Jostain syystä sekä ihmisurheilun puolella että hevosurheilussa (puhun raveista ja laukoista) lyhyet matkat ovat enemmän suosiossa. Tietysti sen ymmärtää, satasen sprintti on huomattavasti yleisöystävällisempi laji kuin maraton ja se on myös nopeampi. Ja sprintterit ovat -ah- niin lihaksikkaita ja atleettisia verrattuna maratoonaririukuihin. Ei siis ihme, jos ihmisurheilun puolella sprintti on mediaseksikkäämpi laji kuin pitkät matkat.
Osin sama toistuu kyllä hevosten puolellakin, mutta enimmäkseen ehkä sillä tavoin, että lyhyillä matkoilla voi pärjätä jo ihan nuorena, täysiveriset ja lv-ravurit voivat aloittaa jo kaksivuotiaana, mutta ei tuon ikäiset vielä kestä ja jaksa pitkiä matkoja. Hyvä stayeri on yleensä parhaimmillaan vasta myöhemmin. Ja jokainen päivä, jolloin hevonen ei juokse rahaa, se syö sitä. Siksi radoille pyritään nopeasti.
Mutta virtuaalimaailmassa tuota ongelmaa ei olisi... Vaikka kyllä täälläkin tietysti halutaan hevoset nuorina radoille juoksemaan. Myös täällä tuntuvat lyhyet lähdöt olevan suositumpia ja yleisempiä kuin pitkät matkat, puhuttiinpa nyt sitten laukkahevosista (engl. täysiverisistä) tai ravureista. Muista laukkaroduista ei voida jakoa niin helposti tehdäkään, koska ryhmä 4 on pääasiassa pitkien matkojen hevosia ja ryhmä 5 hyvin lyhyiden matkojen ja nelosryhmä tuntuu olevan hyvinkin suosittu nykyisin, kun taas ainakaan meidän laukoissa ei vitosryhmäläisiä ole tungokseksi asti ollut.
Me taas olemme S:n kanssa vissiin jotenkin poikkeavia yksilöitä, koska me suosimme jostain syystä nimenomaan stayereita. En tiedä miksi, mutta jo ravipuolella monet meidän hevosista juoksivat pidempiä matkoja. Pitkänmatkanjuoksijat vain ovat niin... nam. Mikä tahansa keskenkasvuinen karvakuono pystyy selviytymään mailin pikapyrähdyksestä, mutta 3000 metrin juoksu vaatii oikeasti kuntoa, fysiikkaa ja asennetta. Pitkät matkat ovat kuninkaiden laji.
Paras esimerkki ravureista lienee tuontioriimme, orlovilainen Iskatel, joka todellakin oli pitkien matkojen spesialisti. Mailin matka on kisakalenterissa harvinainen näky, enimmäkseen siltä löytyy 2100 metrin kisoja ja niitäkin vain sen takia, että harvoin oli tarjolla sopivaa 2600 metrin tai 3100 metrin matkaa. Oli meillä toki lyhyiden matkojenkin ravureita ja peitsarithan kilpailivat lähes pelkästään mailia, kuten ne USA:ssa tekevätkin. Mutta silti mailin matkoja oli tarjolla ravipuolella aivan huomattavasti enemmän kuin kolmea tonnia ja itse kun raveja järjestin, osallistujia oli eniten lyhyille matkoille ja joskus pitkien matkojen lähtöjä jouduttiin ihan perumaankin.
Vähän samaa olen ollut huomaavinani myös laukkapuolella. Ainakin sitä keskimatkaa löytyy, mailista kahteen tonniin ja maideneissa myös alle mailin matkoja. 2600 metrin lähtökään ei ole ihan täysin harvinainen näky vaikka meidän stayerimme joutuukin kilpailemaan lähinnä 2200 metriä. Mutta auta armias, jos haluaisit ilmoittaa hevosesi 2800 metrin tai -jaiks!- 3000 metrin lähtöihin, mistäs sellaisia löydät ellet järjestä itse?
Tämä on noidankehä. Koska stayereita ei ole paljoa, niille ei kannata järjestää lähtöjä paljoa. Koska stayereille ei ole kovin hyvin lähtöjä saatavilla, niiden kilpailuttaminen on hankalaa. Ja kun kilpailuttaminen on hankalaa, ei stayereita hankita. Kun niitä ei hankita, ei niille kannata lähtöjä järjestää ja niin edelleen. Kuninkaat joutuvat katselemaan sivusta kun rahvas juhlii lyhyillä matkoilla. Ei kiva.
Lupaankin täten kaikille xx-stayereiden omistajille ja niiden hankkimista suunnitteleville, että GA:n laukkatoiminta tulee laajenemaat nelosryhmästä myös ykkösryhmään ja nimenomaan pitkille matkoille. Lokakuun Star Stayer-lähdöt eivät jää viimeisiksi lajissaan, siitä saatte minun kunniasanan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti