Reaalimaailman suomenhevoskasvatuksessa puhutaan valtasuvuista, valtaoreista ja erisukuisista hevosista. Valtaoreja ovat Hilu, Vieteri, Vokker ja Suikku, kaikki paljon käytettyjä siitosoreja. Jos hevosen suvussa ei ole jotakin näistä oreista, se katsotaan erisukuiseksi. Väljempi määritelmä on se, että ketään näistä neljästä oriista ei saa esiintyä 4:ssä ensimmäisessä sukupolvessa.
Taannoin Keskustassa kyseltiin, että miten virtuaaliharrastajat näkevät termit erisukuinen ja valtasukuinen suomenhevonen, onko sellaisia olemassa virtuaalimaailmassa ja jos on, mitkä ovat valtaoreja (ketju). Minä en virtuaalisista suomenhevosista tiedä, mutta kommentoin ketjuun silti sillä periaatteella, että jos virtuaalisten suomenhevosten tilanne on yhtään samanlainen kuin muiden suurien rotujen, niin se pohdinta pätee varmaan suomenhevosiinkin sitten. Ilmeisesti vastaukseni oli tyhjentävä, koska enempää keskustelua ei syntynyt.
Kantava ajatus kommentissani oli se, että ei, virtuaalimaailmassa ei ole varsinaisesti tällaisia valtaoreja tai erisukuisia hevosia. Virtuaalihevosten jalostus eroaa reaalimaailman jalostuksesta kuin jänis älypuhelimesta, ei kerrassaan mitään tekemistä keskenään:
- IRL halutaan käyttää huippuperiyttäjiä vs. URL ei ole olemassa huippuperiyttäjiä.
- IRL täytyy käyttää niitä oreja ja sukuja joita on vs. URL voi aina keksiä uusia sukuja jos olemassa olevista ei löydy.
- IRL suokkien kanta pieneni radikaalisti 50-luvulta lähtien, jolloin hävisi myös sukulinjoja vs. URL katso edellinen kohta
- IRL rahalla on väliä, varsalla on hyvä olla jonkinlaista käyttö- tai myyntiarvoa vs. URL mikä raha?
- IRL orivalintaa rajoittavat monet seikat (hinta, sijainti, terveysasiat jne) vs. URL mitään esteitä ei ole.
- IRL samasta yhdistelmästä voidaan teettää useita varsoja vs. URL samaa yhdistelmää käytetään harvoin.
Tietysti virtuaalimaailmassa pienellä, harvinaisella rodulla jokin yksittäinen hevonen saattaa nousta ylikäytetyksi rodun kantaan nähden, mutta tämä on yleensä tilapäistä. Kasvattajat huomaavat tämän väistämättä jossain vaiheessa ja tekevät asialle jotakin, kuten etsivät uusia sukulinjoja tai keksivät niitä itse. Historia tuntee toki ns. muotioreja 2000-luvun alkuvuosilta, mutta näilläkin suosio saattoi vaihtua välttelyksi kun nimestä tuli turhan yleinen näky (Virginia haluaa huomauttaa tähän, että syy välttelyyn ei välttämättä ollut pelkästään jalostuksellinen).
Mutta sitten: minä puhun mielelläni erisukuisista hevosista (oikeastaan taidan käyttää termiä "vierassukuinen"), kun ostan Ioniciin tai GA:han hevosia, jotka eivät ole sukua kellekään omistamalleni hevoselle. Lisäksi ainakin joissain roduissa voisin ehkä jopa puhua valtahevosista, ne ovat niitä sellaisia, joiden nimi esiintyy omilla hevosillani vähän turhan usein. Käytän niistä kylläkin termiä "mieliharmi". Pienessä mittakaavassa tällaisia valtahevosia voi siis olla ja ehkä muillakin kasvattajilla on samanlaisia hevosia. Oletteko huomanneet? Osaatteko jopa nimetä niitä hevosia, joiden nimi vilahtelee omien hevostenne suvuissa usein?
– S
5 kommenttia:
Miulle tuli heti valtaoreista mieleen miten hackneyponeja kasvattaessani läräsin +2 polven sukuja, ja jos sieltä ei löytynyt paria Saxo ROW x Outrigger Fortuna, onnittelin itseäni virtuaalisella selkääntaputuksella. :D
Muuten on kyllä virtuaalinen kasvatus ihanan helppoa. Ainoa nimi jonka ilmestyminen taulussa ("äh, tämä on täälläkin") välillä latistaa fiilistä on uusia spanish norman-yhdistelmiä tehdessä Duc Obscur, mutta sekin on ihan itseaiheutettua, tarkoituksellakin. En voi edes harmiksi sitä siis laskea.
Miten muuten Ionicissa/Ginissä, sallitteko samojen nimien kertautuvan suvussa, jos puhutaan +4 polvista, ja missä määrin?
Tunnistan kyllä tuon useammankin (harvinaisemman) rodun kohdalla, että kun mennään vähänkään pidempisukuisiin hevosiin, niin siellä saattaa hyvin helposti toistua liian usein tietyt nimet. Hackneyponit kun mainitsit, niin meillä on siellä oma kasvatti, tamma Aileen Ion. Sen emänisä on muuten tuo Outrigger Fortuna, että terveisiä vain... Mutta sekin on nyt parantamisvaiheessa, ennen kuin ponikanta pääsee liian pitkäsukuiseksi, kehuinhan juuri keksineeni ja ostaneeni suvuttomia ja erisukuisia poneja useammankin kappaleen.
Tuo linjasiitosasia on vähän sellainen, että suhtaudun siihen aika lepsusti. Koska meillä ei sukutauluja merkitä viidettä polvea pidemmälle, ei viidennen polven jälkeisillä nimillä ole mitään merkitystä. Laskin joskus vuosia sitten erään pitkä- ja vanhasukuisen ahaltekin suvusta Grannuken muistaakseni 13 kertaa! Siinä sukutaulussa se ei näkynyt kuin ehkä kerran tai kaksi, jos sitäkään, joten en nähnyt sitä ongelmaksi.
Sitä lähemmät sitten menevät suunnilleen näin, toki asiassa on rotu- ja tilannekohtaisia muuttujia:
3+3 ja sitä tiukemmat on ehdoton ei tai ainakin vain tosi-tosi satunnaisesti ja sille pitäisi olla jokin perustekin sitten vielä. Joskus käy vahinkoja.
3+4 vähän sama, yritän välttää mahdollisimman pitkälle.
4+4 välttelen tätäkin, muttei ole kauhea katastrofi. Joskus vaan tarttee näitäkin tehdä.
4+5 jos yksi nimi esiintyy näin, niin se on okayish, ei tavoiteltua muttei katastrofikaan.
5+5 aika ok, voi olla että parikin nimeä esiintyy näin, muttei sen useampia juurikaan.
Mitä enemmän lempiponi, sitä enemmän näkyy omissa suvuissa. Moanan melkein kaikkien welshmountainien suvussa alkaa olla tamma Goldwood's Honey Bonnie. Part bredeissa taas esiintyy vähän turhankin usein suvuttomat oriit Verdejo Sauvignon Blanc ja Devil Himself, jotka molemmat olivat yksiä suosikkiponejani ja joiden molempien varsatkin pääsivät suosikin asemaan. Samoin meinasi käydä yksipolviselle oriille Juksulan Avoir March, jonka yleistymiseen puutuin ja sen jälkeläisenjälkeläiset ovat saaneet vain yhden varsan kukakin.
Juksulan arabeissa on tulossa jossain kohti ongelma orista Faquab al Qatar, jolta jäi sekä ori- että tammajälkeläisiä Juksulaan. Osin tämä tosin johtuu myös Juksulan arabikannan pienestä koosta. Faquab näkyy myös Moanan part bredien suvuissa muistaakseni kahtakin eri kautta, mutta ei toistaiseksi ongelmaksi asti.
Joskus kun on hyvin aikaa, niin olisi ihan mielenkiintoista käydä omien ponien sukuja tarkemmin läpi sillä ajatuksella, että miten yleisiksi jotkin suvuttomat lempiponit ovat oikeastaan käyneet omissa kasvateissa.
Lisäksi osaltaan vaikuttaa myös se, että URL siitosoreja on suhteessa paljon enemmän kuin IRL, virtuaalikasvattajilla on usein oreja yhtä paljon kuin tammoja. Itse olen onnistunut pitämään suvut ilman liiaksi yleistyviä hevosia, mutta kasvatan kohtalaisen yleistä rotua, jolloin voi hyödyntää myös muiden tuonteja ja kasvatteja.
Nintsu: tunnistan tämän myös, mitä tärkeämpi hevonen, sen enemmän ja kauemmin sitä tekee mieli käyttää myös jalostuksessa. Tosin minulla kummittelee takaraivossa aina se Virginian pettymys aikoinaan, kun hänen lempparinsa Wizzerria oli kadota jossain vaiheessa kokonaan puhtaiden täysiveristen suvuista.
Nimetön: tosi hyvä pointti, unohdin sen kokonaan listastani! Tai ehkä sen voi laskea tuohon orien käytön rajoituksiin, noin laajasti ajateltuna. Monilla roduillahan ei reaalimaailmassa saa edes käyttää muuta kuin kantakirjattua oria, ainakin jos aikoo saada varsankin sitten rekisteriin/kantakirjaan. Kaikki oriit eivät tietenkään pääse kantakirjaan, vain ne parhaat. Siksi puhummekin jalostuksesta emmekä vain hevosten määrän lisäämisestä. Ja väittäisin että melkoinen prosentti reaalimaailman oreja myös ruunataan, kun taas virtuaalimaailmassa suunnilleen ei ikinä ja jos ruunataankin, niin todennäköisesti tarjolla on kuitenkin pakastetta.
Lähetä kommentti