Viime vuoden puolella esittelin täällä muutamia geenivirheiden aiheuttamia sairauksia, HWSD ja kumppanit (HWSD:n tekstissä on linkit muihin). Jatkan nyt Naked Foal Syndromen (NFS) esittelyllä.
Nykytiedon perusteella NFS on yhden geenin (ST14) mutaation aiheuttama sairaus. Tämä virhe periytyy autosomaalisesti (ts. sukupuoli ei vaikuta siihen, kumpikin sukupuoli voi olla kantaja ja NFS-varsa) ja resessiivisesti, samoin kuin kaikki nuo muutkin tähän mennessä esitellyt sairaudet. NFS-kantaja on itse oireeton, mutta jos kaksi tällaista kantajaa risteytetään keskenään, varsa on 50% todennäköisyydellä kantaja itsekin ja 25% todennäköisyydellä sillä on varsinainen NFS-sairaustila.
NFS:n nimi kertoo jo paljon: varsa syntyy karvattomana tai ainakin karvoja on erittäin vähän. Harjassa ja hännässä ei ole jouhia, myös silmäripset ja turvan alueen tuntokarvat puuttuvat. Varsa myös pysyy kaljuna kasvaessaan. Iho on herkästi kuivuva ja hilseilevä. NFS-varsoilla on tiettävästi raportoitu myös herkkyyttä auringossa palamiseen ja vaikeasti paraneviin haavoihin ja muihin ihovaurioihin, nämä johtunevat pääasiassa kuitenkin siitä, ettei varsalla ole ihoa suojaavaa peitinkarvaa.
Ainoalla toistaiseksi kuolemansa jälkeen tarkasti tutkitulla NFS-varsalla oli poikkeavat karvatupet. Karvatupet olivat heikosti kehittyneet ja ne karvat, joita varsalla oli, olivat ohuita ja rakenteeltaan myös poikkeavia. Tällä varsalla oli myös merkkejä muista kehitysongelmista, kuten vesipäisyydestä ja sydämen rakenneviasta, mutta on epävarmaa, liittyvätkö nämä nimenomaan NFS:ään. Muilla NFS-varsoilla on tiettävästi raportoitu erilaisia muita ongelmia, kuten hidaskasvuisuutta, ruuansulatusongelmia, jatkuvaa ripulia, poikkeavaa hampaiden kasvua ja kaviokuumeen kaltaisia, hoitoon reagoimattomia oireita kavioissa.
NFS aiheuttaa varsan kuoleman yleensä joidenkin päivien tai viikkojen kuluessa syntymästä. Tällä hetkellä kuoleman aiheuttajaa ei varsinaisesti tiedetä. Jotkin yksilöt ovat eläneet lähes kolmivuotiaiksi, ilmeisesti tehokkaan hoidon tukemina, mutta tarkempaa tietoa näistä tai niiden myöhemmistä vaiheista ei ole. Käytännössä NFS:ää tulee pitää tappavana tilana.
Muutamallakin eri rodulla on todettu NFS:ää muistuttavia sairauksia, mutta varsinainen ST14-geenin mutaation aiheuttamaa NFS:ää esiintyy nykytiedon mukaan vain ahaltekeillä. Ensimmäiset tapaukset on kirjattu muistiin vuodelta 1938, mutta varsinaista tieteellistä tutkimusta on tehty vasta 2010-luvulla (2017, Bauer et al). Ahaltekien ongelma on kannan pienuus ja menneinä vuosikymmeninä usein käytetty linjasiitos. Tällä hetkellä mutaatiolle on olemassa geenitesti ja esimerkiksi Yhdysvaltojen ahaltek-yhdistys suosittaa jalostushevosten testaamista. Hevosten vähyyden ja muutenkin suppean geenipoolin takia kantajia ei kuitenkaan haluta sulkea pois jalostuksesta kokonaan. Muutamia tiedettyjä kantajia on olemassa ja listattukin, mutta ilmeisesti mutaatio on jossain määrin laajalle levinnyt eikä ainakaan toistaiseksi ole tiedossa jotain yhtä tiettyä esivanhempaa, jota voisi pitää mutaation alkulähteenä.
Lähteet
Animal Genetics Inc: Naked Foal Syndrome (NFS)
ATAA: Naked Foal Syndrome (NFS) – Hairless born foals in the Akhal-Teke horse breed
Bauer et al, 2017: A Nonsense Variant in the ST14 Gene in Akhal-Teke Horses with Naked Foal Syndrome
Genes to Genomes: Cause of fatal naked foal syndrome revealed
Horsetalk.co.nz: Hairless horses: Researchers explore genetic cause of unusual syndrome in Central Asia
University of California: Naked Foal Syndrome in Akhal Teke
Wikipedia.org: Akhal-Teke: Genetic diseases
keskiviikkona, huhtikuuta 10, 2019
keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2019
Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä
Järjestin itse Ionicissa 19.3. VSN-näyttelyt venäläisille roduille, tosin olin jättänyt tällä kertaa ahaltekin pois. Muutenkin rotulista oli aika karsittu, luokkia oli vain budjonnyille, terskeille, RBSH:ille ja venäjänratsuhevosille. Juu, harvinaisia rotuja, tiedän, mutta siltä oli järjetön pettymys, että kaikki muut paitsi budjonnyjen kaksi luokkaan jouduttiin perumaan kun niihin ei tullut ketään! Olen minä aiemminkin järjestänyt noille omia luokkia ja aina jostain on muutama yksilö kaivautunut esiin. Tällä kertaa kuitenkaan ei ja budjonnyluokatkin olivat super-pieniä, oriluokassa 3 hevosta ja tammoissa 2. Meh.
Koska näyttelyt kutistuivat näin pieneen, kirjoitan yleisten tuomarikommenttien sijaan arvioni kaikista osallistujista linkkien kera.
Sanottakoon nyt kuitenkin alkuun, että budjonny ei ole arvosteltavana rotuna sieltä helpoimmasta päästä. En oikein tiedä mitä ihanteelliselta edustajalta pitäisi odottaa ja vaatia. Se on kuitenkin selvää, että se on ratsuhevonen. Se ei kuitenkaan ole puoliverinen, varsinaisesti, mutta jotkut yksilöt kyllä näyttävät aika puoliverimäisiltä. Yleisesti laskisin budjonnyt monen muun itäeurooppalaisen ratsurodun kanssa kategoriaan "vähän kolhommansorttinen puoliverinen", mutten oikein tiedä miten paljon sillä on todellisuuspohjaa. Että olisiko täysiverinen parempi lähtökohta? Täysiverisistähän rotu paljolti polveutuu. Entäs sitten tyyppi noin muuten, pitäisikö olla kevyttä, raskasta vai jotain siltä väliltä? Vähän kaikenlaisia olen nähnyt. Jaloutta ja korrektia rakennetta noin muuten pitäisi kaiketi olettaa mutta tässäkään todellisuus ei ihan aina täsmää tavoitteisiin, että miten paljon sitä sitten pitäisi antaa anteeksi vai pitäisikö lainkaan? Kyllä, tuli taas mieleen että pitäisi varmaan lopettaa nämä tuomarin hommat kun en tiedä yhtään mitään...
LUOKKA 1, BUDJONNYORIIT
1. Angren Bronislav, 3,5+4+4+3,5+3+3+3+3+3+3 = 33p, CW
– Yleisvaikutelmasta varovainen 3,5 pistettä, ihan ok kaikkinensa muttei mikään helmi. Kohtuullisen sopusuhtainen, mutta vähän ryhdittömän oloinen.
– Rotuleima 4 pistettä, ihan uskottava budjonny minun mielestäni ja yritän olla ajattelematta sitä, että tunnistan itse kuvan ja tiedän siinä olevan budjonnyn. Ei menisi puoliverisestä.
– Sukupuolileimasta 4 pistettä eli hyvä, mutta en nyt tiedä. On se ehkä budjonnylle hyvä, puoliverisellä olisi jäänyt kolmoseen. Ei tuo mikään maskuliinisuuden multihuipentuma ole.
– Pää 3,5 pistettä, vähän pitkänlainen pää, ei niin jalo kuin voisi olla, muuten ihan perus-ok.
– Kaula (3p) on matala, lihaksikkuus kohtuullinen, pituus samoin, hyvin lievää alakaulaisuutta olisin näkevinäni. Päänliittymä on paksu, se on aika paha juttu.
– Etuosasta 3p, kohtalainen. Säkä on matalahko, mutta erottuu nyt kuitenkin. Lapa on melko pitkä, mutta hieman pysty.
– Rungosta annoin taas 3p, se on kohtalainen. Pituus on hyvä, saisi ehkä olla vähän syvyyttä enemmän. Satulansija sen sijaan on aika riittämätön, selkä on kovin suora.
– Takaosasta myös se kohtuullinen kolmonen. Ihan ok, mutta lihakseton. Ehkä se parantaisi tuota lautastakin, jossa on mielestäni jotain vikaa, en vain oikein osaa sanoa että mitä. Lyhyehkö ehkä. Hännänkiinnitys on korkealla, ei kovin tyypillistä budjonnyille, mutta siitä en kyllä rankaisisi.
– Etujalkojen (3p) asento on vähän vinksin vonksin, muuten kyllä sirot, melko pitkät ja lihaksia saisi olla kyynärvarressa enemmän. Sen verran mitä tuosta vasemmasta vuohisesta näkee, niin sanoisin että on ok, mutta kaviot ovat ehkä hieman pitkänlaiset.
– Takajalat (3p) ovat vähän paremmin asennossa, lihaksia kaipaisin sinnekin, vuohiset näyttävät vähän pystyiltä ja/tai lyhyiltä, muttei paljon. Kaviot ovat mielestäni selvästi paremman näköiset.
2. Volhv, 3+4+3,5+3,5+3+4+3+3+4+2 = 33p
– Yleisvaikutelma 3p, epäsopusuhtainen selkeästi. En tiedä olisiko pitänyt oikeastaan antaa vähemmänkin.
– Rotuleima 4p, vähän sama kuin yllä, ihan uskottava budjonny, vaikkei mikään loistoyksilö.
– Sukupuolileima 3,5p ja vähän mietin tätäkin että mahdoinko nyt olla liian lepsu. Ei todellakaan mikään erityisen orimainen, mutta päästä ja ilmeestä kyllä näkee (ainakin hyvällä mielikuvituksella), että voisi olla kuitenkin enempi ori kuin tamma.
– Pää 3,5p, ihan kohtuullinen, ei mitään vakavaa vikaa oikeastaan ole, muttei suurempia ansioitakaan. Koko on ihan sopiva, silmät suuret ja sieraimetkin vähintään kohtuulliset. En odota budjonnyiltä erityisen ns. kaunista päätä.
– Kaulasta 3 pistettä, se näyttäisi olevan vähän eri paria rungon ja etuosan kanssa. Lyhyesti: ohut ja lyhyt. Muoto on kyllä kiva ja päänliittymä ehkä jopa erinomainen (varsinkin jos vertaa luokkavoittajaan), mutta kyllä pitäisi olla enempi lihaksia ja pituuttakin, että tämän parempaa saisi minulta.
– Etuosa 4p eli hyvä. Vähän tuollainen kulmikkaan oloinen, voisi olla lihaksikkaampi, mutta noin pääpiirteissään kyllä ihan hyvä. Säkä on aika ulkoneva, lyhyenlainenkin, se on ehkä se mikä eniten silmään pistää (negatiivisessa mielessä), mutta lavat ovat viistot ja pituuttakin niissä on riittävästi.
– Runko 3p, tällä on taas sitten aika paha notkoselkä, selän linja niiaa kovasti tuosta säkän takaa heti ja vähän niinkuin takakorkeakin olisi. Rungon pituus kuitenkin on hyvä ja syvyyskin vähintään riittävä, joten notkoselkäisyydestä huolimatta en pudottanut pisteitä kakkosella alkaviksi.
– Takaosasta 3p myös, kovin jyrkkä lautanen. Kulmaukset kuitenkin ovat ok, lautanen on pitkähkö ja mielestäni tuo on ainakin välttävän lihaksikaskin, toki sitä on kuvien perusteella aina vähän vaikea sanoa. Mutta ei silti kolmosta parempaa tipu.
– Etuset (4p) ovat hyvät. Sirot kuten usein budjonnyilla on, mutta sopivan pituiset. Saisi taas olla vähän enemmän lihaksia siellä kyynärvarressa ja nivelet voisivat olla erottuvammat. Vuohiset ovat mielestäni aika kivat, ehkä aavistuksen pitkänomaiset.
– Takasista tuli sitten se kakkonen, kun näyttävät olevan kovasti käyrät. Koska hevonen noin muuten näyttää seisovan aika kivasti ja tasapainossa, en voi tätä nyt oikein panna ilmiselvästi huonon kuvausasennon piikkiinkään. Takasääret ovat asiallisen näköiset, vuohisista on paha mennä sanomaan mitään.
3. Priton Spyridon, 3+3,5+3+3+2+4+3+3+2,5+2,5 = 29,5p
– Yleisvaikutelma 3p, vaatimattoman näköinen hevonen, korkeajalkainen eikä muutenkaan mikään sopusuhtaisuuden huipentuma.
– Rotuleimaa (3,5p) tämä silmiinpistävä vaatimattomuus heikentää myös, sillä vaikka voin kohtuullisen helposti uskoa tämän hevosen budjonnyksi, en usko että tämä on tavoite.
– Sukupuolileima (3p) kärsii kovin samasta asiasta myös. Tästä olisi voinut antaa kakkosenkin, mutta vähän tuo pää taas pelasti: ei se nyt tammaltakaan näytä suoraan.
– No, se pää (3p) ei nyt kuitenkaan ole mitenkään kummoinen. Vähän jaloutta kaipaisin ja sitä ori-ilmettä, muuten ihan kohtuullinen eli kolmosen arvoinen.
– Kaula (2p) on sitten selkeästi siellä heikolla puolella, lyhyt, ohut ja alakaulainenkin. Jos positiivisia asioita pitäisi keksiä niin liittymät molemmissa päissä ovat kivat, mutta muuten ei kyllä saa armoa.
– Etuosa (4p) on aikas kiva, sanoisin pitkälti samaa kuin tuolla luokan kakkosella. Tällä säkä on matalahko, mutta olemassa kuitenkin. Lavassa on riittävä pituus ja on se ihan kivan loivakin. Etujalat ovat kyllä sijoittuneet tosi eteen.
– Runko (3p) ja erityisesti lanne on pitkä. Syvyys takapolven edessä on jossain määrin puutteellinen. Hyvää on syvyys edessä ja satulansija (varsinkin kun vertaa noihin kahteen muuhun oriin).
– Takaosan (3p) arvostelu on vähän hankalaa, kun se ei ihan kunnolla näy, mutta tästäkin kulmasta voi kyllä sanoa että laskeva on lautanen. Kulmauksista en uskalla sanoa mitään.
– Etujalat (2,5p) ovat sirot, lihaksettomat ja vuohiset ovat varsin pitkät.
– Takasista myös 2,5p, taas tuo kuvakulma tekee arvioinnin vähän haastavaksi, mutta kintereet näyttävät tosi suorilta tästä kulmasta. Kintereen pää on aika ulkoneva, en tiedä onko tämä nyt vielä varsinainen kinnerpatti. Ja lihaksia kaivattaisiin koipeen ja reiteen.
LUOKKA 2, BUDJONNYTAMMAT
1. CH Priton Ninette, 4+3,5+4+4+3+3,5+4+3+3,5+4 = 36,5p
– Yleisvaikutelmasta 4p, sopusuhtainen ja kaikkinensa järkevännäköinen tamma.
– Rotuleimasta vähän varovainen 3,5p, hieman puoliverimäinen, mutta kuten sanottu: tyyppi vaihtelee ja kyllä tuon budjonnysta menee ilman että tarvitsee suuresti mielikuvitustaan käyttää.
– Sukupuolileimasta myös 4p, ihan uskottava tamma
– Pää on myös 4 pisteen arvoinen eli hyvä, koko ok, riittävän jalo, kaikinpuolin asiallinen, ei huomauttamista kyllä jos tosin en suuria kehun aiheitakaan tästä oikein löydä.
– Kaula 3p, alakaulainen ja se ei ole ratsurodulle hyvä asia. Muuten kaula on ihan kohtuullinen, liittymät kelvolliset, päänliittymää sanoisin ehkä jopa jo hyväksi, lihaksiakin löytyy, pituus ok.
– Etuosasta 3,5p, jos tuo lapa olisi vähän loivempi, niin tässä olisi kyllä 4 pisteen etuosa tai jopa enemmän. Ansiot ovat kiistämättömän: hyvä säkä, pitkä lapa, rungon syvyys erinomainen. Mutta sitten taas: se lavan asento on aika merkittävä asia ratsurodulle ja siksi ei nyt 3,5 pistettä enempää.
– Runko on 4p, se syvyys edestä tulikin jo mainittua että oikein hyvä, syvyys takapolven edestä sen sijaan vähän puutteellinen. Runko on pitkänlainen, tammoille se on tyypillistä enkä siitä pahasti rokotakaan. Lanne näyttäisi aavistuksen köyryltä, mutta kyllä tämä silti oikein hyvä runko on.
– Takaosasta annoin vain 3 pistettä, kulmaukset eivät ole mielestäni ihan niin hyvät kuin voisi. Lautanen on vähän lyhyensorttinen myös, vaikkakin suhteellisen tasainen ja hännänkiinnitys on ylhäällä.
– Etujaloista 3,5p, ovat asiallisen näköiset muuten, mutta ihan kuin olisin näkevinäni pientä koukkupolvisuutta. Vuohiset ovat myös hieman pystyt ja lyhyet.
– Takajaloista sen sijaan päivän paras eli 4 pistettä. Vähän lyhyet vuohiset tässäkin päässä, mutta muuten kyllä hyvät takaset.
2. Priton Yelena, 3,5+4+3,5+3+3+3,5+4+4+3,5+3,5 = 35,5p
– Yleisvaikutelma 3,5p, vähän kevyt ja korkeajalkainen, tekee yleiskuvasta hieman varsamaisen oloisen.
– Rotuleima 4p on selkeästi hyvä, uskottava budjonny eikä suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen puoliverinen/täysiverinen/jotain muuta.
– Sukupuolileima 3,5p, tuo varsamaisuus syö vähän tätäkin ja muutenkin, ei tuo ole mitenkään erityisen selkeä tamma, jos nyt ei erityisen selkeä orikaan.
– Päästä 3p, kun ei sitä oikein näe mutta tuosta mitä näkee, ei pysty oikein virheitä esittämään. Leveä otsa, näyttää ihan jalolta tästä kulmasta, mielestäni pätevä budjonnylle.
– Kaulasta annoin sen saman 3p, vaikka senkin arvostelu jää kameraa kohti kääntyneen pään takia vähän puolitiehen. Liittymä runkoon on ihan hyvä, pituuttakin voisi olettaa olevan vähintään välttävästi, ei ole liian hento. Se päänliittymä nyt jää pimentoon. Tämän pään ja kaulan takia jätin jakamatta RCH:n vaikka tamma olisikin ollut sääntöjen puitteissa siihen oikeutettu. RCH kuitenkin tarkoittaa ktk-kelpoisuutta ja oli kuitenkin aika lähellä etten antanut kaulasta nollaa, koska ei voi arvostella.
– Etuosasta 3,5p, vaikka se ei ole kovin kummoinen. Lapa voisi olla viistompi, säkä, jos sitä on, jää vähän tuonne harjan alle piiloon. Mutta lavan pituus on ihan ok, rungon syvyys myös ja noin muuten etuosa istuu muuhun hevoseen nähden ihan kivasti, joten hellyin nyt antamaan 3,5 pistettä vaikka 3 pistettäkin olisi ollut ihan perusteltu.
– Rungosta tämä sai 4p, vaikka se on vähän hento. Pituus on ok ja muutenkin se on ihan kivannäköinen.
– Takaosasta myös 4p, kaipaisi lihaksia ehkä sekin ja ehkä hieman laskeva lautanen, mutta muuten tosi kiva. Kulmaukset ovat hyvät ja lautasessa on pituutta mukavasti.
– Etuset (3,5p) ovat hieman pitkät, etusääret varsinkin ja aika sirot myös, vaikkeivät mielestäni ihan vielä liian ohuet. Kyynärvarsi on pitkä ja vuohiset mielestäni hyvät.
– Takajalat (3,5p) ovat myös pitkät, säärten mitta on kuitenkin ok eivätkä ole liian hennot lainkaan. Koipi ja reisi ovat pitkät vaikka voisivat olla ehkä hieman lihaksikkaammat. Vuohiset ovat aika pystyt ja lyhyet.
– S
Koska näyttelyt kutistuivat näin pieneen, kirjoitan yleisten tuomarikommenttien sijaan arvioni kaikista osallistujista linkkien kera.
Sanottakoon nyt kuitenkin alkuun, että budjonny ei ole arvosteltavana rotuna sieltä helpoimmasta päästä. En oikein tiedä mitä ihanteelliselta edustajalta pitäisi odottaa ja vaatia. Se on kuitenkin selvää, että se on ratsuhevonen. Se ei kuitenkaan ole puoliverinen, varsinaisesti, mutta jotkut yksilöt kyllä näyttävät aika puoliverimäisiltä. Yleisesti laskisin budjonnyt monen muun itäeurooppalaisen ratsurodun kanssa kategoriaan "vähän kolhommansorttinen puoliverinen", mutten oikein tiedä miten paljon sillä on todellisuuspohjaa. Että olisiko täysiverinen parempi lähtökohta? Täysiverisistähän rotu paljolti polveutuu. Entäs sitten tyyppi noin muuten, pitäisikö olla kevyttä, raskasta vai jotain siltä väliltä? Vähän kaikenlaisia olen nähnyt. Jaloutta ja korrektia rakennetta noin muuten pitäisi kaiketi olettaa mutta tässäkään todellisuus ei ihan aina täsmää tavoitteisiin, että miten paljon sitä sitten pitäisi antaa anteeksi vai pitäisikö lainkaan? Kyllä, tuli taas mieleen että pitäisi varmaan lopettaa nämä tuomarin hommat kun en tiedä yhtään mitään...
LUOKKA 1, BUDJONNYORIIT
1. Angren Bronislav, 3,5+4+4+3,5+3+3+3+3+3+3 = 33p, CW
– Yleisvaikutelmasta varovainen 3,5 pistettä, ihan ok kaikkinensa muttei mikään helmi. Kohtuullisen sopusuhtainen, mutta vähän ryhdittömän oloinen.
– Rotuleima 4 pistettä, ihan uskottava budjonny minun mielestäni ja yritän olla ajattelematta sitä, että tunnistan itse kuvan ja tiedän siinä olevan budjonnyn. Ei menisi puoliverisestä.
– Sukupuolileimasta 4 pistettä eli hyvä, mutta en nyt tiedä. On se ehkä budjonnylle hyvä, puoliverisellä olisi jäänyt kolmoseen. Ei tuo mikään maskuliinisuuden multihuipentuma ole.
– Pää 3,5 pistettä, vähän pitkänlainen pää, ei niin jalo kuin voisi olla, muuten ihan perus-ok.
– Kaula (3p) on matala, lihaksikkuus kohtuullinen, pituus samoin, hyvin lievää alakaulaisuutta olisin näkevinäni. Päänliittymä on paksu, se on aika paha juttu.
– Etuosasta 3p, kohtalainen. Säkä on matalahko, mutta erottuu nyt kuitenkin. Lapa on melko pitkä, mutta hieman pysty.
– Rungosta annoin taas 3p, se on kohtalainen. Pituus on hyvä, saisi ehkä olla vähän syvyyttä enemmän. Satulansija sen sijaan on aika riittämätön, selkä on kovin suora.
– Takaosasta myös se kohtuullinen kolmonen. Ihan ok, mutta lihakseton. Ehkä se parantaisi tuota lautastakin, jossa on mielestäni jotain vikaa, en vain oikein osaa sanoa että mitä. Lyhyehkö ehkä. Hännänkiinnitys on korkealla, ei kovin tyypillistä budjonnyille, mutta siitä en kyllä rankaisisi.
– Etujalkojen (3p) asento on vähän vinksin vonksin, muuten kyllä sirot, melko pitkät ja lihaksia saisi olla kyynärvarressa enemmän. Sen verran mitä tuosta vasemmasta vuohisesta näkee, niin sanoisin että on ok, mutta kaviot ovat ehkä hieman pitkänlaiset.
– Takajalat (3p) ovat vähän paremmin asennossa, lihaksia kaipaisin sinnekin, vuohiset näyttävät vähän pystyiltä ja/tai lyhyiltä, muttei paljon. Kaviot ovat mielestäni selvästi paremman näköiset.
2. Volhv, 3+4+3,5+3,5+3+4+3+3+4+2 = 33p
– Yleisvaikutelma 3p, epäsopusuhtainen selkeästi. En tiedä olisiko pitänyt oikeastaan antaa vähemmänkin.
– Rotuleima 4p, vähän sama kuin yllä, ihan uskottava budjonny, vaikkei mikään loistoyksilö.
– Sukupuolileima 3,5p ja vähän mietin tätäkin että mahdoinko nyt olla liian lepsu. Ei todellakaan mikään erityisen orimainen, mutta päästä ja ilmeestä kyllä näkee (ainakin hyvällä mielikuvituksella), että voisi olla kuitenkin enempi ori kuin tamma.
– Pää 3,5p, ihan kohtuullinen, ei mitään vakavaa vikaa oikeastaan ole, muttei suurempia ansioitakaan. Koko on ihan sopiva, silmät suuret ja sieraimetkin vähintään kohtuulliset. En odota budjonnyiltä erityisen ns. kaunista päätä.
– Kaulasta 3 pistettä, se näyttäisi olevan vähän eri paria rungon ja etuosan kanssa. Lyhyesti: ohut ja lyhyt. Muoto on kyllä kiva ja päänliittymä ehkä jopa erinomainen (varsinkin jos vertaa luokkavoittajaan), mutta kyllä pitäisi olla enempi lihaksia ja pituuttakin, että tämän parempaa saisi minulta.
– Etuosa 4p eli hyvä. Vähän tuollainen kulmikkaan oloinen, voisi olla lihaksikkaampi, mutta noin pääpiirteissään kyllä ihan hyvä. Säkä on aika ulkoneva, lyhyenlainenkin, se on ehkä se mikä eniten silmään pistää (negatiivisessa mielessä), mutta lavat ovat viistot ja pituuttakin niissä on riittävästi.
– Runko 3p, tällä on taas sitten aika paha notkoselkä, selän linja niiaa kovasti tuosta säkän takaa heti ja vähän niinkuin takakorkeakin olisi. Rungon pituus kuitenkin on hyvä ja syvyyskin vähintään riittävä, joten notkoselkäisyydestä huolimatta en pudottanut pisteitä kakkosella alkaviksi.
– Takaosasta 3p myös, kovin jyrkkä lautanen. Kulmaukset kuitenkin ovat ok, lautanen on pitkähkö ja mielestäni tuo on ainakin välttävän lihaksikaskin, toki sitä on kuvien perusteella aina vähän vaikea sanoa. Mutta ei silti kolmosta parempaa tipu.
– Etuset (4p) ovat hyvät. Sirot kuten usein budjonnyilla on, mutta sopivan pituiset. Saisi taas olla vähän enemmän lihaksia siellä kyynärvarressa ja nivelet voisivat olla erottuvammat. Vuohiset ovat mielestäni aika kivat, ehkä aavistuksen pitkänomaiset.
– Takasista tuli sitten se kakkonen, kun näyttävät olevan kovasti käyrät. Koska hevonen noin muuten näyttää seisovan aika kivasti ja tasapainossa, en voi tätä nyt oikein panna ilmiselvästi huonon kuvausasennon piikkiinkään. Takasääret ovat asiallisen näköiset, vuohisista on paha mennä sanomaan mitään.
3. Priton Spyridon, 3+3,5+3+3+2+4+3+3+2,5+2,5 = 29,5p
– Yleisvaikutelma 3p, vaatimattoman näköinen hevonen, korkeajalkainen eikä muutenkaan mikään sopusuhtaisuuden huipentuma.
– Rotuleimaa (3,5p) tämä silmiinpistävä vaatimattomuus heikentää myös, sillä vaikka voin kohtuullisen helposti uskoa tämän hevosen budjonnyksi, en usko että tämä on tavoite.
– Sukupuolileima (3p) kärsii kovin samasta asiasta myös. Tästä olisi voinut antaa kakkosenkin, mutta vähän tuo pää taas pelasti: ei se nyt tammaltakaan näytä suoraan.
– No, se pää (3p) ei nyt kuitenkaan ole mitenkään kummoinen. Vähän jaloutta kaipaisin ja sitä ori-ilmettä, muuten ihan kohtuullinen eli kolmosen arvoinen.
– Kaula (2p) on sitten selkeästi siellä heikolla puolella, lyhyt, ohut ja alakaulainenkin. Jos positiivisia asioita pitäisi keksiä niin liittymät molemmissa päissä ovat kivat, mutta muuten ei kyllä saa armoa.
– Etuosa (4p) on aikas kiva, sanoisin pitkälti samaa kuin tuolla luokan kakkosella. Tällä säkä on matalahko, mutta olemassa kuitenkin. Lavassa on riittävä pituus ja on se ihan kivan loivakin. Etujalat ovat kyllä sijoittuneet tosi eteen.
– Runko (3p) ja erityisesti lanne on pitkä. Syvyys takapolven edessä on jossain määrin puutteellinen. Hyvää on syvyys edessä ja satulansija (varsinkin kun vertaa noihin kahteen muuhun oriin).
– Takaosan (3p) arvostelu on vähän hankalaa, kun se ei ihan kunnolla näy, mutta tästäkin kulmasta voi kyllä sanoa että laskeva on lautanen. Kulmauksista en uskalla sanoa mitään.
– Etujalat (2,5p) ovat sirot, lihaksettomat ja vuohiset ovat varsin pitkät.
– Takasista myös 2,5p, taas tuo kuvakulma tekee arvioinnin vähän haastavaksi, mutta kintereet näyttävät tosi suorilta tästä kulmasta. Kintereen pää on aika ulkoneva, en tiedä onko tämä nyt vielä varsinainen kinnerpatti. Ja lihaksia kaivattaisiin koipeen ja reiteen.
LUOKKA 2, BUDJONNYTAMMAT
1. CH Priton Ninette, 4+3,5+4+4+3+3,5+4+3+3,5+4 = 36,5p
– Yleisvaikutelmasta 4p, sopusuhtainen ja kaikkinensa järkevännäköinen tamma.
– Rotuleimasta vähän varovainen 3,5p, hieman puoliverimäinen, mutta kuten sanottu: tyyppi vaihtelee ja kyllä tuon budjonnysta menee ilman että tarvitsee suuresti mielikuvitustaan käyttää.
– Sukupuolileimasta myös 4p, ihan uskottava tamma
– Pää on myös 4 pisteen arvoinen eli hyvä, koko ok, riittävän jalo, kaikinpuolin asiallinen, ei huomauttamista kyllä jos tosin en suuria kehun aiheitakaan tästä oikein löydä.
– Kaula 3p, alakaulainen ja se ei ole ratsurodulle hyvä asia. Muuten kaula on ihan kohtuullinen, liittymät kelvolliset, päänliittymää sanoisin ehkä jopa jo hyväksi, lihaksiakin löytyy, pituus ok.
– Etuosasta 3,5p, jos tuo lapa olisi vähän loivempi, niin tässä olisi kyllä 4 pisteen etuosa tai jopa enemmän. Ansiot ovat kiistämättömän: hyvä säkä, pitkä lapa, rungon syvyys erinomainen. Mutta sitten taas: se lavan asento on aika merkittävä asia ratsurodulle ja siksi ei nyt 3,5 pistettä enempää.
– Runko on 4p, se syvyys edestä tulikin jo mainittua että oikein hyvä, syvyys takapolven edestä sen sijaan vähän puutteellinen. Runko on pitkänlainen, tammoille se on tyypillistä enkä siitä pahasti rokotakaan. Lanne näyttäisi aavistuksen köyryltä, mutta kyllä tämä silti oikein hyvä runko on.
– Takaosasta annoin vain 3 pistettä, kulmaukset eivät ole mielestäni ihan niin hyvät kuin voisi. Lautanen on vähän lyhyensorttinen myös, vaikkakin suhteellisen tasainen ja hännänkiinnitys on ylhäällä.
– Etujaloista 3,5p, ovat asiallisen näköiset muuten, mutta ihan kuin olisin näkevinäni pientä koukkupolvisuutta. Vuohiset ovat myös hieman pystyt ja lyhyet.
– Takajaloista sen sijaan päivän paras eli 4 pistettä. Vähän lyhyet vuohiset tässäkin päässä, mutta muuten kyllä hyvät takaset.
2. Priton Yelena, 3,5+4+3,5+3+3+3,5+4+4+3,5+3,5 = 35,5p
– Yleisvaikutelma 3,5p, vähän kevyt ja korkeajalkainen, tekee yleiskuvasta hieman varsamaisen oloisen.
– Rotuleima 4p on selkeästi hyvä, uskottava budjonny eikä suoraan huuda kuvasta että hei, minä olen puoliverinen/täysiverinen/jotain muuta.
– Sukupuolileima 3,5p, tuo varsamaisuus syö vähän tätäkin ja muutenkin, ei tuo ole mitenkään erityisen selkeä tamma, jos nyt ei erityisen selkeä orikaan.
– Päästä 3p, kun ei sitä oikein näe mutta tuosta mitä näkee, ei pysty oikein virheitä esittämään. Leveä otsa, näyttää ihan jalolta tästä kulmasta, mielestäni pätevä budjonnylle.
– Kaulasta annoin sen saman 3p, vaikka senkin arvostelu jää kameraa kohti kääntyneen pään takia vähän puolitiehen. Liittymä runkoon on ihan hyvä, pituuttakin voisi olettaa olevan vähintään välttävästi, ei ole liian hento. Se päänliittymä nyt jää pimentoon. Tämän pään ja kaulan takia jätin jakamatta RCH:n vaikka tamma olisikin ollut sääntöjen puitteissa siihen oikeutettu. RCH kuitenkin tarkoittaa ktk-kelpoisuutta ja oli kuitenkin aika lähellä etten antanut kaulasta nollaa, koska ei voi arvostella.
– Etuosasta 3,5p, vaikka se ei ole kovin kummoinen. Lapa voisi olla viistompi, säkä, jos sitä on, jää vähän tuonne harjan alle piiloon. Mutta lavan pituus on ihan ok, rungon syvyys myös ja noin muuten etuosa istuu muuhun hevoseen nähden ihan kivasti, joten hellyin nyt antamaan 3,5 pistettä vaikka 3 pistettäkin olisi ollut ihan perusteltu.
– Rungosta tämä sai 4p, vaikka se on vähän hento. Pituus on ok ja muutenkin se on ihan kivannäköinen.
– Takaosasta myös 4p, kaipaisi lihaksia ehkä sekin ja ehkä hieman laskeva lautanen, mutta muuten tosi kiva. Kulmaukset ovat hyvät ja lautasessa on pituutta mukavasti.
– Etuset (3,5p) ovat hieman pitkät, etusääret varsinkin ja aika sirot myös, vaikkeivät mielestäni ihan vielä liian ohuet. Kyynärvarsi on pitkä ja vuohiset mielestäni hyvät.
– Takajalat (3,5p) ovat myös pitkät, säärten mitta on kuitenkin ok eivätkä ole liian hennot lainkaan. Koipi ja reisi ovat pitkät vaikka voisivat olla ehkä hieman lihaksikkaammat. Vuohiset ovat aika pystyt ja lyhyet.
– S
keskiviikkona, maaliskuuta 27, 2019
Spämmianalyysia
Tämän blogin kommentoinnissa ei ole mitään muita spämmiestoja kuin se, että kahta viikkoa vanhempiin postauksiin tulevat kommentit menevät automaattisesti hyväksynnän kautta. (Niin, anteeksi te kaikki joiden kommentit ovat lojuneet ehkä viikkojakin julkaisematta! Olen kyllä huomannut ne sähköpostissani, mutten välttämättä aina tajunnut, että tämä pitää käydäkin hyväksymässä että se näkyy.) Tästä huolimatta blogikommentteihin tulee minkäänlaista spämmiä vain aniharvoin. Lisäksi Googlen omat roskapostifiltterit blokkaavat näistä vielä ylivoimaisesti suurimman osan.
© Pixabay
Nyt on taas ollut menossa jonkinlainen spämmikausi tai ehkä syynä on englanninkielinen otsikko (Horse Reality), joka saattaa näyttää paremmalta kohteelta spämmiboteille kuin nämä muut. Ja siis spämmikaudella tarkoitan sitä että välillä 11.-24.3. tuli tuohon yhteen postaukseen peräti kymmenkunta spämmikommenttia, kun koko viime vuoden saldo oli 7. Toivon kuitenkin ettei trendi ole jatkuva, sillä vaikka spämmi ei aiheutakaan ongelmia tällä hetkellä, siitä voi tulla ongelma jos määrä paisuu kovasti.
Uskoisin kuitenkin että tämä on tilapäistä, koska loppuvuonna blogi koki vähän samankaltaisen "aallon": ikivanha postaus Suvun vaikutus laukkahevosilla keräsi joulun alla kahden päivän sisällä 4 spämmikommenttia. Sitten se loppui, yhtä yhtäkkisesti kuin oli alkanutkin. Tai ei sitä ehkä yhtäkkisesti alkaneeksi voi sanoa, tähän postaukseen oli tullut jo yksi spämmi kesällä 2018. Sitä en ymmärrä, mikä tässä nimenomaisessa postauksessa on trigannut spämmibotteja kymmenen vuotta postauksen ilmestymisen jälkeen.
Selasin tässä vähän läpi noita vanhoja blogin roskaposteja, nehän näkyvät Bloggerissa omassa roskaposti-kansiossaan, ellei niitä mene poistamaan. Ja minähän en koskaan poista mitään, joten kansiosta löytyy oletettavasti kaikki blogiin tullut spämmi vuodesta 2012 alkaen. Tällainen pidempi aika ja jonkinlainen määrä (250 spämmikommenttia) tarjoaa jonkinlaista perspektiiviä asiaan, joten tässä minun havaintoja viimeisen 7 vuoden ajalta.
Spämmi voidaan jakaa nähdäkseni 5 eri tyyppiin:
– Näennäiskommentit
– Näennäiskommentit mainoslinkeillä
– Random-tekstit, mainoslinkeillä tai ilman
– Pelkät mainoslinkit
– Sekasotkut
Näennäiskommentit ovat olevinaan ihan relevantteja kommentteja blogitekstiin eikä niissä ole linkkejä millekään toisille sivustoille (kommentoijan profiili voi viedä jonnekin, mutta niitä en näe Bloggerissa), joten minulle on aina ollut vähän mysteeri, että mitä näillä oikein ajetaan takaa. Ei näitä kyllä kukaan pysty oikeiksi kommenteiksi luulemaan, koska kommentit ovat vieraskielisiä, yleensä englantia, mutta vaihtelee. Lisäksi kommentit ovat hyvin geneerisiä, sellaisia joita voi lätkiä ihan mihin tahansa postaukseen, se ei siis mitenkään spesifioi juuri sitä kyseistä postausta. Yleensä niissä kehutaan ja kiitellään postausta, tyyliin "Vau, oletpa analysoinut aihetta tosi perusteellisesti, on mielenkiintoinen teksti".
Näennäiskommentit mainoslinkeillä ovat samanlaisia kuin pelkät näennäiskommentit, mutta sinne sekaan on ujutettu linkkejä, jotka vievät epämääräisille sivuille. Ei kannata klikata.
Random-tekstit ovat juuri sitä mitä nimi sanoo: random-tekstejä. Ne eivät yritä liittyä blogiin tai postaukseen edes sitä vähää kuin näennäiskommentit. Tällainen on esimerkiksi yksi viimeisimmistä spämmeistä tuohon Horse Reality -postaukseen: "Whole revenue rose 13 percent to $250.9 million, but fell short of analysts' estimate of $254.5 million." Kuten näkee, tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Joskus näissä on mainoslinkkejä saiteille, jotka eivät liity mitenkään tekstin aiheeseen.
Tunnetuin tyyppi lienee erilaiset mainoslinkit, joskus mukana on tekstiäkin jossa kerrotaan mitä kaikkea on tarjolla (yleensä joko jotain aikuisviihteeseen liittyvää tai sitten lääkkeitä/huumeita), joskus vain pelkkä linkki joka ei kerro mitään mihin se vie. Ja näitähän tulee sitten "parhaassa" tapauksessa ihan joka kielellä, toisinaan myös ihan sekasotkuja.
Tämän spämmityypin määrä on vähentynyt varsin radikaalisti täällä meidän blogissa, vuosina 2012-16 suurin osa blogispämmistä oli juurikin näitä, vuonna 2017 oli yksi yhden päivän aalto, jolloin vanhaan postaukseen tuli nopeassa tahdissa useampi kymmenen "Tilaa Viagraa" -linkkiä. Sen jälkeen niitä ei olekaan juuri näkynyt. En tiedä onko Bloggeriin tehty suoraan jokin esto, näissä nimittäin oli lähes poikkeuksetta linkki-täginä hakasulkeet [url=...], joka ei Bloggerissa toimi lainkaan. Tällainen merkkijono olisi helppo blokata suoraan, jolloin spämmikommentit eivät tulisi läpi lainkaan.
Sekasotku on sitten linkitön kommentti, joka ei ole mitään tunnistettavaa kieltä edes tai ainakaan varsinaisesti mitään järkeenkäypiä lauseita. Jotkut ovat melko selkeitä injektiohyökkäyksen yrityksiä tai jotakin vastaavaa, jotkut sitten taas... ei pysty ymmärtämään.
– S
*Lisäys 10.5.19*
Blogiin on nyt lisätty varmistus bottien varalta, koska tuo Horse Reality -postaus alkoi kerätä spämmikommentteja enemmänkin. No, se loppui nyt.
© Pixabay
Nyt on taas ollut menossa jonkinlainen spämmikausi tai ehkä syynä on englanninkielinen otsikko (Horse Reality), joka saattaa näyttää paremmalta kohteelta spämmiboteille kuin nämä muut. Ja siis spämmikaudella tarkoitan sitä että välillä 11.-24.3. tuli tuohon yhteen postaukseen peräti kymmenkunta spämmikommenttia, kun koko viime vuoden saldo oli 7. Toivon kuitenkin ettei trendi ole jatkuva, sillä vaikka spämmi ei aiheutakaan ongelmia tällä hetkellä, siitä voi tulla ongelma jos määrä paisuu kovasti.
Uskoisin kuitenkin että tämä on tilapäistä, koska loppuvuonna blogi koki vähän samankaltaisen "aallon": ikivanha postaus Suvun vaikutus laukkahevosilla keräsi joulun alla kahden päivän sisällä 4 spämmikommenttia. Sitten se loppui, yhtä yhtäkkisesti kuin oli alkanutkin. Tai ei sitä ehkä yhtäkkisesti alkaneeksi voi sanoa, tähän postaukseen oli tullut jo yksi spämmi kesällä 2018. Sitä en ymmärrä, mikä tässä nimenomaisessa postauksessa on trigannut spämmibotteja kymmenen vuotta postauksen ilmestymisen jälkeen.
Selasin tässä vähän läpi noita vanhoja blogin roskaposteja, nehän näkyvät Bloggerissa omassa roskaposti-kansiossaan, ellei niitä mene poistamaan. Ja minähän en koskaan poista mitään, joten kansiosta löytyy oletettavasti kaikki blogiin tullut spämmi vuodesta 2012 alkaen. Tällainen pidempi aika ja jonkinlainen määrä (250 spämmikommenttia) tarjoaa jonkinlaista perspektiiviä asiaan, joten tässä minun havaintoja viimeisen 7 vuoden ajalta.
Spämmi voidaan jakaa nähdäkseni 5 eri tyyppiin:
– Näennäiskommentit
– Näennäiskommentit mainoslinkeillä
– Random-tekstit, mainoslinkeillä tai ilman
– Pelkät mainoslinkit
– Sekasotkut
Näennäiskommentit ovat olevinaan ihan relevantteja kommentteja blogitekstiin eikä niissä ole linkkejä millekään toisille sivustoille (kommentoijan profiili voi viedä jonnekin, mutta niitä en näe Bloggerissa), joten minulle on aina ollut vähän mysteeri, että mitä näillä oikein ajetaan takaa. Ei näitä kyllä kukaan pysty oikeiksi kommenteiksi luulemaan, koska kommentit ovat vieraskielisiä, yleensä englantia, mutta vaihtelee. Lisäksi kommentit ovat hyvin geneerisiä, sellaisia joita voi lätkiä ihan mihin tahansa postaukseen, se ei siis mitenkään spesifioi juuri sitä kyseistä postausta. Yleensä niissä kehutaan ja kiitellään postausta, tyyliin "Vau, oletpa analysoinut aihetta tosi perusteellisesti, on mielenkiintoinen teksti".
Näennäiskommentit mainoslinkeillä ovat samanlaisia kuin pelkät näennäiskommentit, mutta sinne sekaan on ujutettu linkkejä, jotka vievät epämääräisille sivuille. Ei kannata klikata.
Random-tekstit ovat juuri sitä mitä nimi sanoo: random-tekstejä. Ne eivät yritä liittyä blogiin tai postaukseen edes sitä vähää kuin näennäiskommentit. Tällainen on esimerkiksi yksi viimeisimmistä spämmeistä tuohon Horse Reality -postaukseen: "Whole revenue rose 13 percent to $250.9 million, but fell short of analysts' estimate of $254.5 million." Kuten näkee, tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Joskus näissä on mainoslinkkejä saiteille, jotka eivät liity mitenkään tekstin aiheeseen.
Tunnetuin tyyppi lienee erilaiset mainoslinkit, joskus mukana on tekstiäkin jossa kerrotaan mitä kaikkea on tarjolla (yleensä joko jotain aikuisviihteeseen liittyvää tai sitten lääkkeitä/huumeita), joskus vain pelkkä linkki joka ei kerro mitään mihin se vie. Ja näitähän tulee sitten "parhaassa" tapauksessa ihan joka kielellä, toisinaan myös ihan sekasotkuja.
Tämän spämmityypin määrä on vähentynyt varsin radikaalisti täällä meidän blogissa, vuosina 2012-16 suurin osa blogispämmistä oli juurikin näitä, vuonna 2017 oli yksi yhden päivän aalto, jolloin vanhaan postaukseen tuli nopeassa tahdissa useampi kymmenen "Tilaa Viagraa" -linkkiä. Sen jälkeen niitä ei olekaan juuri näkynyt. En tiedä onko Bloggeriin tehty suoraan jokin esto, näissä nimittäin oli lähes poikkeuksetta linkki-täginä hakasulkeet [url=...], joka ei Bloggerissa toimi lainkaan. Tällainen merkkijono olisi helppo blokata suoraan, jolloin spämmikommentit eivät tulisi läpi lainkaan.
Sekasotku on sitten linkitön kommentti, joka ei ole mitään tunnistettavaa kieltä edes tai ainakaan varsinaisesti mitään järkeenkäypiä lauseita. Jotkut ovat melko selkeitä injektiohyökkäyksen yrityksiä tai jotakin vastaavaa, jotkut sitten taas... ei pysty ymmärtämään.
– S
*Lisäys 10.5.19*
Blogiin on nyt lisätty varmistus bottien varalta, koska tuo Horse Reality -postaus alkoi kerätä spämmikommentteja enemmänkin. No, se loppui nyt.
keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2019
Tuomarikommentit 28.2. welsh B-ponien luokista
Adinassa järjestettiin 28.2.19 VSN-näyttely pienille welsh-sektioille ja minä olin lupautunut tuomaroimaan kaikki 4 B-ponien luokkaa. Tässä niiden luokkien tuomarikommentit.
Aloitetaan nyt siitä, että olen aika tarkka welsh B-ponien arvioinnissa. Rotumääritelmä toki nojaa mountainin määritelmään, mutta erikseen sanotaan että B-sektio on enemmän ratsuponi ja nimenomaan laadukas ratsuponi. Joten edellytän poneilta hyvinkin moitteetonta ratsun rakennetta, sen lisäksi että niiden pitää olla myös welshimäisiä ja niinollen "nättejä".
Mielestäni erityisen tärkeitä piirteitä ratsulle ovat nämä (ainakin):
– Kaula: pituus, muoto, liittymät päähän ja lapoihin
– Etuosa: pitkä, viisto lapa ja hyvämuotoinen, erottuva säkä
– Runko: erityisesti satulansija ja syvyys
– Takaosa: lihaksikkuus, hyvät kulmaukset
– Etu- ja takajalat: asennot ja vahvuus ts. ei liian sirot sääret
Kun näiden lisäksi sitten vielä syynään päänkin tarkkaan, sen pitää olla kaunis, jalo ja ponimainen, niin onhan sitä siinä vaatimuslistaa yhdelle ponille. Ja ei ihme, ettei tuomaroitujen ponien pistemäärät nouse mitenkään hirmuisen korkeiksi, kun tuomarilla on (kuvitteellinen) nuttura tiukalla.
Toki luokkaan 3 (welsh B-oriit) mahtui se säännön vahvistava poikkeus, luokkavoittaja Moana's Unforgivable, joka pokkasi peräti 43 pistettä. Tuijotin sen pisteitä pitkään ja mietin, olenko nyt sokaistunut sille ihan täysin ja epäreilu muille, mutta en saanut itseäni tällaisesta kyllä kiinni. Se on hieno poni, kertakaikkiaan ja jokaisen pisteensä arvoinen. Muuten sekä ori- että tammaluokat olivat melkoisen tasaisia, pistemäärät liikkuivat pääsääntöisesti välillä 33-37 eli hyviä poneja, muttei aivan erinomaisia. Joillain poneilla pisteitä rokotti huonohko kuva, joko pieni, huonolaatuinen tai vinosta otettu. Sinänsä tällainen tasaisuus on tuomarille vähän tylsää, mutta pelkään että se on sitä myös osallistujille. Eikä niistä edes irtoa tämän kummempia tuomarikommentteja!
–S
Aloitetaan nyt siitä, että olen aika tarkka welsh B-ponien arvioinnissa. Rotumääritelmä toki nojaa mountainin määritelmään, mutta erikseen sanotaan että B-sektio on enemmän ratsuponi ja nimenomaan laadukas ratsuponi. Joten edellytän poneilta hyvinkin moitteetonta ratsun rakennetta, sen lisäksi että niiden pitää olla myös welshimäisiä ja niinollen "nättejä".
Mielestäni erityisen tärkeitä piirteitä ratsulle ovat nämä (ainakin):
– Kaula: pituus, muoto, liittymät päähän ja lapoihin
– Etuosa: pitkä, viisto lapa ja hyvämuotoinen, erottuva säkä
– Runko: erityisesti satulansija ja syvyys
– Takaosa: lihaksikkuus, hyvät kulmaukset
– Etu- ja takajalat: asennot ja vahvuus ts. ei liian sirot sääret
Kun näiden lisäksi sitten vielä syynään päänkin tarkkaan, sen pitää olla kaunis, jalo ja ponimainen, niin onhan sitä siinä vaatimuslistaa yhdelle ponille. Ja ei ihme, ettei tuomaroitujen ponien pistemäärät nouse mitenkään hirmuisen korkeiksi, kun tuomarilla on (kuvitteellinen) nuttura tiukalla.
Toki luokkaan 3 (welsh B-oriit) mahtui se säännön vahvistava poikkeus, luokkavoittaja Moana's Unforgivable, joka pokkasi peräti 43 pistettä. Tuijotin sen pisteitä pitkään ja mietin, olenko nyt sokaistunut sille ihan täysin ja epäreilu muille, mutta en saanut itseäni tällaisesta kyllä kiinni. Se on hieno poni, kertakaikkiaan ja jokaisen pisteensä arvoinen. Muuten sekä ori- että tammaluokat olivat melkoisen tasaisia, pistemäärät liikkuivat pääsääntöisesti välillä 33-37 eli hyviä poneja, muttei aivan erinomaisia. Joillain poneilla pisteitä rokotti huonohko kuva, joko pieni, huonolaatuinen tai vinosta otettu. Sinänsä tällainen tasaisuus on tuomarille vähän tylsää, mutta pelkään että se on sitä myös osallistujille. Eikä niistä edes irtoa tämän kummempia tuomarikommentteja!
–S
keskiviikkona, maaliskuuta 13, 2019
Siitä nimien keksimisestä vielä
Edellisessä postauksessa sivusin sitä, että kasvattilista raahaa pahasti jäljessä jo ihan pelkästään nimitietojen suhteen. Olin juuttunut siihen kohtaan, kun kasvattilistalla oli vastassa suuret määrät welshejä, wielkopolskeja ja venäjänratsuhevosia, kaikki sellaisia rotuja joille nimien keksiminen ei ole mikään ihan läpihuutojuttu. Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja hoitaa kasvattilistaa vähän parempaan malliin. Nyt olenkin saanut jo muutaman kuukauden kasvateille nimiä ja kymri-puola-venäjä-nimeäminen on muuttunut ranska-espanja-painotteiseksi. Vaihtelu virkistää! Kohta on sitten vastassa noniukset ja se tietää taas harmaita hiuksia unkarilaisten nimien muodossa.
Mutta palataanpa tähän nimien keksimiseen ja siihen käytettyihin keinoihin. Tunnettua on että Ionic on suuri talli ja historia pitkä. Ionicin kasvatteja on syntynyt yli 5000 kappaletta, joten aika monta nimeä on jo keksitty ja käytetty! Ja päälle toki kaikki itsekeksityt tuontihevoset, joiden määrää ole koskaan laskenut enkä uskalla sitä edes arvella. Kyllä niitäkin paljon on. Ja lisähaasteena on vielä tietenkin se, että kullekin rodulle pitäisi olla jossain määrin ns. realistinen nimi. En vieläkään taivu käyttämään vaikkapa niillä wielkopolskeilla ja noniuksilla englanninkielisiä nimiä. Ei, pitää olla jotain mikä edes etäisesti muistuttaa rodun kotimaan kieltä tai vähän sinne päin. Harmi vain että kieliosaamiseni on varsin suppea verrattuna Ionicin rotuvalikoimaan. Että keksipä toki siinä sitten lisää uusia, hyviä nimiä!
Inspiraation varaan ei kannata missään tapauksessa jättäytyä, koska inspiraatio on hyvin piilotteleva otus ja silloin kun sen saa kiinni, se tuppaa keksimään niitä samoja nimiä joita on jo käytetty. Toki silloin tällöin putkahtaa ideoita mieleen, sitä varten on muistilista, mutta jos muistilistalla on muutama kymmenen ideaa, suurin osa englanninkielisiä, ja kasvattilistalla on satoja nimettömiä kasvatteja kaikista maailman roduista, niin onhan siinä tietty epäsuhta. Niinpä nimien keksiminen on raakaa työtä: otetaan nimilista ja keksitään seuraavalle nimettömälle kasvatille nimi, sen jälkeen kun sen sukupuoli on päätetty. Tätä toistetaan niin kauan kuin jaksetaan tai kasvattilista on läpikäyty kokonaan. Eli niin kauan kuin jaksetaan.
Yleensä nimen keksiminen lähtee vanhempien nimistä. On mieluista, jos varsan nimi liittyy jollain tasolla toisen vanhemman nimeen, parhaassa tapauksessa molempien vanhempien nimiin. Näin ovat saaneet alkunsa useimmat nimiperheet. Joskus kaivan osia ja ideoita kauempaa suvusta. Usein lähden myös siitä, että varsan nimi alkaisi samalla nimikirjaimella kuin vanhemman nimi, tammoilla emän mukaan, oreilla isän mukaan, mutta joskus menee ristiinkin. Itse asiassa on aika harvinaista, että mikään näistä asioista ei toteudu vaan että varsa saa jonkin aivan tyhjiöstä temmatun nimen, johon ei vaikuta vanhemmat eikä suku millään tavalla.
Minä en suinkaan kaiva nimiä päästäni vaan haen ideoita, inspiraatiota, nimiä ja sanoja mistä vain satun löytämään. Nimien keksimisen työkalut ovat siis moninaiset. Työpöydältä löytyy pari venäjän sanakirjaa ja selainikkunassa on helposti parikymmentä tabia auki. Koska eihän niitä voi sulkea, koska kohta voi joutua taas keksimään samaan kieleen tai teemaan sopivia nimiä lisää! Vanha suosikkini on Behind The Name, uusi suosikkini Glosben nettisanakirja, sieltä löytyy todella kattavasti kieliä, havaijista turkmeniin, venäjästä kymriin. Google Translatea käytän myös paljon, sielläkin on ihan kohtuullinen kielivalikoima. Sanakirja.org palvelee lähinnä eurooppalaisten kielien kanssa. Monia muitakin sanakirjoja käytän varsinkin havaijin ja Australian aboriginaalikielien kanssa, jälkimmäiseen voin suositella Australian Society for Indigenous Languages sanakirjoja. Suosikkini on silti tuo Glosbe, koska siellä voi selailla sanalistoja, muissa täytyy tietää mitä hakee.
Sitten on toki englanninkielinen Wikipedia ja Google. Wikipedia on erityisen kätevä siitä, että kun löydän jostain asiasta artikkelin, pystyn avaamaan saman aiheen artikkelin toisella kielellä. Wikipediassa on myös paljon listoja, jotka ovat aina hyödyllisiä ja monet listat ja taulukot saa järjestettyä aakkosittain. Googlen kautta päädyn usein kyllä Wikipediaan. IMDB on myös suhteellisen ahkerassa käytössä, nyt varsinkin kun olen noille Sally Spectra Ionista polveutuville saddlebredeille keksinyt nimiä.
Puoliso ei enää erikseen kysele näistä mitään ja ehkä hyvä niin. Vastaus kuulostaisi tänään suunnilleen tältä: "Tässä on tämä Ionicin nimilista, tuossa Wikipedian lista väreistä, espanjaksi toki. Eii, en minä espanjaa ymmärrä, metsästän vain sanoja. Juu, tuo toinen Wikipedia-sivu kertoo tähdistöistä. Käänsin just pari termiä englannista kymriksi. Kolme saittia pelkkiä drinkkiohjeita? No kun en löytänyt mitään kivaa drinkin nimeä, pitäisi olla ginipohjainen drinkki ja alkaa D:llä. Ranskalaisia yöperhosia tässä. Lista Ukrainan kaupungeista. Totta kai mulla on auki turkmeenin sanakirja. Ja neljä Google-hakua. Kaulua-koko tarkoittaa Betelgeuse-tähteä havaijiksi. Ai mistäkö tiedän? No just katsoin sanakirjasta sen."
lähde ei tiedossa
– S
Mutta palataanpa tähän nimien keksimiseen ja siihen käytettyihin keinoihin. Tunnettua on että Ionic on suuri talli ja historia pitkä. Ionicin kasvatteja on syntynyt yli 5000 kappaletta, joten aika monta nimeä on jo keksitty ja käytetty! Ja päälle toki kaikki itsekeksityt tuontihevoset, joiden määrää ole koskaan laskenut enkä uskalla sitä edes arvella. Kyllä niitäkin paljon on. Ja lisähaasteena on vielä tietenkin se, että kullekin rodulle pitäisi olla jossain määrin ns. realistinen nimi. En vieläkään taivu käyttämään vaikkapa niillä wielkopolskeilla ja noniuksilla englanninkielisiä nimiä. Ei, pitää olla jotain mikä edes etäisesti muistuttaa rodun kotimaan kieltä tai vähän sinne päin. Harmi vain että kieliosaamiseni on varsin suppea verrattuna Ionicin rotuvalikoimaan. Että keksipä toki siinä sitten lisää uusia, hyviä nimiä!
Inspiraation varaan ei kannata missään tapauksessa jättäytyä, koska inspiraatio on hyvin piilotteleva otus ja silloin kun sen saa kiinni, se tuppaa keksimään niitä samoja nimiä joita on jo käytetty. Toki silloin tällöin putkahtaa ideoita mieleen, sitä varten on muistilista, mutta jos muistilistalla on muutama kymmenen ideaa, suurin osa englanninkielisiä, ja kasvattilistalla on satoja nimettömiä kasvatteja kaikista maailman roduista, niin onhan siinä tietty epäsuhta. Niinpä nimien keksiminen on raakaa työtä: otetaan nimilista ja keksitään seuraavalle nimettömälle kasvatille nimi, sen jälkeen kun sen sukupuoli on päätetty. Tätä toistetaan niin kauan kuin jaksetaan tai kasvattilista on läpikäyty kokonaan. Eli niin kauan kuin jaksetaan.
Yleensä nimen keksiminen lähtee vanhempien nimistä. On mieluista, jos varsan nimi liittyy jollain tasolla toisen vanhemman nimeen, parhaassa tapauksessa molempien vanhempien nimiin. Näin ovat saaneet alkunsa useimmat nimiperheet. Joskus kaivan osia ja ideoita kauempaa suvusta. Usein lähden myös siitä, että varsan nimi alkaisi samalla nimikirjaimella kuin vanhemman nimi, tammoilla emän mukaan, oreilla isän mukaan, mutta joskus menee ristiinkin. Itse asiassa on aika harvinaista, että mikään näistä asioista ei toteudu vaan että varsa saa jonkin aivan tyhjiöstä temmatun nimen, johon ei vaikuta vanhemmat eikä suku millään tavalla.
Minä en suinkaan kaiva nimiä päästäni vaan haen ideoita, inspiraatiota, nimiä ja sanoja mistä vain satun löytämään. Nimien keksimisen työkalut ovat siis moninaiset. Työpöydältä löytyy pari venäjän sanakirjaa ja selainikkunassa on helposti parikymmentä tabia auki. Koska eihän niitä voi sulkea, koska kohta voi joutua taas keksimään samaan kieleen tai teemaan sopivia nimiä lisää! Vanha suosikkini on Behind The Name, uusi suosikkini Glosben nettisanakirja, sieltä löytyy todella kattavasti kieliä, havaijista turkmeniin, venäjästä kymriin. Google Translatea käytän myös paljon, sielläkin on ihan kohtuullinen kielivalikoima. Sanakirja.org palvelee lähinnä eurooppalaisten kielien kanssa. Monia muitakin sanakirjoja käytän varsinkin havaijin ja Australian aboriginaalikielien kanssa, jälkimmäiseen voin suositella Australian Society for Indigenous Languages sanakirjoja. Suosikkini on silti tuo Glosbe, koska siellä voi selailla sanalistoja, muissa täytyy tietää mitä hakee.
Sitten on toki englanninkielinen Wikipedia ja Google. Wikipedia on erityisen kätevä siitä, että kun löydän jostain asiasta artikkelin, pystyn avaamaan saman aiheen artikkelin toisella kielellä. Wikipediassa on myös paljon listoja, jotka ovat aina hyödyllisiä ja monet listat ja taulukot saa järjestettyä aakkosittain. Googlen kautta päädyn usein kyllä Wikipediaan. IMDB on myös suhteellisen ahkerassa käytössä, nyt varsinkin kun olen noille Sally Spectra Ionista polveutuville saddlebredeille keksinyt nimiä.
Puoliso ei enää erikseen kysele näistä mitään ja ehkä hyvä niin. Vastaus kuulostaisi tänään suunnilleen tältä: "Tässä on tämä Ionicin nimilista, tuossa Wikipedian lista väreistä, espanjaksi toki. Eii, en minä espanjaa ymmärrä, metsästän vain sanoja. Juu, tuo toinen Wikipedia-sivu kertoo tähdistöistä. Käänsin just pari termiä englannista kymriksi. Kolme saittia pelkkiä drinkkiohjeita? No kun en löytänyt mitään kivaa drinkin nimeä, pitäisi olla ginipohjainen drinkki ja alkaa D:llä. Ranskalaisia yöperhosia tässä. Lista Ukrainan kaupungeista. Totta kai mulla on auki turkmeenin sanakirja. Ja neljä Google-hakua. Kaulua-koko tarkoittaa Betelgeuse-tähteä havaijiksi. Ai mistäkö tiedän? No just katsoin sanakirjasta sen."
lähde ei tiedossa
– S
keskiviikkona, maaliskuuta 06, 2019
Mitä kuuluu, Ionic?
Puolitoista vuotta sitten esittelin uuden työskentelytavan Ionicin suhteen. Lyhyesti sitä voisi kuvata näin: keskityn yhteen rotuun viikon ajan, teen kasvateille sivuja, lopetan vanhoja hevosia, suunnittelen uusia kasvatteja, ostankin ehkä hevosia, keksin uusia jos on tarve, etsin hevosille kuvia. Ja kun viikko on ohitse, teen saman seuraavan rodun kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen pidin pienen reality checkin.
Mites nyt menee?
No, meneehän se. Menisi ehkä paremminkin jos en olisi tällainen lusmu kuin olen virtuaalihevosten suhteen, mutta sille ei nyt mahda mitään. Ehdottomasti tämä on parempi tapa harrastaa Ionicin kanssa kuin aikaisempi, ei 50+ rotuun voi keskittyä koko aikaa ja yhtä aikaa. Maanantaita ja uutta rotua odottaa aina ihan innolla. Jos nyt siis ehtii asiaa miettiä. Tässä viime aikoina on ollut vähän huonosti aikaa ja varsinkaan inspiraatiota virtuaalihevosille.
Sitten joskus vain on viikkoja ettei nappaa, ei nyt juuri se rotu joka olisi vuorossa tai muuten vain. Ei se mitään: teen silloin jotain muuta. Viime viikolla esimerkiksi pääasiassa päivitin kasvattilistaan nimiä ja sukupuolia sekä kaikkien kasvattien nimilistaa, joka tätä nykyä majailee Google Sheetissä. Kumpikin on pahasti jäljessä.
Jos totta puhutaan, tämä työskentelytapa on pääsyyllinen siihen, että tuo kasvattilista laahaa niin pahasti jäljessä. Tällä hetkellähän viimeisin nimetty varsa on syntynyt 14.3.2018! (Toki siellä on myöhemmin syntyneitä, jotka ovat saaneet nimen ja sukupuolitiedon jo vähän niinkuin etukäteen, mutten puhu nyt niistä yksittäistapauksista.) Syy on se, että tällä hetkellä nimien keksiminen on erittäin hankalassa vaiheessa, listassa on todella paljon welshejä, venäjänratsuhevosia, ukrainanratsuhevosia ja wielkopolskeja. Näille kaikille on erittäin hankalaa keksiä nimiä, varsinkaan suurissa määrissä. Miksi näitä on nyt kerääntynyt tällä tavalla yhteen kasaan? No kun aloitin tuon "rotu kerrallaan"-metodin sieltä rotulistan häntäpäästä, niin suunnilleen ensin tuli wielkopolskit, sitten welshit ja sitten venäläiset ja ukrainalaiset. Tietenkin survoin ne syntyvät kasvatit peräkanaa tuonne kasvattilistalle ja nyt olen sitten pulassa nimien kanssa. Ihan oma vika, mutta kun en tullut ajatelleeksi asiaa tuolloin. Joka tapauksessa odotan kiihkeästi sitä, että pääsen tuosta pahimmasta ryppäästä yli ja vastaan tulee helpompia rotuja, kuten tennesseenwalkereita ja puoliverisiä.
Näillä samoilla eväillä kuitenkin aion jatkaa eteenpäin ja haaveilen, että joskus pääsen rotulistan loppuun ja että voin aloittaa taas alusta, tai siis lopusta, sieltä ylämaanponeista.
– S
Mites nyt menee?
No, meneehän se. Menisi ehkä paremminkin jos en olisi tällainen lusmu kuin olen virtuaalihevosten suhteen, mutta sille ei nyt mahda mitään. Ehdottomasti tämä on parempi tapa harrastaa Ionicin kanssa kuin aikaisempi, ei 50+ rotuun voi keskittyä koko aikaa ja yhtä aikaa. Maanantaita ja uutta rotua odottaa aina ihan innolla. Jos nyt siis ehtii asiaa miettiä. Tässä viime aikoina on ollut vähän huonosti aikaa ja varsinkaan inspiraatiota virtuaalihevosille.
Sitten joskus vain on viikkoja ettei nappaa, ei nyt juuri se rotu joka olisi vuorossa tai muuten vain. Ei se mitään: teen silloin jotain muuta. Viime viikolla esimerkiksi pääasiassa päivitin kasvattilistaan nimiä ja sukupuolia sekä kaikkien kasvattien nimilistaa, joka tätä nykyä majailee Google Sheetissä. Kumpikin on pahasti jäljessä.
Jos totta puhutaan, tämä työskentelytapa on pääsyyllinen siihen, että tuo kasvattilista laahaa niin pahasti jäljessä. Tällä hetkellähän viimeisin nimetty varsa on syntynyt 14.3.2018! (Toki siellä on myöhemmin syntyneitä, jotka ovat saaneet nimen ja sukupuolitiedon jo vähän niinkuin etukäteen, mutten puhu nyt niistä yksittäistapauksista.) Syy on se, että tällä hetkellä nimien keksiminen on erittäin hankalassa vaiheessa, listassa on todella paljon welshejä, venäjänratsuhevosia, ukrainanratsuhevosia ja wielkopolskeja. Näille kaikille on erittäin hankalaa keksiä nimiä, varsinkaan suurissa määrissä. Miksi näitä on nyt kerääntynyt tällä tavalla yhteen kasaan? No kun aloitin tuon "rotu kerrallaan"-metodin sieltä rotulistan häntäpäästä, niin suunnilleen ensin tuli wielkopolskit, sitten welshit ja sitten venäläiset ja ukrainalaiset. Tietenkin survoin ne syntyvät kasvatit peräkanaa tuonne kasvattilistalle ja nyt olen sitten pulassa nimien kanssa. Ihan oma vika, mutta kun en tullut ajatelleeksi asiaa tuolloin. Joka tapauksessa odotan kiihkeästi sitä, että pääsen tuosta pahimmasta ryppäästä yli ja vastaan tulee helpompia rotuja, kuten tennesseenwalkereita ja puoliverisiä.
Näillä samoilla eväillä kuitenkin aion jatkaa eteenpäin ja haaveilen, että joskus pääsen rotulistan loppuun ja että voin aloittaa taas alusta, tai siis lopusta, sieltä ylämaanponeista.
– S
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2019
Ionicin frederiksborgit
© ST
Frederiksborgeilla on pitkä historia Ionicissa, rotu kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin ja pari ensimmäistä hevosta siirtyikin Marineasta Ioniciin. Ensimmäiset kasvatitkin syntyivät samana vuonna, 2004. Kasvatus jatkui aktiivisena muutaman vuoden (2004: 6 varsaa, 2005: 12 varsaa, 2006: 23 varsaa) kunnes sitten tuli tauko. Mitä todennäköisimmin syyt olivat ne vanhat ja tutut: hevosten sukujen pituuden alkoivat kasvaa ja kaikki alkoivat olla sukua keskenään. Ja sitten inspiraatio alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä.
Vuoden 2008 lopulla yritimme puhaltaa vähän henkeä kituvaan laumaan ja keksimme tuontiori Max Engsbyn sukuineen käytettäväksi muutamalle jäljelle jääneelle tammalle. Muistikuvat ovat hatarat, mutta ei siitä kai meitä voi syyttää kun tapahtumista on toistakymmentä vuotta. No, tuosta elvytyksestä ei tainnut sen kummempaa tulla, koska lopetin ne vanhat tammat, Maxin ja sen suvun. Millaista idiotismia näin jälkikäteen ajateltuna! Onneksi on takautuva pakastesperma-mahdollisuus.
Sitten mentiin taas muutama vuosi niin että tallissa oli muutama pitkä- ja vanhasukuinen frederiksborg-tamma. Ne olisi pitänyt lopettaa, mutta milloinkas sitä terve järki virtuaalihevosten kanssa toimisi. Lopettamisen sijaan päätin varsottaa ne vielä ja sitä varten keksin jälleen tuontioriin sukuineen. Se oli tällä kertaa Geffle af Saddholme. Toinen, vähän myöhempi tuontihevonen oli Claes Vollager täysisiskonsa Babethe Vollagerin kanssa. Ja siitä se sitten taas lähti, frederiksborgien kasvatus.
Näiden lisäksi olen vuosien mittaan onnistunut spottaamaan niitä harvoja frederiksborgien omistajia joita virtuaalimaailmassa meidän lisäksi on ja käyttämään hyväkseni heidän hevosiaan. Bromfieldin suvuttomista oreista on muutama varsa, samoin löytyy Bromfieldin kasvattikin. Baroque Alvianosta on muutama hevonen ja mistä kaikkialta nyt olenkaan löytänyt sopivia hevosia. Samoin noita mainittuja tuontihevosia on käytetty varsin voimallisesti jalostukseen erityisesti vuonna 2014, jolloin syntyi huikeat 65 frederiksborg-varsaa! Frederiksborg ei ole mikään pikkurotu meillä.
Tuo 65 frederiksborg-varsaa eli käytännössä varsa kaikista mahdollisista yhdistelmistä tarkoittaa sitä, että nyt on paljon hevosia ja sukuvalikoima ei lopu ihan heti kesken. Frederiksborgeja on noin 90 ja suurin osa niistä on yksipolvisia. Kaksipolvisiakin on jonkin verran, sen sijaan pitkäsukuiset ovat vähissä. Kyllä niitäkin on, niitä joiden suvuissa ovat säilyneet ne vanhat nimet vuodelta 2004 ja sitäkin aikaisemmilta ajoilta. Uusien kasvattien suunnittelu oli siis harvinaisen helppoa ja hauskaakin. Tänä vuonna kasvattilistasta löytyykin lähes 70 frederiksborg-varsaa!
Ylläolevassa kuvassa on esitelty lappuset, joiden avulla tein jalostussuunnitelmia. Päätin että jokainen tamma varsoo vain 2 varsaa, ellei ole jotain hyvää syytä suurempaan varsamäärään, kuten esimerkiksi täysin vieras suku. Samoin orien varsamäärän yritän pitää siinä kahdessa, edelleen samoin poikkeuksin. Sen lisäksi olisi kiva pitää suvut mahdollisimman monipuolisina, että jatkossakaan mikään tietty nimi ei muodostuisi ongelmaksi yleisyyden tai harvinaisuuden takia. Varsasuunnitelmia ei siis kannattanut tehdä ihan sokkona. Niinpä kirjasin erillisille paperilapuille kaikkien yksipolvisten orien tiedot: nimen lisäksi vanhemmat ja lajipainotuksen. Merkitsin jokaisen lapulle myös suunnitellut varsat ja varsojen emien suvut. Näin pystyin välttämään saman oriin käytön monta kertaa samansukuisille tammoille.
Lajipainotuksesta tingin aina kun siihen näin tarvetta, mutta se ei ollut mitenkään kovin usein. Sen verran hevosvalikoimaa kuitenkin on ja joukossa on useita yleishevosiksi merkittyjä oreja ja tammoja, joita voi sitten käyttää vapaammin. Kouluratsastus ja valjakkoajo ovat ne yleisimmät lajipainotukset frederiksborgeilla, mutta löytyy tallista muutamia este- ja kenttälinjojakin. Estelinja tulee ori Brag Ionin kautta Bromfieldin Impossível Funcão-oriilta ja tamma Tara af Evengaardilta. Kenttäratsastukseen erikoistunut sukulinja puolestaan tulee tuontiori Regus af Evengaardilta.
Lopuksi väreistä sananen, tosin niistä on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten (Frederiksborgien "erikoisvärit") pääasiassa reaalimaailman vinkkelistä. Virtuaalimaailman tai ainakin Ionicin tilanne on mainittu lyhyesti lopussa. Tilanne on vähän muuttunut, voikkoväreille ja ruunikoille/mustille on mahdollisesti saatu uusi kantavanhempi, tamma Varanna II, joka on ostohevonen aiemmin mainitusta Baroque Alvianosta. Sen isä ja isänisä ovat voikkoja ja emä ruunikko, joten eiköhän tästä ruunivoikko tule. Lisäksi osto-ori Dartoo Alvino voisi olla kimo ja kyllä siitä kimo tuleekin, kunhan vain kaivan jostain edes etäisesti uskottavan kuvan sille. Siitä kuitenkaan ei pääse mihinkään että ylivoimaisesti suurin osa hevosista on ja tulee olemaan raudikoita ja hyvä niin.
–S
keskiviikkona, helmikuuta 20, 2019
Marinean arkisto netissä
Koska historia on kivaa myös virtuaalimaailmassa, tein nyt vihdoin sen mitä on pitänyt tehdä jo kauan: latasin vanhan Marinean melkein kokonaan nettiin! Sain nimittäin aikoinaan Virginialta Marinean arkiston kokonaisuudessaan ja olen sitä ajoittain penkonut vanhojen sivujen ja nimien toivossa. Nyt se on muidenkin saatavilla.
No totta puhuakseni, tuo on vain kansio, jossa on sivuja, itse pitää tietää mitä etsii ja sitten toivoa parasta, että löytyy. Ihan kaikki sivut tuolla eivät vielä ole, mutta suurin osa kuitenkin. Ja muutamia "pikkuongelmia" tuolla on myös, linkitykset eivät välttämättä toimi, tuolla ei ole Marinean kansiorakennetta. Lisäksi siellä on paljon sivuja, joilta on vain linkki hevosen uusille sivuille, jotka eivät todennäköisesti toimi enää. Joillain sivuilla on vielä olemassa hevosen tiedot, mutta ne on kommentoitu pois näkyvistä. Sieltä saisi siis vielä kaivettua tiedot näkyviin, mutten ole saanut tehtyä tätä vielä. Osan tiedot on taas tuhottu kokonaan, mikä on tietenkin ikävää, mutta ei sille mitään mahda.
© Pixabay
Niille, jotka eivät tiedä historiaa tämän osalta, Marinea oli vähän niinkuin Ionicin edeltäjä. Sen perusti minun ja Virginian ystävän pikkusisko, joka liikkui virtuaalimaailmassa nimellä Marinka. Virginia varsinkin oli vahva takapiru (ja minäkin vähän) vuonna 2002. Myöhemmin Virginia tuli Marineaan kakkosomistajaksi, mutta sitä ennen Virginialla oli tallissa muutama yksityishevonen, joista syntyi joitain Gin-varsoja. Gin-kasvattajatunnus oli siis käytössä jo siinä vaiheessa, ensimmäinen Gin-tekke oli syntynyt syksyllä 2001.
Marinean aikana kuitenkin syntyi Virginian hevosista muutamia Gin-hevosia, jotka eivät kaikki olleet ahaltekejä. Virginian tultua kakkosomistajaksi Virginian aiempien yksityishevosten varsat syntyivät Marinean tunnusten alle, mutta ahaltekien kanssa jatkettiin Gin-tunnuksen käyttöä. Tämä siitäkin huolimatta, että ne olivat periaatteessa Marinean kasvatteja ja Marinealla oli omat kasvattajatunnuksensa kun taas Gin oli aina ollut Virginian oma tunnus. Mutta jo tuossa vaiheessa Gin-tunnuksella alkoi olla jonkinlaista historiaa ja "brändiarvoa".
Alunperin Marineasta piti tulla budjonny- ja azteca-siittola, mutta ennen kuin ensimmäistäkään budjonnyvarsaa ehdittiin saada tallista ulos rotu muuttui juuri kehitettyyn RBSH:een. Myöhemmin azteca-kasvatus lyötiin jäihin, oli kuulemma pahoja kuvaongelmia. Ymmärrän! RBSH:iden kanssa jatkettiin likimain tallin loppuun asti. Jossain vaiheessa Marineasta piti tulla oriasema ja tallille hankittiin useista eri roduista oreja. Tämä kuitenkin johti siihen, että piti saada tammojakin ja tallilla kasvatettiin sen reilun vuoden aikana useita eri rotuja. RBSH ja ahaltek olivat suurimmat rodut lukumääräisesti, näiden lisäksi syntyi mm. quartereita, walkereita, andalusianhevosia, knabstrupeja, pari ylämaanponiakin ja erilaisia risteytyksiä, risteytysponeja ja puoliverisiä.
Marinealla oli käytössä useampia kasvattajatunnuksia. Alkuperäiset olivat AZT ja BDJ, ensimmäinen aztecoille, jälkimmäinen budjonnyille, mutta sitä käytettiin enimmäkseen RBSH:iden tunnuksena. Sitten oli pari yleistunnusta, Marinean ja MVS (lyhenne sanoista Marinean virtuaalisiittola). Ja sitten toki se Gin ahaltekeillä, minkä mainitsinkin jo.
Tuo Marinean arkisto on melkoinen nostalgiatrippi, että teitä on nyt sitten varoitettu! Sieltä löytyy kaikenlaista sellaista, minkä nyky-harrastaja saattaa hyvinkin vielä tunnistaa, ainakin kasvattajanimet. Marineassa oli aikoinaan mm. seuraavia hevosia:
– vrh-t. AG Gadalka (tämmöinen herkku sitten myyty! Nykyään olisi käyttöä)
– wD-o. Ceridwyn Grufydd (tämän pakastetta voisi ihan hyvin löytyä vielä jostain...)
– gr-o. Coctails Ädelmetall (tämän oriin pakastetta käytettiin russitammoille muutama vuosi sitten)
– x-t. Greymask's Arkansas
– shagya-t. Dahabu Amora
– at-o. Dollarin Out
– xx-o. DS Wehi
– qh-o. FN’s True Snake
– xx-cb-t. KWB Alhambra
– FWB-o. M.N. Final Conquista (tämä on merkitty lopetetuksi Marineassa mutta on jatkanut elämäänsä vielä jossain sen jälkeen. Tiedä sitten. Mutta tämä ehkä näkyy vielä FWB-suvuissa?)
– RBSH-t. Millhill's Kasum
– morgan-o. MMM First Glow On Ice
– lv-t. Nin's Neversleep
– qh-t. Punikin Melian (emänisänä Laakson-hevonen)
– at-t. Quiero's Bellatrix
– orlov-o. Rakenlov Celeb
– twh-t. Roxygen's Sakura
– knn-t. Summer K
– hann-o. WW Freeman
Eikä tässä vielä ole edes kaikki Marinean joskus omistamat hevoset näiltäkään kasvattajilta, ainakin Greymaskin, Whitewoodin ja Kalmoniemen kasvatteja on useampiakin.
Vaikka Marinean lopettamisesta onkin kulunut jo 16 vuotta, sen hevosia näkyy vielä harvakseltaan pitkäsukuisten hevosten suvuissa. Ahaltekeissä erityisesti, mutta satunnaisesti muillakin roduilla.
Pitkäsukuisilla frederiksborgeilla näkyy ainakin ori Marinean Origam, se tuli aikanaan Ioniciin mahdollisesti jonkun toisen omistajan kautta.
Ori MVS Billy The Kid oli Ionicin ensimmäisiä arabioreja ja linja on jatkunut nykypäivään asti, ei tosin suorana orilinjana.
Quarter-ori Marinean Doctor No ei päätynyt Ioniciin vaan Stiinulle ja näkyy edelleen joidenkin pitkäsukuisten quarterien suvuissa.
Virginian itse kasvattama, mutta Marinean-aikainen knn-tamma Gin Thora kummittelee vielä joissain vanhoissa knabstrup-suvuissa. Eikä olisi niin sanottua etteikö joitain muitakin tuonaikaisia hevosia knabstrup-suvuissa olisi, White Speedsterhän on Marinean-aikainen.
Xx-ori MVS Lord Fenton oli aikanaan paljon käytetty ori, Ionicissa erityisesti poikansa SK Grand Duken kautta, mutten ole varma onko nimi säästynyt täysiverisuvuissa nykypäivään asti. RBSH:issa ja mahdollisesti puoliverisissä kylläkin, mutta jos saan joskus toteutettua kaikki pakastesperma-suunnitelmani ja käyttää Ionicin ammoin kuolleita oreja takautuvasti, Duke ja Fenton palaavat xx-sukuihin.
Näitä olisi varmasti paljon muitakin, varsinkin RBSH-puolella. Olisi kiva tietää jos lukijoilta löytyy nykyhevosia, joiden suvussa olisi joitain vanhoja marinealaisia, vaikka sitten siellä kymmenennessä polvessa tai sen takana!
– S
No totta puhuakseni, tuo on vain kansio, jossa on sivuja, itse pitää tietää mitä etsii ja sitten toivoa parasta, että löytyy. Ihan kaikki sivut tuolla eivät vielä ole, mutta suurin osa kuitenkin. Ja muutamia "pikkuongelmia" tuolla on myös, linkitykset eivät välttämättä toimi, tuolla ei ole Marinean kansiorakennetta. Lisäksi siellä on paljon sivuja, joilta on vain linkki hevosen uusille sivuille, jotka eivät todennäköisesti toimi enää. Joillain sivuilla on vielä olemassa hevosen tiedot, mutta ne on kommentoitu pois näkyvistä. Sieltä saisi siis vielä kaivettua tiedot näkyviin, mutten ole saanut tehtyä tätä vielä. Osan tiedot on taas tuhottu kokonaan, mikä on tietenkin ikävää, mutta ei sille mitään mahda.
© Pixabay
Niille, jotka eivät tiedä historiaa tämän osalta, Marinea oli vähän niinkuin Ionicin edeltäjä. Sen perusti minun ja Virginian ystävän pikkusisko, joka liikkui virtuaalimaailmassa nimellä Marinka. Virginia varsinkin oli vahva takapiru (ja minäkin vähän) vuonna 2002. Myöhemmin Virginia tuli Marineaan kakkosomistajaksi, mutta sitä ennen Virginialla oli tallissa muutama yksityishevonen, joista syntyi joitain Gin-varsoja. Gin-kasvattajatunnus oli siis käytössä jo siinä vaiheessa, ensimmäinen Gin-tekke oli syntynyt syksyllä 2001.
Marinean aikana kuitenkin syntyi Virginian hevosista muutamia Gin-hevosia, jotka eivät kaikki olleet ahaltekejä. Virginian tultua kakkosomistajaksi Virginian aiempien yksityishevosten varsat syntyivät Marinean tunnusten alle, mutta ahaltekien kanssa jatkettiin Gin-tunnuksen käyttöä. Tämä siitäkin huolimatta, että ne olivat periaatteessa Marinean kasvatteja ja Marinealla oli omat kasvattajatunnuksensa kun taas Gin oli aina ollut Virginian oma tunnus. Mutta jo tuossa vaiheessa Gin-tunnuksella alkoi olla jonkinlaista historiaa ja "brändiarvoa".
Alunperin Marineasta piti tulla budjonny- ja azteca-siittola, mutta ennen kuin ensimmäistäkään budjonnyvarsaa ehdittiin saada tallista ulos rotu muuttui juuri kehitettyyn RBSH:een. Myöhemmin azteca-kasvatus lyötiin jäihin, oli kuulemma pahoja kuvaongelmia. Ymmärrän! RBSH:iden kanssa jatkettiin likimain tallin loppuun asti. Jossain vaiheessa Marineasta piti tulla oriasema ja tallille hankittiin useista eri roduista oreja. Tämä kuitenkin johti siihen, että piti saada tammojakin ja tallilla kasvatettiin sen reilun vuoden aikana useita eri rotuja. RBSH ja ahaltek olivat suurimmat rodut lukumääräisesti, näiden lisäksi syntyi mm. quartereita, walkereita, andalusianhevosia, knabstrupeja, pari ylämaanponiakin ja erilaisia risteytyksiä, risteytysponeja ja puoliverisiä.
Marinealla oli käytössä useampia kasvattajatunnuksia. Alkuperäiset olivat AZT ja BDJ, ensimmäinen aztecoille, jälkimmäinen budjonnyille, mutta sitä käytettiin enimmäkseen RBSH:iden tunnuksena. Sitten oli pari yleistunnusta, Marinean ja MVS (lyhenne sanoista Marinean virtuaalisiittola). Ja sitten toki se Gin ahaltekeillä, minkä mainitsinkin jo.
Tuo Marinean arkisto on melkoinen nostalgiatrippi, että teitä on nyt sitten varoitettu! Sieltä löytyy kaikenlaista sellaista, minkä nyky-harrastaja saattaa hyvinkin vielä tunnistaa, ainakin kasvattajanimet. Marineassa oli aikoinaan mm. seuraavia hevosia:
– vrh-t. AG Gadalka (tämmöinen herkku sitten myyty! Nykyään olisi käyttöä)
– wD-o. Ceridwyn Grufydd (tämän pakastetta voisi ihan hyvin löytyä vielä jostain...)
– gr-o. Coctails Ädelmetall (tämän oriin pakastetta käytettiin russitammoille muutama vuosi sitten)
– x-t. Greymask's Arkansas
– shagya-t. Dahabu Amora
– at-o. Dollarin Out
– xx-o. DS Wehi
– qh-o. FN’s True Snake
– xx-cb-t. KWB Alhambra
– FWB-o. M.N. Final Conquista (tämä on merkitty lopetetuksi Marineassa mutta on jatkanut elämäänsä vielä jossain sen jälkeen. Tiedä sitten. Mutta tämä ehkä näkyy vielä FWB-suvuissa?)
– RBSH-t. Millhill's Kasum
– morgan-o. MMM First Glow On Ice
– lv-t. Nin's Neversleep
– qh-t. Punikin Melian (emänisänä Laakson-hevonen)
– at-t. Quiero's Bellatrix
– orlov-o. Rakenlov Celeb
– twh-t. Roxygen's Sakura
– knn-t. Summer K
– hann-o. WW Freeman
Eikä tässä vielä ole edes kaikki Marinean joskus omistamat hevoset näiltäkään kasvattajilta, ainakin Greymaskin, Whitewoodin ja Kalmoniemen kasvatteja on useampiakin.
Vaikka Marinean lopettamisesta onkin kulunut jo 16 vuotta, sen hevosia näkyy vielä harvakseltaan pitkäsukuisten hevosten suvuissa. Ahaltekeissä erityisesti, mutta satunnaisesti muillakin roduilla.
Pitkäsukuisilla frederiksborgeilla näkyy ainakin ori Marinean Origam, se tuli aikanaan Ioniciin mahdollisesti jonkun toisen omistajan kautta.
Ori MVS Billy The Kid oli Ionicin ensimmäisiä arabioreja ja linja on jatkunut nykypäivään asti, ei tosin suorana orilinjana.
Quarter-ori Marinean Doctor No ei päätynyt Ioniciin vaan Stiinulle ja näkyy edelleen joidenkin pitkäsukuisten quarterien suvuissa.
Virginian itse kasvattama, mutta Marinean-aikainen knn-tamma Gin Thora kummittelee vielä joissain vanhoissa knabstrup-suvuissa. Eikä olisi niin sanottua etteikö joitain muitakin tuonaikaisia hevosia knabstrup-suvuissa olisi, White Speedsterhän on Marinean-aikainen.
Xx-ori MVS Lord Fenton oli aikanaan paljon käytetty ori, Ionicissa erityisesti poikansa SK Grand Duken kautta, mutten ole varma onko nimi säästynyt täysiverisuvuissa nykypäivään asti. RBSH:issa ja mahdollisesti puoliverisissä kylläkin, mutta jos saan joskus toteutettua kaikki pakastesperma-suunnitelmani ja käyttää Ionicin ammoin kuolleita oreja takautuvasti, Duke ja Fenton palaavat xx-sukuihin.
Näitä olisi varmasti paljon muitakin, varsinkin RBSH-puolella. Olisi kiva tietää jos lukijoilta löytyy nykyhevosia, joiden suvussa olisi joitain vanhoja marinealaisia, vaikka sitten siellä kymmenennessä polvessa tai sen takana!
– S
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2019
Scuderia Sierra
Ajattelin vähän verestää vanhoja muistoja (sekä irroittautua tästä oman navan tutkimisesta) ja esitellä blogissa silloin tällöin kiinnostavia virtuaalitalleja. Jos oikein saan aikaiseksi, saattaa joku tallinomistaja joskus saada yhteydenottoa jonkinlaisen haastattelun muodossa, jolloin pääsee kertomaan omia ajatuksia tallistaan ja hevosistaan. Otan mielihyvin toki vastaan ehdotuksia ja vinkkejä kivoista talleista, omaansa saa (ja pitää) ehdottaa.
Mutta nyt esitteillä on aivan tuore löytö, Scuderia Sierra.
Scuderia Sierra on viime vuonna perustettu talli, siittola oikeastaan, joka omien sanojensa mukaan keskittyy kaikenrotuisten hevosten kasvattamiseen, harvinaisten varsinkin. No, voitte kuvitella että tässä kohtaa alkoi minulla jo pyöriä sukat jalassa innostuksesta. Kaikkia rotuja! Kasvatus! Harvinaiset rodut! Voi kyllä!
Ja voin sanoa, että rotuvalikoimaahan sitten riittää. Tallista löytyy myös ensimmäinen hensoninhevonen, johon olen koskaan törmännyt virtuaalimaailmassa. Rotunimike on tuttu, mutta omat tietoni päättyvätkin sitten siihen. Yhden henson-oriin lisäksi tallista löytyy ainakin deliboz, freiberg, kisber, kanadanhevosia, walkaloosia, mangalargoja, florida crackereita ja kirsikkana kakun päällä yksi zebroid (zorse). Sitten on kaikenlaista muuta, harvinaisempaa ja yleisempää, alkaen puoliverisistä ja shirenhevosista ja päättyen arabeihin ja welsheihin.
Tiedättekö, Ionic oli suunnilleen tämännäköinen vuonna 2005, kun se oli toiminut vuoden. Ehkä hevosia oli vähän enemmän, rotuja ehkä vähän vähemmän, mutta idea oli sama. Toteutus oli aika paljon karummannäköinen kuin tyylikäs, simppeli Sierra. Niinpä minä toivotankin Sierralle pitkää ikää ja suurta hevosmäärää, kyllä virtuaalimaailmaan toinenkin megatalli mahtuu ja tässä on jo hyvä alku. Ja vaikka talli ei koskaan paisuisi Ionicin mittasuhteisiin, niin tällainen talli on kyllä iloinen tuttavuus kaikin puolin.
–S
Mutta nyt esitteillä on aivan tuore löytö, Scuderia Sierra.
Scuderia Sierra on viime vuonna perustettu talli, siittola oikeastaan, joka omien sanojensa mukaan keskittyy kaikenrotuisten hevosten kasvattamiseen, harvinaisten varsinkin. No, voitte kuvitella että tässä kohtaa alkoi minulla jo pyöriä sukat jalassa innostuksesta. Kaikkia rotuja! Kasvatus! Harvinaiset rodut! Voi kyllä!
Ja voin sanoa, että rotuvalikoimaahan sitten riittää. Tallista löytyy myös ensimmäinen hensoninhevonen, johon olen koskaan törmännyt virtuaalimaailmassa. Rotunimike on tuttu, mutta omat tietoni päättyvätkin sitten siihen. Yhden henson-oriin lisäksi tallista löytyy ainakin deliboz, freiberg, kisber, kanadanhevosia, walkaloosia, mangalargoja, florida crackereita ja kirsikkana kakun päällä yksi zebroid (zorse). Sitten on kaikenlaista muuta, harvinaisempaa ja yleisempää, alkaen puoliverisistä ja shirenhevosista ja päättyen arabeihin ja welsheihin.
Tiedättekö, Ionic oli suunnilleen tämännäköinen vuonna 2005, kun se oli toiminut vuoden. Ehkä hevosia oli vähän enemmän, rotuja ehkä vähän vähemmän, mutta idea oli sama. Toteutus oli aika paljon karummannäköinen kuin tyylikäs, simppeli Sierra. Niinpä minä toivotankin Sierralle pitkää ikää ja suurta hevosmäärää, kyllä virtuaalimaailmaan toinenkin megatalli mahtuu ja tässä on jo hyvä alku. Ja vaikka talli ei koskaan paisuisi Ionicin mittasuhteisiin, niin tällainen talli on kyllä iloinen tuttavuus kaikin puolin.
–S
keskiviikkona, helmikuuta 06, 2019
Jos Ionic ei olisi Ionic
Hevosten nimistä on täällä puhuttu paljon, tallien nimistä vähemmän. Se on tietysti ymmärrettävää: talleja on kolme, Ionic, Gin Ahaltek ja Pink, kun taas hevosia on kolme tuhatta ja määrä kasvamaan päin. Tallinnimien takia ei ole siis juurikaan tarvinnut vaivata päätään ja nämä nykyisetkin ovat syntyneet ennemmin vahingossa kuin tarkan pohdinnan tuloksena. Ei sillä, ihan kivoja vahinkoja minusta tai ainakin itse pidän.
Jos lyhyesti kuvaan näiden tallien nimien syntyprosessia, niin se menee näin:
1. Ionic: ei tiedetä mistä tuli. Kumpikaan meistä ei tiedä tai tunnusta tätä keksineensä. Saattoi olla jokin nonsense-otsikko jossain muinaisessa leiskassa, jonka väkersin, tai sitten Virginia keksi sen.
2. Gin Ahaltek: ensin oli kasvattajatunnus Gin, Virginian keksimä oman lempinimensä mukaan. Sitten tuli talli Gin Ahaltek, erittäin sopiva joskaan ei välttämättä mikään mielikuvituksen riemuvoitto.
3. Pink: ensin suunniteltiin tallin väritys ja siitä tuli vaaleanpunainen. Nimi tuli sitä myöten (syntysanat on blogissa).
alkuperäisen kuvan © Pixabay, lisätty tekstit
Mutta mitä jos nyt olisin perustamassa aivan uutta tallia, vaikkapa uutta Ionicia, minkä valitsisin nimeksi? Luoja nähköön, en tietäisi! En tietäisi edes sitä tulisiko siitä suomenkielinen, englanninkielinen vai jotain muuta. Jos tallilla olisi jokin tietty sijainti maailmassa tai se olisi keskittynyt yhteen tai muutamaan rotuun, olisi kieliasia vähän helpompi päättää. En tekisi virtuaali-Suomessa sijaitsevasta suomenhevostallista Bluebelliä vaan Sinikellon. Tai no, tietysti tallin nimi voisi olla mitä vain, kasvattajanimet sitten pitäisi vain miettiä kielialueen mukaan. Niinhän ne nytkin vähän ovat vaikka suhteellisen neutraali Ion onkin se yleisin, jota käytetään useimmilla roduilla riippumatta niiden kotimaasta.
Horse Realityssä käytän nimeä Stendal sekä tallin nimenä että jonkinlaisena "omistajanimenä", useiden omistamieni hevosten nimessä on Stendal. Stendalilla on historiallinen tausta, se on lapsuudenkotini vanha ruotsinkielinen nimi. Mutta Stendal on myös kaupunki Saksassa ja sen lisäksi ainakin bändi ja yritys, tiedä mitä kaikkea muuta vielä näiden lisäksi. Ehkä sitä voisi silti käyttää virtuaalitallinkin nimenä, mutta vähän pitäisi miettiä kyllä. Kotitilan virallinen, suomenkielinen nimi sen sijaan on niin yleinen, tylsä ja tunnettu muista yhteyksistä, että sitä ei voi käyttää missään tapauksessa. En nyt tiedä haluaisinkokaan.
Luontoaiheiset nimet olisivat kivoja, varsinkin suomenkielisinä. Luontonimien ongelmana on vain niiden suunnaton määrä ja se, että niitä on paljon käytössä jo virtuaalitalleilla (Virginia on käsitellyt aihetta vuosia sitten). Jotenkin vain on fiilis, että suomenkielinen nimi ei kuitenkaan ehkä olisi se paras vaihtoehto tallille, jossa on pääasiassa kaikkea muuta kuin suomenhevosia. Mikäänhän toki ei estäisi keksimästä vaikka englanninkielistä luontonimeä, mutta ei sekään mitenkään helppoa olisi. Plussaa olisi jo nimeen saisi ympättyä sanan Blue, mutta toisaalta kaikki helpot Blue Bellit ja Blueberryt ovat joko käytössä tai jotenkin tylsiä omaan käyttöön, tai molempia.
Joskus muinoin ideoimme jonkinlaista kilpatallia, jo kauan ennen Pinkkiä. Sille kaavailtiin englanninkielistä nimeä, jossa olisi sana Arena, mahdollisesti jokin *xyz* Dressage Arena. No, siitä koskaan ei tullut mitään, olkaamme siitä kiitollisia. Siittolallehan tuollainen ei sopisikaan.
Toisaalta jos tallin rotuvalikoima olisi edes lähellekään yhtä laaja kuin Ionicin, ei se englanninkielinenkään nimi mikään itsestäänselvyys olisi. Parasta olisi keksiä jokin sellainen nimi, joka ei olisi selkeästi mitään kieltä tai sitten ainakin käyttää latinapohjaista nimeä. Latinahan oli aikoinaan Euroopan yleiskieli ja siiden pohjautuvat romaaniset kielet. Juu, on meillä paljon muitakin kuin eurooppalaisia rotuja, muttei mennä nyt siihen. Ongelmana tämän kanssa vain on se, että minkäänlaisia ideoita ei olisi edes alkuun.
Oikeastaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, ettei tarvitse tallinnimeä miettiä, koska yhtään oikeasti hyvää ideaa ei olisi. Nostan myös hattua kaikille niille, jotka ovat onnistuneet aivoistaan päkistämään kivan, kauniin ja persoonallisen tallin nimen, johon ovat itse tyytyväisiä.
– S
Jos lyhyesti kuvaan näiden tallien nimien syntyprosessia, niin se menee näin:
1. Ionic: ei tiedetä mistä tuli. Kumpikaan meistä ei tiedä tai tunnusta tätä keksineensä. Saattoi olla jokin nonsense-otsikko jossain muinaisessa leiskassa, jonka väkersin, tai sitten Virginia keksi sen.
2. Gin Ahaltek: ensin oli kasvattajatunnus Gin, Virginian keksimä oman lempinimensä mukaan. Sitten tuli talli Gin Ahaltek, erittäin sopiva joskaan ei välttämättä mikään mielikuvituksen riemuvoitto.
3. Pink: ensin suunniteltiin tallin väritys ja siitä tuli vaaleanpunainen. Nimi tuli sitä myöten (syntysanat on blogissa).
alkuperäisen kuvan © Pixabay, lisätty tekstit
Mutta mitä jos nyt olisin perustamassa aivan uutta tallia, vaikkapa uutta Ionicia, minkä valitsisin nimeksi? Luoja nähköön, en tietäisi! En tietäisi edes sitä tulisiko siitä suomenkielinen, englanninkielinen vai jotain muuta. Jos tallilla olisi jokin tietty sijainti maailmassa tai se olisi keskittynyt yhteen tai muutamaan rotuun, olisi kieliasia vähän helpompi päättää. En tekisi virtuaali-Suomessa sijaitsevasta suomenhevostallista Bluebelliä vaan Sinikellon. Tai no, tietysti tallin nimi voisi olla mitä vain, kasvattajanimet sitten pitäisi vain miettiä kielialueen mukaan. Niinhän ne nytkin vähän ovat vaikka suhteellisen neutraali Ion onkin se yleisin, jota käytetään useimmilla roduilla riippumatta niiden kotimaasta.
Horse Realityssä käytän nimeä Stendal sekä tallin nimenä että jonkinlaisena "omistajanimenä", useiden omistamieni hevosten nimessä on Stendal. Stendalilla on historiallinen tausta, se on lapsuudenkotini vanha ruotsinkielinen nimi. Mutta Stendal on myös kaupunki Saksassa ja sen lisäksi ainakin bändi ja yritys, tiedä mitä kaikkea muuta vielä näiden lisäksi. Ehkä sitä voisi silti käyttää virtuaalitallinkin nimenä, mutta vähän pitäisi miettiä kyllä. Kotitilan virallinen, suomenkielinen nimi sen sijaan on niin yleinen, tylsä ja tunnettu muista yhteyksistä, että sitä ei voi käyttää missään tapauksessa. En nyt tiedä haluaisinkokaan.
Luontoaiheiset nimet olisivat kivoja, varsinkin suomenkielisinä. Luontonimien ongelmana on vain niiden suunnaton määrä ja se, että niitä on paljon käytössä jo virtuaalitalleilla (Virginia on käsitellyt aihetta vuosia sitten). Jotenkin vain on fiilis, että suomenkielinen nimi ei kuitenkaan ehkä olisi se paras vaihtoehto tallille, jossa on pääasiassa kaikkea muuta kuin suomenhevosia. Mikäänhän toki ei estäisi keksimästä vaikka englanninkielistä luontonimeä, mutta ei sekään mitenkään helppoa olisi. Plussaa olisi jo nimeen saisi ympättyä sanan Blue, mutta toisaalta kaikki helpot Blue Bellit ja Blueberryt ovat joko käytössä tai jotenkin tylsiä omaan käyttöön, tai molempia.
Joskus muinoin ideoimme jonkinlaista kilpatallia, jo kauan ennen Pinkkiä. Sille kaavailtiin englanninkielistä nimeä, jossa olisi sana Arena, mahdollisesti jokin *xyz* Dressage Arena. No, siitä koskaan ei tullut mitään, olkaamme siitä kiitollisia. Siittolallehan tuollainen ei sopisikaan.
Toisaalta jos tallin rotuvalikoima olisi edes lähellekään yhtä laaja kuin Ionicin, ei se englanninkielinenkään nimi mikään itsestäänselvyys olisi. Parasta olisi keksiä jokin sellainen nimi, joka ei olisi selkeästi mitään kieltä tai sitten ainakin käyttää latinapohjaista nimeä. Latinahan oli aikoinaan Euroopan yleiskieli ja siiden pohjautuvat romaaniset kielet. Juu, on meillä paljon muitakin kuin eurooppalaisia rotuja, muttei mennä nyt siihen. Ongelmana tämän kanssa vain on se, että minkäänlaisia ideoita ei olisi edes alkuun.
Oikeastaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, ettei tarvitse tallinnimeä miettiä, koska yhtään oikeasti hyvää ideaa ei olisi. Nostan myös hattua kaikille niille, jotka ovat onnistuneet aivoistaan päkistämään kivan, kauniin ja persoonallisen tallin nimen, johon ovat itse tyytyväisiä.
– S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)