Ht.netin eilisiltainen topikki muistutti mieleen erään vanhan aiheen, josta on pitänyt kirjoittaa: ns. väärät rodut FWB-suvuissa.
Kuuma peruna tuossa keskustelussa on muinainen FWB-ori Honeydew's Barney, FWB:ksi merkitty ori, jonka isä kuitenkin on BDJ Yaroslav, Marinean kasvattama RBSH-ori (budjonny-xx). Oria käytettiin FWB-jalostuksessa sen verran, että se on säilynyt suvuissa tähän päivään asti. Se löytyy meiltäkin, se on esimerkiksi Shocker Ionin suvussa 6. polvessa, Mammutin Mr. Spicyn isä. Meillä on toki muitakin hevosia, joiden isänä on Paradox Ion, jonka suvussa tuo on.
Barney ei suinkaan ole ainoa, mutta se lienee tapauksista tuoreimmasta päästä. Virtuaalimaailman alkuhämärissä, 2000-luvun ensimmäisinä vuosina FWB-jalostuksessa käytettiin muitakin sellaisia rotuja, jotka eivät nykyisin ole sallittuja. Osin kyse oli kai siitä, että FWB oli kuitenkin kovin uusi asia useimmille harrastajille eivätkä sen jalostussäännöt olleet kaikille harrastajille lainkaan selvät. Ja jos vaikka olisivat olleetkin, asioihin ehkä suhtauduttiin rennommalla otteella tyyliin "kunhan ei nyt sentään poneja tai kylmäverisiä".
FWB-ori Apple Tree's I Amin isä oli morgan-ori EQ's Chili Pepper, budjonnytamma Ekbatanakin on ymmärtääkseni jättänyt jostain pv-oriista FWB:ksi merkityn jälkeläisen, ainakin yhtä vanhan Kalmoniemen appaloosakasvatti Dancing Queen K:ta on käytetty FWB-jalostuksessa myös, ja alunperin FWB-ahaltek-tamma Gin Gone With The Wind oli merkitty myös FWB:ksi ja sitä FWB-jalostuksessa myös käytettiin. Windyn emä Kilimanjaro varsoi myös pv-ori Matador II Labbasista FWB:ksi merkityn orivarsan Gin Gibridin, mutta se ei ole tainnut vaikuttaa jalostuksessa. Kaikkia näitä ei kuitenkaan näy enää nykyisissä suvuissa, joitain kuitenkin ja tässä ei välttämättä ole edes kaikki, vain ne joihin minä olen törmännyt.
Yhteistä näille kaikille on, että ne ovat vanhoja tapauksia, todellakin vuosilta 2000-2002. VHKR:n mukaan mentäessä tässä välissä olisi ehtinyt syntyä kymmeniä sukupolvia ja useimmilla nykyhevosilla, joiden suvuissa näitä esiintyy, ne ovat siellä 6. polven toisella puolella. Vaikutus on siis varsin mitätön, "väärää" verta on ehkä joitain prosentin osia. Tietenkin on mahdollista, että kaivamalla vanhoja hevosia takaisin aktiivisiksi, käyttämällä pakastespermaa muinoin kuolleista oreista tai muilla keinoin saadaan virtuaalimaailmaan vielä aktiivisiksi hevosia, joiden suvuissa näitä epämääräisyyksiä on lähempänä.
Miten niihin pitäisi sitten suhtautua? Toiset harrastajat katsovat asiaa sormien läpi, toisille vihjauskin tällaisesta on ehdoton nou-nou, jotkut vierastavat nimenomaan Barneyta, koska RBSH ei ole virallinen rotu reaalimaailmassa. Voidaanko näitä epämääräisyyksiä sanoa FWB:iksi, ovatko ne tilastohevosia vai mitä ne ovat?
Kuten kyseisessä viestiketjussa tuli ilmi, tällainen tilanne ei poikkea tipan vertaa reaalimaailman FWB:stä. Oikeistakin FWB-suvuista voi löytyä kaikenlaista sellaista, jotka eivät nykyisiin kantakirjarajoituksiin sovi. Aikaisemmin Suomessa tilanne on tietenkin ollut se, että pv-jalostusmateriaalia on ollut vähän, tuonti on ollut vähäistä ja satunnaista (ja paljon sinne itänaapuriin päin kallellaan), ja niinpä tällöin on ollut sitten liki pakko rekisteröidä ja käyttää sellaisiakin hevosia, jotka eivät teknisesti ottaen ole ihan puoliverisiä nykyisen määritelmän mukaan.
Kaivelin itse Sukupostista (löytyy samoilla tiedoilla myös Hepasta) vuonna 1986 syntyneen FWB-tammaksi merkityn Florinkan, jonka isä on arabi ja emä lipizzanhevonen, joten sen suvussa ei ole pisaraakaan eurooppalaisia puoliveriratsuja. Silti on kelvannut FWB:ksi eikä sen jälkeläiset ole mitenkään ongelmallisia.
Terskinhevosoriit Tramplin ja Patefon (ei. shagya) ovat olleet ihan kantakirjaoreja, siis FWB:itä ja molempia on jalostuksessa käytetty.
Suosikkiesimerkkini on Kyran aikanaan ratsastama venäläisori Edinburg, jonka isä on trakehner ja emä olisi virtuaalimaailmassa nimenomaan RBSH, sen ei. on täysiverinen ja ee. tersk, mutta SuPossa se on merkitty terskinhevoseksi. Edinburg itse puolestaan on hyväksytty SWB-jalostukseen ja näinollen se on siis kelvollinen myös FWB-jalostukseen. Huhujen mukaan Edinburg saattaisi olla Venäjällä hyväksytty sekä trakehner- että tersk-jalostukseen.
Ja tässä vielä AB-palkittu FWB-tamma Tosca III, jonka emä on doninhevonen. Isä puolestaan on puoliverinen, joten virtuaalimaailmassa tuo voisi olla FWB:n sijaan myös SGSH. Tällaisia tapauksia löytyy taatusti useampia eikä vain Suomesta, siitä olen varma.
Jos nämä tämmöiset puolivenäläiset sun muut ovat kelvollisia reaalimaailman FWB-sukuihin, miksi me virtuaalimaailmassa tekisimme toisin? Miksi me väittäisimme reaalimaailmaan vedoten, että hevonen, jonka suvussa on jossain vaikkapa xx-tersk-risteytys ei voi olla FWB, kun se reaalimaailmassa voi sitä olla? Tällaisia risteytyksiä ei enää nykyään sallittaisi, kun jalostussäännöt ovat tarkentuneet, ilmeisesti myös tiukentuneet, yleisesti käsitys puoliverisestä ja ei-puoliverisestä on parantunut ja ennen kaikkea: tiedon lisäksi myös jalostushevosia on enemmän. Jos minulta kysytään, voisimme merkitä hyvällä omalla tunnolla ja kenenkään dissaamatta virtuaalisiksi FWB:iksi kaikki ne hevoset, joiden suvussa on Honeydew's Barney tai Apple Tree's I Am tai jokin muu vastaava. Niiden suvuissa nyt on jotain muutakin kuin vain niitä tänä päivänä hyväksyttyjä puoliverisiä, mutta tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, risteytykset tehtiin hyvässä uskossa. Tietenkään moisia ei tänä päivänä enää saa tehdä, mutta näinhän se on reaalimaailmassakin.
Meilläkin tosin nuo paradoxilaiset kasvatit on merkitty ihan vain puoliverisiksi, ei FWB:ksi, ja rekisteröity VRL:ään lämminveriratsuina. Se on tietysti yksi vaihtoehto, jos ei nyt halua noita suoraan FWB:ksi merkitä. Tilastohevosia ne missään tapauksessa eivät ole!
- S
keskiviikkona, helmikuuta 26, 2014
lauantaina, helmikuuta 22, 2014
Ionic 10v: Miten virtuaalimaailma on muuttunut tässä vuosien saatossa
Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla virtuaalimaailma on kehittynyt samassa ajassa? Onko suunta hyvä vai huono? Miksi?
Virginia: Tässäpä viattoman oloinen kysymys, johon voisi vastaukseksi kirjoittaa romaanin tai pari. Virtuaalimaailma on muuttunut kovasti vuosien mittaan, useimmiten suunta on ollut positiivinen, muutokset ovat parantaneet virtuaalimaailmaa, vaikka ne ovat aluksi ehkä olleet kovin vastustettuja. Mutta tietenkin jotkin asiat ovat ainakin minun näkökulmasta menneet huonompaan suuntaan.
Tässä lyhyt lista niistä asioista, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen:
– Harrastajamäärän kasvu, tallien, hevosten, kilpailujen, jaosten yms. määrän kasvu
– Hoitajatoiminnan harvinaistuminen, nykyisin liki jokaisella on oma talli tai ainakin oma hevonen
– VRL: tietokanta, automatisoitu rekisteröinti, kisakalenterit, porrastetut, oma domain. VRL on ehkä suurin yksittäinen asia, joka on muuttunut tässä kymmenen tai neljäntoista vuoden aikana ehdottomasti parempaan suuntaan.
– Laatuarvostelut, sijoitusten tavoittelu, sikakisaus, vaatimustaso ns. hyvällä hevosella on suunnattomasti korkeampi kuin aikaisemmin.
– Monipuolistuminen: laukkatoiminta, askellajikilpailut, lännenratsastuskilpailut, näitä ei järjestetty kuin vain satunnaisesti silloin kun minä aloitin harrastuksen.
– Tekniset asiat: moni osaa tänä päivänä html:ää, monella oma domain, ulkoasut parantuneet, framet unohtuneet, tietokantapohjaisia talleja löytyy. Tämä on myös asia, joka on mennyt pääosin parempaan suuntaan. Ja olenko se vain minä vai ovatko muutkin olleet huomaavinaan, että nykyisin ulkoasujen merkitys on vähentynyt? Ainakaan niistä ei väännetä foorumeilla niin kamalasti kuin joskus ~5v sitten.
– Kuvat: enemmän itseotettuja kuvia, piirrettyjä, yleisesti kuviin kiinnitetään nykyisin paljon huomiota, tekijänoikeustietämys on kasvanut ja itsestäänselvää, toisaalta se rakennekuva ja NJ-menestys ovat menettäneet merkitystään.
– Ikä: nykyään virtuaalihevosia harrastaa jo monta muutakin täysi-ikäistä kuin vain minä!
– Erikoistuminen: moni talli erikoistuu enemmän kuin vanhat "yleistallit", kuten Liinu, Greymask, Koululaakso, joissa oli lähes kaikkea toimintaa ja voisi melkein sanoa, että myös lähes kaikkia rotuja. Tämä ei minusta ole yksinomaan positiivinen asia.
– Tieto on lisääntynyt, oli kyseessä sitten rodut, kilpaileminen, realistisuus, värit, niin nykyään tulee harvoin (jos koskaan) vastaan enää selkeän räikeitä tietämättömyysvirheitä: ruunikoita friisiläisiä, kirjavia arabeja, puoliverisiä raveissa, 120-senttisiä shetikoita ja niin edelleen.
Sirpa: Virginian lista on varsin kattava, onhan hänellä vielä muutaman vuoden pidempi perspektiivi ja esimerkiksi VRL:ää en oikein tuntenutkaan ennen nykyistä tietokantapohjaista versiota.
Tämä meidän blogi on ollut pystyssä 6 vuotta ja käy jo itsessään jonkinlaisesta historiallisesta lähteestä, mutta meillähän on täällä oma tägikin historia-aiheisille postauksille. Sen lisäksi on tietysti "mielenkiintoiset virtuaalitallit" -tägi, josta varsinkin blogitaipaleen alkupuolelta löytyy juttua ainakin joistain vanhoista talleista, jotka nykyisin ovat unohtuneet ja kadonneet.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla virtuaalimaailma on kehittynyt samassa ajassa? Onko suunta hyvä vai huono? Miksi?
Virginia: Tässäpä viattoman oloinen kysymys, johon voisi vastaukseksi kirjoittaa romaanin tai pari. Virtuaalimaailma on muuttunut kovasti vuosien mittaan, useimmiten suunta on ollut positiivinen, muutokset ovat parantaneet virtuaalimaailmaa, vaikka ne ovat aluksi ehkä olleet kovin vastustettuja. Mutta tietenkin jotkin asiat ovat ainakin minun näkökulmasta menneet huonompaan suuntaan.
Tässä lyhyt lista niistä asioista, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen:
– Harrastajamäärän kasvu, tallien, hevosten, kilpailujen, jaosten yms. määrän kasvu
– Hoitajatoiminnan harvinaistuminen, nykyisin liki jokaisella on oma talli tai ainakin oma hevonen
– VRL: tietokanta, automatisoitu rekisteröinti, kisakalenterit, porrastetut, oma domain. VRL on ehkä suurin yksittäinen asia, joka on muuttunut tässä kymmenen tai neljäntoista vuoden aikana ehdottomasti parempaan suuntaan.
– Laatuarvostelut, sijoitusten tavoittelu, sikakisaus, vaatimustaso ns. hyvällä hevosella on suunnattomasti korkeampi kuin aikaisemmin.
– Monipuolistuminen: laukkatoiminta, askellajikilpailut, lännenratsastuskilpailut, näitä ei järjestetty kuin vain satunnaisesti silloin kun minä aloitin harrastuksen.
– Tekniset asiat: moni osaa tänä päivänä html:ää, monella oma domain, ulkoasut parantuneet, framet unohtuneet, tietokantapohjaisia talleja löytyy. Tämä on myös asia, joka on mennyt pääosin parempaan suuntaan. Ja olenko se vain minä vai ovatko muutkin olleet huomaavinaan, että nykyisin ulkoasujen merkitys on vähentynyt? Ainakaan niistä ei väännetä foorumeilla niin kamalasti kuin joskus ~5v sitten.
– Kuvat: enemmän itseotettuja kuvia, piirrettyjä, yleisesti kuviin kiinnitetään nykyisin paljon huomiota, tekijänoikeustietämys on kasvanut ja itsestäänselvää, toisaalta se rakennekuva ja NJ-menestys ovat menettäneet merkitystään.
– Ikä: nykyään virtuaalihevosia harrastaa jo monta muutakin täysi-ikäistä kuin vain minä!
– Erikoistuminen: moni talli erikoistuu enemmän kuin vanhat "yleistallit", kuten Liinu, Greymask, Koululaakso, joissa oli lähes kaikkea toimintaa ja voisi melkein sanoa, että myös lähes kaikkia rotuja. Tämä ei minusta ole yksinomaan positiivinen asia.
– Tieto on lisääntynyt, oli kyseessä sitten rodut, kilpaileminen, realistisuus, värit, niin nykyään tulee harvoin (jos koskaan) vastaan enää selkeän räikeitä tietämättömyysvirheitä: ruunikoita friisiläisiä, kirjavia arabeja, puoliverisiä raveissa, 120-senttisiä shetikoita ja niin edelleen.
Sirpa: Virginian lista on varsin kattava, onhan hänellä vielä muutaman vuoden pidempi perspektiivi ja esimerkiksi VRL:ää en oikein tuntenutkaan ennen nykyistä tietokantapohjaista versiota.
Tämä meidän blogi on ollut pystyssä 6 vuotta ja käy jo itsessään jonkinlaisesta historiallisesta lähteestä, mutta meillähän on täällä oma tägikin historia-aiheisille postauksille. Sen lisäksi on tietysti "mielenkiintoiset virtuaalitallit" -tägi, josta varsinkin blogitaipaleen alkupuolelta löytyy juttua ainakin joistain vanhoista talleista, jotka nykyisin ovat unohtuneet ja kadonneet.
tiistaina, helmikuuta 18, 2014
Ionic 10v: miten olemme kehittyneet harrastajina kymmenen vuoden kuluessa
Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla te olette kehittyneet harrastajina tässä 10 vuoden aikana?
Virginia: Rehellinen ollakseni, minun täytyy tunnustaa, että minun kehitys on kulkenut kyllä takapakkia viimeiset kymmenen vuotta. En minä ole kehittynyt mitenkään! Paitsi ehkä aina vain laiskemmaksi ja leväperäisemmäksi... Edes tekniset taidot eivät ole kehittyneet, tämä harrastus on edelleen sitä perus-html:ää ja Notepadia (no vaihdoin minä Notepad++:aan muutama vuosi sitten) kuin aina ennenkin. Lisäksi olen nykyisin huomattavan vähän äänessä keskustelupalstoilla, mistä monet ehkä ovat yksinomaan kiitollisia. Eivät ne minun valittamisenaiheeni ole juuri muuttuneet, käytettävyyden ja kaikenlaisien muiden teknisten älyttömyyksien rinnalle on tulleet sikakisaus ja tekijänoikeusterrorismi.
No, yksi asia tässä vuosien mittaan on tullut kovasti tapetille: värit, periytyminen ja värien jalostus. Minä olen aina noudatellut jotakuinkin realistisia linjoja värien periytymisen kanssa, mutta kehitystä tähän ovat tuoneet uusien rotujen erikoisvärit, genotyypit joillain roduilla, Coat Color Calculator ja yleisesti väritietämyksen kasvaminen. Siinä sentään voin sanoa kehittyneeni parempaan suuntaan. Ja rotutietämyksessä myös.
Sirpa: Kymmenessä vuodessa olen kavunnut suunnilleen nollasta sille tasolle kuin olen nyt harrastajana. Tunnen virtuaalimaailman historiaa, myös ajalta ennen kuin itse aloitin, kiitos Virginian, tiedän virtuaalimaailman toimintatavat, olen löytänyt sen oman juttuni, tunnen muita harrastajia, osaan arvostella virtuaalihevosten rakennetta, hallitsen laukkamaailman kiemurat (ja ehkä jotain muistan vielä ravipuoleltakin), olen tutustunut moniin asioihin ja niin edelleen. Lista olisi loputon, että kyllä sitä kehittymistä on tapahtunut.
Toisaalta kyllä tämä meidän harrastus on mennyt tuohon Virginiankin mainitsemaan suuntaan. Minä tosin en käyttäisi sanoja "laiska ja leväperäinen" vaan "rento ja stressitön" sekä lisäisin siihen vielä adjektiivin "omannäköinen". Vaikka ei tämä meikäläisen harrastaminen koskaan ole ollut mitään hampaat irvessä suorittamista, viime vuosina olen kyllä keskittynyt ihan vain niihin asioihin, jotka tuottavat itselleni iloa ja olen oppinut joustamaan enemmän.
Mitä tuohon tekniseen puoleen tulee, niin meillä on kyllä paljon hienoja suunnitelmia olemassa, milloin mitäkin tekniikkaa kaavaillaan uudeksi Ioniciksi. Djangoa, HTML5:sta, Wikiä... Siinä on vain se, että hyvä suunnittelu ei auta sitä tekopuolta pätkääkään.
Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla te olette kehittyneet harrastajina tässä 10 vuoden aikana?
Virginia: Rehellinen ollakseni, minun täytyy tunnustaa, että minun kehitys on kulkenut kyllä takapakkia viimeiset kymmenen vuotta. En minä ole kehittynyt mitenkään! Paitsi ehkä aina vain laiskemmaksi ja leväperäisemmäksi... Edes tekniset taidot eivät ole kehittyneet, tämä harrastus on edelleen sitä perus-html:ää ja Notepadia (no vaihdoin minä Notepad++:aan muutama vuosi sitten) kuin aina ennenkin. Lisäksi olen nykyisin huomattavan vähän äänessä keskustelupalstoilla, mistä monet ehkä ovat yksinomaan kiitollisia. Eivät ne minun valittamisenaiheeni ole juuri muuttuneet, käytettävyyden ja kaikenlaisien muiden teknisten älyttömyyksien rinnalle on tulleet sikakisaus ja tekijänoikeusterrorismi.
No, yksi asia tässä vuosien mittaan on tullut kovasti tapetille: värit, periytyminen ja värien jalostus. Minä olen aina noudatellut jotakuinkin realistisia linjoja värien periytymisen kanssa, mutta kehitystä tähän ovat tuoneet uusien rotujen erikoisvärit, genotyypit joillain roduilla, Coat Color Calculator ja yleisesti väritietämyksen kasvaminen. Siinä sentään voin sanoa kehittyneeni parempaan suuntaan. Ja rotutietämyksessä myös.
Sirpa: Kymmenessä vuodessa olen kavunnut suunnilleen nollasta sille tasolle kuin olen nyt harrastajana. Tunnen virtuaalimaailman historiaa, myös ajalta ennen kuin itse aloitin, kiitos Virginian, tiedän virtuaalimaailman toimintatavat, olen löytänyt sen oman juttuni, tunnen muita harrastajia, osaan arvostella virtuaalihevosten rakennetta, hallitsen laukkamaailman kiemurat (ja ehkä jotain muistan vielä ravipuoleltakin), olen tutustunut moniin asioihin ja niin edelleen. Lista olisi loputon, että kyllä sitä kehittymistä on tapahtunut.
Toisaalta kyllä tämä meidän harrastus on mennyt tuohon Virginiankin mainitsemaan suuntaan. Minä tosin en käyttäisi sanoja "laiska ja leväperäinen" vaan "rento ja stressitön" sekä lisäisin siihen vielä adjektiivin "omannäköinen". Vaikka ei tämä meikäläisen harrastaminen koskaan ole ollut mitään hampaat irvessä suorittamista, viime vuosina olen kyllä keskittynyt ihan vain niihin asioihin, jotka tuottavat itselleni iloa ja olen oppinut joustamaan enemmän.
Mitä tuohon tekniseen puoleen tulee, niin meillä on kyllä paljon hienoja suunnitelmia olemassa, milloin mitäkin tekniikkaa kaavaillaan uudeksi Ioniciksi. Djangoa, HTML5:sta, Wikiä... Siinä on vain se, että hyvä suunnittelu ei auta sitä tekopuolta pätkääkään.
sunnuntai, helmikuuta 16, 2014
Hankalia nimiä
Kun Ion-kasvatteja on syntynyt useampi tuhat, alkavat hyvät nimet olla kiven alla. Siksi olenkin aina iloinen saadessani käyttää jotain aivan uutta lähdettä nimien keksimisessä. Viime aikoina suurta riemua ovat tuottaneet welshit, joille olen Google Translaten ja muiden lähteiden avulla kehitellyt varsinaisia nimihirviöitä. Kymri eli wales on tunnettua runsaasta konsonanttien käytöstä, kaikissa sanoissa ei vokaaleja edes ole (tosin w käsitetään kymrissä vokaalina. Useimmiten.) ja muutenkin rakenne ja sanasto ovat taatusti sellaisia, ettei vastaavia tule missään muissa kielissä vastaan (poislukien ehkä muut kelttikielet). Kymrinkieliset nimet ovat siis meidän mittapuulla taatusti yksilöllisiä ja erottuvat muista. Miinuspuolena on se, että jok'ikinen nimi pitää tavata moneen kertaan ennen kuin sen osaa kirjoittaa oikein. Jos osaa. Ja lausumisesta ei ole pienintäkään käsitystä.
Tässä muutamia meidän welshien nimiä, osa on meidän keksimiä, osa muualta tulleita:
Breuddwydio Rhyfelwr Ion
Cedion Twm Serennig
Cwmnantcol Garanhon
Llygedyn Aldam Drem
Rhaglaw Ifanc Ion
Seren Barwn Ion
Criallt Lluchddu Mair
Cyffyrddiad Ysgafn Ion
Dant Y Llew Ion
Dywysoges Frenhinol
Freuddwyd Difrodi Ion
Lai'e Bláthnad Bríd
Mewian Crwydryn
Wraig Ffyrnig Ion
Arglwydd Chwerw Ion
Chwefror Dwyfoldeb Ion
- S
Tässä muutamia meidän welshien nimiä, osa on meidän keksimiä, osa muualta tulleita:
Breuddwydio Rhyfelwr Ion
Cedion Twm Serennig
Cwmnantcol Garanhon
Llygedyn Aldam Drem
Rhaglaw Ifanc Ion
Seren Barwn Ion
Criallt Lluchddu Mair
Cyffyrddiad Ysgafn Ion
Dant Y Llew Ion
Dywysoges Frenhinol
Freuddwyd Difrodi Ion
Lai'e Bláthnad Bríd
Mewian Crwydryn
Wraig Ffyrnig Ion
Arglwydd Chwerw Ion
Chwefror Dwyfoldeb Ion
- S
lauantaina, helmikuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Helmikuun orivalinta osui Nwy Nobl Ioniin, tammaksi valikoitui Malibu Amadora ja talliksi jälleen kerran (lähes) kuolleista noussut Quiero.
Nwy Nobl Ion on C-sektion welsh-ori ja ainakin me olemme perinteisesti pitäneet nimenomaan C-sektiota harvinaisimpana welsheistä. Tämän hetken tilanteesta en oikein tiedä, niitä näyttää pyörivän siellä täällä. Meillekin on kertynyt jonkinlainen lauma, osasyy siihen kyllä on Noblin emä Cwmnantcol Catrin, jota kasvattaja toivoi käytettävän nimenomaan C-jalostukseen. Siihen Catrinia onkin käytetty, sillä on viisi varsaa, joista kolme on C-sektion mitoissa. Nobl on varsoista ensimmäinen ja "puhtain" C-welsh, sillä kolme ensimmäistä polvea ovat kaikki C-sektiota ja suurin osa myös neljännestä polvesta.
Noblin pitkä suku on erityisen huomionarvoisa, sieltä löytyy vanhoja, kuuluisia nimiä kuten Fiin Regent peräti kahteen kertaan (emän puolella 6. polvessa, Fiin Lilquen isä), legendaarinen C-ori Apple Tree's Magic Memory, Liinun omistama Rhimynnau Carwr, Telynor Replica, ja useita Ceridwyn-poneja.
Meillä on vuosien mittaan aina muutamia lusitanoja liikkunut Ionicissa, muttemme ole koskaan saaneet oikeastaan mitään sen enempää aikaiseksi niiden kanssa. Jos pari keksii, teettää niillä varsan, niin sittenhän se jää siihen, kun ei ole enää jatkoa jalostukseen ja yleensä muilta talleilta on turha lusitanoja etsiä. Mutta Malibusta löytyy! Ei nyt niin kauhean monia, muutama kuitenkin. Ja sieltä meille tuli myös Amadora.
Myös Amadoran kaksipolvinen suku sietää lähemmän tarkastelun. Molemmat vanhemmat ovat Malibun omistuksissa, mutta kanadalaisen Winterberry Pine Estaten kasvattamia. Toisen polven vanhemmat ovat siis ei. Jamonero III:ta lukuunottamatta kanadalaisia.
Meillä olisi kovasti haaveissa, että joskus maailmassa kasvattaisimme sekä andalusialaisia että lusitanoja, mutta meillä niitä haaveita on tunnetusti enemmän kuin aikaa.
Olin pudota tuolilta kun näin taannoin ht.netissä otsikon, jossa mainittiin taikasana "Quiero". Vanhat harrastajat osannevat yhdistää Quieron vanhoihin ahaltekeihin, aikoinaan kuulemma Quiero's- ja Q'-teket olivat vähintään yhtä kuuluisia kuin Gin-teket. Quierossa oli myös ratsutäysiveristen kasvatusta, itse asiassa nämä kaksi ovatkin Quieron päärodut olleet. Tekke tosin putosi kyydistä 2010. Quiero, kuten muutkin Kerpan tallit ovat olleet kuitenkin vuosia enemmän tai vähemmän epäaktiivisia ja vaikka ne eivät ole netistä kadonneet (voi luojan KIITOS!), olen pitänyt niitä jo menetettyinä tapauksina.
Mutta vielä mitä. Quieroa ollaan taas hinaamassa jaloilleen ratsutäykkien voimin. Tallista löytyy jo yhtä ja toista, pidempää ja lyhyempää sukua, vanhaa ja uutta.
Quiero, kuten muutkin Kerpan tallit, ovat aina kuuluneet sekä minun että erityisesti Virginian suosikkeihin. Talleilla on järkevät ulkoasut ja ne ovat simppeleitä, hevoset eivät ole niitä kuoliaaksi rääkättyjä kisakoneita kilometriluonteineen, kuvat ovat persoonalliset ja ennen kaikkea hevosvalikoimaa riittää joka tarpeeseen. Eivät Quieron kasvatit olisi niin kuuluisia, jos niitä olisi vain kaksi! Tähän kun vielä lisätään pitkä historia virtuaalimaailmassa ja sitä kautta nuo hevoset, joiden suvuista löytyy vanhoja aarteita, niin Quieron voisi valita kuukauden talliksi koko loppuvuoden ajan.
- Sirpa
Nwy Nobl Ion on C-sektion welsh-ori ja ainakin me olemme perinteisesti pitäneet nimenomaan C-sektiota harvinaisimpana welsheistä. Tämän hetken tilanteesta en oikein tiedä, niitä näyttää pyörivän siellä täällä. Meillekin on kertynyt jonkinlainen lauma, osasyy siihen kyllä on Noblin emä Cwmnantcol Catrin, jota kasvattaja toivoi käytettävän nimenomaan C-jalostukseen. Siihen Catrinia onkin käytetty, sillä on viisi varsaa, joista kolme on C-sektion mitoissa. Nobl on varsoista ensimmäinen ja "puhtain" C-welsh, sillä kolme ensimmäistä polvea ovat kaikki C-sektiota ja suurin osa myös neljännestä polvesta.
Noblin pitkä suku on erityisen huomionarvoisa, sieltä löytyy vanhoja, kuuluisia nimiä kuten Fiin Regent peräti kahteen kertaan (emän puolella 6. polvessa, Fiin Lilquen isä), legendaarinen C-ori Apple Tree's Magic Memory, Liinun omistama Rhimynnau Carwr, Telynor Replica, ja useita Ceridwyn-poneja.
Meillä on vuosien mittaan aina muutamia lusitanoja liikkunut Ionicissa, muttemme ole koskaan saaneet oikeastaan mitään sen enempää aikaiseksi niiden kanssa. Jos pari keksii, teettää niillä varsan, niin sittenhän se jää siihen, kun ei ole enää jatkoa jalostukseen ja yleensä muilta talleilta on turha lusitanoja etsiä. Mutta Malibusta löytyy! Ei nyt niin kauhean monia, muutama kuitenkin. Ja sieltä meille tuli myös Amadora.
Myös Amadoran kaksipolvinen suku sietää lähemmän tarkastelun. Molemmat vanhemmat ovat Malibun omistuksissa, mutta kanadalaisen Winterberry Pine Estaten kasvattamia. Toisen polven vanhemmat ovat siis ei. Jamonero III:ta lukuunottamatta kanadalaisia.
Meillä olisi kovasti haaveissa, että joskus maailmassa kasvattaisimme sekä andalusialaisia että lusitanoja, mutta meillä niitä haaveita on tunnetusti enemmän kuin aikaa.
Olin pudota tuolilta kun näin taannoin ht.netissä otsikon, jossa mainittiin taikasana "Quiero". Vanhat harrastajat osannevat yhdistää Quieron vanhoihin ahaltekeihin, aikoinaan kuulemma Quiero's- ja Q'-teket olivat vähintään yhtä kuuluisia kuin Gin-teket. Quierossa oli myös ratsutäysiveristen kasvatusta, itse asiassa nämä kaksi ovatkin Quieron päärodut olleet. Tekke tosin putosi kyydistä 2010. Quiero, kuten muutkin Kerpan tallit ovat olleet kuitenkin vuosia enemmän tai vähemmän epäaktiivisia ja vaikka ne eivät ole netistä kadonneet (voi luojan KIITOS!), olen pitänyt niitä jo menetettyinä tapauksina.
Mutta vielä mitä. Quieroa ollaan taas hinaamassa jaloilleen ratsutäykkien voimin. Tallista löytyy jo yhtä ja toista, pidempää ja lyhyempää sukua, vanhaa ja uutta.
Quiero, kuten muutkin Kerpan tallit, ovat aina kuuluneet sekä minun että erityisesti Virginian suosikkeihin. Talleilla on järkevät ulkoasut ja ne ovat simppeleitä, hevoset eivät ole niitä kuoliaaksi rääkättyjä kisakoneita kilometriluonteineen, kuvat ovat persoonalliset ja ennen kaikkea hevosvalikoimaa riittää joka tarpeeseen. Eivät Quieron kasvatit olisi niin kuuluisia, jos niitä olisi vain kaksi! Tähän kun vielä lisätään pitkä historia virtuaalimaailmassa ja sitä kautta nuo hevoset, joiden suvuista löytyy vanhoja aarteita, niin Quieron voisi valita kuukauden talliksi koko loppuvuoden ajan.
- Sirpa
torstaina, tammikuuta 23, 2014
Ionic 10v: Rodut joista emme pidä reaalimaailmassa, mutta virtuaalimaailmassa kyllä tai toisinpäin
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Hevosrodut, joista pidämme virtuaalimaailmassa muttemme pidä reaalimaailmassa (tai toisinpäin)
Anonyymi kysyi meiltä virtuaalihevosten lisäksi myös sitä, onko olemassa joitain rotuja, joista pidämme reaalimaailmassa, muttemme virtuaalimaailmassa tai toisinpäin.
Sirpa: Sellaista rotua ei ole, josta en pitäisi tai ehkä paremmin sanoen en olisi kiinnostunut. Inhottavia rotuja reaalimaailmassa ovat ne, joista ei löydy mitään tietoa, mutta eihän sekään niiden rotujen vika ole. Jokainen rotu on omalla tavallaan kiinnostava ja erilainen, siksihän ne ovat omia rotujaan.
Virtuaalimaailmassa en kuitenkaan ihan kaikkiin rotuihin halua kajota enkä kaikkia eksoottisia otuksia Ioniciin halua. Tästä Virginia kirjoitti jo kauan sitten otsikolla Liian eksoottinen rotu?
Sitten on näitä muutamia tapauksia, joista kyllä tiedämme paljon, mutta jotka eivät vain iske: suomenhevonen, shetlanninponi ja lv-ravuri ovat malliesimerkkejä. Minua itseäni kyllä periaatteessa kiinnostaisi näistä ainakin nuo kaksi ensimmäistä, mutta siinä on jokin juttu minkä takia ne tuntuvat vaikeilta... Ensinnäkään meillä ei ole niille kovin paljon kuvia tarjolla, mikä taas johtuu siitä, ettei Virginia ole koskaan kysellyt kuvalupia, kun niitä ole koskaan tarvittu... Tietenkin kuvia löytyisi Hippokselta ja Bob Langrishiltä sekä saisi ostamalla. Toinen, ehkä tärkeämpi syy on se, että shetikka ja suokki ovat vanhoja rotuja virtuaalimaailmassa, hyvinkin vanhoja, niitä on ollut alusta lähtien täällä, mutta Virginialla ei ole ollut mitään yhteyttä niihin. Meistä kumpikaan ei siis tiedä hölkäsen pölähtämää virtuaalisista shetikoista tai suokeista! Ja toisaalta kun me olemme kumpainenkin viehtyneitä näihin erikoisempiin otuksiin, niin suomenhevonen ja shetlanninponi eivät ole rotuina koskaan jaksaneet kiinnostaa niin paljoa, että olisimme viitsineet nähdä vaivaa enemmän alkaa asioihin perehtyä. Lv-ravurien kohdalla tilanne on taas se, että ilman ravitoimintaa niitä on meidän mielestä turha pitää ja se ravimaailma ei vain ole meitä varten.
Virginia: Sirpa sanoi yllä oikeastaan kaiken tarpeellisen. Tämä seuraava menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta tästä kysymyksestä ajatusketju lähti liikkeelle.
Minä voisin väittää, että on tiettyjä rotuja, joita kyllä harrastan innokkaasti virtuaalimaailmassa, mutta jossain määrin karsastan reaalimaailmassa. Tai ei oikeastaan rotuja itsessään vaan niihin liittyviä käytäntöjä. Pahin esimerkki on tennesseenwalkerit, joiden show-käyttöön liittyy läheisesti soring ja vaikkei liittyisikään, niin tuo meno askellajikehissä ei ole näin puolisuomalaisen silmin mitenkään järkevää vaan suoraan sanoen luonnotonta ja sairasta enkä minä henkilökohtaisesti voi ymmärtää tuota. Nämä big lick -hevoset ovat kuitenkin vähän niinkuin tennesseenwalkerien "tavaramerkki" ja monille tulee tennesseenwalkereista mieleen ensimmäisenä juuri nämä, minun on aina pakko lisätä se mutta-alkuinen lause sinne perään: "Minä pidän tennesseenwalkereista, MUTTA en pidä lainkaan tästä big lick -tyylistä". Mutta kuten sanottu, tämähän ei ole rodun vika, vaan ihmisten.
Ionicin tennesseenwalkereilla on yleisesti ottaen melko vähän kuvia big lick -hevosista, vaikka kuvia kyllä olisi tarjolla pilvin pimein. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että se on vain kuva ja sen käyttö virtuaalihevosella ei vaikuta sitä eikä tätä mihinkään, niin jokin vain tökkii.
(ps. tämä on ehkä maailman huonoimmin muotoiltu blogipostaus ikinä. Pahoittelut. Ei tule tavaksi. - S & Gin)
Hevosrodut, joista pidämme virtuaalimaailmassa muttemme pidä reaalimaailmassa (tai toisinpäin)
Anonyymi kysyi meiltä virtuaalihevosten lisäksi myös sitä, onko olemassa joitain rotuja, joista pidämme reaalimaailmassa, muttemme virtuaalimaailmassa tai toisinpäin.
Sirpa: Sellaista rotua ei ole, josta en pitäisi tai ehkä paremmin sanoen en olisi kiinnostunut. Inhottavia rotuja reaalimaailmassa ovat ne, joista ei löydy mitään tietoa, mutta eihän sekään niiden rotujen vika ole. Jokainen rotu on omalla tavallaan kiinnostava ja erilainen, siksihän ne ovat omia rotujaan.
Virtuaalimaailmassa en kuitenkaan ihan kaikkiin rotuihin halua kajota enkä kaikkia eksoottisia otuksia Ioniciin halua. Tästä Virginia kirjoitti jo kauan sitten otsikolla Liian eksoottinen rotu?
Sitten on näitä muutamia tapauksia, joista kyllä tiedämme paljon, mutta jotka eivät vain iske: suomenhevonen, shetlanninponi ja lv-ravuri ovat malliesimerkkejä. Minua itseäni kyllä periaatteessa kiinnostaisi näistä ainakin nuo kaksi ensimmäistä, mutta siinä on jokin juttu minkä takia ne tuntuvat vaikeilta... Ensinnäkään meillä ei ole niille kovin paljon kuvia tarjolla, mikä taas johtuu siitä, ettei Virginia ole koskaan kysellyt kuvalupia, kun niitä ole koskaan tarvittu... Tietenkin kuvia löytyisi Hippokselta ja Bob Langrishiltä sekä saisi ostamalla. Toinen, ehkä tärkeämpi syy on se, että shetikka ja suokki ovat vanhoja rotuja virtuaalimaailmassa, hyvinkin vanhoja, niitä on ollut alusta lähtien täällä, mutta Virginialla ei ole ollut mitään yhteyttä niihin. Meistä kumpikaan ei siis tiedä hölkäsen pölähtämää virtuaalisista shetikoista tai suokeista! Ja toisaalta kun me olemme kumpainenkin viehtyneitä näihin erikoisempiin otuksiin, niin suomenhevonen ja shetlanninponi eivät ole rotuina koskaan jaksaneet kiinnostaa niin paljoa, että olisimme viitsineet nähdä vaivaa enemmän alkaa asioihin perehtyä. Lv-ravurien kohdalla tilanne on taas se, että ilman ravitoimintaa niitä on meidän mielestä turha pitää ja se ravimaailma ei vain ole meitä varten.
Virginia: Sirpa sanoi yllä oikeastaan kaiken tarpeellisen. Tämä seuraava menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta tästä kysymyksestä ajatusketju lähti liikkeelle.
Minä voisin väittää, että on tiettyjä rotuja, joita kyllä harrastan innokkaasti virtuaalimaailmassa, mutta jossain määrin karsastan reaalimaailmassa. Tai ei oikeastaan rotuja itsessään vaan niihin liittyviä käytäntöjä. Pahin esimerkki on tennesseenwalkerit, joiden show-käyttöön liittyy läheisesti soring ja vaikkei liittyisikään, niin tuo meno askellajikehissä ei ole näin puolisuomalaisen silmin mitenkään järkevää vaan suoraan sanoen luonnotonta ja sairasta enkä minä henkilökohtaisesti voi ymmärtää tuota. Nämä big lick -hevoset ovat kuitenkin vähän niinkuin tennesseenwalkerien "tavaramerkki" ja monille tulee tennesseenwalkereista mieleen ensimmäisenä juuri nämä, minun on aina pakko lisätä se mutta-alkuinen lause sinne perään: "Minä pidän tennesseenwalkereista, MUTTA en pidä lainkaan tästä big lick -tyylistä". Mutta kuten sanottu, tämähän ei ole rodun vika, vaan ihmisten.
Ionicin tennesseenwalkereilla on yleisesti ottaen melko vähän kuvia big lick -hevosista, vaikka kuvia kyllä olisi tarjolla pilvin pimein. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että se on vain kuva ja sen käyttö virtuaalihevosella ei vaikuta sitä eikä tätä mihinkään, niin jokin vain tökkii.
(ps. tämä on ehkä maailman huonoimmin muotoiltu blogipostaus ikinä. Pahoittelut. Ei tule tavaksi. - S & Gin)
keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014
Eri puoliverirotujen värit
Vuosi sitten Gin kirjoitti puoliveristen väreistä ja siitä, miten (ehkä) saa selville, mitä värejä milläkin puoliverisella hyväksytään ja mitä esiintyy. Perusvärit ruunikko, rautias, musta ja kimo em. pohjavärein ovat hyväksyttyjä kaikilla, ongelmia aiheuttavat erikoisvärit, lähinnä tobiano-kirjavuus, voikkovärit, päistärikkö ja toisinaan hopea. Hallakko on ylen harvinainen jalostetuilla roduilla, hopeavärit ovat harvinaisia myös, samppanjavärejä ei eurooppalaisissa roduissa taida esiintyä ja pearlin esiintyminen on täysi kysymysmerkki.
Olen pyrkinyt etsimään sallittujen värien listan kotimaan rotuyhdistykseltä, mutta aina niiden rotuyhdistysten sivuilta ei selkeää tietoa löydy. Toissijaisina lähteinä olen käyttänyt muiden maiden rotuyhdistyksiä, Wikipediaa, The Equinestia ja erikseen mainittuja lähteitä.
Deutsches Sportpferd
(sis. Berlin-Brandenburg, Sachsen, Sachsen-Anhalt, Thüringen)
Sallitut värit: kaikki (lähde).
Mitä värejä sitten voisi realistisesti esiintyä, siihen en osaa ottaa kantaa. Wikipedian mukaan perusvärit olisivat yleisimmät brandenburgeilla, kuten muillakin (lähde), The Equinestin mukaan sallittaisiin brandenburgeilla yksiväriset (lähde).
Englanninpuoliverinen
Tammojen kohdalla rajoituksista ei ole ilmoitettu ja nykyään ilmeisesti oreillakaan ei ole rajoituksia. Aiemmin oreilla ei hyväksytty rotuyhdistyksen sanojen mukaan "albinoa eikä cremelloa", mutta nykyään mainitaan erikseen että cremello on sallittu (lähde).
Ainakin yksi tobianokirjava BWB-ori löytyy. British Sport Horse -rekisteröidyistä oreista löytyy voikkoa ja tiikerinkirjavaa, mutta minulle on epäselvää, ovatko nämä oriit 100% jalostuskelpoisia myös BWBS:ssä.
Tiikerinkirjava (musta leopard) ori Palousa San Sebastian on nettilähteiden mukaan rekisteröity BWB:ksi, kuten myös hollanninappaloosaksi. Tiikerinkirjavuus voisi siis olla sallittua tämän perusteella?
Hannover
Sallitut värit: musta, ruunikko, rautias, kimo em. pohjavärein (lähde).
Wikipedian mukaan liiat valkoiset merkit ovat kiellettyjä (lähde), mutta rotuyhdistyksestä tällaista tietoa ei löydy.
Hollanninpuoliverinen (KWPN)
Perusvärien lisäksi esiintyy varmuudella tobianokirjavaa ja päistärikköä (lähde, lähde). Sen paremmin kotimaan kuin pohjois-Amerikankaan rotuyhdistys eivät listaa sallittuja tai kiellettyjä värejä, joten KWPN:llä saatetaan hyväksyä kaikki. Voikkovärien esiintyminen on kuitenkin kysymysmerkki. Harness Horse -puolelta voikkovärisiä oreja ainakin löytyy, mutta tästä ratsupuolesta en tiedä.
Olen pyrkinyt etsimään sallittujen värien listan kotimaan rotuyhdistykseltä, mutta aina niiden rotuyhdistysten sivuilta ei selkeää tietoa löydy. Toissijaisina lähteinä olen käyttänyt muiden maiden rotuyhdistyksiä, Wikipediaa, The Equinestia ja erikseen mainittuja lähteitä.
Deutsches Sportpferd
(sis. Berlin-Brandenburg, Sachsen, Sachsen-Anhalt, Thüringen)
Sallitut värit: kaikki (lähde).
Mitä värejä sitten voisi realistisesti esiintyä, siihen en osaa ottaa kantaa. Wikipedian mukaan perusvärit olisivat yleisimmät brandenburgeilla, kuten muillakin (lähde), The Equinestin mukaan sallittaisiin brandenburgeilla yksiväriset (lähde).
Englanninpuoliverinen
Tammojen kohdalla rajoituksista ei ole ilmoitettu ja nykyään ilmeisesti oreillakaan ei ole rajoituksia. Aiemmin oreilla ei hyväksytty rotuyhdistyksen sanojen mukaan "albinoa eikä cremelloa", mutta nykyään mainitaan erikseen että cremello on sallittu (lähde).
Ainakin yksi tobianokirjava BWB-ori löytyy. British Sport Horse -rekisteröidyistä oreista löytyy voikkoa ja tiikerinkirjavaa, mutta minulle on epäselvää, ovatko nämä oriit 100% jalostuskelpoisia myös BWBS:ssä.
Tiikerinkirjava (musta leopard) ori Palousa San Sebastian on nettilähteiden mukaan rekisteröity BWB:ksi, kuten myös hollanninappaloosaksi. Tiikerinkirjavuus voisi siis olla sallittua tämän perusteella?
Hannover
Sallitut värit: musta, ruunikko, rautias, kimo em. pohjavärein (lähde).
Wikipedian mukaan liiat valkoiset merkit ovat kiellettyjä (lähde), mutta rotuyhdistyksestä tällaista tietoa ei löydy.
Hollanninpuoliverinen (KWPN)
Perusvärien lisäksi esiintyy varmuudella tobianokirjavaa ja päistärikköä (lähde, lähde). Sen paremmin kotimaan kuin pohjois-Amerikankaan rotuyhdistys eivät listaa sallittuja tai kiellettyjä värejä, joten KWPN:llä saatetaan hyväksyä kaikki. Voikkovärien esiintyminen on kuitenkin kysymysmerkki. Harness Horse -puolelta voikkovärisiä oreja ainakin löytyy, mutta tästä ratsupuolesta en tiedä.
Myös hopeavärejä saattaa esiintyä.
Holstein
Sallitut värit: ruunikko, rautias, musta, kimo em. pohjavärein (lähde, lähde).
Kirjavuus on kielletty. Useat lähteet (saksankielinen Wikipedia, Uuden-Seelannin rotuyhdistys, USA:n rotuyhdistys) kuitenkin mainitsevat, että yksiväriset värit sallitaan, mutta nuo edellä listatut värit olisivat ne tavoitelluimmat. Sanamuoto on vähän sellainen, että se voisi sallia myös yksiväriset erikoisvärit, vaikka ne eivät ole tavoiteltuja.
Englanninkielinen Wikipedia kuitenkin kertoo, että voikkovärisiä ei hyväksyttäisi holstein-rekisteriin lainkaan, vaikka niitä kuitenkin esiintyisi, koska jalostuksessa on aikanaan käytetty ruunivoikkoa täysiveriori Marlonia (Tamerlane - Marallini; Fairford), joka on virheellisesti tunnistettu ruunikoksi (lähde). Tässä herää kuitenkin kysymys, että mistä Marlon on värinsä saanut, sen suvussa nimittäin ei näy pidemmälläkään mitään merkintää voikoista tai ruunivoikoista. Ori on kuitenkin jättänyt voikkoja ja ruunivoikkoja varsoja, osa holsteineiksi merkittyjä. Minä en todellakaan tiedä, että mikä voikkoväristen holsteinien status oikeasti on: onko niitä ja ovatko ne hyväksyttyjä. Varmuuden vuoksi suosittelisin, että virtuaali-holsteinien kanssa pysyttäisiin kiltisti noissa perusväreissä.
Päivitys 5.5.17
Itse asiassa jos Sukupostiin on luottamista, Marlonin mahdollinen voikkoväritys ei näytä kovin todennäköiseltä. Sukupostin listalla sen jälkeläisten joukosta löytyy tasan yksi voikko tai ruunivoikko varsa, vaikka jälkeläisiä on toista sataa ja suurimmalle osalle on merkitty värikin. Tilastollisesti voikkovärisiä pitäisi olla 50%.
Oldenburg
Tästä ei löydy rotuyhdistysten sivuilta mitään tietoa. Tobianokirjavaa näyttäisi olevan, oldenburgin jalostukseen on hyväksytty ainakin tobiano KWPN-ori Samber (lähde, sen pojat Art Deco (lähde) ja Sempatico M (lähde, ja Art Decon poika Hall Of Fame (lähde). Väitteiden mukaan myös voikko ori Inspiration GF olisi hyväksytty oldenburg-jalostukseen (lähde).
Päivitys 9.4.14
Myös Briteissä asustavan ruunivoikon Legranden väitetään olevan hyväksytty Oldenburg-jalostukseen. Väri tulee emänisältä, voikolta tsekinpuoliveriseltä My Boylta.
Ranskanpuoliverinen (selle francais)
Rotuyhdistyksen sivuilta en löytänyt tietoja mahdollisista värirajoituksista. Se ei tietysti tarkoita vielä mitään, kun en osaa ranskaa kuin hädin tuskin jotain ihan alkeita. Wikipedia kuitenkin kertoo, että ruunikko ja rautias ovat yleisimmät värit, mutta kimojakin esiintyy (lähde). Oletettavaa on, että myös mustia löytyy. The Equinestin mukaan kaikki olisivat sallittuja (lähde). Teoriassa voikkovärejä voisikin olla täysiveri-esivanhempien peruina, mutta kovin harvinaisia voikot ovat täysiverisilläkin.
Holstein
Sallitut värit: ruunikko, rautias, musta, kimo em. pohjavärein (lähde, lähde).
Kirjavuus on kielletty. Useat lähteet (saksankielinen Wikipedia, Uuden-Seelannin rotuyhdistys, USA:n rotuyhdistys) kuitenkin mainitsevat, että yksiväriset värit sallitaan, mutta nuo edellä listatut värit olisivat ne tavoitelluimmat. Sanamuoto on vähän sellainen, että se voisi sallia myös yksiväriset erikoisvärit, vaikka ne eivät ole tavoiteltuja.
Englanninkielinen Wikipedia kuitenkin kertoo, että voikkovärisiä ei hyväksyttäisi holstein-rekisteriin lainkaan, vaikka niitä kuitenkin esiintyisi, koska jalostuksessa on aikanaan käytetty ruunivoikkoa täysiveriori Marlonia (Tamerlane - Marallini; Fairford), joka on virheellisesti tunnistettu ruunikoksi (lähde). Tässä herää kuitenkin kysymys, että mistä Marlon on värinsä saanut, sen suvussa nimittäin ei näy pidemmälläkään mitään merkintää voikoista tai ruunivoikoista. Ori on kuitenkin jättänyt voikkoja ja ruunivoikkoja varsoja, osa holsteineiksi merkittyjä. Minä en todellakaan tiedä, että mikä voikkoväristen holsteinien status oikeasti on: onko niitä ja ovatko ne hyväksyttyjä. Varmuuden vuoksi suosittelisin, että virtuaali-holsteinien kanssa pysyttäisiin kiltisti noissa perusväreissä.
Päivitys 5.5.17
Itse asiassa jos Sukupostiin on luottamista, Marlonin mahdollinen voikkoväritys ei näytä kovin todennäköiseltä. Sukupostin listalla sen jälkeläisten joukosta löytyy tasan yksi voikko tai ruunivoikko varsa, vaikka jälkeläisiä on toista sataa ja suurimmalle osalle on merkitty värikin. Tilastollisesti voikkovärisiä pitäisi olla 50%.
Oldenburg
Tästä ei löydy rotuyhdistysten sivuilta mitään tietoa. Tobianokirjavaa näyttäisi olevan, oldenburgin jalostukseen on hyväksytty ainakin tobiano KWPN-ori Samber (lähde, sen pojat Art Deco (lähde) ja Sempatico M (lähde, ja Art Decon poika Hall Of Fame (lähde). Väitteiden mukaan myös voikko ori Inspiration GF olisi hyväksytty oldenburg-jalostukseen (lähde).
Päivitys 9.4.14
Myös Briteissä asustavan ruunivoikon Legranden väitetään olevan hyväksytty Oldenburg-jalostukseen. Väri tulee emänisältä, voikolta tsekinpuoliveriseltä My Boylta.
Ranskanpuoliverinen (selle francais)
Rotuyhdistyksen sivuilta en löytänyt tietoja mahdollisista värirajoituksista. Se ei tietysti tarkoita vielä mitään, kun en osaa ranskaa kuin hädin tuskin jotain ihan alkeita. Wikipedia kuitenkin kertoo, että ruunikko ja rautias ovat yleisimmät värit, mutta kimojakin esiintyy (lähde). Oletettavaa on, että myös mustia löytyy. The Equinestin mukaan kaikki olisivat sallittuja (lähde). Teoriassa voikkovärejä voisikin olla täysiveri-esivanhempien peruina, mutta kovin harvinaisia voikot ovat täysiverisilläkin.
Reininhevonen (Rheinisches Reitpferd)
Rotumääritelmän mukaan kaikki värit (lähde). Perusvärit varmaankin yleisimpiä, erikoisvärien esiintymisestä en osaa sanoa mitään.
Ruotsinpuoliverinen
Wikipedian mukaan kaikki värit hyväksytään (lähde), rotuyhdistyksen sivuilta ei löydy vastausta.
SWB:ksi merkittyjä erikoisvärisiä hevosia kuitenkin löytyy, ainakin voikkovärisiä ja tobianoja:
– Arro-Bell (vkko, Anart - Mia-Bella; Stove Friend)
– Clint Eastwood (rnkrj, Hippe - Sea Spy xx; Silly Season xx)
– Decopauge (mkrj, Art Deco - Tiwa's Justy Nuff; Tah-Wack-Wi Two)
– Ferrari (mkrj/rnkrj, Florestan I - Kentucky; Domenico)
– Passepartout (rtkrj, Troll - Amour; Anart)
– Sambesi (mkrj, Samber - Bukarla; Utrecht)
– Sarras (krj, Strauss - Sobell; Optimist)
– Simsalabim (rnkrj, Troll - Amour; Anart)
– Sobello (mkrj, Strauss - Sobé; Abbé)
– Zeb (trnkrj, Tammer Fors xx - Harmonie; Doman ox)
Kaikki tässä luetellut oriit ovat kuitenkin olleet listattuna eräällä vanhalla SWB-sivulla "Endast avelsvärderade hingstar" -otsikon alle. Mitä tuo "Endast avelsvärderade hingstar" varsinaisesti tarkoittaa, en ole ihan selvillä. Yhdelläkään näistä oreista ei ole sitä ASVH:n "orinumeroa", kuten vaikkapa Pamino 884:lla. Näillä on vain rekisterinumerot.
Suomalainen puoliverinen
Kaikki värit sallitaan (lähde). Teoriassa mahdollisia värejä ovat perusvärien lisäksi voikkovärit, päistärikkö, tobiano, sabino, ja frame. Voikkovärejä, päistärikköä, tobianoa ja sabinoa esiintyy yhdellä tai useammalla näistä eurooppalaisista puoliverisistä ja framea löytyy erittäin harvinaisena ainakin englannintäysiveriseltä.
Tanskanpuoliverinen
Sekä Wikipedia että The Equinest ovat yksimielisiä siitä, että vain yksiväriset sallitaan (lähde, lähde). Tällä perusteella siis vaikkapa päistärikkö ja voikkovärit olisivat sallittuja ja teoriassa mahdollisia, kun niitä joillain DWB:n jalostukseen sallituilla rekistereillä sallitaan. Jos niitä reaalimaailmassa esiintyy, niin ovat kyllä kovin harvinaisia.
Trakehner
Sallitut värit: kaikki (lähde).
Käytännössä trakehnereilla esiintyy perusvärejä ja Wikipedian mukaan harvinaisena myös päistärikköä ja tobianokirjavaa (lähde). Trakehnerilta on testattu W20 ja ilmeisesti myös SW1
Ruotsinpuoliverinen
Wikipedian mukaan kaikki värit hyväksytään (lähde), rotuyhdistyksen sivuilta ei löydy vastausta.
SWB:ksi merkittyjä erikoisvärisiä hevosia kuitenkin löytyy, ainakin voikkovärisiä ja tobianoja:
– Arro-Bell (vkko, Anart - Mia-Bella; Stove Friend)
– Clint Eastwood (rnkrj, Hippe - Sea Spy xx; Silly Season xx)
– Decopauge (mkrj, Art Deco - Tiwa's Justy Nuff; Tah-Wack-Wi Two)
– Ferrari (mkrj/rnkrj, Florestan I - Kentucky; Domenico)
– Passepartout (rtkrj, Troll - Amour; Anart)
– Sambesi (mkrj, Samber - Bukarla; Utrecht)
– Sarras (krj, Strauss - Sobell; Optimist)
– Simsalabim (rnkrj, Troll - Amour; Anart)
– Sobello (mkrj, Strauss - Sobé; Abbé)
– Zeb (trnkrj, Tammer Fors xx - Harmonie; Doman ox)
Kaikki tässä luetellut oriit ovat kuitenkin olleet listattuna eräällä vanhalla SWB-sivulla "Endast avelsvärderade hingstar" -otsikon alle. Mitä tuo "Endast avelsvärderade hingstar" varsinaisesti tarkoittaa, en ole ihan selvillä. Yhdelläkään näistä oreista ei ole sitä ASVH:n "orinumeroa", kuten vaikkapa Pamino 884:lla. Näillä on vain rekisterinumerot.
Suomalainen puoliverinen
Kaikki värit sallitaan (lähde). Teoriassa mahdollisia värejä ovat perusvärien lisäksi voikkovärit, päistärikkö, tobiano, sabino, ja frame. Voikkovärejä, päistärikköä, tobianoa ja sabinoa esiintyy yhdellä tai useammalla näistä eurooppalaisista puoliverisistä ja framea löytyy erittäin harvinaisena ainakin englannintäysiveriseltä.
Tanskanpuoliverinen
Sekä Wikipedia että The Equinest ovat yksimielisiä siitä, että vain yksiväriset sallitaan (lähde, lähde). Tällä perusteella siis vaikkapa päistärikkö ja voikkovärit olisivat sallittuja ja teoriassa mahdollisia, kun niitä joillain DWB:n jalostukseen sallituilla rekistereillä sallitaan. Jos niitä reaalimaailmassa esiintyy, niin ovat kyllä kovin harvinaisia.
Trakehner
Sallitut värit: kaikki (lähde).
Käytännössä trakehnereilla esiintyy perusvärejä ja Wikipedian mukaan harvinaisena myös päistärikköä ja tobianokirjavaa (lähde). Trakehnerilta on testattu W20 ja ilmeisesti myös SW1
Muutoshistoria
4.11.2020: päivitetty englanninpuoliverisen, trakehnerin, hollanninpuoliverisen ja hannoverinhevosen tietoja. Lisätty reininhevonen.
- S
- S
tiistaina, tammikuuta 21, 2014
Ionic 10v: Elämämme virtuaalihevoset
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Elämämme virtuaalihevoset
Anonyymi kyseli meiltä, että mitkä ovat elämämme virtuaalihevoset.
Sirpa: Edellisessä postauksessa mainittu ensimmäinen (ja ainoa) aivan ikioma virtuaalihevoseni Chapman's Ruford taitaa olla se numero ykkönen myös tärkeimpien virtuaalihevosten joukossa. Tai oikeastaan se on ainoa, jonka osaan nimeltä mainita. Onhan meillä tallit täynnä tärkeitä ja mainitsemisen arvoisia hevosia, mutta en minä nyt voi niitä kaikkia tähänkään listata. Tai voisin, mutta olisiko siinä järkeä?
Virginia: Ensimmäiseksi sanoisin Wizzerria ja White Speedster! Sitten tulisi Qvinnie K, Kilimanjaro, Grannuke, ja Haldi. Rakenlov Celeb, Karelija III, Deadman Bay, Iskatel. Sparkling Luminary! Ionin Sinikataja! Dollarin Kultainen Baarimikko! Gin Dabranac! Dawning's Daylight! Ulrika Eleonora GA, Kschessinska GA, Senna GA, Pink Never Again! Boris Zeni, kuinka saatoin unohtaa Boriksen? Niin ja Dopiza! Ja tietenkin Mean Virginia. Totta kai myös Zoom Dynamic, olihan se ensimmäinen.
Näinä on paljon, kun minulle niin moni hevonen on oikeasti merkinnyt paljon ja ollut tärkeä. Ei siihen tarvita kuin kisamenestystä, hauska luonnekuvaus, hieno tai persoonallinen kuva, miellyttävä suku, kiva nimi tai jotain muuta tällaista.
Mutta jos nyt esittelisin edes muutaman tuolta vanhimmasta päästä.
Wizzerriasta olen puhunut jo kauan ja mietin miten päin tahansa, se on eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista ikinä, mietti sitä nyt miltä kantilta tahansa. Sivuilta löytyy Wizin historiaa, ostin sen todellakin ensimmäisen kerran keväällä 2001 Liinun myyntitallista. Myin sen pois kesällä 2001 lopettaessani (ensimmäisen kerran), ostin sen takaisin joulukuussa 2001, myin sen Stiinulle joskus vuonna 2002 lopettaessani (toisen kerran) ja sitten se ostettiin Marineaan, jossa se varsoi useampia varsoja ja kuoli. Omistaessani sen ensimmäisej ja toisen kerran, kilpailin sillä aktiivisesti (tuon ajan mittapuulla) korkeimmissa koululuokissa.
Wizzerria näkyy tosiaan edelleen sukutauluissa, tai "näkyy", sehän on niin pitkällä suvuissa, ettei se taida ensimmäiseen viiteen polveen enää osua millään hevosella. Täysiverisuvuissa se vaikuttaa pojanpoikansa SK Grand Duken kautta ja RBSH-suvuissakin sitä näkee vielä.
Knabstrup-ori White Speedster tuli minulle yksityiseksi Marineaan loppuvuodesta 2002 (nyt ehkä ymmärrätte, miksi usein merkitsen sivujen tekopäivämäärän niiden alatunnisteeseen: en minä muuten tietäisi milloin mitäkin on tullut tehtyä!). Speedy oli aikanaan se rakastettu mamman kultamussukka, kilpailin sillä useissa eri lajeissa kentästä valjakkoon ja koulusta westerniin, ja kirjoitin päiväkirjaakin jonkin verran. Ja nykyään se on vanhimpia nimiä, mitä Ionicin knn-jalostuksessa tulee vastaan, ainoastaan jotkin harvat kalmoniemeläiset ovat vanhempia. Speedyn suora orilinjakin jatkuu, kun teetin sen pakasteesta ja yhdestä Ionicin ensimmäisistä knn-tammoista orivarsa Speed Ionin pitkän aikaa vanhan Speedyn kuoleman jälkeen.
Qvinnie K oli ensimmäinen koskaan ostamani ahaltek ja siis pitkän tarinan alku.
Kilimanjaro oli toinen ostamani ahaltek, joka varsoi ensimmäisen Gin-teken ikinä. Pitkän, pitkän tarinan toinen lause.
Haldi ja Grannuke olivat minulle tullessaan (vuodenvaihde 01-02) jo jossain määrin nimeä saaneita jalostushevosia, Grannukella myös kilpailin, mutta Haldi oli ihan puhdas siitostamma. Haldi tuli Kalmoniemestä, Grannukesta en muista ihan tarkalleen, saatoin ostaa sen suoraan Nightmaresista, mutta tuolloin hevoset saattoivat kiertää paljonkin eri omistajilla.
Orlov-ori Rakenlov Celeb oli minun ja Marinkan ensimmäinen kosketus ravimaailmaan, muistan miten riemuissamme olimme kun saimme tämän Rakenlovista! Ja sillä oli huikea ennätys sekä muistaakseni muutenkin ihan kohtuullinen kilpaura. Ja nimenomaan Celebin ja sen pojan MVS Srebran ansiota oli se, että Ionicissa aloitettiin orlovien kilpailutus ja jalostus ja ylipäänsä koko ravitouhu. Myönnän että edelleen tekee toisinaan niin kovin mieli palata siihen hommaan, mutta onneksi se mieliteko menee yleensä nopeasti pois, kun katsoo millä "aktiviteetilla" meidän raviponit ovat kilpailleet.
Elämämme virtuaalihevoset
Anonyymi kyseli meiltä, että mitkä ovat elämämme virtuaalihevoset.
Sirpa: Edellisessä postauksessa mainittu ensimmäinen (ja ainoa) aivan ikioma virtuaalihevoseni Chapman's Ruford taitaa olla se numero ykkönen myös tärkeimpien virtuaalihevosten joukossa. Tai oikeastaan se on ainoa, jonka osaan nimeltä mainita. Onhan meillä tallit täynnä tärkeitä ja mainitsemisen arvoisia hevosia, mutta en minä nyt voi niitä kaikkia tähänkään listata. Tai voisin, mutta olisiko siinä järkeä?
Virginia: Ensimmäiseksi sanoisin Wizzerria ja White Speedster! Sitten tulisi Qvinnie K, Kilimanjaro, Grannuke, ja Haldi. Rakenlov Celeb, Karelija III, Deadman Bay, Iskatel. Sparkling Luminary! Ionin Sinikataja! Dollarin Kultainen Baarimikko! Gin Dabranac! Dawning's Daylight! Ulrika Eleonora GA, Kschessinska GA, Senna GA, Pink Never Again! Boris Zeni, kuinka saatoin unohtaa Boriksen? Niin ja Dopiza! Ja tietenkin Mean Virginia. Totta kai myös Zoom Dynamic, olihan se ensimmäinen.
Näinä on paljon, kun minulle niin moni hevonen on oikeasti merkinnyt paljon ja ollut tärkeä. Ei siihen tarvita kuin kisamenestystä, hauska luonnekuvaus, hieno tai persoonallinen kuva, miellyttävä suku, kiva nimi tai jotain muuta tällaista.
Mutta jos nyt esittelisin edes muutaman tuolta vanhimmasta päästä.
Wizzerriasta olen puhunut jo kauan ja mietin miten päin tahansa, se on eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista ikinä, mietti sitä nyt miltä kantilta tahansa. Sivuilta löytyy Wizin historiaa, ostin sen todellakin ensimmäisen kerran keväällä 2001 Liinun myyntitallista. Myin sen pois kesällä 2001 lopettaessani (ensimmäisen kerran), ostin sen takaisin joulukuussa 2001, myin sen Stiinulle joskus vuonna 2002 lopettaessani (toisen kerran) ja sitten se ostettiin Marineaan, jossa se varsoi useampia varsoja ja kuoli. Omistaessani sen ensimmäisej ja toisen kerran, kilpailin sillä aktiivisesti (tuon ajan mittapuulla) korkeimmissa koululuokissa.
Wizzerria näkyy tosiaan edelleen sukutauluissa, tai "näkyy", sehän on niin pitkällä suvuissa, ettei se taida ensimmäiseen viiteen polveen enää osua millään hevosella. Täysiverisuvuissa se vaikuttaa pojanpoikansa SK Grand Duken kautta ja RBSH-suvuissakin sitä näkee vielä.
Knabstrup-ori White Speedster tuli minulle yksityiseksi Marineaan loppuvuodesta 2002 (nyt ehkä ymmärrätte, miksi usein merkitsen sivujen tekopäivämäärän niiden alatunnisteeseen: en minä muuten tietäisi milloin mitäkin on tullut tehtyä!). Speedy oli aikanaan se rakastettu mamman kultamussukka, kilpailin sillä useissa eri lajeissa kentästä valjakkoon ja koulusta westerniin, ja kirjoitin päiväkirjaakin jonkin verran. Ja nykyään se on vanhimpia nimiä, mitä Ionicin knn-jalostuksessa tulee vastaan, ainoastaan jotkin harvat kalmoniemeläiset ovat vanhempia. Speedyn suora orilinjakin jatkuu, kun teetin sen pakasteesta ja yhdestä Ionicin ensimmäisistä knn-tammoista orivarsa Speed Ionin pitkän aikaa vanhan Speedyn kuoleman jälkeen.
Qvinnie K oli ensimmäinen koskaan ostamani ahaltek ja siis pitkän tarinan alku.
Kilimanjaro oli toinen ostamani ahaltek, joka varsoi ensimmäisen Gin-teken ikinä. Pitkän, pitkän tarinan toinen lause.
Haldi ja Grannuke olivat minulle tullessaan (vuodenvaihde 01-02) jo jossain määrin nimeä saaneita jalostushevosia, Grannukella myös kilpailin, mutta Haldi oli ihan puhdas siitostamma. Haldi tuli Kalmoniemestä, Grannukesta en muista ihan tarkalleen, saatoin ostaa sen suoraan Nightmaresista, mutta tuolloin hevoset saattoivat kiertää paljonkin eri omistajilla.
Orlov-ori Rakenlov Celeb oli minun ja Marinkan ensimmäinen kosketus ravimaailmaan, muistan miten riemuissamme olimme kun saimme tämän Rakenlovista! Ja sillä oli huikea ennätys sekä muistaakseni muutenkin ihan kohtuullinen kilpaura. Ja nimenomaan Celebin ja sen pojan MVS Srebran ansiota oli se, että Ionicissa aloitettiin orlovien kilpailutus ja jalostus ja ylipäänsä koko ravitouhu. Myönnän että edelleen tekee toisinaan niin kovin mieli palata siihen hommaan, mutta onneksi se mieliteko menee yleensä nopeasti pois, kun katsoo millä "aktiviteetilla" meidän raviponit ovat kilpailleet.
maanantaina, tammikuuta 20, 2014
Ionic 10v: Ensimmäiset virtuaalihevosemme
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Ensimmäiset virtuaalihevosemme
Anonyymi kysyi meiltä, että mitkä ovat meidän ensimmäiset virtuaalihevoset kautta aikain.
Sirpa: minähän aloitin omalla nimelläni virtuaalihevostelun keväällä 2005 (hitsi, siitäkin on kohta yhdeksän vuotta ja minä ajattelen vieläkin, että olen vain tällainen vasta-alkaja virtuaalimaailmassa), joten joku saattaisi luulla, ettei minulla varsinaista ensimmäistä hevosta ole koskaan ollutkaan, koska aloitin virallisesti muutaman sadan hevosen tallilla, näin vaatimattomasti.
Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä minulla oli virtuaalihevonen jo ennen sitä. Olin nimittäin alusta asti innostunut Ionicista sen verran, että halusin sieltä itselleni hevosen, sen mamman oman kultamussukan, jonka kanssa voisi harrastaa pienesti ja kirjoittaa päiväkirjaa. Hevoseksi valikoitu cleveland-ori Chapman's Ruford. Siellä on vielä päiväkirjakin tallella... Roni palasi Ionicin omistuksiin viimeistään silloin kun otin tallin ohjat omiin käsiini enkä sittemmin ole ehtinyt juuri haaveilla päiväkirjan kirjoittamisesta tai muusta tällaisesta. Myönnän kuitenkin, että Ronin lopettaminen alkuvuodesta 2006 oli ikävä asia, mutta pakkohan se oli. Kiitos takautuvan pakastesperma-mahdollisuuden, haluan Ronista vielä varsan!
Virginia: Zoom Dynamic! Ihan itse keksitty angloarabi-ruuna, kimo väriltään, lahjakas esteratsu, asiallinen käsitellä, muttei mikään pystyynkuollut nahjus. Paljon on muuttunut, ruuniahan ei enää ole, kilpaile en lainkaan, puhumattakaan nyt mistään päiväkirjan kirjoittamisesta (vuonna 2001 se oli se must-juttu, ei se muuten ollut yksäri lainkaan), suosin kouluratsastusta esteiden kustannuksella ja kimokammokin tuli jossain vaiheessa. Zoomin keksin tammikuun 2001 alussa, ensimmäinen talteen jäänyt päiväkirjamerkintä on 10.1.01, muttei ole mahdotonta etteikö jossain Expagessa olisi saattanut olla vielä vähän varhaisempia päiväkirjamerkintöjä.
Hyvin samoihin aikoihin keksin itselleni toisenkin hevosen, koulupainotteisen hannoverilaisen (muistaakseni!) tamman, Anna Kareninan, mutta myin sen pois aika äkkiä. Tämä oli ensimmäinen pettymykseni virtuaalihevosten kaupassa: Anna Karenina sai kai sivut itselleen, mutta sitä ei koskaan linkitetty sille tallille, mihin sen piti mennä ja niin se katosi aikaa myöten. Annan tilalle ostin tai keksin unkarinpuoliveriori Nagorjen, se oli musta, estepainotteinen ori.
Sitten 22.1.01 ostin Tuulenvireen tallilta sf-ori Cadillacin, joka puolestaan oli kenttähevonen. Cad muuten astui yhden tammankin, irlanninpuoliverisen nimeltä Assi's Angel, varsa oli FWB-tamma Angel VA. Harmi kyllä, en löytänyt mistään mitään tietoa, että se olisi vaikuttanut millään tavoin puoliverijalostuksessa.
Että kyllä juu, noita hevosia alkoi kertyä omistuksiini jo vuonna 2001, ei se siis ole mikään uusi juttu. Tuolloin tulin perustaneeksi oman tallinikin sitten, kilpatalli Virginian, jonka piti toimia aluksi welsh-siittola Blue Angelin alaisuudessa. Enemmän tuosta historiasta ja listaa noista omistamistani hevosista löytyy omasta historiikistani.
Noista hevosista on mainittava mm. Wizzerria, joka tuli omistuksiini ensimmäisen kerran jo tuolloin! Wizzerriahan vaikuttaa edelleen joissain suvuissa. Toinen maininnanarvoinen on hannover-tamma Starway's Marquize, ensimmäinen suvullinen hevoseni ikinä. Sen isä oli Starway's Running Star ja emä Starway's Quenie, molemmat kadonneet niin perusteellisesti että edes Google ei löydä mitään. Kasvattajan nimi oli Starway Stable, mutta nuo vanhemmat saattavat nimistään huolimatta olla EVM-hevosia. Marquizella eli Marilla oli muuten hoitaja ja se oli Marinka! Hän jatkoi hoitamista vielä senkin jälkeen kun myin Marin pois kesällä 2001.
Myös Cadilla oli jonkin aikaa hoitaja Matte, sen päiväkirja löytyi vielä. Molemmat hoitajat myös kilpailivat hoitsuillaan.
Ensimmäiset virtuaalihevosemme
Anonyymi kysyi meiltä, että mitkä ovat meidän ensimmäiset virtuaalihevoset kautta aikain.
Sirpa: minähän aloitin omalla nimelläni virtuaalihevostelun keväällä 2005 (hitsi, siitäkin on kohta yhdeksän vuotta ja minä ajattelen vieläkin, että olen vain tällainen vasta-alkaja virtuaalimaailmassa), joten joku saattaisi luulla, ettei minulla varsinaista ensimmäistä hevosta ole koskaan ollutkaan, koska aloitin virallisesti muutaman sadan hevosen tallilla, näin vaatimattomasti.
Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä minulla oli virtuaalihevonen jo ennen sitä. Olin nimittäin alusta asti innostunut Ionicista sen verran, että halusin sieltä itselleni hevosen, sen mamman oman kultamussukan, jonka kanssa voisi harrastaa pienesti ja kirjoittaa päiväkirjaa. Hevoseksi valikoitu cleveland-ori Chapman's Ruford. Siellä on vielä päiväkirjakin tallella... Roni palasi Ionicin omistuksiin viimeistään silloin kun otin tallin ohjat omiin käsiini enkä sittemmin ole ehtinyt juuri haaveilla päiväkirjan kirjoittamisesta tai muusta tällaisesta. Myönnän kuitenkin, että Ronin lopettaminen alkuvuodesta 2006 oli ikävä asia, mutta pakkohan se oli. Kiitos takautuvan pakastesperma-mahdollisuuden, haluan Ronista vielä varsan!
Virginia: Zoom Dynamic! Ihan itse keksitty angloarabi-ruuna, kimo väriltään, lahjakas esteratsu, asiallinen käsitellä, muttei mikään pystyynkuollut nahjus. Paljon on muuttunut, ruuniahan ei enää ole, kilpaile en lainkaan, puhumattakaan nyt mistään päiväkirjan kirjoittamisesta (vuonna 2001 se oli se must-juttu, ei se muuten ollut yksäri lainkaan), suosin kouluratsastusta esteiden kustannuksella ja kimokammokin tuli jossain vaiheessa. Zoomin keksin tammikuun 2001 alussa, ensimmäinen talteen jäänyt päiväkirjamerkintä on 10.1.01, muttei ole mahdotonta etteikö jossain Expagessa olisi saattanut olla vielä vähän varhaisempia päiväkirjamerkintöjä.
Hyvin samoihin aikoihin keksin itselleni toisenkin hevosen, koulupainotteisen hannoverilaisen (muistaakseni!) tamman, Anna Kareninan, mutta myin sen pois aika äkkiä. Tämä oli ensimmäinen pettymykseni virtuaalihevosten kaupassa: Anna Karenina sai kai sivut itselleen, mutta sitä ei koskaan linkitetty sille tallille, mihin sen piti mennä ja niin se katosi aikaa myöten. Annan tilalle ostin tai keksin unkarinpuoliveriori Nagorjen, se oli musta, estepainotteinen ori.
Sitten 22.1.01 ostin Tuulenvireen tallilta sf-ori Cadillacin, joka puolestaan oli kenttähevonen. Cad muuten astui yhden tammankin, irlanninpuoliverisen nimeltä Assi's Angel, varsa oli FWB-tamma Angel VA. Harmi kyllä, en löytänyt mistään mitään tietoa, että se olisi vaikuttanut millään tavoin puoliverijalostuksessa.
Että kyllä juu, noita hevosia alkoi kertyä omistuksiini jo vuonna 2001, ei se siis ole mikään uusi juttu. Tuolloin tulin perustaneeksi oman tallinikin sitten, kilpatalli Virginian, jonka piti toimia aluksi welsh-siittola Blue Angelin alaisuudessa. Enemmän tuosta historiasta ja listaa noista omistamistani hevosista löytyy omasta historiikistani.
Noista hevosista on mainittava mm. Wizzerria, joka tuli omistuksiini ensimmäisen kerran jo tuolloin! Wizzerriahan vaikuttaa edelleen joissain suvuissa. Toinen maininnanarvoinen on hannover-tamma Starway's Marquize, ensimmäinen suvullinen hevoseni ikinä. Sen isä oli Starway's Running Star ja emä Starway's Quenie, molemmat kadonneet niin perusteellisesti että edes Google ei löydä mitään. Kasvattajan nimi oli Starway Stable, mutta nuo vanhemmat saattavat nimistään huolimatta olla EVM-hevosia. Marquizella eli Marilla oli muuten hoitaja ja se oli Marinka! Hän jatkoi hoitamista vielä senkin jälkeen kun myin Marin pois kesällä 2001.
Myös Cadilla oli jonkin aikaa hoitaja Matte, sen päiväkirja löytyi vielä. Molemmat hoitajat myös kilpailivat hoitsuillaan.
sunnuntai, tammikuuta 19, 2014
Ionic 10v: Virtuaalihevosharrastuksen motiivit
Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Mitkä ovat meidän motiivimme harrastaa virtuaalihevosia?
Susanna kysyi meiltä muun muassa meidän motiiveista.
Virginia: Kysymys on vaikea, koska mitään yhtä selkeätä, kaikkien muiden ylitse menevää suurinta motiivia ei ole olemassa. Paitsi että tämä on kivaa, kun on löytänyt sen oman juttunsa (ks. edellinen postaus) ja minulla se oma juttu on jalostus ja rento tapa harrastaa.
Mutta jos nyt pitäisi muita motiiveja listata, niin ainakin seuraavat ovat hyviä syitä jatkaa harrastusta:
– no se kasvatus, minä olen ihan addiktoitunut sukuihin, vanhoihin nimiin, sukulinjoihin ja sen sellaiseen
– rodut, kun maailmassa on niin monta niin kiinnostavaa hevosrotua ja virtuaaliharrastus on yksi keino päästä niihin jollain tavoin kiinni (sillä me emme uusia rotuja valitessamme heitä tikalla rotulistasta jotain satunnaista osumaa vaan uusi rotu tulee meille aina jonkinlaisen taustatyön jälkeen)
– värit, vielä kun osaisi piirtää, niin saisi niitä Tetrarch-täpliä ja samppanjanhallakonpäistärikköjä sabinoita...
– kuvat, en minä ilman virtuaalihevosia puljaisi lainkaan näin paljon hevoskuvien kanssa
Sirpa: Allekirjoitan nuo kaikki Virginian mainitsemat asiat ja lisään listalle pari muuta juttua:
– käytännössä ilmainen harrastus, tietokone, nettiyhteys ja oma domain löytyy jo muutenkin, niin siinäpä oikeastaan ne, mitä virtuaalihevosten harrastamiseen tarvitaan. Vaikka kyllä tähän rahaakin saa uppoamaan, tv. nimimerkki "Sorruin sitten ostamaan muutaman kuvan"
– blogi, pidän kirjoittamisesta noin yleisesti ja tämä blogi tarjoaa hyvän kanavan siihen puuhaan sekä periaatteessa myös aihepiirin
– menestys, varsinkin laukkapuolella menestys maistuu erityisen hyvältä, koska sitä ei kaikille tipu automaattisesti eikä se ole aina 100% satunnaistakaan. Palkintosummat, arvokisavoitot, hienot statistiikat ovat jotain sellaista, millä voi mielestäni huoletta ylpeillä virtuaalimaailmassa.
– mahdollisuudet: meillä on virtuaalimaailmassa mahdollisuus omistaa pari tuhatta hevosta, kasvattaa niitä monen sadan varsan vuositahtia, varsan aikuistumiseenkaan ei mene neljää vuotta vaan neljä kuukautta, valita juuri niitä rotuja kuin itse haluaa ja sitten unohtaa ne miltei vuodeksi, kun muu elämä tulee väliin. Ei meinaan onnistuisi oikeilla hevosilla.
Ennen kaikkea tämä on minulle kuitenkin mukava, helppo harrastus, jota voi harrastaa kuten itse haluaa. Myönnän että olen monessa asiassa Virginian aivopesemä ja meidän mielipiteet harrastamisesta menevät aivan yksi yhteen, mutta minkäs minä sille voin, että sillä on niin hyviä periaatteita?
Mitkä ovat meidän motiivimme harrastaa virtuaalihevosia?
Susanna kysyi meiltä muun muassa meidän motiiveista.
Virginia: Kysymys on vaikea, koska mitään yhtä selkeätä, kaikkien muiden ylitse menevää suurinta motiivia ei ole olemassa. Paitsi että tämä on kivaa, kun on löytänyt sen oman juttunsa (ks. edellinen postaus) ja minulla se oma juttu on jalostus ja rento tapa harrastaa.
Mutta jos nyt pitäisi muita motiiveja listata, niin ainakin seuraavat ovat hyviä syitä jatkaa harrastusta:
– no se kasvatus, minä olen ihan addiktoitunut sukuihin, vanhoihin nimiin, sukulinjoihin ja sen sellaiseen
– rodut, kun maailmassa on niin monta niin kiinnostavaa hevosrotua ja virtuaaliharrastus on yksi keino päästä niihin jollain tavoin kiinni (sillä me emme uusia rotuja valitessamme heitä tikalla rotulistasta jotain satunnaista osumaa vaan uusi rotu tulee meille aina jonkinlaisen taustatyön jälkeen)
– värit, vielä kun osaisi piirtää, niin saisi niitä Tetrarch-täpliä ja samppanjanhallakonpäistärikköjä sabinoita...
– kuvat, en minä ilman virtuaalihevosia puljaisi lainkaan näin paljon hevoskuvien kanssa
Sirpa: Allekirjoitan nuo kaikki Virginian mainitsemat asiat ja lisään listalle pari muuta juttua:
– käytännössä ilmainen harrastus, tietokone, nettiyhteys ja oma domain löytyy jo muutenkin, niin siinäpä oikeastaan ne, mitä virtuaalihevosten harrastamiseen tarvitaan. Vaikka kyllä tähän rahaakin saa uppoamaan, tv. nimimerkki "Sorruin sitten ostamaan muutaman kuvan"
– blogi, pidän kirjoittamisesta noin yleisesti ja tämä blogi tarjoaa hyvän kanavan siihen puuhaan sekä periaatteessa myös aihepiirin
– menestys, varsinkin laukkapuolella menestys maistuu erityisen hyvältä, koska sitä ei kaikille tipu automaattisesti eikä se ole aina 100% satunnaistakaan. Palkintosummat, arvokisavoitot, hienot statistiikat ovat jotain sellaista, millä voi mielestäni huoletta ylpeillä virtuaalimaailmassa.
– mahdollisuudet: meillä on virtuaalimaailmassa mahdollisuus omistaa pari tuhatta hevosta, kasvattaa niitä monen sadan varsan vuositahtia, varsan aikuistumiseenkaan ei mene neljää vuotta vaan neljä kuukautta, valita juuri niitä rotuja kuin itse haluaa ja sitten unohtaa ne miltei vuodeksi, kun muu elämä tulee väliin. Ei meinaan onnistuisi oikeilla hevosilla.
Ennen kaikkea tämä on minulle kuitenkin mukava, helppo harrastus, jota voi harrastaa kuten itse haluaa. Myönnän että olen monessa asiassa Virginian aivopesemä ja meidän mielipiteet harrastamisesta menevät aivan yksi yhteen, mutta minkäs minä sille voin, että sillä on niin hyviä periaatteita?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)