keskiviikkona, tammikuuta 01, 2014

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tammikuun jonkinlainen teema on askellajihevoset ja niinpä oriiksi valikoitui paso fino Silvestre Ion, tammaksi tennesseenwalker Tijuana's Merry Chinita, ja talliksi erityisesti saddlebredeihin keskittynyt Hawa Gaited Horses.


Silvestren suku on ehkä parasta mitä meillä löytyy paso-puolelta. Sen molemmat vanhemmat ovat Amelien kasvatteja ja harvinaisiin rotuihin perehtyneet tietävät miten Amelien kävi: se lopetti ja katosi ennen kuin ehti vaikuttaa mitenkään suuresti minkään yksittäisen rodun kantaan. Tosin Silvestren molempien vanhempien suvut eivät ole erityisesti Ameliesta peräisin vaan ne ovat ostohevosia. Sieltä löytyy Branwenin hevosia, vain vähän aikaa toimineen Pasos de Covonden hevosia ja vähän myös ionicilaisia.
Silvestre on meidän pasoista pitkäsukuisimpia ja koska kanta on kovin pieni, se on tuottanut jo ongelmia. Jos katsotte noita tammoja, joita se on astunut, useimpien suvuista löytyy jokin sama nimi kuin Silvestrelläkin. Valitettavaa, muttei voi mitään. Tarkoituksena olisi keksiä ainakin yksi kokonaan uusi paso fino -suku, mutta sitä ei nyt tähän hätään olla saatu aikaiseksi ja Silvestre on jo kovin vanha.


Tijuana's Merry Chinita tuli meille RDN:stä reilu vuosi takaperin kun Kerppa myi tallinsa vanhoja hevosia pois. Sieltähän tuli meille iso lauma erilaisia puoliverisiä, joita on täällä blogissakin hehkutettu, mutta niiden lisäksi näitä harvinaisempia otuksia.
Suvultaan Chinitakin on hyvin arvokas, varsinkin meille. Sillä on vain yksi polvi sukua netissä, isä Nonstance Bloed on kuitenkin sellainen nimi, joka esiintyy yleensä vain pidempien sukujen kaukaisemmissa sukupolvissa. Emä Wenarie Suzy Marquita puolestaan on hyvin harvinainen nimi, se esiintyy vain parin meidän hevosen suvussa ja sielläkin kauempana. Chinita ei ole meillä vielä varsonut, mutta senkin aika tulee kyllä ja voin taata, että se jättää useampia varsoja!


Hawa Gaited Horses on ollut vähän sellainen "tuntematon suuruus" meille, en tiedä muista. Talli on toiminut pitkään ja jo vuonna 2009 se vaihtoi nimensäkin Hawaksi, saddlebredit ovat olleet ykkösrotu jotakuinkin aina, kasvattejakin on syntynyt ainakin vuodesta 2010 lähtien sen verran, ettei sitä voi edes sanoa miksikään pitsinnypläystalliksi, niitä on myyty muualle, mutta allekirjoittanut vissiin on sen verran kovapäinen idiootti, ettei ole oikein rekisteröinyt koko tallia. En tiedä miksi, mutta kyllä hävettää.

No, tosiasiassa huomasimme kyllä Hawan pari vuotta sitten, kiikutimme nimittäin tallin saddler-oreille jonkinlaisen lauman meidän tammoja kylään. Siksipä meillä on monia saddlebredejä ja National Show Horseja, joiden isä on Hawan hevosia. Se on ollut tervetullut piristysruiske meidän saddler-jalostukselle.

Hawa kuuluu niihin talleihin joiden sivuilta ei pääse hevin pois sinne kerran päädyttyään. Jaan täysin S:n mielipiteen siitä, että virtuaalitalli on tasan niin kiinnostava kuin sen hevoset ovat. Saddlebred-tallin on siis oletusarvoisesti oltava jo keskimääräistä kiinnostavampi, koska saddlebred on rotuna kiinnostava, hieno ja vielä meidän oma kasvatusrotu (se nostaa kiinnostavuusastetta entisestään). Hawa ei kuitenkaan tyydy pelkkään erikoisempaan rotuunsa vaan hevoset ovat juuri sellaisia, mitä minä arvostan:
– niitä on paljon
– niillä on eripituisia sukuja
– nähtävästi pitkäsukuisiakaan ei boikotoida
– niillä on upeat kuvat (ei aina ne rakennekuvat)
– valokuvallisia ja piirroskuvallisia on suloisesti sekaisin, molempi parempi, sanon minä
– harvinaisempia värejäkin löytyy: kimoa, päistärikköä, samppanjaa, voikkovärejä, tobianoa
– värien periytyminen on realistista, varsinkin niiden erikoisvärien
– tallille on luotu paljon ihan ikiomia sukulinjoja, mutta eipä omistaja näytä kammoavan ostohevosiakaan. On sinne meiltäkin mennyt hevosia.
– luonnekuvaukset ja sukuselvitykset, jos niitä on, ovat lyhyitä ja napakoita, mutta useimmissa tapauksissa hyvin persoonallisia: ne jaksaa ja viitsii oikeasti lukea läpi

Eikä tässä vielä kaikki: tallilla on mukava ulkoasu, joka välttää useimmat virtuaalitallien yleisimmistä käytettävyyskatastrofeista. Mikään asia ei pahasti ärsytä. Tämän lisäksi talli järjestää jossain määrin aktiivisesti oman lajinsa kilpailuja. Voiko yhdeltä tallilta pyytää oikeasti tämän enempää?

– Gin

Ei kommentteja: