Minä sitten inhoan tilanteita, jossa yhtäkkiä joku sanoo tai itse huomaan että hei, tuo toinen omistaa saman hevosen kuin minäkin. Joku on myynyt hevosen kahteen kertaan, kahdelle eri omistajalle, joko epähuomiossa tai muiden syiden takia. Näitähän sattuu silloin tällöin, mutta aina se on vähän epämiellyttävää.
Tällainen tuli taas vastaan, eräällä toisella tallilla on sama arabitamma kuin meilläkin. Tarkistin viestit, olin ostanut tamman kesäkuussa, ilmoittanut sivut asianmukaisesti ja myyjä/kasvattaja oli vastannut viestiini saaneensa uuden osoitteen ja asian olevan ok. Ostopyynnössäni tein selväksi ettei hevonen saisi mitenkään aktiivista kisakotia, mutta jalostuksessa lyhyt- ja erisukuinen tamma olisi meille arvokas. Ja niin sen olikin tarkoitus varsoa ensimmäinen varsansa lokakuun alussa.
Kasvattaja on kuitenkin lopettanut toimintansa ja sivuilta löytyy enää lista kasvateista ja siitä, minne ne on myyty. Siellä lukeekin tamman olevan tässä toisessa tallissa! Lähettelin kasvattajalle mailia asiasta, mutten tiedä vastaako hän enää sähköposteihinsa, jos lienee lähtenyt virtuaalimaailmasta kokonaan.
Onhan sitä toki itsekin tullut joskus myytyä joku hevonen pari kertaa. Muistuupa mieleen eräs toinen arabitamma, jonka myin joskus kauan sitten ja jonka sivut katosivat netistä sittemmin. Myöhemmin minulta kyseltiin ostettavaksi tietynsukuisia arabeja ja koska tämä myyty ja kadonnut tamma oli juuri niitä hevosia, ajattelin sen olevan kadonnut ja unohdettu (Googlenkaan kautta ei löytynyt mitään), joten miksipä en myisi sitä vakavalle kasvattajalle, joka oli kiinnostunut siitä niin kovasti? Hän teki sivut, ilmoitti ne asianmukaisesti ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Happy end? Not.
Vähän myöhemmin kuitenkin bongasin aiemman ostajan ja kerroin tehneeni näin. Ajattelin että vanhalle omistajalle asia kävisi ilman muuta, olihan hän nähtävästi unohtanut tamman ja olisi tyytyväinen itsekin jos se pääsisi uuteen, aktiiviseen kotiin. Pyytäisi ehkä vielä anteeksi omaa laiskuuttaan ja huolimattomuuttaan, kun oli päästänyt tamman katoamaan netistä.
Ainahan sitä luulla saa! "Siis tammahan on minun kun sen minulle ensin myit ja vaikka hiljaiseloa ollaan vietettykin, niin se on silti edelleen minun enkä ajatellut siitä luopua". Ai jaa?
Koska uusi omistajakaan ei ollut hirveän innokas tammasta luopumaan, pyysin heitä selvittämään asian keskenään, koska se on minun mielestäni reiluinta. Vaikka kasvattaja olenkin, niin ei se ole oikein minun asiani alkaa sanella että sinä saat hevosen ja sinä et. Jos omistajat pystyvät asian sopimaan keskenään sovussa, niin se on parempi ratkaisu mielestäni. Kummallakin oli perusteensa omistajuudelle: toinen oli ostanut sen ensin, toisella oli esittää toimivat nettisivut.
En tiedä loppujen lopuksi, miten tamman kävi ja missä se nyt on. Ilmeisesti asia on sovittu, koska minuun ei ole otettu sen tiimoilta enää yhteyttä. Jos asia olisi riitaiseksi mennyt olisin varmaan ollut pakotettu puuttumaan asiaan. Siinä vaiheessa oli minun näkökulmastani ollut vahvasti voitolla se, joka ensimmäisenä esittää toimivat nettisivut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti