Jokin aika sitten ht.netissä kyseltiin ihmisten kasvattajatunnuksista ja yleisesti hevosten nimistä. Niinpä ajattelin tässä kesä-, työ- ja inssityökoomassa raapustella niistä blogiin, kun parempaakaan ideaa ei aivoista putoile.
Ion
Ylivoimaisesti eniten käytetty kasvattajatunnus, tämän tunnuksen saavat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki Ionicin kasvatit ja niitä ei suinkaan ole vähän. Puoliveriset, frederiksborgit, kalliovuortenponit, terskit, tennesseenwalkerit, gidranit, appaloosat, welshponit, kylmäveriset, Ion kelpaa kaikille. Tai ainakin me panemme sen kelpaamaan. Ionicin hevosista ainoastaan arabit ja kladrubit eivät automaattisesti saa Ion-tunnusta ja joskus se jätetään joiltain pitkänimisiltä pois lyhentämään ja yksinkertaistamaan nimeä. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa kasvateista saa tämän tunnuksen.
Ion-tunnuksen historia on samalla Ionic-nimen historia, sehän on johdettu tallin nimestä suoraan. Tästä on puhuttu ennemminkin blogissa, Ionic-nimen historia on jopa minulle ja Ginille hieman hämärä. Se saattoi olla alunperin jokin nonsense-nimi jossain ulkoasussa, joita tein ja piti tehdä jokin otsikkokuva ja siihen tekstiä tai jotain. Ja ehkä Gin sitten keksi, että tuohan olisi tallinnimenä hyvä. Eihän sen pitänyt enää tallia perustaa, mutta sitten kävi pieni vahinko. No, eipä sillä väliä enää. Keksitty joka tapauksessa.
Ionin
Ion-tunnuksen suomalainen genetiivimuoto, käytetään suomenkielisissä nimissä. Viime aikoina tätä on käytetty jonkin verran knabstrupeilla ja alunperin sitä käytettiin lähes säännönmukaisesti VRP-kasvateilla. Nykyisinkin jotkut ponit saavat Ionin-tunnuksen ja suomalaisen nimen. Satunnaisesti käytetään muillakin roduilla, viimeisin on FWB-ori Ionin Sammontakoja.
frá Jón
Islanninhevoskasvateilla käytetty tunnus. Jón tarkoittaa ionia islanniksi. Näitä ei ole montaa maailmalla, kun meidän issikkakasvatit voinee edelleen laskea kahden käden sormilla. Mutta on kuitenkin olemassa ja nyt kun meillä taas pari issikkaa on, niin frá Jón -kasvattejakin on luvassa.
Iostream
Aikanaan ravureilla ja peitsareilla käytetty tunnus. Voisi kuvitella liittyvän Ion-tunnukseen, muttei oikeastaan liity. Syypää tämän keksimiseen ja käyttämiseen olen minä, joskus nörttipäissäni päätin että meillä pitää olla hevonen nimeltä Include Iostream ja kun tuolloin oli ravureita, niin niille sitten ja tulin ajatelleeksi, että ravureillehan kyllä voisi sopia Iostream kasvattajatunnukseksi. Include Iostream ei kuitenkaan ollut meidän ensimmäinen Iostream-kasvatti vaan se odotti sopivaa hetkeä eli sitä, kun löysin orlov-tammalle amerikkalaisen oriin nimeltä Codemaster. Tällä hetkellä tätä ei käytetä kun meillä ei ravureita ole, mutta en nyt toistaiseksi suostu hylkäämäänkään tätä tunnusta.
Gin
Tämän historia lienee ainakin vanhoille harrastajille tuttu: Virginia liikkui ht.netissä (ja kai muuallakin) alunperin nimellä Gin, joka on hänen lempinimensä muutenkin. Syksyllä 2001 syntyi sitten ensimmäinen Virginian kasvattama tekkevarsa ja sille tällättiin kasvattajatunnukseksi etuliite Gin. Loppu on historiaa. Gin-tunnus on roikkunut mukana siitä lähtien, alunperin Gin käytti sitä kaikille omille kasvateilleen, mutta sittemmin Ion jyräsi sen ja Gin jäi elämään vain ahaltekien kasvattajatunnuksena. Vuoden 2003 jälkeen kaikki Gin-hevoset ovat olleet ahaltekejä.
Pink
Kasvattajatunnuksista uusin, käytetään Pinkin laukkahevosilla ja onkin niin nokkelasti keksitty kuin että ihan tallin nimi semmoisenaan... Nykyään itse käsitän tämän ihan puhtaasti kasvattajaliitteenä ja hevosen nimi on sitten erikseen eikä minua häiritse hevonen nimeltä Pink Black Leaf, koska se on Black Leaf ja Pink sitten taas välttämätön paha siinä edessä. Pink-tunnusta käytetään kaikille kasvateille, vaikka se aiheuttaisikin tuskallisen pitkiä nimiä, kuten Pink Bombie The Zombie tai Pink New Kids On the Block.
(GA)
Sulkeissa siksi, että tämähän ei ole varsinaisesti kasvattajatunnus eikä ole sellaiseksi rekisteröitykään, vaan tuontihevosten tunnus. Sai alkunsa Gin Ahaltekin lyhenteestä, ensimmäiset GA-hevoset olivat tuontitekkejä, mutta sittemmin käyttö on laajentunut likimain kaikkiin muihinkin rotuihin. Hevonen, joka meille keksitään, saa miltei poikkeuksetta GA-tunnuksen nimensä perään. Laukkahevospuolella tämä on osoittautunut erinomaisen käteväksi käytännöksi, alunperinhän meidän laukkahevoset olivat kaikki tuonteja ja niitä oli satoja, joten vielä nykyisinkin tunnistan helposti Pinkistä lähtöisin olevat laukkahevoset siitä GA-tunnuksesta. Muuten en mitenkään voisi muistaa kaikkien nimiä ulkoa ja toisaalta niistä nimistä suurin osa ei ole mitään lentävän mielikuvituksen huipputuotteita, joten ne saattaisivat helpostikin sekaantua muiden nimiin.
– S
torstaina, heinäkuuta 25, 2013
sunnuntai, heinäkuuta 14, 2013
Taika tarinoi
Tällä kertaa ääneen pääsee welsh mountain -tamma Charismataidd Ion eli tuttujen kesken Taika.
----
Minä olen kuulemma tallin kaunistus ja oikein sievä ja vielä huippusukuinenkin ja vaikka mitä. Tuo toinen omistajatäti on tehnyt ihan sukututkimustakin ja meikäläisen sukua tunnetaan kauas, kauas hamaan muinaisuuteen. Liinut, metsälät, blueangelit ja kaikki hienot on suvussa. Niin juu, ja isä varsinkin on kuulemma tosi komea, sanovat. Eikä äiteessäkään mitään vikaa ole, sievä tamma sekin on.
No mä synnyin 6 VHKR-vuotta sitten keskellä kauneinta kesää. Ja myös keskellä päivää keskelle laidunta. Äitee tempaisi oikein jymy-yllärin kun se sillä tavalla meni varsomaan. Yleensä se on kuulemma pihistellyt sitä varsomista niin ettei kukaan vaan näe. Yöllä pimeässä ja just aina silloin kun kukaan ei vahingossakaan ole lähellä. Mutta nyt sitten näin, syöksysynnytys kirkkaassa päivänvalossa. Minä olin jo pystyyn yrittämässä kun ihmiset vasta huomasivat, että laumassa on uusi jäsen.
Varsa-aika meni mukavasti, kun saatiin olla paljon laitumella muiden samanikäisten kavereiden ja niiden emien kanssa. Mä olin aina kylläkin joukon pienin, muttei puhettakaan että olisin jotenkin jäänyt jalkoihin tai muuten pahnanpohjimmaiseksi. Kun on tarpeeksi itsepäinen, niin sitä saa ihan helposti samanikäiset kaverit ruotuun vaikka olisivat vähän isompia. Isokin kaveri uskoo kyllä, kun tarpeeksi napakasti nasauttaa kavioilla päin näköä. Minua sanottiin varsana Justiinaksi, en kyllä yhtään ymmärrä että miksi.
Ihmiset on ihan mukavia, varsinkin kun rapsuttelevat ja erityisesti siitä säkän päältä. Mukavaa, kiitos tätä vähän vielä lisää. Ja koska minä olen useimpien mielestä niin kovin nätti ja pieni ja suloinen ja kiltti, niin rapsuttelijoita riittää yleensä. Sehän kelpaa. Muuten ihmiset on kyllä kummaa sakkia. Yhtään ei edes leikillään saa potkia tai näykkiä, siitä tulee heti sapiskaa. Tosin sen opin jo hyvin aikaisin, että jos joku rapsuttaa, niin sitä ei napsita eikä potkita kun sitten se lopettaa rapsuttamisen. Varsinkin semmoiset pienet ihmiset on joskus tosi arkoja, pelästyvät jos tekee jotain äkkinäistä liikettä. Niiden kanssa pitää olla hyvin varovainen.
Ne isommat ihmiset eivät ole yhtä säikkyjä, mutta - ah! - niin huumorintajuttomia. Ei mitään toleranssia. Ja lisäksi ne olettaa, että mä hypin niitten pillin mukaan ihan missä tahansa. Nosta kavio, ota kuolaimet suuhun, pysy paikoillasi, älä syö ruohoa, käyntiä, ravia, laukkaa, pysähdys, peruutus, kaarre, mutka, este, you know. Aikansa tuota nyt viitsii katsella, mutta aina joskus tarttee panna ranttaliksi. Silloin ei sanota että kaunistus, vaan kauhistus. Onko se nyt oikeasti niin nuukaa?
No okei, olen mä suurimman osan ajasta ihan kiltisti. Ja lisäksi jos pitää valita, että tottelenko ja saanko namin vai en tottele enkä saa namia, niin no... Ei sillä että olisin mitenkään perso ruualle tai mitään... Se vähän näkyy meikäläisen mahanympäryksestä, vilkaiskaa vaikka kuvasta. Juu, en ole varsaa saamassa, ollut vaan ruoka-aikaan kotona.
Mutta yhdestä asiasta ei neuvotella. Meinaan vedestä. Pesuboksi nyt vielä menee, se ei ole niin paha asia, mutta jotkut lätäköt ja ojat ja purot! Ei tule kuuloonkaan. Semmosia poninsyöviä hirviöitä ei mennä lähelle. Nii.
----
Minä olen kuulemma tallin kaunistus ja oikein sievä ja vielä huippusukuinenkin ja vaikka mitä. Tuo toinen omistajatäti on tehnyt ihan sukututkimustakin ja meikäläisen sukua tunnetaan kauas, kauas hamaan muinaisuuteen. Liinut, metsälät, blueangelit ja kaikki hienot on suvussa. Niin juu, ja isä varsinkin on kuulemma tosi komea, sanovat. Eikä äiteessäkään mitään vikaa ole, sievä tamma sekin on.
No mä synnyin 6 VHKR-vuotta sitten keskellä kauneinta kesää. Ja myös keskellä päivää keskelle laidunta. Äitee tempaisi oikein jymy-yllärin kun se sillä tavalla meni varsomaan. Yleensä se on kuulemma pihistellyt sitä varsomista niin ettei kukaan vaan näe. Yöllä pimeässä ja just aina silloin kun kukaan ei vahingossakaan ole lähellä. Mutta nyt sitten näin, syöksysynnytys kirkkaassa päivänvalossa. Minä olin jo pystyyn yrittämässä kun ihmiset vasta huomasivat, että laumassa on uusi jäsen.
Varsa-aika meni mukavasti, kun saatiin olla paljon laitumella muiden samanikäisten kavereiden ja niiden emien kanssa. Mä olin aina kylläkin joukon pienin, muttei puhettakaan että olisin jotenkin jäänyt jalkoihin tai muuten pahnanpohjimmaiseksi. Kun on tarpeeksi itsepäinen, niin sitä saa ihan helposti samanikäiset kaverit ruotuun vaikka olisivat vähän isompia. Isokin kaveri uskoo kyllä, kun tarpeeksi napakasti nasauttaa kavioilla päin näköä. Minua sanottiin varsana Justiinaksi, en kyllä yhtään ymmärrä että miksi.
Ihmiset on ihan mukavia, varsinkin kun rapsuttelevat ja erityisesti siitä säkän päältä. Mukavaa, kiitos tätä vähän vielä lisää. Ja koska minä olen useimpien mielestä niin kovin nätti ja pieni ja suloinen ja kiltti, niin rapsuttelijoita riittää yleensä. Sehän kelpaa. Muuten ihmiset on kyllä kummaa sakkia. Yhtään ei edes leikillään saa potkia tai näykkiä, siitä tulee heti sapiskaa. Tosin sen opin jo hyvin aikaisin, että jos joku rapsuttaa, niin sitä ei napsita eikä potkita kun sitten se lopettaa rapsuttamisen. Varsinkin semmoiset pienet ihmiset on joskus tosi arkoja, pelästyvät jos tekee jotain äkkinäistä liikettä. Niiden kanssa pitää olla hyvin varovainen.
Ne isommat ihmiset eivät ole yhtä säikkyjä, mutta - ah! - niin huumorintajuttomia. Ei mitään toleranssia. Ja lisäksi ne olettaa, että mä hypin niitten pillin mukaan ihan missä tahansa. Nosta kavio, ota kuolaimet suuhun, pysy paikoillasi, älä syö ruohoa, käyntiä, ravia, laukkaa, pysähdys, peruutus, kaarre, mutka, este, you know. Aikansa tuota nyt viitsii katsella, mutta aina joskus tarttee panna ranttaliksi. Silloin ei sanota että kaunistus, vaan kauhistus. Onko se nyt oikeasti niin nuukaa?
No okei, olen mä suurimman osan ajasta ihan kiltisti. Ja lisäksi jos pitää valita, että tottelenko ja saanko namin vai en tottele enkä saa namia, niin no... Ei sillä että olisin mitenkään perso ruualle tai mitään... Se vähän näkyy meikäläisen mahanympäryksestä, vilkaiskaa vaikka kuvasta. Juu, en ole varsaa saamassa, ollut vaan ruoka-aikaan kotona.
Mutta yhdestä asiasta ei neuvotella. Meinaan vedestä. Pesuboksi nyt vielä menee, se ei ole niin paha asia, mutta jotkut lätäköt ja ojat ja purot! Ei tule kuuloonkaan. Semmosia poninsyöviä hirviöitä ei mennä lähelle. Nii.
keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013
Uusi Virtuaalifoorumi
Virtuaalifoorumi perustettiin vuonna 2011 ja hiljaisemman ajan jälkeen se on lähtenyt uudelleen nousukiitoon aktiivisuuden ja käyttäjämäärän kanssa. Myös minut siellä bongaa jossain määrin aktiivisempana kirjoittelijana kuin ht.netissä.
Niin että tervemenoa sinne vain.
Niin että tervemenoa sinne vain.
maanantaina, heinäkuuta 01, 2013
Esittelyssä kuukauden valinnat
Heinäkuussa jonkinlaisena teemana on harvinaisemmat jutut. Niinpä oriina esitellään missourinfoxtrotter Twisty Thing Ion, tammana Szarość GA ja talliksi valikoitu Serein Camargues.
Ionicissa ei ole koskaan ollut monia missourinfoxtrottereita, sanottakoon se nyt heti. Luultavasti niiden määrän pystyy laskemaan yhden käden sormilla, ainakin melkein. Mutta näistä ensimmäinen oli se tärkein, Virginian vanha lemmikkiratsu, ori Sparkling Luminary. Ja sen tietää mitä tapahtuu, jos myynnissä on hevonen, jonka suvussa on jokin Ginin vanhoista suosikeista: kyllä se meille korjataan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa! Niin kävi Leevinkin parille varsalle. Näin meille löysi tiensä myös vanha tamma Honey, joka on vanhan Vista Ridgen kasvatteja samoin kuin emänsä (joku vanha harrastaja saattaa tunnistaa tuon Milli's-tunnuksen) ja sukulinjat menevät aina sinne 2000-luvun alkuvuosille. Honey itsekin oli syntynyt 2004 ja se tuli meille vasta 2008.
Honeysta on kuitenkin aika jättänyt, mutta pari varsaa se ehti tehdä Ionicin piikkiin ennen sitä. Ori Twisty Thing on toinen, sen isä oli Djoehemin oreja ja isän puolen suvun hevosista moni katosi Djoehemin myötä.
Tämä kuukauden valinta onkin epätoivoinen orimainos: onko kellään foxtrotter-tammaa, jolla olisi edes vähän sukua? Yksikin polvi riittäisi, kaksi olisi parempi ja kolmepolvisen, mutta erisukuisen tamman löytymiseen en edes usko. Twistystä olisi kiva saada varsa itselle ennen kuoppaamista, mutta mistäs tuolle tamman pieraiset? Kieltämättä kyllä houkuttaa keksiä yksi tamma sukuineen ja aloittaa laajempikin jalostus. Foxtrotter on hieno rotu ja ansaitsisi paikkansa virtuaalimaailmassa. Ja Twisty ansaitsisi varsan tai pari, sen verran vanhoja nimiä herran taustalta löytyy.
Sleesianhevostamma Szarość GA on ainoa, mitä on jäljellä meidän sleesianhevoslaumasta. Vuonna 2009 meillä syntyi peräti 5 sleesianhevosta, edellisenä vuonna oli syntynyt jo kaksi, mutta se riemu loppui siihen. Syyt lopettamiseen oli kelvollisten kuvien puute (menkääpä itse etsimään kuvia sleesianhevosista. Szarośćinkin kuvassa taitaa olla orlov) ja se perinteinen, että kahden polven jälkeen kaikki olivat sukua toisilleen. Myöhemmin meidän kasvatit päätyivät Camelotiin, jonka piti aloittaa sleesianhevosten kasvatus yhdessä kymmenien muiden rotujen kanssa, mutta talli ei koskaan päässyt jaloilleen ja on nyt kadonnut.
Szarość pitäisi kuopata mahdollisimman äkkiä. Syy miksi tätä ei ole tehty on se perinteinen: jos jostain löytyisi vielä sille ori, niin siitä saisi yhden varsan... Mikä taas johtaisi siihen, että sitten sille varsalle pitäisi saada varsa ja niin edelleen. Maailman paras vaihtoehto toki olisi se, että jos joku kasvattamisesta kiinnostunut ostaisi tamman (ja että sille kävisi paremmin kuin Camelotiin myydyille hevosille), mutta kun kyseessä on näinkin eksoottinen rotu, ei se ole kovin todennäköistä.
Piti Virginialta varmistaa, muistaako hän virtuaalimaailman alkuhämäristä yhtään tallia, joka olisi kasvattanut camarguenhevosia. Ei osannut nimetä yhtään. Joitain yritelmiä on ehkä ollut ja joitain hajanaisia yksilöitä, muttei koskaan sen enempää hänen muistikuviensa mukaan. Niinpä Serein Camargues -tallia voidaan pitää jonkinlaisena tiennäyttäjänä. Joku voisi pitää camargue-siittolaa hölmönäkin ideana, eihän villeinä eläviä camarguenhevosia varsinaisesti jalosteta reaalimaailmassa. Mutta tämähän on virtuaalimaailmaa, joten mikä ettei.
Etusivun mukaan Serein olisi perustettu jo vuonna 2011, mutta on ilmeisesti viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa viime aikoihin asti. Omaan silmääni se osui ht.netin esittelytopikista. Kasvatteja on syntynyt tosiaan vuodesta 2011 lähtien jonkin verran ja niitä on myynnissä aika monta. Pitäisiköhän tästä mennä itsekin ostamaan yksi camargue... Ehkä.
Talli ainakin vaikuttaa siltä, että sen hoitamiseen suhtaudutaan varsin rennosti, leväperäisesti, sanoisi joku toinen. Etusivulla jo sanotaan, että hevosilla kisataan satunnaisesti ja siltä tuo näyttääkin useimpien kohdalla. Tallin hevosilla on sekaisin piirrettyjä kuvia ja valokuvia, jälkimmäisistä osa on peräisin vapaasti kopioitavien joukosta, kuten Bob Langrishilta. Osalta hevosista puuttuu luonnekuvaus tyystin, osalla se on lauseen tai parin mittainen ja ne pisimmätkin, jotka löysin, ovat inhimillisen mittaisia.
Serein olisi varsin sympaattinen talli ja esittelyn arvoinen ilman harvinaista rotuaankin. Toivottavasti talli jaksaa tehdä tulevaisuudessa paljon pr:ää rotunsa eteen ja olla luovuttamatta, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisikaan.
– S
Ionicissa ei ole koskaan ollut monia missourinfoxtrottereita, sanottakoon se nyt heti. Luultavasti niiden määrän pystyy laskemaan yhden käden sormilla, ainakin melkein. Mutta näistä ensimmäinen oli se tärkein, Virginian vanha lemmikkiratsu, ori Sparkling Luminary. Ja sen tietää mitä tapahtuu, jos myynnissä on hevonen, jonka suvussa on jokin Ginin vanhoista suosikeista: kyllä se meille korjataan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa! Niin kävi Leevinkin parille varsalle. Näin meille löysi tiensä myös vanha tamma Honey, joka on vanhan Vista Ridgen kasvatteja samoin kuin emänsä (joku vanha harrastaja saattaa tunnistaa tuon Milli's-tunnuksen) ja sukulinjat menevät aina sinne 2000-luvun alkuvuosille. Honey itsekin oli syntynyt 2004 ja se tuli meille vasta 2008.
Honeysta on kuitenkin aika jättänyt, mutta pari varsaa se ehti tehdä Ionicin piikkiin ennen sitä. Ori Twisty Thing on toinen, sen isä oli Djoehemin oreja ja isän puolen suvun hevosista moni katosi Djoehemin myötä.
Tämä kuukauden valinta onkin epätoivoinen orimainos: onko kellään foxtrotter-tammaa, jolla olisi edes vähän sukua? Yksikin polvi riittäisi, kaksi olisi parempi ja kolmepolvisen, mutta erisukuisen tamman löytymiseen en edes usko. Twistystä olisi kiva saada varsa itselle ennen kuoppaamista, mutta mistäs tuolle tamman pieraiset? Kieltämättä kyllä houkuttaa keksiä yksi tamma sukuineen ja aloittaa laajempikin jalostus. Foxtrotter on hieno rotu ja ansaitsisi paikkansa virtuaalimaailmassa. Ja Twisty ansaitsisi varsan tai pari, sen verran vanhoja nimiä herran taustalta löytyy.
Sleesianhevostamma Szarość GA on ainoa, mitä on jäljellä meidän sleesianhevoslaumasta. Vuonna 2009 meillä syntyi peräti 5 sleesianhevosta, edellisenä vuonna oli syntynyt jo kaksi, mutta se riemu loppui siihen. Syyt lopettamiseen oli kelvollisten kuvien puute (menkääpä itse etsimään kuvia sleesianhevosista. Szarośćinkin kuvassa taitaa olla orlov) ja se perinteinen, että kahden polven jälkeen kaikki olivat sukua toisilleen. Myöhemmin meidän kasvatit päätyivät Camelotiin, jonka piti aloittaa sleesianhevosten kasvatus yhdessä kymmenien muiden rotujen kanssa, mutta talli ei koskaan päässyt jaloilleen ja on nyt kadonnut.
Szarość pitäisi kuopata mahdollisimman äkkiä. Syy miksi tätä ei ole tehty on se perinteinen: jos jostain löytyisi vielä sille ori, niin siitä saisi yhden varsan... Mikä taas johtaisi siihen, että sitten sille varsalle pitäisi saada varsa ja niin edelleen. Maailman paras vaihtoehto toki olisi se, että jos joku kasvattamisesta kiinnostunut ostaisi tamman (ja että sille kävisi paremmin kuin Camelotiin myydyille hevosille), mutta kun kyseessä on näinkin eksoottinen rotu, ei se ole kovin todennäköistä.
Piti Virginialta varmistaa, muistaako hän virtuaalimaailman alkuhämäristä yhtään tallia, joka olisi kasvattanut camarguenhevosia. Ei osannut nimetä yhtään. Joitain yritelmiä on ehkä ollut ja joitain hajanaisia yksilöitä, muttei koskaan sen enempää hänen muistikuviensa mukaan. Niinpä Serein Camargues -tallia voidaan pitää jonkinlaisena tiennäyttäjänä. Joku voisi pitää camargue-siittolaa hölmönäkin ideana, eihän villeinä eläviä camarguenhevosia varsinaisesti jalosteta reaalimaailmassa. Mutta tämähän on virtuaalimaailmaa, joten mikä ettei.
Etusivun mukaan Serein olisi perustettu jo vuonna 2011, mutta on ilmeisesti viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa viime aikoihin asti. Omaan silmääni se osui ht.netin esittelytopikista. Kasvatteja on syntynyt tosiaan vuodesta 2011 lähtien jonkin verran ja niitä on myynnissä aika monta. Pitäisiköhän tästä mennä itsekin ostamaan yksi camargue... Ehkä.
Talli ainakin vaikuttaa siltä, että sen hoitamiseen suhtaudutaan varsin rennosti, leväperäisesti, sanoisi joku toinen. Etusivulla jo sanotaan, että hevosilla kisataan satunnaisesti ja siltä tuo näyttääkin useimpien kohdalla. Tallin hevosilla on sekaisin piirrettyjä kuvia ja valokuvia, jälkimmäisistä osa on peräisin vapaasti kopioitavien joukosta, kuten Bob Langrishilta. Osalta hevosista puuttuu luonnekuvaus tyystin, osalla se on lauseen tai parin mittainen ja ne pisimmätkin, jotka löysin, ovat inhimillisen mittaisia.
Serein olisi varsin sympaattinen talli ja esittelyn arvoinen ilman harvinaista rotuaankin. Toivottavasti talli jaksaa tehdä tulevaisuudessa paljon pr:ää rotunsa eteen ja olla luovuttamatta, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisikaan.
– S
perjantaina, kesäkuuta 07, 2013
Graham Greene GA
Vaikka ura onkin vielä kesken, sopii varmasti esitellä suvuton laukkaori Graham Greene GA xx, joka on viime aikoina näyttänyt pitkillä matkoilla takakavioita muille ihan urakalla.
Graham tuli Pinkkiin kolmivuotiskauden alussa. Se oli tuolloin vielä vähän kasvuvaiheessa oleva, epäsuhtainen oriinkoltiainen. Kolmivuotiaana se ei osoittanutkaan vielä mitään erityistä lahjakkuutta, vaikka napsikin rahasijoja aika mukavasti.
Nelivuotiskausi alkoi napakasti voitolla pitkällä 2800 metrin matkalla. Allowanceakaan ei tarvinnut kauaa kahlata läpi, se voitti allowancen Sasnakissa 2400 metrin matkalla 11.3.13.
Ilmoitimme Grahamin tämän jälkeen sen ensimmäiseen arvokilpailuun, G3-tasoiseen Agave Stakesiin, joka samalla oli preppilähtö BC Marathon -lähtöön. 2700 metrin matka oli kevyttä kauraa ja Graham voitti sen ylivoimaisesti. Päätimme kokeilla Grahamia G2-tasolla vielä ennen kauden päätavoitetta, BC Marathonia ja kyllä kannatti, koska Graham Sasnakissa G2-lähdön 26.3.13.
Ilmoitimme Grahamin vielä kertaalleen BC Marathon -preppiin, G3-tasoiseen Xtended GA Handicapiin, joka sekin päättyi meidän kimon voittoon. Ennen Breedersiä Graham piti pienen loman. Breedersin suhteutettua arvontaa varten sillä oli alla 4 voittoa, joista 3 oli grade-lähdöistä ja ihan mukavat statistiikatkin, vaikka kolmivuotiskauden startit painavat sekä voitto- että sijoitusprosentteja alaspäin. En silti voi väittää että BC Marathonin voitto olisi ollut mikään jymy-yllätys, salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä Grahamin selkään olin mielessäni jo asetellut voittajan loimea eikä taervinnut pettyä: ykkössija ja 600.000v€ päättivät oriin nelivuotiskauden.
Viisivuotiskauden alussa oli selvää, että tänä vuonna tähdätään arvokisoihin. Sim Stayer Challenge onkin suorastaan räätälöity Grahamille: neljä G1-tason starttia suhteutetuilla arvonnoilla ja pitkillä matkoilla nurmiradalla on juuri sitä, millä halusin viime kauden hienosti hiekalla juossutta Grahamia kokeilla. Suhteutettu arvonta ei puutu ratapohjaan, joten Grahamin viisi viimeisintä sijoitusta olivat kaikki voittoja, kun SSC:n ensimmäinen osakilpailu Distance Cup pyörähti käyntiin. Silti meitä jännitti, kyseessä oli ensimmäinen yli 3000 metrin matka ikinä Grahamille. Eipä olisi tarvinnut hermoilla, Graham voitti lähdön näytöstyyliin selkeänä ennakkosuosikkina.
Toinenkin osakilpailu, Dubaissa järjestetty Jarad Turf Classic on ehditty jo pitää ja Graham marssi sinne vielä suurempana ennakkosuosikkina. Eikä pettänyt, vaan korjasi itselleen 1.600.000 virtuaalieuron voittopotin. Samallahan tuo preppasi BC Turfiin.
Tulevaisuudensuunnitelmat ovat harvinaisen selvät: katsomme mihin asti Graham riittää SSC-sarjassa, voittaako jopa peräti kaikki neljä. Tähän on pystynyt kilpailusarjan monivuotisen historian aikana vain yksi hevonen, Farleighin ori Blowout Feig vuonna CAS XXVII. Mutta vaikka enempää voittoja ei tulisikaan, saa kahden osakilpailun voitosta jo 600.000 virtuaalieuron bonuksen.
Suunnitelmissa on myös Sasnak Gold Cup, 2600 metrin hiekkastartti, joka juostaan 19.6. sekä Prix de L'Arc de Triomphe, 2400 metrin nurmilähtö 16.7.
Sitten: BC Turf. G1-tasoinen, suhteutetulla arvonnalla toteutettu 2400 metrin nurmilähtö, johon Graham on siis jo prepannut. Lisäpisteitä tulee myös Jarad Turf Classicin voitosta. Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee niin hienosti kuin tähänkin asti. Ja onneksi virtuaalihevoset eivät riko itseään!
Graham tuli Pinkkiin kolmivuotiskauden alussa. Se oli tuolloin vielä vähän kasvuvaiheessa oleva, epäsuhtainen oriinkoltiainen. Kolmivuotiaana se ei osoittanutkaan vielä mitään erityistä lahjakkuutta, vaikka napsikin rahasijoja aika mukavasti.
Nelivuotiskausi alkoi napakasti voitolla pitkällä 2800 metrin matkalla. Allowanceakaan ei tarvinnut kauaa kahlata läpi, se voitti allowancen Sasnakissa 2400 metrin matkalla 11.3.13.
Ilmoitimme Grahamin tämän jälkeen sen ensimmäiseen arvokilpailuun, G3-tasoiseen Agave Stakesiin, joka samalla oli preppilähtö BC Marathon -lähtöön. 2700 metrin matka oli kevyttä kauraa ja Graham voitti sen ylivoimaisesti. Päätimme kokeilla Grahamia G2-tasolla vielä ennen kauden päätavoitetta, BC Marathonia ja kyllä kannatti, koska Graham Sasnakissa G2-lähdön 26.3.13.
Ilmoitimme Grahamin vielä kertaalleen BC Marathon -preppiin, G3-tasoiseen Xtended GA Handicapiin, joka sekin päättyi meidän kimon voittoon. Ennen Breedersiä Graham piti pienen loman. Breedersin suhteutettua arvontaa varten sillä oli alla 4 voittoa, joista 3 oli grade-lähdöistä ja ihan mukavat statistiikatkin, vaikka kolmivuotiskauden startit painavat sekä voitto- että sijoitusprosentteja alaspäin. En silti voi väittää että BC Marathonin voitto olisi ollut mikään jymy-yllätys, salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä Grahamin selkään olin mielessäni jo asetellut voittajan loimea eikä taervinnut pettyä: ykkössija ja 600.000v€ päättivät oriin nelivuotiskauden.
Viisivuotiskauden alussa oli selvää, että tänä vuonna tähdätään arvokisoihin. Sim Stayer Challenge onkin suorastaan räätälöity Grahamille: neljä G1-tason starttia suhteutetuilla arvonnoilla ja pitkillä matkoilla nurmiradalla on juuri sitä, millä halusin viime kauden hienosti hiekalla juossutta Grahamia kokeilla. Suhteutettu arvonta ei puutu ratapohjaan, joten Grahamin viisi viimeisintä sijoitusta olivat kaikki voittoja, kun SSC:n ensimmäinen osakilpailu Distance Cup pyörähti käyntiin. Silti meitä jännitti, kyseessä oli ensimmäinen yli 3000 metrin matka ikinä Grahamille. Eipä olisi tarvinnut hermoilla, Graham voitti lähdön näytöstyyliin selkeänä ennakkosuosikkina.
Toinenkin osakilpailu, Dubaissa järjestetty Jarad Turf Classic on ehditty jo pitää ja Graham marssi sinne vielä suurempana ennakkosuosikkina. Eikä pettänyt, vaan korjasi itselleen 1.600.000 virtuaalieuron voittopotin. Samallahan tuo preppasi BC Turfiin.
Tulevaisuudensuunnitelmat ovat harvinaisen selvät: katsomme mihin asti Graham riittää SSC-sarjassa, voittaako jopa peräti kaikki neljä. Tähän on pystynyt kilpailusarjan monivuotisen historian aikana vain yksi hevonen, Farleighin ori Blowout Feig vuonna CAS XXVII. Mutta vaikka enempää voittoja ei tulisikaan, saa kahden osakilpailun voitosta jo 600.000 virtuaalieuron bonuksen.
Suunnitelmissa on myös Sasnak Gold Cup, 2600 metrin hiekkastartti, joka juostaan 19.6. sekä Prix de L'Arc de Triomphe, 2400 metrin nurmilähtö 16.7.
Sitten: BC Turf. G1-tasoinen, suhteutetulla arvonnalla toteutettu 2400 metrin nurmilähtö, johon Graham on siis jo prepannut. Lisäpisteitä tulee myös Jarad Turf Classicin voitosta. Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee niin hienosti kuin tähänkin asti. Ja onneksi virtuaalihevoset eivät riko itseään!
tiistaina, kesäkuuta 04, 2013
Kuukauden valintojen esittelyt
Uusimmat kuukauden valinnat Ionicissa ovat RBSH-ori Lunatik Ion, arabitamma Xamira GA ja kuukauden talliksi valitsin piirrettyihin ahaltekeihin keskittyneen Vecno Studin.
Lunatik on hyvin tyypillinen ionicilainen RBSH: ensimmäisen polven risteytys ja toinen vanhemmista täysiverinen. Tällaisia meidän RBSH:ista on ylivoimaisesti suurin osa, vähintään toinen vanhemmista on jotain kantarotua. RBSH-RBSH-risteytyksiä tehdään vähemmän. Tietenkin tämä johtuu osin siitä, että meillä on eri kantarotuja niin paljon. Ahaltekejä on Gin Ahaltekissä enemmän kuin kukaan jaksaa laskea (vaikka niitä vähemmän käytetään RBSH-jalostuksessa), niiden lisäksi on budjonnya, donia, terskinhevosia todella paljon ja venäjänratsuhevosia. Ja näiden lisäksi sitten vielä harvinaisempia otuksia: kabardiinia ja iomudia. Ja sitten täysiverisiä, pääasiassa enkkuja, mutta aina vain enemmän angloarabejakin. Kun vain aina muistaisi, että niitä angloarabejakin voi oikeasti käyttää RBSH-jalostuksessa!
Lunatik on syntynyt vuonna 2008, joten se VHKR:n mukaan kasvaisi horsmaa, mutta onneksi ikääntyminen joustaa virtuaalimaailmassa, sillä Lunatikia ei ole vielä käytetty jalostuksessa. Se tietysti kertoo siitä, että sittenkään meillä ei RBSH-jalostus ole siellä tärkeysjärjestyksen ihan terävimmässä kärjessä. Kun kirjoitan tästä ja tiedostan ongelman, lienee varmaan syytä tehdä jotain eli hommata RBSH-laumasta ainakin vanhimmat ikänestorit ensin naisiin ja sitten hautaan. Lunatikia voisi yhdistää budjonnyihin (jos löytyy sopivansukuinen tamma) tai doneihin, joita meillä on riittämiin. Täysiverinenkään ei olisi hullumpi ratkaisu ja saattaisi meiltä löytyä sopivia RBSH-tammojakin. Täytyy katsoa.
Xamira GA on meidän uusimpia arabituonteja, keksitty vuosi sitten kahdeksan muun suvuttoman arabin ja näiden jälkeläisten kanssa. Ja puhdas venäjänarabi, kuten kaikki tuolloin tulleet arabit. Näistä arabien verilinjoista on juteltu aikaisemmin jossain yhteydessä ja päätimme, että jos nyt pitää johonkin erityisesti painottua, niin meillä ne olisivat puolalainen ja venäläinen ja ehkä myös egyptiläinen. Espanjalainen ja englantilainen ovat aina jääneet vähän syrjään, vaikka eipä niitä vanhoja Crabbet-arabeja voi olla ihailematta.
Xamira on tehnyt jo täyden päivätyön jalostuksessa, sillä on kahdeksan varsaa, joista yksi on myyty. Suurin osa varsoista on venäläisiä, isänä meidän suvuttomat venäläisoriit. Neljä on startannut laukoissa ja ensimmäisen varsan, tamma Stivalan jälkeläisissä on lisää laukkahevosia. Mitään ehdottomia huippuja ei ole syntynyt, mutta eipä meidän arabilaumasta sellaisia odotetakaan. Lisäksi VHKR:n mukaan ikääntyvillä hevosilla on tiettyjä haasteita laukkauran kanssa.
Xamira on eräs lempihevosistani, varsinkin arabipuolella. Siitä kertoo jo sekin, että sille on raapusteltu pieni luonnekuvaus. Siitä oli helppo tehdä täydellinen. Kuvan hevonen ei ole maailman ihanteellisin arabi, mutta mielestäni hyvin uskottava venäjänarabina.
Vecnon sivuilla lukee, että se olisi perustettu vasta vuonna 2009. Minusta tuntuu, että se on ollut olemassa... no, ei nyt aina, mutta ainakin kauemmin. Voi tosin olla että omistajalla on ollut piirrettyjä tekkejä jo aiemmin muilla talleilla tai sitten yksinkertaisesti sekoitan tallin johonkin toiseen piirrostekketalliin.
Niin, ne piirrokset. Minä en ole ikinä, siis todellakaan ikinä, nähnyt noin upeita piirroksia ahaltekeistä. Värit, olemus, rakenne, kaikki ovat niin tekkemäisiä, mutta toisaalta piirrokset eivät ole mitään samalla muotilla tehtyjä vaan jokainen hevonen on vähän erinäköinen ja oloinen. Suosikkia on vaikea valita, mutta ori Bulam-Bujar saattaisi olla aika korkealla.
Lisää plussaa hevoset saavat luonnekuvauksistaan, jotka ovat persoonallisia olematta liian pitkiä. Noita lukee mielellään useammankin kerran läpi ja se on poikkeuksellista minun kaltaiselle laiskurille, joka yleensä vain vilkaisee sivulta kuvan, suvun ja perustiedot.
–S
Lunatik on hyvin tyypillinen ionicilainen RBSH: ensimmäisen polven risteytys ja toinen vanhemmista täysiverinen. Tällaisia meidän RBSH:ista on ylivoimaisesti suurin osa, vähintään toinen vanhemmista on jotain kantarotua. RBSH-RBSH-risteytyksiä tehdään vähemmän. Tietenkin tämä johtuu osin siitä, että meillä on eri kantarotuja niin paljon. Ahaltekejä on Gin Ahaltekissä enemmän kuin kukaan jaksaa laskea (vaikka niitä vähemmän käytetään RBSH-jalostuksessa), niiden lisäksi on budjonnya, donia, terskinhevosia todella paljon ja venäjänratsuhevosia. Ja näiden lisäksi sitten vielä harvinaisempia otuksia: kabardiinia ja iomudia. Ja sitten täysiverisiä, pääasiassa enkkuja, mutta aina vain enemmän angloarabejakin. Kun vain aina muistaisi, että niitä angloarabejakin voi oikeasti käyttää RBSH-jalostuksessa!
Lunatik on syntynyt vuonna 2008, joten se VHKR:n mukaan kasvaisi horsmaa, mutta onneksi ikääntyminen joustaa virtuaalimaailmassa, sillä Lunatikia ei ole vielä käytetty jalostuksessa. Se tietysti kertoo siitä, että sittenkään meillä ei RBSH-jalostus ole siellä tärkeysjärjestyksen ihan terävimmässä kärjessä. Kun kirjoitan tästä ja tiedostan ongelman, lienee varmaan syytä tehdä jotain eli hommata RBSH-laumasta ainakin vanhimmat ikänestorit ensin naisiin ja sitten hautaan. Lunatikia voisi yhdistää budjonnyihin (jos löytyy sopivansukuinen tamma) tai doneihin, joita meillä on riittämiin. Täysiverinenkään ei olisi hullumpi ratkaisu ja saattaisi meiltä löytyä sopivia RBSH-tammojakin. Täytyy katsoa.
Xamira GA on meidän uusimpia arabituonteja, keksitty vuosi sitten kahdeksan muun suvuttoman arabin ja näiden jälkeläisten kanssa. Ja puhdas venäjänarabi, kuten kaikki tuolloin tulleet arabit. Näistä arabien verilinjoista on juteltu aikaisemmin jossain yhteydessä ja päätimme, että jos nyt pitää johonkin erityisesti painottua, niin meillä ne olisivat puolalainen ja venäläinen ja ehkä myös egyptiläinen. Espanjalainen ja englantilainen ovat aina jääneet vähän syrjään, vaikka eipä niitä vanhoja Crabbet-arabeja voi olla ihailematta.
Xamira on tehnyt jo täyden päivätyön jalostuksessa, sillä on kahdeksan varsaa, joista yksi on myyty. Suurin osa varsoista on venäläisiä, isänä meidän suvuttomat venäläisoriit. Neljä on startannut laukoissa ja ensimmäisen varsan, tamma Stivalan jälkeläisissä on lisää laukkahevosia. Mitään ehdottomia huippuja ei ole syntynyt, mutta eipä meidän arabilaumasta sellaisia odotetakaan. Lisäksi VHKR:n mukaan ikääntyvillä hevosilla on tiettyjä haasteita laukkauran kanssa.
Xamira on eräs lempihevosistani, varsinkin arabipuolella. Siitä kertoo jo sekin, että sille on raapusteltu pieni luonnekuvaus. Siitä oli helppo tehdä täydellinen. Kuvan hevonen ei ole maailman ihanteellisin arabi, mutta mielestäni hyvin uskottava venäjänarabina.
Vecnon sivuilla lukee, että se olisi perustettu vasta vuonna 2009. Minusta tuntuu, että se on ollut olemassa... no, ei nyt aina, mutta ainakin kauemmin. Voi tosin olla että omistajalla on ollut piirrettyjä tekkejä jo aiemmin muilla talleilla tai sitten yksinkertaisesti sekoitan tallin johonkin toiseen piirrostekketalliin.
Niin, ne piirrokset. Minä en ole ikinä, siis todellakaan ikinä, nähnyt noin upeita piirroksia ahaltekeistä. Värit, olemus, rakenne, kaikki ovat niin tekkemäisiä, mutta toisaalta piirrokset eivät ole mitään samalla muotilla tehtyjä vaan jokainen hevonen on vähän erinäköinen ja oloinen. Suosikkia on vaikea valita, mutta ori Bulam-Bujar saattaisi olla aika korkealla.
Lisää plussaa hevoset saavat luonnekuvauksistaan, jotka ovat persoonallisia olematta liian pitkiä. Noita lukee mielellään useammankin kerran läpi ja se on poikkeuksellista minun kaltaiselle laiskurille, joka yleensä vain vilkaisee sivulta kuvan, suvun ja perustiedot.
–S
maanantaina, toukokuuta 27, 2013
Vähän myöhässä: Pratap Cupin tulokset
Viime CAS-vuoden lopun arvokisarysäyksen päätti kolmosryhmälle avoin Pratap Cup, jossa oli tarjolla sileän lähtöjä sekä yksi risuestelähtö, joka oli avoin vain kolmosille. Kolmosryhmän kilpailutilanne on parantunut viime loppukesästä sen verran, että tällä hetkellä on ihan oikeasti järkeäkin kilpailuttaa niitä, vaikka lähdöt ovatkin aika pieniä. Lähtöjen pienuus ei välttämättä ole huono asia näin yksittäisen kilpailuttajan kannalta: sijoituksia ja voittoja tulee helposti! Mutta sinänsä kyllä oli vähän surullista, kun kaikki PC:n preppiä vaatineisiin lähtöihin osallistuneet hevoset olivat joko meiltä tai SEA:sta (paitsi PC Steeplechase, siellä oli Deankin hevosia mukana).
No, meiltä oli ilmoittaa useimpiin lähtöihin se kolme hevosta ja koska statistiikat ovat useimmilla hevosillamme vähintäänkin kohtuulliset ja preppivoittojakin on sadellut, odottelin tuloksia hyvillä mielin. Enkä suinkaan turhaan, voittoja tuli kasakaupalla.
Päivän aloitti kuitenkin normaalilla arvonnalla suoritettu G2-tasoinen Pratap Cup Easy, jossa neljän hevosen lähdöstä kolme oli pinkkiläisiä. Konstikos siinä voitto on korjata kotiin... Meidän suvuton, nelivuotias angloarabiori Etálon Bresse GA oli tällä kertaa nopein.
PC Turfin niukka ennakkosuosikki oli meidän oma kasvatti, ish-tamma Pink Diamond. Minusta on erityisen harmillista, ettei PC:ssä käytetty sitä versiota suhteutetusta arvonnasta, jossa huomioon otetaan myös hevosen vanhemmat ja hyvin pärjänneistä vanhemmista voi saada muutamia lisäpisteitä. Sillä Diamondin molemmat vanhemmat ovat G1-voittajia. Niin, jos teettäisin täysisisaruksen Diamondille, löytyisikö sille kilpailuttamisesta kiinnostunutta ostajaa?
Kakkoseksi PC Turfissa sijoittui meidän suvuton angloarabiori Urus de Fondeler GA, joka on tehnyt näyttävää uraa, statistiikka on tällä hetkellä 14: 5-6-2-0.
Myös Pratap Cup Mares -lähdössä meidän tallilta tulivat lähdön kaksi ennakkosuosikkia, tosin suuria eroja ei tässäkään lähdössä ollut hevosten kesken. Ja tästäkin lähdöstä saatiin Pink-voittaja kun angloarabitamma Pink Anode vei lähdön nimiinsä. Anode on myös oma kasvatti, kuten nimestä näkee, mutta sen vanhemmat eivät ole mitään menestyneitä, eivät edes grade-voittajia. Anode aloitti laukkauransa vasta nelivuotiaana ja jo ensimmäisellä kaudella se voitti G2-tasollakin. Viisivuotiskausi meni vähän heikommin, vaikka silloinkin tuli pari sijaa G2-lähdöistä ja nyt kuusivuotiaana se on juossut vain preppilähdöissä, sijoittui jokaisessa ja voittikin yhden. Ja nyt siis voitto kauden päälähdöstä. Ei paha! Anoden statistiikka näyttää kivalta: 14: 6-5-1-2
Kakkoseksi juoksi ennakkosuosikki, suvuton angloarabitamma Carabine GA. Carabine oli G1-voittaja jo ennen Pratap Cupia, se näet voitti tänä vuonna Lilietaes Handicapin. Se voitti myös G2-tasoisen Salida Stakesin ja niinpä statistiikka PC Maresin kakkossijan jälkeen on muikea 15: 7-4-3-1.
Meidän kolmas tamma PC Maresissa oli suvuton ish Blue Moon GA, joka ei ollut pärjännyt yhtä hyvin starteissaan kuin nuo kaksi muuta. Sijoitusprosentti silläkin on sata, mutta se ei tosiaan merkitse mitään, koska useissa kolmosryhmän lähdöissä osallistujia ei ole kuin se neljä tai jopa vähän allekin. Neljäs sija kauden päälähdöstä on silti hieno asia.
PC Steeplechasen alkutilanne oli hirveän tasainen, ennakkosuosikki 7 nimellä oli Dean omistama Cool Catch, mutta meidän Cold Grenade GA:lla oli 6 nimeä ja sekä Pink Mamehalla että Jaya Zalinalla 5 nimeä. Lähdön altavastaaja oli meidän Pink Baile Átha Cliath, jolla oli 3 nimeä arvonnassa. Yllätys sen sijaan oli se, että nimenomaan Cool Catch jätettiin lähdön viimeiseksi, Cold Grenade GA voitti, Jaya Zalina oli toinen, Pink Mameha kolmas ja Pink Baile Átha Cliath neljäs.
Päivän viimeinen lähtö PC Classic oli lähdöistä rahakkain, mutta meiltä oli siihen oikeastaan kehnoimmat hevoset ja niinpä SEA:an meni kaksoisvoitto. Meiltä paras oli kakkossuosikki, viisivuotias, suvuton ISH-tamma Sandy Lass GA, mutta se taipui lähdössä neljänneksi. Parhaiten meidän hevosista menestyi anglo-ori Tourbillon GA, joka oli kolmas ja viidennen sijan sai yksi koko päivän harvoista RBSH:ista, ori Glitok GA.
Siinä oli viime vuoden arvokisat meidän osalta, nyt nokka kohti uusia. Ensimmäiset BC Steeplechase prepit on järjestetty jo, mutta menivät meidän osalta päin mäntyä. Ja sitten hei: meillä olisi noita hyvin tai jopa loistavasti pärjänneitä 3- ja 5-ryhmäläisiä, jotka ovat nyt siitoskäytössä. Olisiko ihmisillä kiinnostusta ostaa näistä ryhmistä varsoja, jotka sukunsa perusteella pääsisivät maidenista heti jonnekin G3- tai G2-tasolle? Voisin teettää sopivia varsoja, kolmivuotiaita tai nuorempia.
No, meiltä oli ilmoittaa useimpiin lähtöihin se kolme hevosta ja koska statistiikat ovat useimmilla hevosillamme vähintäänkin kohtuulliset ja preppivoittojakin on sadellut, odottelin tuloksia hyvillä mielin. Enkä suinkaan turhaan, voittoja tuli kasakaupalla.
Päivän aloitti kuitenkin normaalilla arvonnalla suoritettu G2-tasoinen Pratap Cup Easy, jossa neljän hevosen lähdöstä kolme oli pinkkiläisiä. Konstikos siinä voitto on korjata kotiin... Meidän suvuton, nelivuotias angloarabiori Etálon Bresse GA oli tällä kertaa nopein.
PC Turfin niukka ennakkosuosikki oli meidän oma kasvatti, ish-tamma Pink Diamond. Minusta on erityisen harmillista, ettei PC:ssä käytetty sitä versiota suhteutetusta arvonnasta, jossa huomioon otetaan myös hevosen vanhemmat ja hyvin pärjänneistä vanhemmista voi saada muutamia lisäpisteitä. Sillä Diamondin molemmat vanhemmat ovat G1-voittajia. Niin, jos teettäisin täysisisaruksen Diamondille, löytyisikö sille kilpailuttamisesta kiinnostunutta ostajaa?
Kakkoseksi PC Turfissa sijoittui meidän suvuton angloarabiori Urus de Fondeler GA, joka on tehnyt näyttävää uraa, statistiikka on tällä hetkellä 14: 5-6-2-0.
Myös Pratap Cup Mares -lähdössä meidän tallilta tulivat lähdön kaksi ennakkosuosikkia, tosin suuria eroja ei tässäkään lähdössä ollut hevosten kesken. Ja tästäkin lähdöstä saatiin Pink-voittaja kun angloarabitamma Pink Anode vei lähdön nimiinsä. Anode on myös oma kasvatti, kuten nimestä näkee, mutta sen vanhemmat eivät ole mitään menestyneitä, eivät edes grade-voittajia. Anode aloitti laukkauransa vasta nelivuotiaana ja jo ensimmäisellä kaudella se voitti G2-tasollakin. Viisivuotiskausi meni vähän heikommin, vaikka silloinkin tuli pari sijaa G2-lähdöistä ja nyt kuusivuotiaana se on juossut vain preppilähdöissä, sijoittui jokaisessa ja voittikin yhden. Ja nyt siis voitto kauden päälähdöstä. Ei paha! Anoden statistiikka näyttää kivalta: 14: 6-5-1-2
Kakkoseksi juoksi ennakkosuosikki, suvuton angloarabitamma Carabine GA. Carabine oli G1-voittaja jo ennen Pratap Cupia, se näet voitti tänä vuonna Lilietaes Handicapin. Se voitti myös G2-tasoisen Salida Stakesin ja niinpä statistiikka PC Maresin kakkossijan jälkeen on muikea 15: 7-4-3-1.
Meidän kolmas tamma PC Maresissa oli suvuton ish Blue Moon GA, joka ei ollut pärjännyt yhtä hyvin starteissaan kuin nuo kaksi muuta. Sijoitusprosentti silläkin on sata, mutta se ei tosiaan merkitse mitään, koska useissa kolmosryhmän lähdöissä osallistujia ei ole kuin se neljä tai jopa vähän allekin. Neljäs sija kauden päälähdöstä on silti hieno asia.
PC Steeplechasen alkutilanne oli hirveän tasainen, ennakkosuosikki 7 nimellä oli Dean omistama Cool Catch, mutta meidän Cold Grenade GA:lla oli 6 nimeä ja sekä Pink Mamehalla että Jaya Zalinalla 5 nimeä. Lähdön altavastaaja oli meidän Pink Baile Átha Cliath, jolla oli 3 nimeä arvonnassa. Yllätys sen sijaan oli se, että nimenomaan Cool Catch jätettiin lähdön viimeiseksi, Cold Grenade GA voitti, Jaya Zalina oli toinen, Pink Mameha kolmas ja Pink Baile Átha Cliath neljäs.
Päivän viimeinen lähtö PC Classic oli lähdöistä rahakkain, mutta meiltä oli siihen oikeastaan kehnoimmat hevoset ja niinpä SEA:an meni kaksoisvoitto. Meiltä paras oli kakkossuosikki, viisivuotias, suvuton ISH-tamma Sandy Lass GA, mutta se taipui lähdössä neljänneksi. Parhaiten meidän hevosista menestyi anglo-ori Tourbillon GA, joka oli kolmas ja viidennen sijan sai yksi koko päivän harvoista RBSH:ista, ori Glitok GA.
Siinä oli viime vuoden arvokisat meidän osalta, nyt nokka kohti uusia. Ensimmäiset BC Steeplechase prepit on järjestetty jo, mutta menivät meidän osalta päin mäntyä. Ja sitten hei: meillä olisi noita hyvin tai jopa loistavasti pärjänneitä 3- ja 5-ryhmäläisiä, jotka ovat nyt siitoskäytössä. Olisiko ihmisillä kiinnostusta ostaa näistä ryhmistä varsoja, jotka sukunsa perusteella pääsisivät maidenista heti jonnekin G3- tai G2-tasolle? Voisin teettää sopivia varsoja, kolmivuotiaita tai nuorempia.
maanantaina, toukokuuta 20, 2013
Loma takana, sairasloma edessä
Koska kaikki meidän tallit makaavat tällä hetkellä käytännössä yksinomaan minun harteillani, tarkoitti viikon lomamatka sitä, että myös talleilla on viikon loma. Eihän se muuten olisi mikään juttu, sitä tuskin kukaan huomaisi, mutta Pinkissä ja Pinkin kisoissa ja kisaosallistumisissa tuntuu jo yksikin päivä poissa. Niinpä jo hyvissä ajoin ilmoitin, että 14.5. pidetyistä laukoista ei kannata odotella tuloksia ennen 17.5. ja se venyi sitten tänne asti. Eipä sillä että ketään olisi kiinnostanut, osallistujia oli tasan kolme.
Se tarkoittaa sitä, että Steeplechase Series on tältä CAS-vuodelta peruttu, kun eka osakilpailu peruttiin. Toinen osakilpailu pidetään huomenna, jos tulee hevosia, mutta muut osakilpailut jätetään pitämättä.
Osasyy on osallistujien puute, toinen syy on viikonloppuna puutarhatöissä saamani ranteen jännetulehdus, joka tehokkaasti estää ylenmääräisen tietokoneen käytön. Koska kyseessä on oikea ranne ja tietokoneen käyttäminen on minulle suorastaan elinehto (en tarkoita vain virtuaalihevostelua, vaan myös työelämää), aion todellakin antaa ranteen levätä nyt mahdollisimman paljon, niin että se toipuu. Joten luvassa ei siis ole yhtään ylimääräistä kisakutsun kirjoittamista.
Se tarkoittaa sitä, että Steeplechase Series on tältä CAS-vuodelta peruttu, kun eka osakilpailu peruttiin. Toinen osakilpailu pidetään huomenna, jos tulee hevosia, mutta muut osakilpailut jätetään pitämättä.
Osasyy on osallistujien puute, toinen syy on viikonloppuna puutarhatöissä saamani ranteen jännetulehdus, joka tehokkaasti estää ylenmääräisen tietokoneen käytön. Koska kyseessä on oikea ranne ja tietokoneen käyttäminen on minulle suorastaan elinehto (en tarkoita vain virtuaalihevostelua, vaan myös työelämää), aion todellakin antaa ranteen levätä nyt mahdollisimman paljon, niin että se toipuu. Joten luvassa ei siis ole yhtään ylimääräistä kisakutsun kirjoittamista.
perjantaina, toukokuuta 10, 2013
FC-tulokset
Vitosryhmälle avoin Fience Cup saatiin sekin jo pidettyä tältä CAS-vuodelta. Kuten kirjoitin joskus jo aiemmin, meillä oli ihan hyviä hevosia tulossa mukaan, mutta vain parilta odotettiin varsinaisesti mitään. Ja nekin sitten pärjäsivät mielestäni kehnommin kuin olisi ollut suotavaa. Meidän osalta Fience Cup meni melkko tavalla siis penkin alle. Surullisinta Fience Cupissa oli kuitenkin osallistujien vähyys, siellä oli lähinnä meidän ja Dean hevosia, vain muutama Stormskyn hevonen oli eksynyt sekaan. SEAlta oli prepannut ainakin joitain hevosia mukaan, mutta ne eivät jostain syystä juosseet. Onneksi meiltä kahdelta suurimmalta osallistujalta oli sen verran hevosia mukana, että lähdöt eivät ihan kääpiöiksi kutistuneet.
Preppejä vaativien lähtöjen lisäksi tarjolla olisi ollut Fience Cup Juvenile, G1-tasoinen lähtö kolmivuotiaille. Se jouduttiin perumaan, koska osallistujia olisi ollut tasan yksi, meidän Pink Kelly Dance, joka sukunsa avittamana oli päässyt maidenista suoraan G2-tasolle ja voittanut sen. Sen sijaan G2-tasoinen Fience Cup Easy Juvenile saatiin pidettyä ja Kelly Dance osallistui siihen. Kakkossija neljän hevosen lähdössä ei ole mitenkään kehno.
Tässä katsaus siihen, miten meidän hevosten kävi preppejä vaatineissa FC-lähdöissä.
Fience Cup Turf
Pink Old Swing 3/4
Fience Cup Mares
Zippendale GA 6/6 (joo, meidän ennakkosuosikki...)
Navy Nikky GA 4/6 (ja meidän toinen ennakkosuosikki)
Fience Cup Classic
Pink Frosty Star 4/4
Fience Cup Quarter Special
Pink Lil Fox 5/5
Pink Vicky Van 4/5
Noo, ensi CAS-vuonna sitten... Meillä on Kelly Dancen lisäksi muutama muukin nyt kolmivuotias vitosryhmäläinen, joiden vanhemmat ovat menestyneitä laukkahevosia ja jotka sopivasti voittaessaan maidenin pääsevät heti sen jälkeen grade-lähtöihin. Ja nyt kun itsekin on päässyt preppilähtöjen järjestämisen makuun, on syytä pitää huoli siitä, että ensi vuonna kaikki prep-lähdöt pidetään. Ja sitten vaan toivotaan paljon-paljon osallistujia! Hmm, sitä voisi tietysti itse myydäkin noita hevosia...
Preppejä vaativien lähtöjen lisäksi tarjolla olisi ollut Fience Cup Juvenile, G1-tasoinen lähtö kolmivuotiaille. Se jouduttiin perumaan, koska osallistujia olisi ollut tasan yksi, meidän Pink Kelly Dance, joka sukunsa avittamana oli päässyt maidenista suoraan G2-tasolle ja voittanut sen. Sen sijaan G2-tasoinen Fience Cup Easy Juvenile saatiin pidettyä ja Kelly Dance osallistui siihen. Kakkossija neljän hevosen lähdössä ei ole mitenkään kehno.
Tässä katsaus siihen, miten meidän hevosten kävi preppejä vaatineissa FC-lähdöissä.
Fience Cup Turf
Pink Old Swing 3/4
Fience Cup Mares
Zippendale GA 6/6 (joo, meidän ennakkosuosikki...)
Navy Nikky GA 4/6 (ja meidän toinen ennakkosuosikki)
Fience Cup Classic
Pink Frosty Star 4/4
Fience Cup Quarter Special
Pink Lil Fox 5/5
Pink Vicky Van 4/5
Noo, ensi CAS-vuonna sitten... Meillä on Kelly Dancen lisäksi muutama muukin nyt kolmivuotias vitosryhmäläinen, joiden vanhemmat ovat menestyneitä laukkahevosia ja jotka sopivasti voittaessaan maidenin pääsevät heti sen jälkeen grade-lähtöihin. Ja nyt kun itsekin on päässyt preppilähtöjen järjestämisen makuun, on syytä pitää huoli siitä, että ensi vuonna kaikki prep-lähdöt pidetään. Ja sitten vaan toivotaan paljon-paljon osallistujia! Hmm, sitä voisi tietysti itse myydäkin noita hevosia...
maanantaina, toukokuuta 06, 2013
BC-tulokset
Tämän CAS-vuoden Breeders' Cupin tulokset ovat nyt tulleet ja täytyy sanoa, että meillä meni aika kivasti. Harvoja huippujahan meillä oli mukana, menestyspaineita ei juuri ollut ja kun kopukoiden suvutkin ovat mitä ovat, ei niistä heru lisäpisteitä. Ja muutenkin, meillä kun on tapana ilmoittaa mukaan kaikki kynnelle kykenevät hevoset, siis ne jotka ovat lähtöön prepanneet ja taso riittää. Jos alkaisimme närppiä noiden osallistujien kanssa, niin eihän meiltä tänäkään vuonna olisi ollut mukana kuin aniharva hevonen. Joku voi tietysti pitää tätä arvokkaiden suurkisojen pilkkaamisena, kun mukana juoksee onnettomia keskikastin hevosia, mutta eivätpähän nuo juuri sijoituksia saa, kiitos suhteutetun arvonnan. Ja Gin sanoi viime CAS-vuonna samassa yhteydessä, että jollekin ne viimeisetkin sijat on annettava.
Tässä kuitenkin meidän BC-tulokset.
Breeders' Cup Marathon G2
Pink Atlantis 5/5
Graham Greene GA 1/5!!
Breeders' Cup Juvenile Turf G2
Pink Blue Shadow 4/5
Pink Broken Road 3/5
Breeders' Cup Turf Sprint G2
Pink Piquet 2/4
Pink JP Gaultier 3/4
Breeders' Cup Filly & Mare Sprint G1
Pink Christine Daae 6/8
Breeders' Cup Filly & Mare Turf G1
Pink Li Gong 6/7
Breeders' Cup Ladies' Classic G1
Pink Argentine 8/8
Breeders' Cup Juvenile G1
Pink Battle Of Hastings 1/3!!
Breeders' Cup Sprint G1
Pink Am I Not 3/7
Pink Ascari 4/7
Breeders' Cup Dirt Mile G1
Pink To The Stars 5/7
Breeders' Cup Turf Mile G1
Pink Looks Good 6/7
Pink Starsync 7/7
Breeders' Cup Steeplechase G1
Golden Garden GA 5/6
Breeders' Cup Turf G1
Pink Longshanks 7/8
Pink Way To China 6/8
Breeders' Cup Classic G1
Pink Silverstone 4/7
Pink Alize 5/7
Yhteensä siis 20 hevosta, 2 voittoa, 1 kakkossija, 3 kolmosta ja 4 nelosta.
–S
Tässä kuitenkin meidän BC-tulokset.
Breeders' Cup Marathon G2
Pink Atlantis 5/5
Graham Greene GA 1/5!!
Breeders' Cup Juvenile Turf G2
Pink Blue Shadow 4/5
Pink Broken Road 3/5
Breeders' Cup Turf Sprint G2
Pink Piquet 2/4
Pink JP Gaultier 3/4
Breeders' Cup Filly & Mare Sprint G1
Pink Christine Daae 6/8
Breeders' Cup Filly & Mare Turf G1
Pink Li Gong 6/7
Breeders' Cup Ladies' Classic G1
Pink Argentine 8/8
Breeders' Cup Juvenile G1
Pink Battle Of Hastings 1/3!!
Breeders' Cup Sprint G1
Pink Am I Not 3/7
Pink Ascari 4/7
Breeders' Cup Dirt Mile G1
Pink To The Stars 5/7
Breeders' Cup Turf Mile G1
Pink Looks Good 6/7
Pink Starsync 7/7
Breeders' Cup Steeplechase G1
Golden Garden GA 5/6
Breeders' Cup Turf G1
Pink Longshanks 7/8
Pink Way To China 6/8
Breeders' Cup Classic G1
Pink Silverstone 4/7
Pink Alize 5/7
Yhteensä siis 20 hevosta, 2 voittoa, 1 kakkossija, 3 kolmosta ja 4 nelosta.
–S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)