Kesäsarja: suosikkipikselit osa 64, suomenhevonen

sh-o. Ionin Karvanoppaelvis

Suokki on jälleen kerran yksi niitä rotuja, joissa on paljon hevosia, tosi paljon kivoja hevosia eikä oikein sellaista kaikkien ylitse nousevaa suosikkia. Kun minä siinä sitten pähkin, että kenet valikoisin esittelyyn ja millä perusteella, niin Karvanoppaelvis huuteli kutsuvasti, vaikka se teknisesti ottaen on myynnissäkin.

Minä vain rakastan Karvanoppaelviksen nimeä! Se on huvittava. Orihan on syntynyt vuonna 2022, jolloin suomenhevosten nimiteemana oli biisien nimet. Sinä vuonna on syntynyt monta muutakin hauskannimistä varsaa, kuten Suloinen Myrkynkeittäjä, tilausvarsa Pieni Murhapolttaja, Naispaholainen, Juppihippipunkkari, Karrelle Palanut Enkeli, Naurava Kulkuri, Pelimies ja monta muutakin.

Elviksellä on myös vähän eksoottisempi väri, kuten Ionicin kasvatille sopiikin. Ei sillä, on meillä rautiaitakin suomenhevosia varsin paljon. Mutta se Elvis on ruunikko ja sillä on vielä suomenkirjavuus eli splashed white. Eihän se kirjavuus paljon ulkoasussa näy, takasissa sukat ja herasilmä, mutta minulla on sellainen kutina, että moni suomenkirjava suomenhevonen on juurikin tällainen: ei merkittävän kirjava. Ja varsinkin tuo herasilmä on tyypillinen splashille.

Elviksen isä Orikiven Valopallo taisi olla Ionicin ensimmäinen suomenkirjava suokki. Se oli meidän aikoina aika samannäköinen kuin poikansa, tosin sillä oli enemmän valkoista. Pisteet muuten sille, joka tietää mistä leffasta tuo Valopallo-nimi on peräisin. Orikivi on ihan vain paikannimi, sillä ei ole mitään tekoa leffan tai Valopallon kanssa.

Eikä Elviksen tarvitse emäänsäkään hävetä, sillä se on ensimmäisen palkinnon kantakirjatamma, ainoa lajissaan meillä toistaiseksi. Eikä niitä kantakirjattuja suokkeja muutenkaan riesaksi asti ole. Äyri olikin tosi hieno tapaus jopa minun silmään, joka en mitään tajua suokkien rakenteista.

Niin tosiaan, Elvis on myynnissä. Toivon kyllä salaa vähän, ettei kukaan sitä osta. Mutta noin kasvatustoiminnan kannalta Elvis on yhden varsan jättänyt ja se riittää. Molemmat sen vanhemmista ovat varsin paljon käytettyjä hevosia ja toisaalta Elviksen ainoa varsakin on jättänyt pari varsaa, niin että sen pitäisi riittää kyllä säilyttämään nimet suvuissa. Mutta kun se nimi ja onhan tuo ori nyt komea muutenkin...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 63, suomalainen puoliverinen

FWB-t. Waledora Ion

FWB:istä oli taas tosi vaikea valita hevosta esittelyyn. Toisaalta niitä on niin paljon, että olisi voinut valita sekä oriin että tamman, mutta ajattelin, että yksi riittää. Vaihtoehtoja olisi ollut: esimerkiksi Bailey Cave on ostohevonen ja sillä on kiva kuva, Testarossalla ja Tamburellolla on suosikkinimet, Burmese Rubylla erikoinen väri ja noin miljoonalla hevosella pitkä, vanha ja upea suku. Että valitsepa siitä sitten!

Waledora on vähän poikittainen maila näille kaikille tavanomaisille valintaperusteille. Ei sillä, sen nimi on ihan kiva, kuvasta nyt en niin kauheasti välitä, kauniimpiakin tammoja on nähty. Suku on lyhyt eikä värissäkään ole mitään unohtumatonta. Mutta tamma on yksi niitä tosi harvoja valjakkopainotteisia puoliverisiä, varsinkin FWB:itä, joita Ionicissa on. 

Waledoran emä Where The Truth Lies on oikeastaan Ionicin valjakko-FWB:iden varsinainen kantatamma. Se oli ostettu mecklenburgilainen ja valjakkopainotteiseksi merkitty, ja se varsoikin useamman valjakkovarsan. Kaikilla niillä oli ulkopuolinen ori isänä, joten sitä kautta tuli myös vierasta verta laumaan kivasti.

Waledora on varsonut yhden FWB-varsan meidän omasta westfalen-oriista. Niin, nyt alkaa noita valjakkohevosia olla joitain yksittäisiä yksilöitä muissakin pv-kantakirjoissa kuin vain FWB:ssä. Pitäisi ehkä keksiä lisääkin niitä sekä toki myös suvuttomia kenttäratsuja. Tykkään vähän liiaksi pitäytyä niissä este- ja kouluhevosissa ja unohdan muut lajit turhan helposti.

Mutten halua pysytellä vain puoliverisissä, kun valjakkohevosista puhutaan. Niinpä Waledorallakin on valjakkopainotteinen SGSH-varsa, jonka isä on Namyshillin sleesianhevosori. Ja ensi vuonna se varsoo schwarzwald-oriista Sim Sport Warmblood -varsan, valjakkopainotteinen siitäkin tulee. Mietin tässä kyllä, että voisihan se vielä toisen puoliverivarsakin tehdä, ei olisi haitaksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 62, suffolkinhevonen

suff-o. Wingland Revelation

Suffolkinhevosia ei ole kovin paljon, vähän toistakymmentä. Kaikki ovat kivoja, mutteivät kovin paljon eroa toisistaan. Useimmat ovat kuvallisia, useimmat myös suvuttomia tuonteja, mutta joukossa on muutama suvullinenkin, omia kasvatteja. Revelation on valittu ihan sillä perusteella, että tykkään sen kuvasta, mutta tiukka se valinta sittenkin oli, sillä aika monella muullakin on tosi kiva kuva. Jyhkeitä kavereita!

Minä jossain vaiheessa taisinkin sivuta suffolkinhevosten historiaa täällä blogissa, mutta koska en jaksa kaivaa sitä nyt, kerron sen lyhyesti. Vuonna 2017 ostin suvullisen tamman Hemsbury Alicen, varmaan taas ihan vain siksi, että oli myynnissä. Se varsoi ekan kerran muutama vuosi sitten, mutta se varsa meni myyntiin. Sitten kyllästyin jahnaamiseen ja päätin teettää Alicella useammankin varsan. Onnistuinkin löytämään melko hyvän määrän ulkopuolisia oreja, niin mikäs oli teettäessä. Ja viime syksynä keksin sitten lauman suvuttomia tuontejakin. 

Näistä suvuttomista tuontihevosista en ole saanut vielä varsoja aikaiseksi, edes suunnitelmien tasolla. Sen sijaan tässä kesällä useimmat tammat varsovat Namyshillin oreista. Ja kyllä niitä omienkin orien varsoja jossain vaiheessa tulee, lupaan sen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 61, shagya

sha-o. Gin Noir

No niin, tämä taisi olla liian helppo kaikkien arvata, vaikka toisaalta on sanottava, että tällä hetkellä Ionicissa on tosi monta tosi kivaa shagyaa. Mutta Gin Noir on kyllä spesiaalitapaus!

Kyseessähän on siis Virginian kasvatti ajalta ennen Marineaa (syksy 2002). Virginialla oli tuolloin jonkinlainen lauma hevosia. Ne taisivat silloin olla hajasijoitettuna yksityisiksi eri talleille, koska omaa tallia hänellä ei ollut siihen aikaan. Hän kasvatti jonkinlaisen lauman varsoja, pääasiassa Gin-ahaltekejä (ensimmäinenhän oli syntynyt 16.11.01), mutta seassa oli jonkin verran muitakin rotuja. Esimerkiksi näitä shagyoja syntyi peräti kolme kappaletta, kaikki samasta yhdistelmästä. Niistä ensimmäinen oli tamma Gin Amora ja sehän näkyy vielä nyt jo edesmenneen Lukacs KTN:n emälinjassa.

Gin Noirin elämä noin muuten on vähän kysymysmerkki. Se ilmeisesti myytiin jossain vaiheessa, melko nuorena, muualle. Sitten sekä ori itse että sen sivut katosivat, Virginian omien muistikuvien mukaan aika nopeasti. Se jäi unholaan pariksi vuosikymmeneksi, kunnes minä muutama vuosi sitten surffasin jotain Virginialta saamiani arkistoja ja bongasin oriin. Kysäisin Virginialta itseltään, että mitäs tuo tuumaisi, jos ottaisin oriin takaisin. "Totta kai otat!" kuului vähemmän yllättävä vastaus. Niin että siinä tuo nyt on, reaali-ikääntymisenkin mukaan päälle kaksikymppinen ori.

Kuten sivuilta näkyy, sillä on jo jonkinlainen lista kivoja varsoja. Yksi on mennyt kaupaksikin tai taisi olla tilausvarsa jo alkujaankin. Joka tapauksessa Noir on melkoisen piristävä tapaus Ionicin shagya-laumassa. Ja komeakin päälle päätteeksi!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 60, SGSH

SGSH-t. Donna Gerdina Ion

Donna on siinä mielessä harvinaisuus, että se on ARJ:ssä kilpaillut SGSH. Pleasure driving -ajoluokka on nimittäin avoin kaikille roduille ja toisaalta sitten taas Donnan emä on ARJ-painotteinen friisitamma, niin että oli siinä mielessä jotenkin loogista kilpailuttaa Donnaa ARJ:ssä. Minulla on muutama muukin ARJ-SGSH, ettei Donna ihan ainoa sentään ole, mutta harvojen joukossa. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään toisen harrastajan kilpailuttavan SGSH:ita pleasure drivingissa.

Ja Donna taitaa olla niitäkin harvoja hevosia, joiden suvussa näkyy vielä jälkiä Ionicin friisiläiskasvatuksesta. Tallissa nimittäin oli joitain friisiläisiä pitkän aikaa. Se alkoi joskus 2010 tienoilla, kun innostuimme erilaisista risteytyksistä. Tuolloin syntyikin vähän kaikennäköistä: Gaited Baroqueta, warlanderia, moriesiania, morabia... Nämä kaikki olivat kauhean kivoja projekteja, mutta kuvista oli pula, niin ei niistä sitten mikään kohonnut suureksi ja vakituiseksi kasvatusroduksi. Edelleen välillä tekisi mieli risteytellä vähän kaikkea.

Donnan isän puolen suku on puoliveristä, pääosin koulupainotteista ja tosi vanhaa. Siellä on Altét ja Wizzerriat, Liinun kasvatteja, Star Theme's -hevosia, sprietlandilaisia ja laaksolaisia. Siellä on myös Paradox Ion, vanhasukuinen, FWB:ksi rekisteröity kasvatti, mutta minä aikoinani rajasin sen pois FWB-jalostuksesta. Sen emäkin, RSA Witch on merkitty FWB:ksi, mutta sillä on suvussaan RBSH-ori BDJ Yaroslav. 

RSA Witch kuului alunperin meidän ns. Wizzerria-projektiin, jossa teetettiin hevosia, joiden suvuissa Wizzerria kertaantui. RSA Witchin suvussa se on 3+6, joten ei kovin läheinen yhdistelmä. Syystä tai toisesta ne ovat kuitenkin kadonneet nykyisten hevosten suvuista, lukuunottamatta näitä SGSH:ita ja niissäkin ne näkyvät nimenomaan Paradoxin kautta. Siis meillä oli ihan päteviä RBSH:itakin ja jostain kumman syystä ne kaikki lopetettiin ilman varsoja tai varsat lähtivät maailmalle. En ymmärrä. Mutta onneksi esimerkiksi Whizper Ionin pakastetta voisi kyllä vielä käyttää, nyt kun tuli ajatelleeksi. Olisikin melkoinen herkku!

Mutta palatakseni takaisin Donnaan ja SGSH:iin, niin Donna on vielä varsaton, mutta kyllä se yhden varsan varmasti tulee jättämään jossain vaiheessa. Pitääkin vain miettiä, että millainen ori sopisi isäksi, kun Donna itse on käytännössä ensimmäisen polven risteytys. Sille sopisi siis puoliveriori, mutta jos ja kun haluaisi jatkaa ARJ-kisaamista, niin oriiksi voisi valita jonkin ARJ-rodun. Esimerkiksi jokin pitkäsukuinen morgan-ori voisi olla ihan pätevä. Saddlebrediäkin mietin, mutta ne ovat niin kevyitä ja siroja, että vierastan vähän sellaisen yhdistämistä friisi-sukuiseen, tukevampaan tammaan. Toki olisihan minulla Analytical Engine Ion, ARJ-painotteinen SGSH-ori, juurikin morgan-risteytys. Sehän voisikin olla sopiva tapaus.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 59, schwarzwaldinrautias

schwa-o. Emerentius GA

KOSKA TUKKAJUMALUUS!!

Ja onhan tuo nyt hieno muutenkin. Toki schwarzwaldinrautiaissa olisi ollut tosi monta muutakin hienoa kuvaa tarjolla, ei tämä ole suinkaan ainoa. Olen ollut onnekas ja löytänyt useammastakin lähteestä hienoja kuvia käyttöön schwardwaldeille.

Schwarzwaldinrautias on pieni ja uusi rotu Ionicissa. Ensimmäiset hankit syksyllä 2021 jonkin "ostan mitä vain" -topikin tuloksena, kirjoitin siitä blogiinkin tuolloin (Ostan melkein mitä vain!). Schwardwaldit tulivat vähän vahingossa siis talliin, mutta sehän on kiva rotu ja myöhemmin olen keksinyt suvuttomia hevosia lisääkin. Emerentius on yksi niistä tuoreemmista tuonneista. Muutama kasvatti on syntynyt jo ja kuten Emerentiuksenkin astutuslistasta näkee, niitä on tulossa jatkossa enemmänkin.

Kirjoitin myöhemmin myös rotuesittelyn schwarzwaldinrautiaasta (Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias), jossa totesin, että ehkä oikeampi nimi tuolle rodulle olisi schwarzwaldinhevonen tai schwarzwaldinkylmäverinen, koska kaikki eivät aina ole raudikoita. Koska olen vanha kanto ja tottunut käyttämään nimikettä schwarzwaldinrautias, se nyt pysyköön sillä nimellä toistaiseksi. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 58, saddlebred

sdb-t. Dazzling Disaster Glow

Saddlebredeistäkin olisi löytynyt vaikka minkälaista herkkua esiteltäväksi, varsinkin niitä vanhoja, pitkiä sukuja ja vähän uudempia, pitkiä sukuja ja kaikkea. Mutta Glowdalen kasvatti Disaster veti nyt pisimmän korren, koska se on ehdottomasti yksi lemppareitani.

Disaster on lyhytsukuinen, sukua on vain yksi polvi. Ja se on hyvä, koska olen viime vuosina keksinyt suvuttomia saddlebredejä jonkin verran ja nyt niillä on jo varsoja, yksipolvisia sellaisia. Niiden joukkoon sopii oikein hyvin yksi tämmöinen muualta ostettu, erisukuinen yksilö. Disasterilla onkin peräti viisi varsaa, joista kaksi on lopetettukin jo, koska nekin ovat tehneet jo oman osuutensa jalostuksen eteen. Disasterinkin voisi lopettaa, mutta kun jotenkin ei raaski...

Disaster on saalistanut myös ARJ-II -palkinnon laatuarvostelusta. Sen molemmat vanhemmatkin ovat palkittuja, niin että hyvässä seurassa ollaan, jos laatiksia halutaan tuijottaa. Rakastan myös sitä, miten Disasterin nimessä yhdistyy elementtejä molempien vanhempien nimistä! Linja jatkuu, sillä jokaisella Disasterin varsoista on nimessään myös jotain emältä perittyä. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 57, ruotsinpuoliverinen

SWB-o. Lövsby Hot Hollywood

Ruotsinpuoliverisissä ei ollut kauheasti valinnanvaraa, joten päädyin helppoon, siihen porukan ainoaan kuvalliseen. Joka kylläkin on tosi kiva ori! Ostin muutama vuosi sitten Lövsbystä kolme SWB:tä, tämän oriin ja pari tammaa, ja tarkoituksena olisi käyttää niitä SWB-jalostuksessa.

Ruotsinpuoliverinen on aina ollut pikkuinen rotu, hevonen tai pari, eikä kasvattejakaan ole kovin paljon syntynyt. Itse asiassa niistä kasvateistakin pari ekaa lähti tallista joko suoraan tai sitten niin, etteivät ne jättäneet yhtään puhdasta SWB-varsaa Ioniciin sukulinjojaan jatkamaan. Olipas ajattelematonta, mutta ehkä tästä toivutaan.

SWB saattaisi olla sillä (olemattomalla) listalla, johon olen mielessäni listannut rotuja, joita voisi keksiä enemmänkin, samaan tapaan kuin alkuvuodesta keksin hannovereja, belgialaisia ja hollantilaisia puoliverisiä sekä trakehnereita. Kun meillä tuota FWB-kasvatusta nyt joka tapauksessa on ja olisi kiva, jos niitä kantarotujakin olisi. Minä nimittäin tykkään jalostaa FWB:tä alkaen muista puoliverisistä. SWB olisi erinomainen valinta FWB:n kasvatukseen, mutta varsin harvinainen näky virtuaalimaailmassa.

Hot Hollywood on jättänyt yhden tammavarsan jo, mutta varsamäärä ei todellakaan tule jäämään siihen. Sille on kaavailtu pari muutakin varsaa syntyväksi reilun vuoden päähän. Ja tietenkin sille on tulossa myös FWB-varsa. Jotenkin näkisin, että Hot Hollywood ja ne pari lövsbyläistä tammaa tulevat olemaan varsin merkittäviä nimiä Ionicin SWB-jalostuksessa tulevina vuosina.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 56, RBSH

RBSH-t. Roraima Yemn

RBSH on myös sellainen rotu, että tallista olisi löytynyt kasakaupalla pitkiä hirmusukuja, jotka menevät jonnekin Marinean aikoihin, yli kahdenkymmenen vuoden taakse. Mutta päätin valita tällaisen "poikkeusyksilön", sillä Roraima on ensinnäkin ostohevonen, toisekseen lyhytsukuinen ja kolmanneksi ensimmäisen polven risteytys.

RBSH on vähän aina ollut sellainen rotu, ettei ole ollut suuresti tarvetta ostella ulkopuolisia hevosia. Itseltä näet löytyy useita kantarotuja Ionicista ja Gin Ahaltekistä sitten ahaltekejä lisäksi, jos meinaa kesken loppua. Niin että aika harvoin olen vetänyt ostohousuja jalkaan, kun RBSH:ita on ollut kaupan. Vaikka minun on kyllä myönnettävä, että tosi moni hienosukuinen RBSH on ollut nimenomaan ostohevonen: Parlan Zeni, Moldva Zeni, Wygrana Mésjats, Albina Zeni ja varmaan muitakin. Niin, eikä saa unohtaa toista tuoretta yemeneläistä, nimittäin tamma Debiwa Yemniä, jolla on jäätävän upea suku silläkin.

Mitä suvunpituuksiin tulee, niin RBSH-listasta voi tilanteen tarkistaa: tosi paljon pitkäsukuisia ja kaksipolvinen hevonen on tosi harvinaisuus. Yksipolvisia ei ole lainkaan.

Vaikka kirjoitin AWB:n kohdalla, että käytän näiden risteytysrotujen jalostuksessa tosi mielelläni aina niitä kantarotuja yhdistettynä siihen risteytysrotuun, niin RBSH:n kohdalla tämä ei pidä ihan niin paikkaansa. Tietenkin niissäkin on monia RBSH+kantarotu -yhdistelmiä, mutta viime vuosina olen teettänyt myös RBSH-RBSH -risteytyksiä. Mutta en ole vuosiin tehnyt juuri yhtään näitä ensimmäisen polven risteytyksiä! Ei Roraima nyt ihan ainoa ole, mutta melkein. Pari muuta löysin useamman kymmenen joukosta. Ehkä pitäisi kehitellä näitäkin vaihteeksi, varsinkin kun täysiveripuolella on noita lyhytsukuisempiakin tarjolla, kiitos viimeaikaisten tuontien.

Niin ja pakko tietysti sanoa, että doninhevonen ei ole mitenkään järkyttävän yleinen näky Ionicin RBSH:issa, kun ei minulla ole puhtaita doneja ollut vuosikausiin. Joskus niitä oli, 10-15 vuotta sitten, ja tuolloin niitä toki käytettiin RBSH-jalostuksessakin, mutta ovat valuneet jo jonkin verran kauas sukutauluissa. 

Roraimalla on neljä varsaa, joista kolme on Ionicissa. Ne ovat sillä tavalla monipuolisia, että yhden isä on RBSH, yhden täysiverinen ja yhden terskinhevonen. Enkä ole raaskinut lopettaa Roraimaa, koska olen sitä mieltä, että se voisi tehdä vielä yhden varsan, vähintään. Kun vain pääsisi mielensä päälle siitä, millainen olisi sovelias ori viimeisen isäksi.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 55, ratsuponi

VRP-o. Takeshi Ion

Ionicin ratsuponien listalta löytyvät kaikki nämä tämmöiset poni-hevos-risteytykset, olivat ne sitten perinteisiä ratsuponeja, virtuaalisia ratsuponeja tai welsh part-bredejä. Muita vastaavia rotunimikkeitä ei tällä hetkellä taida ollakaan. Valikoin esittelyyn meidän ainokaisen ktk-ponin Takeshin.

Takeshi on ihan mukavannäköinen ponipoika, mutta itse en ole varsinaisesti tuon kuvan fani. Ei se kantakirjassa kolmosta parempia pisteitä saanutkaan ja se on minusta ihan oikeansuuntainen tulos. Itse VSN-tuomarina odottaisin ratsuponilta vähän parempaa ratsun rakennetta tai ainakin tuossa kaulassa on minusta huomautettavaa, lievää alakaulaisuutta eikä pieni lisäpituuskaan olisi pahitteeksi. Lautanenkin on aika laskeva, sikäli kuin sitä nyt kunnolla näkee.

Mitä tulee virtuaaliseen ratsuponiin, niin sehän on minun ja Virginian projekti alunperin. Halusimme laajentaa ratsuponin jalostuspohjaa siihen nähden, mitä kaikkia rotumahdollisuuksia virtuaalimaailmassa on tarjolla. VRP:n rotu- ja jalostusmääritelmät löytyvät edelleen Ionicin alta. Niitä voisi vähän päivittää. Kunhan saan aikaiseksi, tässä olisi kaavailemani SGSH:nkin uudistus työpöydällä.

Vaikka Takeshi on VRP, sen suvusta ei löydy mitään erityisen eksoottista. Isänemä on pintabian, sieltä tulee oriin lehmänkirjava väritys. VRP-jalostus ei ole ollut erityisen laajaa ja käytetyt rodut eivät ole olleet muutenkaan erikoisia. Pintabianin lisäksi Ionicin VRP-suvuista löytyy exmoorinponia, shagyaa ja terskiä. Puoliverisistä on käytetty AWB:tä, mutta sitä en pidä kovin ihmeellisenä asiana.

Tuo ratsuponi-puoli on vähän sellainen murheenkryyni, kun en tiedä oikein, mitä sille pitäisi tehdä. Sinänsä risteytysjalostus kiinnostaisi kyllä ja tallissa on kaikenmoisia kantarotuja kyllä ratsuponijalostukseen. Kuvien puute sen sijaan on ongelma ja aivan varsinkin, jos ja kun pitäisi saada niitä erikoisvärejä, tobianoja, tiikerinkirjavia ja voikkovärisiä ainakin nyt alkuun. Jo useamman vuoden olenkin pähkinyt, mitä noille pitäisi tehdä ylipäänsä. En minä varsinaisesti haluaisi luopuakaan niistä, mutta...