Miten Ionic toimii: hevosen sivu, osa 1

Tässä pienessä Miten Ionic toimii -sarjassa on käyty läpi jo pääsivu, rotulistaus, hevoslistaus ja nyt vuorossa on yksittäisen virtuaalihevosen sivu. Siitä on niin paljon sanottavaa, että jaan tekstin kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi hevosen perustietoja eli sitä hevosen sivun yläosaa, käytännössä.

1. Sivun title

Titlessa lukee aina hevosen koko nimi ja sen perässä sulkeissa virtuaalihevonen/SIM game horse. Title on kuitenkin se, joka näkyy esimerkiksi hakutulosten listassa sivun otsikkona. Tämä merkintätapa kertoo jo siinä otsikossa kaiken oleellisen.

2. URL

Ionicissa sivujen URLitkaan eivät ole ihan mitä sattuu. Hevosten kohdalla se noudattelee aina muotoa http://hevosmaailma.net/Ionic/<kansio>/<hevosennimi>.html. Hevosen sivu on aina jossain kansiossa ja kansiot on jaettu roduittain. Tästä kirjoitin pari vuotta sitten ohimennen (Viimeaikaisia havaintoja), että kansiorakenteen logiikka ei ole ihan aukoton, mutta joka tapauksessa kaikki saman rodun hevoset majailevat yleensä samassa kansiossa ihan vain linkittämisen helppouden takia. 

Joskus tosin saattaa olla niinsanottu siirtymäaika menossa, esimerkiksi kylmäveriset saivat vasta vähän aikaa sitten oman KV-kansionsa, sitä ennen ne olivat Muut-kansiossa. Koska olen laiska enkä todellakaan ala siirtää kaikkia vanhoja sivuja uuteen kansioon, tilanne esimerkiksi suomenhevosten kanssa on se, että osa hevosista on siellä Muut-kansiossa ja tuoreimmat tulokkaat KV-kansiossa. Ajastaan ne vanhemmat lopetetaan tai myydään ja tulevaisuudessa kaikki suomenhevoset majailevat KV-kansiossa.

Hevosen oman sivut osoite, se varsinainen tiedostonimi, on aina kirjoitettu pienillä kirjaimilla ja yhteen. En harrasta väliviivoja enkä herra paratkoon varsinkaan välilyöntejä (vanhan koulukunnan nörtti saa näppylöitä välilyönneistä!) ja erittäin harvoin alaviivojakaan. Alaviivoja käytän silloin harvoin, kun tiedostonimeen täytyy merkitä hevosen rotu välttääkseni nimeämiskonfliktit.

Tiedostonimistä olen poistanut aina kasvattajatunnukset, olivat ne sitten omia kasvattajatunnuksia, muiden tai ihan keksittyjä. Myös tuontihevosten GA-tunnus jää pois ja arabeilla käytetyt emälinjojen tunnukset. Niinpä ori Out And About GA majailee tiedostossa nimeltä outandabout.html ja tamma Heathcombe First Love tiedostossa firstlove.html. Varsinkin tuontihevosten kasvattajatunnusten kanssa on välillä vähän vaihtelua, joskus se kasvattajatunnuksena pidetty elementti menee tiedostonimeenkin.

Jos nimessä on roomalaisia numeroita, kuten lipizzoilla, kladrubeilla ja nykyään useimmilla unkarilaisilla roduilla on, kirjoitan ne arabialaisin numeroin: Futórózsa II-1 ⇒ futorozsa21.html.

3. Linkki hevoslistaukseen

Tästä pääsee aina kyseisen rodun hevoslistaukseen.

4. Hevosen nimi ja VRL-tunnus

Jokaisen sivun otsikkona on hevosen koko nimi ja sen perässä VRL-tunnus, jos hevosella sellainen on. Jos sitä ei lue tässä, sitä ei ole. Paitsi joskus, jos on käynyt jokin kämmi.

5. Kuva

Kuva lienee yksiselitteinen: se joko on tai ei ole. Tästä tulikin hevoslistauksen yhteydessä mainittua, että hevosen väri voi olla määritelty ja mainittu ihan sivuillakin, vaikkei sillä olisi kuvaa. Jos hevosella on kuva, sillä pitäisi olla myös väri määriteltynä. Kuvan alle on merkitty tekijänoikeustiedot.

6. Perustiedot

Kaikilla hevosilla on aina perustiedot, tietenkin. Perustietoihin kuuluvat seuraavat asiat ja yleensä juuri tässä järjestyksessä:

Virtuaalihevonen / SIM-game horse 

Tämä maininta on titlen lisäksi myös hevosen sivulla, koska VRL sen vaatii. Olisi se ehkä muutenkin, koska hyvähän se on tehdä selväksi.

 

Virallinen nimi 

Periaatteessa toistoa, koska se nimi on jo otsikossa mainittu.

 

Linkki VRL-profiiliin 

Tässä on vähän vaihtelua. Useimmiten linkki on tosiaan heti nimen alla ja linkissä lukee VRL-profiili. Joskus harvoin profiililinkki voi olla hevosen nimen perässä VH-tunnuksesta klikattavissa tai VRL-profiilin sijasta lukee VH-tunnus. 

On syytä huomata, että rekisteröimättömilläkin hevosilla on yleensä tämä VRL-profiililinkki, mutta se vie virhesivulle! Hevosen VH-tunnuksen olemassaolon näkee vain siitä otsikosta.

 

Sukupuoli 

Tämä nyt pitää olla määriteltynä joka tapauksessa.

 

Rotu 

Myös tämä nyt vain täytyy olla. Pyrin käyttämään mahdollisimman täydellistä ja suomenkielistä rodunnimeä enkä lyhenteitä tai puhekielisiä nimiä. Niinpä esimerkkikuvankin hevosella lukee tennesseenwalker eikä TWH tai Tennessee Walker. Samoin friisiläisten sivuilla aikoinaan luki tai ainakin piti lukea friisinhevonen eikä pelkästään friisi tai friisiläinen.

 

Syntymäaika 

Tämäkin on niitä ihan perus-perustietoja. On aina muodossa pp.kk.vvvv. Joillain vanhoilla hevosilla voi perässä olla merkintä VHKR, mutta sitä ei nykyään noudateta kuin pieniltä osin.

Hevosille ei merkitä ikääntymistä. Jos se tarvitaan, se näkyy VRL-profiilissa. Tästä on tarkemmin kerrottu Ajan kulku -postauksessa muutama vuosi sitten.

Ionicin kasvateille ei määritellä syntymämaata, koska Ionic ei sijaitse missään nimetyssä maassa. Ostohevosella tai tuontihevosella voi syntymämaa olla merkittynä syntymäajan perään (esimerkki). 

Väri 

Yleensä väri määritellään siinä vaiheessa kun hevonen saa kuvan tai jos se lopetetaan ilman kuvaa. Ostohevosilla voi olla väri määritelty jo silloin, kun se meille hankitaan ja tällöin värin kohdalla lukee jotain, vaikka hevosella ei välttämättä ole kuvaa.

Joissain tilanteissa hevoselle on määritelty väri VRL-rekisteriin, vaikka sitä ei lue sen sivuilla. Näin menettelen yleensä silloin, kun väri tiedetään jo etukäteen rodun tai vanhempien perusteella (knabstrupit ovat aina tiikerinkirjavia, kahden rautiaan varsa rekisteröidään rautiaaksi jne). 

Joillain roduilla värin yhteyteen on merkitty genotyypit (esimerkki).

 

Säkäkorkeus 

Kuten yleensäkin virtuaalihevosilla, tässä ilmoitetaan hevosen korkeus aikuisena. Ja nimenomaan kokonaisina sentteinä. En ole lähtenyt lainkaan merkitsemään korkeuksia kämmenenleveyksinä edes amerikkalaisilla roduilla (sekin pitää osata tehdä oikein: Kämmenenleveydet hevosten mittana) enkä harrasta mitään sentinosien kirjaamista. 

 

Omistaja 

Nykyään tässä lukee Ionic / S VRL-00329 eli siinä muodossa kuin VRL ja muut tahot omistajatiedon haluavat esitettävän (lue: omistajan VRL-tunnus). Ionic-sana on linkitetty Ionicin pääsivulle. 

Varsinkin vanhemmilla hevosilla voi tässä lukea myös Virginian tiedot, mutta luovuin sen merkitsemisestä joitain vuosia sitten yksinkertaisuuden vuoksi. Ja käytännössä Ionic on ollut jo toistakymmentä vuotta yksinomaan minun, jos totta puhutaan...

 

Kasvattaja 

Jos kyseessä on oma kasvatti, tämä lukee samalla rivillä omistajan kanssa, kuten esimerkkikuvassakin.

Kasvattaja merkitään erikseen, jos se on joku toinen harrastaja, tällöin yleensä merkitsen tallin linkin kera sekä kasvattajan nimen ja VRL-tunnuksen. Yleensä merkitsen silloin myös päivämäärän, jolloin kasvatti on hankittu tai tilausvarsan yhteydessä "Tilausvarsa kasvattajalta" (esimerkki). 

Jos kyseessä on tuontihevonen, omistajan kohdalla lukee "Omistaja ja maahantuoja". Tällöin kasvattajaa ei välttämättä ole merkitty, mutta jos on, sen kohdalla lukee EVM (esimerkki).

 

Lajipainotus 

Yleensä hevosella on yksi painotuslaji, mutta joillain yksilöillä on kaksi. Paljon toki on myös yleishevosiksi tai yleisratsuiksi merkittyjä hevosia. Varsinkin ARJ-hevosilla tässä voi lukea enemmänkin tietoa, kuten esimerkkikuvassa: askellajiluokat, show pleasure (porr.).

 

Koulutustaso 

Tätä en yleensä käyttänyt ikinä, se jäi hevosten sivuille alunperin historiallisista syistä. Nykyään se on toki käyttökelpoinen porrastetuissa kisaavilla hevosilla, sillä merkitsen tähän hevosen saavuttaman tason tietyn lajin porrastetuissa, kun se on lopettanut kisaamisensa. Tai no, lähinnä merkitsen sen ARJ-hevosille. Muille hevosille en yleensä jaksa merkitä mitään, jolloin tieto porrastetuissa kisaamisesta löytyy ainoastaan hevosen VRL-profiilista.

 

Muut tiedot 

Toisinaan perustietolistassa on muitakin tietoja, kuten isä- ja/tai emälinjat (esimerkki) ja laatuarvostelupalkinnot, pääasiassa ARJL (esimerkki).

Suvuttomilla hevosilla on yleensä hevosen EVM-vanhemmat nimetty ja sukutaulun sijaan vanhemmat on listattu perustietolistassa (esimerkki). 

 

7. Englanninkieliset perustiedot

Muistona niistä haaveista, kun Ionicista piti englanninkielinen talli tehdä on jääneet nämä englanninkieliset perustiedot hevosten sivuille.  Siihen on merkitty seuraavat tiedot: 

• Nimi
• Sukupuoli
• Rotu
• Syntymäaika
• Omistaja

Arabien sivuilta tämä englanninkielinen osio puuttuu kokonaan.

Rotuesittelyssä eteläamerikkalaiset pasot

Joskus minulle esitettiin toive, että kirjoittaisin rotuesittelyn paso creolesta. Kyseessä oli itsellenikin tuntematon rotunimike, mutta se kuulosti kiinnostavalta juuri siksi. Enpähän tiennyt, mihin kaninkoloon pääni tungin! Asiat näyttävät olevan kaikkea muuta paitsi yksinkertaisia tuolla etelä- ja keski-Amerikassa, kun puhutaan paso-roduista. Niitä nimittäin riittää. Tässä jotakin katsausta siihen, mitä kaikkea onnistuin kaivamaan ja ymmärtämään. Tämä tuskin kuitenkaan on mikään kaikenkattava esitys asiasta, ei välttämättä kaikilta osin edes paikkaansapitävä.

Paso fino

Paso fino on roduista tunnetuin ja virtuaalimaailmassakin yleisin, mutta edes tämän suhteen ei ole yksimielisyyttä kaikista asioista. Useimmiten paso fino -nimellä kulkeva rotu ymmärretään Puerto Ricosta kotoisin olevaksi roduksi, mutta toiset lähteet mainitsevat sen kotimaaksi sekä Puerto Ricon että Kolumbian, mahdollisesti myös Dominikaanisen Tasavallan ja Costa Rican. 

Niin tai näin, nämä hevoset ovat tyypiltään ja perimältään iberialaisperäisiä ja Iberian niemimaalta, niinsanotuilta jenneteiltä (Spanish Jennet) on kotoisin myös niiden askellaji, jota nimitetään pasoksi. Paso on lateraalinen, nelitahtinen ja tasatahtinen askellaji, jossa ei ole liitovaihetta. Se on ratsastajalle miellyttävä ja tasainen, ja ymmärtääkseni myös hevoselle taloudellinen, koska jalkojen liike ei ole korkeaa. Se on ollut siis erinomainen askellaji työkäyttöön tarkoitetulle hevoselle.

Perunpaso 

Muita nimityksiä: (Caballo) Paso Peruano, Peruvian Horse, Peruvian Stepping Horse, Costeño de paso

Perunpaso on ehkä se toiseksi parhaiten tunnettu paso-roduista, mutta virtuaalimaailmassa kovin harvinainen. En tiedä, onko se nimestään huolimatta mitenkään läheinen sukulainen paso finolle, ei välttämättä. Se on kuitenkin yhtä lailla iberialaisperäinen rotu, mutta niinhän oikeastaan kaikki rodut etelä- ja keski-Amerikassa ovat.

Perunpasolla on ilmeisesti varsin samanlainen askellaji kuin paso finolla, mutta sitä kutsutaan paso llanoksi. Siitä on olemassa myös muunnos, sobreandando, joka on muuten pason kaltaista, mutta se ei ole ihan tasatahtinen, vaan tahti menee 1-2, 3-4. Ilmeisesti ainakin jotkin perunpasoyksilöt saattavat osata myös ravin, ainakin vapaana. Siitä minulla ei ole tietoa, ovatko paso llano ja sobreandando toisensa poissulkevia sillä tavoin, että hevonen osaa vain jompaakumpaa, ei molempia. 

Kumpaankin askellajiin, paso llanoon ja sobreandandoon liittyy perunpasoilla ns. termino, etujalkojen ulospäin melova liike. 

Hendricksin mukaan Perusta on kotoisin myös Costeño-niminen rotu, jolla on myös espanjalaisilta esivanhemmilta peritty erikoisaskellaji. FAO:n mukaan perunpasosta käytettäisiin myös nimityksiä "Peruvian Criollo" tai "Andean", mutta ainakin tuo jälkimmäinen on kai vissiin eri asia. Hendricks puolestaan listaa Peruvian Criollon vaihtoehtoiseksi nimitykseksi Andean-rodulle. Miten lieneekin, niin minulla ei ole tietoa siitä, onko näillä erikoisaskellajeja.

Kuubanpaso

Muita nimityksiä: Cubano de Paso

Kuten nimestä voi päätellä, tämä on kotoisin Kuubasta. Sinänsä kuubanpaso on käsittääkseni hyvin samankaltainen rotu paso finon kanssa. Iberialainen leima on selvä, kyseessä on samalla tavalla jalo, tiivis ja suhteellisen pienikokoinen hevonen. Kuubanpason erikoisaskellajia kutsutaan nimellä marcha fina y gualdrapeada, marcha tai andaduras. Hendricksin mukaan sekin on lateraalinen ja nelitahtinen askellaji.

Costa Rican paso

Muita nimityksiä: Caballo Costarricense de Paso, Costa Rican Saddle Horse

Siltä varalta, ettei paso fino ole costaricalainen rotu, niin siellä kuitenkin on oma pasokantansa, jota nimitetään Costa Rican pasoksi. Ilmeisesti kyseessä on hyvin samankaltainen rotu kuin paso fino.

Kolumbialaiset paso-rodut

Sitten on tämä Kolumbia. Sieltä on kotoisin peräti neljä paso-rotua tai oikeastaan kyse on hyvin samantyyppisistä hevosista. Ne polveutuvat alunperin kolumbianpasosta, mutta näillä muilla tyypeillä on eri askellajit, joiden mukaan ne on nimettykin. Joitain ilmeisen vähäisiä rakenne-eroja on tai voi olla. Vail Andersonin mukaan Kolumbiassa on pääsääntöisesti kaksi erillistä hevoskantaa, kolumbianpaso tyyppeineen ja Colombian Creole Cattle Horse. Jälkimmäisestä en tiedä sen enempää, mutta sillä ei välttämättä ole erikoisaskellajeja lainkaan.

Tuo paso-kanta jakautuu tosiaan neljään: 

• Kolumbianpaso
• Trote y galope
• Trocha y galope
• Trocha

Kolumbianpaso (Columbian Paso Fino)

Epäilen, että kolumbianpasolla on sama askellaji kuin puertoricolaisella paso finolla ja voi hyvinkin olla, että tämä on hyvin lähisukuinen puertoricolaisen paso finon kanssa. Epäilen myös, että Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa puertoricolaista ja kolumbialaista kantaa saatetaan risteyttää keskenään ja puhua jälkeläisistä yhtä kaikki paso finoina.

Trote y galope

Trote y galopen nimi tulee sen erikoisaskellajeista, jotka kyllä kääntyvät espanjasta raviksi ja laukaksi, mutta eivät varsinaisesti ole niitä. Trote on kaksitahtinen, diagonaalinen askellaji, jonka askeljärjestys on sama kuin ravissa, mutta siinä ei ole liitovaihetta lainkaan tai se on hyvin lyhyt. Galopessa askeljärjestys on sama kuin laukassa ja se on kolmitahtinen, mutta ilmeisesti siitäkin puuttuu liitovaihe (lähes) kokonaan.

Minun on tunnustettava, etten ole nähnyt näistä hevosista videota vapaana, vain ratsastettuna. En siis tiedä, millaisia nämä askellajit olisivat vapaana. Ratsastusvideoissa ne näyttävät kovin kootuilta, koska se on ideaali näytöksissä, mutta ATTA:n mukaan niitä voidaan ratsastaa myös pidemmässä muodossa. Vail Anderson myös mainitsee, että jotkin yksilöt hallitsevat myös trochan, mahdollisesti ravinkin.

Trote y galopet ovat isokokoisempia kuin kolumbianpaso ja trocha.

Trocha (Trocha Pura Colombiana, Trocha Colombiana)

Trocha on nelitahtinen ja epätasatahtinen askellaji, jossa askeljärjestys on sama kuin käynnissä: vtj (1) - vej (2) - otj (3) - oej (4). Tahdit 2 ja 3 ovat hyvin lähekkäin, siitä syntyy askellajin hieman epätasainen tahti. Trochat osaavat ilmeisesti myös tavanomaisen ravin, samoin kuin käynnin, laukan ja kiitolaukan.

Vail Andersonin mukaan trochat ovat matalampia kuin trote y galopet ja trocha y galopet.

Trocha y galope (Trocha y Galope Reunido Colombiano)

Trocha y galope on loogisesti se tyyppi, joka osaa trochan ja galopen, muttei ilmeisesti siis trotea. Ilmeisesti näiltä löytyy myös ravi.

Paso Iberoamericano

Tämä on costaricalainen risteytysrotu, jossa etelä-amerikkalaisia askellajihevosia (perunpaso, paso fino, mangalarga, mahdollisesti myös campolino, kuubanpaso, kolumbialaiset pasot, ehkä jonkinlainen paso creole) risteytetään iberialaisten hevosten kanssa, erityisesti andalusianhevosten ja lusitanojen. Ilmeisesti iberialaiseksi roduksi kelpaavat myös hispano-arabi, sorraianponi, mallorcanhevonen ja menorcanhevonen, sekä andalusia- ja lusitano-risteytykset (Cruzado Portugues, Cruzado Espanõl). 

Paso creole

Tämä onkin sitten se murheenkryyni, että mikä varsinaisesti on paso creole. Se ei ihan valjennut! 

Sana creole tai criollo vilahtelee moneen kertaan eri lähteissä näiden rotujen yhteydessä. Toisaalta criollo on argentiinalainen rotu, jolla tiettävästi ei erikoisaskellajeja ole, mutta oikeastaan koko latinalaisessa Amerikassa on criolloiksi nimitettyjä hevosia (Brasiliassa crioulo), jotka eivät välttämättä edusta mitään rotua. Creole (alunperin ransk. créole, esp. criollo, port. crioulo) terminä viittaa sekoittuneeseen alkuperään (vrt. kreolikansat eli etniset ryhmät, jotka syntyivät eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten kansojen sekoittuessa).

Paso creole -termiä ei juuri kuitenkaan tunneta. Löysin pari lähdettä, UAHA:n ja Narrawin Studin, jotka ovat jollain tasolla määritelleet, mikä on paso creole. 

Narrawin Stud on mahdollisesti vain yksittäinen kasvattaja, joka risteyttää paso finoja, perunpasoja ja Costa Rican pasoja keskenään ja muihin rotuihin, ja nimittää näitä paso creoleiksi. Sinänsä jalostusohje on yksinkertainen: paso creolessa tulee olla jotain mainituista paso-roduista ja mahdollisesti muita rotuja. Paso-rotujen osuus pitäisi olla vähintään 50 %.

UAHA määrittelee paso creolen myös paso-risteytykseksi. Sallitut paso-rodut ovat paso fino (ei mainita tarkemmin, minkämaalainen paso fino) ja perunpaso. Sinänsä sallittuja risteytysrotuja ei mainita, mutta UAHA listaan suosituimmat rodut:

• Andalusianhevonen
• Amerikanravuri
• Saddlebred
• Muut paso-rodut

Tässäkin tapauksessa paso-verta tulee olla vähintään 50 %.

Molemmissa lähteissä mainitaan, että hevosen ulkonäössä tulee näkyä se paso-perimä selkeänä espanjalaisena tyyppinä ja erikoisaskellajeina. Ideaalisti sen tulisi olla tasatahtinen paso, mutta muitakin erikoisaskellajeja hyväksytään (trocha, sobreandando, pasitrote, amble). Narrawin mainitsee, että myös ravi on mahdollinen, mutta ei toivottu. Termino hyväksytään.

Lähteet

American Trote & Trocha Association (ATTA): Breed Information

American Trote & Trocha Association (ATTA): The Trote y Galope Horse

FAO: DAD-IS datasheet

Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds

Internationale Gangpferde Vereinigung: Der Töltiberer

Narrawin Stud: Paso Creole Horses

United Australian Horses of Americas (UAHA): Paso Creole

United Australian Horses of Americas (UAHA): Registries

Vail Anderson, R: Colombian Creole Horse Breeds

Wikipedia: Costa Rican Saddle Horse

Wikipedia: Cuban Paso

Wikipedia: Paso Fino

Wikipedia: Paso Iberoamericano

Wikipedia: Peruvian Paso

Wikipedia: Trocha Pura Colombiana

Wikipedia: Trote y galope

Zamy Horse Farms: The Trote y Galope Horse

Muut määrittelemättömät lähteet

Kesän jälkeen

En haluaisi sanoa kesän olevan vielä ohi, vaikka syyskuu onkin. Lämmin syksy, suoranainen intiaanikesä voi olla ihan just nurkan takana! Mutta tuo kesäsarja päättyi juuri ja tarkoitus olisi palata tämän hulluttelun jälkeen normaaliin arkeen.

Tästä piti tulla taukokesä, taas kerran. Minulla oli pätevä syykin taukoiluun: aloitin uudessa työpaikassa toukokuun loppupuoliskolla eli juuri silloin kun ilmoitin kesätauosta. Ajan ja aivokapasiteetin vähyyttä siis ennakoin. Jotenkin siinä kävi niin, että kuitenkin teki mieli kirjoittaa, mielellään jotain vähän randomia ja ilman kauhean tarkkaa seulaa, editointia ja muuta nysväämistä. Aivot narikkaan! Laadusta viis! Kunhan suoltaa jotakin tekstiä internetin tukkeeksi.

Sinänsä kesäsarjan idea ei ollut uusi. Olen vuosia miettinyt aina silloin tällöin tällaista massiivisempaa sarjaa, jossa esittelisin hevosiani. Hevosesittelyt keikkuvat myös aika monen lukijan toivelistalla, silloin kun olen kysellyt postaustoiveita. Nyt se putkahti mieleen, kun mietin kirjoittamisen aiheita. Voin kuitenkin tunnustaa tässä olleen sen verran puuhaa, että mietin kahteen kertaan ennen kuin alan suunnitella toistamiseen vastaavaa sarjaa. Nimittäin rotuja on lähemmäs 80, siinä on ihan jonkin verran kirjoittamista.

Muutenhan kesä on mennyt tallien kanssa jotakuinkin normaalisti. Se tarkoittaa sitä, että Gin Ahaltek on ollut tuuliajolla, mutta Ionicin kanssa olen puuhannut aktiivisesti. Porrastettujen kisaamisen kanssa olen vähän lepsuillut, muuten homma on pyörinyt niin kuin ennenkin. Ja samaa taitaa olla näkyvissä nyt syksyllekin, en ole keksinyt mitään uutta ja ihmeellistä tallien suhteen.

Perinteisesti olen listannut kesähuomioitani virtuaalimaailman ja tietokoneen ulkopuolelta. Tänä kesänä ei lomaa pahemmin ollut (mainitsin sen uuden työpaikan), mutta kesä on kesää silti. Tässä sekalainen lista asioista, jotka ovat jääneet mieleen:

• Tallinna ei ole lainkaan hassumpi kaupunki! Ihminen on päässyt yli nelikymppiseksi käymättä kertaakaan Tallinnassa, mutta nyt kaveri ja puoliso saivat houkuteltua vannoutuneen Tukholman-kävijän toisen lahden vastarannalle. Siellä oli kivaa.
• Michelin-ravintolassa tarjoiltu mocktail-paketti oli uusi kokemus ja todella loistava sellainen!
• Kesän merkittävimmät luontohavainnot ovat mäntykukka, voitatti ja ilves.
• Siitä työpaikasta vielä: tämä on neljäs firma, jossa olemme erään kollegan kanssa yhtä aikaa töissä ja toinen, johon hän on minut rekrynnyt käytännössä. Miten niin pienet piirit?
• Alumiinivanteet eivät ole ikuiset, koska niistäkin saa kierot. En tiedä miten.
• Läppärien laturitkaan eivät ole ikuisia.
• Luomenpoisto gone wrong. Tai oikeastaan se haavan umpeutumisprosessi.
• Kun noin niinkuin firman nimissä klikkailee trial-versioita maksullisista softista, myynti saattaa olla melko agressiivista. Ei se vielä mitään, että lähetetään sähköpostia ja tarjotaan mm. mahdollisuutta Teams-palaveriin tuotteen tiimoilta, mutta kun soittelevatkin perään ja sitten yksi account manager oli etsinyt minut LinkedInistä ja halusi lisätä kontaktiksi. 

Semmoista! Olen kysynyt tätä aiemminkin ja koskaan kukaan ei ole vastannut mitään, mutta kysyn nyt kuitenkin edelleen: mites lukijoiden kesä on mennyt?

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 77, ylämaanponi

highl-o. Ciobam of Lochmore

Viimeistä viedään ja kesäsarja on edennyt ylämaanponiin asti. Miten sattuikin sopivasti, että myös elokuu on loppumassa? En laskenut tätä, ihan totta!

Ylämaanponi on yksi suosikkiroduistani (mitenköhän monen kohdalla olen kirjoittanut samalla tavalla tai jos en kirjoittanut, niin ainakin ajatellut?) ja oli vähän hankala valita sieltä yhtä suosikkiponia esittelyyn (miten monta kertaa olen tämänkin kirjoittanut?). Vaihtoehtojahan olisi: kivoja kuvia, söpöjä poneja, vanhoja sukuhirmuja, tuoreempia tuonteja ja niin edelleen. Valikoin nyt yhden tuoreimmista tuonneista esittelyyn, suvuttoman Ciobamin.

Oikeastaan rakastan ylämaanponien keksimistä, kun niille saa niin kivoja nimiä suhteellisen vähällä miettimisellä. Olen tosi monen kohdalla käyttänyt tuollaisia keksittyjä kasvattajatunnuksen kaltaisia osia nimissä, joskus etuliitteenä, joskus jälkiliitteenä, usein of-preposition kanssa. Tämä nojaa ihan puhtaasti reaalimaailman ylämaanponien nimeämiskäytäntöihin. Sukupostista olen paljon käynyt hakemassa inspiraatiota.

Ciobamissa sinänsä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on suvuton ori, kuten sanoin. Yhden varsan isä toistaiseksi, mutta lisää on suunnitteilla parin vuoden päähän. Väriltään se on perus-ruunikko, mikä toki on tyypillistä ylämaanponeille, vaikka niillä on kyllä paljon hallakkovärejä ja kimoja. Kuvakin on tosi kiva Flickr-löytö.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 76, wielkopolski

wlkp-o. Indukcyjny Ion

Wielkopolski on pitkään roikkunut ns. lähtevänä rotuna. Päätin jo vuosia sitten, että rotu ei sittenkään kiinnosta niin paljon, että jaksaisin kasvattaa sitä. Joitain hevosia meni myyntiin, mutta nämä vanhemmat nyt vain ovat roikkuneet tallissa. Pitäisi tehdä jotain eli lopettaa, kun ei kukaan niitä halua ostaakaan. Asiaa tietysti auttaisi, jos tarjoisin niitä myyntiin...

Jossain vaiheessa hoksasin, etteivät wielkopolskit ole hyödyttömiä, sillä niitä voi käyttää erinnäisiin risteytyksiin. Puoliverisiin yhdistettynä tuloksena on SGSH tai SSW, kumpaa nimikettä haluaa käyttääkin, ja täysiverisiin yhdistettynä tuloksena on SSW. Sopivien ponirotujen kanssa niistä saisi virtuaalisia ratsuponeja. Indukcyjny onkin astunut SGSH-tamman ja voisin muutenkin käyttää noita vielä enemmän ennen kuin lopullisesti kuoppaan ne.

Paitsi jos joku lukija olisi kiinnostunut ostamaan itselleen harvinaisempia puolalaisia?

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 75, westfaleninhevonen

westf-t. Dawnfrost Waterfall

Waterfall on taas niitä hevosia, jotka alkavat olla iällä ja jotka ovat tehneet jo vähintään oman osuutensa jalostuksenkin hyväksi eli pitäisi lopettaa, mutta kun ei mitenkään raaskisi. Minulla tosin saattaa olla erinnäisiä suunnitelmia Waterfallin kohdalle, joten en vielä ala kaivaa sille kuoppaa, mutta puhun niistä suunnitelmista sitten myöhemmin.

Westfalen rotuna on melko tuore tulokas Ionicissa. Tai no siis, nykyisen lauman varhaisimmat kantahevoset taidettiin keksiä vuonna 2012, ettei se nyt ihan eilen tullut rotu ole. Ja muistelisin, että joskus muinoin tallissa saattoi olla jokin yksittäinen hevonen, muistaakseni ori ja ehkä Kerpan kasvatteja. Pitääpä kaivella joskus, jos käyttäisi vaikka pakastetta siitä tai jotain. No, pois sivuraiteilta. 

Ne ensimmäiset westfalenit olivat estehevosia, mutta vuonna 2016 tulivat ensimmäiset koulu-westiet, nimittäin Waterfall ja samalta kasvattajalta ori Dawnfrost Glendon. Myöhemmin noita koulu-westieitä on tullut enemmänkin ja nyt viimeisimpänä myös valjakkopainotteisia jokunen kappale, mutta Waterfall ja Glendon ovat ne ekat kouluratsut.

Kuka muuten tunnistaa Waterfallin kuvan hevosen lunttaamatta? Vihje: se edustaa Westfalenin kantakirjaa, muttei ole tamma.

Kyseessä on ruuna Rembrandt, ratsastajanaan Nicole Uphoff Barcelonan olympialaisissa 1992, jossa ratsukko voitti sekä henkilökohtaisen että joukkuekultamitalin. Tulos oli sama neljä vuotta aiemmin Soulissa. Muutenkin Rembrandt ja Uphoff hallitsivat 80-90-lukujen taitteen kouluratsastuskenttiä varsin suvereenisti. Joku on joskus sanonut, että Rembrandt oli se syy, miksi Kyra ja Matador olivat aina "ikuisia kakkosia".

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 74, welsh B

wB-o. Ceiriosen Anthurium

Tuossa viime vuoden alkupuolella törmäsin kivuliaasti siihen seikkaan, että Ionicin welsh B -lauma on pieni, pitkäsukuinen ja jos sieltä yrittää yhdistelmiä löytää, sisäsiitoksen vaara vaanii jatkuvasti. Ei se ihme ole, B-welshien(kin) jalostus on vuosia nojannut lopulta aika harvaan poniin. Omia tuonteja ei ole ollut lainkaan. Oli siis suunnattava poniostoksille ja mukaan tarttuikin muutama varsin kiva tapaus. 

Anthurium on yksi niistä, kuvaton vielä, mutta suku on mainio. Ei se ehkä ihan sataprosenttisesti ole vieras Ionicin jo olemassaoleviin welsh-sukuihin nähden, pidemmällä sukutaulussa on muutama etäisesti tutunoloinen nimi. Mutta tuo lähisuku, se joka eniten merkitsee, on kyllä täynnä ihan vieraita nimiä. B-sektiossa arvostan myös sitä, ettei siinä ole kovin paljon mountainia. Toki olosuhteiden pakosta olen joutunut useinkin käyttämään omia welsh mountaineja B-sektion jalostuksessa. Sillä tavalla saa kivasti uutta verta B-sektioon, mutta yleisesti ottaen yritän kuitenkin välttää sitä. Siinä toinen syy, miksi lähdin ostoksille.

Pakko myös mainita samoihin aikoihin ostettu tamma Maldwyn Jenalee, jonka sukua ihailin oikein hartaasti, emän varsinkin. Ja ostin sen sitten tajutakseni vasta myöhemmin, että Ionicissa oli aikoja sitten myös Maldwyn Jadine, jolla on sama emä. Hupsis! No, vahinko ei ole suuri, onhan tammoilla eri isät ja tuo emän suku on hieno, ei sitä käy kieltäminen.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 73, welsh A

wA-t. Morwenna Ion

Nätti! Myös kantakirjattu peräti ykkösellä ja kaikin puolin sievä tamma. 

Ja pakko sanoa suvustakin sananen, sillä sehän on pitkä ja vanha. Isän puoli ei ehkä niinkään, mutta emän puolella mennään paikoin tosi-tosi kauas historiaan. Emänemänemä on Charismataidd Ion, jonka sukua olen listannut sen sivuille pidemmälle kuin mitä varsinaisessa sukutaulussa on esitetty. Charismataiddin isä on nimittäin tosi pitkäsukuinen ja siellä on tarjolla kaikenlaista alkaen Liinun kasvateista ja Blue Angelin poneista.

Jos en väärin muista, nimenomaan tuota Charismataiddin sukua selvitellessäni törmäsin siihen, että jossain muinaisissa suvuissa oli mountainiin sekoittunut B-sektiota. En nyt löydä sitä mitenkään, joten en ole varma, oliko se nimenomaan Charismataidd. Toisaalta tuo sukulistaus näyttää vähän epätäydelliseltä, joten olisiko käynyt niin, että se nimenomainen "väärä" poni olisi jäänyt kirjaamatta listalle, vaikka olin sen löytänyt. Muistaakseni päätin, etten anna sen asian haitata ja että käytän joka tapauksessa ponejani mountain-jalostuksessa, vaikka jossain esihistoriassa siihen olisikin livahtanut tippa B-sektiota.

Muutenkin Morwennan suku on hyvin sellainen, mitä Ionicista löytää: paitsi pitkä, myös kokonaan muiden poneista polveutuva. Ionicissa ei ole koskaan ollut mitään omia mountain-linjoja vaan jalostus lähti ostoponeista ja ostoponeja on myöhemminkin käytetty, samoin kuin vieraita oreja. Tilanne on käytännössä sama muidenkin sektioiden kohdalla. Olen aina luottanut siihen, että muilta harrastajilta löytyy welshejä niin paljon, että niistä liikenee minun laumaan uutta verta ja vieraita linjoja. Toistaiseksi se onkin pitänyt paikkansa aika hyvin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 72, welsh C

wC-o. Coeden Dderw Ion

Coeden on mainittu blogissa vuonna 2017, kun tuolloin esittelin Ionicin C-welshejä ja nimesin sen yhdeksi suosikeistani (Ionicin C-welshit). Asiat eivät ole muuttuneet mihinkään, se on edelleen suosikkini tuon kuvansa takia. Olen joskus myös sanonut, etten aio tehdä Ionicista mitään taideprojektia, mutta joskus vain on sellaisia kuvia, jotka ovat niin sanotusti täydellisiä, vaikkeivät ne olisikaan yleisen käsityksen mukaan kovinkaan kummoisia. Coedenin kuva on juuri sellainen.

Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Kuva on mitä todennäköisimmin Suomessa otettu, ehkä Vermosta (tai missä ne poninäyttelyt nykyisin pidetäänkään), mutta se voi olla aika vanha kuva. Eikä ponin sektiosta ole varmuutta. (edit: Keskustassa tiedettiin, kyseessä on Cyntaf the Charmer)

Tuossa vanhassa C-welshien esittelytekstissä tulikin mainittua paljon edelleen paikkaansapitäviä seikkoja minun C-jalostuksestani ja tässä ne lyhyesti:

• C-sektio on vähän sellainen sivutuote, aina ollut.
• Usein C-welshien sukutauluissa on suloisesti sekaisin kaikkia muita sektioita.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että edes jossain määrin "puhdas" C-sektion poni on harvinainen näky ja ostoponeja ovat tainneet kaikki olla.
• Yritän vähän jalostaa C-welsheillä pientä kokoa, että se eroaisi selkeämmin D-sektiosta, jossa taas tykkään niistä isommista yksilöistä.
• Edellisestä kohdasta seuraa se, että mountain on yleinen näky C-sektioiden suvuissa.
• C-sektio saattaa olla lähtölistalla niin että luopuisin siitä. En tiedä raaskinko koskaan.

Coedenin suvussa näkyy erityisen hyvin tuo eri sektioiden sekoittelu: kaikkia löytyy! Toisaalta sieltä löytyy myös sitten Cwmnantcol Catrin, joka on se säännön vahvistava poikkeus, tosi pitkälti C-sukuinen ostotamma.

Coeden pitäisi varmaan lopettaa, mutta ei kai sitä nyt raaski!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 71, welsh D

wD-o. Criallt Hynfyd Mindlws

Ah, Criallt. Siinä myös yksi talli, jonka jäljet tulevat näkymään virtuaalimaailmassa todella pitkään. Siellä tehtiin hyvin merkittävä työ cobien jalostuksessa ja erityisesti uusien sukulinjojen luomisessa. 

Kun Criallt lopetti 2017 alkuvuodesta, lähdin tietysti kiiruusti ostoksille, kun viimeisiä kasvatteja myytiin. Koska en osannut päättää mitä haluan, halusin sitten kaikki loput cobit, joita siinä vaiheessa oli vielä tähteellä. Niitä toistakymmentä oli, jos nyt laskin oikein. Tuommoisen ponimäärän yhtäkkinen ilmaantuminen Ionicin suht vaatimattomaan cobilaumaan oli melkoinen piristysruiske. Ja crialltilaiset ovat todellakin jättäneet kavionjälkensä Ionicin cobijalostukseen.

Niitä crialltilaisia on Ionicissa vielä viisi hengissä, kun en millään tahdo raaskia lopettaakaan niitä. Ikäähän niillä on ja jälkeläisiäkin, mutta kun! Niistä valikoin Hynfydin nyt esiteltäväksi, sillä se on komea ori, jolla on komea suku.

Sen perusteella, mitä olen itse noita Crialltin pitkäsukuisten kasvattien sukutauluja pyöritellyt, voisin todeta Hynfydin emän suvun olevan varsin tyypillinen kasvattajalleen. Vaikka emällä on neljä polvea sukua, iso osa suvusta on ihan täysin crialltilaista, niistä suvuttomista kantaponeista lähtien. Crialltissa ei todellakaan pelätty kasvattaa ja keksiä määrää eikä sen puoleen pitkiä sukujakaan. 

Isän puolelta löytyy sitten muuta kuin Crialltin cobeja. Siellä on paljon kaikenlaista vanhaakin, tuoreempikin harrastelija nimittäin tunnistaa Luna-tunnuksesta Liinun virtuaalitallin kasvatit. Myös Llygedyn-tunnus on Crialltin omistajan Elenin kasvattajatunnus, joten hänen vaikutuksensa cob-jalostukseen ei rajoitu pelkästään Crialltiin. Ja onhan hän edelleen aktiivinen Tirioninsa kanssa. Mitä katsoin VRL:n tiedoista, hänellä on rekisterissä lähemmäs tuhatkunta kasvatettua welsh cobia. Hatunnoston arvoinen saavutus, sanoisin!