Rimeyard Haflingers-niminen talli pompsahti eteen, kun kiinnostuin haflingereihin liittyvästä topikista ht.netissä. Kas kun meille juuri keksittiin Ioniciin muutama suvuton haflinger, ei voitu vastustaa kun Bob Langrishilla oli niin hienoja kuvia. No, ne eivät tietysti liity Rimeyardiin mitenkään.
Joka tapauksessa on mukava nähdä aktiivinen haflinger-kasvattaja. Kuvittelin, ettei haflinger-talleja juuri ole nykyisin, rotu on sellainen jota pidetään yleisenä, mutta joka ei oikeasti ole yleinen. Niinpä Rimeyardin löytyminen oikeasti ilahdutti. Eikä talli ole mikään viime viikolla perustettu! Se on kasvattanutkin jo vuodesta 2007 lähtien!
Talli itse on perussiisti ja nätti kaikkinensa, siellä viihtyy ihan huvikseen selailemassa asukkien sivuja. Yleisesti ottaen hevosilla on varsin hienot kuvat. Pientä sikakisauksen makua on kyllä aistittavissa, kun katselen varsinkin orien kisakalentereita, joihin lienee merkitty vain sijoitukset. No, ehkä pieni kauneusvirhe sallitaan muuten mukavalla tallilla.
keskiviikkona, elokuuta 12, 2009
Paljastuksia kulisseista
No, paljastuksia ja paljastuksia, kyllä nämä kaikki ovat ihan julkisia juttuja enkä näe mitenkään tärkeänä pitää niitä salassa, vaikka asiat eivät vielä välttämättä virallisia olekaan.
VRNJ:n toimintaan lähdin mukaan jonkinlaisena asiantuntijana, joka arvostelee tuomarikokelaiden lähettämiä koetuomarointeja. Lisäksi olen siellä myös tuomarina, luonnollisesti. Pitäisikin suunnitella omia VRNJ-näyttelyitä pidettäväksi piakkoin. VRNJ:n arvostelukaavake taitaa myös olla aika pitkälle se sama, jota itse ehdotin. Samanlainen lienee tulossa myös VNT:lle ja toisaalta YLA:n rakennepisteytyskaavake on aika pitkälti samankaltainen, sekin.
VRL:n alaisen arabianhevoskantakirjan ylläpitäjä Sanna kyseli kiinnostunutta tuomaria enkä voinut vastustaa halua ainakin kysyä arabi-ktk:sta. Kantakirjaustouhu on pysynyt samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 2003, kun toimin hetken aikaa lämminveristen ktk-tuomarina, ennen Marinean lopetusta syksyllä 2003.
Tämä kantakirjasysteemi tulee todennäköisesti olemaan vaikein, koska yksi tuomari antaa hevoselle vain yhden pistemäärän, 0-25 pistettä kokonaisarvosanaksi koko rakenteesta. Mitä katselin muutaman tilaisuuden pisteitä, on käytännön pisteskaala vieläkin suppeampi, yleensä pisteet osuvat välille 14-18. Se tarkoittaa sitä, että aika moni hevonen saa sen kolmospalkinnon. Minun täytyy yrittää kehittää jokin keino, jolla saan jotenkin järkevästi arvosteltua hevosen ja muunnettua sen ktk-pisteiksi.
Eikä tässä vielä kaikki!
Nyt myös YLA:n ylläpitäjä hakee päätuomaria puoliverisille ja lämminverisille sekä varatuomaria kylmäverisille. Puoliveriset ja osin myös lämminverisetkin olisivat minulle varsin tuttuja, mutta pohdin tuossa että kummankin päätuomarointi lienee varsin rankka puuha kun ainakin perinteisesti kummassakin luokassa on ollut paljon osallistujia. Puoliverituomarin paikasta haaveilen enemmän.
Tarvitsen kuitenkin roppakaupalla muistinvirkistystä YLA-tuomaroinnissa, koska siinähän rakenne on ainoastaan neljännes pisteistä. Muut neljännekset ovat sitten luonnekuvaus, suku ja kisakalenteri. Toivottavasti YLAlla on vielä selkeät pistetaulukot kaikkien arvosteltavien asioiden suhteen! Ja toivoa myös sopii, ettei tuomarointi ole muuttunut mitenkään ratkaisevan erilaiseksi vuodesta 2003, jolloin toimin paitsi ktk-tuomarina, myös YLA-tuomarina.
Hmm, toivon että näkisin vielä joskus sen päivän, että YLAssa rangaistaisiin tuntuvasti epärealistisesta kilpailemisesta, jopa niin että sikakisatut hevoset hylättäisiin ilman muuta vaikka muuten olisivat miten hyviä tahansa...
VRNJ:n toimintaan lähdin mukaan jonkinlaisena asiantuntijana, joka arvostelee tuomarikokelaiden lähettämiä koetuomarointeja. Lisäksi olen siellä myös tuomarina, luonnollisesti. Pitäisikin suunnitella omia VRNJ-näyttelyitä pidettäväksi piakkoin. VRNJ:n arvostelukaavake taitaa myös olla aika pitkälle se sama, jota itse ehdotin. Samanlainen lienee tulossa myös VNT:lle ja toisaalta YLA:n rakennepisteytyskaavake on aika pitkälti samankaltainen, sekin.
VRL:n alaisen arabianhevoskantakirjan ylläpitäjä Sanna kyseli kiinnostunutta tuomaria enkä voinut vastustaa halua ainakin kysyä arabi-ktk:sta. Kantakirjaustouhu on pysynyt samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 2003, kun toimin hetken aikaa lämminveristen ktk-tuomarina, ennen Marinean lopetusta syksyllä 2003.
Tämä kantakirjasysteemi tulee todennäköisesti olemaan vaikein, koska yksi tuomari antaa hevoselle vain yhden pistemäärän, 0-25 pistettä kokonaisarvosanaksi koko rakenteesta. Mitä katselin muutaman tilaisuuden pisteitä, on käytännön pisteskaala vieläkin suppeampi, yleensä pisteet osuvat välille 14-18. Se tarkoittaa sitä, että aika moni hevonen saa sen kolmospalkinnon. Minun täytyy yrittää kehittää jokin keino, jolla saan jotenkin järkevästi arvosteltua hevosen ja muunnettua sen ktk-pisteiksi.
Eikä tässä vielä kaikki!
Nyt myös YLA:n ylläpitäjä hakee päätuomaria puoliverisille ja lämminverisille sekä varatuomaria kylmäverisille. Puoliveriset ja osin myös lämminverisetkin olisivat minulle varsin tuttuja, mutta pohdin tuossa että kummankin päätuomarointi lienee varsin rankka puuha kun ainakin perinteisesti kummassakin luokassa on ollut paljon osallistujia. Puoliverituomarin paikasta haaveilen enemmän.
Tarvitsen kuitenkin roppakaupalla muistinvirkistystä YLA-tuomaroinnissa, koska siinähän rakenne on ainoastaan neljännes pisteistä. Muut neljännekset ovat sitten luonnekuvaus, suku ja kisakalenteri. Toivottavasti YLAlla on vielä selkeät pistetaulukot kaikkien arvosteltavien asioiden suhteen! Ja toivoa myös sopii, ettei tuomarointi ole muuttunut mitenkään ratkaisevan erilaiseksi vuodesta 2003, jolloin toimin paitsi ktk-tuomarina, myös YLA-tuomarina.
Hmm, toivon että näkisin vielä joskus sen päivän, että YLAssa rangaistaisiin tuntuvasti epärealistisesta kilpailemisesta, jopa niin että sikakisatut hevoset hylättäisiin ilman muuta vaikka muuten olisivat miten hyviä tahansa...
keskiviikkona, elokuuta 05, 2009
Uusia venäläisiä ja laukkahevosia
Tarvinnee taas esitellä uusia tuontihevosia, kun tässä viime aikoina on sellaisia muutama tullut.
Ensinnäkin venäläisiä. Terskejä ja tekkejä on vaikka muille jakaa, budjonnyja, doneja ukrainanratsuhevosia ja orlov-rostoptshinejakin on joitain kappaleita. Nyt tuli muutamia vähän harvinaisempia otuksia lisää:
iomud-o Nazarlan GA
kabard-o Okhropir GA
kabard-t Kohara GA
iomud-t Leylashka GA
kabard-t Takouh GA
Ei liene erikseen tarpeellista sanoa, että kiinnostuneille näistä saa sekä puhdasrotuisia että RBSH-tilausvarsoja.
Kuten sanoin aiemmin, CAS-vuosi alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan, joten ensi vuodeksi pitäisi keksiä jostain taas uutta verta radoille kun nyt olevat hevoset nousevat tasoilta eteenpäin. Nyt on myös hyvä aika keksiä kaksivuotiaita stayereita, jotka ehtivät tässä vielä kaksivuotiskauden lopulla kokeilemaan kisaamista lyhyillä matkoilla ja ovat sitten ensi vuonna iskussa pidemmille matkoille. Näissä ei sinänsä ole mitään erikoisen katsomisen arvoista vielä, kunhan nyt esittelen nimet:
xx-r Dawn Zone GA
xx-t Fruitfact GA
xx-t Jane Doe GA
xx-t Vanilla Way GA
Risuestepuolellekin tuli pari uutta tulokasta:
xx-t Giselle II GA
x-r Montecaldo GA
xx-t My Bonnie Blue GA
Ensinnäkin venäläisiä. Terskejä ja tekkejä on vaikka muille jakaa, budjonnyja, doneja ukrainanratsuhevosia ja orlov-rostoptshinejakin on joitain kappaleita. Nyt tuli muutamia vähän harvinaisempia otuksia lisää:
iomud-o Nazarlan GA
kabard-o Okhropir GA
kabard-t Kohara GA
iomud-t Leylashka GA
kabard-t Takouh GA
Ei liene erikseen tarpeellista sanoa, että kiinnostuneille näistä saa sekä puhdasrotuisia että RBSH-tilausvarsoja.
Kuten sanoin aiemmin, CAS-vuosi alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan, joten ensi vuodeksi pitäisi keksiä jostain taas uutta verta radoille kun nyt olevat hevoset nousevat tasoilta eteenpäin. Nyt on myös hyvä aika keksiä kaksivuotiaita stayereita, jotka ehtivät tässä vielä kaksivuotiskauden lopulla kokeilemaan kisaamista lyhyillä matkoilla ja ovat sitten ensi vuonna iskussa pidemmille matkoille. Näissä ei sinänsä ole mitään erikoisen katsomisen arvoista vielä, kunhan nyt esittelen nimet:
xx-r Dawn Zone GA
xx-t Fruitfact GA
xx-t Jane Doe GA
xx-t Vanilla Way GA
Risuestepuolellekin tuli pari uutta tulokasta:
xx-t Giselle II GA
x-r Montecaldo GA
xx-t My Bonnie Blue GA
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Metsästysratsastus?
Aina ajoittain jostain kivenkolosta punkeaa ihmisiä, jotka väittävät että heillä on huntereita. Oikeastihan se on mahdotonta, ei ole olemassa huntereita, jos ei ole olemassa metsästystä ratsain. Hunter ei ole rotu, se on tyyppi, jota käytetään metsästysratsuna. Tosin joskus huntereiksi nimetään myös hevosia, jotka kilpailevat USA:ssa ja Britanniassa ns. hunter-luokissa.
Mutta mennään nyt siihen varsinaiseen metsästysratsastukseen ja siinä käytettäviin oikeisiin huntereihin (engl. field hunter erotuksena show hunterista). Hunterin ulkonäöllä tai sukutaululla ei ole mitään väliä, tärkeintä on se, että se on hyvä metsästysratsu. Hyvät metsästysominaisuudetkin vaihtelevat alueittain ja toisaalta varsinkin kokemattomat ja vanhemmat ihmiset saattavat käyttää rauhallisempia ja tuhdimpia cobien tyyppisiä hevosia.
Hunterin tärkeimmät piirteet liittyvät kuitenkin siihen, että hevonen jaksaa, pystyy ja osaa turvallisesti kantaa ratsastajaa selässään metsästysretkellä, jossa voi tulla eteen yhtä ja toista. Lisäksi hyvä metsästysratsu joutuu hommiinsa talvisaikaan liki joka viikonloppu, joten sen on oltava terverakenteinen ja terve ylipäänsä.
- varovaisuus ja omien aivojen käyttö, ei siis rynni päättömästi muiden perässä eikä yritä hypätä mahdottomia esteitä
- varmajalkaisuus ja hyppykyky, jos tosin hunterien ei tarvitse olla mitään 150 sentin esteluokkien hyppääjiä. Reilu metri riittänee hyvin.
- hyvä luonne, rauhallinen ja moitteeton käsitellä, helppo hoitaa ja kuljettaa
- maastovarma ihan ehdottomasti
- hyvät, terveet jalat
- kestävä noin muutenkin
- tasapainoisesti liikkuva ja tasapainossa pysyvä, vaikka maasto olisi vaikeampaakin
Hunterien tyyppi voi vaihdella raskaahkosta, cobimaisesta tai jopa kevyen työhevosen tyyppisestä kevyeen täysiverityyppiseen hevoseen. Tyyppi riippuu vähän siitä, millaisessa maastossa metsästetään.
Raskas, mäkinen, kenties raskaspohjainenkin maasto vaatii rotevan ja rauhallisen hevosen, joka jaksaa nurkumatta puurtaa tällaisessa maastossa, vaikkei niin kovin nopea olisikaan.
Sen sijaan tasainen, varsin paljon pelloista ja niityistä koostuva maasto puolestaan kaipaa jo nopeampaa ja kevyempää hevosta.
Jos maastossa on paljon aitoja, ojia ja muita esteitä, se vaatii luonnollisesti enemmän hyppykykyä kuin sellainen maasto, jossa näitä ei ole. Koskaanhan ei perinteisessä metsästyksessä kuitenkaan ole tiedetty mihin kettu (tai muu riistaeläin) menee, joten eteen on voinut tulla yllättäviäkin hyppyjä.
Huntereiden suku voi olla tyystin tuntematonta, ne ovat usein joitain risteytyksiä. Monissa on mukana täysiveristä, perinteisesti clevelandinruunikon ja täysiverisen risteytykset ovat tuottaneet hyviä huntereita (mehän olemme ehkä puuhaamassa virtuaalista rotuakin näistä risteytyksistä), samoin kuin irlannintyöhevosen ja täysiverisen. Viimeksi mainittu onkin vakiintunut tai vakiintumassa roduksi reaalimaailmassa, nimeltään se on varsin ennalta-arvattavasti Irish Hunter, irlanninhunter.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita vaihtoehtoja, hunterin taustalta voi löytyä ihan mitä vain: poneja, erityisesti brittiläisiä poneja, angloarabeja, ehkä arabejakin, joskus työhevosia tai puoliverisiä.
Tämä pitkänlainen alkuselostus johtuu siitä, että eilen taas välähti ja havahduin miettimään, jos sitä järjestäisi Ionicissa metsästysratsastuksia. Kilpailuhan se ei ole eikä siitä saa mitään hienoja titteleitä eikä ranking-pisteitä eikä semmoisia. Lähinnä siis ihan huvin vuoksi.
Ajatus oli, että kirjoittaisimme ensin metsästyksen "käsikirjoituksen", josta kävisi ilmi tietysti päivämäärä, millaisessa maastossa ratsastetaan, millaisia esteitä ehkä on tulossa, millainen hevonen olisi paras tähän metsästykseen, miten pitkä reitti on ja muuta sellaista, mikä tuntuu tärkeältä. Kun tämä on tehty, saisi ratsukoita ilmoittautua mukaan, kukin ratsastaja aina yhdellä hevosella. Hevosen sivulle tulisi tarjota linkki, sieltä pitäisi löytyä jonkinlainen luonnekuvaus ja ehkä myös kuva.
Kun seurue olisi täynnä ja metsästyspäivä tulossa, kirjoittaisimme kuvauksen metsästyksen kulusta. Jokainen osallistuja saisi halutessaan kirjoittaa tämän jälkeen myös oman versionsa tarinasta, sen ei tarvitsisi olla pitkä, mutta noudatella tuon kuvauksen tapahtumia ja linjoja. Tämä ei olisi pakko, tiedän tai ainakin arvaan, miten vaikeata ihmisiä on vaatia kirjoittamaan mitään. Kuvauksen voisi myös halutessaan kopioida joko kokonaan tai osittain hevosensa sivulle, jos siltä tuntuu.
Jos sopivaa hevosta ei omasta tallista löydy, meiltä Ionicista kyllä irtoaisi lainaan soveltuvia metsästysratsuja, täytyisi vain katsella sopivia hevosia ja kirjoittaa niille luonnekuvaukset. Hevosen lainaaja saisi esittää toiveita millaisen hevosen hän haluaa.
Olisikos osallistujia tämmöiseen?
Mutta mennään nyt siihen varsinaiseen metsästysratsastukseen ja siinä käytettäviin oikeisiin huntereihin (engl. field hunter erotuksena show hunterista). Hunterin ulkonäöllä tai sukutaululla ei ole mitään väliä, tärkeintä on se, että se on hyvä metsästysratsu. Hyvät metsästysominaisuudetkin vaihtelevat alueittain ja toisaalta varsinkin kokemattomat ja vanhemmat ihmiset saattavat käyttää rauhallisempia ja tuhdimpia cobien tyyppisiä hevosia.
Hunterin tärkeimmät piirteet liittyvät kuitenkin siihen, että hevonen jaksaa, pystyy ja osaa turvallisesti kantaa ratsastajaa selässään metsästysretkellä, jossa voi tulla eteen yhtä ja toista. Lisäksi hyvä metsästysratsu joutuu hommiinsa talvisaikaan liki joka viikonloppu, joten sen on oltava terverakenteinen ja terve ylipäänsä.
- varovaisuus ja omien aivojen käyttö, ei siis rynni päättömästi muiden perässä eikä yritä hypätä mahdottomia esteitä
- varmajalkaisuus ja hyppykyky, jos tosin hunterien ei tarvitse olla mitään 150 sentin esteluokkien hyppääjiä. Reilu metri riittänee hyvin.
- hyvä luonne, rauhallinen ja moitteeton käsitellä, helppo hoitaa ja kuljettaa
- maastovarma ihan ehdottomasti
- hyvät, terveet jalat
- kestävä noin muutenkin
- tasapainoisesti liikkuva ja tasapainossa pysyvä, vaikka maasto olisi vaikeampaakin
Hunterien tyyppi voi vaihdella raskaahkosta, cobimaisesta tai jopa kevyen työhevosen tyyppisestä kevyeen täysiverityyppiseen hevoseen. Tyyppi riippuu vähän siitä, millaisessa maastossa metsästetään.
Raskas, mäkinen, kenties raskaspohjainenkin maasto vaatii rotevan ja rauhallisen hevosen, joka jaksaa nurkumatta puurtaa tällaisessa maastossa, vaikkei niin kovin nopea olisikaan.
Sen sijaan tasainen, varsin paljon pelloista ja niityistä koostuva maasto puolestaan kaipaa jo nopeampaa ja kevyempää hevosta.
Jos maastossa on paljon aitoja, ojia ja muita esteitä, se vaatii luonnollisesti enemmän hyppykykyä kuin sellainen maasto, jossa näitä ei ole. Koskaanhan ei perinteisessä metsästyksessä kuitenkaan ole tiedetty mihin kettu (tai muu riistaeläin) menee, joten eteen on voinut tulla yllättäviäkin hyppyjä.
Huntereiden suku voi olla tyystin tuntematonta, ne ovat usein joitain risteytyksiä. Monissa on mukana täysiveristä, perinteisesti clevelandinruunikon ja täysiverisen risteytykset ovat tuottaneet hyviä huntereita (mehän olemme ehkä puuhaamassa virtuaalista rotuakin näistä risteytyksistä), samoin kuin irlannintyöhevosen ja täysiverisen. Viimeksi mainittu onkin vakiintunut tai vakiintumassa roduksi reaalimaailmassa, nimeltään se on varsin ennalta-arvattavasti Irish Hunter, irlanninhunter.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita vaihtoehtoja, hunterin taustalta voi löytyä ihan mitä vain: poneja, erityisesti brittiläisiä poneja, angloarabeja, ehkä arabejakin, joskus työhevosia tai puoliverisiä.
Tämä pitkänlainen alkuselostus johtuu siitä, että eilen taas välähti ja havahduin miettimään, jos sitä järjestäisi Ionicissa metsästysratsastuksia. Kilpailuhan se ei ole eikä siitä saa mitään hienoja titteleitä eikä ranking-pisteitä eikä semmoisia. Lähinnä siis ihan huvin vuoksi.
Ajatus oli, että kirjoittaisimme ensin metsästyksen "käsikirjoituksen", josta kävisi ilmi tietysti päivämäärä, millaisessa maastossa ratsastetaan, millaisia esteitä ehkä on tulossa, millainen hevonen olisi paras tähän metsästykseen, miten pitkä reitti on ja muuta sellaista, mikä tuntuu tärkeältä. Kun tämä on tehty, saisi ratsukoita ilmoittautua mukaan, kukin ratsastaja aina yhdellä hevosella. Hevosen sivulle tulisi tarjota linkki, sieltä pitäisi löytyä jonkinlainen luonnekuvaus ja ehkä myös kuva.
Kun seurue olisi täynnä ja metsästyspäivä tulossa, kirjoittaisimme kuvauksen metsästyksen kulusta. Jokainen osallistuja saisi halutessaan kirjoittaa tämän jälkeen myös oman versionsa tarinasta, sen ei tarvitsisi olla pitkä, mutta noudatella tuon kuvauksen tapahtumia ja linjoja. Tämä ei olisi pakko, tiedän tai ainakin arvaan, miten vaikeata ihmisiä on vaatia kirjoittamaan mitään. Kuvauksen voisi myös halutessaan kopioida joko kokonaan tai osittain hevosensa sivulle, jos siltä tuntuu.
Jos sopivaa hevosta ei omasta tallista löydy, meiltä Ionicista kyllä irtoaisi lainaan soveltuvia metsästysratsuja, täytyisi vain katsella sopivia hevosia ja kirjoittaa niille luonnekuvaukset. Hevosen lainaaja saisi esittää toiveita millaisen hevosen hän haluaa.
Olisikos osallistujia tämmöiseen?
maanantaina, heinäkuuta 27, 2009
Virtuaalimaailman pirstaleisuus
Ht.nettiläiset kantoivat taas kultajyviä eteeni puhuessaan vaikutusvaltaisimmista virtuaalitalleista. Muutama sanoikin siellä, ettei nykyisin enää ole sellaisia kaikkien mielestä vaikutusvaltaisia talleja. Virtuaalimaailma on pirstaloitunut pienempiin piireihin eikä mitään sellaista todella yhdistävää tekijää oikeastaan olekaan enää.
Tottahan se on.
Toista se oli ennen, oli Liinun virtuaalitalli, Hepohullu ja Brise Estate, Greymask's, Koululaakso ja jossain määrin myös Angelniemi ja Kalmoniemi. Moni näistä oli varsinainen allround-talli, oli tuntitoimintaa, hoitajatoimintaa, joka lajin kisatoimintaa, useiden eri rotujen kasvatusta. Liinukin kasvatti ainakin puoliverisiä ja welshejä, joitain hämäriä muistikuvia on myös suomenhevosista, shetlanninponeista, newforesteista, vuonohevosista ja niin edelleen. Greymaskilla oli valikoimissa puoliveriset, arabit ja jonkin sorttisia ponejakin oli sekä jossain vaiheessa tiettävästi myös muutama ravuri. Brise Estate oli noista oikeastaan erikoistunein, se keskittyi vain puoliverisiin, mutta koska pv:t kuuluivat likimain kaikkien muidenkin tallien valikoimaan ainakin jossain määrin, ei Brisekään ollut eristäytynyt omaan puoliverimaailmaansa.
Ravimaailma oli tietysti tuolloinkin jossain määrin oma juttunsa, Jouhela, Monnin ravitalli ja mitähän muita puhtaasti ravitalleja tuolloin olikaan. En tunne näitä valitettavasti, koska en tuolloin itse liikkunut ravimaailmassa lainkaan. Sitä en tiedä milloin VRER on perustettu, mutta jos se tuli kovinkin aikaisessa vaiheessa kuvioihin, niin varmasti tuon ajan (puhumme siis 2000-luvun aivan ensimmäisistä vuosista) ravitallit löysivät oman yhteisönsä sieltä. Itsehän olen ravimaailmaan tutustunut vasta joskus vuonna 2003 kun Marineaan hankittiin ensimmäinen ravuri ori, nimenomaan Jouhelan (myöhemmin Rakenlovin) kasvatti Rakenlov Celeb.
Ehkä tällöin ainoa jako oli Expage-tallit vs. muut, mutta Expage-talleillakin tunnettiin ja tiedettiin kyllä nuo muut tallit, ainakin tunnetuimmat. Ja minunkin uran alkuaikoina expage oli niin yleisesti käytössä, että sitä ei tuolloin pidetty minään rupusarjana automaattisesti. Se tuli kuvioihin vasta myöhemmin.
Niin, nykyisin ei tällaisia yleismaailmallisia talleja enää ole, kuten ei oikeastaan ole yleistä virtuaalimaailmaakaan enää. Edes VRL ei pysty toimimaan kaikkien blokkien (ts. ryhmittymä, liittoutuma) "äitinä", suurena sateenvarjona, jonka alle kaikki kootaan. Ravipiirit ja alati kasvavat laukkapiirit ovat tyystin VRL:n ulkopuolella ja tulevat todennäköisesti siellä pysymäänkin. Ja VRL:llekin on koko ajan olemassa ainakin mutinan tasolla vastaliike, villit kisat lienevät vielä hengissä ja eiväthän suinkaan kaikki ratsutallit, omistajat tai hevoset ole rekisteröityjä VRL:ään. Joidenkin mielestä se ei ole tarpeellista, mutta olen ollut haistavinani tiettyjä viitteitä siihen suuntaan, että jotkut suhtautuvat asiaan ainakin lievän anarkistisesti: "VRL on turha, emme tarvitse VRL:ää mihinkään".
Mutta ei VRL:nkään alla olla mitenkään yhtenäisiä. On puoliveritalleja, on askellajitalleja, on issikkatalleja, on arabitalleja, on harvinaisia rotuja kasvattavia talleja, kai vissiin vielä suomenhevostallejakin ja niin edelleen eikä näillä ole mitään tekemistä keskenään. Omistajat eivät tunne toisiaan, eivät tarvitse toisia, eivät ole kiinnostuneita toisista. Ja miksipä olisivatkaan? Eihän heillä ole mitään yhteistä.
Tätä kirjoitusta pohtiessani ymmärsin myös syyn siihen, miksi me olemme niin yksin. Virtuaalimaailmassa Ionic muodostaa oman lokosensa, jossa se on yksin eikä kukaan tule rajoille koputtelemaan. Ionic on kaikkea eikä oikein mitään.
Meitä ei oikein hyväksytä arabitallien blokkiin, koska vaikka meillä on arabeja, meillä on myös paljon muita rotuja. Ja Ionichan on aina profiloitunut harvinaisten rotujen kotina, ei sellainen voi arabitalli olla, vaikka parisataa arabia onkin tallissa. Eikä hevosilla kisata.
Eikä Ionic oikein sulaudu askellajitallienkaan joukkoon, koska vain murto-osa hevosistamme on askellajihevosia. On niitä silti kymmenittäin.´ Eikä hevosilla kisata.
Puoliveritalleihin meidän on turha luulla lukeutuvamme, vaikka meillä on ehkä enemmän puoliverisiä tallissa, mitä monella pienellä kasvattajalla. Eikä hevosilla kisata.
Aika monet harvinaistenkin rotujen kasvattajat karsastavat meitä, koska meillä on niin montaa eri rotua, vaikka kaikki ovatkin harvinaisia. Eikä hevosilla kisata.
Emme oikein kuulu sen paremmin edes näiden "rentojen" tallien joukkoon, niiden joiden hevosilla ei kisata vaan keskitytään muuhun toimintaan. Kas kun meillä kasvatetaan liikaa ja kirjoitetaan liian vähän luonteita.
Emmekä ole oikein kunnollinen siittolakaan, koska hevosilla ei ole luonteita, rakennekuvia eikä niillä kisata.
Suurtalliksi Ionic lienee liian suuri.
Eikä meitä omistajia oikein huolita vanhempien virtuaalihevostelijoiden joukkioonkaan, koska olemme liian vanhoja, emme irkkaa eikä tallimme ole php:llä tehtyjä.
Minä olen kuitenkin sen verran vanha käpy, etten suostu itse asettumaan mihinkään blokkiin vaan pyrin pitämään silmäni auki ja mieleni avoinna joka sortin talleille. Ainoastaan ravimaailman kanssa olen joutunut nyt tunnustamaan, että se ei ole enää minua varten, ei ainakaan hevosenomistajana. Liikaa kisaajia, kalenteria täytyisi seurata päivittäin, että pääsisi edes joskus mukaan, liian paljon raveja jää pitämättä loppuun ja muutenkin tuloksia saa odotella ihan työkseen. Myös sikakisaamiseen panostavat tallit saisivat minun puolestani jäädä lillumaan omiin liemiinsä, mutta tästä joudun joustamaan, näitä talleja kun on niin paljon.
Harvinaiset rodut ovat tietysti aina kovin lähellä sydäntäni, mutten halua rajoittua pelkästään niihin. Siitähän kertoo Ionicin suuri arabimääräkin.
Tottahan se on.
Toista se oli ennen, oli Liinun virtuaalitalli, Hepohullu ja Brise Estate, Greymask's, Koululaakso ja jossain määrin myös Angelniemi ja Kalmoniemi. Moni näistä oli varsinainen allround-talli, oli tuntitoimintaa, hoitajatoimintaa, joka lajin kisatoimintaa, useiden eri rotujen kasvatusta. Liinukin kasvatti ainakin puoliverisiä ja welshejä, joitain hämäriä muistikuvia on myös suomenhevosista, shetlanninponeista, newforesteista, vuonohevosista ja niin edelleen. Greymaskilla oli valikoimissa puoliveriset, arabit ja jonkin sorttisia ponejakin oli sekä jossain vaiheessa tiettävästi myös muutama ravuri. Brise Estate oli noista oikeastaan erikoistunein, se keskittyi vain puoliverisiin, mutta koska pv:t kuuluivat likimain kaikkien muidenkin tallien valikoimaan ainakin jossain määrin, ei Brisekään ollut eristäytynyt omaan puoliverimaailmaansa.
Ravimaailma oli tietysti tuolloinkin jossain määrin oma juttunsa, Jouhela, Monnin ravitalli ja mitähän muita puhtaasti ravitalleja tuolloin olikaan. En tunne näitä valitettavasti, koska en tuolloin itse liikkunut ravimaailmassa lainkaan. Sitä en tiedä milloin VRER on perustettu, mutta jos se tuli kovinkin aikaisessa vaiheessa kuvioihin, niin varmasti tuon ajan (puhumme siis 2000-luvun aivan ensimmäisistä vuosista) ravitallit löysivät oman yhteisönsä sieltä. Itsehän olen ravimaailmaan tutustunut vasta joskus vuonna 2003 kun Marineaan hankittiin ensimmäinen ravuri ori, nimenomaan Jouhelan (myöhemmin Rakenlovin) kasvatti Rakenlov Celeb.
Ehkä tällöin ainoa jako oli Expage-tallit vs. muut, mutta Expage-talleillakin tunnettiin ja tiedettiin kyllä nuo muut tallit, ainakin tunnetuimmat. Ja minunkin uran alkuaikoina expage oli niin yleisesti käytössä, että sitä ei tuolloin pidetty minään rupusarjana automaattisesti. Se tuli kuvioihin vasta myöhemmin.
Niin, nykyisin ei tällaisia yleismaailmallisia talleja enää ole, kuten ei oikeastaan ole yleistä virtuaalimaailmaakaan enää. Edes VRL ei pysty toimimaan kaikkien blokkien (ts. ryhmittymä, liittoutuma) "äitinä", suurena sateenvarjona, jonka alle kaikki kootaan. Ravipiirit ja alati kasvavat laukkapiirit ovat tyystin VRL:n ulkopuolella ja tulevat todennäköisesti siellä pysymäänkin. Ja VRL:llekin on koko ajan olemassa ainakin mutinan tasolla vastaliike, villit kisat lienevät vielä hengissä ja eiväthän suinkaan kaikki ratsutallit, omistajat tai hevoset ole rekisteröityjä VRL:ään. Joidenkin mielestä se ei ole tarpeellista, mutta olen ollut haistavinani tiettyjä viitteitä siihen suuntaan, että jotkut suhtautuvat asiaan ainakin lievän anarkistisesti: "VRL on turha, emme tarvitse VRL:ää mihinkään".
Mutta ei VRL:nkään alla olla mitenkään yhtenäisiä. On puoliveritalleja, on askellajitalleja, on issikkatalleja, on arabitalleja, on harvinaisia rotuja kasvattavia talleja, kai vissiin vielä suomenhevostallejakin ja niin edelleen eikä näillä ole mitään tekemistä keskenään. Omistajat eivät tunne toisiaan, eivät tarvitse toisia, eivät ole kiinnostuneita toisista. Ja miksipä olisivatkaan? Eihän heillä ole mitään yhteistä.
Tätä kirjoitusta pohtiessani ymmärsin myös syyn siihen, miksi me olemme niin yksin. Virtuaalimaailmassa Ionic muodostaa oman lokosensa, jossa se on yksin eikä kukaan tule rajoille koputtelemaan. Ionic on kaikkea eikä oikein mitään.
Meitä ei oikein hyväksytä arabitallien blokkiin, koska vaikka meillä on arabeja, meillä on myös paljon muita rotuja. Ja Ionichan on aina profiloitunut harvinaisten rotujen kotina, ei sellainen voi arabitalli olla, vaikka parisataa arabia onkin tallissa. Eikä hevosilla kisata.
Eikä Ionic oikein sulaudu askellajitallienkaan joukkoon, koska vain murto-osa hevosistamme on askellajihevosia. On niitä silti kymmenittäin.´ Eikä hevosilla kisata.
Puoliveritalleihin meidän on turha luulla lukeutuvamme, vaikka meillä on ehkä enemmän puoliverisiä tallissa, mitä monella pienellä kasvattajalla. Eikä hevosilla kisata.
Aika monet harvinaistenkin rotujen kasvattajat karsastavat meitä, koska meillä on niin montaa eri rotua, vaikka kaikki ovatkin harvinaisia. Eikä hevosilla kisata.
Emme oikein kuulu sen paremmin edes näiden "rentojen" tallien joukkoon, niiden joiden hevosilla ei kisata vaan keskitytään muuhun toimintaan. Kas kun meillä kasvatetaan liikaa ja kirjoitetaan liian vähän luonteita.
Emmekä ole oikein kunnollinen siittolakaan, koska hevosilla ei ole luonteita, rakennekuvia eikä niillä kisata.
Suurtalliksi Ionic lienee liian suuri.
Eikä meitä omistajia oikein huolita vanhempien virtuaalihevostelijoiden joukkioonkaan, koska olemme liian vanhoja, emme irkkaa eikä tallimme ole php:llä tehtyjä.
Minä olen kuitenkin sen verran vanha käpy, etten suostu itse asettumaan mihinkään blokkiin vaan pyrin pitämään silmäni auki ja mieleni avoinna joka sortin talleille. Ainoastaan ravimaailman kanssa olen joutunut nyt tunnustamaan, että se ei ole enää minua varten, ei ainakaan hevosenomistajana. Liikaa kisaajia, kalenteria täytyisi seurata päivittäin, että pääsisi edes joskus mukaan, liian paljon raveja jää pitämättä loppuun ja muutenkin tuloksia saa odotella ihan työkseen. Myös sikakisaamiseen panostavat tallit saisivat minun puolestani jäädä lillumaan omiin liemiinsä, mutta tästä joudun joustamaan, näitä talleja kun on niin paljon.
Harvinaiset rodut ovat tietysti aina kovin lähellä sydäntäni, mutten halua rajoittua pelkästään niihin. Siitähän kertoo Ionicin suuri arabimääräkin.
perjantaina, heinäkuuta 24, 2009
Rifiuti Arabians
Rifiuti Arabians on ainakin minulle ihan uusi tuttavuus ja taitaa olla varsin uusi talli virtuaalimaailmassa noin yleensäkin. Tunnustan suhtautuvani tällaisiin "eilen" perustettuihin arabitalleihin tietyllä varauksella, mutta Rifiutiin kannatti kyllä perehtyä paremminkin.
Ensinnäkin siellä on aika paljon hevosia. Ei mitään kahden oriin ja kolmen tamman kanssa väkästelyä, vaan hevosten määrä lasketaan kymmenissä. Sieltä löytyy jokaiselle oma suosikki ja tammoilleenkin jos oria etsii, niin valikoimaa on kyllä. Hevosilla on yleisesti ottaen persoonalliset kuvat, ei aina niitä maailman täydellisimpiä rakennekuvia vaan on liikekuvaa, pääkuvaa, ratsastuskuvaa ja niin edelleen. Hevosten kuvien tekijänoikeustietoja jäin kuitenkin kaipailemaan.
Ja mikä kaikkein parasta: hevosten koulutustasot ovat järkeviä, ihan jokaista en katsonut vielä läpi, mutta suurimman osan kuitenkin eikä joukkoon mahtunut ainoatakaan järjettömän korkean koulutustason omaavaa hevosta. Ja myös kisakalenterit joko puuttuivat kokonaan tai ainakin olivat järjellisen mittaisia (varsinkin verraten Ginin esittelemään sankariin). Tietysti talli on uusi eikä hevosilla ole ehdittykään vielä kilpailla paljoa, mutta silti etusivulta pisti silmään sanapari "villit kisat". Ehkäpä tämän tallin omistaja ei ole kisakärpäsen kauttaaltaan pilaama virtuaalihevostelija.
Jäämme mielenkiinnolla seurailemaan Rifiutin taivalta tulevaisuudessa. Harvoin jos koskaan mikään aloitteleva arabisiittola on vaikuttanut näin ehdottoman positiiviselta tuttavuudelta. Meiltä tulee varmasti tammavieraita tallin oreille ja mielessä kävi jopa, että jos sitä poikkeaisi tavoistaa ja ottaisi Rifiutista jopa hoitohevosen... Katsotaan, kauhea mieliteko ainakin tuli.
Ensinnäkin siellä on aika paljon hevosia. Ei mitään kahden oriin ja kolmen tamman kanssa väkästelyä, vaan hevosten määrä lasketaan kymmenissä. Sieltä löytyy jokaiselle oma suosikki ja tammoilleenkin jos oria etsii, niin valikoimaa on kyllä. Hevosilla on yleisesti ottaen persoonalliset kuvat, ei aina niitä maailman täydellisimpiä rakennekuvia vaan on liikekuvaa, pääkuvaa, ratsastuskuvaa ja niin edelleen. Hevosten kuvien tekijänoikeustietoja jäin kuitenkin kaipailemaan.
Ja mikä kaikkein parasta: hevosten koulutustasot ovat järkeviä, ihan jokaista en katsonut vielä läpi, mutta suurimman osan kuitenkin eikä joukkoon mahtunut ainoatakaan järjettömän korkean koulutustason omaavaa hevosta. Ja myös kisakalenterit joko puuttuivat kokonaan tai ainakin olivat järjellisen mittaisia (varsinkin verraten Ginin esittelemään sankariin). Tietysti talli on uusi eikä hevosilla ole ehdittykään vielä kilpailla paljoa, mutta silti etusivulta pisti silmään sanapari "villit kisat". Ehkäpä tämän tallin omistaja ei ole kisakärpäsen kauttaaltaan pilaama virtuaalihevostelija.
Jäämme mielenkiinnolla seurailemaan Rifiutin taivalta tulevaisuudessa. Harvoin jos koskaan mikään aloitteleva arabisiittola on vaikuttanut näin ehdottoman positiiviselta tuttavuudelta. Meiltä tulee varmasti tammavieraita tallin oreille ja mielessä kävi jopa, että jos sitä poikkeaisi tavoistaa ja ottaisi Rifiutista jopa hoitohevosen... Katsotaan, kauhea mieliteko ainakin tuli.
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
Tässäkö on virtuaalimaailman nykytila?
Vai onko virtuaalimaailma ollut tällainen jo kauankin?
Vilkaiskaapa joutessanne tänään jalostukseen tarjoiltu angloarabiori Parodio x. Okei, ei pintapuolisesti mitään vikaa. Muotoseikat on kunnossa, on pitkä luonnekuvaus, on suku, on perustiedot, kuvanpuutteesta en itse sakota.
Huomio kuitenkin kiinnittyi kisakalenteriin, joka löytyy täydellisenä osoitteesta http://www.lasileija.net/h/parodio/kk.php, koska on niin pitkä, ettei sitä viitsi hevosen omalle sivulle panna. Sen lisäksi huomasin myös oriin ikääntymiskalenterin, joka näyttää tältä:
Syntynyt - 01.06.2009
1 vuotta - 02.06.2009
2 vuotta - 03.06.2009
3 vuotta - 04.06.2009
4 vuotta - 01.07.2009
5 vuotta - 01.08.2009
Se täyttää siis kohta viisi vuotta. Tästä huolimatta laskin kisakalenterista pitkälti yli 200 estekisaa. Sijoituksiakin on 31 kappaletta, asia joka muistettiin mainita kun oria tarjoiltiin jalostukseen. Aika paljon viisivuotiaalle, sanoisin jos olisin ilkeä.
Noo, ei tämä vielä mitään. Katsokaapas kisakalenteria ja verratkaa sitä ikääntymiskalenteriin. Ori on täyttänyt 2.6.09 yhden vuoden, mutta kisannut samana päivänä jo metrin esteluokassa! Kaksivuotispäivänään se jo voitti metrin esteluokan. Kerrassaan mielenkiintoista, varsinkin kun puoli- ja täysiveristen ratsukoulutus alkaa yleensä vasta siinä kolmen vuoden kierteillä ja jatkuu nelivuotiaana.
Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että omistaja ei ole malttanut odottaa edes kokonaista kolmea päivää, että on jo ilmoittanut vuotiaan varsansa esteRATSASTUSkilpailuihin. Todennäköisesti ilmoittautumiset on tehty jo hyvissä ajoin ennen varsan syntymää.
Voiko tämä olla totta? Olenko minä lukenut jotain väärin? Onko syntymävuosi sittenkin 2008? Eihän tällaista voi olla, eihän? Sanokaa ettei voi, sanokaa että tuo on pilaa, virtuaalihevosen karikatyyri. Reaalimaailmassa tuo hevonen olisi rääkätty, jalaton ja kuollut viisivuotispäiväänsä mennessä. Tämä on tietysti virtuaalimaailmaa, mutta että sittenkin...
Eihän näitä ainakaan ole yhtään enempää? Onhan tämä vain poikkeustapaus?
Vilkaiskaapa joutessanne tänään jalostukseen tarjoiltu angloarabiori Parodio x. Okei, ei pintapuolisesti mitään vikaa. Muotoseikat on kunnossa, on pitkä luonnekuvaus, on suku, on perustiedot, kuvanpuutteesta en itse sakota.
Huomio kuitenkin kiinnittyi kisakalenteriin, joka löytyy täydellisenä osoitteesta http://www.lasileija.net/h/parodio/kk.php, koska on niin pitkä, ettei sitä viitsi hevosen omalle sivulle panna. Sen lisäksi huomasin myös oriin ikääntymiskalenterin, joka näyttää tältä:
Syntynyt - 01.06.2009
1 vuotta - 02.06.2009
2 vuotta - 03.06.2009
3 vuotta - 04.06.2009
4 vuotta - 01.07.2009
5 vuotta - 01.08.2009
Se täyttää siis kohta viisi vuotta. Tästä huolimatta laskin kisakalenterista pitkälti yli 200 estekisaa. Sijoituksiakin on 31 kappaletta, asia joka muistettiin mainita kun oria tarjoiltiin jalostukseen. Aika paljon viisivuotiaalle, sanoisin jos olisin ilkeä.
Noo, ei tämä vielä mitään. Katsokaapas kisakalenteria ja verratkaa sitä ikääntymiskalenteriin. Ori on täyttänyt 2.6.09 yhden vuoden, mutta kisannut samana päivänä jo metrin esteluokassa! Kaksivuotispäivänään se jo voitti metrin esteluokan. Kerrassaan mielenkiintoista, varsinkin kun puoli- ja täysiveristen ratsukoulutus alkaa yleensä vasta siinä kolmen vuoden kierteillä ja jatkuu nelivuotiaana.
Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että omistaja ei ole malttanut odottaa edes kokonaista kolmea päivää, että on jo ilmoittanut vuotiaan varsansa esteRATSASTUSkilpailuihin. Todennäköisesti ilmoittautumiset on tehty jo hyvissä ajoin ennen varsan syntymää.
Voiko tämä olla totta? Olenko minä lukenut jotain väärin? Onko syntymävuosi sittenkin 2008? Eihän tällaista voi olla, eihän? Sanokaa ettei voi, sanokaa että tuo on pilaa, virtuaalihevosen karikatyyri. Reaalimaailmassa tuo hevonen olisi rääkätty, jalaton ja kuollut viisivuotispäiväänsä mennessä. Tämä on tietysti virtuaalimaailmaa, mutta että sittenkin...
Eihän näitä ainakaan ole yhtään enempää? Onhan tämä vain poikkeustapaus?
keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009
Olen sittenkin hentomielinen
Olen kirjoittanut täällä hieman kärkkäinkin sanakääntein, että virtuaalimaailma ei jaksa kiinnostaa oman piirin ulkopuolella enkä jaksa enää harrastaa virtuaalimaailmanparannustakaan (26.5. Omaan napaan tuijottelua & 29.12.08 Kiinnostus toisia kohtaan ja syyt siihen, miksen jaksa kiinnostua). Helpostihan noista saa vaikutelman, että olen vanha, kärttyisä täti, joka suhtautuu kaikkeen uuteen "Ei siitä kumminkaan mitään tule"-asenteella ja voivottelee keinutuolissaan, miten virtuaalimaailma on nykyisin niin kauhea ja kamala, vaikkei ymmärrä siitä enää mitään.
Noh, paljastettakoon nyt sitten, että asia ei ole ihan niin huonosti. Aina joskus tulee eteen ideoita ja projekteja, joita kannatan satakymmenprosenttisesti. Niin kuin Lynnin idea virtuaalihevoslehdestä. Virtuaalihevoslehtihän ei ole mikään uusi idea, Vippos keksittiin jo 2002 tai ehkä jo aikaisemmin ja se tunnetaan vieläkin ainakin nimenä, vaikka se onkin jo painunut unohduksiin. Joka tapauksessa virtuaalilehti tai siihen viittaavat ideat ovat aina kovin lähellä sydäntäni ja niinpä menin nytkin ilmoittamaan halukkuuteni ottaa osaa edes jossain määrin tämän tekoon.
En tosin tiedä, jaksanko suoltaa tekstiä sekä tänne blogiin että lehteen vai alanko toistaa vain itseäni kirjoittaen molempiin samoja asioita, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Toivottavasti Lynn saa kuitenkin kasaan semmoisen jengin, joka tuota lehteä/whatever jaksaa pyörittää ja toivottavasti hän myös hätistelee minua tarpeeksi ponnekkaasti, että jaksan/muistan/viitsin edes miettiä kirjoittamisen aiheita.
Niin ja jos joskus saatte minulta kommentin jonnekin, että hyvä juttu, hieno idea, toivotan menestystä, niin röyhistäkää rintaanne. Minä en todellakaan kirjoittele tällaisia jokaisen tallin vieraskirjaan tai jokaiseen viestiketjuun vaan vain harvoihin ja valittuihin. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että olen useimmiten valmis tarjoamaan myös kaiken mahdollisen avun, jos sitä vain ymmärtää kysyä.
Noh, paljastettakoon nyt sitten, että asia ei ole ihan niin huonosti. Aina joskus tulee eteen ideoita ja projekteja, joita kannatan satakymmenprosenttisesti. Niin kuin Lynnin idea virtuaalihevoslehdestä. Virtuaalihevoslehtihän ei ole mikään uusi idea, Vippos keksittiin jo 2002 tai ehkä jo aikaisemmin ja se tunnetaan vieläkin ainakin nimenä, vaikka se onkin jo painunut unohduksiin. Joka tapauksessa virtuaalilehti tai siihen viittaavat ideat ovat aina kovin lähellä sydäntäni ja niinpä menin nytkin ilmoittamaan halukkuuteni ottaa osaa edes jossain määrin tämän tekoon.
En tosin tiedä, jaksanko suoltaa tekstiä sekä tänne blogiin että lehteen vai alanko toistaa vain itseäni kirjoittaen molempiin samoja asioita, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Toivottavasti Lynn saa kuitenkin kasaan semmoisen jengin, joka tuota lehteä/whatever jaksaa pyörittää ja toivottavasti hän myös hätistelee minua tarpeeksi ponnekkaasti, että jaksan/muistan/viitsin edes miettiä kirjoittamisen aiheita.
Niin ja jos joskus saatte minulta kommentin jonnekin, että hyvä juttu, hieno idea, toivotan menestystä, niin röyhistäkää rintaanne. Minä en todellakaan kirjoittele tällaisia jokaisen tallin vieraskirjaan tai jokaiseen viestiketjuun vaan vain harvoihin ja valittuihin. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että olen useimmiten valmis tarjoamaan myös kaiken mahdollisen avun, jos sitä vain ymmärtää kysyä.
maanantaina, heinäkuuta 20, 2009
Arabeista, arabiristeytyksistä ja arabisukuisista roduista
Nimimerkki Fish VRL-9849 kyseli ht.netissä arabiristeytysrotujen ja arabisukuisten rotujen perään. Itse kommentoin sinne jo jotakin, mitä väsyneistä aivoistani irtosi tuohon maailmanaikaan, mutta tarttee kirjoitella tännekin jotakin aiheeseen liittyvää.
Shagya
Shagya, shagya-arabi, šagja, babolnanarabi, miten kukin haluaa nimittää sitä. Shagya lienee yleisin, selkein, tunnistettavin ja näin ollen myös suositeltavin. Lähtöisin unkarilainen rotu, muistuttaa ulkoisesti paljon arabia, mutta on rotevampi, suurikokoisempi ja yleensä myös hieman korkeampi. Polveutuu hyvin pitkälle arabianhevosista, nimikin on napattu rodun kantaoriilta Shagyalta. Jalostuksessa on myös käytetty jonkin verran paikallista unkarilaista kantaa. Erittäin läheistä sukua kuitenkin arabille, mutta silti oma rotunsa, ei siis mikään arabin ala-osasto eikä risteytysrotu.
Virtuaalimaailmassa shagya kohtuullisen harvinainen ilmestys, kuten unkarilaiset rodut muutenkin. Cendarle ja uusi tulokas Yolanda omistavat ja kasvattavatkin näitä, myös Kerpalla on ollut RDN:ssä.
Terskinhevonen
Tunnetaan myös nimellä terskinarabi. Nimensä mukaisesti tämä on jalostettu Terskin siittolassa, joka on tunnettu myös puhtaiden arabien siittolana. Tersk polveutuukin suurelta osin arabista, tosin pohjalla on vanha streletsinarabi-rotu tai oikeammin vain rotutyyppi, joka oli arabi- tai angloarabityyppinen hevonen, jalostettu arabeista, mutta myös angloarabeista, täysiverisistä, luultavasti myös puoliverisistä ja saattoi seassa olla joitain paikallisiakin rotuja. Shagyan tavoin myös tersk on hyvin arabityyppinen, mutta kookkaampi ja urheiluhevosena parempi.
Terskinhevosen jalostuspohja on shagyaa laajempi ja sekalaisempi ja siksipä terskeissä on enemmän myös vaihtelua. Rodusta itse asiassa tunnetaankin kolme versiota: tavallinen, itämainen ja raskas tersk. Itämainen on näistä kevyin, pienikokoisin ja ehdottomasti arabimaisin. Raskas tersk puolestaan on suurikokoisin ja muistuttaa ehkä enemmän jo puoliveristä kuin arabia. Arabivaikutuksen tulisi kuitenkin näkyä tässäkin tyypissä, erityisesti pää on yleensä arabimainen. Tavallinen tersk sijoittuu sitten jonnekin näiden kahden välimaastoon ollen arabimainen, mutta arabia raskaampi. Yleensä terskit kuten shagyatkaan eivät ole niin äärimmäisen tyylikkäitä kuin puhtaat arabit.
Arabien käyttö risteytyksissä
Arabeja käytetään paljon erilaisissa risteytyksissä. Miksi?
Ensinnäkin arabilla on paljon hyviä ja varsinkin ratsulta toivottuja ominaisuuksia. Se on siro, jalo, kevyt; sillä on pitkä ja hyvä kaula; kaunis, pieni, jalo ja ilmeikäs pää; pään ja kaulan liittymä on avoin, mikä on ratsuille tärkeätä; yleensä hyväasentoiset lavat; tiivis, lyhyehkö runko; tasainen lautanen ja korkea hännänkiinnitys; kevyet, maatavoittavat liikkeet. Lisäksi se on kestävä, nopea ja luonteeltaan yleisesti ottaen vilkas ja eloisa, mutta ystävällinen.
Kun tähän sekoitetaan muiden rotujen raskaampaa ja lihaksikkaampaa rakennetta, suurempaa kokoa, rauhallista luonnetta ja voimakkuutta, saadaan noin oletusarvoisesti mainio keskiraskas, mutta melko jalo hevostyyppi. Tällä tavoinhan on itse asiassa luotu useimmat keskieurooppalaisista puoliverisistä: paikalliseen, raskaaseen (työ)hevoskantaan on risteytetty kevyempää tuontiverta, arabeja suoraan tai englantilaisia täysiverisiä, joissa niissäkin on paljon arabiverta, vaikka se nykyisin ei enää näykään niiden rakenteessa.
Yhtä lailla tärkeä seikka on myös se, että arabia on jalostettu suunnilleen nykyisenkaltaisena vuosisatoja, ellei peräti vuosituhansia. Sillä on takanaan huomattavasti pidempi jalostushistoria kuin muilla roduilla. Tämän takia arabi periyttää jalostuksessa tehokkaasti ominaisuuksiaan. Jalostus on aina vähän onnenkauppaa, geenilotossa voi jokin itse hienonnäköinen puoliverinen periyttääkin jostain muutaman sukupolven takaa isopäisen, kuikelokaulaisen kantaemän/-isän piirteitä ihan yllättäen. Arabeilla tällaisen epäonnistumisen riski on huomattavasti pienempi, niitä on jalostettu niin kauan ja niiden geeniperimän voi siis olettaa olevan kohtuullisen yhtenäinen. Siksi arabivanhempi harvoin jos koskaan periyttää mitään sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan. Ja toisaalta arabi periyttää voimakkaasti omia piirteitään. Arabi lähisuvussa yleensä näkyy rakenteessa jollain tavoin.
Arabiristeytyksiä
Angloarabi on oikeastaan oma rotunsakin jo, se polveutuu arabin ja englantilaisen täysiverisen risteytyksistä ja on näiden tavoin laskettavissa täysiveriseksi itsekin. Jos nyt oikein muistan, niin englantilaisessa angloarabissa piti olla vähintään 25% arabia, ranskalaisessa 12,5% tai sitten toisin päin. Joka tapauksessa angloarabi on jo varsin vakiintunut rotuna sekä reaalimaailmassa että virtuaalimaailmassa, mutta toki kantarotujen risteytyksiä tehdään edelleen ja niitä on ihan suositeltavaakin tehdä.
Angloarabi itse on hyvin käyttökelpoinen rotu. Se on oivallinen ratsu kaikissa ratsastuksen lajeissa, sitä voidaan käyttää laukkaratsuna sekä sileillä että risuesteillä. Se kelpaa eri rotujen jalostukseen: puoliveriset, RBSH, ratsuponit.
Arabia on sallittua käyttää myös puoliveristen jalostuksessa, vaikka se ei arabin pienen koon takia olekaan erityisen suosittua. Virtuaalimaailmaan onkin luotu (osin reaalimaailman esimerkin kautta) oma termi AWB, Arabian Warmblood, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa puoliveristä, jossa on muistaakseni vähintään 25% arabiverta.
AWB on mielestäni mainio idea sinänsä, että ainakin virtuaalimaailmassa arabien käyttö puoliverijalostuksessa ei ole minusta mitenkään pöljä idea edellä kerrotun vuoksi. AWB kaipaisi mielestäni kuitenkin omaa rotumääritelmäänsä. Sellainen on kaiketi joskus ollut, mutta se on kadonnut netistä sittemmin. Pääpiirteissäänhän sen arvostelu hoituu kyllä puoliveristen rakennearvostelun pohjalta, mutta luullakseni AWB:n arvostelussa tulisi kiinnittää huomiota hevosen jalouteen ehkä vielä enemmän kuin tavallisten puoliveristen arvostelussa.
Ratsuponien ja welsh part-bredien jalostuksessa arabi on mielestäni ihan ykkösrotuja. Pienikokoisena se soveltuu näille roduille hyvin, varsakin on yleensä maltillisen kokoinen, ts. ponirajoissa (vaikka korkeuttahan ei ole rajoitettu rp:iden ja wpb:iden kohdalla) ja soveltuu siis pienikokoisempienkin lasten ratsuksi. Edellä tuli jo kerrottua arabien hyvistä puolista ratsun hommia ajatellen ja jos sen risteyttää johonkin tukevampaan alkuperäisponiin, ei teoriassa voi tuloksena olla mitään muuta kuin täydellinen ratsuponi.
Puhumattakaan nyt sitten wpb:stä, jossa on welsh mountainia tai B:tä ja arabia. Kaksi kaunista, jaloa rotua on risteytetty keskenään, lopputuloksenkin on oltava jotain suorastaan satumaista. No, eihän se aina näin mene käytännössä, mutta teoriassa tämä on loistava risteytys (ja usein kyllä myös käytännössäkin!).
Ara-appaloosa ja pintabian ovat varsin pitkälle vietyjä risteytysrotuja. Näiden molempien tarkoitus on olla "värikäs arabi", ts. arabin rakenne yhdistettynä lehmänkirjavaan (pintabian) tai tiikerinkirjavaan (ara-appaloosa) väriin. Arabeissa itsessäänhän ei esiinny kuin perusvärejä (musta, ruunikko, rautias) ja kimoa. Niinpä pintabian ja ara-appaloosa ovatkin hevosia, joiden suku koostuu yli 99-prosenttisesti arabista. Sitten jossain seitsemännessä polvessa tulee se pinto/paint tai appaloosa, jolta erikoinen väri on peräisin. Jokin ensimmäisen polven arabi-paint-risteytys ei ole siis pintabiania nähnytkään!
Virtuaalimaailmassa onkin helpointa tuoda suvuton pintabian/ara-appaloosa, mutta meiltä löytyy kummastakin rodusta jo lähestulkoon sukuvaatimukset täyttäviä hevosia. Pintabian-puolella tämänhetkisenä huippuna on ori Debian Ion, arabiverta 96,875%. Ara-appaloosajalostuksen tuorein tuotos on toistaiseksi kuvaton tamma Rhianna Ion, jossa on 98,4375% arabia. Kuten näkyy, näillä on pitkät suvut ja se ainokainen paint/appaloosa on jo jossain siellä viidennen polven tienoilla. Olemme jalostuksessa vähän oikoneet, mutten puutu tässä siihen.
Laukkapuolella pintabianin ja ara-appaloosan määritelmä lienee erilainen, koska siellä on kilpaillut pintabianina jokin paint-arabi-risteytys. Tämä on sinänsä kyllä järkevää, koska molemmat vanhemmat, sekä se paint että arabi ovat voineet itse olla laukkahevosia.
Sitten on olemassa erilaisia yhdysvaltalaisia rotuja ja "rotuja": quarab (quarter+ox), morab (morgan+ox), arabo-friesian (friisi+ox), hispano-arabi (PRE+ox), National Show Horse (saddlebred+ox) ja niin edelleen. Nämä kaikki eivät ole rotuja siinä mielessä, että niillä olisi jo riittävä oma kanta, vaan kaikkien kohdalla tapahtuu edelleen kantarotujen risteytyksiä. Näistä ehkä National Show Horse (NSH) on pisimmällä reaalimaailmassa ja osin myös virtuaalimaailmassa, vaikka molemmissa tapahtuu edelleen paljon kantarotujen risteytyksiä.
Shagya
Shagya, shagya-arabi, šagja, babolnanarabi, miten kukin haluaa nimittää sitä. Shagya lienee yleisin, selkein, tunnistettavin ja näin ollen myös suositeltavin. Lähtöisin unkarilainen rotu, muistuttaa ulkoisesti paljon arabia, mutta on rotevampi, suurikokoisempi ja yleensä myös hieman korkeampi. Polveutuu hyvin pitkälle arabianhevosista, nimikin on napattu rodun kantaoriilta Shagyalta. Jalostuksessa on myös käytetty jonkin verran paikallista unkarilaista kantaa. Erittäin läheistä sukua kuitenkin arabille, mutta silti oma rotunsa, ei siis mikään arabin ala-osasto eikä risteytysrotu.
Virtuaalimaailmassa shagya kohtuullisen harvinainen ilmestys, kuten unkarilaiset rodut muutenkin. Cendarle ja uusi tulokas Yolanda omistavat ja kasvattavatkin näitä, myös Kerpalla on ollut RDN:ssä.
Terskinhevonen
Tunnetaan myös nimellä terskinarabi. Nimensä mukaisesti tämä on jalostettu Terskin siittolassa, joka on tunnettu myös puhtaiden arabien siittolana. Tersk polveutuukin suurelta osin arabista, tosin pohjalla on vanha streletsinarabi-rotu tai oikeammin vain rotutyyppi, joka oli arabi- tai angloarabityyppinen hevonen, jalostettu arabeista, mutta myös angloarabeista, täysiverisistä, luultavasti myös puoliverisistä ja saattoi seassa olla joitain paikallisiakin rotuja. Shagyan tavoin myös tersk on hyvin arabityyppinen, mutta kookkaampi ja urheiluhevosena parempi.
Terskinhevosen jalostuspohja on shagyaa laajempi ja sekalaisempi ja siksipä terskeissä on enemmän myös vaihtelua. Rodusta itse asiassa tunnetaankin kolme versiota: tavallinen, itämainen ja raskas tersk. Itämainen on näistä kevyin, pienikokoisin ja ehdottomasti arabimaisin. Raskas tersk puolestaan on suurikokoisin ja muistuttaa ehkä enemmän jo puoliveristä kuin arabia. Arabivaikutuksen tulisi kuitenkin näkyä tässäkin tyypissä, erityisesti pää on yleensä arabimainen. Tavallinen tersk sijoittuu sitten jonnekin näiden kahden välimaastoon ollen arabimainen, mutta arabia raskaampi. Yleensä terskit kuten shagyatkaan eivät ole niin äärimmäisen tyylikkäitä kuin puhtaat arabit.
Arabien käyttö risteytyksissä
Arabeja käytetään paljon erilaisissa risteytyksissä. Miksi?
Ensinnäkin arabilla on paljon hyviä ja varsinkin ratsulta toivottuja ominaisuuksia. Se on siro, jalo, kevyt; sillä on pitkä ja hyvä kaula; kaunis, pieni, jalo ja ilmeikäs pää; pään ja kaulan liittymä on avoin, mikä on ratsuille tärkeätä; yleensä hyväasentoiset lavat; tiivis, lyhyehkö runko; tasainen lautanen ja korkea hännänkiinnitys; kevyet, maatavoittavat liikkeet. Lisäksi se on kestävä, nopea ja luonteeltaan yleisesti ottaen vilkas ja eloisa, mutta ystävällinen.
Kun tähän sekoitetaan muiden rotujen raskaampaa ja lihaksikkaampaa rakennetta, suurempaa kokoa, rauhallista luonnetta ja voimakkuutta, saadaan noin oletusarvoisesti mainio keskiraskas, mutta melko jalo hevostyyppi. Tällä tavoinhan on itse asiassa luotu useimmat keskieurooppalaisista puoliverisistä: paikalliseen, raskaaseen (työ)hevoskantaan on risteytetty kevyempää tuontiverta, arabeja suoraan tai englantilaisia täysiverisiä, joissa niissäkin on paljon arabiverta, vaikka se nykyisin ei enää näykään niiden rakenteessa.
Yhtä lailla tärkeä seikka on myös se, että arabia on jalostettu suunnilleen nykyisenkaltaisena vuosisatoja, ellei peräti vuosituhansia. Sillä on takanaan huomattavasti pidempi jalostushistoria kuin muilla roduilla. Tämän takia arabi periyttää jalostuksessa tehokkaasti ominaisuuksiaan. Jalostus on aina vähän onnenkauppaa, geenilotossa voi jokin itse hienonnäköinen puoliverinen periyttääkin jostain muutaman sukupolven takaa isopäisen, kuikelokaulaisen kantaemän/-isän piirteitä ihan yllättäen. Arabeilla tällaisen epäonnistumisen riski on huomattavasti pienempi, niitä on jalostettu niin kauan ja niiden geeniperimän voi siis olettaa olevan kohtuullisen yhtenäinen. Siksi arabivanhempi harvoin jos koskaan periyttää mitään sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan. Ja toisaalta arabi periyttää voimakkaasti omia piirteitään. Arabi lähisuvussa yleensä näkyy rakenteessa jollain tavoin.
Arabiristeytyksiä
Angloarabi on oikeastaan oma rotunsakin jo, se polveutuu arabin ja englantilaisen täysiverisen risteytyksistä ja on näiden tavoin laskettavissa täysiveriseksi itsekin. Jos nyt oikein muistan, niin englantilaisessa angloarabissa piti olla vähintään 25% arabia, ranskalaisessa 12,5% tai sitten toisin päin. Joka tapauksessa angloarabi on jo varsin vakiintunut rotuna sekä reaalimaailmassa että virtuaalimaailmassa, mutta toki kantarotujen risteytyksiä tehdään edelleen ja niitä on ihan suositeltavaakin tehdä.
Angloarabi itse on hyvin käyttökelpoinen rotu. Se on oivallinen ratsu kaikissa ratsastuksen lajeissa, sitä voidaan käyttää laukkaratsuna sekä sileillä että risuesteillä. Se kelpaa eri rotujen jalostukseen: puoliveriset, RBSH, ratsuponit.
Arabia on sallittua käyttää myös puoliveristen jalostuksessa, vaikka se ei arabin pienen koon takia olekaan erityisen suosittua. Virtuaalimaailmaan onkin luotu (osin reaalimaailman esimerkin kautta) oma termi AWB, Arabian Warmblood, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa puoliveristä, jossa on muistaakseni vähintään 25% arabiverta.
AWB on mielestäni mainio idea sinänsä, että ainakin virtuaalimaailmassa arabien käyttö puoliverijalostuksessa ei ole minusta mitenkään pöljä idea edellä kerrotun vuoksi. AWB kaipaisi mielestäni kuitenkin omaa rotumääritelmäänsä. Sellainen on kaiketi joskus ollut, mutta se on kadonnut netistä sittemmin. Pääpiirteissäänhän sen arvostelu hoituu kyllä puoliveristen rakennearvostelun pohjalta, mutta luullakseni AWB:n arvostelussa tulisi kiinnittää huomiota hevosen jalouteen ehkä vielä enemmän kuin tavallisten puoliveristen arvostelussa.
Ratsuponien ja welsh part-bredien jalostuksessa arabi on mielestäni ihan ykkösrotuja. Pienikokoisena se soveltuu näille roduille hyvin, varsakin on yleensä maltillisen kokoinen, ts. ponirajoissa (vaikka korkeuttahan ei ole rajoitettu rp:iden ja wpb:iden kohdalla) ja soveltuu siis pienikokoisempienkin lasten ratsuksi. Edellä tuli jo kerrottua arabien hyvistä puolista ratsun hommia ajatellen ja jos sen risteyttää johonkin tukevampaan alkuperäisponiin, ei teoriassa voi tuloksena olla mitään muuta kuin täydellinen ratsuponi.
Puhumattakaan nyt sitten wpb:stä, jossa on welsh mountainia tai B:tä ja arabia. Kaksi kaunista, jaloa rotua on risteytetty keskenään, lopputuloksenkin on oltava jotain suorastaan satumaista. No, eihän se aina näin mene käytännössä, mutta teoriassa tämä on loistava risteytys (ja usein kyllä myös käytännössäkin!).
Ara-appaloosa ja pintabian ovat varsin pitkälle vietyjä risteytysrotuja. Näiden molempien tarkoitus on olla "värikäs arabi", ts. arabin rakenne yhdistettynä lehmänkirjavaan (pintabian) tai tiikerinkirjavaan (ara-appaloosa) väriin. Arabeissa itsessäänhän ei esiinny kuin perusvärejä (musta, ruunikko, rautias) ja kimoa. Niinpä pintabian ja ara-appaloosa ovatkin hevosia, joiden suku koostuu yli 99-prosenttisesti arabista. Sitten jossain seitsemännessä polvessa tulee se pinto/paint tai appaloosa, jolta erikoinen väri on peräisin. Jokin ensimmäisen polven arabi-paint-risteytys ei ole siis pintabiania nähnytkään!
Virtuaalimaailmassa onkin helpointa tuoda suvuton pintabian/ara-appaloosa, mutta meiltä löytyy kummastakin rodusta jo lähestulkoon sukuvaatimukset täyttäviä hevosia. Pintabian-puolella tämänhetkisenä huippuna on ori Debian Ion, arabiverta 96,875%. Ara-appaloosajalostuksen tuorein tuotos on toistaiseksi kuvaton tamma Rhianna Ion, jossa on 98,4375% arabia. Kuten näkyy, näillä on pitkät suvut ja se ainokainen paint/appaloosa on jo jossain siellä viidennen polven tienoilla. Olemme jalostuksessa vähän oikoneet, mutten puutu tässä siihen.
Laukkapuolella pintabianin ja ara-appaloosan määritelmä lienee erilainen, koska siellä on kilpaillut pintabianina jokin paint-arabi-risteytys. Tämä on sinänsä kyllä järkevää, koska molemmat vanhemmat, sekä se paint että arabi ovat voineet itse olla laukkahevosia.
Sitten on olemassa erilaisia yhdysvaltalaisia rotuja ja "rotuja": quarab (quarter+ox), morab (morgan+ox), arabo-friesian (friisi+ox), hispano-arabi (PRE+ox), National Show Horse (saddlebred+ox) ja niin edelleen. Nämä kaikki eivät ole rotuja siinä mielessä, että niillä olisi jo riittävä oma kanta, vaan kaikkien kohdalla tapahtuu edelleen kantarotujen risteytyksiä. Näistä ehkä National Show Horse (NSH) on pisimmällä reaalimaailmassa ja osin myös virtuaalimaailmassa, vaikka molemmissa tapahtuu edelleen paljon kantarotujen risteytyksiä.
perjantaina, heinäkuuta 17, 2009
Rotuhaaveita
Joskus sitä vain jää selailemaan Hevosmaailma.netin rotulistaa ja miettii, että tuollainen pitäisi ilman muuta keksiä Ioniciin ja tuollainenkin olisi kiva ja olisihan tuonkin rodun edustajalle kuva ja niin edelleen, loputtomiin.
Esimerkiksi alter real. Historian kätköistä on löytynyt tieto, että kun Ionic perustettiin, oli kasvatettavien rotujen listalla myös alter. No, Ioniciin keksittiin yksi ori ja se jäi siihen. Kun se lopetettiin, ei ole altereita meillä ollutkaan. Ehkä olisi taas aika?
Amerikanponejakin on kasvatettu ihan oikeasti, mutta viime aikoina näitä ei ole näkynyt, mitä nyt yksi vähän aikaa sitten kuollut ori. Muutamia risteytyksiä on kyllä vielä, joiden taustalta löytyy amerikanponeja.
Saddlebredejä pitäisi keksiä lisää. Vielä kun joku viitsisi kilpailuttaa niitä ARJ:ssä. Tai no... Mitä turhia.
Andalusianhevosia onkin muutama, mutta jokunen lisää ei tekisi ehkä pahaa. Voisihan niitä pienimuotoisesti vaikka kasvattaa?
Appaloosiakin olisi kiva jos niitä olisi enemmänkin. Pinkissä on tosin parikin laukka-appaloosaa. Ehkä siirrän ne laukkauran jälkeen Ioniciin sekalaiseen siitoskäyttöön.
Ariegenponit ovat superharvinaisuuksia virtuaalimaailmassa eivätkä niin järin yleisiä reaalimaailmassakaan. Meillähän on näitä ollut jokunen yksilö joskus, yksi kasvattikin syntyi ja päätyi RDN:ään. Mutta siitä on vuosia, vuosia aikaa.
Baskinponeja eli pottockeja meillä pari onkin. Tätä rotua voisi pitää kokoelmassa enemmänkin.
Baskiirien kanssa on vähän kuvaongelmia, mutta American Baskhir Curlyja voisi jokusen hankkia. Ja vaikka gaited curlyja, pääsisi askellajikisoihinkin (etteikö meillä olisi askellajihevosia jo ennestäänkin?).
Berberihevosia ei kauheasti näy laukkaradoilla nykyisin kun Trickery viettää hiljaiseloa ellei ole peräti kokonaan lopettanut. Meille ei kyllä laukkaberbereitä tule, ei ainakaan kovin montaa, koska meillä on ihan tarpeeksi työtä kilpailuttaa jo nykyisiä nelosryhmäläisiä. Ihan tavallisia ratsuberbereitä voisi sen sijaan harkitakin.
Connemaroista tuli mainittuakin tuossa parissa edellisessä postissa. Jos ei muuten niin risteytysjalostukseen sitten. Ongelmana vain on se, että meillä ei ole yhtään connemarakuvia! Ei ole koskaan ollut tarvetta!
Lisä-criollojen hankinta onkin jo melkein varma juttu, kunhan saisimme päkistettyä niille nimiä.
Dales- ja fell-ponit ovat ihastuttavia pikku-tupsujalkoja.
Afrikkalainen dongola olisi mielenkiintoinen rotu. Valokuvia ei ole juuri saatavilla, haaveilenkin että osaisin piirtää itse. Olen nähnyt muutamia kuvia dongoloista. Niillä on usein kyömy pää, joskus hyvinkin kyömy. Ne ovat aika kevyitä rakenteeltaan ja keveyttä korostaa usein vielä huono ruokinta ja köyhät laitumet. Rakennevirheitä löytyy ja jalostuskin on painottunut erikoisiin väreihin. Näistä saisi varsin mielenkiintoisia kuvia aikaiseksi. Jos siis osaisi piirtää. Lupaan kuitenkin yrittää.
Exmoor ja erityisesti dartmoor ovat myös olleet jo vuosia sillä meidän pitkänpitkällä "tarttis hankkia"-listalla.
Unkarilaisia hevosia meillä jo jokunen onkin, mutta lisääkin voisi hankkia. Erityisesti shagyoita, jos sitä taas yrittäisi jotain pienimuotoista kasvatustoiminnantapaistakin järjestää. Furiosot, gidranit, kisberit ja noniukset ovat myös ehdottoman kiintoisia rotuja, vaikka varsinkin viimeksi mainitulle on niin hankala löydää kelvollisia kuvia.
Friisiläisiäkin voisi olla enemmän. Kuvia on tosin vain satunnaisia, muttei tässä nyt olla kymmenien hevosten friisilaumaa hankkimassakaan. Risteytysjalostukseenhan me niitä enimmäkseen tarvitsemme.
Gelderlandeille ei ole kunnolla kuvia, muuten niitä voisi harkita hankkivansa. Ehkä hankimme niitä siitä huolimatta. Emme kuitenkaan taivu tälläämään geldereille rivipuoliveristen kuvia.
Hackney ja hackneyponi ovat myös sellaisia alituisesti kiinnostavia muttei koskaan aikaansaatuja rotuja. Paitsi olihan meillä se yksi hackneyponiori joskus. Nämä olisivat upeita hevosia. Täytyykin tarkistaa kuvatilanne...
Haflinger. Jostain syystä tämä on sellainen väliinputoaja. Ei niin yleinen että olisi koskaan kiinnittänyt meidän huomiota, muttei koskaan pidetty mitenkään erityisen harvinaisena. Gin tietää kertoa, että joskus 2000-luvun alkuvuosina haflinger oli jonkin aikaa jonkinlaisessa huudossa, siittoloitakin oli ainakin jokunen. Jos joku tietää nykyisin jonkin haflinger-siittolan, niin vinkatkoon tänne, haluamme tietää.
Huzuleita ja konikeja tai ainakin huzuleita on ollut aina silloin tällöin jokin hajayksilö. Olisi syytä keksiä näitä joskus muutama enemmänkin. Kuvia olisi ainakin joitakin.
Erilaiset italialaiset ratsuhevosrodut (calabrese, maremmano, murge, salernitano enimmäkseen) kiinnostaisivat myös, mutta näiden kanssa on ihan oikeasti kuvaongelmia. Tarttee vilkaista kuitenkin läpi ainakin Langrishin kuvagalleria, jos löytyisi edes joitain kuvia. Ja parit italialaiset hevossivustotkin voisi kahlata läpi, jos niistä löytyisi joitain kiintoisia linkkejä. Italiantyöhevonenkaan ei olisi ikävä tuttavuus.
Juutin- eli jyllanninhevonen on valloittanut minut ainakin Marianne Ketelimäen kuvagallerioissa. Niitä kuvia ei tosin virtuaalitalleille saa, mutta kaiketi netistä löytyisi muitakin kuvia näistä jättijytkyistä.
Kabardiineja voisi hankkia myös, voi kun vain keksisi niille nimiä! Ja ei, kaikki nimisivustot ja ilmaiset sanakirjat ovat jo valmiiksi rankassa käytössä.
Kanadanhevonen olisi kiva rotu myös. Täytyykin käydä katsomassa mitä kuuluu Ellery Canadiansille.
Ei hitsi, olen listallani vasta K:ssa asti ja jo tämän verran rotuja! Ehkä jätän tämän blogitekstin tähän ja keskityn vain selailemaan noita rotuja. Idea varmaan tuli jo selväksi?
Esimerkiksi alter real. Historian kätköistä on löytynyt tieto, että kun Ionic perustettiin, oli kasvatettavien rotujen listalla myös alter. No, Ioniciin keksittiin yksi ori ja se jäi siihen. Kun se lopetettiin, ei ole altereita meillä ollutkaan. Ehkä olisi taas aika?
Amerikanponejakin on kasvatettu ihan oikeasti, mutta viime aikoina näitä ei ole näkynyt, mitä nyt yksi vähän aikaa sitten kuollut ori. Muutamia risteytyksiä on kyllä vielä, joiden taustalta löytyy amerikanponeja.
Saddlebredejä pitäisi keksiä lisää. Vielä kun joku viitsisi kilpailuttaa niitä ARJ:ssä. Tai no... Mitä turhia.
Andalusianhevosia onkin muutama, mutta jokunen lisää ei tekisi ehkä pahaa. Voisihan niitä pienimuotoisesti vaikka kasvattaa?
Appaloosiakin olisi kiva jos niitä olisi enemmänkin. Pinkissä on tosin parikin laukka-appaloosaa. Ehkä siirrän ne laukkauran jälkeen Ioniciin sekalaiseen siitoskäyttöön.
Ariegenponit ovat superharvinaisuuksia virtuaalimaailmassa eivätkä niin järin yleisiä reaalimaailmassakaan. Meillähän on näitä ollut jokunen yksilö joskus, yksi kasvattikin syntyi ja päätyi RDN:ään. Mutta siitä on vuosia, vuosia aikaa.
Baskinponeja eli pottockeja meillä pari onkin. Tätä rotua voisi pitää kokoelmassa enemmänkin.
Baskiirien kanssa on vähän kuvaongelmia, mutta American Baskhir Curlyja voisi jokusen hankkia. Ja vaikka gaited curlyja, pääsisi askellajikisoihinkin (etteikö meillä olisi askellajihevosia jo ennestäänkin?).
Berberihevosia ei kauheasti näy laukkaradoilla nykyisin kun Trickery viettää hiljaiseloa ellei ole peräti kokonaan lopettanut. Meille ei kyllä laukkaberbereitä tule, ei ainakaan kovin montaa, koska meillä on ihan tarpeeksi työtä kilpailuttaa jo nykyisiä nelosryhmäläisiä. Ihan tavallisia ratsuberbereitä voisi sen sijaan harkitakin.
Connemaroista tuli mainittuakin tuossa parissa edellisessä postissa. Jos ei muuten niin risteytysjalostukseen sitten. Ongelmana vain on se, että meillä ei ole yhtään connemarakuvia! Ei ole koskaan ollut tarvetta!
Lisä-criollojen hankinta onkin jo melkein varma juttu, kunhan saisimme päkistettyä niille nimiä.
Dales- ja fell-ponit ovat ihastuttavia pikku-tupsujalkoja.
Afrikkalainen dongola olisi mielenkiintoinen rotu. Valokuvia ei ole juuri saatavilla, haaveilenkin että osaisin piirtää itse. Olen nähnyt muutamia kuvia dongoloista. Niillä on usein kyömy pää, joskus hyvinkin kyömy. Ne ovat aika kevyitä rakenteeltaan ja keveyttä korostaa usein vielä huono ruokinta ja köyhät laitumet. Rakennevirheitä löytyy ja jalostuskin on painottunut erikoisiin väreihin. Näistä saisi varsin mielenkiintoisia kuvia aikaiseksi. Jos siis osaisi piirtää. Lupaan kuitenkin yrittää.
Exmoor ja erityisesti dartmoor ovat myös olleet jo vuosia sillä meidän pitkänpitkällä "tarttis hankkia"-listalla.
Unkarilaisia hevosia meillä jo jokunen onkin, mutta lisääkin voisi hankkia. Erityisesti shagyoita, jos sitä taas yrittäisi jotain pienimuotoista kasvatustoiminnantapaistakin järjestää. Furiosot, gidranit, kisberit ja noniukset ovat myös ehdottoman kiintoisia rotuja, vaikka varsinkin viimeksi mainitulle on niin hankala löydää kelvollisia kuvia.
Friisiläisiäkin voisi olla enemmän. Kuvia on tosin vain satunnaisia, muttei tässä nyt olla kymmenien hevosten friisilaumaa hankkimassakaan. Risteytysjalostukseenhan me niitä enimmäkseen tarvitsemme.
Gelderlandeille ei ole kunnolla kuvia, muuten niitä voisi harkita hankkivansa. Ehkä hankimme niitä siitä huolimatta. Emme kuitenkaan taivu tälläämään geldereille rivipuoliveristen kuvia.
Hackney ja hackneyponi ovat myös sellaisia alituisesti kiinnostavia muttei koskaan aikaansaatuja rotuja. Paitsi olihan meillä se yksi hackneyponiori joskus. Nämä olisivat upeita hevosia. Täytyykin tarkistaa kuvatilanne...
Haflinger. Jostain syystä tämä on sellainen väliinputoaja. Ei niin yleinen että olisi koskaan kiinnittänyt meidän huomiota, muttei koskaan pidetty mitenkään erityisen harvinaisena. Gin tietää kertoa, että joskus 2000-luvun alkuvuosina haflinger oli jonkin aikaa jonkinlaisessa huudossa, siittoloitakin oli ainakin jokunen. Jos joku tietää nykyisin jonkin haflinger-siittolan, niin vinkatkoon tänne, haluamme tietää.
Huzuleita ja konikeja tai ainakin huzuleita on ollut aina silloin tällöin jokin hajayksilö. Olisi syytä keksiä näitä joskus muutama enemmänkin. Kuvia olisi ainakin joitakin.
Erilaiset italialaiset ratsuhevosrodut (calabrese, maremmano, murge, salernitano enimmäkseen) kiinnostaisivat myös, mutta näiden kanssa on ihan oikeasti kuvaongelmia. Tarttee vilkaista kuitenkin läpi ainakin Langrishin kuvagalleria, jos löytyisi edes joitain kuvia. Ja parit italialaiset hevossivustotkin voisi kahlata läpi, jos niistä löytyisi joitain kiintoisia linkkejä. Italiantyöhevonenkaan ei olisi ikävä tuttavuus.
Juutin- eli jyllanninhevonen on valloittanut minut ainakin Marianne Ketelimäen kuvagallerioissa. Niitä kuvia ei tosin virtuaalitalleille saa, mutta kaiketi netistä löytyisi muitakin kuvia näistä jättijytkyistä.
Kabardiineja voisi hankkia myös, voi kun vain keksisi niille nimiä! Ja ei, kaikki nimisivustot ja ilmaiset sanakirjat ovat jo valmiiksi rankassa käytössä.
Kanadanhevonen olisi kiva rotu myös. Täytyykin käydä katsomassa mitä kuuluu Ellery Canadiansille.
Ei hitsi, olen listallani vasta K:ssa asti ja jo tämän verran rotuja! Ehkä jätän tämän blogitekstin tähän ja keskityn vain selailemaan noita rotuja. Idea varmaan tuli jo selväksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)