Kesäsarja: suosikkipikselit osa 30, hannover

hann-t. Balsamifera GA

Hannover on tainnut vuosien mittaan olla yksi yleisimmistä puoliveriroduista virtuaalimaailmassa. VRL:n tilastojen mukaan puoliverirotujen kärkikolmikko on FWB, trakehner ja hannover, mutta jos tarkastellaan vuoden 2010 jälkeen rekisteröityjä hevosia, hannover taitaa päihittää trakehnerin. Joinain vuosina hannover on ollut jopa suositumpi kuin FWB.

Tämän pohjalta voi pitää kenties jopa erikoisena sitä, että hannover ei ole Ionicissa koskaan ollut oikein minkäänkokoinen rotu. Meillä on ollut nuo kolme pääpuoliveristä, FWB, trakehner ja oldenburg, joita on kasvatettu ihan alusta lähtien ja niiden lukumäärät ovatkin suuret. Westfalen on sitten neljännellä sijalla ja vaikka se onkin kasvatusrotuna uudempi tulokas, sen lukumäärä on jo ihan merkittävä. Niitä on useampi kymmenen.

Mutta hannover on ihme väliinputoaja! Onhan niitä vuosien mittaan ollut, mutta vain muutamia yksilöitä. Silloin tällöin jokunen varsakin on syntynyt, kuusi yhteensä tähän mennessä. Mutta että noinkin yleinen rotu virtuaalimaailmassa ja sitten Ionicissa niitä on ihan häviävän vähän. Yhtälö on outo, varsinkin kun hannover kelpaisi oikein hyvin FWB-jalostukseen. En käsitä.

No, ehkä ja toivottavasti tilanne paranee, sillä alkuvuoden puoliveripuuskassani tulin keksineeksi toistakymmentä suvutonta hannoveria: neljä kouluoria, neljä esteoria, neljä koulutammaa ja neljä estetammaa. Varsoja näille ei ole vielä suunniteltu kovin suurissa määrin, mutta tulevaisuudessa niitä tulee kyllä syntymään. Ja ulkopuolisista hevosista olen toki aina kiinnostunut.

Balsamifera on yksi näitä talvella keksittyjä tammoja. Sinänsä siinä ei vielä ole juuri muuta nähtävää kuin kuva, joka on kyllä minusta tosi nätti. Balsamifera on kesäkuun alussa varsonut Namyshillin suvuttomasta oriista hannover-varsan, joka tätä kirjoittaessa on vielä sivuton, mutta tulee olemaan ori nimeltä Dagomar Ion.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 29, hackneyponi

hacknp-o. Captain Darling Ion

Hackneyponeista oli taas vaikea valita yhtä esittelyyn, sillä kyseessä on yksi lempiroduistani (No. Niitä minun lempirotuja nyt ei kovin montaa sataa olekaan.) ja laumasta löytyy tosi paljon uusia ja vähän vanhempia suvuttomia tuonteja, ostoponeja, omia kasvatteja, hienoja kuvia, palkittuja poneja ja ties mitä. Mennään nyt kuitenkin pitkäsukuisella omalla kasvatilla, jonka suvusta voisin kirjoittaa ja kirjoitankin pienoisromaanin. Ottakaa siis hyvä asento ja kuppi teetä tai kahvia.

Hackneyponi ei ole todellakaan mikään yleinen rotu virtuaalimaailmassa, mutta toisin kuin hevoskokoista serkkuaan, niitä on vuosien mittaan löytynyt yksi sieltä ja toinen täältä. Kerppa niitäkin kasvatti aikoinaan. Malibusta niitä löytyi, samoin Disan Glenwoodista, Rebellionista, Tijuanastakin, muutamilta tuntemattomaksi jääneiltä talleilta ja omistajilta, ja nyt sitten ihan merkittäviä määriä Ionicista. Olen tunnetusti hamstraaja ja yrittänyt keräillä kaikenlaisista sukulinjoista polveutuvia hackneyponeja itselleni. Luulen onnistuneeni siinä melko kivasti ja Darlingin suku käy ehkä jonkinlaiseksi todisteeksi.

Darlingin isänisä on juurikin Rebellion kasvatti Brumund REB, aikoinaan Ponipalleron omistama ori, joka sitten astui minun tamman. Muistelisin, että se saattoi astua useammankin tamman, mutten jaksa nyt tarkistaa asiaa. Brumundin isä on Glenwoodin kasvatti, mutta sen isä on tijualaisia poneja. Brumundin emä on taas ihan Rebellionin omaa tuotantoa.

Darlingin isänemä on Alayna Ion, Ionicin kasvatti, jonka isä on Kerpan poneja, Showdown of Radon, mutta Showdownin emä on Bellicosen kasvatti, vaikka ainakin sitten myöhemmin tamman molemmat vanhemmat ovat päätyneet RDN:ään. Minulla ei ole Bellicosesta juuri muita muistikuvia, mutta Ionicissakin on ollut muinoin bellicoselainen hackneyponi, nimittäin ori Eamon COS. Se on sivuillaan merkitty hackneyksi, mutta säkäkorkeus ja suku paljastaa, että kyllä se hackneyponi on. Ja nyt kun tulin muistaneeksi taas asian, taidanpa rekisteröidä tuon ja käyttää joskus sen pakastetta nykyisille tammoille...

Alaynan emä Aileen Ion on myös ionicilaisia, kuten nimestä näkyy. Sen isä on yksi varhaisia tuontiponejamme, ori Ainsley of Roebuck. Emä on suvullinen Cuddly Fortiana. Cuddly Ponies -niminen talli oli Päivien omistama joskus aikojen alussa, mutta muuta en siitä tiedäkään, sillä se on tainnut kadota hyvin perusteellisesti. Vuonna 2009 sieltä kuitenkin tuli Ioniciin pari suvullista tammaa, Fortianan lisäksi Cuddly Serenity. Jos muistikuvani ovat oikeat, talli oli silloin ehkä lopettamassa ja myi ponejaan pois ja sitten minä tai Virginia tartuimme tilaisuuteen ostaa pari itselle. Molemmat tammat varsoivat kerran Ainsleysta ja jostain vaikeasti käsitettävästä syystä myin Serenityn varsan pois! Fortianalla ja Serenityllä oli kyllä sama emä, Sereena Colada, mutta isinä niillä oli eri oriit. Että semmoisen tyhmyyden sitten menin tekemään!

Darlingin emänisä on Malibun kasvatti, kaksipolvinen ori, joka on ihan kokonaan malibulaista sukua. Se astui aikoinaan parikin Ionicin tammaa ja molemmat varsat ovat olleet hyvin merkittäviä jalostusponeja, niin että Malibu Baldrick on yleinen nimi vähänkään pitkäsukuisempien ponien sukutauluissa. Ja Baldrickista on lähtöisin myös tuo Blackadder-teemainen nimiperhekin. Captain Darling on niitä samoja nimiä.

Emänemä on Kerpan kasvatteja sekin, tällä kertaa tosin v. Pijnboompit -tunnuksella. Emälinja meneekin Kerpan poneihin, mutta N's Moonlight on Nuuhkun tallin kasvatti. Nuuhkun talli tunnettiin myöhemmin Latun tallina eli sen takana on sama Pölhö, joka omistaa tai on omistanut Vecnon, Zenin ja läjän muita hienoja piirrostalleja.

Semmoinen suku siis, kaikkea löytyy. Olen tosi iloinen, että olen saanut haalittua talliini näitä vanhasukuisia tapauksia tästäkin rodusta, niin että vanhat nimet säilyvät vielä tulevaisuuteenkin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 28, hackney

hackn-t. V. Maritime Laws

Tekisi mieli sanoa Maritimen olevan Ionicin ensimmäinen hackney ikinä, mutta se ei ole totta. Nimittäin Maritimen isällä on tämä titteli! Sailor of Radon ostettiin Ioniciin vuonna 2004, en varsinaisesti tiedä, että miksi. En kuitenkaan usko olevani kovin pahasti väärässä, jos tässä tapahtui se mitä niin monta kertaa aiemminkin: oli vain kaupan jokin eksoottisempi otus ja Virginia päätti sen ostaa, ilman sen kummempaa tarkoitusta. En tiedä Kerpan hackneykasvatuksesta sen enempää, mutta vanhojen kasvattilistojen mukaan RDN:ssä syntyi parikymmentä hackney-kasvattia vuosina 2004-08.

Sailor ei täällä Ionicissa vaikuttanut sen kummemmin, kun todennäköisesti oli ainoa hackney tallissa. Yhden ulkopuolisen tamman se astui, mutta syntyneestä varsasta ei ole sen enempää jälkiä jäänyt virtuaalimaailmaan. Eikä se mikään ihme ole, hackney on aina ollut vähintäänkin hyperharvinainen ilmestys.

Vuoden 2021 tienoilla Chao perusti valjakkohevosiin painottuvan Vermontin tai ainakin tuona vuonna hän kyseli Ionicista vanhaa oria käyttöön omille tammoilleen. No, sehän sopi! Kerpankaan hackneykasvatuksesta ei ole jäänyt mitään merkkiä virtuaalimaailmaan, mutta Sailorin pakastetta käyttämällä saataisiin nyky-hackneyihin vielä vanhoja nimiä. Luonnollisesti halusin yhden varsan itsellenikin, sillä hevoskokoinen hackney oli keikkunut jo kauan rotutoive-listoillani. Kun tilaisuus tuli, se piti käyttää. Ja niin Maritime tuli Ioniciin.

Kuten muutkin hackneyt, Maritime on ARJ-hevonen ja kisaa sekä saddleseatissa että valjakkoluokissa. Maritime on varsonut yhden varsan jo, Ionicin ensimmäisen hackney-kasvatin ikinä. Tulevaisuuteen sille on kaavailtu syntyväksi yksi Sim Sport Warmblood -varsa angloarabi-oriista. Kunhan saan noista suvuttomista hackneyistani teetettyä suvullisia varsoja, Maritimellekin varmasti löytyy niistä soveltuvia oreja. Sen varsamäärä ei nimittäin jää noin vähäiseksi, mutta se joutuu vähän aikaa odottelemaan.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 27, gidran

gid-o. Tarkatzus Ion

Kirjoitin gidranista vuosia sitten rotuesittelyn (Rotuesittelyssä gidran) ja sivusin siinä jonkin verran myös rodun historiaa virtuaalimaailmassa. Siinä mainitaan myös edellinen postaus, jossa käydään läpi Ionicin silloisia unkarilaisrotuja, mukana myös gidran (Ionicin unkarilaisrodut). Tässä jälkimmäisessä postauksessa käydään läpi gidranin historiaa Ionicissa ja mainitaan erityisesti nuo Djoehemista lähtöisin olevat, ihan ensimmäiset gidranit.

Tarkatzusin suvusta löytyvätkin nuo kaikki kolme djoehemilaista gidrania: Senecio, Valeria ja Anyetta! En rehellisesti sanoen tiedä, että onko gidraneita ollut ikinä missään muualla aikaisemmin. Tässä on nyt nimittäin sellainen rotu, jota tietääkseni ei ollut edes Kerpalla. En siis usko valehtelevani ainakaan kovin paljon, jos väitän Djoehemin olleen ensimmäinen vähänkään isompi gidran-omistaja virtuaalimaailmassa. Jos joku tietää paremmin, korjatkoon toki. VRL:n rekisterissä on vain 14 gidrania rekisteröity ennen vuotta 2010 ja niistäkin lähes puolet on Djoehemin kasvatteja.

Djoehem on lopettanut  ja kadonnut, muttei unohdettu. Siitä ainakin minä pidän huolen. Djoehem on mainittu jo ainakin kertaalleen tässä kesäsarjassa ja voi hyvinkin olla, että mainitaan vielä useampaankin kertaan. Se oli oma suosikkitallini, koska se kasvatti todella monia harvinaisia rotuja. Se on siis tehnyt arvokasta työtä aikanaan ja olen iloinen, että sen perintö elää vielä hevosten suvuissa. Tarkatzus on yksi näistä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 26, Georgian Grande

GG-t. Mandulómi Ion

Georgian Grande on ollut jo pitkään poistuva rotu, mutten minä silti aio skipata sitä tässä kesäsarjassa!

Syyt siihen, miksei GG jaksanut sitten kuitenkaan niin paljon kiinnostaa, ovat ne klassiset: kuvista puutetta, kaikki hevoset pitkäsukuisia ja sukua keskenään eikä muilta rotua juuri löydy. Kantaroduista meillä toki on saddlebredejä ihan runsaastikin, mutta friisiläisiä ei enää lainkaan. Tietysti friisiläisen sijaan voisi käyttää raskaampia kylmäverisiä, perchenhevosiahan Ionicista löytyisi kyllä ja jokunen clydesdalekin, niin että... 

Toisaalta GG:t ovat minulle ARJ-hevosia, ne kisaavat saddleseat-luokissa ja ARJ:n rotulistassa mainitaan, että raskaita GG:eja ei sallita. Raskasta GG:tä ei kuitenkaan ole määritelty. GG:ssä pitää olla vähintään 25 % saddlebrediä, että ihan hirveän kylmäverityyppisiä ne eivät ole, vaikka käyttäisikin noita raskaampia kylmäverisiä. Eipäs siis ihan vielä julistetakaan mitään GG:stä ja sen lähdöstä!

Mutta mennään tuohon Mandulómiin itseensä. Se on yksi niistä harvoista GG:istä, joilla on kuva koskaan ollutkaan. Kuvassa on jokin friisiläisristeytys, onko se GG vai jotain muuta, en tiedä, mutta tarpeeksi uskottava tai ainakin sinne päin.

Mandulómi olisi valmis myös ARJ:n laatuarvosteluun, vaikka sen emä ei olekaan kisattu. Kyllä se silti kolmospalkinnon saisi. Huolimatta isän ja yhden varsan ARJ-palkinnosta, sen pisteet eivät taida riittää kakkospalkintoon asti kuitenkaan. Mandulómi on sen verran vanhaa perua, että se on kisannut sijat täyteen perinteisissä kisoissa, mutta myös porrastetuissa. Ja sillä tosiaan on kaksi varsaa, joista myöhempi, tilausvarsana maailmalle lähtenyt Cilintilla Ion on saanut ARJ-III -palkinnon. Olen ylpeä siitä, sillä sen suku on tosi pitkälle ionicilaista, ei pelkästään emä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 25, furioso

fur-o. Talamér Ion

Furiosoista oli vähän vaikea valita mitään hevosta esittelyyn, koska se rotu on ollut niin pitkän aikaa vähän sellainen väliinputoaja. Tarttis tehrä jotaki, esimerkiksi hankkia edes kuvia noille nykyisille hevosille, koska nähtävästi viimeisimmän kuoppauskierroksen jälkeen tallista löytyy vain ihan muutama kuvallinen furioso.

Talamér on kuvaton sekin ja valikoin sen sukunsa vuoksi. Furioso on suhteellisen pieni rotu ja se ei ole päässyt vielä oikein niin pitkälle, että olisi kovin pitkäsukuisia hevosia olemassakaan. Talamér kolmipolvisen sukunsa kera onkin niitä pitkäsukuisimpia. Ja sen suvusta löytyvätkin Ionicin oletettavasti varhaisimmat nykyisin suvuissa näkyvät furiosot, tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, molemmat on tuotu 2009.

Mutta Lobbanékony ja Tivadar eivät olleet Ionicin ihan ensimmäiset furiosot! Luulin niin, mutta onneksi on kirjanpito olemassa. Ensimmäinen furioso oli nimittäin 2004 tuotu tamma Fausta Sziszi 455 ja se varsoi samana vuonna Ionicin ekan furioso-kasvatin Kerpan oriista. Kerpan RDN:ään se varsa, tamma nimeltä Linka Ion, sittemmin myytiin. Se vaikutti jossain määrin RDN:n furioso-jalostuksessa. Siellä olikin jonkinlainen lauma furiosoja ja muutama kymmenen kasvattiakin syntyi vuosina 2004-08. Valitettavasti Ionic ehti furiosojen kelkkaan vasta myöhemmin eikä Kerpan furiosoista taida olla nykyään enää mitään jäänteitä olemassa. Jos jollain on, ilmoittakoon! Olisin todella kiinnostunut.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 24, frederiksborginhevonen

fred-o. Jonens Cynerik

Frederiksborgeissa olisi useampia tosi pitkä- ja vanhasukuisia hevosia, oikein sellaisia herkkuja sieltä Ionicin alkuvuosilta ja seassa vähän RDN:nkin hevosia sekä saharalaisia ja mitä kaikkia muita niitä nyt oli. Mutta oli pakko valita Cynerik, koska KUVA.

Tuo kuva on peräisin Tiferetiltä (Keskustan ketju asiasta) ja olin todellakin mielissäni nähdessäni siellä frederiksborginhevosia. Niiden kuvia ei turhan paljon ole liikkeellä, vapaasti kopioitavissa kuvissa tuskin koskaan, mutta tuolla nyt oli viitisenkymmentä kappaletta. Niistä aika moni onkin jo käytössä Ionicissa, voin kertoa.

Cynerikin kuvassa on ruuna Skovhus's Casall. En nyt ota kantaa siihen, onko tuo kovin orimainen ja niinollen oriille täydellisen sopiva kuva, mutta mielestäni nyt riittävän. Ei se kovin uskottava tammakaan olisi. Ja miten komea se on! Sillä on mielestäni todella hyvä rakenne, mitään isompia vikoja en huomaa enkä oikeastaan pienempiäkään. Mutta erityisen hyvän minun silmissäni siitä tekee kokonaisuus. Erittäin tasapainoinen, erittäin hieno, ratsulle oikein hyvä rakenne, puoliverimäinen, muttei mikään rimpula. Todellakin niin komea otus, että kaikennähneeltä VSN-tuomarilta putoaa silmät päästä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 23, fellponi

fell-t. Teynborough Lilimarleen

En tiedä, tulinko tehneeksi jonkin sortin möhläyksen valikoidessani Lilimarleenin väriksi mustanpäistärikön. Nimittäin emämaan rotuyhdistys ei listaa päistärikköä fellponeilla sallituksi väriksi. Siellä luetellaan vain musta, ruunikko (bay ja brown) ja kimo ja näiden lisäksi sanotaan, että rautiaita ja kirjavita (skewbald, piebald) ei rekisteröidä X-sektioon, mikä se sitten ikinä onkaan (lähde: The Fell Pony Society). The Fell Pony Museum mainitsee, että satunnaisia päistärikköjä esiintyi 1900-luvulla (lähde: The Fell Pony Museum).

Lilimarleenin kuvassa onkin dalesponi, tamma nimeltä Kingmaker Juno! Älkää nyt vain kysykö, että mitä minä olen ajatellut tuota kuvaa fellponille tunkiessani! En nimittäin tiedä. Onko kyseessä vahinko, niin että dales ja fell olisivat menneet sekaisin? Kenties, nämä kaksi ovat hyvin samantyyppisiä rotuja enkä ikinä muista, että kumpi oli se isompi ja rotevampi, ja kumpi oli kotoisin sieltä Penniinien itärinteiltä ja kumpi länsirinteiltä. Pieniä ja karvaisia kumpikin! Vai oliko kyseessä vain se, että kun meillä ei daleseja ole, niin niiden kuvia voi kätevästi hyödyntää fellponeilla? Ei niitä fell-kuviakaan ole merkittäviä määriä tarjolla.

No, joka tapauksessa minulla on nyt käsissä päistärikkö fellponi enkä tiedä, pitäisikö sellaisia olla olemassakaan. Sellaisia on todennäköisesti ollut, jos luotamme The Fell Pony Museumin tietoihin, joten sallittakoon tämmöinen pieni totuuden venyttely tällä kertaa. Todennäköisesti Lilimarleen ei tule jättämään väriään eteenpäin, koska ei niitä kuvia ole tuon enempää. Nimittäin päistärikkö ei ole mitenkään yleinen väri daleseillakaan. Lilimarleenin väri tulee siis todennäköisesti jäämään vain oudoksi kuriositeetiksi ja ehkä hyvä niin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 22, exmoorinponi

exm-o. Aerys Ion

Exmoor on taas näitä harvinaisempia rotuja virtuaalimaailmassa ja tosi paljon Ionicin ponilaumasta polveutuu omista tuonneista ja muutamasta harvasta ostoponista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähänkään pidempisukuiset ponit ovat kaikki sukua keskenään, kun ei niitä kantaponeja ole ollut tarpeeksi. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi!

Aerysin emälinja tulee meidän kantatamma Hayleigh GA:sta, joka nimenomaan on yksi tällainen harminkappale suvuissa, kun se niin monilta löytyy. Eikä se mikään ihme ole, Hayleighillä oli viisi varsaa, joista nuorimmaista lukuunottamatta kaikki ovat jättäneet vähintään yhden varsa. Ja sille nuorimmallekin on melko kasa varsoja syntymässä tulevaisuudessa.

Aerysin isä puolestaan oli taas yksi vahinkolöytö, RDN:n ikivanha kasvatti, jonka onnistuin bongaamaan Mystic Sharifasta! RDN:stä ja muista Kerpan talleista voi hyvillä mielin sanoa, että mitäpä niistä ei olisi löytynyt, mutta että kasvatti muutamia exmoorinponejakin, niin sitä en varsinaisesti tiennyt. Onneksi kuitenkin teki niin ja onneksi ainakin yksi niistä päätyi muualle ja onneksi minäkin sen löysin sitten. Ja koska Aerysillä pari varsaa jo on, tulee RDN:n ponit elämään tulevaisuudessakin meidän ponien suvuissa.

Tämä suku on yksi syy siihen, miksen ole vielä raaskinut lopettaa Aerysiä, vaikka se on syntynyt 2014 eli yli kymmenen vuotta sitten. Että jos vielä sille löytyisi tamma tai pari jostain... Ehkä pitäisi taas tehdä jonkinlaista sukutuontia exmooreille.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 21, englantilainen täysiverinen

xx-t. Redstreak Rewa xx

Redstreak alkaisi olla sellaisessa vaiheessa, että sen lopettamista voisi harkita. Jos raaskisi. Se on varsonut kuusi puhdasta täysiverivarsaa ja yhden angloarabin. Kaikki varsat ovat toistaiseksi vielä Ionicissa, niin että Redstreakin nimi ja suku ei todellakaan ole missään katoamisvaarassa. Silti sitä miettii, että ei nyt vielä, jos sitä yhden varsan jossain vaiheessa, vaikka jonkin risteytyksen tai jotain.

Redstreak on kuuden varsansa kanssa jo merkittäväksi luettava siitostamma ja sellaiseksi se oli ostettukin. Kaksipolvinen, lähes täysin vierassukuinen tamma on ollut tosi arvokas yksilö meidän täysiverijalostuksessa ja siksi olenkin käyttänyt sitä melko runsaasti. Ns. "tavalliselle" tammalle riittäisi yleensä kaksi varsaa tai kolme tai neljä, jos on lyhytsukuinen, mutta jos suku taas on pitkä ja yleinen, niin yhden varsan jälkeen lähtee myyntiin tai kuoppaan. Nämä erisukuiset sen sijaan saavat usein vähintään sen neljä varsaa, varsinkin, jos ovat lyhytsukuisia, kuten Redstreak.

"Lähes täysin vierassukuinen" tarkoittaa Redstreakin tapauksessa sitä, että sen emänisä on Street Cat GA, Pinkistä lähtöisin oleva, mutta kisauransa jälkeen Farleighiin päätynyt laukkaori. Street Catistä jäi Ioniciin aikanaan ori Callahan Ion xx, joka sekin oli ihan tärkeä siitosori ja jätti hyvän määrän jälkeläisiä. Minä nyt vain satun aina tykkäämään sellaisista täysiverisistä, joilla on vanhoja pinkkiläisiä suvuissa. Se on kiva nähdä, että omalla toiminnalla on ollut merkitystä ja on edelleen, vaikka Pink pani pillit pussiin jo reilun kymmenen vuotta sitten.

Niin ja pakko tietysti mainita se seikka, että tykkään kovasti myös Redstreakin kuvasta. Terveisin, liikekuva-addikti.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 20, Dutch Harness Horse

DHH-t. Zelenthe GA

Ionicin DHH:ista kirjoitinkin keväällä jo suhteellisen kattavan esittelyn noin niinkuin rotuna (Ionicin Dutch Harness Horset) eikä siihen ole lisättävää. Zelenthe valikoitui esiteltäväksi hevoseksi pääasiassa kuvansa takia. Kuten tuossa esittelyssä kirjoitin, DHH:illa on krooninen kuvaongelma, koska olen nirso. Zelenthen kuvassa ilmeisesti saattaa olla aito DHH, mikä tietenkin on tosi iso plussa, mutta vaikka ei olisikaan, niin kuva on uskottava ja tykkään siitä kovin.

Sinänsä Zelenthe saattaisi olla vaikka myytävänäkin, yhdessä aika monen muun suvuttoman DHH:n kanssa. Sillä on jo vino pino varsoja tehtynä, kisattukin se on valmiiksi enkä minä noita suvuttomia ole tavannut viedä ARJ:n laatuarvosteluihin. Niin että jos jotakuta lukijaa kiinnostaisi DHH-kasvatus tai sitten vain muutaman tai kenties vain yhden hankkiminen tallinkoristeeksi, niin kannattaa lähettää postia asiasta tai muuten kontaktoida. Olisi nimittäin myytävää!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 19, dongola

dong-o. Kwame

Ostin Ionicin ensimmäisen dongolan kymmenen vuotta sitten (ei ollut Kwame, oli Nkechinyere) ja odotan vieläkin sen kirkastumista, että mitä ihmettä minä silläkin rodulla teen. Nyt dongoloita on kolme: Nkechinyere, Kwame ja niiden varsa Adaeze Ion. Kaikilla on piirroskuvat, koska mistäpä noille valokuviakaan löytyisi. No, ranskankielisessä Wikipedia-artikkelissa on joitain kuvia, pitänee katsoa niiden lisenssit.

Joka tapauksessa dongola on sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja, mitä Ionicista löytyy, kenties se kaikkein harvinaisin. VRL:oon niitä on rekisteröity 14 kappaletta, joista vain aivan muutamalla on enää sivut tallessa enkä muutenkaan tiedä, mikä niiden funktio on varsinaisesti ollut. Eikä ihme, enhän minä tiedä itsekään, että mitä noiden rimppakinttujeni kanssa tekisin.

Kwame ja muut dongolat ovat niitä vakihevosia, joita ilmoitan mukaan erityisesti matkaratsastuskisoihin, yleensä sinne vähän lyhyemmille matkoille. Lisäksi Kwame varsinkin on kisannut olympialajien pienimmissä luokissa. Viime vuosina tuo perinteisten kisaaminen on ollut kovin vähäistä. Mietin tässä sitäkin, että kun Kwamella on oikein luonnekuvauskin olemassa (vaatisi kyllä päivitystä) ja kisatuloksia, niin veisinkö sen ihmeteltäväksi YLAan... 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 18, dartmoorinponi

dartm-t. Rushock Dragonfruitpie

Dragon on Ionicin ensimmäinen dartmoorinponi, ainakin tuosta nykyisestä pienestä laumasta. En mene vannomaan, jos joskus aikojen alussa on joitain yksittäisiä poneja ollut VRP-jalostuksessa esimerkiksi. Pitkään aikaan niitä kuitenkaan ei ole ollut ja Dragonille syntyi myös ensimmäinen Ion-dartmoorkasvatti ikinä.

Dartmoorinponi on aivan hirmuisen ihana rotu minusta, mutta kuvien puute haittaa harrastustoimintaa. Onneksi Bob Langrishilta löytyy jotakin, muutaman rakennekuvan olen onnistunut ostamaan, ehkä muutamasta muustakin lähteestä niitä löytyy, vaan ei näillä vielä ihan kauhean suurta ponilaumaa ylläpidetä. Tällä hetkellä dartmoorien määrä on kovin pieni, vain yksi ori, pari ostotammaa ja se ensimmäinen dartmoor-kasvatti, tamma sekin. Nyt jos jollain on dartmooreja takataskussa, voisin olla halukas ostamaan tai ainakin käyttämään oreja jalostuksessa eikä tilausvarsa tai pari tekisi lainkaan pahaa.

Dragonista itsestään vielä sen verran, että rakastan sen nimeä ja teema toden totta tulee siirtymään jälkikasvulle. Eka varsa olikin Banoffee Pie Ion ja toinen, tilausvarsaksi mennyt, oli Ionin Black Cherry Pie. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 17, connemaranponi

conn-t. Four Leaf Red Velvet

Velvet on mainittu blogissa aiemminkin, silloin kun se tuli. Ja silloinkin syynä oli sen väri, nimittäin smoky cream. Olen edelleen kiitollinen kasvattajalle, että antoi minulle tuon kuvan käyttöön, sillä muuten tamma ei varmaan olisi saanut noin eksoottista väriä. Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Oletan, että kuva on otettu Suomessa, mutta sataprosenttista varmuutta en voi taata tästä.

Connemaranponi on noiden väriensä kanssa elänyt vissiin muutosaikaa, sillä vielä kymmenen vuotta sitten kirjoitin, että tuplavoikoista connemaranponeista vain tammat hyväksytään esikantakirjaan (Epätoivottavat väriyhdistelmät) ja Wikipediassa lukee vieläkin, ettei tuplavoikkoja oreja saa käyttää jalostuksessa. Kuitenkaan sen paremmin Suomen Connemarayhdistys kuin emämaan Connemara Pony Breeders' Society ei mainitse tästä asiasta enää mitään. Smoky cream, perlino ja cremello on mainittu värilistassa ilman mitään lisähuomautuksia. Voisi kai sanoa, että connemarayhdistykset ovat nähneet valon ja tajunneet, ettei niissä tuplavoikoissa mitään vikaa ole.

Velvet on jo kuusi vuotta ollut Ionicissa ja saanut aikaiseksi yhden vaivaisen varsan. Joskus joidenkin rotujen kohdalla se jalostuskierto on hieman hidasta. Asiat tulevat kuitenkin parantumaan parin vuoden sisällä, sillä silloin Velvetille on kaavailtu peräti neljää varsaa lisää. Yksipolvisena ja vierassukuisena se onkin erinomaisen käyttökelpoinen siitostamma.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 16, clydesdalenhevonen

clyd-o. Hazel Grove of Ion

Clydesdalenhevosia ei tosiaan ole montaa, vain Hazelin emä Lublebah Lehja ja kaksi sen varsaa, Hazel ja tamma Labeena. Siis yhteensä kolme eikä niillä vielä minkäänlaista jalostusta aloiteta, kun kaikki ovat sukua keskenään. Kantatamma, suvuton Lublebah Lehja on mainittu blogissa pariinkin otteeseen erikoisen nimensä takia. Kirjoitinkin tamman omilla sivuilla, että sen nimi kuulostaa yhtäaikaa arabialta, joltain Tolkienin haltiakieleltä eikä yhtään miltään. Pysyn edelleen lausunnossani, mutta tässä ei nyt käsitellä Lahjaa.

Hazelin, samoin kuin Labeenankin isä on vieras ori, kun ei Ionicissa ole tosiaan yhden yhtä clydesdale-oria ollut. Odottelenkin tässä inspiraatiota keksiä jonkinlainen lauma suvuttomia clydesdalenhevosia, että jos saisi joskus teetettyä vähän useampiakin clyde-varsoja. Ehkä jonain päivänä tai vaikka piankin, nyt kun tulin ajatelleeksi asiaa.

Hazelin kuvan on ottanut allekirjoittanut 20 vuotta sitten Tampereen (tai oikeastaan kai Pirkkalan) maatalousnäyttelyissä. Kuvassa on ori Hillside Lord Lyon, jonka kuvia vilisi aikanaan useammillakin virtuaalisilla clydesdale-oreilla. Eihän niitä Suomessa paljon ole, joten ei ihme, jos noin komean oriin kuva päätyi monen käyttöön. Hieno se onkin!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 15, clevelandinruunikko

cb-o. Halley Ion

Clevelandinruunikoista esittelyyn pääsee ikänestorimme. Halley on todellakin syntynyt vuonna 2006, silloin aikojen alussa kun clevelandeja Ionicissa kasvatettiin. Ei se meillä koko tätä lähes 19 vuotta ole ollut, vaan se myytiin muualle joskus varmaan vähän syntymänsä jälkeen. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta jossain kohdin se tuli joko Alegreen tai VRL:oon "adoptoitavaksi", ja joku kysäisi minulta, josko vanha kasvatti kiinnostaisi ostaa takaisin. Kiitos kyllä, varsinkin kun pari vuotta aiemmin talliin oli hankittu jo pari douglasvilleläistä clevelandia. Oli hieno asia saada edes jotakin murenia vanhasta kasvatuksesta takaisin.

Halley edustaa osittain ihan niitä vanhimpia cleveland-linjoja, joita Ionicissa on. Sen isä sukuineen tosin ei kuulu aivan siihen vanhimpaan ryppääseen, mitä noita clevelandeja aikoinaan oli, mutta ei nykyään taida kauheasti olla väliä, onko suku peräisin vuodelta 2004 vai 2006... 

Emänisä on Hämypuron kasvatti ja sen isä oli upea Saturnuksen Vuorikuusi. Kadonnuthan se on jo aikaa sitten, mutta muistelen hämärästi sen olleen komea ori. Komea nimi sillä ainakin oli.

Emänemänisä Rebel Prince sitten nyt ainakin on sitä ihan vanhinta kerrostumaa. Sen sivujen tekopäivämäärä on 4.2.2004 ja jos Ionicin pääsivu tehtiin 18.1.2004, niin kyllä tässä puhutaan Ionicin ihan ensimmäisistä hevosista.

Halley on jättänyt kasan kisoja varsoja ja voisi olla valmis vihreämmille bittilaitumille, mutta enhän minä sitä raaskisi millään lopettaa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 14, cleveland hunter

cleveland hunter-t. Virginianess Ion

KOSKA MINÄ SAAN OLLA ENNALTA-ARVATTAVA! Virginianess on mainittu blogissa ja varmaan vähän muuallakin luultavasti sata kertaa, nimittäin aina silloin kun tulee puhe lempihevosista tai varsinkin lempikuvista. Sillä minä rakastan tuota kuvaa yli kaiken muun. Se on vain niin hieno. Täydellinen.

Toki minä pidin Virginianessista jo ennen kuin sille löytyi maailman täydellisin kuva, sillä sen nimi on myös yksi suosikeistani. Se on toki melkein Virginian kaima, mutta se ei ole varsinaisesti pääsyy suosikkiuteen. Voin nimittäin tunnustaa, että minä en tunne Virginiaa varsinaisesti Virginia-nimellä, hän käyttää "oikeassa elämässä" toista etunimeä. Joka tapauksessa Virginia on hieno nimi.

Lisäksi nimellä on vähän taustaakin suvussa, kun emänemä on Oregoness ja emä Indianess. Virginianessilläkin on kaksi samaan tapaan nimettyä varsaa, tammat Michiganess ja Arizoness. Harmittaa nyt myöhemmin vähän, etten tajunnut nimetä tuota yhtä orivarsa Vermontess Ioniksi... Ei tästä isoa nimiperhettä tule, koska noita USA:n osavaltioita on kovin rajallinen määrä. Mutta kiva nyt toistaiseksi kehitellä tuollaisia nimiä.

Eikä Virginianessin tarvitse sukuaankaan hävetä. Se on ensimmäisen polven cb-xx -risteytys ja molemmat vanhemmat ovat varsin pitkäsukuisia ja paljolti myös vanhasukuisia. Kyllä, olen todellakin ennalta-arvattava nyt...

Virginianessin isä on puhdas clevelandinruunikko, jonka molemmat vanhemmat ovat Douglasvillen kasvatteja. Suvusta löytyy kuitenkin vanhoja ionicilaisia ja muita, koska Douglasvillessä käytettiin jonkin verran edesmenneiden orien pakastetta sukulinjoja laajentamaan. Virginia kirjoitti tästä ja Douglasvillestä tammikuussa 2013 (Kuukauden valintojen esittelyt) ja minulla ei oikeastaan ole lisättävää tuohon. Suvussa vilahtaa siis sekä Waterfallin, Twilightin että RDN:n kasvattajatunnukset. Ne olivat Ionicin ohella tärkeitä cleveland-kasvattajia 20 vuotta sitten. No, Waterfall ei ehkä niinkään, mutta nuo muut kyllä.

Emä on pitkäsukuinen täysiverinen. SK Grand Duke sukuineen löytyy vanhoista nimistä, loppu suvusta on Ionicin tuontisukuja, melko vanhoja nekin toki jo. Täysiveripuolella osa noista suvun nimistä ovat jo niin yleisiä, että ovat käyneet hankaliksi, kun niitä löytyy vähän kaikkien pitkäsukuisten hevosten sukutauluista. Risteytysjalostuksessa niistä ei niinkään ole ollut haittaa, ainakaan toistaiseksi.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 13, campolino

camp-t. Elisângela de Íon

Campolino on sieltä eksoottisemmasta päästä rotuja Ionicissa. En ole varma, onko niitä oikeastaan missään muualla edes. Joitain yksilöitä on vuosien mittaan mennyt kaupaksi ja kun sanon "joitain", tarkoitan ehkä yksi tai kaksi. Välillä vähän tuntuu siltä, että tämä on jälleen yksi epäonnistumaan tuomittu projekti, mutta sama sen väliä. Voipa sitten joskus sanoa virtuaalimaailmassa olleen campolinoja edes joskus.

Campolino on askellajirotu ja niinpä meidän hevosen ovatkin ARJ-kisattuja. Jokunen on käynyt myös pokkaamassa ARJ:n laatispalkintoja ja se näkyy Elisângelan sukutaulussa. Sen kaksipolvisesta suvusta on palkittuja kaikki paitsi emä, jolla on vasta yksi varsa (Elisângela itse) eikä kuvaa. Ehkä jonain päivänä on ja sitten sekin on laatiskelpoinen.

Jos jotakin campolinojen historiasta pitäisi sanoa, niin ensimmäiset tuontihevoset tulivat Ioniciin 2014, ori Pimento do Campesso, ja tammat Danuta da Miranta ja Estrela da Miranta. Nämä kaikki elivät sen verran pitkään, että kisasivat porrastetuissa ja ne on kaikki myös ARJ-palkittu kolmosilla. Myöhemmin olen keksinyt useampiakin suvuttomia hevosia, joten tällä hetkellä campolinojen tilanne on aika hyvä.

Oikeastaan koko campolino-villitys lähti Virginiasta. Hänhän oli parikymmentä vuotta sitten Brasiliassa miehensä työkomennuksen vuoksi (tämä oli se syy, miksi hän tarvitsi kakkosomistajaa ylläpitämään Ionicia ja minä siihen sitten lähdin). Siellä hän tutustui rotuun jossain määrin ja mainitsi siitä aina silloin tällöin. Vuonna 2013 sain aikaiseksi kirjoittaa rotuesittelyn tänne blogiin. Viimeistään silloin se alkoi kutitella itseänikin, joten kun teki taas vaihteeksi mieli keksiä jotakin tosi eksoottista, valinta osui campolinoon. Tai campolinaan, millä nimellä tuo rotuesittely on tehty ja sillä nimellä VRL:kin rodun tuntee. En tiedä, miksi olen jumittunut termiin campolino, mutta yhtä kaikki sekin on tunnistettava.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 12, budjonnynhevonen

budj-o. Tsarizm Ionnyj

Jeps. Tsarizmin isän suku on täynnä Ionicin tuonteja, vähän vanhempia ja vähän uudempia, ei noita kaikkein tuoreimpia. Tietenkään, kun ori itse on syntynyt 2019. Emänisän takaa löytyy enimmäkseen Zemniakin hevosia, mutta myös joitain muita. Emänemän suku tai oikeastaan sen emän, Armif Zenin, suku on sitten se varsinainen aarreaitta!

Armifin suku on täynnä Zenin hevosia, jossain määrin vanhoja jokainen siis, mutta kannattaa erityisesti katsastaa Tsarizmin suvun viidennessä polvessa lymyilevä Aksentii Zeni, sillä se on se, joka saa vanhojen sukujen ystävän sukat pyörimään jaloissa.

Avksentiin emälinjasta löytyy ehkä niitä kaikkein vanhimpia linjoja, joita nykybudjonnyjen suvuissa vielä ylipäänsä esiintyy. Emälinja nimittäin menee MVS Moriaan (Marinean kasvatti!) ja sen emään, suvuttomaan tammaan nimeltä La Traviata. Morian isä on Sydänyön Wiizl, joka yhdessä vanhempiensa Coloradon ja Miss Magicin kanssa vaikuttivat Marineassa, mutta ovat Marineaa vanhempaa perua.

Jos en väärin muista, Marinea perustettiin syksyllä 2002 ja ihan alunperin sen piti kasvattaa budjonnyja ja aztecoja. Sydänyön Wiizl vanhempineen tuli sinne näemmä heti elokuussa eli jos eivät olleet Marinean ensimmäiset hevoset, niin ensimmäisten joukossa joka tapauksessa. Sydänyön Wiizlin kasvattaja, Heart of the Night -niminen siittola, on kylläkin ihan tuntematon minulle eikä Virginiakaan siitä mitään muuta tiennyt. Mahdollisesti Quieron omistajalla Kerpalla saattoi olla jotakin tekemistä sen kanssa, Quierohan perustettiin vasta myöhemmin.

En nyt rohkene mennä väittämään näitä virtuaalimaailman ensimmäisiksi budjonnyiksi ikinä, koska minulla on sellainen kutina, että esimerkiksi puoliverijalostuksessa käytetty Ekbatana olisi vanhempaa perua. Ekbatanaa tiettävästi ei kuitenkaan käytetty budjonnyjalostuksessa koskaan, mutta Sydänyön Wiizl vanhempineen jätti kyllä kavionjälkeään budjonny- ja myös RBSH-jalostukseen ja se näkyy vieläkin, kuten Tsarizmin suvusta huomataan. Pitää vain osaa kaivaa tarpeeksi kaukaa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 11, boulognenhevonen

boul-o. Garçon Courageux

Minä esittelin nämä Ionicin kaksi boulonnaisia lyhyesti jo kevättalvella 2024 (Uusia tulokkaita esittelyssä) ja tähän esittelyyn ei ole kovinkaan paljon lisättävää. Garçon ja sen morsmaikku Maîtresse ovat edelleen Ionicin ainoan boulognenhevoset. Toki niiden ensimmäinen varsa ja ensimmäinen boulonnaiskasvatti Ionicissa ikinä on syntynyt vastikään, 2.6., mutta se on vielä sivuton. Sen verran voin paljastaa, että se on tamma nimeltään Madame Pompadour d'Ion.

Sinänsä Garçonissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta mainittakoon, että se on saalistanut parikin näyttelysijoitusta. Ilmoitin sen vuosi sitten kantakirjaustilaisuuteen, mutta jotakin tapahtui, koska sitä eikä muita samalla kertaa ilmoitettuja hevosia ole ollut tilaisuuksissa mukana. Enkä ole huomannut ilmoittaa sitä myöhempiin tilaisuuksiin. Olen muutenkin maailman huonoin kantakirjaamisen kanssa! En ikinä saa näyttelypalkintoja sivuille ja jos saan, en ikinä muista ilmoittaa hevosia kantakirjaan. Jos siihen pystyn, niin en ainakaan saa ikinä kantispalkintoja hevosten sivuille asti merkittyä... Joten olen pääasiassa antanut olla.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 10, belgianpuoliverinen

BWP-t. Adelhais GA

Belgianpuoliverinen on oikeastaan uusimpia tulokkaita edes tämänkään kokoisena rotuna kuin se nyt on, vajaa parikymmentä hevosta. Itse asiassa tiettävästi ensimmäinen BWP tai ainakin ensimmäinen BWP tosi pitkään aikaan tuli Ioniciin vasta vajaa pari vuotta sitten. Kyseessä oli suvullinen ostotamma Fabiana '88, jonka hankin ihan vain FWB-jalostusta silmällä pitäen. Minun nähdäkseni BWP on ollut tosi vähän käytetty rotu FWB-jalostuksessa ja Ionicissa ei ole BWP-sukuisia FWB:itä ollut varmaan ikinä. Jo siinä mielessä Fabiana oli hyvä hankinta.

Alkuvuodesta sain jonkin ihmeellisen puoliveripuuskan, jonka innoittamana keksin useita suvuttomia puoliverisiä useampaan eri rotuun, tai pitäisi ehkä puhua kantakirjasta tai rekisteristä. Oikeastaan tällä puuskalla oli syynsäkin: Ionicissa on kovin vähän lyhytsukuisia puoliverisiä käytettäväksi FWB-jalostuksessa. BWP oli yksi niistä roduista joihin tuli kasakaupalla uusia hevosia, kahdeksan ori ja saman verran tammoja. Näistä tulee syntymään Ionicin ensimmäiset BWP-kasvatit ikinä, vaikka toki kaikkia käytetään myös FWB-jalostuksessa.

Adelhaisissa itsessään ei ole mitään niin kummallista, ainakaan toistaiseksi, mutta sillä on tosi kiva kuva! Vähän tuommoinen ei-niin-perinteinen otos virtuaalihevosella, mutta minä tykkään siitä kovasti.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 9, australianponi

austrp-o. Ionin Byamee

Byamee on yksi pitkäsukuisimpia aussiponeja, joita meillä on. Nelipolvinen muuten, mutta emän puolelta menee paikoin viidenteen polveen asti. Itse asiassa ori Greace AU:lla on vielä vanhemmat olemassa, kadonneet toki, mutta että siltä osin Byameen suku menee kuudenteenkin polveen asti. Byameen emä on muutenkin vastuussa noista pitkäsukuisista kasvateista, sillä australianponi on lopultakin suht uusi tulokas ja pieni rotu, josta ei juurikaan polvea tai paria pidempiä sukuja löydy.

Jos lyhyesti katsastetaan läpi, mitä Byameen suvusta löytyy, niin siellä on paljon kaikenlaista vanhaa ja kadonnutta. Isänisä on Ionicin kasvatti, mutta molemmat vanhemmat ovat Rivendell's-poneja. En tiedä tämmöisestä tallista juurikaan mitään, se oli aikoinaan Suntuubissa ja keskittyi ilmeisesti nimenomaan australianponeihin. Kasvatteja ei ilmeisesti kovin montaa ehtinyt koskaan syntyä, mutta joka tapauksessa olen tyytyväinen, että onnistuin kaksi niistä haalimaan Ioniciin. Ovat olleet tärkeitä poneja meidän jalostuksessa.

Isänemä puolestaan on Ionicin oma sukutuonti, taisi olla ensimmäisiä sellaisia australianponeissa. Enkä ole varma, olenko myöhemmin tuonut varsinaisesti australianponi-sukuja, yksittäisiä poneja kyllä runsaamminkin. Tärkeitä poneja nämä myös.

Emänisä Gold Coin's Splendor on Knoxdalen kasvatti vuodelta 2016, mutta sen vanhemmat ovat syntyneet jo niinkin aikaisin kuin 2007. En tiedä tai ainakaan muista, mikä näiden historia on Knoxdalessa ollut. Niin tai näin, Splendor on sekin ollut tärkeä jalostusori.

Emänemä puolestaan on ollut Ponipalleron omistama ja Chinookin kasvattama, jonka suku on suhteellisen vanhaa. Chinook on jotensakin tutunoloinen nimi noin kasvattajanimenä ja VRL:n kasvattajasivu juoruaa, että se on ollut jossain määrin aktiivinen pitkään, kun ensimmäiset rekisteröidyt kasvatit syntyivät 2009 ja viimeinen 2018. Noin muuten en tiedä Chinookista kuitenkaan mitään tallina. 

Eikä tässä vielä kaikki! Chinook's Loorean suvusta löytyy djoehemiläisiä! Djoehemista on puhuttu blogissa useasti aiemminkin ja siitä voi hyvällä omalla tunnolla todeta, että mitäpä Djoehemissa ei olisi ollut. Siellä on tuntunut olevan tosi paljon kaikenlaista. Harmi, että sivut ovat perusteellisesti kadonneet, mutta hienoa, että joitain nimiä on saatu pelastettua nykyhevosten sukutauluihin useammassa rodussa.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 8, australianhevonen

austr-t. Hocus-Pocus Ion

Vastustin mielihaluani valita esiteltäväksi tamma Crampton Barabara, joka on Ionicin ensimmäinen (muistaakseni) australiahevonen, tosi nätti tamma, kantakirjattukin oikein ja kaikin tavoin suosikki. Mutta ei aina pidä olla niin ennalta-arvattava!

Hocus on taas näitä kavereita, joiden isänä on Namyshillin ori. Sieltä on peräisin Hocusin hieman poikkeava lajipainotus. Se on nimittäin esteratsu isänsä tavoin, kun lähes kaikki muut Ionicin australianhevoset ovat western-hevosia ja matkaratsuja.

Lajivalinnan sinetöi se seikka, että onnistuin löytämään sille tuon kuvan. Minusta se on aivan ihana! En nyt tiedä, onko kuvan rodunmukaisuus ihan täysi kymppi, mutta kai sitä joskus saa vähän venytellä rajoja ja periaatteitaan.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 7, Arabian Warmblood

Tällä kertaa valikoin esiteltäväksi yhden mielenkiintoisen tapauksen Arabian Warmbloodeista.

AWB-o. Roentgenium Ion

Roentgenium on aika poikkeuksellinen tapaus suvultaan, ollakseen Ionicissa kasvatettu AWB. Nimittäin sen suvussa kaksi ekaa sukupolvea ovat kaikki AWB:itä! Kolmannessakin polvessa on vielä aika monta AWB:tä. Tosi monella AWB:llä nimittäin on kantarotuja hyvinkin lähellä suvussaan, sillä teetän usein sellaisia risteytyksiä, joissa toinen vanhempi on AWB ja toinen joko tavan puoliverinen tai puhdas arabi. Itse asiassa, sama ilmiö toistuu monen muunkin risteytysrodun kohdalla, ainakin niiden, joiden jalostuksessa ei tähdätä mahdollisimman korkeaan veriprosenttiin jonkin rodun kohdalla (kuten pintabian).

Jalostan tosi usein näitä risteytysrotuja siten, että yhdistelen olemassaoleviin yksilöihin usein niitä kantarotuja. En oikein tiedä, että miksi teen näin. Kenties se tuntuu helpommalta, koska usein suvultaan sopiva kantarodun yksilö on helpompi löytää kuin toinen saman risteytysrodun yksilö. Näin on usein varsinkin pitkäsukuisilla hevosilla. Tähän liittyy myös se, että kantarotuja käyttämällä saadaan yleensä laajennettua sen risteytysrodun jalostuspohjaa.

Toinen seikka on se, että yritän monissa tapauksissa tasapainottaa kantarotujen prosenttimääriä. Yksi esimerkki tästä on vaikkapa angloarabi-ori Karakum Ion x, sen isä on puhdas täysiverinen, jonka valitsin juuri tästä syystä sen angloarabiemälle, koska emä on kovin arabisukuinen. Angloarabeissa tähtään jossain määrin pieneen arabiveriprosenttiin, mutta teetän silti jalostuksellisista syistä joskus arabi+angloarabi -risteytyksiä. Niille sopivat sitten hyvin nämä puhtaat täysiveriset, että saadaan seuraavalle sukupolvelle taas painettua se arabiveren määrä alle puoleen.

Arabian Warmbloodien suhteen minulla ei ole mitään erityisiä veriprosentti-tavoitteita. AWB on aina ollut minulle tietynlainen hyvänmielen projekti, josta tuloksena on nättejä puoliverisiä. Tällä hetkellä AWB-lauma arabiveriprosentit vaihtelevat välillä 25-70 % eli monenlaista on. Monella se arabin osuus pyörii kyllä siinä 50 %:n tienoilla ja vaikkei minulla mitään varsinaista ihannetta ole sen suhteen, se tuntuu kuitenkin sopivalta. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 6, arabianhevonen

Kesäsarja jatkuu arabitamman esittelyllä. Arabitammoissa olisi ollut tosi monta pitkä-, vanha- ja upeasukuista kaunotarta, mutta päätin valita jotain muuta nyt, etten tulisi toistaneeksi itseäni niin kovin monta kertaa.

ox-t. Zefir Macieja

Macieja on ihan uusimpia tulokkaita arabilaumassa, syntynyt tämän vuoden tammikuussa. Äkkiä katsoen joku voisi ajatella, että yet another Ionicin arabi, yksipolvinen saddleseat-hevonen, kuvatonkin vielä, kuten niin moni muukin. Mutta on syytä katsoa tammaa kuitenkin vähän lähempää.

Ionicissa ei ole koskaan keskitytty mihinkään erityiseen verilinjaan ja sen vaalimiseen. Ylivoimaisesti suurin osa hevosista on domesticeja, jotka virtuaalimaailman tapaan ovat useimmiten sekoitus kahta tai useampaa verilinjaa. Ionicin arabijalostus nimittäin potkaistiin tulille ennen kuin verilinja-ajattelu kuulemma valui virtuaalimaailmaan. Niistä ei silloin historian alkuvuosina tiedetty oikein mitään.

Omat henkilökohtaiset suosikkini verilinjoista ovat venäläinen ja puolalainen, lähinnä siksi, että pidän molempia ns. käyttöarabeina. Puolalaisethan testataan laukkaradalla ja ymmärtääkseni myös venäjänarabeja käytetään paljon laukkahevosina. Toki en missään tapauksessa väheksy muiden linjojen käyttökelpoisuutta. Englantilaiset Crabbet-arabithan ovat nimenomaan olleet hack-ratsuja, espanjalaisia jalostettiin alunperin kai armeijan tarpeisiin, ainakin risteytyskäyttöä varten ja egyptiläiset polveutuvat niistä beduiinien ihan alkuperäisistä autiomaahevosista eivätkä ne todellakaan mitään koristeita olleet.

Mutta suosikki tai ei, minkään verilinjan puhdas edustaja on harvinainen näky Ionicissa. En minä sillä tavalla niitä verilinjoja kasvata, kuten sanoin. Mutta jos tilaisuus tulee, teetän ja ostan kyllä tosi mielelläni eri verilinjojen hevosia. Macieja onkin puolalainen, ainoa sen verilinjan edustaja meillä emänsä kanssa.

Maciejan isä on Namyshillin puolalaisori Maalik Mahir. Kyllästyin nimittäin siihen, että aina vain lupaan ja lupaan käyttäväni tämän ja tuon tallin oreja ja ostan varsoja ja mitä kaikkea nyt aina lupaankaan. Niitä lupauksia voisi joskus oikeasti lunastaakin, auttaisi myös omassa jalostuksessa! Otin Namyshillin oritarjonnan tarkempaan syyniin ja olen tässä alkuvuodesta alkaen lähetellyt Irethille suunnilleen kerran kuussa pitkiä astutuspyyntölistoja. 

Käyn kerrallaan muutaman Namyshillin rodun läpi, mietin astutuksia meidän tammoille ja mailaan pyyntölistan. Irethiltä tulee poikkeuksetta myönteinen vastaus, joten alan tehdä varsoille sivuja. Kun ne ovat valmiit, käyn samalla tavoin läpi seuraavat rodut ja niin edelleen. Niinpä tämän vuoden puolella on syntynyt jo useampia kymmeniä varsoja eri roduista, joiden isänä on namyshilliläinen ori. Macieja on yksi niistä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 5, arabianhevonen

Arabianhevosia on niin tuhottomasti, että päätin valita sekä oriin että tamman. Tamman esittelen seuraavassa tekstissä, mutta tähän pitäisi nyt osata valita jokin ori satojen joukosta...

ox-o. Sameer al Rayydan

Sameer on monin tavoin poikkeuksellinen Ionicin arabiorien laumassa. Ensinnäkin se on ostohevonen. On niitä ostohevosia toki monia muitakin, mutta arabien määrään nähden kuitenkin varsin pieni prosentti. Mutta kuka myisi minulle sata arabioria? Ja kuka ne sivut tekisi... 

Toinen poikkeuksellinen seikka on lajipainotus, Sameer on nimittäin kouluratsu! Ionicin arabit ovat lähestulkoon kokonaan saddleseat-hevosia, muihin lajeihin erikoistuneet ovat todella vähissä. Sameerilla ei ole kylläkään kilpailtu.

Ja tietysti pakko sanoa suvustakin sananen. Isän puoli suvusta on jossain määrin vanhaa, puhutaan nähtävästi hyvinkin 2000-luvun ensivuosikymmenestä, joskaan ei ehkä ihan niistä ensimmäisistä vuosista. Lisäksi suku on minulle tosi tuntematonta, joiltain osin myös amerikkalaista.

Emän puolen suku on sitten hyvinkin vanhaa! Sieltä viidennen polven jälkeen löytyy vaikka mitä: Olympos Campiglion, Metsälän Alibaba, Dasaij Florina, Metsälän Al Panderat, Goldhoof's Brenda ja Liinun Olympiana, muutaman tunnetuimman mainitakseni.

Eikä tässä vielä kaikki! Sameerille on syntymässä oma pieni nimiperhe. Ionicin arabithan nimetään emälinjan nimellä ja hevosen "oma nimi" alkaa samalla alkukirjaimella kuin isän "oma nimi". Mutta Sameerin kohdalla kaikki varsat saavat emälinjan jälkeen nimeensä Amir (oriit) tai Amira (tammat). Se tulee Sameerin isälinjasta, ori Amir Shael al Bahreynilta. Sen jälkeen vasta tulee hevosen oma nimi, joten Sameerin varsat saavat kolmiosaisen nimen, kun yleensä arabien nimet ovat kaksiosaisia. On näitä muitakin tällaisia nimiperheitä, mutta harvakseltaan.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 4, ara-appaloosa

Seuraavana eri rotujen hevosia esittelevässä kesäsarjassa on ara-appaloosa.

arapp-o. Winter Oasis Ion

Ara-appaloosa on kuvien suhteen hirveä murheenkryyni: sopivia kuvia ei vain ole. Winter Oasiksellakaan ei ole kuvaa olemassa. Kunpa osaisi piirtää! Tai edes värittää, minulla olisi yksi arabi-line nimittäin olemassa... 

Teknisesti ottaen Winter Oasis ei ole ara-appaloosa vaan arabi-appaloosa -risteytys. Sen suvusta 87 % ja rapiat on arabia, loppu sitten muuta, tässä tapauksessa tietysti appaloosaa. Sen emä on ostotamma, jolla on mielenkiintoinen ja vähän rikkonainen suku. Sen takia sen aikoinaan ostinkin ja se jätti kaksi varsaa arabioreista.

Ara-appaloosa on myös jalostuksen suhteen vähän murheenkryyni, ei vain kuviensa kanssa. Suomenkielinen Wikipedia väittää, että virallisessa ara-appaloosassa pitäisi olla vähintään 90 % arabiverta, sen lisänä toki tiikerinkirjava väritys. Lähteenä on muinainen Hevosmaailma.net eli allekirjoittanut. Mistä tuon prosenttimäärän olen löytänyt, sitäpä en muistakaan! Minulla ei tuolloin ollut tapana merkitä käyttämiäni lähteitä enkä välttämättä osannut tuolloin harrastaa vielä kunnollista lähdekritiikkiä. Tuohon prosenttimäärään kannattaa siis suhtautua epäluuloisesti, sillä mistään nykylähteistä en tuota tietoa löydä.

Täydellisen hukassa on myös rotujärjestö AraAppaloosa and Foundation Breeders' International (AAFBI), joka ilmeisesti on ara-appaloosan rekisteri, mutta internet ei tiedä siitä mitään. Tai no, postiosoite löytyy ja kenties puhelinnumerokin, mutten nyt viitsi lähteä soittelemaan tai lähettämään kirjettä kysyäkseni rotu- ja jalostusmääritelmiä. 

Ainoa lähde, josta löydän jotakin tietoa ara-appaloosan veriprosenteista on Fran Lynghaugin kirja The Official Horse Breeds Standards Guide (2009). AAFBI:n tämäkin kirja listaa rotujärjestöksi ja nämä etuliitteet ovat kuulemma AAFBI:n käyttämiä. Tässä suora lainaus ja käännös kirjasta:

Rekisteritodistuksissa on etuliitteen luokitus, numero ja pääteliitteen luokitus, kuten A 44 ap. Tässä esimerkissä A-luokitus tarkoittaa, että hevosessa on vähintään 50 % arabia; 44 on rekisterin numero; ja ap tarkoittaa, että hevosessa on vähemmän kuin 50 % appaloosaa. Koko luokituslista on seuraava:

• "a": vähintään 25 % arabia
• "ap": enintään 50 % appaloosaa
• "A": vähintään 50 % arabia
• "2A": vähintään 75 % arabia
• "2Ap": vähintään 75 % appaloosaa

Otapa tuosta nyt sitten selvä, mutta tämän perusteella voisi vaikuttaa siltä, että ara-appaloosarekisteriin pääsee aika monen sorttiset arabi-appaloosa -risteytykset. Minä itse olen tainnut noiden nimitysasioiden kanssa mennä pintabianin mallilla: jos hevosen suvussa on vähintään 99 % arabiverta, sanon sitä ara-appaloosaksi, jos sen alle, se on arabi-appaloosa -risteytys.

Ehkä Winter Oasista pitäisi sitten nimittää ara-appaloosaksi. Ja voisi muutenkin höllätä pipoa noiden veriprosenttien suhteen, tuskin kukaan kieltäisi yhdistämästä ara-appaloosaa appaloosaan ja varsan väittämistä ara-appaloosaksi. Tulisi samalla vähän uusia sukulinjoja myös. Ja itse asiassa, voisihan sitä tehdä niitä ekan polven risteytyksiäkin vaihteen vuoksi. Enpä ole tainnut sellaista tehdä sitten vuoden 2005...

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 3, appaloosa

Kesäsarjassa seuraavana vuorossa appaloosa:

app-t. Lost My Money Ion

Appaloosista oli vähän vaikea valita sitä omaa suosikkiaan enkä väitä, että Lost My Money olisi mikään varsinainen ykkössuosikki. Tiikerinkirjava väritys tekee tästä rodusta yhden lempiroduistani. Toki säännönmukaisesti revin myös hiuksia päästäni appaloosakuvien kanssa, kun olisi kiva saada kaikenlaisia erikoisvärejä sun muita mukaan myös, mutta kuvia ei sellaisille löydy.

Joka tapauksessa rakastan varauksettomasti Lost My Moneyn kuvaa. Ja tiedän kyllä, että kuvassa saattaa olla mahdollisesti ruuna, ei niinkään tamma. Lisäksi sen roduksi on määritelty Fee Fotografien sivuilla amerikanravuri (Amerikanischer Traber), mutta sitä en suostu ihan tältä istumalta nielemään. Mutta oli nyt mikä oli, kuva on kiva ja kuvissa oleva hevonen on myös kivannäköinen ilmestys.

Lisäksi tuota kuvaa voisi sanoa jotensakin virkistäväksi poikkeukseksi appaloosien joukossa. Kuvan hevonen on kovin siro tapaus. Monet Ionicin appaloosista tapaavat olla sellaisia quarter-tyyppisiä muhkuja. Tiedän myös sen, että niin ovat Lost My Moneyn vanhemmatkin eikä sen suvussa muutenkaan ole mitään risteytysrotuja. Sovitaan kuitenkin, että se kevyt rakenne ja tyyppi nyt vain tulevat jostain.

Eikä Lost My Moneyn sukuakaan tarvitse hävetä. Sen isä on nimittäin Ravenwoodin kasvattama ja omistama ori, jonka suku taitaa olla muuten täysin vierasta Ionicissa. Emänisäkin on vieras ori ja niin on emänemänisäkin, niin että jos katsotaan tamman sukutaulun kolmatta polvea, ainoastaan eee. Babydoll Bronco GA on omia sukulinjoja. Ei huono!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 2, angloarabi

Kesäsarjassa esitellään suosikkihevosia tai muuten vain maininnanarvoisia tapauksia roduittain. Rotulistalla seuraavana vuorossa on angloarabi.

x-t. Lebanon Ion

Lebanonissa erityisen huomionarvoisaa on suku, varsinkin isä. Lebanon on nimittäin näitä pakasteesta syntyneitä varsoja, joita toisinaan teetän vanhoista oreista ja nykyisistä tammoista. Lebanonin isä Lemon Ion x oli 2006 syntynyt angloarabiori, joka myytiin muualle ennen kuin se jätti varsoja, ja se katosi sittemmin. Vuonna 2019 päätin sitten käyttää Singapore Ionille Lemonin pakastetta ja siitä sai alkunsa Lebanon.

En väitä olevani mikään asiantuntija vanhoissa täysiverinimissä ja -kasvattajissa, mutta sen verran kuitenkin pystyn sanomaan, että Lemonin suvussa mennään tosi vanhoihin aikoihin. Toki siellä on MVS Lord Fenton xx ja sen takana Wizzerria. Tässäkin puhutaan jo ajasta ennen Ionicia. Sen lisäksi siellä on Angelniemen kasvatteja, ainakin yksi Nice-n-Easy -hevonen ja muuta sen sellaista. Ennen kaikkea siellä on paljon nimiä, joita en oikeastaan tunne, oletan niiden siis olevan vähintäänkin harvinaisia nykyhevosten suvuissa.

Emänkin puolelta löytyy kaikenlaista vanhaa. On Ionicin aikaisimpia arabeja, joista ainakin muutama tuli Ioniciin Marinean raunioilta. Se MVS Lord Fenton xx kummittelee täälläkin ja arabipuolen nimioreista Olympos Campiglion ja sen poika Jaguar's Olympos. 

Niin että siinäpä vasta täysiverikasvatuksen historiapläjäys!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 1, andalusianhevonen

Vaikka viikko sitten julistin kesätauon blogiin, en nyt vain malta olla toteuttamatta jo jonkin aikaa mielessä pyörinyttä suunnitelmaa esitellä suosikkihevosiani. Niinpä tässä kesällä aina parillisina päivinä julkaisen lyhyen esittelyn jostain kivasta tai muuten vain mainitsemisen arvoisesta hevosesta. Valitsen aina yhden hevosen kustakin rodusta esittelyyn ja ajattelin edetä aakkosjärjestyksessä, niin että aloitamme nyt andalusianhevosesta.

PRE-o. Pragmio di Sierra

Andalusianhevosissa olisi ollut tosi monta tosi hienoa hevosta, mutta lopulta Pragmion valinta oli aika selvä: kuva ja väri. Ensinnäkään Ionicissa ei ole turhan monia piirroskuvallisia hevosia. Sain kuvan muuten kasvattajalta itseltään valmiina, että kiitos siitä Nikkille.

Ja sitten tietysti tuo väri, kun Pragmio on ruunikko, jolla on sekä voikko- että pearl-geenit. On nimittäin ensimmäinen (näkyvä) pearl-värinen hevonen Ionicissa, merkittävä tapaus siis jo sinänsä! Muistelen, että juurikin andalusianhevosissa olisi saattanut olla jokin kantaja, mutten jaksa nyt kaivaa.

Pearl on monin tavoin hankala tapaus, noin värinä ja genetiikan kannalta, joten ei ole sinänsä mikään ihme, jos näitä ei ole aiemmin Ionicissa ollut. Ensiksikin pearlia esiintyy kovin harvalla rodulla. Andalusianhevosilla sitä nyt todistettavasti on ja ymmärtääkseni myös lusitanoilla, lähisukuisia kun ovat. Quartereilla ja painteillakin sitä esiintyy, mutta varsin harvinaisena, semminkin kun se ei yksinkertaisena näy hevosen ulkoasussa. Nämä rodut listataan useimmilla sivuilla, joissa pearlista puhutaan (kuten Wikipedia, UC Davis), mutta minä lisäisin listalle vielä irlannincobin ja perunpason. Olen nimittäin lukenut väitteitä siitä, että sitä esiintyisi näilläkin ja muistelisin jopa nähneeni joskus kuvia pearliksi epäillystä irlannincobista.

Pearlia pidetään resessiivisenä värigeeninä, joka yksinkertaisena esiintyessään ei näy hevosen ulkonäössä, vaan siihen vaaditaan kaksi pearl-geeniä. En siis varsinaisesti ymmärrä, miksi edellä mainittu UC Davis merkitsee geenin sivuillaan isolla alkukirjaimella, kuten dominoivat geenit tavataan merkitä. Toisaalta olen kuullut väitteitä siitä, että yksinkertainen pearl-geeni voisi vaalentaa hevosen perusväriä vähän, ei niin paljon, että sitä voisi erottaa tavanomaisesta värivaihtelusta, joten se resessiivisyys ei nyt ehkä ole ihan sataprosenttisesti totta, mutta melkein kuitenkin. Joskus näistä ei ota pirukaan selvää.

Pearl ilmenee samassa geenissä kuin voikko-geenikin ja jos yksinkertainen voikko-geeni yhdistyy yksinkertaiseen pearl-geeniin, se vaalentaa hevosen väriä enemmän kuin kumpikaan geeni itsekseen. Olen kirjoittanut tästä perinnöllisyysasiasta blogiin kymmenen vuotta sitten (Pearl) enkä ole vielä nähnyt mitään väitettä siitä, etteikö tuo postaus olisi edelleen paikkaansapitävä ainakin pääpiirteissään.

Nimityksien kanssa ollaankin sitten ongelmissa, koska suomenkielisiä nimityksiä ei ole ja englanninkielessäkään ei ole vakiintuneita termejä. Lisäksi pearlin lyhenne prl sekaantuu varsinkin asiaa tarkemmin tuntemattomien mielessä helposti perlinoon, jonka minä lyhennän perl ja lienee se käytössä muuallakin virtuaalimaailmassa. Ja koska Pragmio on ensimmäinen näkyvästi pearl Ionicissa, en ole itsekään joutunut miettimään noita nimityskäytäntöjä, mutta nyt joudun.

Oma ehdotukseni toistaiseksi olisikin tämä:

– Ei-voikkojen pearlin kantajien (CC^prl) väriksi merkitään hevosen pohjaväri, oli se sitten musta, ruunikko, samppanjanrautias tobiano, punahallakko tai jokin muu. Väritietoon merkitään värin perään, että kyseessä on pearlin kantaja. Samoin tämä voidaan merkitä sukutauluihin vaikkapa näin: vprn (prl). 

Itse menettelen näin hopeaa kantavien raudikoiden tai rautias-pohjaisten värien kanssa. Hopeahan ei rautiaassa näy eikä ole olemassa hopeanrautiasta väriä. Se on rautias, mutta se hevonen voi jättää kyllä sitä hopeaa varsoilleen. Olen merkinnyt näitä sukutauluihin juurikin näin: rt (hp). Joskus se hp siellä perässä on jäänyt poiskin.

– "Oikeista" pearleista (C^prlC^prl) käytetään nimitystä, jossa yhdistyy pohjaväri ja sen perässä erikseen kirjoitettuna pearl, esimerkiksi musta pearl, samppanjanrautias pearl tobiano jne. Lyhenteenä olisi sitten pohjaväri ja sen perässä erillään prl, esimerkiksi m prl, gch prl tob jne.

– Tuo voikko+pearl-yhdistelmä on sitten se kiusankappale. Itse olen toistaiseksi käyttänyt sellaista hirvitystä, joka Pragmionkin sivulla näkyy: ruunikko voikko+pearl, lyhennettynä varmaankin sitten rn vkko+prl. Moni käyttäisi tästä termiä ruunivoikko pearl ja samaan tapaan voikko pearl ja mustanvoikko pearl ja ne olisivatkin ihan päteviä termejä kyllä.

Minä vierastan tuota kuitenkin siitä syystä, että se voi johtaa genetiikkaa tarkalleen tuntematonta harhaan. Joku voi hyvinkin ajatella, että mustanvoikko pearl on sama kuin mustanvoikko + musta pearl eli E aa C^CR C^prlC^prl ja tämähän on mahdoton, koska yhdestä geenistä voi olla vain kaksi alleelia, ei koskaan kolmea. Tällaisesta harhaluulosta voitaisiin päästä sellaiseenkin hyvin virheelliseen ajatukseen, että olisi olemassa cremello pearl, perlino pearl tai smoky cream pearl, tai että mustanvoikko pearl vanhempi voisi periyttää varsalle SEKÄ voikkogeenin ETTÄ pearl-geenin. Kumpikaan näistä skenaarioista ei kuitenkaan ole mahdollinen. Siksi minä pitäydyn tuossa voikko+pearl-merkinnässä.

Pearl on kuitenkin kovin harvinainen väri, joten harva harrastaja tämmöisiin ongelmiin törmää koskaan. Ja tulipas tästä nyt pitkä postaus! Seuraavista kesäsarjan osista ei varmastikaan tule yhtä pitkiä, ei ainakaan ole tarkoitus. 

Kesätauko!

Mainitsinkin asiasta jo Keskustassa, mutta julistettakoon se nyt tapahtuvaksi tosiasiaksi: perinteinen kesätauko blogissa alkaa nyt.

Tekosyynä käytettäköön sitä, että viikko sitten aloitin uudessa työpaikassa. Se vie tietysti aikaa, mutta ennen kaikkea aivokapasiteettia. Tällä kertaa tässä ei ole menossa juurikaan mitään muuta (esimerkiksi jotakin verkkokurssia tai talven pimeyttä), joten tilanne ei ehkä ole niin paha kuin se voisi olla. Olen kuitenkin aina sanonut, ettei virtuaalihevostelun tai -bloggauksen takia kannata hankkia itselleen stressiperäistä vatsahaavaa.

Katsellaan paluuta elokuun loppupuolella vaikka. Ja Ionichan ei vietä mitään taukoa, joten jos kiinnostaa ostamiset, myynti, tilausvarsat, astutuspyynnöt, tuomarointipyynnöt tai muu sellainen, postia vain, kyllä minä vastaan. Se on vain tämä blogi, joka viettää kesän hiljaiseloa enkä rehellisesti sanoen tiedä, miten hiljaisena tämäkään pysyy. Olisi tässä ideoita ja jos ei muuta keksi, niin rakennearvosteluita tai rotuesittelyitä voi aina kirjoittaa. Rotuesittelypuolella olisikin pari kiintoisaa tapausta vähän niin kuin jonossa.

Joka tapauksessa blogin puolesta toivotan kuitenkin lukijoille hyvää kesää!

Vuoden 2024 parhaat blogitekstit

Minulla itselläni on sellainen tuntu, että viime vuonna bloggaaminen oli vähän nihkeää. Tai ei ehkä nihkeää, mutta tietenkin tekstimäärään vaikutti se useamman kuukauden tauko kesällä ja vielä syksynkin puolella. Ajattelin siis ensin, että en viime vuonna saanut aikaiseksi mitään erikseen esiinnostettavia postauksia. Tarkemmin katsoen löysin kuitenkin muutaman, joita nyt voisi tituleerata parhaiksi teksteiksi vuonna 2024. Lista on aikajärjestyksessä.

Ionicin suomenhevosten värit

Tästähän syntyi ihan keskusteluakin, kun muutama suomenhevosharrastaja laskeskeli omien hevostensa värijakaumaa ja tuli kertomaan tuloksia. Tulokset olivat sensuuntaisia kuin arvelin etukäteen: rautiaita on paljon virtuaalisuomenhevosissa, muttei ihan kuitenkaan ihan niin paljon kuin reaalimaailmassa. 

ARJ:n laatuarvostelun tilastot 2023, VRL:n rekisteröintitilastot 2023, Ionicin kasvatit 2023

Vuodenvaihteen jälkeen on aina hyvä paketoida edellisen vuoden numeroita näteiksi postauksiksi, joista näkee, missä maailma ja Ionic menevät. Vuosi 2023 oli jonkinasteinen hullu vuosi, VRL-rekisteröinneissä mentiin komeasti yli kymmenen tuhannen ja Ionicissa rikottiin toistakymmentä vuotta vanha kasvattiennätys vuotta kohti. No, sehän toki meni uudestaan rikki nyt 2024, mutta se on eri asia se.

Älä poista sitä hevosen vanhaa sivua!

Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun kirjoitin pitkästä aikaa kunnon ränttipostauksen. Kyllä! Minulla on mielipide! Vankka! 

Rotuesittelyt: murgenhevonen, iomud, doninhevonen, kabardinhevonen

Rotuesittelyt ovat tietysti aina omia suosikkejani. Viime vuonna niitä tuli neljä kappaletta, joista kolme oli venäläisiä rotuja. Tarkoitus on esitellä kaikki RBSH:n jalostuksessa sallitut rodut, lukuunottamatta niitä kaikkein tunnetuimpia, ja sitten kenties tehdä jonkinlaista uudistusehdotusta RBSH:lle ja sen jalostusohjeelle.

Virtuaaliharrastajakyselyn tuloksista

Kirsiina paukautti alkuvuodesta kyselyn virtuaaliharrastajille ja huhtikuussa julkaistiin tulokset. Ne olivatkin mielenkiintoista luettavaa! Minä tuosta harrastushäpeä-asiasta kyselin myöhemmin Keskustassa ihmisiltä ajatuksia ja mielipiteitä, mutta se ei ole jalostunut vielä blogipostaukseksi eikä yhtään miksikään. Ehkä joskus vielä.

Ionicin hevosmäärä vuonna 2024

Hevosia oli viime kesänä yli viisi tuhatta kappaletta. Ei siinä oikeastaan sitten muuta.

Virtuaaliset varusteliikkeet

Ihminen on harrastanut virtuaalihevosia parikymmentä vuotta ja blogannut siitä suurimman osan siitä ajasta, mutta ensimmäistä kertaa ikinä taitaa edes mainita virtuaaliset varusteliikkeet. Parempi myöhään jne.

Joulukalenteri 2024

En tiedä teistä lukijoista, mutta itse tykkäsin kovasti tuosta värijoulukalenterista. Eihän ne tekstit mitään superpitkiä tai superlaadukkaita ole, aika nopeasti kirjoitettuja, jos totta puhutaan. Mutta yhtä kaikki tuota oli kiva kirjoittaa ja myöhemmin lukeakin.

Onko lukijoilla mielipiteitä viime vuoden postauksista? Jäikö jokin mainitsematta?

Voi nimet ja niiden duplikaatit!

Tekstissä käsitellään tekoälyä. Kuva on tehty tekoälyn antamasta listasta. Tekstin editoinnissa on käytetty teköälyä.

Kuten tunnettua, Ionicissa on syntynyt 20 vuoden aikana järkyttävä määrä kasvatteja – eikä loppua näy. Kasvattilistalla on tällä hetkellä 9365 nimeä ja tämän vuoden kasvatit puuttuvat, eihän niitä kaikkia ole vielä edes nimetty. Enkä edes muista, missä kohdin arabivarsojen nimien kirjaaminen menee. Arabithan ovat omassa kasvattilistassaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen vuosien mittaan keksinyt 9365 hevosen nimeä. Tai no, alkuvuosina toki Virginia sitä teki, mutta joka tapauksessa nimiä on hirveästi.

Historia tuntee parikin vahinkoa, kun jokin hevonen on saanut saman nimen kuin aiemmalla Ionicin kasvatilla on ollut. Aina kun nämä ovat jääneet kiinni, olen yrittänyt paikkailla tilannetta lisäämällä tuoreempaan nimeen roomalaisen numeron II. Siksi on olemassa vuonna 2006 syntynyt cleveland-ori Hermes Ion ja 2010 syntynyt perunpaso-ori Hermes II Ion, eikä tämä ole ainoa.

Yksi ihan rehellinen duplikaatti kyllä löytyy, nimittäin Ebba Ion -nimisiä hevosia on kaksi kappaletta, frederiksborg-tamma (2012) ja fell-tamma (2017), ja ehdin myydä tuon fell-tamman ennen kuin tajusin, että sen nimi oikeastaan olisi pitänyt muuttaa. Ne ovat molemmat tuolla nimellä rekisterissä, tietysti voisi pyytää nimenmuutosta VRL-tuen kautta, mutta olkoon nyt, varsonut tamma ja kaikkea.

Koska käytän Ionicissa useampia kasvattajatunnuksia ja arabit saavat varsinaisen kasvattajatunnuksen sijaan emälinjan tunnuksen, melkein-duplikaatteja syntyy helposti ja huomaamatta. Esimerkkinä olkoon vaikka arabi nimeltä Anjum Grania ja tersk-tamma Grania Ion. Nimet ovat kokonaisuutena erilaiset, mutta se hevosen "oma nimi" on sama, Grania. En vain koskaan ole tajunnut selvittää, löytyisikö näitä ja jos, niin miten paljon.

Taannoin minua harmitti yksi tällainen melkein-duplikaatti: 2024 syntynyt tennesseenwalker Go With The Flow 2702 ja 2023 syntynyt hackneyponi Ionin Go With The Flow. Tajusin asian vasta, kun ne osuivat yhtä aikaa ARJ-kisalistoilleni. Hups. Tästähän heräsi se epäilys, että onko tällaisia nimiä paljonkin vai oliko tämä vain yksittäinen sattuma. Mutta kukaan järkevä ihminen ei perkaa läpi yli 9000 nimen listaa!

Ei ihminen, mutta tekoäly kylläkin. Promptin muotoilussa oli hieman miettimistä, kun nimistä ei saanut ottaa huomioon niitä kasvattajatunnuksia eikä arabien emälinjojen nimiä, saati nyt rotujen liitteitä (ox, xx, x), mutta roomalaiset numerot kyllä ja niin edelleen. Lopulta ChatGPT sen nieli ja antoi vastaukseksi sievän listan hevosista, joilla on sama "oma nimi".

Ja niitä oli... paljon. Lähes 70 nimeä eli melkein 140 hevosta! Minä onneton kun kuvittelin ChatGPT:n löytävän vain sen Ebba Ionin ja tuon mainitun Go With The Flow'n ja ehkä muutaman muun, mutten sentään kymmenittäin. Uusia täysiä duplikaatteja se onneksi ei löytänyt, se sentään on hyvä asia. Nimimuistini ei selkeästikään ole ihan niin hyvä kuin kuvittelin. Ja jos joku ihmettelee niin ei, en yleensä kasvateille nimiä keksiessäni etsi nimeä kasvattilistalta search-toiminnolla. Se nimien keksiminen on muutenkin niin vaivalloista ja totta kai minä muistan, että mitä nimiä on jo käytössä...

Lopulta tämä ei kuitenkaan ole iso ongelma. Samat "omat nimet" eivät haittaa, jos kasvattajatunnukset erottavat nimet toisistaan. Ainoa käytännön harmi on se, että sivuja tai kuvia tallentaessa voi tulla konflikteja, jos kansiosta löytyy jo samanniminen tiedosto. Koska tallennus ei onnistu vanhan tiedoston päälle ilman huomautus-dialogia, vahinkoja ei suuremmin satu. Että näilläpä mennään taas.

Virtuaalimaailman terminologia, osa 2

Kirjoitin kolme vuotta sitten samalla otsikolla tekstin (Virtuaalimaailman terminologia), jossa lähinnä yritin selventää itselleni terminologiakurssin peruskäsitteitä tenttiä varten ja samalla selvittää, miten erikoisalaterminologia istuu virtuaalimaailmaan. Tulos oli yksiselitteinen kyllä: virtuaalimaailmassa käytetään omaa erikoisalaterminologiaansa.

Tuosta postauksesta ja kurssista lähtien olen hautonut ajatusta kirjoittaa kasaan virtuaalimaailman sanakirja: sivusto, jossa avattaisiin kaikki täällä käytetyt erikoisalatermit, siis sellaiset sanat, joita käytetään virtuaalimaailmassa eri tavalla kuin muualla tai jotka on ylipäänsä luotu pelkästään virtuaalimaailmaa varten.. Siitä olisi apua niille, jotka tulevat virtuaalimaailmaan ensimmäistä kertaa. Mitä tarkoittaa villi kisa, mikä on sijoitus ja miksi se on niin tärkeä? Miksi jokin hevonen on kadonnut ja jokin toinen EVM-hevonen. eihän kummallakaan ole linkkiä? Miten hevosia ostetaan ja mikä on laukkaponi? Ja niin edelleen, loputtomiin.

Koska se hautominen ei edistä asioita millään tavoin, päätin taannoin tehdä jotakin konkreettista asian eteen. Niinpä lähdin liikkeelle tietämieni erikoisalatermien listaamisesta ja loin sitä varten Google Docs -tiedoston Virtuaalimaailman terminologia. Aluksi se oli vain sanalista, mutta kun sanoja alkoi kertyä, piti alkaa jaotella niitä eri alaotsikoiden alle. Tällä hetkellä alaotsikoita on seitsemän ja yhdellä niistä on vielä omia alaotsikoitaan:

• Perustermit
• Kuviin liittyvät termit
• Sukuun liittyvät termit
• Jalostukseen liittyvät termit
• Teksteihin ja tarinaharrastamiseen liittyvät termit
• Kisaamiseen ja kisoihin liittyvät termit
• Yleiset kilpailemiseen liittyvät termit
• Näyttelyihin ja rakennearvosteluun liittyvät termit
• Kilpailemiseen liittyvät termit
• Laatuarvosteluihin liittyvät termit
• Sekalaiset termit

Kun olin kahlannut läpi VRL:n ja valikoituja keskusteluja Keskustassa, koossa oli toista sataa termiä. Muut harrastajat listasivat vielä vähän lisää sellaisia, joita minä en ollut tullut ajatelleeksikaan tai en välttämättä itse edes tunne. Oikeasti termejä on todella paljon enemmän, sillä tuossa listassa on monessa kohdin listattu vain se "ylätermi" ja sitten kenties sulkeissa on listattu alakäsitteitä sille.

Työmaata siis piisaa! Varsinkin, kun minulla ei ole vielä olemassa edes mitään sivustoa tai muuta työkalua, jolla alkaisin sanastoa luoda julkaisukuntoon. En todellakaan ala vääntää tätä käsin HTML:nä, vaikka toisaalta sisäinen minimalistini ei välttämättä olisi pahoillaan sellaisesta vaihtoehdosta, että kaikki termit olisi listattu yhdelle sivulle allekkain aakkosjärjestykseen. Hmm!

Termien määrän vuoksi jokin wiki-alusta voisi olla järkevä ratkaisu, koska jos minä lähden tuota kirjoittamaan itse yksin, ei siitä tule mitään tai ainakin siinä menee sata vuotta. Toki teilasin kertaalleen jo idean wikistä, koska en pidä siitä ajatuksesta, että joku toinen menisi editoimaan minun hartaudella muotoilemaa tekstiä. Näitä teknisen kirjoittajan ammattitauteja, mutta mahtaisiko se virtuaalimaailmassa olla niin vakavaa... 

Mutta katsotaan, mihin suuntaan tämä tästä lähtee menemään! Yritän saada jotain näkyvääkin aikaiseksi jollain aikataululla, muttei ehkä kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa. Voi nimittäin kestää.

Miten Ionic toimii: hevoslistaus

Tämä postaus on jatkoa tuolle pienelle "Miten Ionic toimii"-sarjalle. Tein tälle sarjalle nyt oman samannimisen labelin, jonka alta löytyvät kaikki kirjoitukset. Viimeksi tarkisteltiin Ionicin hevossivua, nyt mennään siitä taso alaspäin hevoslistauksiin.

Tämä on siis se paikka, josta löytyvät kunkin rodun edustajat listattuna. Eri rotujen hevoslistaukset ovat hieman erilaisia, riippuen aina siitä, mitä kullakin rodulla olen itse nähnyt tarpeelliseksi. Valitsin tähän esimerkiksi kalliovuortenhevosten listauksen, joka tarjoaa jo hevoslistauksessa laajasti tietoa kustakin yksilöstä.

Yleistä hevosten järjestelystä

Hevoset on yleensä listattu kahteen taulukkoon, ylempänä oriit ja alempana tammat. Taulukoissa hevoset on järjestetty nimen mukaan aakkosjärjestykseen.

Tästä on joitain poikkeuksia. Esimerkiksi FWB:illä Oriit- ja Tammat-otsikoiden alla on yhden taulukon sijaan useampia taulukoita, joihin hevoset on jaettu suvun pituuden perusteella. Näissä taulukoissa hevoset ovat jälleen aakkosjärjestyksessä.

Joillain roduilla (knabstrupit, arabit) oriit ja tammat on jaettu erillisille sivuilleen, joissa ne on taulukoitu suvun pituuden mukaan. Tämä paljastanee sen, että suvun pituus on minulle merkittävä tekijä jalostuksessa.

1. Paluu hevossivulle

Jokaisesta hevoslistauksesta on linkki takaisin hevossivulle. Harvoin sieltä on linkkejä muille sivuille, mutta voisi olla ja ehkä niitä päivitänkin, nyt kun tulin ajatelleeksi asiaa. Ja näemmä tuota linkkitekstiäkin voisi viilata, koska eihän se mikään rotusivu ole, kuten esimerkkikuvassa lukee...

2. Otsikot ja yleistä-osuus

Varsinaisella sivulla on tietenkin otsikko, joka kertoo, minkä rodun hevosia tältä sivulta löytyy. Yleensä tämän pääotsikon alla on myös Yleistä-osio, joka useimmilla roduilla on tyhjä. Pyhä tarkoitus oli alunperin kirjoittaa siihen jotakin rotuun liittyvää, mutta kovin harvalla rodulla siinä mitään on. Joillain on infotietoa listaustaulukon merkinnöistä tai linkkejä muille sivuille.

Jos olen kirjoittanut rodusta jotakin, se saattaa olla sivun alareunassa, hevoslistauksen alapuolella. Tässä suhteessa tämän hevoslistauksen rakenne vaihtelee.

3. Hevoset taulukoituna

Kuten sanoin jo, taulukot ovat yleensä jaettu oreihin ja tammoihin, ja hevoset on listattu taulukoissa aakkosittain. Rodun mukaan sitten vaihtelee, mitä kaikkea muuta tietoa taulukossa tarjotaan.

Kaikissa hevoslistauksissa on aina vähintään seuraavat tiedot:

Nimi
Hevosen nimi ja linkki sen omalle sivulle taulukossa on tietenkin aina.

Syntymäaika 

Myös hevosen syntymäaika muodossa pp.kk.vv on merkitty aina. Vanha merkintätapa oli ppkkvv, mutta olen luopumassa siitä ja sitä näkee enää vain joillain vanhoilla hevosilla, joille en ole sitä ehtinyt vielä korjata.

 

(Rotu) 

Rotu on nykyään kerrottu harvan rodun hevoslistauksessa. Se on useimmille roduille turha tieto, koska kullakin hevoslistaus-sivulla on vain yhden rodun hevosia ja se rotutieto lukee jo sivun otsikossa. 

 

Silloin, jos yhdessä hevoslistauksessa voi olla useammalla eri rotunimikkeellä olevia hevosia, rotu-sarake on merkitty taulukkoon. Näitä ovat ara-appaloosat, pintabianit, ratsu- ja risteytysponit ja trakehnerit.

 

Ara-appaloosien hevoslistauksessa on hevosia, jotka ovat ara-appaloosia (min. 99 % arabia) tai arabi-appaloosa -risteytyksiä (alle 99 % arabia). Sama koskee pintabianeja.

 

Trakehnereilla teen nimityseron trakehnerin ja anglo-trakehnerin suhteen, anglo-trakehnereissa on enemmän kuin 25 % täysiverisiä tai shagyaa.

 

Ratsu- ja risteytysponien listassa ovat kaikki ne, jotka on luettavissa jonkin sortin risteytysponeiksi (ts. ponin ja hevosen risteytys), olivat ne sitten tavallisia ratsuponeja, virtuaalisia ratsuponeja, welsh part-bredejä tai jotain muita.

 

Väri

Hevosen väri on merkitty aina myös, vaikka periaatteessa se joillain roduilla on ns. turha tieto. Esimerkiksi clevelandinruunikot ovat aina ruunikoita, joten värin merkitseminen listaukseen voi tuntua turhalta. Väritieto kuitenkin kertoo sen, että onko hevosella kuva vai ei. Hevoselle voi olla väri määritelty sivuillaan ja/tai VRL-profiilissa, mutta jos sillä ei ole kuvaa, hevoslistauksessa sen kohdalla ei lue väriä.

 

Merkitsen värin yleensä lyhentämättömänä ja isolla alkukirjaimella. Kalliovuortenhevonen on poikkeus, niillä käytän värilyhenteitä.

 

Lajipainotus

Kaikille hevosille on merkitty myös lajipainotus. Se voi olla myös "yleishevonen" tai "yleisratsu". 

 

Toisinaan merkitsen lajipainotus-sarakkeeseen myös tiedon siitä, että hevonen kilpailee kyseisen lajin porrastetuissa (porr.). 

 

Erityisesti askellajihevosille merkitsen lajipainotus-sarakkeeseen sen, onko hevonen kilpailtu valmiiksi ARJ:n porrastetuissa. Tämä merkintätapa näkyy tuossa esimerkkikuvassa: kursiivilla merkitty lajipainotus tarkoittaa sitä, että hevonen on kilpailtu valmiiksi. Lihavoitu lajipainotus tarkoittaa sitä, että se kilpailee vielä (viite 5 kuvassa).

 

Muilla roduilla ja muiden lajipainotusten hevosilla vastaavat merkinnät voivat toimia hieman toisella tavalla eikä niitä välttämättä päivitetä säännönmukaisesti. Niistä pitäisi ehkä luopua. 

Näiden pakollisten perustietojen lisäksi hevoslistauksessa voidaan kertoa myös muita tietoja. Nämä tiedot liittyvät hevosen sukuun ja yleensä mitä enemmän jossain rodussa on hevosia, sen tärkeämmäksi olen nähnyt tarjota jo hevoslistauksessa enemmän tietoa kustakin yksilöstä. Näistä suvun pituus on yleisin lisätieto hevoslistauksessa ja se on merkitty, vaikka hevoset olisi jaoteltu erillisiin taulukoihin suvun pituuden perusteella.

• Vanhempien nimet
• Isä- ja emälinjat
• Suvun pituus

4. Palkinnot ja muut merkinnät nimen yhteydessä

Jos hevosella on jokin palkinto tai arvonimi, merkitsen sen myös hevoslistaukseen. Merkintätapa on virtuaalimaailman vakiintunut tapa, arvonimet merkitään hevosen nimen eteen (esim. VIR MVA Ch) ja laatuarvostelu- ym. palkinnot nimen perään (esim. ARJ-II, kuten kuvassa).

Arabianhevosilla nimen perään on merkitty sulkeissa verilinja, jos se on jotain muuta kuin domestic.

Joillain roduilla on joskus merkitty hevosen nimen perään M lihavoituna. Se tarkoittaa sitä, että kyseinen hevonen on myytävänä. Toki Ionicista saa aina kysyä mitä tahansa hevosta ostettavaksi eikä täällä mitään varsinaista myyntilistaa ole edes. Mutta se M nyt kertoo ainakin varmaksi, että jos joku haluaa sen nimenomaisen yksilön, niin kyllä lähtee.

Rotuesittelyssä posavinanhevonen

Tekstissä käytettyjen lähteiden käännöksissä on käytetty tekoälyä.

Tällä kertaa valitsin rotuesittelyyn hyvin tuntemattoman kylmäverirodun, nimittäin kroatialaisen posavinanhevosen. Se tunnetaan myös nimillä Posavje Horse tai hrvatski posavac. Englanninkielisessä Wikipediassa se esitellään nimellä Posavac ja muinaisessa Hevosmaailma.netissä käytin siitä suomeksi käännettyä nimeä posavjenhevonen. Myös VRL:ssä se on nimellä posavjenhevonen (tieto korjattu 21.5.2025). Tulin nyt tarkemmin kaivellen siihen tulokseen, että posavinanhevonen olisi ehkä se oikeellisin termi. Jos haksahdan käyttämään nimitystä posavjenhevonen, se johtuu tästä historiasta.

© Posavec horse Sentrupert dec 26 2009 by Ines Zgonc

Shared under CC BY-SA 2.5 SI

Rodun historia

Posavinanhevonen katsotaan kroatialaiseksi roduksi, vaikka se taitaa kyllä olla kotoisin vähän nyky-Kroatiaa laajemmalta alueelta. Sitä pidetään kotoperäisenä rotuna myös Sloveniassa. Rodun kotialuetta on Sava-joen laakso, joka kattaa alueita Sloveniasta, Kroatiasta, Bosnia-Hertsegovinasta ja Serbiasta. Posavinanhevonenkin on levinnyt näille alueille.

Rodun historia yltää kauas, sillä se oletettavasti polveutuu illyrialaisten ja kelttiläisten heimojen hevosista. Näihin hevosiin risteytyi eteläslaavilaisten kroaattien mukanaan tuomia hevosia. Myöhemmin alueella on liikkunut paljon muitakin heimoja, gootteja, avaareja, mahdollisesti myös mongoleja. Myös ottomaanien arabialaissukuiset hevoset todennäköisesti vaikuttivat paikallisiin hevosiin. Tätä paikallista hevoskantaa nimitettiin nimellä bušak ja nimi vilahtelee vieläkin siellä täällä käytössä.

Muuten posavinanhevosen historian voi olettaa olleen hyvin tyypillinen kylmäveriselle. Se on ollut alueen olosuhteisiin sopeutunut työhevonen, vahva ja työteliäs, mutta myös taloudellinen pitää. Jalostus on ollut pääasiassa sattumanvaraista, mutta tähtäsi toki siihen, että syntyvät varsat olisivat yhtä käyttökelpoisia kuin vanhempansa, kenties parempiakin.

1960-luvulla rotua yritettiin parantaa risteyttämällä siihen suurempia ja raskaampia kylmäverisiä, kuten ardennereita. Tulkitsen lähteitä siten, että kenties juuri nämä risteytykset tekivät alkuperäisestä posavinanhevosesta harvinaisen eikä kokeilu ollut välttämättä kovin onnistunut. Myös koneellistuminen vähensi hevosten lukumäärää erityisesti maatalouskäytössä.

Tavoitteellinen puhdasrotuisten posavinanhevosten kasvatus ja ylipäänsä rodun säilymisen huomiointi alkoi ehkä vasta muutama vuosikymmen sitten. Rekisteri niille on avattu ilmeisesti 1993.

Rakenne

Posavinanhevonen on yleisesti ottaen melko tyypillinen kevyehkö kylmäverinen. Se on myös mielestäni huomattavan pienikokoinen, sillä hevosten keskikorkeus ei ole kuin 142 senttiä.

Tämä lista rodun rakennepiirteistä on oma käännökseni ja tulkintani eikä mikään virallinen rotumääritelmä.

• Yleiskuva on keskiraskas ja voimakas kylmäverinen. Jonkinasteista jaloutta toivotaan.
• Ihanteellinen säkäkorkeus oreille on 140-150 senttiä (145-152 cm?) ja tammoille 135-140 senttiä (135-148 cm?).
• Sukupuolileimat ovat selkeät sekä tammoilla että oreilla.
• Pää on pienehkö ja kuiva.
• Otsa on leveä, profiili suora, korvat pienet, silmät ja sieraimet ovat suuret ja ulkonevat.
• Kaula on keskipitkä, lihaksikas ja kaareva. Se liittyy lapoihin hyvin (ilmeisesti siis melko ylös).
• Lavat ovat pitkät ja melko loivassa kulmassa.
• Rintakehä on leveä ja syvä, kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
• Selkä on lyhyt tai keskipitkä ja leveä.
• Takaosa on leveä, lautanen melko laskeva ja lihaksikas.
• Yleisesti ottaen runko on kompakti ja tiivis.
• Jalat ovat kuivat ja vahvat, nivelet hyvin erottuvat. Jalka-asennot ovat hyvät.
• Sääret ovat lyhyet.
• Kaviot ovat melko suuret.
• Liikkeet ovat rytmikkäät ja säännölliset.
• Jouhet ovat usein kihartuvat, mutta maltillisen pituiset. Vuohisissa on jonkin verran pidempää karvoitusta.
• Ruunikko on väreistä yleisin (84 % slovenialaisessa tutkimuksessa), rautias on seuraavaksi yleisin (11 %), mustia ja kimoja on vähän (2-3 % kumpiakin). Muiden värien esiintymisestä ei ole varmuutta, vaikka kroatialainen rotujärjestö listaa kyllä voikkovärit ja lehmänkirjavat. Lehmänkirjavuus on ilmeisesti epätoivottua.

Käyttö ja muut ominaisuudet

Posavinanhevonen on tosiaan ollut työhevonen ja tunnettu vetokyvystään, vaikka onkin kooltaan melko pieni. Se on sopeutunut kotiseutunsa olosuhteisiin ja on lisäksi varhain kehittyvä ja hyvä rehunkäyttäjä. Luonteeltaan niiden tulisi olla rauhallisia, tasaisia ja ahkeria. 

Nykyään työkäyttö on vähäistä, mutta posavinanhevosia käytetään edelleen jonkin verran metsätöissä. Sen lisäksi sitä käytetään harrasteratsuna ja valjakkohevosena. Niitä kasvatetaan jonkin verran myös lihantuotantoon ja se saattaa olla tällä hetkellä tärkein käyttö. Ainakin Sloveniassa ja Kroatiassa yritetään laajentaa posavinanhevosten käyttöä eri tarkoituksiin, kuten laidunnukseen, terapiakäyttöön ja matkailukäyttöön.

Posavinanhevonen on harvinainen. Kroatiassa niitä on raportoitu olevan noin 7500-9000 yksilöä (2023) ja Sloveniassa 2162 yksilöä (2024). Serbia ja Bosnia-Hertsegovina eivät ole raportoineet FAO:lle mahdollisista posavinanhevosista ja niiden tilanteesta. Kannan pienuudesta johtuen rodun geneettinen pohja ei ole suuri ja sisäsiitoksen aiheuttamia ongelmia yritetään välttää.

Lähteet

• FAO: Breed data sheet.
• Hrvatski Posavac: Hrvatski posavac - budućnost.
• Hrvatski Posavac: Hrvatski posavac - naslijeđe.
• Hrvatski Posavac: Hrvatski posavac - sadašnjost.
• Hrvatski Posavac: Karakteristike konja Hrvatski posavac.
• Hrvatski Posavac: Uzgojni standardi Hrvatskog posavca.
• Javna služba nalog genske banke v živinoreji: Posavje Horse.
• Luštrek, B., et al: A decade of implementing the preservation program in Slovenian indigenous breed Posavje horse – an overview.
• Simčič, M., et al: Analysis of conformation traits of the posavje horse in Slovenia.
• Wikipedia: Posavac.
• Muut määrittelemättömät lähteet.

Ionicin Dutch Harness Horset

Olen viime aikoina puljannut jonkin verran Ionicin Dutch Harness Horse (DHH) -lauman kanssa ja ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanasen.

Pidän DHH:ta uutena tulokkaana Ionicissa, mutta pitäisi oikeastaan muistaa, että ensimmäinen rodun edustaja tuli talliin 2019 eli kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen kasvattikin syntyi 2021. Tietysti se on joihinkin alkuperäisiin arabeihin ja muihin vastaaviin verrattuna varsin tuore tapaus, mutta ei kuusi vuotta vanha rotu silti mikään ihan just eilen tullut ole.

Ensimmäinen DHH oli Seven Daysin kasvattama tamma 7th Sahara ja voiko tosiaan olla, etten ole muka maininnut tätä tammaa koskaan aiemmin blogissa? En ainakaan löytänyt haulla. Häpeällistä! Joka tapauksessa tämä on siis syntynyt silloin 2019 ja tullut suoraan kasvattajaltaan Ioniciin. Sen hankinta oli vähän vahinko, kuten yleensäkin, vaikka sinänsä rotu oli kyllä kutitellut jossain selkänikaman välissä jo hyvän aikaa. Minähän jo vuonna 2016 kirjoitin blogiin DHH:n rotuesittelyn ja ainakin siitä lähtien se on ollut minun "hanki nämä"-listalla.

Sahara oli alunperin valjakkopainotteiseksi merkitty hevonen, kuten sen vanhemmatkin, ja se on kisannut porrastetuissa valjakkoa. Myöhemmin se on kuitenkin kisannut saddleseat-lajeista parkia ja osittain jopa sekaisin valjakkoa ja ARJ:tä. No, ei se niin nuukaa ole minun mielestäni, mutta nykyään se ja kaikki muutkin DHH:t ovat ARJ-hevosia. Sahara on saalistanut ARJ-III -palkinnon laatuarvosteluistakin. ARJ:n palkintolistojen mukaan se itse asiassa on ensimmäinen ARJ-palkittu DHH ikinä.

Sahara varsoi tosiaan ensimmäiset Ion-DHH:t vuotta 2021 vieraista oreista, kun DHH-oreja etsiskelin Keskustassa ja onnistuin pari löytämään. Seuraavana vuonna, 2022, keksin itse ensimmäisen erän suvuttomia DHH:ita Ioniciin ja vuotta myöhemmin lisää. Tällä hetkellä Ionicissa on 8 itsekeksittyä, suvutonta tammaa ja saman verran oreja, sekä muutama muualta ostettu suvuton yksilö.

Vuonna 2021 syntyivät ne kaksi varsaa Saharalle, 2023 syntyi jo kahdeksan varsaa ja viime vuonna peräti 39 varsaa. Ja homma jatkuu, tälle ja ensi vuodelle on suunniteltu syntyväksi lisää varsoja. Ajattelin, että teetän näistä tämän hetken suvuttomista hevosista runsaasi varsoja, myyn ne kantahevoset pois tai lopetan ja keksin sitten kenties vähän lisää suvuttomia hevosia. DHH:ita on kovin vähän muilla talleilla ja omistajilla, joten niiden suhteen on parasta olla omavarainen. Mutta jos joltain löytyy, näkisin mielelläni!

Toisin kuin niin monen muun rodun kohdalla, nimien keksiminen DHH:ille on helppoa ja mukavaa. Ionicissa ei ole juuri muita hollantilaisia rotuja ollut koskaan, joten esimerkiksi etunimet ovat ihan käyttämätön varanto. Paljon hyviä nimi-ideoita on siis saatavilla helposti, ainakin vielä. Toisaalta moni nimi on vähän sellainen "kaksiosainen" ja vanhempien nimistä saa yhdistelemällä uusia ja uniikkeja nimiä. Yksi esimerkki on Folkmund + Ellemiete = Ellemunda. Ja tosi moni hollantilainen nimi on varsin kiva näin suomalaiseen makuun. Omia suosikkejani ovat ainakin Desideer, Rufijnus, Nerenneke ja Romantiek.

Kuvien kanssa sitten ei olekaan ihan niin helppoa ja kivaa. No, voisi olla, jos ei olisi niin nirso kuin minä. DHH on puoliverityyppinen hevonen, mutta itse haluaisin kuitenkin nähdä sillä pystyä ryhtiä ja melko neliömäistä rakennetta, jossa jalat ovat melko pitkät. Aitojen DHH:iden kuvia on varsin vähän saatavilla, joten Ionicin hevosilla on melko huonosti kuvia. Pitäisi yrittää vähän höllätä tuon nirsoilun kanssa.

Lyhyesti sanottuna: DHH on näyttävä ja kaikin tavoin hieno, mutta harvinainen ARJ-rotu, joka on kyllä tullut Ioniciin jäädäkseen. Toivoisin näkeväni tätä rotua muillakin talleilla.