Kasvattajan vastuu virtuaalimaailmassa

Bongasinpa Pjortoin sivuilta tekstin otsikolla kasvattajan vastuu ja kyse on siis virtuaalihevosista. Mutta mikä on oikeasti virtuaalihevosen omistajan tai kasvattajan vastuu?

Kasvattajan vastuu voisi olla se, että jos myy kasvattinsa, myy sen vain yhdelle, ettei tule näitä jakautuneita hevospersoonia. Tietysti myös kovin läheisen ja/tai perustelemattoman linjasiitoksen välttäminen voisi kuulua kasvattajan vastuuseen vanhempia valitessaan. Eihän sillä oikeasti ole virtuaalimaailmassa niin väliä, täällähän hevosilla ei ole perinnöllisiä ongelmia, mutta kun sitä nyt yleensä vältellään ja ihan hyvä niin.
Omistajan vastuu... No, jos nyt saisi pidettyä ne omistamiensa hevosten sivut netissä vielä senkin jälkeen, kun itseltä kiinnostus koko harrastusta kohtaan on kadonnut. Tämäkin tuntuu olevan ihan liikaa vaadittu turhan useilta eikä Geon alasajo yhtään helpottanut asiaa.
Tietysti omistajan vastuulla on myös toteuttaa ne myyntiehdot, joita hän ostaessaan kasvattajalle lupasi. Se mitä lupaa, on pidettävä, olivatpa ne ehdot miten naurettavia tahansa. Kaikkeen ei ole pakko suostua, mutta sitten voi jäädä tiettyä hevosta vaille (vinkki: meiltä saa useamman rodun hevosia sillä ehdolla, että tekee sivut sille ja ilmoittaa ne meille).

Mutta että varsan pitäisi olla parempi tai ainakin samantasoinen kuin vanhempansa? No tämä on tietysti reaalimaailman kasvatuksen kivijalka, se tärkein syy, miksi kasvattamista ylipäänsä tapahtuu. Jos tätä ei yritettäisi, voitaisiin vain keskittyä lisäämään yksilöiden määrää muusta piittaamatta. Lemmikkipuolella tätä kutsutaan nimellä pentutehtailu.
Miten tämä soveltuu virtuaalimaailmaan? Huonosti, suvun lisäksi virtuaalihevonen ei peri vanhemmiltaan mitään. Sen voidaan kuvitella perivän, siihenhän perustuu esimerkiksi meidän värijalostus ja se, että toisinaan yritetään valikoida varsoille sellaisten hevosten kuvia, joiden rakenteessa on jotain samaa. Emme kuitenkaan vaadi tätä kasvattiemme ostajilta ja vähän vaikeata se olisikin.

Paras mahdollinen nettisivu henkisesti ja fyysisesti on sitten makuasia. Jonkun mielestä se tarkoittaa pitkää luonnekuvausta, toisen mielestä mahtavaa kuvaa ja rakennetta, jonkun mielestä oikeannäköistä sukua, joidenkin mielestä sikapitkää kisakalenteria, joillekin realistisuutta niin kisaamisessa, koulutustasossa kuin väreissäkin. Siitä saa sitten valita, millä perusteella käyttää hevosia jalostuksessa ja miellyttääkö tämä valittu peruste kaikkia.

Ja hevosen ns. "hyvyys" (jos sillä ei tarkoiteta yksinomaan sukua) on edelleen täysin riippuvainen sen omistajasta ja hänen viitseliäisyydestään. Kisakalenteri, luonnekuvaus, kuva, kaikki nämä riippuvat siitä, miten omistaja haluaa hevoseensa panostaa ja mitä hän katsoo hevosen parhaaksi. Ei siinä kasvattajalla lopulta ole paljon sanomista, ellei halua jatkuvasti läähättää omistajan niskassa vahtimassa, että kasvatilla nyt varmasti on puhtaimmat virtuaalipurut karsinassa ja kovin kilpailutustahti, mitä kuunaan on nähty.

Minä joskus yritin tällaista reaalimaailmaan nojaavaa jalostusta ja sen perusteella jätin käyttämättä jalostuksessa erästä luonnevikaiseksi keksimääni tekketammaa. Sen ainoan varsan ruunasin eikä se koskaan varsonut toista varsaa. Se oli äärimmäisen typerä temppu, koska sen seurauksena kuoli Little Dinosaurin tammalinja ja se katosi suvuista muutenkin melkein täysin. Nyt reilun viiden vuoden jälkeen se kaduttaa.

Puhumattakaan nyt siitä, että laki ei suoranaisesti määritä nettisivuille soveltuvia elintiloja tai eläinlääkärit parantamaan sairaita nettisivuja... Hyvä teksti tuo Pjortoin juttu olisi, jos kyse olisi tosiaan reaalikasvattajasta, mutta virtuaalimaailmassa tuo on muualta kopioidun oloinen eikä sovellu tänne juuri lainkaan.

PS. Joskus Ionicin alkuaikoina joku huolestunut sielu tuli vieraskirjassa tivaamaan, miten kuvittelemme pystyvämme esimerkiksi ulkoiluttamaan kaikki tuolloin meillä olleet 400 hevosta. Se on hyvin yksinkertaista: pannaan läppäri reppuun, reppu selkään ja lähdetään lenkille. Sillä ne nettisivut tulee ulkoilutettua.