiloitunut nimenomaan harvinaisten rotujen kasvattajaksi, vaikka tallista löytyy muutamaa sorttia puoliverisiäkin. Tosin osa puoliverisistäkin edustaa harvinaisempia kantakirjoja: baijeri, brandenburg, westfalen. Harvinaisista roduista itseäni kiinnostavat eniten tietysti nuo itäeurooppalaiset: budjonny, wielkopolski, ja tersk, mutta tallista löytyy paljon kaikenlaista muutakin: hispanoja, anglo-argentinoja, doninhevosia, malopolskeja... Huolimatta suuresta rotumäärästä, hevosten määrä ei ole räjähtänyt käsiin ainakaan toistaiseksi.
- S
Adlercreutz, tai ainakin sen isä, on tullut mainittua blogissa joskus aikaisemminkin, sillä isä KTZ Lucacs on shagya. Eikä mikä tahansa shagya, sen emälinjasta löytyy Virginian ehkä vanhimpia hevosia, Glorieta Khofo ja ori Bint Amouna. Virginia omisti nämä kaksi joskus 2000-luvun alkuvuosina, niiden varsa Gin Amora on syntynyt helmikuussa 2002. Ei se ihan ensimmäinen Gin-kasvatti ole, muttei paljon puutu, koska se ensimmäinen syntyi loppuvuodesta 2001.
Shagya on sallittu trakehnerin jalostuksessa siinä missä täysiverisetkin, mutta harvinaisuuden vuoksi sitä harvoin trakehner-suvuissa näkee reaalimaailmassakaan. Virtuaalimaailmassa Adlercreutz saattaa olla ensimmäinen trakehner ikinä, jolla on shagyaa suvussaan. Sukunsa puolesta Adlercreutz tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen tapaus puoliverijalostuksessa. Se on yhden tamman astunutkin jo, brandenburgilaisen Brutalia O'Kalaszin. Varsalla ei ole vielä sivuja olemassa, mutta se on FWB-tamma Adlerstjerna Ion (voisi olla myynnissäkin, jos jotakuta kiinnostaa). Loppuvuodeksi on kaavailtu parin trakehner-tamman astumiset, molemmat tammat ovat vanhasukuisia.
Adlercreutz on käytettävissä myös ulkopuolisille tammoille siinä missä kaikki muutkin Ionicin oriit.
Shiny Dots Ion on meidän paint-jalostuksen harminaihe: pitkäsukuiselle tammalle ei löydy meiltä sulhasta! Se on laukkaratsuksi merkitty, mutta suvultaan se on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ihan western-taustainen ja ratsu-paintia sille olisikin etsinnässä. Kiire alkaa olla, Shiny on syntynyt 2010, mutta pitkä- ja erisukuista paint-oria ei niin vain pieraistakaan mistään. Kaikki vihjeet otetaan vastaan.
Joku tarkkasilmäinen huomaa, että Shinyn suvussa ei kirjavuuskuvioiden periytyminen mene ihan niinkuin pitäisi. Emän puolella tobiano hyppii sukupolvien ylitse tai oikeastaan ilmaantuu tyhjästä. Ja vaikka jokin hevonen on toveroksi merkittykin, ei se toverolta näytä. Meidän paint-kuvien valikoima on näet kaikkea muuta kuin rajaton ja useimmiten riittääkin, että pohjaväri tulee oikein, viis niistä kuvioista.
Mitä Yemeneen tulee, minua hieman hävettää, etten ole sitä valinnut esittelyyn aikaisemmin. Paljon aikaisemmin. yhtälailla hävettää myös se, ettei meillä ole tainnut koskaan olla Yemenen kasvatteja, niiden jälkeläisiä kyllä joitain. Kehno asiaintila täytyy korvata, joten Yemene valikoitui kuukauden talliksi ja täytynee lähteä ostosreissulle, siellä on myynnissä kaikenlaista kivaa ja jos vaikka tilausvarsankin saisi.
Yemene on profiloitunut nimenomaan harvinaisten rotujen kasvattajaksi, vaikka tallista löytyy muutamaa sorttia puoliverisiäkin. Tosin osa puoliverisistäkin edustaa harvinaisempia kantakirjoja: baijeri, brandenburg, westfalen. Harvinaisista roduista itseäni kiinnostavat eniten tietysti nuo itäeurooppalaiset: budjonny, wielkopolski, ja tersk, mutta tallista löytyy paljon kaikenlaista muutakin: hispanoja, anglo-argentinoja, doninhevosia, malopolskeja... Huolimatta suuresta rotumäärästä, hevosten määrä ei ole räjähtänyt käsiin ainakaan toistaiseksi.
- S
maanantaina, lokakuuta 20, 2014
Sim Sport Warmblood ja Sim Sport Pony
Sandi esitteli vastikään pari uutta virtuaalista rotua, Sim Sport Warmbloodin (SSW) ja Sim Sport Ponyn (SSP). Rotujen määritelmät löytyvät infosivuilta, mutta yksinkertaistetusti kyseessä on ratsuponi ja lämminveriratsu, joihin saa käyttää lähes mitä tahansa rotuja ja prosentteja ei tarvitse laskea.
SSP:n jalostusohjesääntö kuuluu yksinkertaistetusti siten, että suvussa täytyy olla ponia ja täysi- ja/tai puoliveristä. Sen lisäksi saa olla mitä tahansa muutakin lämminveristä ratsuhevosrotua. Kylmäveriset, jopa kevyet kylmäveriset kuten suomenhevonen, irlannintyöhevonen (tätä kyllä paheksun!), vuonohevonen, eestinhevonen ja issikka ovat kiellettyjen listalla siinä mielessä, että niitä ei sinällään saa käyttää. Jos niitä esiintyy jonkin jalostukseen hyväksytyn rodun suvussa, se on sallittua. Käytännössä tämä koskee lähinnä vain irlannintyöhevosta, jota voi olla ja onkin irlanninhunterin suvussa, ja irlanninhunter puolestaan on jalostuksessa hyväksytty rotu. Kiellettyä ovat myös ravurirodut.
Poniveriprosentti ei saa olla täysin 0 eikä täysi 100, kaikki muut kombot hyväksytään. Säkäkorkeus saa maksimissaan olla 149 senttiä. Koska jalostusohjesääntö on näin lavea, "tavalliset" welsh part-bredit ja ratsuponit voidaan siis tulkita SSP:iksi. Infosivuilla sitä ei kuitenkaan erikseen suositella.
SSW on jotakuinkin samanlainen, paitsi että sen suvussa ei saa olla ponia ja säkäkorkeuden tulee olla vähintään 149 cm. Suvussa tulee siis olla joko puoli- ja/tai täysiveristä. Kylmäveristen käyttö sinällään on kielletty samaan tapaan kuin poneilla, samoin ravurirotujen. Tämä määritelmä kattaa SGSH:n ja täysiverisukuiset RBSH:t ja laajasti tulkittuna oikeastaan kaikki puoliveriset. Tämänkin kohdalla suositellaan rekisteröimään nämä hevoset ensisijaisesti sen "ahtaimman" rekisterin mukaan ja SSW:ksi vasta sitten, jos muihin ei sovi.
Minulla alkoi aivoissa keittyä useita kivoja risteytyksiä, joistain on täällä blogissakin mainittu joskus. Tennesseenwalker + arabi, morgan + puoliverinen, ratsuponi + saddlebred, meidän harrastamat cleveland hunterit menevät tähän heittämällä ja niin edelleen. Ihan kaikkea suunnitelmiani tämäkään ei kuitenkaan kata, kun hevosissa pitää olla aina se puoli- tai täysiverinen. Minähän olisin risteyttänyt fellponeja friisiläisillä ja morganeita knabstrupeilla (tämä onnistuu, jos jälkimmäisen suvussa on puoli- tai täysiveristä), mutta kun niissä pitää aina olla se puoliverinen tai täysiverinen mukana.
No, rehellinen ollakseni, en välttämättä itse jaksa hirveästi näistä uusista jalostusohjesäännöistä innostua. Ensinnäkin roduilta puuttuu kokonaan käyttötarkoitus. Niiden kyllä mainitaan olevan urheiluhevosia ja -poneja, mutta ottaen huomioon rotuskaalan, urheilukäyttö voi vaihdella kouluratsastuksesta askellajiratsastukseen, westerniin ja niin edelleen. Toisaalta askellajikäyttö riippuu ihan kunkin hevosen taustalla olevista roduista eikä voida sanoa, että kaikki SSW:t ja SSP:t ovat soveltuvia askellajihevosiksi, kun ne eivät sitä ole.
Rotumääritelmän puuttuminen haittaa myös vähän, mutta toisaalta se on ymmärrettävää kun ottaa huomioon jalostuspohjan laajuuden. Fell-oldenburg-risteytys näyttää taatusti aivan toiselta kuin arabi-hackneyponi. Ihanteena mainitaan SSP:n kohdalla kevyehko ratsuponi ja SSW:n kohdalla kevyehkö puoliverinen, mutta kun sallittujen rotujen listoja katsoo, siellä on paljon ei-niin-kevyitä rotuja. Miettikääpä jokin kladrub-puoliveri-risteytys, siitä on taatusti keveys kaukana!
Näiden jalostusohjesääntöjen tarkoitus on sivujen mukaan tarjota vaihtoehto rennommin harrastaville. Meillä nyt harrastetaan yleisesti ottaen rennosti, mutta en ole ihan varma, että josko kuitenkaan näin rennosti, ainakaan mitä jalostukseen tulee. Kokeilla kuitenkin täytyy, eihän siinä mitään menetäkään. Toivon kyllä, että rodut saisivat edes jossain määrin ilmaa siipiensä alle.
- S
SSP:n jalostusohjesääntö kuuluu yksinkertaistetusti siten, että suvussa täytyy olla ponia ja täysi- ja/tai puoliveristä. Sen lisäksi saa olla mitä tahansa muutakin lämminveristä ratsuhevosrotua. Kylmäveriset, jopa kevyet kylmäveriset kuten suomenhevonen, irlannintyöhevonen (tätä kyllä paheksun!), vuonohevonen, eestinhevonen ja issikka ovat kiellettyjen listalla siinä mielessä, että niitä ei sinällään saa käyttää. Jos niitä esiintyy jonkin jalostukseen hyväksytyn rodun suvussa, se on sallittua. Käytännössä tämä koskee lähinnä vain irlannintyöhevosta, jota voi olla ja onkin irlanninhunterin suvussa, ja irlanninhunter puolestaan on jalostuksessa hyväksytty rotu. Kiellettyä ovat myös ravurirodut.
Poniveriprosentti ei saa olla täysin 0 eikä täysi 100, kaikki muut kombot hyväksytään. Säkäkorkeus saa maksimissaan olla 149 senttiä. Koska jalostusohjesääntö on näin lavea, "tavalliset" welsh part-bredit ja ratsuponit voidaan siis tulkita SSP:iksi. Infosivuilla sitä ei kuitenkaan erikseen suositella.
SSW on jotakuinkin samanlainen, paitsi että sen suvussa ei saa olla ponia ja säkäkorkeuden tulee olla vähintään 149 cm. Suvussa tulee siis olla joko puoli- ja/tai täysiveristä. Kylmäveristen käyttö sinällään on kielletty samaan tapaan kuin poneilla, samoin ravurirotujen. Tämä määritelmä kattaa SGSH:n ja täysiverisukuiset RBSH:t ja laajasti tulkittuna oikeastaan kaikki puoliveriset. Tämänkin kohdalla suositellaan rekisteröimään nämä hevoset ensisijaisesti sen "ahtaimman" rekisterin mukaan ja SSW:ksi vasta sitten, jos muihin ei sovi.
Minulla alkoi aivoissa keittyä useita kivoja risteytyksiä, joistain on täällä blogissakin mainittu joskus. Tennesseenwalker + arabi, morgan + puoliverinen, ratsuponi + saddlebred, meidän harrastamat cleveland hunterit menevät tähän heittämällä ja niin edelleen. Ihan kaikkea suunnitelmiani tämäkään ei kuitenkaan kata, kun hevosissa pitää olla aina se puoli- tai täysiverinen. Minähän olisin risteyttänyt fellponeja friisiläisillä ja morganeita knabstrupeilla (tämä onnistuu, jos jälkimmäisen suvussa on puoli- tai täysiveristä), mutta kun niissä pitää aina olla se puoliverinen tai täysiverinen mukana.
No, rehellinen ollakseni, en välttämättä itse jaksa hirveästi näistä uusista jalostusohjesäännöistä innostua. Ensinnäkin roduilta puuttuu kokonaan käyttötarkoitus. Niiden kyllä mainitaan olevan urheiluhevosia ja -poneja, mutta ottaen huomioon rotuskaalan, urheilukäyttö voi vaihdella kouluratsastuksesta askellajiratsastukseen, westerniin ja niin edelleen. Toisaalta askellajikäyttö riippuu ihan kunkin hevosen taustalla olevista roduista eikä voida sanoa, että kaikki SSW:t ja SSP:t ovat soveltuvia askellajihevosiksi, kun ne eivät sitä ole.
Rotumääritelmän puuttuminen haittaa myös vähän, mutta toisaalta se on ymmärrettävää kun ottaa huomioon jalostuspohjan laajuuden. Fell-oldenburg-risteytys näyttää taatusti aivan toiselta kuin arabi-hackneyponi. Ihanteena mainitaan SSP:n kohdalla kevyehko ratsuponi ja SSW:n kohdalla kevyehkö puoliverinen, mutta kun sallittujen rotujen listoja katsoo, siellä on paljon ei-niin-kevyitä rotuja. Miettikääpä jokin kladrub-puoliveri-risteytys, siitä on taatusti keveys kaukana!
Näiden jalostusohjesääntöjen tarkoitus on sivujen mukaan tarjota vaihtoehto rennommin harrastaville. Meillä nyt harrastetaan yleisesti ottaen rennosti, mutta en ole ihan varma, että josko kuitenkaan näin rennosti, ainakaan mitä jalostukseen tulee. Kokeilla kuitenkin täytyy, eihän siinä mitään menetäkään. Toivon kyllä, että rodut saisivat edes jossain määrin ilmaa siipiensä alle.
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)