Ht.netissä pohdittiin vaihteeksi taas syntyjä syviä, kun kyseltiin erilaisten tallien hevosten sukupuolijakaumaa ja syitä erilaisille jakaumille. Päätin kirjoittaa meidän tilanteesta ja tavoista postauksen tänne blogiin, kun tästä tulee taas pitkä teksti, joka ei pysy lähellekään aiheessa.
Reaalimaailman siittolat, oriasemat ja orivalinta
Reaalimaailmassahan on jalostuspuolella oriasemia ja siittoloita, ensinmainituissa on oreja (tai niiden kautta ainakin kulkee sperma), jälkimmäisissä yleensä enemmistönä tammoja. Sitten on tietysti yksityisiä tammanomistajia ja oriinpitäjiä, muttei nyt puututa näihin. Tällaisella jaolla on ihan perusteet olemassa, tietenkin, nimittäin jos siittolassa aiotaan kasvattaa hevosia, siihen tarvitaan tammoja, ei auta muu. Yksi ori voi astua monia tammoja kaudessa ja spermankeruun, keinosiemennyksen, pakastamisen ym. tekniikoiden avulla yksittäisen oriin vuotuinen jälkeläismäärä voi nousta moniin satoihin eikä tamman tarvitse oria edes nähdä. Tamma taas varsoo oletusarvoisesti sen yhden varsan, alkionsiirtotekniikat tai vastaavat ovat harvinaisia ja ilmeisen kalliita, niitä ei käytetä mitenkään yleisesti. Ja tammoja niihinkin tarvitaan. Siksi siittolassa voi olla kymmeniä tammoja ja vain yksi ori, jos sitäkään.
Reaalimaailmassa myös jalostukseen käytettävät oriit seulotaan tarkemmin, aivan erityisesti yleisten urheiluhevosrotujen parissa (puoliveriratsut, ravihevoset) ja uskaltaisin väittää, että kohtuullinen osa kunkin ikäluokan oreista ruunataan tai muuten vain eivät koskaan jätä jälkeläisiä. Sitten ovat ne huippuoriit, joiden varsamäärät ovat suunnilleen tähtitieteellisiä ja sitten ne loput, jotka jättävät ehkä muutamia varsoja. Jätin laukkahevoset mainitsematta tässä, koska en tiedä mikä niiden tilanne oikeasti on. Täysiverisillähän ei saa käyttää keinosiemennystä, oriit astuvat luonnonmenetelmällä ja niinpä niiden vuotuinen varsamäärä jää väkisinkin pienemmäksi.
Virtuaalimaailma: orivalinta puuttuu, samoin ongelmat
Virtuaalimaailma on tietenkin ihan toisenlainen tässä asiassa. Oreja ei seulota mitenkään, aniharva ruunataan (ja niistäkin voidaan jättää pakastetta, varmuuden vuoksi), kisatulokset ja laatispalkinnot ovat kaikkien saatavilla eivätkä ne kerro oriista itsestään mitään. Ainoa, mitä ori (tai tammakaan) periyttää eteenpäin ihan oikeasti, on suku. Ja koska varsakin voi olla huippukilpahevonen vaikka polveutuisi kolmijalkaisesta lypsyjakkarasta, ei vanhempien valintaan tarvitse kiinnittää erityistä huomiota, riittää että edustavat sopivia rotuja ja että varsan suvusta tulee sellainen kuin kasvattaja haluaa.
Toisaalta virtuaalimaailmassa ei ole näitä reaalimaailman esteitä jalostukselle. Täällä ei tunneta maantieteellisiä etäisyyksiä, ei kalliita astutus- ja varsamaksuja, ei terveysongelmia, ei vaadittuja testejä, ei valtiollisia rajoituksia, ei hedelmöitys- tai tiinehtymisongelmia, joten täällä todellakin voi astuttaa minkä tahansa millä tahansa ja saada siitä varsan. Toisaalta täällä vältellään yleensä linjasiitostakin viimeiseen asti, vaikka reaalimaailmassa esimerkiksi Speedy Crown voi esiintyä ravurin suvussa useita kertoa kohtuullisen lähekkäinkin. Jotain 4+4-linjausta johonkin hyväksi periyttäjäksi tiedettyyn oriin ei pidetä minään ongelmana.
Suku, virtuaalimaailman jalostusperuste
Voisin väittää, että virtuaalimaailman jalostus pyrkii loppuviimeksi monipuolisuuteen suvuissa. Se näkyy monessa asiassa. Esimerkiksi tammoja ei astuteta samalla oriilla montaa kertaa, yleensä ori vaihtuu joka kerta ja täten kaikki varsat ovat suvuiltaan uniikkeja. Jo yksin se riittää tekemään niistä arvokkaita jalostushevosia virtuaalimaailmassa. No, eipä niitä oreja tosiaan ruunatakaan ja kun niin moni harrastaja jalostaa ainakin sivutoimenaan, väitän että useimmat virtuaalitammat varsovat elämänsä aikana ainakin kerran, usein enemmänkin. Toinen seikka on tuo jo edellä mainittu linjajalostuksen välttäminen, sukuihin ei haluta samoja nimiä, koska siitä ei hyödytä mitenkään (koska ne eivät varsinaisesti periytä mitään hienoja ominaisuuksia), mutta se kaventaa kuitenkin monipuolisuutta pieneltä osaltaan.
Tämän vuoksi virtuaalimaailmassa on siis paljon jalostukseen käytettäviä oreja ja kun puhutaan virtuaalisesta siittolasta, siellä on tietysti tammoja, mutta yleensä myös yhtä paljon oreja. Oriasemia sen sijaan ei juuri ole, koska yleensä jokainen oriinomistaja on samalla kasvattaja. Niinpä virtuaaliset siittolat ovat reaalimaailman siittolan ja oriaseman yhdistelmiä. Useimmat taisivat tuohon mainittuun viestiketjuun kommentoidakin, että orien ja tammojen määrä on suunnilleen puolet ja puolet, kuten loogisinta on.
Meidän tallit
Niin se on meilläkin, näin perstuntumalta, jos nyt jossain rodussa on jonkin prosentin heittoja jommankumman sukupuolen hyväksi, niin ne erot eivät ole millään tavoin merkittäviä.
Olemme toisinaan kyllä Virginian kanssa miettineet, että mitä jos vähentäisimme orien määrää ja keskittyisimme tammoihin eli niihin, jotka varsoja oikeasti tuottavat. Teoriassa hyvä ajatus, mutta käytännössä ei kuitenkaan toimi nykyisenkaltaisessa virtuaalimaailmassa. Ensinnäkin osa meidän roduista on sen verran harvinaisia, että tarvittavaa määrää sopivansukuisia ja -rotuisia oreja ei ole tarjolla muilla talleilla.
Eikä tilannetta voi korjata edes sillä, että myisimme omia orikasvattejamme muualle. Ensinnäkin niiden myyminen on vaikeata, kun rodut kiinnostavat niin harvaa ja lisäksi moni vielä nirpistelee pitkille suvuille, vanhempien kisaamattomuudelle ja sen sellaiselle.
Ja vaikka me saisimme oreja myytyäkin suuremmassa määrin, ovat ne aina vieraalle joutuessaan katoamisvaarassa. Virginia ja oma kokemus ovat opettaneet sen, että jos haluaa pitää jonkin hevosen tallessa ja varmasti käytettävissä jalostukseen, se pitää omistaa itse, piste. Kaikkialla muualla se on tuhoontuomittu, se joko unohtuu, hukataan, sivut katoavat, domain vaihdetaan eikä vanhoille sivuille päivitetä linkkiä uuteen osoitteeseen, omistaja vaihtaa sähköpostiosoitetta tai lopettaa harrastamisen (Kerpan tallit ovat toistaiseksi olleet ilahduttava poikkeus), jolloin ori ei ole enää meidän käytettävissä jalostukseen, kun me emme alennu kirjaamaan myyntiehtoihimme nöyryyttäviä ja häpeällisiä lauseita takaisinotto-oikeudesta. Niinpä jokainen ori, jonka koemme arvokkaaksi jalostuksen kannalta, täytyy pitää itse.
Virtuaalinen oriasema?
Mutta siitä huolimatta virtuaalimaailmaan pitäisi kyllä oriasema saada! Olen aina ihmetellyt, ettei täällä sellaisia oikein ole. Tai ainakaan itse en ole moisiin törmännyt ja vaikka olisinkin, ei niiden rodut yleensä ole olleet suuremmin kiinnostavia. Sellainen kunnon oriasema, josta löytyisi monia rotuja, erilaisia sukuja ja vaihtuva valikoima olisi kyllä enemmän kuin tervetullut. Eihän oriaseman pitäjän tarvitsisi omistaa kaikkia oreja itse, jos saisi asemalle liisaukseen muiden oreja tietyksi ajaksi kerrallaan.
Periaatteessa kyllä ymmärrän miksei tällaisia ole: oriinomistajat haluavat nähdä oriinsa jalostuksessa ja useimmat haluavat omasta oriistaan ainakin yhden varsan itselleenkin, joten heillä on sitten useimmiten omia tammoja ja niinollen heillä on siittola, ei oriasema. Toisaalta jotkut oriinomistajat haluavat valikoida itse orien astumat tammat ja tammojen omistajatkin, pitää olla kisattu ja tuloksia ja laatisarvosteluja ja oikea painotuslaji ja siistit sivut ja niin edelleen, vaikkei varsa edes päätyisi oriinomistajalle itselleen. Virtuaalimaailmassa jälkeläisten suuri määrä ei ole meriitti vaan pikemminkin päinvastoin, jotkut jopa oikein ylpeilevät sillä, että heidän oriinsa astuvat vain valikoituja huipputammoja, vaikka tämä osin sotiikin virtuaalisen hevosjalostuksen perusperiaatetta eli sukujen monipuolisuutta vastaan.
Virtuaalinen orilista!
Oriaseman sijaan kyllä orilista voisi toimia paremmin. Laukkahevosilla moista yritettiin, mutta eipä tuo ole oikein toiminut. Minusta tämä olisi kaikkein paras VRL:n yhteydessä: jokainen rekisteröidyn oriin omistaja voisi ilmoittaa oriinsa listalle, orimainossivulla pitäisi ilmoittaa mahdolliset lisätiedot ja rajoitukset, kuten esimerkiksi:
– suvun pituus (VRL:ään ei kuitenkaan ole kaikkia esivanhempia rekisteröity, jos on vähänkään pitkäsukuisempi ori)
– väri (jos ei ole rekisterissä eikä halua sitä sinne lisätä syystä tai toisesta)
– kilpailu- ym. saavutukset (jos kokee ne relevanttina tietona)
– astuuko minkärotuisia tammoja
– pitääkö tamman olla kilpailtu
– pitääkö varsalla kilpailla
Oreja voisi sitten hakea rodun, suvun pituuden, painotuslajin ja/tai värin perusteella, hakutuloslistasta voisi klikata rekisterisivun auki ja sieltä tietysti hevosen omat sivut. Kun sopiva ori löytyisi, lähettäisi tammanomistaja orilistan astutuspyynnön klikkaamalla itsensä orikohtaiselle lomakkeelle, johon täytettäisiin tamman VRL-tunnus, haluttu astutuspäivämäärä, mahdollisesti varsan arvioitu syntymäaika, ja lisätiedot, kuten vaikkapa perustelut jollekin poikkeukselliselle rotuyhdistelmälle, suunnitelmat varsan tulevaisuuden varalle yms. Astutuspyyntö lähetettäisiin oriinomistajalle, joka voisi sen hyväksyä tai hylätä kommenttien kera. Sitten kun varsa syntyisi ja rekisteröitäisiin, siitä tulisi ehkä vielä erikseen ilmoitus oriinomistajalle: tässä on nyt tämä varsa. Ehkä jo astutuspyynnön hyväksyttyä oriin rekisterisivulle tulis huomautus, että tämmöinen varsa on syntymässä tässä joskus.
Tietenkin tässä on omat ongelmansa, jotka kylläkin liittyvät enimmäkseen hevosenomistajien leväperäisyyteen. Toiset eivät muista päivittää hevosen vaihtunutta osoitetta VRL:n rekisteriin (jolloin osa suvusta voi jäädä näkemättä), toiset eivät käy VRL:n sivuilla kuin kerran parissa kuukaudessa, joten astutuspyyntöjen pitäisi tulla oriinomistajien mailiin (ja eikös VRL:llä ollut joskus ongelmia sen kanssa että se katsottiin spämmibotiksi ja sittemmin esimerkiksi rekisteröinti-ilmoitukset ovat tulleet vain VRL-profiilin viestikansioon, josta ne poistuvat viikossa vai miten se nyt oli), kuolleita oreja ei päivitetä kuolleiksi rekisterissä, joten kuollut ori voisi roikkua orilistalla hamaan tulevaisuuteen asti, samoin jos omistaja lopettaisi harrastuksensa ja niin edelleen. Huolellisella suunnittelulla ja tietyillä rajoituksilla nämä ongelmat voitaisiin saada supistettua siedettäviin mittoihin. VRL:n ylläpito hoi: jos kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä, minulla olisi parikin ideaa tämän varalle.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti