Breeders' Cup tulossa

Tämän CAS-vuoden Breeders' Cup alkaa kahden päivän kuluttua. Ilmoittelin eilen hevosiani jo mukaan, meillä on taas noita eri lähtöihin prepanneita sen verran, että vain harva BC-startti jää ihan kokonaan ilman Pink-osallistujaa. Ne ainoat taitavat olla G1-tasoiset kaksivuotiaiden lähdöt Juvenile Fillies ja Juvenile. Meidän tämän kauden paras kaksivuotias Pink Devil's Hole ei nimittäin osallistunut yhteenkään preppilähtöön ja toisaalta Devil on sprintteri.

Ja tässä esitän taas sen saman vanhan virren, joka kuuluu näin: vaikka meiltä onkin peräti 19 hevosta mukana BC:ssä, ei menestystä juuri odoteta alkuasetelmien perusteella. Meillä on niin vähän, jos lainkaan, niitä ehdottomia huippuhevosia ja ilmoitan hevosia mukaan BC-startteihin lähinnä kannatuksen vuoksi, ettei niitä jouduta perumaan osallistujien puutteessa. Joskus muistan näinkin käyneen. Ja vaikka lähdöt arvotaankin suhteutetusti, sekin menetelmä saattaa tuottaa yllätyksiä, aina ei edes se ylivoimainen ennakkosuosikki voita.

Tässä on esitelty muutamia sellaisia pinkkiläisiä, joilta voisi vaikka jopa odottaakin jotakin BC:ssä.

Pink Discreet, 2v xx-ori
Meidän toinen kaksivuotis-komeetta statistiikoilla 5: 3-1-0-1 osallistuu G2-tasoiseen BC Juvenile Turfiin. Sen lisäksi että Discreetin statistiikat ovat huippuluokkaa, se on kilpaillut hyvinkin samanmittaisilla matkoilla kuin Juvenile Turf juostaan, sen isän statistiikat eivät ole 100% kehnot ja se on vielä voittanut tänä vuonna yhden preppilähdön.

Pink Basalt, 4v xx-ori
Basalt juoksee G2-tasoisessa Turf Sprintissä. Se on tällä kaudella voittanut yhden preppilähdön, Cullamore Turf Classicin, sen statistiikat ovat kohtuulliset, isällä on jonkinlainen sijoitusprosentti ja periaatteessa suurin osa viidestä viimeisimmästä startista on mennyt kivasti, mutta kun se on juossut vähän pidempiä matkoja kuin 1000 metrin Turf Sprint.

Pink Elven Echo, 6-vuotias xx-ori
Aioin jo siirtää Elvenin eläkkeelle viimeisimmän startin eli G3-voiton myötä, mutta tässä katsellessani sen tuloslistaa totesin, että sen voisi eläköittää komeamminkin: BC Turf Sprintissä, johon se preppasi. Elvenin voittoprosentti ei ole mistään kotoisin, mutta sijoitusprosentti on karvan yli 75%. Lisäksi sen viimeisimmät startit ovat menneet hyvin, ei ole muita kuin sijoituksia ja kaikki suunnilleen samalta matkalta kuin Turf Sprint. Vanhemmista ei kannata mainita muuta kuin että isän sijoitusprosentti on jonkinlainen. Voittoon asti tällä tuskin päästään, mutta sijoituksen jos saisi, niin sekin olisi kiva.

Pink Calamity Jane, 3-vuotias xx-tamma
Calamity on stayeritamma, joka aloitti kilpailemisen vasta nyt kolmivuotiaana ja on tehnyt puhdasta jälkeä: statistiikka on komea 5: 4-0-0-1. Se preppasi Filly&Mare Turfiin voittamalla Prix Indian Runnerin, lisäksi sen isän sijoitusprosentti on hieman yli 80%, niin että tältä odotetaan jopa sitä voittoa.

Pink Cersei, 3-vuotias xx-tamma
Cersei oli kaksivuotiaana parhaita pinkkiläisiä, kauden statistiikka oli komea 9: 3-2-3-1 ja kauden kruunasi kakkossija Juvenile Turfissa. Nyt kolmivuotiaana ei ole mennyt ihan niin hyvin, takkiin tuli Kentucky Derbyssä ja Mother Goose Stakesissa, mutta muuten on ollut sijoilla ja sijoitusprosentti hipoo 90:tä. Niinpä Cersei nähdään Ladies' Classicissa ja siltä voisi jopa varovaisesti toivoa jotakin. Esimerkiksi sijoitusta. Paljonhan tietysti riippuu siitäkin, millaisia kilpasiskoja tulee mukaan.

Pink Ascari, 5-vuotias xx-ori
Ascarilla on alla BC Sprintin voitto viime vuodelta ja kovat statistiikat, mutta kaksi viimeisintä lähtöä eivät ole menneet oikein mitenkään. Silti ilmoitin sen mukaan Sprinttiin vielä kerran ja sen jälkeen ori jää eläkkeelle. Sijoitus olisi kiva juttu, voittoon en jaksa uskoa, mutta ainahan sitä voi toivoa.

Golden Garden GA & Pink Anthony
Viime vuoden BC Steeplechasen ykkönen ja kakkonen. Tältä vuodelta olisi kiva saada samanlainen tulos. Mutta miten päin? Anthonylla on kovemmat statistiikat ja viisi viimeisintä lähtöä menneet paremmin. Lisäksi sen emällä on kova sijoitusprosentti. Goldenilla on kehnommat statistiikat ja viimeisimmissä starteissa olisi ollut toivomisen varaa, mutta lisänimiä antaa Cheltenham Gold Cupin voitto sekä tältä että viime vuodelta ja se viime vuoden BC Steeplechasen voitto.

–S

Gulastra plume

Gulastra plume (plume: töyhtö, kiehkura; tässä lyhenne GP) on suhteellisen harvinainen kuvio, jossa hevosen häntä on osittain tai kokonaan valkoinen tai ainakin selkeästi vaaleampi kuin muu karva. Kyseessä on kuitenkin eri kuvio kuin rabicano, jossa valkoinen väri näkyy pienimmillään vain hännäntyvessä, mutta laajana voi levittäytyä päistärkarvaisuutena ympäri runkoa ja kaulalle asti. GP-kuvion ei tiedetä lisäävän päistärkarvaa ja se voi esiintyä hännässä niinkin, että hännän tyvi ja yläosa ovat tummat, mutta alaosassa jouhet ovat vaaleat, mikä siis poikkeaa rabicanosta. Joillain GP-kuvioiduiksi väitetyillä hevosilla on hännän lisäksi myös harja vaalentunut, mutta ovatko ne GP-kuvioisia vai jotain muita, on ainakin omasta mielestäni hieman kyseenalaista.

Niin tai näin, GP voi olla hyvinkin hankala nähdä ja tunnistaa, sehän ei esimerkiksi näy mitenkään niissä väreissä, joissa häntä on tai voi olla jo muutenkin ainakin osittain valkoinen, kuten liinajouhinen rautias, hopeavärit, kimo, voikko, tuplavoikot, ja erilaiset kirjavat. Myös hallakkoväreihin yhdistyessään pieni GP-kuvio voi jäädä huomaamatta ja tunnistamatta hallakkoväristen muutenkin kaksivärisestä hännästä. Toisinaan häntä, kuten myös harja ja joskus myös peitinkarva muuten voi haalistua esimerkiksi kesällä auringonpaisteessa ja senkin voi teoriassa sekoittaa GP-kuvioon. Ja jotta asia olisi vieläkin hankalampi, ainakin yksi lähde väittää, että GP näkyy parhaiten nuorella hevosella ja hännän väri voi tummua iän myötä.

-- 2.3.2022: Seuraava kappale sisältää vanhentunutta tietoa. Arabeilta ei tiettävästi ole löydetty sabinoa (SB1), mutta sen sijaan muutamia W-geenin muunnoksia. Näihin kuitenkaan ei olla yhdistetty Gulastra Plume -kuviota.

(GP-kuviota ei tiettävästi ole tutkittu tieteellisesti lainkaan toistaiseksi ja siitä tiedetään kovin vähän. Sen on epäilty olevan mahdollisesti jonkinlainen hyvin minimaalinen sabinokuvio. Tämä epäilys saattaa johtua siitä, että GP:tä esiintyy arabeilla ja arabeilla tunnetusti ei esiinny muita kirjavuuskuvioita kuin sabinoa. Sabinohan on osoittautunut hankalaksi väriksi, kun sabinon näköisiä kuvioita voi ilmeisesti aiheuttaa useampi kuin yksi geeni ja variaatiot ovat suuria. Valkohäntäinen Gulastra plume voisi hyvin mennä tähän kategoriaan myös. Lisäksi useilla suht selkeästi GP-kuvioisilla hevosilla on jaloissa ja päässä valkoisia merkkejä, ei ehkä aina niin laajoja, että niitä perinteiseksi sabinoksi uskoisi, mutta kuitenkin.)

Itse tosin huomasin tässä netistä löytyviä – valitettavan harvoja – GP-kuvia selaillessani, että ainakin joissain kuvissa GP:ksi väitetty vaaleahäntäinen hevonen on samalla myös villiruunikko ja sama toisin päin: joillain villiruunikoilla näyttäisi olevan vaaleampaa väriä hännässä, toisinaan myös harjassa. Osa villiruunikoista kuitenkin on mustajouhisia enkä toisaalta itse tunne villiruunikkoa sen paremmin, että voisin mennä väittämään sen mahdollisesti aiheuttavan jouhien vaalenemista.

Gulastra plume -kuvio on saanut nimensä Gulastra-nimiseltä arabioriilta (Astraled - Gulnare; Rodan), joka itse oli tummahko rautias ilman GP-kuviota, mutta jonka jälkeläisissä on väitetty olevan jonkin verran GP-kuvioituja hevosia. Itse en ole tätä väitettä tutkinut, Gulastra oli syntynyt vuonna 1924, sen jälkeläisten kuvia on kovin vähän saatavilla, kaikki mustavalkoisia ja niistä jälkeläisistäkin jonkinlainen osa on kimoja. Vanhoista arabeista löytyi ainakin pari kappaletta, jotka voisivat vaatimattomien kuvien perusteella olla GP-kuvioisia: tammat Rose Of Sharon ja Riyala (i. Astraled), mutta niitä varmasti löytyisi enemmänkin, jos vain jaksaisi kaivaa. GP-kuviota esiintyy myös englantilaisilla täysiverisillä, joten Gulastralla tuskin on mitään tekemistä kuvion alkuperän kanssa, Gulastran aikaan ei täysiverisiin enää risteytetty arabia (olettaen että täysiveristen GP-kuvio olisi lähtöisin arabeilta). GP:tä on sanottu esiintyvän arabien ja täysiveristen (ja näiden peruina myös puoliveristen) lisäksi ainakin welsheillä ja clydesdalenhevosilla.

Lopuksi vielä muutama kuvalinkki.

• Vocas: McLain Wardin ratsastamalla Vocasilla (Hors La Loi II - Musterd M; Voltaire) on hännässään selkeä valkoinen alue, mutta tyvi taas on tumma. Vocas muuten on tummanrautias, vaikka tässä kuvassa voisi mennäkin ruunikosta. Googlen kuvahaulla Vocasista ja sen hännästä löytyy muitakin hyviä kuvia.
• Tunnistamaton täysiverinen: tässä on myös hyvin selkeä esimerkki Gulastra plumesta.
• Tunnistamaton hevonen: ainoa tietämäni kuva mustasta hevosesta, jolla on GP-häntä tai ainakin sen näköinen.
• Majodian Desert Flower: varsakuvassa häntä on selkeästi vaalea, mutta myöhemmin tamma on hyvinkin mustajouhinen. Myös villiruunikko. Voisi olla GP.

Lähteet:

• White Horse Productions: Miscellaneous Modifiers
• Tawny Horse: Gulastra Plume
• The Equine Tapestry: Gulastra's Plume
• The Equine Tapestry: More flaxen-maned bays
• All Breed Database
• Sukuposti.net
• Ariena Arabians: CMK Heritage Notebook

–S

Noki-kuvio

Toistaiseksi väriaiheita on toivottu edelleen tuossa sivupalkin kyselyssä, joten annetaanpa tulla sitten sitä lajia. Tällä kertaa aiheena on kuvio, joka tunnetaan englanninkielisissä maissa nimellä sooty (nokinen) tai smutty (likainen) ja josta näkee Suomessa yleisimmin käytettävän nimeä noki-geeni, nokikuvio tai nokisuus, joita käytän myös tässä tekstissä.

Hevosten noki-kuvion aiheuttavasta geenistä tai geeneistä ei tällä hetkellä vielä tiedetä oikein mitään. Yksinkertaisuuden vuoksi sen on oletettu olevan yksi geeni, mahdollisesti dominoiva, mutta ainakin hiirillä nokisen värityksen aiheuttava geeni on ilmeisesti polygeeninen eli sen aiheuttaa useamman kuin yhden geenin kombinaatio. Koirissa vastaavan näköiset värit ovat mahdollisesti resessiivisiä. Myös hevosilla on tehty vähän tutkimusta nokigeenin periytymistä ja se vaikuttaisi olevan enemmän resessiivisen kaltainen, mutta kuten sanottu, siitä tiedetään vielä varsin vähän ja niinpä käytän toistaiseksi tässä tekstissä ihan vain yksikkömuotoa nokigeeni.

Nokikuvio lisää tummaa/mustaa väriä hevosen karvaan, yleensä rungon yläosiin, kuten säkän kohdalle, kaulaan, selkälinjalle, osin päähän. Vatsapuoli ja jalat jäävät yleensä vaaleammiksi, perusvärin sävyisiksi. Kuvion koko voi vaihdella, se voi olla tumma laikku säkän kohdalla tai hevonen voi olla pääosin tumma ja vaaleampaa väriä on vain jaloissa ja ehkä päässä. Se voi aiheuttaa myös papurikkokuviointia. Joidenkin lähteiden mukaan se voisi myös aiheuttaa tasaisen tumman värin ja näin ollen esimerkiksi tummanrautiaat voisivat olla nokikuvioisia, mutta tästä ei ole vielä varmuutta. Joskus harvoin nokikuvio saattaa aiheuttaa brindlen kaltaista kuviointia (pystyraitoja) tai tummempia laikkuja. Luonnollisestikaan nokikuvio ei näy mustassa värissä ja rautiaassakaan sitä ei näe ainakaan samanlaisena ruunikossa ja ruunivoikossa. Voikossa nokikuvio voi näkyä toisinaan hyvinkin voimakkaasti ja tehdä voikosta jopa tunnistamattoman. Gin on sivunnut tätä aihetta ainakin yhdessä blogikirjoituksessa: Kysy oikein hevosen väriä!

Nokikuvio ei ole aina erityisen selkeä, mutta toisaalta "perinteistä" nokikuviota ei helposti sekoita mihinkään muuhun. Kannattaa kuitenkin huomata, että mustanruunikko väritys ei ole nokigeenin aiheuttama, vaan sen geenitausta on selvitetty ja se aiheutuu A-geenin variaatioista. Hallakkoväreillä on toisinaan muuta ruumista tummempi pää ja ainakin vuonohevosilla on joskus sään kohdalla tumma laikku (ns. grep), joka muistuttaa hieman aasinristiä, mutta ei ole selkeä juova vaan laikku, mutta on epäselvää, onko näillä yhtään mitään tekemistä nokikuvion kanssa vai ovatko ne hallakkogeenin aiheuttamia kuvioita. Joskus harvoin nokikuvion voinee sekoittaa hopeanruunikkoon, koska nokigeeni aiheuttaa hopeaväreille tuttua papurikkokuviointia ja toisinaan se saattaa lisätä tummaa väriä myös hevosen polviin ja kintereisiin.

Sitten kuviin. Ensin muutamia esimerkkejä minun mielestäni selkeistä nokikuvioista:

• tekke-tamma Gin Zyta on selkeä esimerkki nokikuvioidusta ruunikosta. Erityisesti säkän kohdalla oleva musta laikku tuntuu olevan hyvin tyypillinen, mutta tällä näkyy tummaa väriä muuallakin, tosin minulle on epäselvää, onko tuo koiven ja kyynärpään yli nouseva musta väri nokikuvion aiheuttamaa vai onko kyseessä ihan vain "pitkäsukkainen" ruunikko. Epäilen kyllä nokikuviota.
• tekke-tamma Gin Wieslava on vähemmän selkeästi nokikuvioinen, mutta ainakin minusta tämäkin vielä on aika selvä nokikuvio. Jos tarkkaan katsoo, voisi hevosen selässä kuvitella menevän tumman siiman, joka sekin voi olla nokigeenin aiheuttama.
• tekke-tamma Gin Tenerezzan rungossa näkyy sitä papurikkokuviointia.
• tekke-tamma Gin Milizan "viitta" on hyvin tyypillinen, oikea oppikirjaesimerkki nokikuviosta ruunikolla.
• tekke-tamma Gin Felinan kuviointia pitäisin myös hyvin tyypillisenä, vaikka selän kohdalla tummaa väriä on hyvin vähän.
• cleveland-ori Heron Ionilla näkyy myös varsin selkeä nokikuvio ja se on varsin yleinen clevelandinruunikoilla.
• tekke-ori Gin Feofililla on hyvin selkeä ja suht laaja nokikuvio.
• tekke-ori Gin Bratumil on merkitty mustanruunikoksi, mutta mielestäni se kuitenkin on enemmän erittäin laajasti nokikuvioinen ruunikko.
  
• tekke-tamma Quiero's Poladia on oikea malliesimerkki laajsti nokikuvioidusta ruunivoikosta.
  
• tersk-tamma Marfa Ion on myös hyvä esimerkki suht tummasta, papurikkokuvioisesta nokikuviosta.

Tässä kuvia hevosista, joiden nokikuvio ei ole niin selkeä ja tyypillinen, mutta joiden epäilen olevan nokikuvioisia myös:

• tekke-tamma Gin Salomen kuvio on varsin erikoinen, mutta tuokin saattaisi olla nokikuvio.
• tekke-ori Gin Stiva, nokikuvio vai ei? Hyvä kysymys, mutta veikkaisin nokikuviota kyllä, vaikkakin se on hyvin haalea.
• tekke-tamma Gin Roxellen kuvio on myös vähän eksoottinen. Säkän laikku on ihan normaali, mutta tuo tummempi pää ei ole hirveän tyypillinen. Jos kyseessä ei olisi ahaltek, epäilisin hallakkoväriä.
• tersk-ori Miervaldis Ionin (kuvassa arabiristeytys) väritys on kovin outo ollakseen nokikuvio, mutta toisaalta nokikuvio voi joidenkin lähteiden mukaan aiheuttaa toisinaan hallakkoa matkivia seepraraitoja jalkoihin, kuten tällä. Selässä tai muutenkaan ylälinjalla tälläkään ei ole tummaa väriä, joten on hieman kysymysmerkki, onko tämä nokikuvio vai ei. Itse veikkaisin, että voisi vaikka ollakin huolimatta siitä, että tumma väri on vähän väärissä paikoissa.
• exmoor-ori Donnchad Ion: sooty vai sittenkin pangaré? Vai ehkä molemmat? Totta kyllä, pangaré aiheuttaa usein kyllä vaaleamman värityksen jopa ruunikoilla (rautiaallahan pangaré parhaimmillaan vaalentaa jalat ja mahanalusen kokonaan valkoisiksi) kuin mitä tällä on, mutta toisaalta pangaré on hyvin tyypillinen exmooreilla, nokikuviosta taas ei ole niin varmuutta, mutta nähdäkseni nokikuvio ei ole erityisesti rotuun sidottu vaan sitä esiintyy näemmä vähän kaikilla.

Ja tässä sekalaisia kuvia epäselvistä tai oudoista tapauksista tai tiettävästi ei-nokikuvioisista, mutta jotka saattavat näyttää vähän joltain sinne päin olevalta:

• tekke-ori Gin Pravda: voisiko nokikuvio näkyä kimossa? En tiedä, mutta epäilen että ei. Kimoutumisvaiheessa on suht normaalia, että hevosen karvassa näkyy papurikkokuviointia ja että osa hevosesta on tummempaa väriä kuin muut osat. Vaikka eihän sitä tietysti tiedä, jos nokikuvio yhdistettynä kimoon aiheuttaa nämä, mutta nykytutkimus ei ole tällaisesta tietoinen.
• FWB-ori Suprant Dustilla on paljon tummaa papurikkokuviota ja jaloissa muutenkin tummaa sävyä, mutta koska tuo yläselkä on oikeastaan vaaleita aluetta, niin mielestäni tämä on nokikuvioksi hieman outo: se on väärin päin.
• FWB-tamma Macanei on merkitty tummanruunikoksi, mutta onko kyseessä tumma ruunikko (mahdollisella nokikuviolla) vai mustanruunikko, sitä on erittäin vaikea sanoa valokuvasta tai muutenkaan.
• nf-ori Alexander Fleming Ion: tämän värisiä hevosia jotkin lähteet väittävät nokikuvioisiksi rautiaiksi vedoten siihen, että nokikuvio voi aiheuttaa myös tasaista tummaa väriä, mutta asia ei ole lainkaan varma.
• RBSH-ori Trojan Ion: voisiko tässä olla nokikuvioinen raudikko? Ehkä, mutta kuten sanottu, on toistaiseksi epävarmaa miten nokikuvio näkyy rautiaassa.
• tersk-ori Cheka GA on kokolailla samannäköinen kuin Trojan.
• issikka-ori Brellir frá Teigaholti on tummahko ruunihallakko, jolla on sään kohdalla tummempi laikku, kokonaisuudessaan tumma pää ja näiden lisäksi tummempaa sävyä myös takaosassa. Ovatko nämä kaikki vain hallakkogeenin aikaansaannoksia vai yhtyykö tässä hallakkoon myös nokikuvio? Maatiaisjärjellä ajatellen sen ei pitäisi olla mahdotonta, mutta tässä on nyt kysymysmerkkinä se hallakko.
• saddlebred-ori Supergiant Ion on yksi niitä harvoja hevosia, joissa en näe yhtään mitään merkkejä nokikuviosta. Nimittäin kun tarpeeksi noita hevosten kuvia selailee, alkaa nähdä tummempaa sävyä lähes jokaisella. Mutta tässä siis ilmeisen "nokivapaa" voikko.

Kuten listasta näkyy, nokikuvio tai jokin sen näköinen tummempi kuvio on varsin yleinen hevosilla ja sitä esiintyy jotakuinkin kaikilla roduilla, yllälistattujen lisäksi myös esimerkiksi arabeilla, kaspianponeilla, suomenhevosilla ja islanninhevosilla. Sen voi siis olettaa olevat hyvinkin vanhaa perua.

Lähteet

• Wikipedia: Sooty (gene)
• Wikipedia: Seal brown (horse)
• Wikipedia: Pangaré
• White Horse Productions: Miscellaneous Modifiers
• Color Genetics: Sooty
• The Equinest: Sooty or Smutty Horse Coat Color Modifier
• L. Sarakontu: Bokserin värit ja niiden periytyminen

–S

Prix de l'Arc de Triomphe CAS30

Kuluvana CAS-vuonna on taas saatu pidettyä yhdet merkittävät arvokisat, nimittäin kaksipäiväinen Prix de l'Arc de Triomphe. Poikkeuksellista muihin arvokisoihin verrattuna on se, että Triomphessa on aina tarjolla muutama G1-lähtö myös arabialaisille. Noin muuten on lähtöjä täysiverisille, osa suhteutettuja, osa normaaleja.

Meiltä oli perinteiseen tapaan useita hevosia mukana molempina päivinä, mutta kaikkiin lähtöihin ei liiennyt sopivaa hevosta. Sijoituksia ja voittoja tuli ihan kivasti, joten saan olla ihan tyytyväinen tuloksiin. Tässä lyhyt katsaus meidän hevosten saavutuksiin.

Ekan päivän aloitti kaksivuotiaiden mailin maiden-lähtö. Osallistujia oli viisi, joista kaksi meiltä. Farleighin Cocoabean Feig voitti, meidän Pink Dakar oli toinen ja uransa tässä startissa aloittanut Pink Disco Fever oli neljäs.
G2-tasoiseen, pitkän matkan Prix Alternateen ei meiltä ollut osallistujia, kuten ei seuraavaankaan lähtöön, G3-tasoiseen 2400 metrin Prix Laukkajaokseen.
Sen sijaan Storm Maker Memorialissa (G1) meiltä oli mukana kaksi hevosta, nelivuotias ori Pink Bogeyman oli toinen yhdeksän hevosen lähdössä, mutta tamma Pink Broken Road taipui viimeiselle sijalle.
Prix Indian Runnerissa (G2) tuli päivän ensimmäinen voitto ja erittäin toivottu sellainen: kolmivuotias Pink Calamity Jane voitti sen suvereenisti, preppasi näinollen myös BC Filly&Mare Turfiin sekä pääsi etenemään G2-lähdöistä G1-tasolle. Minulla ei ole tässä nyt saatavilla Janen tuoreimpia statistiikkoja, mutta sillä on vain 5-6 starttia nyt takana ja suurimmasta osasta on voitto, joten se tulee olemaan kova sana Breedersissä. Loistavaa!
Seuraava startti, Prix Au Revoir ZZZ (G2) oli myös preppilähtö. Meidän Pink Bequerel tuli lähdössä toiseksi ja preppasi näinollen BC Turf Mileen. Mukana oli myös Pink Bogota, mutta se jäi sijalle 5.
Päivän toinen voitto tuli Prix Velvety Blackistä (G2), jonka voitti meidän Pink Beryl ja sai samalla myös paikan BC Turfiin.
UG-lähtö Abaque Memorial jouduttiin perumaan ja jossain vaiheessa olin katsovinani, että päivän päättävä arabitammojen G1 Arabian Sim Breeders' Challenge olisi peruttu osallistujien puutteessa, mutta siihen kuitenkin kolme hevosta tuli, meiltä Kabala Serafina, joka ikävä kyllä saalisti sen viimeisen sijan.

Toisen päivän ensimmäiseen lähtöön meiltä ei löytynyt hevosia (en tiedä, miten meillä ei ole noita korkeammilla tasoilla kilpailevia stayereita juuri lainkaan?), mutta toinen lähtö, Prix King of the Storm (G1), sai taas melkein Pink-voittajan, kun Pink Arctic sijoittui kakkoseksi kahta vuotta nuoremman Daymor Comanchen jälkeen. Pink Blonde sijoittui viidenneksi.
Sitten vuorossa oli ensimmäinen suhteutettu arvonta, G2-tasoinen kaksivuotiaille tammoille avoin Sim Criterium des Pouliches, joka oli samalla preppilähtö myös BC Juvenile Turfiin. Meillä ei tänä vuonna ole yhtään G2-/G1-tasolla kilpailevaa kaksivuotiasta tammaa, joten meiltä tämä jäi väliin.
Neljäs lähtö oli suhteutettu G1-tasoinen Grand Sim Criterium, avoin kaksivuotiaille ja sen vei nimiinsä aiemminkin hehkutettu Pink Discreet. Voitto oli kiva yllätys, koska kahdesta viime lähdöstä sillä on alla kolmossija eikä se ollut mikään ylivoimainen ennakkosuosikki numeroidensa perusteella. Alkuasetelmissa Discreetillä oli 11 nimeä ja Flaming Heart SNAKilla 10 nimeä. Flaming Heart SNAK kuitenkin taipui pahoin sijalle 4.
Seuraava lähtö oli kolmivuotiaille ja vanhemmille tammoille avoin HolyCat Memorial (G1), jossa meidän Pink Being Zoe Barnes sijoittui kolmanneksi ja preppasi BC Filly&Mare Turfiin.
Varsinaiseen päälähtöön, 2400 metrin G1-tasoiseen Prix de L'Arc de Triompheen ei meiltä ollut yhtään hevosta, mutta sitä seuraavaan arabialaisten suhteutettuun Arabian Sim World Cupiin (G1) meiltä liikeni peräti kaksi hevosta, oriit Narza Gehir ja Roshnara Madheen. Madheen oli kolmen hevosen lähdön altavastaaja ja Gehir yhdessä Dean omistaman Kiamyn kanssa ennakkosuosikkeja samalla nimimäärällä, mutta niin vain kävi, että Madheen voitti ja Gehir oli kolmas.
Päivän päättäviin Prix Mimeen (G1) ja Oré Memorialiin (UG) ei meiltä ollut hevosia, jälkimmäinen itse asiassa peruttiin kokonaan.

–S

Yleisökysymys: mitä haluaisitte blogista lukea?

Nyt kuulkaas kun blogilamasta on suht pysyvä suhdanne, niin pistänpä pystyyn kyselyn. Se tulee myös sivupalkkiin, mutta eritoten kaipailisin kommentteja tähän postaukseen, koska teillähän voi olla jotain sellaisia ideoita, joita en ole itse osannut edes ajatella. Niistä meinaan on todella pulaa!
Tosin tätä samaa kehitystä on ollut näkyvissä myös muissa blogeissa, moni tuossa sivupalkissa oleva blogi ei ole aikoihin päivittynyt ja toisaalta olen ollut huomaavinani jonkinlaista laskua myös meidän blogin kävijämäärissä (mikä tietysti suoraan johtuu blogin kehnosta aktiivisuudesta).

Tässäpä muutama kysymys herättämään ajatuksia ja toivottavasti keskusteluakin. Kaikkiin ei todellakaan ole pakko vastata eikä tarvitse vastata lainkaan, mutta jos on jotain muita ajatuksia blogeista, bloggaamisesta yleensä tai erityisesti meidän blogeista, niin antaa tulla vain.

1. Tarvitaanko virtuaaliblogeja enää? Onko aika ajanut niiden ohitse? Olisiko jokin muu tapa/kanava parempi?
2. Mitä haluaisit noin yleensä lukea blogista?
3. Kiinnostaako virtuaalinen laukkaurheilu ja erityisesti meidän hevosten uutiset, pärjäämiset sun muut? Olisitko enemmän kiinnostunut lukemaan yleisiä laukkauutisia, jotka koskisivat laukkaurheilua yleisemminkin (toivottavasti et, koska minusta ei ainakaan ole niiden kirjoittajaksi...)
4. Hevosten väreistä ja genetiikastakin on blogissa kirjoitettu paljonkin. Vieläkö aihepiiri kiinnostaa? Millaisia väriasioita haluaisit lukea?
5. Myös meidän hevosten nimistä on kirjoitettu jonkin verran, ne ovat minulle ja meille toinen tärkeä asia värien lisäksi. Kiinnostaako aihepiiri?
6. Kuvat ovat sitten kolmas asia, jotka ovat meidän virtuaalielämän top 3 -listalla värien ja nimien lisäksi. Kiinnostavatko kuva-aiheiset postaukset? Millaisia kuvapostauksia haluaisit lukea?
7. Rotuesittelyitä? Rakennearvosteluita? Sukuesittelyitä?
8. Pitäisikö meidän esitellä enemmän muita talleja? Tarjoilla linkkivinkkejä ja kirjoittaa (lyhyitä) esittelyitä enemmän kuin nyt eli kuukauden tallin esittelyssä? Pitäisikö esitellä muitakin linkkejä, hevos- tai it-aiheisia?
9. Satuilu-postauksia on kirjoitettu vain muutama, kiinnostaisiko näitä lukea, entäs valmennuksia?

–S

Valmennusteksti

Reilu vuosi sitten kirjoittelin russikuvaa vastaan kouluvalmennuksen Harlakan omistamalle, tuolloin varsin nuorelle connemaraori Scamall Caoimhínille eli Kamulle. Jotta valmennusteksti ei aikojen saatossa joudu kateisiin syystä tai toisesta, kirjoitan sen nyt tähänkin.

---

Kouluvalmennuksen aiheena tänään on siirtymiset. Alkunverryttelyn Rachin ja Kamu saivat tehdä omine nokkineen, katselin ratsukon menoa kentän laidalla. Kamulla näyttäisi olevan suhteellisen kivat askellajit ja kuuliaiseksikin sitä on etukäteen mainostettu, mutta keskittymisessä ratsastajaan on vähän parantamisen varaa ja siinä se kuuliaisuuskin sitten kärsii. Siirtymiset vaativat kuuliaisuutta, joten jospa tämä valmennus vähän parantaisi sitä puolta.

Kun verryttely oli hoidettu, pyysin ratsukkoa siirtymään keskiraviin ja ratsastamaan pitkän sivun keskellä kymmenmetrisen voltin. Tarkoitus oli saada poni taipumaan nätisti ja se onnistuikin. Voltin jälkeen palattiin kaviouralle ja pyysin Rachinia kokoamaan ravia hieman. Kamun koulutustaso ei yllä vielä kouluhevosmaiseen koottuun raviin, mutta tarkoitus olikin saada poni astumaan hieman paremmin alleen ja kulkemaan vähän ryhdikkäämmin.

Muutama ensimmäinen askel näyttikin ihan hyvältä, mutta sitten Kamu alkoi vastustella ja pyysin siirtymään takaisin keskiraviin. Vähän ajan päästä pyysin ratsastajaa kokoamaan ravia parin, kolmen askeleen ajaksi ja ratsastamaan sitten taas pidemmässä muodossa ja sitten taas kokoamaan ja taas pidentämään. Tämä sujuikin jo varsin mukavasti eikä Kamun vastusteluista ollut tietoakaan. Kokoaminen ei ole helppoa nuorelle hevoselle, jonka lihaksisto ei ole vielä kehittynyt niin pitkälle, joten kootussa muodossa ei saa ratsastaa liian kauaa, muuten seuraa vastustelua. Kun muutaman askelen kokoaminen sujuu, voidaan matkaa pidentää vähitellen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ratsastettu kootummassa muodossa kuin muutamia askeleita kerrallaan ja kun se sujui hyvin, annoin ohjeeksi siirtyä käyntiin ja antaa Kamulle pitkät ohjat.

Kun Kamu oli rentoutunut käynnissä, pyysin ratsastajaa ottamaan ohjat ja siirtymään keskikäyntiin. Pitkällä sivulla pyysin siirtymään lisättyyn käyntiin ja lyhyelle sivulle tultaessa taas keskikäyntiin. Pitkät käyntiosuudet kuitenkin tylsistyttivät Kamua, joten pyysin siirtymään käynnistä raviin ja muutaman askeleen jälkeen laukkaan. Tässä vaiheessa ei ole niin väliä, nouseeko juuri haluttu laukka, kunhan laukka nousee. Sitten taas siirtyminen raviin ja muutaman askeleen jälkeen käyntiin. Siirtymisten laadun tuli olla hyvä eli poni ei "kaadu" etupainoisena käynnistä raviin tai ravista laukkaan eikä siirtymisiä alaspäin hoideta pelkästään ohjista pidättämällä. Tätä tehtiin muutaman askeleen välein muutama kerta ja vähitellen piti alkaa nousemaan myös se halutun puoleinen laukka. Kamulla ei ole näemmä mitään ongelmaa nostaa juuri oikeata laukkaa, joten sitä ei tarvinnut hioa sen enempää. Myös ratsastajan istunta- ja pohjeavut olivat kohdillaan eli siirtymiset olivat nähdäkseni niin laadukkaita kuin tämän tasoisella ponilla voi olla.

Lopuksi harjoiteltiin vielä pysähdyksistä suoraan raviin lähtöä ja pysähtymistä suoraan ravista. Ne eivät toimi ihan vielä moitteettomasti, väkisin tahtoi tulla käyntiaskel tai pari väliin, mutta tätä saatiin korjattua apujenkäyttöä neuvomalla. Ihan vielä silläkään ei päästy täydelliseen lopputulokseen, mutta aika kelvolliseen kuitenkin. Siitä on hyvä jatkaa. Valmennus oli tällä kerralla tässä, taputukset, kiitokset ja Kamun loppujäähdyttely.

–Gin

Esittelyssä kuukauden valinnat

Lokakuussa esille pääsevät ukrainanratsuhevosori Ikhar Eton, quarter-tamma Queen Lena Ion ja talleista Special Ring

---

Ikhar Eton oli löytyessään todellinen lottovoitto. Yrittäkääpäs itse löytää suvullinen ukrainanratsuhevonen, jos jätetään Ionic huomiotta. No jaa, saahan niitä tietysti Trzebielinosta nykyisin, mutta niin tai näin, erisukuinen ukrainalainen on sen verran eksoottinen löydös, että pakkohan se oli korjata talteen. Ja komea ori tuo onkin!

Ikhar hankittiin meille siitoshevoseksi, kuten yleensä kaikki meille ostetut hevoset. Vielä se ei kuitenkaan ole päässyt tammoja astumaan, mutta se toki ei johdu tammojen puutteesta vaan siitä, että viime aikoina ukrainalaiset ovat jääneet vähän venäjänratsuhevosten jalkoihin. Siitä huolimatta jo yksinomaan Ionicista löytyy ainakin neljä oman rodun tammaa, jotka ovat suvultaan sopivia Ikharille, ja vielä useampi, jos ei jaksa välittää sukujen tasaisuudesta. Voin siis povata oriille vähintäänkin kelvollista tulevaisuutta yhtenä Ionicin ukrainalaisjalostuksen tukipylväänä.

---

Queen Lena on ihan meidän uusimpia tulokkaita (juu, olen nyt vasta tekemässä alkuvuoden kasvateille sivuja). Sen isä myytiin vastikään ja sen väri muuttui siinä hötäkässä voikosta rautiaaksi, joten Lena ei voinut olla tuplavoikko, mutta yksinkertainen voikko kuitenkin, kun emä taas on tuplavoikko.

Vaikka Ionic ei kaiketi alkuaikojen jälkeen ole juuri quarter-kasvattajana profiloitunut, on Lenan suku lähestulkoon kokonaan lähtöisin Ionicista ja Pinkistä. Vain emänisä Fiftysomething on kotoisin muualta, lopettaneesta Ameliesta. Isänemä Ace Queen GA oli alunperin pinkkiläinen, mutta kun laukkaura ei oikein napannut, niin tamma tuli Ioniciin siitoskäyttöön.

---

Special Ring on erikoistunut kilpailuttamaan ja kasvattamaan ratsutäysiverisiä. Tällaisia talleja ei viime vuosina ole ihan tuskaksi asti ollutkaan, itse asiassa päinvastoin. Ratsutäysiverisiä kasvatetaan kyllä jonkin verran, mutta yleensä ne ovat puoliverijalostuksen jonkinlainen sivujuonne. Niin meilläkin, vaikka aikojen alussa Ionicissa oli ihan kunnon jalostustakin, josta on vielä rippeet jäljellä. Mutta pitkäsukuisen ratsutäysiverisen löytäminen alkaa olla yhä hankalampaa.

Ring on ollut Ionicissa nyt kovasti tapetilla, kun ostin sieltä edellämainitun pitkäsukuisen ratsutäysiverisen, tamma Nenebith Ringin. Sen sukutaulu kertoo, miksi Ringin jalostustoiminnalle pitää nostaa hattua. Tammalla on isän puolelta 5 polvea sukua ja emän puolelta 4, isän suvusta lähes puolet on Ringin omia hevosia ja emän suku on 75-prosenttisesti ringiläistä. Tästä voi tehdä pari johtopäätöstä: kantahevosia on tajuttu keksiä tarpeeksi, niitä on käytetty jalostuksessa riittävästi ja tallin omistaja ei nähtävästi pelkää pitkiä sukuja. Miten moni muu talli voi kehua itseään näin?

Toki kaikki Ringin hevoset eivät ole näitä pitkäsukuisia, itse asiassa kovin harva, kun hevoslistaa katsoo. Mutta joka tapauksessa valikoimaa riittää ja suosittelen Ringiä lämpimästi jokaiselle puoliverikasvattajalle, joka etsii omiin hevosiinsa uutta linjaa ja täyttä verta.

–S

Laukkahehkutusta

Silläkin uhalla, että hehkuttamisen jälkeen alkaa taas mennä kaikki päin metikköä, hehkutan silti. Meillä nimittäin on Pinkissä muutama sellainen hevonen, joita todellakin kannattaa varoa erityisesti suhteutetuissa arvonnoissa!

Ensimmäinen on vasta kaksivuotias täysiveriori Pink Devil's Hole, jonka ura on ollut yhtä tähtihetkeä. Tällä hetkellä, ennen tämän päivän startin tuloksia sillä on 7 lähtöä, kuusi voittoa ja yksi kakkossija. Se on myös erittäin lähellä Juvenile Grand Slamin voittoa, kaksi ensimmäistä osakilpailua se on hoitanut jo kotiin ja kolmannen tuloksia odotellaan parhaillaan kynsiä pureskellen.
Yksi murhe Devilin uralla on: yksikään starteista ei ole BC-preppilähtö ja nähdäkseni tänä vuonna ei enää järjestetä yhtään Juvenile-lähtöjen (lähinnä Classicin) preppilähtöä suhteutetulla arvonnalla. Niinollen kauden luultavasti parasta kaksivuotiasta (en puhu nyt vain Pinkistä, vaan koko laukkamaailmasta) ei ehkä nähdä Breedersissä. Tietenkin voisin ilmoittaa sen johonkin tavalliseen lähtöön, mutta siinä on aina riskinä kauneusvirhe muuten niin hienoon statistiikkaan. Kun kerran tällainen kultakimpale on käsissä, on sen kilpailuttamisen kanssa syytä olla hyvin varovainen. Ja koska kyseessä on sprintteri, sitä tuskin tullaan näkemään kolmivuotiaana Triple Crownissa.
Devilistä tekee niin arvokkaan meille se, että se on oma kasvatti ja sen vanhemmat ovat kehnonlaisia kilpahevosia. Devil ei ole siis sukunsa avulla päässyt suoraan maideneista grade-lähtöihin vaan se on kiertänyt kaikki tasot pitkän kaavan mukaan.

(edit: kuten sanoin, ei kannattaisi hehkuttaa. Sillä aikaa kun raapustelin tätä blogipostausta, arvottiin viimeisej JGS:n osakilpailun tulokset ja Devil joutui taipumaan sijalle 3/4... Mitä tästä opimme? Omiaan ei kannata julkisesti kehua. Saatana.)

Toinen huomionarvoinen hevonen on nyt 5-vuotias (VHKR:n mukaan) arabiori Narza Gehir, jonka statistiikka on ihan samannäköinen kuin Devilin: 7: 6-1-0-0. Sekin on saavuttanut viimeisimmät voittonsa suhteutetuissa Arabian Cup preppien arvonnoissa, mutta on sillä ollut onneakin mukana. Ja toisin kuin täysiveristen suhteutetussa arvonnassa, AC prepeissä on käytetty suppeampaa arvontamenetelmää, joka ei palkitse vanhempien saavutuksista. Gehirin emä kun olisi G1-voittaja.
Niin tai näin, Gehir on prepannut tänä CAS-vuonna niin AC Classiciin, Turfiin kuin Specialiinkin. Luultavasti se nähdään Classicissa, se on voittanut kaksi Classicin preppiä, se on matkaltaan sopivin lähtö ja myös AC-päivän rahakkain lähtö.

Kolmannen olen maininnut blogissa jo muutaman kerran aikaisemminkin, se on nimittäin meidän tällä hetkellä paras risuestetäysiverinen, ori Pink Anthony. Se ei pysty kehuskelemaan ihan noin kovilla voittoprosenteilla kuin Devil ja Gehir, mutta aina sekin on sijoituksilla ollut. Statistiikka Japan Daishogain jälkeen on 12: 6-4-2-0, rahaa on lähemmäs kolme miljoonaa virtuaalieuroa ja uralle mahtuu voitot Laukkajaos Chasesta ja Juvenile Hurdlesta jo kolmivuotiaana ja tämän vuoden Grand National -voitto, jota itse arvostan ehkä kaikkein korkeimmalle, vaikka se onkin "vain" G3-tasoinen lähtö eikä BC-preppi. On se Breedersiinkin prepannut, viime vuodelta on kakkossija jo plakkarissa ja täksi vuodeksi toivotaan parasta. Totuus kuitenkin on se, että virtuaalimaailman risuestehevoset ovat harvassa, mutta ne harvat ovat kovia. Anthony oli näillä statistiikoillaan vain niukka ennakkosuosikki Japan Daishogaihin ja Daymorista, Farleighista ja Sasnakista on luultavasti odotettavissa tiukkaakin tiukempi vastus BC Steeplechaseen.

–S

Kasvattajanimistä ja niiden kielestä

Nykyään moni harrastaja tuntuu paheksuvan hevosten nimiä, joissa on sekoitettu kahta eri kieltä. Monet laukovat foorumeilla kärkkäitäkin mielipiteitä siitä, että kasvattajanimi ei saa olla eri kieltä kuin varsinainen nimi ja lisäksi näiden on vielä rimmattava kasvatin rodun kanssa. Tietyillä roduilla (mieleen tulee lähinnä issikka ja suomenhevonen) tämän ymmärtää, mutta välillä tulee kyllä itselleni mieleen, että onko sen nyt oikeasti oltava niin tarkkaa.

Nimittäin eksyin tuossa päivänä muutamana Virtuaaliwikiin ja bongailin sieltä vanhoja, kuuluisiakin kasvattajia, joiden kasvattien nimissä oli suloisesti sekaisin eri kieliä, yleensä suomea ja jotain muuta. Tietääkseni tuolloin, vuosikymmen sitten, ketään ei närästänyt sellaiset nimet kuin Liinun Everlasting, Laakson Praying Eyes, Taikajoen Vacra Mona, Metsähaan Paranormal Activity, Hevosenkengän Life is Life, Liinahaan Dancer's Amaze, Dollarin Smile To Winner, Tulimäen Charming Fortune, Jouhelan Green Magic, ja niin edelleen. Eikä tämä ole mikään outo ilmiö reaalimaailmassakaan, Sukupostista löytyi hyvin yksinkertaisella haulla esimerkiksi seuraavat nimet: Kotimäen Happy Girl, Tähkäpään Silver Marquis, Voutilan Summer Flame, Nauriskydön Podarok, Kotimäen Principal, ja Liukkaan Shery Lee. Siis ei mikään tavaton tai vieras ilmiö.

Olen itse miettinyt tätä tässä vähän aikaa, kun minun on tunnustettava, että Ionin Once In A Lifetime kuulostaa nimenä paremmalta kuin Once In A Lifetime Ion. Ja tokihan tuommoisen nimen voisi lykätä vaikka englantilaiselle täysiveriselle, mutta parhaiten se ehkä istuisi jollekin ponille, newforestille tai connemaralle.

Heräsipä tässä toinenkin villi ajatus: jos vaikka vahingossa kasvattaisi suomenhevosvarsan tai pari, niin tottahan ne pitäisi nimetä ruotsalaisilla nimillä! Koska se on sallittua, Hippos hyväksyy suomenhevosille suomen- ja ruotsinkieliset nimet. Kasvattajatunnusta sopisi pohtia, olisiko se Jonens, Joners, vai Jonernas. Tätähän voisi käyttää tarvittaessa myös russeilla.

Ja kun nyt kerran alettiin pohtia, niin welsheille pitäisi käyttää Ion-tunnuksen sijasta muotoa Ïon...

–S

Esittelyssä kuukauden valinnat

Viime kuussa kuukauden valinnat olivat sieltä erikoisemmasta päästä, tässä esillä on kaikille tuttuja rotuja: kuukauden ori on suomenhevonen Raalan Patruuna, tamma russi Niamh Case ja talli Venice Manor.

---

Raalan Patruuna on ensimmäinen suomenhevonen pitkään, pitkään aikaan Ionicissa. Onhan tallissa liki vuosikymmenen aikana ollut joitain suomenhevosia, Patua edeltävä taisi olla suvuton raviori Mörkö-Majuri (olisi muuten kiva tietää, meneekö Mörkö vielä jossain ja mahtaako sillä olla varsoja). Siinä mielessä Patruuna on kuitenkin aito ionicilainen, että sen lajipainotus on harvinaisempi työajo ja väriksikin valikoitui tietysti jokin muu kuin perusrautias: se on hopeanruunikko.

Yleisesti poikkeuksellista on se, että Patruuna on oikeasti kilpaillut jossain lajissa, meidän mittapuulla jopa paljon. Se on kisannut nimenomaan noissa työhevoskisoissa ja toistaiseksi se on saanut sijoituksia lähinnä metsäajosta, käyttöajosta ja kynnöstä. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä Patusta sellainen yleishevonen, jolla olisi kokeiltu vähän joka lajia, siksi sillä ei ole erityisen työpainotteisen suomenhevosen kuvaakaan (sitä paitsi hopeanruunikon työhevosoriin kuvan löytäminen olisi lottovoittoon verrattava tapahtuma harvinaisuudeltaan. Jos nyt jollain sattuu sellainen lojumaan arkistossaan, mieluusti rakenne- ja/tai työkuva, niin ottakaapa mailitse yhteyttä, meiltä saattaisi irrota moisesta rahaa enemmänkin kuin euro tai pari. Ei tartte välttämättä olla erityisen työhevostyyppinenkään). Harkitsimme jopa Patun kokeilemista ravurina, mutta toistaiseksi oriin tulokset TYH:n juoksukokeissa eivät oikein rohkaise tällaiseen.

Jo pelkästään nimi, Raalan Patruuna, tekee hevosesta minulle erityisen. Ei liene vaikea arvata, mistä olen kotoisin... Ori ei luonnollisesti ole myytävänä, mutta jos joku haluaa tammalleen tätä käyttää, niin se käy kyllä. Saattaisimme olla myös kiinnostuneita ostamaan tammavarsan Patruunasta ja jostain suvuttomasta, mielellään työ- tai ravipainotteisesta sh-tammasta (erikoisväristä plussaa muttei ole pakko).

---

Russitamma Niamh Case oli Virginian heräteostos, sen suku on kuulemma vanha ja huomionarvoinen. Ja onhan tuo nyt sievä! Pyhä tarkoitus oli käyttää tuota siitostammana, mutta toistaiseksi ei sopivasukuisia oreja ole oikein kävellyt vastaan. Asiaa tietysti auttaisi, jos vaikka yrittäisi etsiä niitä... Yhden varsan Niamh on tehnyt jo, Marinean ikivanhasta oriista. Varsa, tamma Ädelsten Ion, on starttaillut harvakseltaan ravilähdöissä, mutta ilman sen suurempaa menestystä ja pakko se on todeta, ettei tuo ravipuoli enää ole meitä varten.

---

Venice Manoria sivuttiin jo toukokuun valintojen esittelyssä, kun silloin kuukauden tamma oli Venicen knn-kasvatti Agathe Venice. Venice ei kuitenkaan ole mikään erityinen harvinaisten rotujen talli vaan jo heti etusivulla painotetaan sanaa "huippu-urheilu". Kuten arvata sopii, tallista löytyy pääasiassa puoliverisiä ja siellä täällä on sitten jokin eksoottisempi elikko. Sieltä löytyy tosiaan yksi knabstrup-ori, yksi aivan törkeän komea lusitano, voikkovärisiä puoliverisiä, haflinger, friisiläinen, varsin paljon poneja, pääasiassa connemaroja ja kirsikkana kakun päällä ihanan värinen xx-ori. Huomaatteko? Urheiluhevosten ei ole pakko olla tylsiä!

Minun mielestäni virtuaalitalli on yleensä yhtä hyvä kuin sen hevoset. Jos hevoset ovat tylsiä, on tallikin tylsä. Kuten siis todettu, Venicen hevoskanta ei ole tylsää nähnytkään, mutta hevoset myös yksilöinä ovat persoonallisia. Kuvat ovat kautta linjan hienot ja laadukkaatkin, mutteivät suinkaan joka hevosella ne tylsät, samasta pakasta vedetyt rakennekuvat. Ratsastuskuvat näyttävät jyräävän.
Hevosten luonnekuvauksia (kaikilla ei niitä toistaiseksi näytä olevan, ei haittaa ainakaan minua) voisi useimpien kohdalla kuvata maailman parhailla ylistyssanoilla: lyhyet, ytimekkäät, persoonalliset. Sukuselvitykset ovat joskus uuvuttavan pitkät, mutta semmoista sattuu. Luonnekuvaukset kuitenkin yleensä jaksaa ja viitsii lukea läpi. Muutenkin tallin tekstit ovat varsin maltilliset.

Löysin tallista myös oman suosikkini, se on ilman muuta trakehner-ori Veyronlike Venice. Nimi, kuvat, luonne, tämä on kuolattavan täydellinen hevonen. Tarvinnee ottaa yhteyttä tallinomistajaan ja kysyä, jos ori voisi astua jonkin meidän tammoista. Tai vaikka useammakin!

–S