Muistokirjoituksia kuolleille hevosille

Lopetin keväällä ison läjän saddlebredejä ja kirjoittelin niistä kiinnostavimmille jonkinlaisia esittelyitä, muistokirjoituksia, kuten sanoin (In memoriam: muistokirjoituksia kuolleille saddlebredeille). Viikate on heilunut Ionicissa senkin jälkeen ja tässä kuolleiden listalta joitain poimintoja.

QH-o. Becoming Insane

Ori oli kolmipolvinen ostohevonen Birch Bark Ranchilta. Siitosoriiksi hankittu, totta kai, ja siitosoriina se teki ihan kelvollisen päivätyön. Puhtaita quarter-varsoja on kolme, kaikki B-linjaisia ja eka meni myyntiin. Näiden lisäksi se astui myös appaloosa- ja paint-tammoja, niin että sen suku tulee leviämään näihinkin rotuihin.

wB-t. Ariannaid Ion

Ariannaidissa ei sinänsä ole muuta kovin ihmeellistä kuin että tykkäsin tuosta sen kuvasta kuin hullu puurosta. Suvultaanhan tuo on se meidän katastrofi-welsh, emä varsinkin polveutuu noista vähän turhan yleisistä nimistä.

fred-t. Bromfield Joya Suave

Frederiksborgien kasvattajia tai edes omistajia ei ole tuskaksi asti. Liekö tällä hetkellä yhtään, poislukien muutamat suurtallit? Bromfield oli yksi yritys, jota muistelen edelleen lämmöllä. Ja oli mahtavaa saada omaan talliin bromfieldiläinen tamma. Se jättikin melko kivan määrän varsoja, vaikka ainahan sitä tietysti ajattelee, että mitä jos vielä yksi...

TWH-o. Agent Jay Ion

Jay oli lemppari niin monella tavalla! Nimi: toimii. Kuva: kuolaan. Väri: upea. Suku: pitkä, vanha ja lisää kuolaa. Pikkiriikkisen harmittaa se, että oriin vanhemmat olivat käytännössä kisaamattomia, niin etten viitsinyt viedä sitä laatuarvosteluun. Ja huolimatta hyvästä kuvasta, ei sillä raukalla ole näyttelytuloksiakaan, kun patalaiska omistajansa ei ole saanut aikaiseksi.

highl-t. Kinlochruel of Swildie

Swildie kuuluu myös niihin talleihin, joita paitsi muistelen lämpimästi, myös kaipaan kovasti. Ylämaanponejakaan ei ole turhan paljon virtuaalimaailmassa, mutta niitä mahtuisi tänne kyllä! Ionicissa on ollut useampiakin Swildien kasvatteja ja yksi on vielä hengissä. Kinlochruelin suvusta kannattaa bongailla emälinja, siellä sieltä löytyy tosi-tosi vanhoja ionicilaisia, sieltä tallin ensimmäisiltä vuosilta. 

westf-t. Dress Code KHw

Westfalen on Ionicin neljänneksi suurin puoliverirotu FWB:n, trakehnerin ja oldenburgin jälkeen. Rotu on alkanut pienestä ja se tarkoittaa käytännössä sisäsiitosongelmia, kun jalostus ja sukupolvet kulkevat eteenpäin. Dress Code oli yksi useammista osto-westfaleneista, jotka ovat olleet tosi tärkeitä jalostuksen tukijalkoja. Ja näkeehän sen: kolmipolvinen suku (täynnä pelkästään westfaleneita, arvostan!), josta ei löydy yhtään tuttua nimeä. Ja se jättikin neljä puhdasta westie-varsaa ynnä jonkinlaisen lauman kaikkea muuta.

PRE-o. Filópon de Ion

Filopon tuli lopetettua melko nuorena siinä mielessä, että sehän oli syntynyt 2022. Ionicissa on tosi paljon vanhempia hevosia, mutta katseltuani Filoponin sukua, totesin, että yksi varsa on sille ihan tarpeeksi. Melko pienestä nimittäin andalusianhevosenkin jalostus on Ionicissa alkanut ja tietyt nimet ovat turhan yleisiä suvuissa nykyään. Filoponin isän puolelta löytyy noita ihan ekoja andalusianhevosia, Clasica, Novato, Ylvania, Enziano, Noemia. Emän puolella on ostohevosia, Frivolidad HFA ja Nouvion Laurencia, molemmat paljon käytettyjä jalostushevosia.

campo-o. Estevão Ion

En nyt jaksa tarkistaa, oliko Estevao ensimmäinen campolino-kasvatti, mutta ainakin ensimmäisten joukossa. Vanhemmat olivat joka tapauksessa ensimmäisiä tuonti-campolinoja Ionicissa tai missään, rohkenen sanoa. Estevao, samoin kuin vanhempansakin, on ARJ-palkittu ja jättänyt kivan lauman hienoja varsoja.

hackn-t. Albert Park Vicereine

Vicereine oli minun laskujeni mukaan yksi niitä ensimmäisiä hevoskokoisia hackneyita, jotka ARJ:ssä palkittiin koskaan. Se kuului myös ensimmäiseen tuontierään hackneyita, joita Ioniciin keksin ja on ollut merkittävä kantatamma. Harvinaista on myös rakennekuva, kunhan ei olisi ainoa lajissaan...

DHH-t. Ellemiete GA

Lopetin jonkinlaisen lauman myös näitä Ionicin ensimmäisiä DHH-tuonteja. Ellemiete ei sinänsä ole erityisen poikkeuksellinen tässä joukossa, mutta on sillä nyt sentään kuva ja myös ARJ-III -palkinto hankittuna, vaikka olin nähtävästi unohtanut kirjata sen tiedon sivuille ja varsojen sukuihin. 

ox-o. Faadl al Wim ox

Kuten nimestä näkyy, Faadl on ostohevonen Winmourista. Pelkästään jo sen takia se on huomionarvoinen ori, koska arabien määrään nähden Ionicissa on säälittävän vähän ostohevosia. Mutta tämäkin on ollut tärkeä jalostusori, sillä on jo neljä varsaa, kaksi myyty, viidenneltä uupuu vielä sivu ja astuipa se viime syksynä ennen kuolemaansa vielä täysiveritammankin.

Faadl on myös siinä mielessä poikkeus, että se on puhdas egyptinarabi ja koulupainotteinen. Lähes kaikki Ionicin arabithan ovat saddleseat-hevosia ja niin myös Faadlin varsat, mutta muun jalostuskäytön takia olisi ihan kiva, jos arabien painotusvalikoimassa olisi edes vähän vaihtelua... Ei se ole sattuma, että nimenomaan Faadlista on jäänyt myös angloarabi-varsa.

ox-t. Thaz Shu Mai ox

Shu Mai on toinen ei-ARJ-arabi, joka siirtyi nyt vihreämmille bittilaitumille. Se kilpaili porrastetuissa länkkää ja on sillä muutama sijoitus perinteistenkin puolelta. Muistelen, että nimenomaan tuolta perinteisistä kisoista juontavat juurensa ne muutamat WRJ-arabit, joita Ionicista on satunnaisesti löytynyt. Kun oli jotain isoja kisoja, joihin halusi tietysti ilmoittaa aina täyden lastin hevosia, mutta joihinkin lajeihin ei löytynytkään sopivia hevosia noista klassisista WRJ-roduista, niin kävin arabien puolella hakemassa täytettä listoille. Eihän Shu Maillakaan ole sukunsa perusteella mitään painotusta WRJ:n suuntaan.

Lisäksi pidän Shu Main nimestä. Käytän arabeilla äärimmäisen harvoin mitään populaarikulttuurista lainattuja nimiä, mutta tämä Mikeno Obi-Wanista lähtenyt pieni Star Wars -aiheinen nimiperhe nyt on olemassa.

ukrh-t. Trze Klavdiya

Esittelin Klavdiyan kesäsarjassa eikä tuohon ole muuta lisättävää kuin se, että valitettavasti oli nyt katsottava Klavdiyan tehtävä täytetyksi ja tamma joutui antamaan tilaa nuoremmille. Niisk.

tersk-t. Gardenia Ion

Terskien jalostus on ollut vähän... hmm... hidasta viime vuodet, sillä tämäkin vuonna 2010 syntynyt tamma teki varsansa vasta 13 vuotta myöhemmin! Gardenian suku onkin täynnä kaikenlaista vanhaa sieltä Ionicin alkuvuosilta. Se tietysti tarkoittaa sitä, että sopivansukuisten orien löytäminen oli ns. haastavaa.

NSH-o. Caribbean Red Habanero Ion

Perkasin taannoin NSH-laumaa läpi ja monttuun joutivat kaikki ne, joilla on vähintään yksi varsa. Lopuille suunnittelin ne varsat syntyväksi vielä tänä vuonna. Mistä vetoa, että vuosikohtainen kasvattiennätys menee taas rikki?

Habaneron lopetus vähäsen kuitenkin korvensi, mutta kovetin mieleni. Sillä on kiva suku, kiva kuva ja kiva nimi, ja kävi mielessä, että voisihan se nyt astua vaikka yhden NSH-tamman vaikka. Fakta kuitenkin on se, että sen suvussa on mm. tamma Mingela Ion, joka on ihan turhan yleinen nimi NSH-suvuissa. Niin ja Too Hot Gorl Ion ja Stivala GA.

Rotuesittelyssä sportaloosa

Sportaloosa on ainakin minulle ollut jonkin sortin kummajainen, joka on roikkunut VRL:n rotulistalla eikä minulla ole ollut mitään käryä, mistä mahtaa olla kyse. Nimestä toki pystyi päättelemään sen verran, että varmaankin urheiluhevostyyppinen (sport) ja tiikerinkirjava (appaloosa), mutta siinäpä se on ollutkin.

SGSH:n rotumääritelmäkeskustelussa tuli vastaan linkki reaalimaailman Sportaloosa International -rekisterin sivuille. Saitti itse on kadonnut, mutta tallentunut onneksi Web Archiveen. Samalla tuli vastaan myös termi Sportaloosa Pony, tämän rekisterin poniosasto. Tässä onkin sen pohjalta kirjoitettu suomenkielinen esittely sportaloosasta.

Rakenne ja tyyppi

Sportaloosa on tosiaan tiikerinkirjava urheiluhevonen. Sen rakennetta ei ole näemmä haluttu kovin tarkasti rajoittaa ja se onkin tietysti sinänsä järkevää, koska kantarodut ovat varsin erityyppisiä keskenään. Tyyppi vaihteleekin isokokoisesta, puoliverityyppisestä ratsusta pienempiin karjahevos-tyyppisiin. Tärkeätä on myös hyvä luonne, sillä sen tulisi olla soveltuva koko perheen hevoseksi.

Seuraavia seikkoja rakenteesta on kuitenkin mainittu:

• Yleisesti lihaksikas, tasapainoinen, ylämäkeen suuntautuva (uphill) rakenne
• Hyvämuotoinen, jalo pää
• Keskipitkä tai pitkä kaula
• Erottuva säkä
• Lyhyt tai keskipitkä selkä
• Voimakas takaosa
• Voimakas luusto jaloissa
• Hyvät, kovat kaviot
• Säkäkorkeus yli 142 senttiä (14 hh)

Väri

Sportaloosan tulee tosiaan olla tiikerinkirjava väriltään. Rotuyhdistys listaa kolme värityyppiä, leopardin blanketin ja varnish roanin. En tiedä, pitäisikö tämä tulkita siten, että muut tyypit, snowflake, frost ja few-spotted leopard (osa näistä voi kyllä mennä varnish roanin kategoriaan) eivät olisi sallittuja tai ainakaan erityisen tavoiteltavia. Toinen vaihtoehto on se, että kaikki tiikerinkirjavat käyvät, mutta jostain syystä nämä nyt on vain listattu.

Risteytykset kimoihin, päistärikköihin tai lehmänkirjaviin eivät ole sallittuja eikä niitä todennäköisesti sallita sportaloosilla muutenkaan. 

Polveutuminen ja jalostus

Sportaloosan väritys tulee joko appaloosilta tai knabstrupinhevosilta, jotka ovat ainoat sallitut tiikerinkirjavat rodut. Virtuaalimaailmassa joskus nähty risteytys Colorado Rangeriin on siis vähän kyseenalainen, mutta toisaalta ymmärtääkseni osa rangereista on rekisterikelpoisia appaloosiksi.

Näitä tiikerinkirjavia hevosia voi risteyttää seuraaviin rotuihin:

• Puoliveriset (ei tarkemmin määritellä mitkä kantakirjat, mutta hevosen tulee olla rekisteröity)
• Englantilainen täysiverinen
• Arabianhevonen
• Andalusianhevonen
• Lusitano
• Friisiläinen
• Quarter-hevonen
• "Stock Horse"

Muut risteytykset eivät ole sallittuja, jos tosin on sanottava, etten varsinaisesti tiedä, mitä tuo "stock Horse" pitää sisällään, jos ei quartereita, jotka oli mainittu erikseen. Kaikkien risteytyksessä käytettävien yksilöiden tulee täyttää värivaatimukset eli eivät saa olla kimoja, päistärikköjä tai lehmänkirjavia.

Sportaloosa-rekisteri on jaettu kolmeen osaan:

• Studbook One: hevosen suvun kolmessa ensimmäisessä polvessa tulee olla todistettavasti vähintään 75 % tiikerinkirjavia rotuja (knn tai app). Jos hevonen ei ole tiikerinkirjava, sen sukutausta tulee todistaa DNA-testillä.
• Studbook Two: hevosen tulee olla tiikerinkirjava, sen suvussa on vähemmän kuin ykkösosaan vaadittu 75 % tiikerinkirjavia rotuja.
• Solid Studbook: yksivärinen hevonen, joka olisi sukunsa ja muiden ominaisuuksiensa perusteella rekisterikelpoinen kakkososaan. Näitä hevosia tulee risteyttää tiikerinkirjaviin sportaloosiin, jotta varsa olisi hyväksytty joko ykkös- tai kakkososaan.

Näiden lisäksi on vielä ns. avoin rekisteri tammoille ja ruunille, jotka ovat tiikerinkirjavia, mutta joiden suku on tuntematon tai sitä ei pystytä varmistamaan. Tähän rekisteriin voidaan hyväksyä orejakin, jos niiden rakenne ja kilpailusuoritukset ovat erinomaiset. 

Sportaloosa Pony

Sportaloosa Pony on periaatteessa samanlainen sekä ominaisuuksiltaan että polveutumiseltaan kuin sportaloosakin, mutta sen säkäkorkeus on alle 142 senttiä ja sen jalostuksessa voi tiikerinkirjavana rotuna käyttää myös Palouse Ponya ja miniatyyri-appaloosaa.

Lähteet

Sportaloosa International: Sportaloosa pony registery

Sportaloosa International: Sportaloosa registry

Sportaloosa International: The horse for all the family

Lajipainotusten periytyminen

Tämä jatkaa edelleen tuota lajipainotus-asiaa, mutta tällä kertaa jalostuksen kannalta. Vaikka Ionicin hevosilla ei pääsääntöisesti ole ikinä kisattu, muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, niillä on usein lajipainotus kuitenkin merkitty ja se on jalostukseen vaikuttava tekijä. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita tammalle saman lajipainotuksen oriin. Koska suku kuitenkin on merkittävin tekijä, joustan tästä säännöllisesti.

Jos syntyvän varsan vanhemmilla on sama lajipainotus, varsasta tulee sen lajin hevonen myös, kuten loogista on. Koska kuitenkin mainitsin nuo joustamiset tässä asiassa, käyn nyt läpi sitä, miten lajipainotus määräytyy niissä tilanteissa, joissa vanhemmilla on eri painotus. Ja nämähän eivät ole sitten mitään kiveenhakattuja, vaan poikkeuksia tulee aina kun on tarve. Mutta suunnilleen nyt näin yleensä menee.

Peruslajien periytyminen

Käytetyt lyhenteet:

KO = kouluratsastus

RE = rataesteet

KE = kenttäratsastus

VA = valjakkoajo

WE = lännenratsastus

LA = laukkaratsastus

ARJ = askellajiratsastus (lähinnä saddleseat ja/tai ajoluokat)

YL = yleishevonen

Ravureita ei ole vuosiin ollut ja matkaratsuja en toistaiseksi ainakaan varsinaisesti jalosta, niin ne jäävät pois tästä.  Samoin maastoesteratsastus, ei Ionicista tai Gin Ahaltekista löydy nimenomaisesti tähän lajiin painottuneita hevosia lainkaan.

YL + X = X (X on jokin muista painotuksista)

YL + LA = YL/KE, kun en laukkahevosia enää harrasta

KO + RE = YL nykyään, aiemmin näistä on tullut kenttäratsuja

KO + KE = YL tai KE, pyrin välttämään

KO + VA = VA, harvemmin KO

KO + WE = YL/KO/WE, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KO + LA = YL, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KO + ARJ = YL/KO/ARJ, rodusta riippuen, pyrin välttämään

RE + KE = KE, voi olla myös RE

RE + VA = YL, välteltävä yhdistelmä

RE + WE = YL, välteltävä yhdistelmä

RE + LA = KE, todennäköisimmin

RE + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KE + VA = YL, välteltävä yhdistelmä

KE + WE = YL, välteltävä yhdistelmä

KE + LA = KE

KE + ARJ =YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

VA + WE = YL, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

VA + LA = YL, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

VA + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, ei kovin todennäköinen

WE + LA = WE, kun nykyään ei laukkaratsuja enää ole, ei todennäköinen

WE + ARJ = YL/WE/ARJ, rodusta riippuen

LA + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

Saddleseat- ja ajoluokkien periytyminen

ARJ:n saddleseatissa kilpailevilla on aina määritelty se saddleseat-laji, jossa hevonen kisaa. ARJL vaatiikin tämän, vaikka varsinaisesti kaikista lajeista saadut sijoitukset lasketaan eikä porrastetuista edes näe, mitä hevonen on varsinaisesti kisannut.

Syntyvä varsa perii jommankumman vanhempansa saddleseat-lajin, vähän sen mukaan mikä on oma tuntuma siitä, minkä lajin hevosia kullakin hetkellä on vähän. Jos vain toisella vanhemmalla on saddleseat-laji, varsa perii sen.

Osalle hevosista (DHH, hackney, hackneyponi, satunnaisesti muiden rotujen yksilöt) on merkitty sillä kilpailtu ajoluokka (roadster, fine harness tai pleasure driving). Porrastetuissa nämä rodut kilpailevat kuitenkin kaikissa ajoluokissa, hackneyponit myös omissa luokissaan. Luokalla on merkitystä vain perinteisissä kilpailuissa, kuten ARJ Cupissa, joissa ilmoitan hevosen aina vain sille merkittyyn luokkaan. 

Varsa perii jommaltakummalta vanhemmaltaan tämän ajoluokan, jos vanhemmalle on se merkitty. Jos vain toisella vanhemmalla on ajoluokka merkitty, varsa perii usein sen.

Joillain roduilla (morgan, saddlebred, NSH, arabi) ajoluokkaa ei ole merkitty hevosen sivuille ainakaan jokaiselle hevoselle. Joillain hevosilla lukee lajipainotuksen kohdalla yleisesti "ajoluokat", joillain ei mitään, vaikka hevonen niitä kilpailisikin. Myös näillä kilpailen porrastetuissa kaikkia luokkia, vaikka hevoselle olisi merkitty se erikoistumisluokka. Ilmoittautuessani perinteisiin kisoihin (ARJ Cup) katson läpi hevosen kisakalenterin, onko sillä sijoituksia jostain ajoluokasta. Jos on, katson sen erikoistuvan siihen ja ilmoitan vain siihen luokkaan. Jos hevosella ei ole sijoituksia, ilmoitan sen mihin tahansa ajoluokkaan. 

Tällaisista hevosista syntyvä varsa ei yleensä peri ajoluokkaa vanhemmiltaan, vaan kilpailutan sitä samalla tavalla: se erikoistuu siihen luokkaan, josta se saa ensimmäiset sijoituksensa.

Western-lajien periytyminen

WRJ:nkin alla on useita eri lajeja ja useimmilla länkkälajien hevosilla on yksi tai kaksi lajia, joissa kilpailutan sitä perinteisissä. Porrastetuissa kaikki kisaavat kaikkia lajeja. 

Syntyvä varsa perii erikoistumislajinsa jommaltakummalta tai molemmilta vanhemmiltaan. Jos molemmilla vanhemmilla on kaksi lajia, varsa ei kuitenkaan peri neljää lajia vaan valitsen ehkä juuri sen kaksi lajia varsallekin. Jos isällä on lajeina x ja y, ja emällä x ja z, varsa perii todennäköisimmin lajin x eikä välttämättä muita lainkaan.

Rodut ja lajipainotukset Ionicissa, osa 2

Jatkan tuota viime viikolla aloittamaani listausta siitä, mitä lajipainotuksia Ionicin eri roduilta löytyy.

Morganinhevonen

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia tätä nykyä ja se on seikka, joka varsinkin korventaa sielua. Morgan olisi niin monikäyttöinen! Koulussa ja valjakossa varmasti erinomainen, vaikka kouluratsuksi toki vähän lyhyenläntä, ainakin jos vertaa puoliverisiin. Westernin eri lajeissa ei kuulemma lainkaan toivoton, niitä kisataan reaalimaailmassakin. Esteillä ja kentässä ei ehkä sinne korkeimpiin luokkiin, mutta pikkuluokista selviää varmasti.

National Show Horse

Askellajihevosia nämäkin kaikki, saddlebredin ohella se ainoa rotu, joka löytyy kaikista ARJ:n rotulistoista eli voi osallistua oman rotunsa erikoisaskellajiluokkiin, saddleseatiin ja ajoluokkiinkin.

Mutta oikeasti tämäkin olisi tosi paljon monipuolisempi rotu. Koska rack ja slow gait ovat opetettuja askellajeja, NSH hallitsee ravin eikä olisi mitenkään siis epärealistinen näky koulukentillä. Ehkä rotu ei ole kummoinen hyppääjä, mutta valjakossa ja westernissä ei mielestäni mitenkään toivoton. Ja arabitausta varmasti tuo sen verran kestävyyttä, että mikä jottei menisi matkaratsunakin, noin teoriassa ainakin.

Newforestinponi

Este- ja kouluponeja ovat suurimmaksi osaksi, seassa on jokunen valjakkoponi. Yleisponejakin on, mutta vähän. Ehkä se nyt on ihan hyvä näin, vaikka nyffienkin kohdalla on vähän se, että olen vähän arka kilpailuttamaan niitä missään lajissa.

Nonius

Taas vähän järeämpi rotu, josta löytyy paljon valjakkohevosia. Kouluratsuja on vähän, este- ja kenttähevosia ei lainkaan. Toki tosi moni on merkitty yleishevoseksi. Toisinaan en kilpaile yleishevosilla missään lajissa, toisinaan vähän joka lajin pikkuluokkia.

Oldenburginhevonen

Puoliveriseksi poikkeus, kun on lähestulkoon pelkkiä kouluratsuja. Jokunen valjakkohevonen löytyy myös ja se ilahduttaa itseäni. Mutta pitäisi päästä eroon siitä ajatuksesta, että oldenburg on sieltä raskaammasta päästä puoliverisiä, kun ei se nykyään ole, ja voisi hankkia este- ja kenttähevosiakin.

Paint Horse

Nämä ovat kaikki western-hevosia, kuten rodulle sopiikin. Useimmille on merkitty westernistä laji tai pari erikoistumisalaksi, mutta porrastetussa kaikki kisaavat kaikkea mahdollista.

Paso fino

Askellajihevosia kaikki tyynni, kisaavat omissa erikoisaskellajiluokissaan ja saddleseatissa. Seassa on pari matkaratsastuksessakin kisannutta hevosta. Niitä voisi olla enemmänkin.

Perchenhevonen

Kuten muutkin raskaat kylmäveriset, nämä ovat työhevosia. Ja kuten sanoin edellisessä postauksessa, en ole lähtenyt kilpailuttamaan näitä edes valjakossa.

Pintabian

Nämä ovat pääasiassa saddleseat-hevosia, seassa on jokunen westerniinkin erikoistunut kaveri. Mutta kuten arabikin, pintabian olisi järjettömän monipuolinen rotu! Matkaratsastusta, koulua, valjakkoa! Westerniä, laukkoja, miksei kenttääkin! Äääh.

Poitounhevonen

Työhevosia, kuten arvata saattaa.

Quarterhevoset

Nämä ovat kaikki western-hevosia meillä, se rotu numero 1 siinä lajissa. Reaalimaailmassa quarterit toki hallitsevat paljolti lännenratsastuksen lajeja, reiningiä erityisesti, mutta oikeasti rotu on tosi monipuolinen, myös rakenteeltaan. Minua harmittaa aivan hillittömästi se, että Stiinun aikoinaan kirjoittama quarter-esittely on perusteellisesti kadonnut. Siinä hän toi hyvin ilmi quarterien eri tyyppejä. Quarter kouluradalla ei ole mikään maailman kahdeksas ihme!

Ranskanpuoliverinen

Aika tasapuolisesti este- ja kenttähevosia, kouluratsuja vähemmän.

Ratsu- ja risteytysponi

Yleisponeja on useampia, sitten noita perus-olympialajeja. Pieni rotu, että sekaan ei ole nyt tällä kertaa osunut yhtään mitään erikoisempaa, kuten vaikkapa valjakkoponia, vaikka sellaisiakin voisi olla.

Russian-based Sport Horse

Aika tasan löytyy kaikkia olympialajeja eikä sitten juuri oikein muita. Jokunen yleisratsu, yleensä nämä ovat nykyään este- ja kouluhevosten yhdistelmiä, joista aiemmin tuli kenttähevosia. Jos muisti ei petä, joskus aiemmin oli yksittäinen matkaratsu tai pari, mutta ovat tainneet joutua lopetetuiksi. Tämä on hyvä näin, sillä jotenkin en oikein näe RBSH:ta vaikkapa valjakkohevosena, ottaen huomioon sen kantarodut.

Ruotsinpuoliveriset

Pieni rotu ja olympialajien ratsuja löytyy, pääasiassa oikeastaan estehevosia.

Saddlebred

Oikeastaan voisin kirjoittaa paljolti saman tekstin kuin NSH:n kohdallakin: kaikki nyt ARJ-hevosia, monipuolisia sellaisia, mutta voisivat olla muutakin. Rotu tunnetaan show-hevosena, mutta se ei ole koko totuus rodusta. Tilanne harmittaa jonkin verran.

Schwarzwaldinrautias

Schwarzwald on kylmäverinen, muttei järin raskas. Niinpä kaikki hevoset on merkitty yleishevosiksi. Jotkut ovat kilpailleet valjakossa, jotkut toisinaan TYH-kisoissa, mutta usein niissä "kevyemmissä" luokissa, kuten käyttöajo, käyntikoe ja metsäajo. Veto- ja kyntöluokat tykkään jättää niille muhkummille, en tiedä onko se miten realistista tai loogista. Ei välttämättä.

Sim-Game Sport Horse

SGSH on tosi monipuolinen taustaltaan ja niin myös lajipainotuksiltaan. Olympialajien ratsuja löytyy enimmäkseen, mutta seassa on jokunen valjakkohevonenkin tätä nykyä, ja harvinaisuutena ARJ-hevosia. ARJ:n ajoluokkien pleasure driving on avoin aivan kaikille roduille ja SGSH-laumassani on muutamia hevosia, jotka polveutuvat ARJ-roduista, niin kilpailutin niitä sitten pleasure drivingissa.

Shagya

Shagyoissa on paljon yleishevosia ja sitten olympialajien ratsuja. Shagyojen kantaisä Lukacs KTN oli jonkin sortun monipuolisuusihme, sillä se kisasi vähän kaikkea: esteitä, koulua, kenttää, matkaa, maastoesteitä ja valjakkoa. Just tämmöisinä yleishevosina tykkään shagyoista erityisesti!

Suffolkinhevonen

Työhevosia kaikki.

Suomalainen puoliverinen

Olympialajit hallitsevat täällä, mutta seassa on muutamia valjakko-puoliverisiä. Koulu ja este ovat lajeista suurimmat, kenttäratsuja on vähemmän, mutta aika reilusti niitäkin, kun kyseessä on iso rotu.

Suomenhevonen

No, tämä se on se meidän kotimainen monipuolisuusihmeemme. Yleishevosia on paljon, työhevosia jonkin verran, vähemmässä määrin sitten muita. Ravureita en ole jaksanut laitella vuosiin. Ja se on hyvä juuri näin, sillä haluan ajatella noiden kaikkien yleishevosten soveltuvan ihan mihin tahansa käyttöön.

Tennesseenwalker

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia, kilpailevat omissa erikoisaskellajiluokissaan ja saddleseatissa. Alunperin vierastin vähän noita saddleseatin valjakkoluokkia, kun en oikein nähnyt walkeria kärryjen edessä, mutta nykyään ei jaksa niin paljon niuhottaa. Joskus aiemmin on ollut myös jokunen harva matkaratsu ja niitä voisi olla kyllä lisääkin. Jotkin ovat kuulemma ihan päteviä lännenratsujakin reaalimaailmassa.

Terskinhevonen

Täällä on pääasiassa olympialajien ratsuja ja jokunen matkaratsu. Aiemmin oli paljon myös laukkahevosia, mutta ne ovat myöhemmin sulautuneet pääasiassa kenttähevosiin. Ei kai mikään estäisi käyttämästä terskinhevosia valjakossakaan, mutta jotenkin en itse oikein näe tätä.

Trakehner

Trakehnerit ovat pelkästään olympialajien hevosia, näistä ei löydy edes valjakkohevosta. Toisaalta moni on xx-sukuinen anglo-trakehner enkä oikein miellä täysiveristä kovin kummoiseksi valjakkohevoseksi. Joten mielestäni tämä on ihan hyvä näin.

Ukrainanratsuhevonen

Täällä on menossa jotakin todella kummallista, nyt kun satuin vilkaisemaan tuota lajipainotusten listaa! Kouluratsuja on vaikka miten paljon, yleisratsujakin jonkin verran. Kenttähevosia on ihan muutama ja estehevosia ei lainkaan. Että mitä että? Minulle ukrainalainen on pääasiassa olympialajien ratsu, joten sinänsä eksoottisempien lajien puuttuminen ei ole ongelma, mutta mihin ne kaikki estehevoset ovat joutuneet?

Venäjänratsuhevonen

Tämän kohdalla nyt on tiedossakin se, että kouluratsut jylläävät. Este- ja kenttähevosia, samoin kuin yleisratsuja on tosi vähän, mutta on nyt jonkin verran. Myös tämä on minulle pääasiassa olympialajien hevonen, niin että ongelma ei ole iso.

Vuonohevonen

Pieni rotu ja pääasiassa yleishevonen, kuten sopiikin. Jokunen on merkitty valjakkohevoseksi, oikein sopiva laji sekin pikkuhallakoille. Ja sitten on yksi matkaratsu, joka on kisannut lyhyillä matkoilla. Vuonohevonen on minulle suomenhevosen kaltainen monipuolinen tapaus, vähän vain pienemmässä paketissa.

Welsh cob (D)

Cobeissa on aika monta ARJ:n ajoluokissa kisannutta tai paraikaa kisaavaa tapausta. Muuten nuo ovat vähän sekalaista sakkia, on kouluponeja pari, valjakkoponeja pari, yleisponeja ja ihan kysymysmerkilläkin merkittyjä, kun en ole päässyt oikein mieleni päälle siitä, mitä noilla tekisin. No, kai ne voisi myös merkitä ARJ-poneiksi.

Welsh cob-tyyppinen poni (C)

Pääasiassa ovat yleisponeja, muutama ARJ-poni seassa.

Welsh mountain -poni (A)

Yleisponeja on paljon, jokunen valjakkoponikin. En oikein osaa tällaista pikkuponia kilpailuttaa olympialajeissa, että vaikka joillekin on merkitty painotukseksi este tai kenttä, niin taitavat olla kisaamattomia. ARJ:n ajoluokkiin nämä kyllä voisivat sopia, pitääkin panna asia korvan taakse.

Welsh-poni (B)

Tämä nyt olisi kiva ratsutyyppinen poni, mutta aika paljon täälläkin on yleisponeja, myös ARJ-poneja. Nämäkin kärsivät vähän siitä, etten oikein näe niitä este- tai kenttäradoilla, vaikka sopivissa luokissa olisivat varmasti ihan päteviä suorittajia. Toisaalta tykkään ajatuksesta, että welshitkin ovat vähän tällaisia joka lajiin sopivia moniponeja.

Westfaleninhevonen

Täällä on este- ja kouluhevosia, kenttähevoset loistavat poissaolollaan. Ja sitten enkä vähän poikkeuksellisesti seassa on melko monta valjakkohevosta. Westfalen onkin Ionicin puoliverisistä todennäköisesti se, josta löytyy eniten valjakkohevosia suhteessa hevosten lukumäärään. Kenttä-westejä pitäisi kyllä saada jostain.

Ylämaanponi

Yleisponeja nämä ovat pääsääntöisesti, jokunen valjakkoponi joukossa, kouluponeja vielä vähemmän. Aika moni on kisannut jonkin verran matkaratsastusta, niillä lyhyemmillä matkoilla. Ja se on hyvä niin, sillä minulle ylämaanponi on juurikin tällainen yleisponi, joka kelpaa pienelle tasolle mihin tahansa. 

Rodut ja lajipainotukset Ionicissa, osa 1

Viime viikon postauksesta tuli mieleen kirjoittaa jotakin siitä, mitä lajipainotuksia Ionicin eri roduilta löytyy, mitä haluaisin löytyvän ja mitä muuta olen asioista mieltä. Jaan tämän nyt kahteen osaan, koska Ionicissa rotuja on niin paljon.

Aloittakaamme aakkosjärjestyksessä.

Andalusianhevonen

Nämä ovat lähes täysin kouluratsuja, mutta viime kesänä käytin tammoilleni jonkin verran Namyshillin valjakkopainotteisia oreja, joten seassa on jokunen valjakkohevonenkin. Olen innoissani tästä, mielestäni harvinainen lajivalinta andalusianhevoselle. 

Rotu olisi sallittu myös ARJ:n saddleseatissa ja aiemmin olen joitain yksittäisiä hevosia siinä lajissa kilpailuttanutkin. Ei jotenkin vain nappaa.

Angloarabi

Olympialajit jyrää. Jos harrastaisin laukkoja, kelpaisivat toki myös siihen lajiin. En näe tässä kauheasti korjattavaa.

Appaloosa

Pääasiassa lännenratsuja ja hyvä niin, mielestäni. Nämä olisivat myös tervetulleita saddleseatiin, mutten ole itse lähtenyt sille linjalle lainkaan.

Ara-appaloosa

Olisi arabin kaltainen monipuolisuusihme, mutta Ionicin hevoset ovat lähes järjestäen pelkkiä ARJ-hevosia. Jollain on joitain matkaratsastus-startteja.

Arabianhevonen

Arabi kelpaisi mihin vain! Tai ei sentään raveihin eikä työhevoskisoihinkaan, mutta ihan kaikkeen muuhun kyllä. Ionicissa lähes kaikki arabit ovat ARJ-hevosia, kilpailevat saddleseatia ja ajoluokkia. Matkaratsuja löytyy myös jokusia, mutta määrään nähden aika vähän. Erityisesti arabien kohdalla harmittaa se monipuolisuuden katoaminen, tosin aiemmin merkitsin useimmat arabit yleishevosiksi enkä kilpaillut niillä mitään.

Arabian Warmblood

Muiden puoliveristen tapaan pääasiassa olympialajien ratsu. Näistä ei löydy edes valjakkohevosia, vaikka ehkä voisi. 

Australianhevonen

Nämä ovat pääasiassa lännenratsuja, moni on kisannut myös matkaratsastuksessa. Aussi olisi oikeasti tätä monipuolisempi rotu, mutta olkoon nyt näin, toistaiseksi ainakin.

Australianponi

Moni ponirotu on sellainen, että merkitsen ne yleisponeiksi enkä osaa kilpailla oikein mitään niillä. Australianponeista kyllä löytyy eri lajipainotuksia, jos tosin myös niitä yleisponeja. Olympialajien poneja on paljon, mutta joitain valjakkoponeja myös.

Belgianpuoliverinen

Olympialajit jyräävät eikä seasta löydy edes kenttäratsuja, pelkkiä koulu- ja estehevosia. Kenttäratsuja voisi olla eivätkä valjakkohevosetkaan pahasta olisi.

Boulognenhevonen

Nämä ovat työhevosia, kuten muutkin raskaat kylmäveriset. En ole lähtenyt kilpailuttamaan niitä edes valjakossa.

Budjonnynhevonen

Pääasiassa olympialajien ratsuja nämä ja niistäkin enimmälti esteitä ja kenttää. Kouluratsut ovat vähemmässä. Yleishevosia on jonkin verran ja ihan muutama matkaratsastusta kisannut yksilö.

Campolino

Nämä ovat kaikki askellajihevosia, saavat kisata ainoastaan erikoisaskellajiluokissa. Aiemmin oli joitain ihan yksittäisiä hevosia, joilla olin kilpaillut myös matkaratsastuksessa.

Cleveland Hunter

Nämä ovat pääasiassa kenttäratsuja, vain muutama estehevonen löytyy joukosta ja kouluratsuja ei yhtään. Voisi olla kyllä monipuolisemminkin näitä lajeja edustettuna, mutta kyseessä on pieni rotu.

Clevelandinruunikko

Koulu ja valjakko taitavat olla yleisimmät lajit, mihin vähän tuhdimman puoleinen hevonen tietysti sopiikin. Kenttä- ja estehevosia on jonkin verran ja sitten myös yleishevosia.

Clydesdalenhevonen

Työhevosia kaikki.

Connemaranponi

Aika monipuolisesti eri olympialajien poneja on, jokunen valjakkoponi, mutta yleisponi ei ole lainkaan niin yleinen termi listalla kuin monella muulla ponirodulla.

Connemara olisi tervetullut ARJ:n ajoluokkiin, mutta enpä ole tainnut koskaan yhtäkään connua niissä kilpailuttaa. Älkää kysykö miksi. Ehkä voisi?

Criollo

No, näitä on nyt ne kaikki kaksi kappaletta ja molemmat western-hevosia. Näkisin näitä ehkä myös matkaratsuina.

Dartmoorinponi

Pieni rotu tämäkin, yleisponeja ovat, mutta parille olen kirjannut painotukseksi matkaratsastuksen. Kilpailevat yleensä niitä lyhyempiä matkoja VMRJ:ssä.

Dongola

Myös tämä on pieni rotu ja kaikki yleishevosiksi merkittyjä. Kaikki ovat kisanneet jonkin verran matkaratsastusta, myös niitä lyhyempiä matkoja. Poikkeuksellista muihin rotuihin on se, että näillä on sijoituksia useista lajeista (ja ne on jopa kirjattu sivuille!). Kilpailevat yleensä alimmissa luokissa lajista riippumatta.

Dutch Harness Horse

Saddleseat- ja ajoluokkien vakionäky. DHH:sta on nimenomaan ARJ-kisaamisen takia tullut niinkin iso rotu kuin se nyt on. Mutta tämä toimisi kyllä myös valjakkohevosena, olettaisin ainakin.

Englantilainen täysiverinen

Kun Ionicissa ei noita laukkoja harrasteta, nämä ovat kaikki pääasiassa olympialajien ratsuja. Mitään eksoottisempia lajeja en ole lähtenyt täysiverisilläni kilpailemaan. Luulin, että kenttä on erityisen hyvin edustettuna, mutta tehdessäni pientä laskentaa huomasin, että kaikkia olympialajeja on aika tasapuolisesti. Se on hyvä, koska täysiverinen on tärkeä myös risteytysjalostuksessa.

Exmoorinponi

Nämä ovat nyt kaikki niitä yleisponeja! Joillain on kisattu matkaratsastustakin, yleensä taas niitä lyhyempiä matkoja, kun ovat aika pienikokoisia poneja. En oikein osaa mieltää näitä muihin lajeihin kuin valjakkoon. 

Fellponi

Myös täällä on paljon yleisponeiksi merkittyjä. Aivan muutama valjakko- tai kouluponi löytyy ja yksi matkaratsastuksessa kisauraa aloitellut tapaus. Fellien kanssa on vähän sama juttu kuin exmooreillakin, etten oikein osaa kilpailuttaa niitä missään muussa lajissa kuin valjakossa. Voi, minulla on ikävä vanhaa SPC:tä, jonka mielsin paljolti sellaiseksi "harrasteponien" kisaamiseksi.

Frederiksborginhevonen

Tämäkin on rotuna vähän raskaammanpuoleinen noin lämminveriseksi, joten koulu- ja valjakkohevosissa löytyy. Toki seassa on este- ja kenttäratsujakin, mutta vähemmässä määrin.

Furioso

Näistä löytyy kenttäratsuja eniten, este- ja kouluhevosia on vähemmän ja eksoottisempia lajeja ei lainkaan.

Georgian Grande

Nämä ovat saddleseat-hevosia kaikki.

Gidran

Koulu- ja kenttäratsuja löytyy, estehevosia vähän vähemmän. Yksi valjakkohevonenkin on tallissa ja jokusia yleishevosia. Niin, ja yksi matkaratsukin vielä. Minä joskus teen tätä, että nappaan varsinkin yleishevosiksi merkittyjä hevosia matkaratsastuskisoihin.

Hackney ja hackneyponi

Nämä molemmat ovat ARJ-hevosia, tervetulleita saddleseatiin ja ajoluokkiin. Ennen porrastettujen tuloa kisasin näillä vain saddleseatin ajoluokissa ja jätin ratsastusluokat muille roduille, mutta nykyään en jaksa säätää tämmöisiä. 

Hannoverinhevonen ja hollanninpuoliverinen

Sama juttu kuin BWP:llä: pelkkiä este- ja kouluratsuja. Voisi olla muitakin.

Hollannintyöhevonen

Puhtaasti työhevosrotu. Vielä kun joskus muistaisin kisata TYH-kisoissa (tai merkitä sijoituksia sivuille).

Islanninhevonen

Nämä ovat kaikki askellajihevosia. 

Kalliovuortenhevonen

Nämä ovat myös askellajihevosia, kisaavat erikoisaskellajiluokissa ja saddleseatissa. Seassa on joitain harvoja matkaratsuja.

Kisber-felver

Täällä on enimmäkseen este- ja kenttäratsuja, kouluhevoset ovat pieni vähemmistö. Jonkin verran on myös yleishevosia. Mielestäni valjakko-kisber ei olisi mitenkään ongelmallinen ajatus, joten ehkä joskus.

Kladrubinhevonen

Koulu- ja valjakkohevosia. Sen verran tuhteja kavereita nämäkin, etten oikein näe niitä kisaamassa esteitä tai kenttää ainakaan kovin korkealla tasolla.

Knabstrupinhevonen

Myös täällä ollaan olympialajien kannattajia. Tammoista löytyy yksi valjakkohevonen ja niitä voisi olla useampiakin, sillä en saa päästäni pois kuvaa täplikkäästä vaunujen vetäjästä. Ehkä hivenen poikkeuksellista on se, että yleishevosia ei ole lainkaan.

Lipizzanhevonen

Nämä ovat kaikki kouluratsuja, silmissäni siintävät ne Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun lipizzat. Mutta valjakkolipizza ei sekään kuulostaisi mitenkään pahalta ajatukselta.

Lusitano

Kouluratsuja nämäkin ja saavat ehkä ollakin, ellen satu jostain löytämään valjakko-lusitanoja jalostuskäyttöön, kuten andalusianhevosen kohdalla kävi.

Tämäkin olisi sallittu rotu saddleseat-luokissa, mutta jotenkin se ei näidenkään kohdalla nappaa.

Missourinfoxtrotter

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia, kisanneet erikoisaskellajiluokissa ja saddleseatissa. Seassa on muutama matkaratsastustakin kokeillut hevonen. Muistelen joskus aiemmin olleen myös western-painotteisia foxtrottereita.

Askellajihevoset ja monipuolisuus

Heräsin miettimään askellajihevosten monipuolisuutta tai oikeastaan sen puutetta virtuaalimaailmassa. Ajatus lähti siitä, kun huomautin eräälle ilmeisen tuoreelle harrastajalle, että tennesseenwalkerien kilpailuttaminen kouluratsastuksessa ei ole hyvä juttu. Syy on se, että rotutyypillinen walker ei osaa ravata ja kouluradalla puolestaan on esitettävä puhdas, kaksitahtinen ravi. Tämä harrastaja otti ohjeesta onkeensa, mutta selitti, että walkerien kerrotaan olevan monipuolinen rotu, niin ei hän tullut ajatelleeksi ettei se välttämättä kouluratsastukseen sovellu.

Ei tämä tyyppi mitenkään väärässä ollut. Päinvastoin! Tennesseenwalker ja monet muutkin erikoisaskellajirodut ovat reaalimaailmassa monipuolisia hevosia. Syy löytyy historiasta: monet ovat olleet nimenomaan kovaksikeitettyjä käyttöhevosia. Lukekaa vaikka Kentucky Mountain Saddle Horsen esittely, jonka historiaosiossa kerron rodun olleen usein köyhänsorttisten pikkutilojen yleishevos-Jantunen. Tiloilla on ollut varaa pitää vain yhtä hevosta ja sitä on käytetty kaikkeen maatöistä markkinamatkoihin. Pehmeä askellaji oli tärkeä ominaisuus, mutta niin oli monipuolisuus ja hyvä luonnekin.

Nämä ominaisuudet ovat säilyneet roduissa nykypäivään asti, vaikka nykyään ei tietenkään tarvita tuollaisia yleishevosia. Monet askellajirodut ovat kuitenkin erittäin käyttökelpoisia harrastehevosina. Monipuolisuus on siinäkin hommassa valttia ja hyvä luonne lähes ehdoton vaatimus. Nämä askellajikilpailut, saddleseat ja vastaavat ovat myöhempää perua eivätkä rotujen alkuperäinen käyttötarkoitus.

Virtuaalimaailmassa askellajirodut kuitenkin tuntuvat typistyvän pelkiksi ARJ-hevosiksi ja se surettaa minua, vaikka omat hevoseni ovat juuri tällaisia myös. Oikeasti minulla ei olisi mitään monipuolisemmin eri lajeja kisanneita askellajihevosia vastaan. Vain se kouluratsastus ei oikein kelpaa, juuri tuosta edellämainitusta syystä.

Tietysti kenttäratsastuksen koulukokeessa, joissain lännenratsastuksen lajeissa ja ymmärtääkseni myös valjakkoajon koulukokeessa halutaan se puhdas ravi. Kuitenkin kentässä ja valjakkoajossa kouluosuus on vain kolmannes koko lajista ja koulukokeeseen kuuluu paljon muutakin kuin ravi. Ei erikoisaskellajihevosen kilpailuttaminen kenttäratsastuksessa tai valjakkoajossa nyt ehkä kaikkein realistisin idea olisi, mutta itse olen valmis katsomaan niitä sormieni läpi.

On syytä tietysti muistaa, että ARJ ei ole yksi laji vaan laaja lajirypäs, johon kuuluu erikoisaskellajiluokkia, saddleseatia ja ajoluokkia. Saddleseat-lajitkin jakaantuvat vielä ratsastusluokkiin, ajoluokkiin ja näiden yhdistelmäluokkiin. "Pelkkä" ARJ-kisaaminen ei siis tee hevosesta vielä yksipuolista, toki on otettava huomioon ARJ:n roturajoitukset. Kaikilla ARJ-roduilla ei saa kisata kaikkia ARJ-luokkia.

Olin valmis syyttämään virtuaalimaailman kisa- ja laatuarvostelukeskeisyyttä tästä askellajihevosten yksipuolisesta kilpailuttamisesta, mutta tulin muistaneeksi suomenhevosen. Suokkihan on monipuolisuusihme vailla vertaa ja ihan jo lyhyellä selailulla löysin yksilöitä, joilla oli laatispalkintoja useista lajeista. Sama koskee poneja, welshit kai etunenässä. Näitä rotuja siis ainakin osataan ja halutaan kilpailuttaa monipuolisesti. Eikä monessa lajissa palkittu puoliverinenkään mitenkään harvinainen näky ole.

ARJL:llä on toki historiansa sekakisaamisen kieltävänä laatuarvosteluna. Aiemmin ARJL:stä nimittäin hylättiin muita lajeja sekakisanneet hevoset. Olen kirjoittanut tästä vielä vuonna 2021 (Mitä opin taas ja muuta asiaa askellajikisaamisesta). Tämä sääntö on sittemmin poistunut, kun en löydä siitä enää mainintaa ARJL:n sivuilta. Eihän se toki realistista ole, että yksi ja sama hevonen kisaisi saddleseatia ja kovan tason kouluratsastusta samanaikaisesti, mutta eivät ne true-kouluratsujenkaan sadat kisastartit realismia varsinaisesti ole.

Toinen mahdollisesti vaikuttava seikka ovat porrastettujen kisojen pisteytys laatuarvosteluissa. Ymmärtääkseni porrastetuissa "rangaistaan" pistemenetyksillä siitä, jos hevonen (tai sen vanhemmat) ovat kisanneet jotain muuta lajia kuin sitä arvosteltavaa. Tämän takia olen itse arka kilpailuttamaan ARJ-hevosia muissa lajeissa. Toki minulla on hevosia niin kauhean paljon, että on ihan jo saavutus kisata sitä hevosen omaa lajia.

Liekö yksi syy askellajihevosten yksipuolisuuteen se, ettei niitä tunneta niin kovin hyvin reaalimaailman puolelta? Sellainenkin ajatus kävi mielessä. Suomenhevonen on tuttu kaikille ja monet ponitkin, joten niistä tiedetään jo lähtöönsä, että ovat monipuolisia. Mutta islannihevosta lukuunottamatta erikoisaskellajirodut ovat Suomessa käytännössä tuntemattomia. Hevosharrastajilla ei ole niihin omakohtaista kosketusta ja kokemusta.

Mitäkö sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Itse en ainakaan aio tehdä mitään muuta kuin harmitella asiaa. Olisi tosi kiva, jos olisi vaikkapa koulu-morganeita, mutta koska ARJ on suosikkilajini ja tarvitsen porrastettuihin paljon hevosia, niin kaikki morganini ovat käytännössä ARJ-hevosia. Sama koskee arabeja ja kaikkia muitakin, jotka ARJ:ssä voivat kisata.

Viime aikojen kuulumisia, ajatuksia ynnä muuta silppua

Olisihan minulla muutakin kirjoitettavaa blogiin, mutta mennään nyt tämmöisellä pienellä ajatuksenvirta-postauksella kaikesta siitä, mitä tässä viime aikoina on ollut mielen päällä. Sillä kaikenlaistahan on ollut!

Ne bulgarialaiset rodut

Minä viime viikolla esittelin ne kolme (Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen), mutta kuten tuon postauksen alussa oleva listakin kertoo, bulgarialaisia rotuja on enemmänkin. Tuota postausta kirjoittaessani tongin muitakin rotuja, kun alunperin oli tarkoitus tehdä lyhyet esittelyt kaikista roduista yhteen ja samaan postaukseen. Tulin sitten järkiini ja totesin, että siitä tulisi pienen romaanin mittainen postaus. Päädyin sitten kirjoittamaan noista itselleni tutuimmista ja jätin muut hautumaan.

Tuossa selaintabissa on auki noita lähteinä käytettyjä sivuja, joista löytyy jotakin tiedonmurusta muistakin roduista. Tiedonmuruset ovat kuitenkin melko pieniä, harvassa ja epämääräisiä, pahimmillaan ristiriitaisiakin keskenään, joten ei ole liian helppoa koostaa näistä mitään järkevää ja mahdollisimman paikkaansapitävää tietopostausta.

Criolloja

Argentiinalainen criollo kuului Ionicin ihan ensimmäisiin kasvatusrotuihin silloin vuonna 2004. Kasvatus loppui kyllä lyhyeen, tuona vuonna syntyi viisi varsaa ja siinä se sitten olikin. Vuonna 2009 syntyi vielä yksi, kun sattui olemaan yksi criollotamma, jota käytettiin pääasiassa azteca-jalostukseen. Tammalle löytyi jostain vieras ori sulhaseksi ja siitä syntyi Cristobal Ion.

Mutta nyt criollot tekivät paluun! Nikki myi Keskustassa omia kasvattejaan ja ex tempore päätin ostaa pari. Tervehtikää siis ori Flor Cágadoa ja tamma Flor Árticaa! Cristobal tosiaan kuoli vuonna 2014, joten tässä on kymmenen vuotta menty ilman criolloja. En minä tiedä, mitä noilla teen, mutta ainakin niitä voi käyttää SGSH-jalostuksessa. Ja eihän sitä tiedä, jos innostuisi uudestaan criollokasvatuksesta. Myönnän, että se(kin) rotu on välillä vähän kutitellut ajatuksissa, että mitä jos.

SGSH

Minä sen SGSH:n menin mainitsemaan ja olen maininnut sen joitain kertoja aiemminkin. Nyt olen tehnyt sen, mitä uhkailinkin ja olen ottanut rodun ns. haltuuni. Olen siis tehnyt sille uuden infosivun ja päivittänyt sen rotumääritelmää ja erityisesti jalostusohjetta.

Tuota jalostusohjetta miettiessäni olen ajautunut riitaan itseni kanssa, muiden harrastajien kanssa onneksi en, vielä ainakaan. Ottaen huomioon, miten yksinkertaisena olen pitänyt sen jalostusta, siinä on yllättävän monta mutkaa ja kommervenkkiä, jotka pitäisi saada kaikki käsiteltyä, ettei harrastajille jää epäselvyyksiä.

Pahimmat murheet koskevat erilaisia täysiveriristeytyksiä ja sellaisia rotuja, jotka itse ovat risteytyksiä jo alkuunsakin. Miten niitä pitäisi käsitellä jalostuksessa ja ennen kaikkea miten haluamani asiat ilmaisisi selkeästi ja napakasti tekstimuodossa. Siinäpä sitä miettimistä ja esimerkkisukujen lista on jo kammottavan pitkä.

Ai niin: tuo pirun leiska ei toimi mobiiliselaimilla. En tiedä miksi.

Leiskasivustoja, onko niitä?

Törmäsin tuota SGSH-sivustoa suunnitellessani sellaiseen seikkaan, että onko enää olemassa mitään sivustoja, jotka tarjoavat järkeviä valmisleiskoja? Jotakin löysin, mutta niiden leiskat olivat liian skaalautumattomia minun makuuni. Olen sillä tavalla vanhakantainen, etten halua mitään kiinteitä, pikselimääräisiä leveysmäärityksiä. Mobiiliselaimillakin ne ovat todennäköisesti kauhistus.

Googlausyritykseni eivät tuottaneet juuri mitään järkeviä tuloksia, mutta se nyt ei tarkoita mitään. Canvaa en halua käyttää tähän tarkoitukseen, en ole löytänyt sieltä mitään oikein järkevää, sieltäkään. Ansioluetteloiden, työhakemuspohjien ja sen sellaisten tekemiseen se on ihan passeli, mutta nettisivujen kanssa karsastan sitä. Plus etten halua sen kanssa naimisiin (lue: maksaa täydestä versiosta maailman tappiin asti).

Päivitys?

Miksikö minä leiskoja ja leiskasivustoja kaipailen? No, tulin miettineeksi muutamaa seikkaa:

a. Ionicin nykyinen leiska on vähän huono, varsinkin mobiiliselaimilla. Kyllä se nyt toimii, mutta...

b. Edellisestä kohdasta seuraa väistämättä se ajatus, että Ionicin ulkoasun voisi päivittää. Ekan kerran kymmeneen vuoteen.

c. Olen liian laiska jaksaakseni vääntää sitä enää itse atomeista lähtien.

Rakastan Ionicin muiden eläinten hempeätä kukkaleiskaa ja taistelen tässä sitä mielihalua vastaan, että käyttäisin samaa leiskaa Ionicissakin. Vaikka... miksei? Se kuitenkin toimii. Tällä menolla kohta myös Gin Ahaltek on vaaleanpunainen. Mutta olisiko tosiaan joitakin muita kivoja leiskoja tarjolla?

Welshien jalostus ja umpikuja

Katselin tuossa vanhimpia B-welshejäni sillä silmällä, että teettäisin niille varsoja ja kuoppaisin sitten. Umpikujassa ollaan: kaikki ovat pitkäsukuisia ja ihan liian moni on sukua keskenään. Ne vuosi tai pari sitten ostetut ponit eivät riitä. Harkitsin jo tekeväni Crialltit ja keksiväni sadoittain suvuttomia tuontiponeja. Olisivatkin ekat laatuaan pariinkymmeneen vuoteen, sillä Ioniciin ei ole omia welsh-linjoja keksitty sitten tallin alun.

Askellajeista tieteellistä tutkimusta

Löysin erään tieteellisen artikkelin erikoisaskellajeista. Superkiinnostava! Toki myös superhaastavaa luettavaa. Mutta aion kirjoittaa tästä, kun saan ensin asiat pureksittua sellaiseen muotoon, että ymmärrän edes itse.

Idiootti

Tein tuossa melko massiivista kuvien kaivelua venäjänratsuhevosilleni. Niistä tosi iso osa oli kuvattomia, mutta nyt sitä asiaa on vähän autettu.

Vasta tämän kuvajumpan jälkeen tajusin, että laumassa on aika monta sellaista hevosta, jonka voisin lopettaa tai myydä pois. Ovat vanhoja jo ja tehneet tarpeellisen määrän varsoja. Joten värkkäsin kuvia hevosille, jotka lopetan kohta. Hyvä minä.

Rotuesittelyssä bulgarialaiset: itäbulgarianhevonen, plevnanhevonen ja tonavanhevonen

Lähteiden kääntämisessä on käytetty tekoälyä.

Tekstin editoinnissa on käytetty tekoälyä.

Bulgarian hevosrodut yleisesti ottaen ovat varsin tuntemattomia. Yksikään näistä ei ole edes VRL:n rotulistalla ja liekö niitä ollut ikinä virtuaalimaailmassa muutenkaan. Toki ne ovat harvinaisia reaalimaailmassakin.

Hendricks, FAO ja Wikipedia listaavat kukin hieman erilaisen listan bulgarialaisia rotuja (rodunnimien käännökset pääosin omiani):

• Bulgariankylmäverinen (Bulgarian Heavy Draft)
• Bulgarianmaatiaishevonen (Bulgarian Native), saattaa olla sama asia kuin bulgarianvuoristoponi, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon
• Bulgarianpuoliverinen (Bulgarian Sport Horse)
• Bulgarianvuoristoponi (Bulgarian Mountain)
• Deli-Orman (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Dolny Iskar (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Itäbulgarianhevonen
• Kamtshijanhevonen (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Plevnanhevonen
• Rilanhevonen, engl. Rila Mountain (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Rodupi
• Sarakatsaninhevonen, engl. Karakachan
• Stara Planina (bulgarianmaatiaisen muunnos, mahdollisesti kuollut sukupuuttoon)
• Tonavanhevonen

Tämä kirjoitus esittelee nuo ehkä tunnetuimmat tai ne, jotka minä tunnen eli puoliverityyppiset itäbulgarianhevosen, plevnanhevosen ja tonavanhevosen. Bulgarianpuoliverinen jää esiteltäväksi myöhemmin.

Itäbulgarianhevonen

Itäbulgarianhevosen kehitys aloitettiin 1800-luvun lopulla. Se polveutuu pääosin arabeista, angloarabeista, englantilaisista täysiverisistä ja erilaisista täysiveriristeytyksistä. Todennäköisesti mukana on ollut myös paikallisia hevosia ja niiden ja täysiveristen risteytyksiä. Tarkoituksena oli luoda sovelias hevonen armeijan ratsuksi ja kevyisiin maatöihin. Tärkeimmät siittolat olivat Kabiuk ja Bojurishte. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959.

Aiemmin itäbulgarianhevonen oli paljolti käytetty laukka- ja risuestehevosena ja myös jalostusvalinta perustui menestykseen laukkaradoilla. Rodun yksilöt ovat menestyneet esimerkiksi Velká Pardubickássa. Viime vuosikymmeninä jalostustavoitteet ovat siirtyneet kohti olympialajeja ja rotua on parannettu harkituilla puoliveriristeytyksillä. Bulgariankielinen Wikipedia listaa itäbulgarianhevosesta löytyneen kolmea eri tyyppiä sen virallistamisen aikoihin:

• Kevyt: laukka- ja risuestelaukkahevonen
• Keskiraskas: olympialajeihin soveltuva ratsuhevonen, nykyinen itäbulgarianhevonen muistuttanee eniten tätä
• Raskas: työkäyttöön soveltuva hevonen, mahdollisesti jo kadonnut

Itäbulgarianhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä oli FAO:n tilaston mukaan vain 158 jalostusyksilöä, 39 oria ja 119 tammaa. Ilmeisesti lukumäärä on kuitenkin jonkinlaisessa nousussa tänä vuonna.

Modernin itäbulgarianhevosen tulisi olla jalo, tasapainoinen ja hyvä ratsuhevonen:

• Kevyt, kuiva ja jalo pää, suora profiili, hyvin asettuneet korvat, suuret eloisat silmät
• Hyvämuotoinen, suora ja keskipitkä tai pitkä kaula
• Erottuva säkä
• Viisto ja lihaksikas lapa
• Syvä ja leveä rintakehä
• Pitkähkö ja suora selkä
• Pitkä, voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat, suhteessa sirot jalat, selväpiirteiset nivelet
• Hyvämuotoiset kaviot, kavioaines kovaa
• Sulavat liikkeet
• Säkäkorkeus 162-170 cm.
• Yleisimmät värit ruunikko, rautias ja musta; kimot ovat harvinaisia, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin esiintyy. FAO mainitsee myös kirjavuuden (todennäköisesti lehmänkirjava, "skewbald")

Tonavanhevonen

Tonavanhevosen kehitys alkoi vuonna 1924 G. Dimitrovin (aiemmin Klementina) siittolassa lähellä Pleveniä. Rotu virallistettiin 1951 tai 1959. Jalostuksessa käytettiin noniuksia, joita risteytettiin angloarabeihin ja muihin täysiveriristeytyksiin (halfbred), mahdollisesti myös muihin paikallisiin hevosiin. Ranskankielinen Wikipedia listaa myös gidranit ja donit kantaroduiksi. Tarkoituksena oli luoda alueen oloihin soveltuva työhevonen, massiivinen, mutta kompakti, hyväluonteinen ja taloudellinen pitää. 

Rotu on yleisin Tonavan laakson alueella, mutta se on harvinainen ja vaarassa kadota. Vuonna 2024 niitä on ollut nelisensataa siitosyksilöä, satakunta oria ja 300 tammaa.

Huolimatta siitä, että tonavanhevonen on luotu työhevoseksi, se ei ole kylmäverinen. Nuo kantarodutkin se paljastavat, että kyseessä on tukeva lämminverihevonen. Nyt myöhemmin on haluttu ilmeisesti luoda parempaa ratsuhevosta ja rotuun on risteytetty täysiverisiä. Mahdollisesti tästä johtuu saksankielisen Wikipedian maininta siitä, että rodussa olisi kahta tyyppiä, kevyempi ratsu ja raskaampi vetohevostyyppi. 

Mielenkiinnon vuoksi: ruotsinkielinen Wikipedia tuntee kaksi rotua, donauhästin (joka ilmeisesti tarkoittaa tätä rotua) ja danubierin (jota on parannettu täysiveri- ja plevnanhevos-risteytyksillä). Tosin donauhästin kuvaus ei ole ihan linjassa muiden lähteiden kanssa.

Yleisesti ottaen tonavanhevonen on tasapainoinen, sopusuhtainen ja voimakasrakenteinen:

• Keskikokoinen pää, suora profiili
• Keskipitkä, leveä ja lihaksikas kaula, oreilla voi olla massiivisempi orikaula
• Leveä ja syvä rintakehä
• Melko suora selkä
• Leveä ja vahva lanne
• Voimakas ja hieman laskeva lautanen
• Vahvat jalat, selväpiirteiset jänteet, lyhyet sääriluut
• Liikkeet energiset ja kevyet
• Säkäkorkeus noin 162 senttiä, vaihteluväli 150-163 cm, mahdollisesti korkeampikin
• Luonne sopiva työkäyttöön
• Yleisimmät värit ruunikko ja musta, rautias  harvinaisempi.

Tässä on Sukupostista löytyvä, tonavanhevoseksi ilmoitettu ori Kongo. Varsin järeä tapaus, muttei kuitenkaan kylmäverimäinen.

Plevnanhevonen

Plevnanhevonen on kotoisin samasta G. Dimitrovin siittolasta kuin tonavanhevonenkin, mutta plevnanhevosen jalostus aloitettiin aikaisemmin, 1898 tai 1895. Sekin virallistettiin vuonna 1951 (1959?). Rotua kutsutaan joskus bulgarialaiseksi angloarabiksi, koska se polveutuu paljolti arabeista, täysiverisistä ja näiden risteytyksistä. Jalostukseen käytettiin myös unkarilaista gidrania, joka sekin on enimmäkseen arabi- ja täysiveritaustainen. FAO ja Kabiuk listaavat kantaroduiksi myös paikalliset hevoset ja streletsinhevosen.

Jos FAOn tilastotietoihin on luottaminen, plevnanhevonen on erittäin harvinainen ja akuutissa vaarassa kadota. Vuonna 2024 siitosyksilöitä oli 34, mikä on hälyttävän vähän. En tiedä, mitä on tapahtunut, koska edellisenä vuonna niitä oli vielä parisataa. Mahdollisesti plevnanhevostenkin ominaisuuksia on viime vuosikymmeninä parannettu täysiverisellä.

Plevnanhevosta on käytetty kevyisiin maatöihin ja vaunuhevoseksi, ja se palveli aikoinaan myös Bulgarian armeijan ratsuna. Se on kauttaaltaan enemmän ratsutyyppinen kuin tonavanhevonen. Hendricks luonnehtii rotua erinomaiseksi este- ja kouluratsuksi. 

Rotu on nykyisellään varsin yhtenäinen, ja ulkonäössä on paljon samaa kuin gidranissa:

• Yleisesti voimakas ja hyvä ratsuhevonen
• Pää sopusuhtainen ja ilmeikäs; suora profiili, suuret sieraimet, avara kaulanliittymä
• Kaula suora, keskipitkä, lihaksikas; liittyy hyvin lapoihin
• Säkä melko erottuva ja pitkä
• Rintakehä syvä ja leveä
• Selkä suora, lyhyt ja leveä
• Lanne suora ja leveä
• Takaosa vahva ja lihaksikas, hyvät kulmaukset, lautanen pitkä ja hieman laskeva
• Jalat kuivat ja vahvat, nivelet ja jänteet selväpiirteiset
• Liikkeet kevyet ja laadukkaat
• Säkäkorkeus: tammat 159-162 cm, oriit 163-166 cm
• Luonne eloisa, joskus jopa kuuma
• Väri: useiden lähteiden mukaan yleisin tai jopa ainoa väri on rautias

Lähteet

European Agrobiodiversity Network: Rare Breeds and Varieties of the Balkan, Atlas 2009.

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Kabiuk: East Bulgarian - Detail info

Kabiuk: Породи коне

Popova, M. et al: Study on growth and development of horses from East Bulgarian breed.

Wikipedia: Danubien (cheval)

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Danubier

Wikipedia: Donauhäst

Wikipedia: Pleven (cheval)

Wikipedia: Дунавски кон

Wikipedia: Източнобългарски кон

Wikipedia: Плевенски кон

Zooferma: Дунавски (Danube(Danubian))

Zooferma: Източнобългарски кон (East Bulgarian)

Асоциация "Източнобългарски кон": Genealogical structure

Асоциация "Източнобългарски кон": Екстериорно-конституционален тип

Muut määrittelemättömät lähteet

Erilaiset askellajirodut ja SGSH

Olen tässä viime ajat pähkinyt SGSH:ta, sen jalostusta ja erityisesti sen jalostukseen sallittuja rotuja. Kyselin jo aiemmin tänä vuonna, että mitä muut harrastajat olisivat mieltä siitä, jos "kaappaisin" SGSH:n itselleni ja alkaisin kehittää sitä. Eihän siihen suuria muutoksia ole tulossa enkä käy tässä postauksessa läpi niitä, mutta SGSH:n pohdinta johti myös askellajiasioihin.

Yleisesti ottaen olen kyllä kirjoittanut paljonkin askellajihevosista. Moni askellajirotu on iso rotu Ionicissa ja ARJ-kisaaminen on lempiasioitani. Itse askellajeihin olen varsinaisesti puuttunut hyvin vähän. Sivusin aihetta vähäsen vuoden 2020 joulukalenterissa (3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat) ja vuonna 2016 kirjoitin jotakin pientä yleiskatsausta erikoisaskellajeista (Pintaraapaisu erikoisaskellajeista), mutta ainakin tuo jälkimmäinen saattaisi kaivata täydennystä, korjausta ja muuta parantelua. Sitten oli toki tuo tuore eteläamerikkalaisten pasorotujen esittely. Tässäpä se oikeastaan onkin. Syykin on selvä: noista ei välillä ota pirukaan tolkkua!

Eräässä foorumipostauksessani SGSH:n tiimoilta tulin kuitenkin vähän vahingossa jakaneeksi askellajirodut kolmeen ryhmään ja ajattelin kirjoittaa sen talteen tännekin:

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji
2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji
3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin tai useamman.

Käyn nyt läpi vähän näitä ryhmiä, mutta korostan, että kyseessä on ihan vain itse keksimäni jaottelu, jolla ei ole mitään vastinetta reaalimaailmassa.

1. Rodut, joissa vain osalla yksilöistä on jokin erikoisaskellaji

Tämän nimi jo kertoo aika paljon: on olemassa rotuja, joita ei pidetä varsinaisesti askellajirotuina, mutta joiden jotkin yksilöt osaavat jonkin erikoisaskellajin. Pitäisin vähintään jossain määrin todennäköisenä, että taipumus erikoisaskellajeihin kulkee sukulinjoittain, sillä perinnöllinen ominaisuushan se pitkälti on, ymmärtääkseni.

Tällaisia rotuja on minun tietääkseni jonkin verran. Monen aasialaisen rodun kohdalla on mainittu, että ainakin osa yksilöistä osaa jotakin (yleensä) ravista poikkeavaa askellajia. Näitä ovat ainakin kabardinhevonen, deliboz, marwarinhevonen, kathiawarinhevonen ja mahdollisesti jotkin kiinalaiset hevoset. 

Huomattavaa myös on, että tähän lukeutuvat sellaiset tutut rodut kuin morganinhevonen ja arabi! Gaited Morgan -haulla löytyy paljonkin tietoa näistä, ja askellajiarabeista TK on kirjoittanut blogiinsa jo vuosia sitten (Arabianhevonen ja erikoisaskellajit). Myös joistain appaloosa-linjoista löytyy erikoisaskellaji. Oletettavasti näitä on muitakin.

Näissä on paljon kaikenlaista vaihtelua. Osalla roduista ei erikoisaskellajeista tykätä ja se voi olla periaatteessa hylkääväkin tekijä kantakirjauksessa, mutta sitten on harrastajia, jotka säilyttävät näitä askellajilinjoja. Ovathan ne käyttökelpoisia hevosia. Joissain roduissa erikoisaskellajia ei pidetä ongelmana. Osalla hevosista askellajitaipumus voi olla vahva niin, että varsatkin osaavat niitä, toisilla taas on enemmänkin taipumus erikoisaskellajiin, joka tulee esille vasta vahvistamalla tätä taipumusta.

Virtuaalimaailmassa näiden käsittely on vähän sekalaista. Muutamaa rotua (ainakin mongolianhevonen ja marwari) pidetään erikoisaskellajirotuina ja ne löytyvät myös ARJ:n roturyhmästä 1 (ARJ:n rotulistat), vaikka ei voitane pitää erityisen todennäköisenä, että kaikilla rodun yksilöillä se erikoisaskellaji olisi. Toisaalta voimme virtuaalimaailmassa ehkä olettaa näin ja jos jollain yksilöllä ei erikoisaskellajia ole, omistaja varmaan mainitsee asiasta hevosen sivuilla eikä kilpaile ARJ:n askellajiluokissa. 

Toisaalta emme oleta, että jokainen morgan tai arabianhevonen osaisi erikoisaskellajeja, koska se nyt ei pidä paikkaansa, vaan näissä roduissa ne askellajihevoset ovat pieni vähemmistö. Jos joku haluaisi omistaa askellaji-morganin tai -arabin, sen sivuille tulisi minun mielestäni merkitä tieto siitä, että tämä nimenomainen yksilö hallitsee askellajin xyz. Sitten voisimme alkaa ARJ:ssa keskustella siitä, tulisiko kyseinen rotu lisätä roturyhmään 1, jolloin se voisi osallistua erikoisaskellajiluokkiin. Toki rotu tulisi lisätä rajoituksin, samaan tapaan kuin Gaited mule (askellaji-muuli): kaikki muulit eivät saa osallistua ARJ:n askellajiluokkiin, vain ne, joilla on erikoisaskellaji.

2. Rodut, jonka yksilöille on mahdollista opettaa erikoisaskellaji

Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta, että hevoselle voisi noin vain opettaa jonkin perusaskellajeista poikkeavan askellajin. Ei kai voikaan, ei ainakaan ilman, että hevosella on jonkinlaista taipumusta moiseen. Näin olen ainakin ollut ymmärtävinäni. 

Tiedän oikeastaan varmasti vain yhden tällaisen rodun ja se on saddlebred. Sama taipumus slow gaitiin ja rackiin esiintyy myös niillä roduilla, joiden jalostuksessa on käytetty ja käytetään saddlebrediä (NSH, buurinhevonen). Saddlebred-varsat eivät osaa slow gaitia tai rackia, mutta niille on mahdollista opettaa nämä askellajit ratsastajan alla. 

Vanha Horse Illustratedin artikkeli American Saddlebred Gaits kertoo ainakin jotakin, miten tämä käytännössä tapahtuu. Siellä myös mainitaan se seikka, että viisikäynti-hevosten tulee olla voimakkaita, koska askellajit ovat vaativia hevosen fysiikalle. Sirommat hevoset soveltuvat paremmin kolmikäyntihevosiksi.

3. Rodut, joiden kaikki yksilöt hallitsevat erikoisaskellajin

Nämä rodut ovat sitten niitä varsinaisia erikoisaskellajirotuja ja ARJ listaa niitä roturyhmässä 1 (ARJ:n rotulistat). Lista tosin ei ole täydellinen, mutta kattaa nyt ainakin ne rodut, joita VRL rekisteröi ja pari muuta, tuntemattomampaa rotua. Ja kuten edellä mainitsin, en ole ihan varma, ovatko kaikki mongolianhevoset tai marwarit askellajihevosia, ja on tuolla listalla muitakin rotuja, joista voisin esittää epäilyjä, mutta ei mennä nyt siihen.

Periaatteessa kaikissa näissä roduissa tulisi kaikkien yksilöiden osata se rodun erikoisaskellaji, se on rodun tavaramerkki ja jalostustavoite. Tietenkin varmaan joka rodussa on aina niitä yksilöitä, jotka eivät osaa lainkaan erikoisaskellajeja tai osaavat vääräntyyppisen askellajin, mutta tällaiset yksilöt ovat aina niitä poikkeuksia eivätkä missään määrin tavoiteltuja. Monissa tapauksessa näitä hevosia ei hyväksytä jalostukseen lainkaan tai niitä ei ainakaan haluta käyttää. Ja ymmärtääkseni näillä askellajitaipumus on niin vahva, että jo varsatkin osaavat niitä.

Se SGSH?

Mitä näillä sitten on tekemistä SGSH:n kanssa? No, SGSH:n on tarkoitus olla perinteisiin lajeihin soveltuva urheiluhevonen ja erikoisaskellajit eivät sovi siihen kuvaan. Jalostuksessa sallitut rodut pitää miettiä myös sen perusteella, että erikoisaskellajeja ei rotuun tule, joten näille eri askellajiroduille on erilaiset käytännöt SGSH-jalostuksessa.

Ryhmän 1 hevosia saa käyttää, jos sillä SGSH-jalostuksessa käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajeja. Joidenkin rotujen kohdalla tästä erityisesti huomautetaan, mutta se pätee kaikkiin rotuihin kyllä. Eli vaikka morgan on sallittu risteytysrotu, erikoisaskellajin hallitseva morgan-yksilö ei ole sallittu.

Ryhmän 2 hevoset eli pääasiassa saddlebred ja NSH ovat sallittuja ilman rajoituksia. Ajatus tässä taustalla on se, että nämä hevoset eivätkä niiden jälkeläiset varsinaisesti osaa mitään erikoisaskellajia ilman opettamista. Taipumus voi toki periytyä saddlered-sukuiselle SGSH:lle ja teoriassa olisi mahdollista opettaa tällaiselle SGSH:lle slow gait ja rack, mutta se olisi sitten rotumääritelmän vastainen SGSH, koska niillä tulee olla kolme ja vain kolme perusaskellajia.

Ryhmän 3 hevoset ovat yksiselitteisesti kiellettyjä. Koko tämä askellajiasia nousi keskusteluun nimenomaan kysymyksestä, että mitä jos on askellajirodun yksilö, joka ei osaa sitä rotunsa erikoisaskellajia, vaan tavallista ravia. Minä kieltäisin ne kahdella perusteella, jotka keskustelussakin esitin:

• Näillä se askellajitaipumus on sukupolvia jalostettu ja pidän ainakin teoriassa mahdollisena, että vaikka jokin yksittäinen hevonen ei sitä osaa, askellaji voi silti periytyä sen kautta eteenpäin. 
• SGSH-jalostuksessa käytettyjen hevosten tulisi olla hyviä oman rotunsa edustajia. Askellajia taitamaton askellajirodun hevonen ei ole hyvä rotunsa edustaja, koska useimmiten se oikea askellaji on jalostusperuste.

Tämä on mielestäni ihan hyödyllinen pohdinta SGSH:n jalostusohjeen kannalta. Tällä hetkellä jalostusohje ei ole täysin yhteneväinen näiden suhteen. Esimerkiksi kabardiini ja deliboz kielletään sillä perusteella, että ne voivat periyttää erikoisaskellajia (deliboz on toki myös usein ponikokoinen), mutta marwari sallitaan, jos käytetyllä yksilöllä ei ole erikoisaskellajia.

Miten Ionic toimii: kasvattilista

Tämä postaus on osa Miten Ionic toimii -sarjaa.

Tällä kertaa käsittelyssä on kasvattilista tai jos ihan ollaan tarkkoja, tältä nimenomaiselta sivulta löytyvät uusimmat ja tulevat kasvatit, jotka eivät ole arabeja. Sillä Ionicissa on aika pahuksen monta kasvattilistaa...

Joka tapauksessa tämä on se sivu, joka on minulle itselleni sieltä tärkeimmästä päästä. Sinne menen, kun haluan tehdä sivuja uusille kasvateille ja sinne kirjaan myös suunnitellut kasvatit. Käytin jossain tästä sivusta termiä "Ionicin sydän" ja se kyllä on sitä, sillä tämä on se, missä tapahtuu asioita.

Kasvattilistan yläosassa on sama yläpalkki kuin joka paikassa muuallakin, joten ei siitä sen enempää.

1. Arabikasvatit

Arabien suuren määrän takia ne on jo aikoja sitten erotettu vähän niinkuin omaksi osastokseen. Tältä pääkasvattilistalta on joka tapauksessa suora linkki arabien vastaavaan kasvattilistaan. Se on samanlainen ja toimii samalla tavalla kuin tämä pääkasvattilistakin.

2. Kasvatussivu

Tämä kasvatussivu ansaitsee oman postauksensa ja se tulee joskus tulevaisuudessa. Lyhyesti: kasvatussivulta löytyvät kaikki vanhat kasvattilistat ja muuta tärkeätä ja hyödyllistä Ionicin kasvatuksesta.

3. Aiemmat varsat kuluvana vuonna

Kun nyt eletään vuotta 2025, tässä lukee "Aiemmat varsat vuonna 2025". Ensi vuonna vuosiluku muuttuu 2026:ksi. Koska tämä kasvattilista on aina pitkä kuin nälkävuosi, siirrän ns. valmiita kuukausia sen vuoden omalle kasvattilistalle. Valmiilla kuukaudella tarkoitan sitä, että kaikki kyseisenä kuukautena syntyneet varsat ovat saaneet sivunsa, ainakin jos ne ovat itselle jääviä varsoja.

Sitten päästään itse siihen kasvattilistaan, joka kylläkin on melko lailla itsestäänselvä tekele.

4. Kasvatin nimi

Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on kasvatin nimi, jos se on jo tiedossa. Nimen eteen merkitään lyhenteenä myös sukupuoli ja nykyään määrittelen varsan sukupuolen usein jo siinä vaiheessa, kun suunnittelen kasvattia. Aiemmin oli siis paljon tyhjiä soluja, joissa oli pelkkä viiva sen merkkinä, että kasvatista ei tiedetä vielä sukupuolta eikä nimeä. Nyt se alkaa olla katoavaa perinnettä, kun se sukupuolimerkintä tulee tähän soluun jo heti alkuvaiheessa.

Kun kasvatti saa sivut, linkitän sen tähän sarakkeeseen.

5. Rotu

Rotu kertoo tietenkin kasvatin rodun. Käytän tässä sarakkeessa vähän sekaisin sekä täydellisiä rodunnimiä että lyhenteitä. Yhtenäisyyden vuoksi pitäisi kaiketi päättää, kumpaa käyttää, mutta olkoon nyt.

Nykyään päätän kasvatin rodun jo siinä vaiheessa kun suunnittelen kasvattia. Joskus aikaisemmin tässä saattoikin lukea esimerkiksi "Welsh C/D", jos kyseessä oli jokin sopiva risteytys, jonka säkäkorkeudesta riippui se rotu tai tässä tapauksessa sektio. Ja säkäkorkeuden, kuten muutkin tiedot, päätän vasta siinä vaiheessa, kun teen kasvatille sivuja. 

6. Syntymäaika

Kasvattilista on järjestetty syntymäajan perusteella eli tämä on se määräävä sarake. Tosin useimpina päivinä syntyy vähintään kaksi kasvattia, toisinaan kolme tai joskus enemmänkin.

7. Isä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin isä. Nimi on boldattu, jos kyseessä on ulkopuolinen ori.

8. Emä

Tässä sarakkeessa on merkittynä ja linkitettynä kasvatin emä. Jos kyseessä olisi leasing-varsa jonkun vieraan omistamasta tammasta, mutta joka syntyisi kuitenkin Ionicin kasvatiksi, kirjaisin senkin tähän listaan ja boldaisin emän nimen, kuten loogista on. Eipä sellaisia kuitenkaan ole syntynyt vuosikausiin.

Sitten on vielä oikeassa reunassa Muuta-sarake. Useimmiten se on tyhjä, kirjaan siihen nykyään lähinnä vain tiedon, jos varsa on tilausvarsa ("Tilausvarsa") tai jos se on syntynyt pakasteesta ("Siemennetty pakasteella"). Muinoin tässä on saattanut lukea tietoja siitä, että kasvatti on myynnissä tai myyty, mutta nykyään harvemmin teen tällaista.