Melkein pääsi unohtumaan tämä kuunvaihde, mutta tässä tulevat kuukauden valinnat, teemalla keltainen: saddlebred-ori Supergiant Ion, kalliovuortenhevos-tamma Merengue Ion ja lewitzer- ja vuonis-siittola Derian.
Alkuvuodesta esiteltiin Hawa kuukauden tallina ja silloin mainittiin, että meillä on useampiakin saddlebred- ja NSH-kasvatteja, joiden isä on hawalainen ori. Supergiant on yksi niistä, sen isä on törkeän komea voikko ori HWA Champagne Supernova, 100% hawalaisesta suvusta. Emänisä puolestaan on branwenilainen, emänemänisä Tijuanan ori ja emälinja tulee meidän omasta suvuttomasta tammasta.
Lisäksi Supergiant on törkeän komea eikä asiaa yhtään haittaa erikoisväri!
Merengue on voikko myös ja kuten meillä on tapana, dominoivan värin periytymislinja on katkeamaton: se tulee iiie. Misty Springs GA:lta. Merenguella on sukua 4 polvea, lähes täysin Ionicin hevosia, ainoastaan viidennestä polvesta löytyy yksi ei-ionicilainen, Comedienne Ionin isä PDM Comedy. Isän puoli on uudempaa tuontia, mutta emän puolelta löytyy noita ihan ensimmäisiä kalliovuortenhevosia, mitä Ionicissa oli aikoinaan.
Suku on pieni ongelma, koska Merenguelle on vaikeahko löytää sopivaa oria. Monella oriilla on samoja nimiä suvussa ja sukujen tsekkaus on suht työlästä niiden pituuden eli laajuuden takia. Merengue on yhden varsan jo tehnyt kyllä, mutta lisää pitäisi, ainakin yksi tamma, että emälinja jatkuu.
Derian on itselleni uusi tuttavuus, vaikka talli on ollut pystyssä viime vuoden loppupuolelta lähtien. Minun pitäisi todella seurailla enemmän virtuaalimaailman menoa. Okei, kumpikaan Derianin kasvatusroduista ei ole sellainen, joita meiltä löytyy, mutta haloo, vuonohevosia! Minun on tunnustettava, että minulla on sydämessä yksi pieni sopukka varattuna ihan vain vuonohevosia varten, vaikkei niitä koskaan Ionicissa ole ollutkaan. Vielä, sillä Derianissa taisi olla myynnissä jotakin... Ne ovat niin suloisia, pieniä, pyöreitä ja hallakoita.
Eikä lewitzerkään ole lainkaan hassumpi rotu ja kiva, että niitäkin edelleen on. Seurailin vajaa vuosikymmen sitten Schecken toimia lewitzereiden kanssa. Vaikka siellä niitä kauan ja paljon kasvatettiinkin, olisin voinut vannoa, että lewitzerit eivät siitä lentoon lähde. Vaan ovatpa lähteneet. Eihän niitä paljon ole ja kasvattajiakin taitaa olla vain kourallinen, mutta ei rotu ole katoamaankaan päässyt. Se on hienoa.
Joka tapauksessa Derianissa on kaksi hienoa rotua ja paljon hienoja poneja. Hevosilla on kivat kuvat ja talli on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen.
- S
torstaina, syyskuuta 04, 2014
perjantaina, elokuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Elokuussa teemaksi nousi vahingossa, mutta poninäyttelyiden takia erittäin sopivasti ponit. Oriiksi valitsin exmoorinponi Donnchad Ionin, tammaksi aussiponi Elegy JDB:n, ja talliksi Cherrymist Connemarasin.
Donnchad on ainoa jälkeläinen, joka meille jäi ostoponi Diamond Riosta. Se jätti neljä varsaa, mutta niistä kolme myytiin. Kun kyseessä on sellainen rotu kuin exmoor, minusta on hämmästyttävää että ylipäänsä yksikään meni kaupaksi, mutta ihmeitä tapahtuu.
Donnchad on yksi suosikkiponeistani, vaikkei se tietysti sivuilta mitenkään välity. Pidän tuosta kuvasta ja pidän myös oriin molemmista vanhemmista. Osin rakennekuvan ja osin harvinaisen rodun takia Donnchad on kiertänyt näyttelyissä tavallista ahkerammin, kaikki osallistumiset eivät ole kalenteriin merkitty. Ei se mikään rusettihai ole, jaloissa on sanomista ja se on mahdottoman kaulakas. Mutta nätti on, orimaiseen tapaan.
Elegy JDB se vasta nätti onkin! Tamma ja sen kasvattaja Jindabyne tuli mainittua jo maaliskuussa, kun Jindabyne esiteltiin kuukauden tallina. Periaatteessa Elegyn hankkiminen oli taas yksi järjetön temppu, tarkoitus ei ole alkaa rotua kasvattaa suuremmassa määrin, jos nyt lainkaan, ja yhden ponin hankkiminen ei siis palvele mitään järkevää tarkoitusta. Mutta kun nuo ovat niin nättejä ja myynnissäkin oli juuri sopivasti... Siinä on ihan tarpeeksi perustetta ostaa vaikka minkälainen karvaturri.
Seuraava homma onkin teettää Elegyllä varsa. Elegyn ostamisen aikoihin kaavailin alunperin keksiväni australianponioriin itselleni enkä ole haavetta haudannut. Siitä olisi sitten Christalle ja muille halukkaille iloa jalostukseen, mutta kelpaisi se Elegyllekin sulhaseksi. Jindabynestä löytyy varmasti lisää sulhasia ja kelpaahan se VRP-jalostukseenkin, jos alkavat puhtaat aussiponit kyllästyttää.
Cherrymist Connemaras on aivan uusi talli, ymmärtääkseni. Kasvatteja ei ole vielä ehtinyt syntyä kuin yksi, taitaa olla jalostusponeilla menossa vielä kisatulosten kerääminen. Sivujen mukaan poneilla kilpaillaan yksinomaan porrastetuissa, mikä on minun mielipiteeni mukaan ainoa edes jossain määrin järkevä tapa kilpailuttaa muita kuin laukka- ja ravihevosia.
Järkevästi on myös toteutettu kisatulosten listaaminen tai siis käytännössä sen jättäminen pois: jokaisen ponin sivulla on linkki sen VRL-profiiliin, jossa näkyvät porrastetuissa kerätyt ominaisuuspisteet ja voittojen ja sijoitusten määrä lajikohtaisesti. Virginia sanoi aikoinaan, ettei mikään ole sen tylsempää ja turhempaa kuin listata kaikki sijoitukset hevosten sivuille: pahimmillaan sivutolkulla täysin merkityksetöntä listatietoa, jota kukaan ei lue ja josta kukaan ei ole kiinnostunut, vain määrä ratkaisee. Ja oikeassa oli! Nyt kun VRL tarjoaa kisatuloksista sen olennaisen, eli sijoitusten ja voittojen määrän, kunkin hevosen rekisterisivulla, ei kellään ole enää mitään tekosyytä rasittaa tallinsa kävijoitä tylsillä sijoituslistoilla. Tarjoa linkki hevosen profiilisivulle, sieltä voi kisatulokset tarkistaa ne, joita asia kiinnostaa. En ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen menettelyyn (tai en ole ainakaan huomannut), mutta Cherrymistin sivut osoittavat miten fiksu ja toimiva se tapa on.
Muutenkin Cherrymist on juuri sellainen talli, josta pidän. Yksinkertainen, nätti kuin karkki, kiva kuvat hevosilla, persoonalliset kuvat, ratsastus- ja liikekuvia, lyhyet ja ytimekkäät luonnekuvaukset, suhteellisen hyvä määrä poneja ja niin edelleen. Sirpa-testi on läpäisty eikä siinä haittaa yhtään se, että rotuna on suhteellisen yleinen ja tunnettu connemara. Cherrymistin omistajalle siis onnittelut hienosta tallista ja toivotukset siitä, että jaksaisi tallinsa kanssa pitkään.
- Sirpa
Donnchad on ainoa jälkeläinen, joka meille jäi ostoponi Diamond Riosta. Se jätti neljä varsaa, mutta niistä kolme myytiin. Kun kyseessä on sellainen rotu kuin exmoor, minusta on hämmästyttävää että ylipäänsä yksikään meni kaupaksi, mutta ihmeitä tapahtuu.
Donnchad on yksi suosikkiponeistani, vaikkei se tietysti sivuilta mitenkään välity. Pidän tuosta kuvasta ja pidän myös oriin molemmista vanhemmista. Osin rakennekuvan ja osin harvinaisen rodun takia Donnchad on kiertänyt näyttelyissä tavallista ahkerammin, kaikki osallistumiset eivät ole kalenteriin merkitty. Ei se mikään rusettihai ole, jaloissa on sanomista ja se on mahdottoman kaulakas. Mutta nätti on, orimaiseen tapaan.
Elegy JDB se vasta nätti onkin! Tamma ja sen kasvattaja Jindabyne tuli mainittua jo maaliskuussa, kun Jindabyne esiteltiin kuukauden tallina. Periaatteessa Elegyn hankkiminen oli taas yksi järjetön temppu, tarkoitus ei ole alkaa rotua kasvattaa suuremmassa määrin, jos nyt lainkaan, ja yhden ponin hankkiminen ei siis palvele mitään järkevää tarkoitusta. Mutta kun nuo ovat niin nättejä ja myynnissäkin oli juuri sopivasti... Siinä on ihan tarpeeksi perustetta ostaa vaikka minkälainen karvaturri.
Seuraava homma onkin teettää Elegyllä varsa. Elegyn ostamisen aikoihin kaavailin alunperin keksiväni australianponioriin itselleni enkä ole haavetta haudannut. Siitä olisi sitten Christalle ja muille halukkaille iloa jalostukseen, mutta kelpaisi se Elegyllekin sulhaseksi. Jindabynestä löytyy varmasti lisää sulhasia ja kelpaahan se VRP-jalostukseenkin, jos alkavat puhtaat aussiponit kyllästyttää.
Cherrymist Connemaras on aivan uusi talli, ymmärtääkseni. Kasvatteja ei ole vielä ehtinyt syntyä kuin yksi, taitaa olla jalostusponeilla menossa vielä kisatulosten kerääminen. Sivujen mukaan poneilla kilpaillaan yksinomaan porrastetuissa, mikä on minun mielipiteeni mukaan ainoa edes jossain määrin järkevä tapa kilpailuttaa muita kuin laukka- ja ravihevosia.
Järkevästi on myös toteutettu kisatulosten listaaminen tai siis käytännössä sen jättäminen pois: jokaisen ponin sivulla on linkki sen VRL-profiiliin, jossa näkyvät porrastetuissa kerätyt ominaisuuspisteet ja voittojen ja sijoitusten määrä lajikohtaisesti. Virginia sanoi aikoinaan, ettei mikään ole sen tylsempää ja turhempaa kuin listata kaikki sijoitukset hevosten sivuille: pahimmillaan sivutolkulla täysin merkityksetöntä listatietoa, jota kukaan ei lue ja josta kukaan ei ole kiinnostunut, vain määrä ratkaisee. Ja oikeassa oli! Nyt kun VRL tarjoaa kisatuloksista sen olennaisen, eli sijoitusten ja voittojen määrän, kunkin hevosen rekisterisivulla, ei kellään ole enää mitään tekosyytä rasittaa tallinsa kävijoitä tylsillä sijoituslistoilla. Tarjoa linkki hevosen profiilisivulle, sieltä voi kisatulokset tarkistaa ne, joita asia kiinnostaa. En ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen menettelyyn (tai en ole ainakaan huomannut), mutta Cherrymistin sivut osoittavat miten fiksu ja toimiva se tapa on.
Muutenkin Cherrymist on juuri sellainen talli, josta pidän. Yksinkertainen, nätti kuin karkki, kiva kuvat hevosilla, persoonalliset kuvat, ratsastus- ja liikekuvia, lyhyet ja ytimekkäät luonnekuvaukset, suhteellisen hyvä määrä poneja ja niin edelleen. Sirpa-testi on läpäisty eikä siinä haittaa yhtään se, että rotuna on suhteellisen yleinen ja tunnettu connemara. Cherrymistin omistajalle siis onnittelut hienosta tallista ja toivotukset siitä, että jaksaisi tallinsa kanssa pitkään.
- Sirpa
torstaina, heinäkuuta 17, 2014
Harvinaisten rotujen dilemma
Pohdinpas tässä joutessani vähän tätä Ionicin touhua.
Sydän verta valuen tapoin tuossa jokin aika sitten kaikki meidän bardianponit, aztecat ja ariegenponit, taisi mennä meidän ainokainen criollo-ori ja suurin osa doneistakin samalla kertaa. Tappolistalla on monta muutakin rotua: Gaited Baroquet, Georgian Grandet, kabardiinit, kladrubit, maremmat, mangalargat, lipizzat... Ei vain riitä aika ja innostus jatkaa noiden rotujen kanssa ja jalostuskin on yleensä umpikujassa kun kaikki ovat sukua toisilleen. Pitäisi keksiä uusia hevosia suht paljon, kun noita rotuja ei muillakaan harrastajilla juuri ole (tai jos on, ovat suvuiltaan sopimattomia).
Mutta vaikka olisin nyt keksinyt ison lauman uusia hevosia näihin rotuihin, olisin vain lykännyt tätä ongelmaa eteenpäin. Olisin pystynyt teettämään uusia varsoja sukupolven tai pari, mutta muutaman vuoden kuluttua olisin ollut taas samassa tilanteessa. Tai ehkä vähän vielä pahemmassa, kun ne sulhasia ja morsiamia odottavat hevoset olisivat olleet pitkäsukuisempia kuin nyt. On hyvin, hyvin epätodennäköistä, että tässä muutaman vuoden kuluessa jostain puskasta putkahtaisi toinen noiden rotujen kasvattaja, joka olisi tuonut ja jalostanut uusia sukulinjoja, joita olisin voinut risteyttää omiini.
Ollakseni rehellinen, tämä sama tarina on edessä kaikilla muilla pikkuroduilla. Ionicissa on reilu 80 eri rodun hevosia, näistä roduista tältä kohtalolta ovat "turvassa" vain isoimmat ja/tai yleisimmät: arabi, knabstrup, kalliovuortenponi, tersk, puoliveriset, welshit ja toivottavasti myös tennesseenwalker ja saddlebred. Luultavasti myös nyffi, connemara, morgan, ratsutäysiverinen, sekä risteytysrodut RBSH ja angloarabi. Osalla näistä meidän oma kanta alkaa olla niin vahva ja laaja (ja kantahevosten vähyys hukkuu armeliaasti sinne 6+ sukupolveen), että jalostus rullaa eteenpäin kyllä, kunhan vain jaksan tehtailla tarpeeksi varsoja erilaisista yhdistelmistä. Useille roduille pystyn hakemaan piristysruisketta myös muilta omistajilta, kyllähän virtuaalimaailmasta arabeja, puoliverisiä, ja yleensä myös welshejä löytyy.
Tulevaisuuden Ionic on kuitenkin todella näivettynyt, jos siellä kasvatetaan vain ehkä tusinaa eri rotua, joista suurin osa on peräti yleisiä. Mikä Ionic se semmoinen on?! Mutta sitten toisaalta: mitä hyötyä on pitää tallissaan muutamaa harvaa takavinkuintianponia, kun ne eivät koskaan vaikuta mihinkään eivätkä pidemmällä tähtäimellä jätä minkäänlaista jälkeä virtuaalimaailmaan? Eikä minulla yksinkertaisesti ole mitään resursseja alkaa pyörittää kaikkien rotujen kohdalla sitä muutaman sadan hevosen laumaa.
Vaan eipä tällaisia rotufriikkejä kuin minä ja Gin pysty yksinkertaisesti pitämään erossa kaikenmoisista eksoottisista otuksista. Näkihän sen siitäkin, että meidän oli pakko hankkia niitä campolinoja vaikka tämän tekstin pohjalta ajatellen se oli aivopieru pahimmasta päästä. Ionic, ja siinä samalla meidän koko virtuaaliharrastus, muuttuisi todella tylsäksi, jos kasvattaisimme vain niitä rotuja, joiden kasvatus on edelläkerrotun perusteella jotenkin järkevää. Siitä ei ole siis pelkoa, vaikka noin periaatteessa meitä närästääkin se, että monien harvinaisten rotujen kohdalla meidän kasvatustyö on turhaa ja valuu aikanaan hukkaan. Meistä olisi niin mukavaa jättää pysyvä jälki itsestämme virtuaalimaailmaan, mutta ehkä voimme lohduttautua sillä, että eiköhän Ionic ole aika tunnettu talli jo nyt ja monen rodun historiasta ja jalostuksesta ei voi puhua mainitsematta meitä. Jos me emme pysty jalostamaan ja säilyttämään jonkin pienen, harvinaisen rodun sukulinjoja hamaan tulevaisuuteen, sen kanssa pystyy elämään. Vaikka se toki ottaa päähän...
Sitten voisinkin mennä ostamaan hackneyn ja vjatkanponin.
- S
Sydän verta valuen tapoin tuossa jokin aika sitten kaikki meidän bardianponit, aztecat ja ariegenponit, taisi mennä meidän ainokainen criollo-ori ja suurin osa doneistakin samalla kertaa. Tappolistalla on monta muutakin rotua: Gaited Baroquet, Georgian Grandet, kabardiinit, kladrubit, maremmat, mangalargat, lipizzat... Ei vain riitä aika ja innostus jatkaa noiden rotujen kanssa ja jalostuskin on yleensä umpikujassa kun kaikki ovat sukua toisilleen. Pitäisi keksiä uusia hevosia suht paljon, kun noita rotuja ei muillakaan harrastajilla juuri ole (tai jos on, ovat suvuiltaan sopimattomia).
Mutta vaikka olisin nyt keksinyt ison lauman uusia hevosia näihin rotuihin, olisin vain lykännyt tätä ongelmaa eteenpäin. Olisin pystynyt teettämään uusia varsoja sukupolven tai pari, mutta muutaman vuoden kuluttua olisin ollut taas samassa tilanteessa. Tai ehkä vähän vielä pahemmassa, kun ne sulhasia ja morsiamia odottavat hevoset olisivat olleet pitkäsukuisempia kuin nyt. On hyvin, hyvin epätodennäköistä, että tässä muutaman vuoden kuluessa jostain puskasta putkahtaisi toinen noiden rotujen kasvattaja, joka olisi tuonut ja jalostanut uusia sukulinjoja, joita olisin voinut risteyttää omiini.
Ollakseni rehellinen, tämä sama tarina on edessä kaikilla muilla pikkuroduilla. Ionicissa on reilu 80 eri rodun hevosia, näistä roduista tältä kohtalolta ovat "turvassa" vain isoimmat ja/tai yleisimmät: arabi, knabstrup, kalliovuortenponi, tersk, puoliveriset, welshit ja toivottavasti myös tennesseenwalker ja saddlebred. Luultavasti myös nyffi, connemara, morgan, ratsutäysiverinen, sekä risteytysrodut RBSH ja angloarabi. Osalla näistä meidän oma kanta alkaa olla niin vahva ja laaja (ja kantahevosten vähyys hukkuu armeliaasti sinne 6+ sukupolveen), että jalostus rullaa eteenpäin kyllä, kunhan vain jaksan tehtailla tarpeeksi varsoja erilaisista yhdistelmistä. Useille roduille pystyn hakemaan piristysruisketta myös muilta omistajilta, kyllähän virtuaalimaailmasta arabeja, puoliverisiä, ja yleensä myös welshejä löytyy.
Tulevaisuuden Ionic on kuitenkin todella näivettynyt, jos siellä kasvatetaan vain ehkä tusinaa eri rotua, joista suurin osa on peräti yleisiä. Mikä Ionic se semmoinen on?! Mutta sitten toisaalta: mitä hyötyä on pitää tallissaan muutamaa harvaa takavinkuintianponia, kun ne eivät koskaan vaikuta mihinkään eivätkä pidemmällä tähtäimellä jätä minkäänlaista jälkeä virtuaalimaailmaan? Eikä minulla yksinkertaisesti ole mitään resursseja alkaa pyörittää kaikkien rotujen kohdalla sitä muutaman sadan hevosen laumaa.
Vaan eipä tällaisia rotufriikkejä kuin minä ja Gin pysty yksinkertaisesti pitämään erossa kaikenmoisista eksoottisista otuksista. Näkihän sen siitäkin, että meidän oli pakko hankkia niitä campolinoja vaikka tämän tekstin pohjalta ajatellen se oli aivopieru pahimmasta päästä. Ionic, ja siinä samalla meidän koko virtuaaliharrastus, muuttuisi todella tylsäksi, jos kasvattaisimme vain niitä rotuja, joiden kasvatus on edelläkerrotun perusteella jotenkin järkevää. Siitä ei ole siis pelkoa, vaikka noin periaatteessa meitä närästääkin se, että monien harvinaisten rotujen kohdalla meidän kasvatustyö on turhaa ja valuu aikanaan hukkaan. Meistä olisi niin mukavaa jättää pysyvä jälki itsestämme virtuaalimaailmaan, mutta ehkä voimme lohduttautua sillä, että eiköhän Ionic ole aika tunnettu talli jo nyt ja monen rodun historiasta ja jalostuksesta ei voi puhua mainitsematta meitä. Jos me emme pysty jalostamaan ja säilyttämään jonkin pienen, harvinaisen rodun sukulinjoja hamaan tulevaisuuteen, sen kanssa pystyy elämään. Vaikka se toki ottaa päähän...
Sitten voisinkin mennä ostamaan hackneyn ja vjatkanponin.
- S
maanantaina, heinäkuuta 14, 2014
Virtuaalimaailma ilmapiiri (feat. Troya)
Minun on suorastaan pakko tarttua Troyan kirjoitukseen Virtuaalimaailman ilmapiiri ja sen haitat, joka on postattu sekä Virtuaalifoorumille (tervetuloa sinne vain kaikki jotka eivät vielä ole siellä käyneet!) että ht.netiin, jälkimmäisessä topikki on tosin jatkuvan härötysuhan alla (miksi ihmeessä? Kuka siellä oikein perseilee?).
Ei minulla varsinaisesti ole tuohon tekstiin lisättävää. Yleisesti ottaen asiallisesti käyttäytymällä tulee itsekin kohdelluksi asiallisesti. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Ja niin edelleen. Voi kun se olisikin aina niin simppeliä! Viittaan tällä huudahduksella ainakin ChristaW:n bloggaukseen NJ:stä ja erityisesti siihen, että NJ:een liittyvissä topikeissa nähtävästi mentiin jo ronkkimaan ylläpitäjän henkilökohtaista elämää. Uskomattoman törkeää eikä sitä voi millään perustella.
Olen ehkä väärä ihminen sanomaan näistä asioista yhtään mitään, koska itse olen säästynyt pahemmilta paskamyrskyiltä. Blogissa joku anonyymi yrittää silloin tällöin, mutta tämä on blogi, ei keskustelupalsta, joten näistä ei sen pahempaa kehity kun asiattomat kommentit poistetaan blogidiktaattorin toimesta. Enimmät keskustelutkin hoidan yleensä Virtuaalifoorumilla. Virginia on saanut vuosien mittaan joitain satunnaisia haukkumaviestejä, mutta häntäkään kohtaan ei ole mitään isompia törkykamppanjoita koskaan järjestetty. Tosin hän olikin ht.netissä aktiivisimmillaan noin vuosikymmen sitten ja oli, omien sanojensa mukaan, toisinaan hyvinkin teräväsanainen kommenteissaan. Ehkä tämä on osoitus ht.netin ilmapiirin heikkenemisestä, nykyisin tuntuu, että vähemmästäkin saa anonyymien "fanikerhon" huutelemaan peräänsä.
Mutta mutta... Jos vilkaisette ht.netissä niitä viestejä, millaisia viestejä olen sinne kirjoittanut, on lista aika yksitoikkoinen: laukkajuttuja, laukkajuttuja, rotutunnistusta, väritunnistusta, laukkajuttuja, laukkajuttuja. Laukkatopikit ovat pysyneet erinomaisen hyvin kaikenlaisen loanheittelyn ulkopuolella ja niissä kehtaa välillä vähän jopa näristä tai hehkuttaa omia hevosiaan. Muuten pysyttelen hyvin neutraaleissa aiheissa, mutta niinpä ei paskaa ole niskaan tullutkaan. Joillain anonyymeillä sentään on sen verran järkeä päässä, etteivät vedä blogijuttuja ht.nettiin, sillä vaikka täällä on joku haukkunut minua/meitä, ei se ole levinnyt muualle. Ht.netissä kommentoinnin niukkuus ei tosin johdu ääliöiden ja haukkumisen pelosta vaan ihan puhtaasta laiskuudesta ja siitä, että pidän Virtuaalifoorumista enemmän kaikin tavoin.
Vaan miltä näyttäisi ht.net, jos kaikki käyttäytyisivät niin kuin minä? Anonyymeiltä loppuisi kettuilunaiheet melko nopeasti, kun ei aina jaksa kaivella vanhoja syntejäkään, mutta kuolettavan tylsäksi se kävisi aivan yhtä nopeasti. Liekö tällaista kehitystä jo tapahtunut, kun virtuaalipuolen viestimäärät ovat laskeneet vuosien takaisesta tasosta melko radikaalisti. Ennen muinoin ht.netin virtuaalifoorumi kilpaili tasavertaisesti aktiivisimman alueen tittelistä seniorien kanssa. Eilen sennulaan on kirjoitettu yli 3000 viestiä, virtuaalipuolelle reilu 500, pudotus on ollut selkeä (tietenkin tuo on vain eilisen päivän data, mutta samansuuntaiset lukemat ovat yleisiä muulloinkin). Osan tietenkin selittää harrastajamäärän lasku, mutta miten paljon siihen vaikuttaa virtuaalimaailman pääfoorumin huono ilmapiiri ja ilkeilevät anonyymit?
Pahinta asiassa on se, että itse olen hyvin varma siitä, että ainakin osa anonyymeistä puskanikeistä on oikeasti vakituisia harrastajia, niitä samoja kavereita jotka omilla nikeillään esiintyessään ovat ihan tuttuja, asiallisia tyyppejä. Satunnainen huutelija ei tietäisi niin tarkasti sitä, kenellä on mikäkin talli tai jaos tai kuka on menneisyydessä mokannut mitäkin. Vaikealta tuntuu myös uskoa se usein kuultu selitys, ettei harrasta virtuaalihevosia (enää), pyörii foorumilla siitä huolimatta muttei ole omaa nickiä ja siksi pitää kommentoida jonkin viivan takaa. Kovin harvoin nämä "vakiviivat" osallistuvat mihinkään keskusteluun millään järkevillä kommenteilla. Viivojen takaa kirjoitetut kommentit ovat useimmiten lyhyitä ja toteavia, sellaisia jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun, tai sitten niitä törkeyksien huuteluita. Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluun paitsi satunnaiset vittuilut? Ja miten vaikea oikeasti on alkaa käyttää jotain selkeästi tunnistettavissa olevaa nickiä? Ht.net ei tunnetusti vaadi rekisteröitymistä eikä se vaadi sähköpostiosoitetta, siellä voi ihan hyvin olla ns. anonyymi kommentoija, mutta yksilöllisellä, pysyvällä nikillä. Silloin ei tule vedetyksi näihin keskusteluihin mukaan, joissa väitetään kaikkien viivanikkien olevan selkärangattomia aktiiviharrastajia, jotka ääliöivät puskanikkien suojista.
Joka tapauksessa ei liene liioiteltua, että virtuaalihevostelu tuntuu olevan vähän niinkuin katoavaa kansanperinnettä. Harrastajien keski-ikä on hurjasti korkeampi kuin silloin joskus, kun Gin tätä aloitteli. Periaatteessa tämä on ihan hyväkin asia; uudet, nuoret harrastajat eivät tiedä välttämättä alkeellisimpiakaan netiketin ohjeita. Virtuaalimaailma on kärsinyt ihan tarpeeksi paljon siitä maineesta, että kaikki harrastajat ovat kuvia varastelevia pikkutyttöjä. Mutta kuten todettua, ei se ikä aina korreloi fiksun käytöksen kanssa. Kuitenkin uusia harrastajia tarvittaisiin, mielellään tietysti pitkäaikaisia sellaisia. Ja uusilla harrastajilla on vaikeat ajat edessään, jos he ensimmäisenä eksyvät ht.nettiin kyselemään ja esittelemään ensimmäisiä aikaansaannoksiaan, jotka eivät täytä nykyisen virtuaalimaailman kriteereitä.
Tietenkin vaihtoehto ht.netille on olemassa ja se on tuo yllä mainittu Virtuaalifoorumi. Virtuaalifoorumille pystyy kirjoittamaan kirjautumatta ja anonyyminä, mutta siitä huolimatta sieltä ei toistaiseksi peeloja ole bongattu. Toki IP-osoite tulee ylläpidon tietoon ja se pystyttäneen tarvittaessa bannaamaan. Ja kun kyseessä on virtuaaliharrastajien itse ylläpitämä foorumi, lienee bannaus- ja viestienpoistopolitiikkakin toimivampaa kuin ht.netissä. Hiljainenhan VF toistaiseksi on ja keskittynyt enimmäkseen hyvin asiapitoiseen keskusteluun. Mutta ihan suositeltava paikka, jos ht.netin puskanikit alkavat kyllästyttää. Ei se tosin ht.netin ongelmia poista.
- S
Ps. Se täytyy kuitenkin sanoa vielä, että verrattuna muihin netin keskustelupalstoihin ht.netin virtuaalipuoli ei ole pahin mahdollinen foorumi. Itse lopetin kaikkien yleisten nettikeskustelujen seuraamisen jo vuonna 2000, noin 3kk sen jälkeen kun sain internetin omaan kämppään. Tajusin silloin, ettei niihin kannata kirjoittaa mitään eikä niitä oman mielenterveyden takia kannata edes lukea. Kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä ja lukeminenkin on tuskallista: aina kun luulet, että tyhmempää ei voi enää olla, yllätyt uudestaan. Seuraan aktiivisesti ainoastaan virtuaalifoorumeita ja muutaman muun aiheen harrastusfoorumeita, tosin niissäkin keskustelu on siirtynyt paljolti FB:hen. Että siinä mielessä virtuaalimaailma ei ole se toivottomin paikka toistaiseksi.
Ei minulla varsinaisesti ole tuohon tekstiin lisättävää. Yleisesti ottaen asiallisesti käyttäytymällä tulee itsekin kohdelluksi asiallisesti. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Ja niin edelleen. Voi kun se olisikin aina niin simppeliä! Viittaan tällä huudahduksella ainakin ChristaW:n bloggaukseen NJ:stä ja erityisesti siihen, että NJ:een liittyvissä topikeissa nähtävästi mentiin jo ronkkimaan ylläpitäjän henkilökohtaista elämää. Uskomattoman törkeää eikä sitä voi millään perustella.
Olen ehkä väärä ihminen sanomaan näistä asioista yhtään mitään, koska itse olen säästynyt pahemmilta paskamyrskyiltä. Blogissa joku anonyymi yrittää silloin tällöin, mutta tämä on blogi, ei keskustelupalsta, joten näistä ei sen pahempaa kehity kun asiattomat kommentit poistetaan blogidiktaattorin toimesta. Enimmät keskustelutkin hoidan yleensä Virtuaalifoorumilla. Virginia on saanut vuosien mittaan joitain satunnaisia haukkumaviestejä, mutta häntäkään kohtaan ei ole mitään isompia törkykamppanjoita koskaan järjestetty. Tosin hän olikin ht.netissä aktiivisimmillaan noin vuosikymmen sitten ja oli, omien sanojensa mukaan, toisinaan hyvinkin teräväsanainen kommenteissaan. Ehkä tämä on osoitus ht.netin ilmapiirin heikkenemisestä, nykyisin tuntuu, että vähemmästäkin saa anonyymien "fanikerhon" huutelemaan peräänsä.
Mutta mutta... Jos vilkaisette ht.netissä niitä viestejä, millaisia viestejä olen sinne kirjoittanut, on lista aika yksitoikkoinen: laukkajuttuja, laukkajuttuja, rotutunnistusta, väritunnistusta, laukkajuttuja, laukkajuttuja. Laukkatopikit ovat pysyneet erinomaisen hyvin kaikenlaisen loanheittelyn ulkopuolella ja niissä kehtaa välillä vähän jopa näristä tai hehkuttaa omia hevosiaan. Muuten pysyttelen hyvin neutraaleissa aiheissa, mutta niinpä ei paskaa ole niskaan tullutkaan. Joillain anonyymeillä sentään on sen verran järkeä päässä, etteivät vedä blogijuttuja ht.nettiin, sillä vaikka täällä on joku haukkunut minua/meitä, ei se ole levinnyt muualle. Ht.netissä kommentoinnin niukkuus ei tosin johdu ääliöiden ja haukkumisen pelosta vaan ihan puhtaasta laiskuudesta ja siitä, että pidän Virtuaalifoorumista enemmän kaikin tavoin.
Vaan miltä näyttäisi ht.net, jos kaikki käyttäytyisivät niin kuin minä? Anonyymeiltä loppuisi kettuilunaiheet melko nopeasti, kun ei aina jaksa kaivella vanhoja syntejäkään, mutta kuolettavan tylsäksi se kävisi aivan yhtä nopeasti. Liekö tällaista kehitystä jo tapahtunut, kun virtuaalipuolen viestimäärät ovat laskeneet vuosien takaisesta tasosta melko radikaalisti. Ennen muinoin ht.netin virtuaalifoorumi kilpaili tasavertaisesti aktiivisimman alueen tittelistä seniorien kanssa. Eilen sennulaan on kirjoitettu yli 3000 viestiä, virtuaalipuolelle reilu 500, pudotus on ollut selkeä (tietenkin tuo on vain eilisen päivän data, mutta samansuuntaiset lukemat ovat yleisiä muulloinkin). Osan tietenkin selittää harrastajamäärän lasku, mutta miten paljon siihen vaikuttaa virtuaalimaailman pääfoorumin huono ilmapiiri ja ilkeilevät anonyymit?
Pahinta asiassa on se, että itse olen hyvin varma siitä, että ainakin osa anonyymeistä puskanikeistä on oikeasti vakituisia harrastajia, niitä samoja kavereita jotka omilla nikeillään esiintyessään ovat ihan tuttuja, asiallisia tyyppejä. Satunnainen huutelija ei tietäisi niin tarkasti sitä, kenellä on mikäkin talli tai jaos tai kuka on menneisyydessä mokannut mitäkin. Vaikealta tuntuu myös uskoa se usein kuultu selitys, ettei harrasta virtuaalihevosia (enää), pyörii foorumilla siitä huolimatta muttei ole omaa nickiä ja siksi pitää kommentoida jonkin viivan takaa. Kovin harvoin nämä "vakiviivat" osallistuvat mihinkään keskusteluun millään järkevillä kommenteilla. Viivojen takaa kirjoitetut kommentit ovat useimmiten lyhyitä ja toteavia, sellaisia jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun, tai sitten niitä törkeyksien huuteluita. Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluun paitsi satunnaiset vittuilut? Ja miten vaikea oikeasti on alkaa käyttää jotain selkeästi tunnistettavissa olevaa nickiä? Ht.net ei tunnetusti vaadi rekisteröitymistä eikä se vaadi sähköpostiosoitetta, siellä voi ihan hyvin olla ns. anonyymi kommentoija, mutta yksilöllisellä, pysyvällä nikillä. Silloin ei tule vedetyksi näihin keskusteluihin mukaan, joissa väitetään kaikkien viivanikkien olevan selkärangattomia aktiiviharrastajia, jotka ääliöivät puskanikkien suojista.
Joka tapauksessa ei liene liioiteltua, että virtuaalihevostelu tuntuu olevan vähän niinkuin katoavaa kansanperinnettä. Harrastajien keski-ikä on hurjasti korkeampi kuin silloin joskus, kun Gin tätä aloitteli. Periaatteessa tämä on ihan hyväkin asia; uudet, nuoret harrastajat eivät tiedä välttämättä alkeellisimpiakaan netiketin ohjeita. Virtuaalimaailma on kärsinyt ihan tarpeeksi paljon siitä maineesta, että kaikki harrastajat ovat kuvia varastelevia pikkutyttöjä. Mutta kuten todettua, ei se ikä aina korreloi fiksun käytöksen kanssa. Kuitenkin uusia harrastajia tarvittaisiin, mielellään tietysti pitkäaikaisia sellaisia. Ja uusilla harrastajilla on vaikeat ajat edessään, jos he ensimmäisenä eksyvät ht.nettiin kyselemään ja esittelemään ensimmäisiä aikaansaannoksiaan, jotka eivät täytä nykyisen virtuaalimaailman kriteereitä.
Tietenkin vaihtoehto ht.netille on olemassa ja se on tuo yllä mainittu Virtuaalifoorumi. Virtuaalifoorumille pystyy kirjoittamaan kirjautumatta ja anonyyminä, mutta siitä huolimatta sieltä ei toistaiseksi peeloja ole bongattu. Toki IP-osoite tulee ylläpidon tietoon ja se pystyttäneen tarvittaessa bannaamaan. Ja kun kyseessä on virtuaaliharrastajien itse ylläpitämä foorumi, lienee bannaus- ja viestienpoistopolitiikkakin toimivampaa kuin ht.netissä. Hiljainenhan VF toistaiseksi on ja keskittynyt enimmäkseen hyvin asiapitoiseen keskusteluun. Mutta ihan suositeltava paikka, jos ht.netin puskanikit alkavat kyllästyttää. Ei se tosin ht.netin ongelmia poista.
- S
Ps. Se täytyy kuitenkin sanoa vielä, että verrattuna muihin netin keskustelupalstoihin ht.netin virtuaalipuoli ei ole pahin mahdollinen foorumi. Itse lopetin kaikkien yleisten nettikeskustelujen seuraamisen jo vuonna 2000, noin 3kk sen jälkeen kun sain internetin omaan kämppään. Tajusin silloin, ettei niihin kannata kirjoittaa mitään eikä niitä oman mielenterveyden takia kannata edes lukea. Kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä ja lukeminenkin on tuskallista: aina kun luulet, että tyhmempää ei voi enää olla, yllätyt uudestaan. Seuraan aktiivisesti ainoastaan virtuaalifoorumeita ja muutaman muun aiheen harrastusfoorumeita, tosin niissäkin keskustelu on siirtynyt paljolti FB:hen. Että siinä mielessä virtuaalimaailma ei ole se toivottomin paikka toistaiseksi.
tiistaina, heinäkuuta 08, 2014
Ionic in English
Ionic may be the biggest SIM game stable in Finnish SIM horse world. It has been around since 2004 so it is also one of the oldest active stables, too. That means Ionic is a fairly well-known stable. Unfortunately for any foreign visitors, Finnish language is used in Ionic. There is an English version and originally in 2004 there were plans of creating bi-lingual stable. However, nowadays the English version is badly outdated and English language has pretty much disappeared. Every now and then we have a desire to change the language from Finnish to English but with more than 1000 horses, it's not a small project. For example, Google Translate provides somewhat accurate translations from Finnish to English.
Apart from its size and age, Ionic has always been very famous for owning and breeding rare breeds. Currently there are about 80 different breeds in Ionic. Some breeds are small (1 or 2 horses), some breeds are big (several hundreds of horses). Ionic is purely a stud farm, we breed horses and do nothing else. This means that our horses are not shown. This is quite different compared to other Finnish SIM game stables. The other difference is the horse's page, Ionic's horses usually don't have long stories about their temperament, behavior, and pedigree, no diary entries and such. Our SIM game horse "philosophy" is minimalism, the horses have only a name, basic information, a pedigree, list of progeny if there's any, and, in best cases, a picture. This reveals that we only breed horses, everything else is unnecessary. And when there are more than 1000 horses, there's no time for unnecessary things.
The biggest breed bred in Ionic is Arabian, even though it is not especially rare one. We have more than 500 Arabians, mostly they are from Ionic's own bloodlines. Breeding Arabians started at the beginning in 2004 so we have a long history with them. Arabians are also used for crossbreeding (Anglo-Arabs, National Show Horses, riding ponies, Quarabs, warmbloods, and so on).
We also breed regularly the following breeds:
– Anglo-Arabs
– Budjonnys
– Connemara Ponies
– European Warmbloods (mostly Finnish Warmbloods and Trakehners)
– Frederiksborgers
– Gidrans
– Highland Ponies
– Icelandics
– Kisber Felvers
– Knabstruppers
– Morgans
– National Show Horses
– New Forest Ponies
– Noniuses
– Paint Horses
– Paso Finos
– Poitevins
– Quarter Horses
– RBSH's
– Rocky Mountain Horses
– Russian Riding Horses
– Saddlebreds
– Tennessee Walking Horses
– Tersk Horses
– Thoroughbreds (for riding, race horses are in another SIM game stable)
– Ukrainian Riding Horses
– Welsh Ponies and Cobs (all sections)
– Wielkopolskis
And then there is a long, long list of small breeds which are not specifically bred or have been bred earlier but now we are just trying to get rid of them: Murgeses, Kladrubers, Lipizzans, Exmoors, Dales Ponies, Hackney Ponies, Furiosos, Pura Raza Espanolas...
It's possible to buy horses from Ionic even though we don't have any special list of horses for sale. Usually the best option is to contact us via email (vtionic@gmail.com) and tell us that you would like to have this or that kind of a horse, do we have any and can we sell one for you. Usually we are not willing to sell the current horses, more often we propose a foal bred specifically to you. In this case, you can select the sire and dam, whether the foal is a colt or filly, and usually also have some impact to foal's name.
Our SIM game horses don't age a year by year but basically a year by month. Please take this into consideration if you want to buy a horse from Ionic or sell one for us. Usually the foal is born in near future, sometimes it is possible that the foal has been born a little bit earlier but never several years earlier. It is your choice how the foal ages when you buy it but the date of birth is what it is. And the same goes with horses bought to Ionic, it will age perhaps more quickly than its sire and dam and will be marked as dead in 2-4 years.
- Sirpa
Apart from its size and age, Ionic has always been very famous for owning and breeding rare breeds. Currently there are about 80 different breeds in Ionic. Some breeds are small (1 or 2 horses), some breeds are big (several hundreds of horses). Ionic is purely a stud farm, we breed horses and do nothing else. This means that our horses are not shown. This is quite different compared to other Finnish SIM game stables. The other difference is the horse's page, Ionic's horses usually don't have long stories about their temperament, behavior, and pedigree, no diary entries and such. Our SIM game horse "philosophy" is minimalism, the horses have only a name, basic information, a pedigree, list of progeny if there's any, and, in best cases, a picture. This reveals that we only breed horses, everything else is unnecessary. And when there are more than 1000 horses, there's no time for unnecessary things.
The biggest breed bred in Ionic is Arabian, even though it is not especially rare one. We have more than 500 Arabians, mostly they are from Ionic's own bloodlines. Breeding Arabians started at the beginning in 2004 so we have a long history with them. Arabians are also used for crossbreeding (Anglo-Arabs, National Show Horses, riding ponies, Quarabs, warmbloods, and so on).
We also breed regularly the following breeds:
– Anglo-Arabs
– Budjonnys
– Connemara Ponies
– European Warmbloods (mostly Finnish Warmbloods and Trakehners)
– Frederiksborgers
– Gidrans
– Highland Ponies
– Icelandics
– Kisber Felvers
– Knabstruppers
– Morgans
– National Show Horses
– New Forest Ponies
– Noniuses
– Paint Horses
– Paso Finos
– Poitevins
– Quarter Horses
– RBSH's
– Rocky Mountain Horses
– Russian Riding Horses
– Saddlebreds
– Tennessee Walking Horses
– Tersk Horses
– Thoroughbreds (for riding, race horses are in another SIM game stable)
– Ukrainian Riding Horses
– Welsh Ponies and Cobs (all sections)
– Wielkopolskis
And then there is a long, long list of small breeds which are not specifically bred or have been bred earlier but now we are just trying to get rid of them: Murgeses, Kladrubers, Lipizzans, Exmoors, Dales Ponies, Hackney Ponies, Furiosos, Pura Raza Espanolas...
It's possible to buy horses from Ionic even though we don't have any special list of horses for sale. Usually the best option is to contact us via email (vtionic@gmail.com) and tell us that you would like to have this or that kind of a horse, do we have any and can we sell one for you. Usually we are not willing to sell the current horses, more often we propose a foal bred specifically to you. In this case, you can select the sire and dam, whether the foal is a colt or filly, and usually also have some impact to foal's name.
Our SIM game horses don't age a year by year but basically a year by month. Please take this into consideration if you want to buy a horse from Ionic or sell one for us. Usually the foal is born in near future, sometimes it is possible that the foal has been born a little bit earlier but never several years earlier. It is your choice how the foal ages when you buy it but the date of birth is what it is. And the same goes with horses bought to Ionic, it will age perhaps more quickly than its sire and dam and will be marked as dead in 2-4 years.
- Sirpa
perjantaina, heinäkuuta 04, 2014
Esittelyssä Ionicin erikoisväriset jalostusoriit
Aina välillä joku kyselee jonkinrotuiselle tammalleen oria, jolla olisi jokin hieman eksoottisempi väritys. Meiltä löytyy suht usein tällaisia, jos se väri on ainoa vaatimus, mutta ajattelin tähän kirjoitella listaa noista eri rotujen värikkäämmistä edustajista. Tässä erikoisväri on rodusta riippuvainen ja erikoisvärinä pidetään kyseisellä rodulla harvinaista väritystä. Esimerkiksi kalliovuortenponeilla ei hopeavärejä lasketa erikoisväreiksi.
Tennesseenwalkereita en listaa erikseen, koska seassa ei kovin montaa perusväristä edes ole.
ANDALUSIAT
Sangre Azul Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
CONNEMARAT
Poniniemen Jarlath, ruunivoikko, yleisponi, sukua 1 polvi
ISLANNINHEVOSET
On vähän kyseenalaista, voidaanko näitä värejä laskea muutenkin "värikkäällä" islanninhevosella mitenkään erityisen eksoottisiksi.
Brellir frá Teigaholti, ruunihallakko, sukua 2 polvea
Brestir frá Jón, hopeanruunikko, sukua 3 polvea
Ginfaxi frá Jón, mustanvoikko, sukua 3 polvea
Vakri-Skjóni frá Jón, rautias tobiano, sukua 3 polvea (vanhaa?)
KALLIOVUORTENHEVOSET
Clive Ion, mustanvoikko, sukua 2 polvea
ColdFusion Ion, hopeanruunikonpäistärikkö, sukua n. 5 polvea
Commodore Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 3+ polvea
Deejay Ion, mustanpäistärikkö, sukua 3-4p polvea
East Coast Swing, voikonpäistärikkö, sukua 3 polvea
Jack Dawson Ion, cremello, sukua 3 polvea
Rich Bay Ion, ruunivoikonhallakko, sukua 2 polvea
Shank Ion, hopeanhallakko, sukua 2 polvea
Smart Black Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 2 polvea
Southern Star Ion, hopeanruunivoikonhallakko, sukua 3 polvea
MISSOURINFOXTROTTERIT
Twisty Thing Ion, voikko, sukua n. 3 polvea
MORGANIT
Arcadia Amarillo Martini, voikko, sukua 1 polvi
Arcadia Atlanta Soldier, smoky cream, sukua 2 polvea
The Impedance Ion, ruunivoikko, sukua 2 polvea
NATIONAL SHOW HORSET
Too Hot Chipotle Ion, ruunikko tobiano, sukua 2 polvea, 50% arabia
PAINTIT
Painteilla lehmänkirjavuutta ei lasketa erikoisväriksi, kun se on oletus.
Zack Dun Ion, ruunivoikko sabino, sukua 1 polvi
PUOLIVERISET
Näistä meiltä ei toistaiseksi löydy kuin voikkovärejä.
AWB Arikaree Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 3 polvea
AWB Excelsior Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 4 polvea
AWB Golden Globe Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
pv Crossroads Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
pv Innsbruck Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
pv Key West Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 2 polvea
pv Noble Gold Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
FWB Star Of Sierra Leone, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua n. 2 polvea
FWB Suprant Dust, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
QUARTERIT
B Elegant Ion, mustanpäistärikkö, sukua 1 polvi
B Radical Ion, ruunikonpäistärikkö, sukua n. 2 polvea
Doc Dun Ion, voikonhiirakko, sukua n. 2 polvea
RBSH:T
Javanskij Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 4+ polvea, 56,25% venäläistä
RUSSIT
Aaron B, ruunivoikko, raviponi, sukua 4+ polvea (vanhaa)
SADDLEBREDIT
Higgs Boson Ion, ruunivoikko, sukua n. 3 polvea
Supergiant Ion, voikko, sukua 3 polvea
Too Strange Ion, voikko, sukua 2 polvea
SUOMENHEVOSET
Raalan Patruuna, hopeanruunikko, työhevonen, suvuton
TERSKINHEVOSET
Fejerverk Ion, voikonkimo, laukkapainotteinen (G3, 20: 4-3-3-1), sukua n. 4 polvea
Miervaldis Ion, voikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
Saljut Ion, ruunivoikko, estepainotteinen, sukua 4+ polvea
Svjatomir Ion, ruunivoikko, kenttäpainotteinen, sukua n. 4 polvea
Zastoj Ion, ruunivoikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
WELSHIT
D Aelwen Rasmus, voikko, sukua 4+ polvea
D Criallt Brinley, ruunivoikko, sukua n. 5 polvea
D Euraidd Saeth Ion, ruunivoikko, sukua 4 polvea
B Cedion Twm Serennig, ruunivoikko, sukua 2 polvea
- S
Tennesseenwalkereita en listaa erikseen, koska seassa ei kovin montaa perusväristä edes ole.
ANDALUSIAT
Sangre Azul Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
CONNEMARAT
Poniniemen Jarlath, ruunivoikko, yleisponi, sukua 1 polvi
ISLANNINHEVOSET
On vähän kyseenalaista, voidaanko näitä värejä laskea muutenkin "värikkäällä" islanninhevosella mitenkään erityisen eksoottisiksi.
Brellir frá Teigaholti, ruunihallakko, sukua 2 polvea
Brestir frá Jón, hopeanruunikko, sukua 3 polvea
Ginfaxi frá Jón, mustanvoikko, sukua 3 polvea
Vakri-Skjóni frá Jón, rautias tobiano, sukua 3 polvea (vanhaa?)
KALLIOVUORTENHEVOSET
Clive Ion, mustanvoikko, sukua 2 polvea
ColdFusion Ion, hopeanruunikonpäistärikkö, sukua n. 5 polvea
Commodore Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 3+ polvea
Deejay Ion, mustanpäistärikkö, sukua 3-4p polvea
East Coast Swing, voikonpäistärikkö, sukua 3 polvea
Jack Dawson Ion, cremello, sukua 3 polvea
Rich Bay Ion, ruunivoikonhallakko, sukua 2 polvea
Shank Ion, hopeanhallakko, sukua 2 polvea
Smart Black Ion, hopeanmustanvoikko, sukua 2 polvea
Southern Star Ion, hopeanruunivoikonhallakko, sukua 3 polvea
MISSOURINFOXTROTTERIT
Twisty Thing Ion, voikko, sukua n. 3 polvea
MORGANIT
Arcadia Amarillo Martini, voikko, sukua 1 polvi
Arcadia Atlanta Soldier, smoky cream, sukua 2 polvea
The Impedance Ion, ruunivoikko, sukua 2 polvea
NATIONAL SHOW HORSET
Too Hot Chipotle Ion, ruunikko tobiano, sukua 2 polvea, 50% arabia
PAINTIT
Painteilla lehmänkirjavuutta ei lasketa erikoisväriksi, kun se on oletus.
Zack Dun Ion, ruunivoikko sabino, sukua 1 polvi
PUOLIVERISET
Näistä meiltä ei toistaiseksi löydy kuin voikkovärejä.
AWB Arikaree Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 3 polvea
AWB Excelsior Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua n. 4 polvea
AWB Golden Globe Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
pv Crossroads Ion, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
pv Innsbruck Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 1,5 polvea
pv Key West Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 2 polvea
pv Noble Gold Ion, voikko, koulupainotteinen, sukua 2 polvea
FWB Star Of Sierra Leone, ruunivoikko, koulupainotteinen, sukua n. 2 polvea
FWB Suprant Dust, voikko, koulupainotteinen, sukua 3 polvea
QUARTERIT
B Elegant Ion, mustanpäistärikkö, sukua 1 polvi
B Radical Ion, ruunikonpäistärikkö, sukua n. 2 polvea
Doc Dun Ion, voikonhiirakko, sukua n. 2 polvea
RBSH:T
Javanskij Ion, voikko, kenttäpainotteinen, sukua 4+ polvea, 56,25% venäläistä
RUSSIT
Aaron B, ruunivoikko, raviponi, sukua 4+ polvea (vanhaa)
SADDLEBREDIT
Higgs Boson Ion, ruunivoikko, sukua n. 3 polvea
Supergiant Ion, voikko, sukua 3 polvea
Too Strange Ion, voikko, sukua 2 polvea
SUOMENHEVOSET
Raalan Patruuna, hopeanruunikko, työhevonen, suvuton
TERSKINHEVOSET
Fejerverk Ion, voikonkimo, laukkapainotteinen (G3, 20: 4-3-3-1), sukua n. 4 polvea
Miervaldis Ion, voikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
Saljut Ion, ruunivoikko, estepainotteinen, sukua 4+ polvea
Svjatomir Ion, ruunivoikko, kenttäpainotteinen, sukua n. 4 polvea
Zastoj Ion, ruunivoikko, kenttä-/koulupainotteinen, sukua 3 polvea
WELSHIT
D Aelwen Rasmus, voikko, sukua 4+ polvea
D Criallt Brinley, ruunivoikko, sukua n. 5 polvea
D Euraidd Saeth Ion, ruunivoikko, sukua 4 polvea
B Cedion Twm Serennig, ruunivoikko, sukua 2 polvea
- S
tiistaina, heinäkuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Heinäkuun olemattomissa helteissä valitsin esittelyyn angloarabi-ori Jurist Ionin, kisber-tamma Vissza a Feketen ja talleista salernonhevosia kasvattavan Projekti Feian.
Meillä on tässä viime vuosina innostuttu varovasti taas angloarabeista. Rotuhan kuului aikanaan Ionicin alkuperäisiin kasvatusrotuihin. Niitä syntyi kolmena ensimmäisenä vuonna yhteensä 12 varsaa, mikä ei nyt ole paljon, mutta jonkin verran kuitenkin, varsinkin kun tuolloin syntyneet kasvattimäärät olivat kaikkinensa pienemmät. Sittemmin rotu putosi pois virallisista kasvatusroduista, mutta satunnainen kasvatus kyllä jatkui. Ionicin historiassa ei montaa vuotta ole, etteikö olisi edes muutama anglo-varsa syntynyt.
Ei niistä angloista siis eroonkaan pääse. Tunnustin tosiasiat ja anglot ovat nyt taas kasvatuslistalla. Se on jalostuksessa monikäyttöinen rotu, kelpaa pv-jalostukseen, RBSH-jalostukseen, ratsuponijalostukseenkin, ja sitten kun meillä vielä on molempia kantarotuja, niin konstikos se on angloja kasvattaa? On pitkäsukuista, on lyhytsukuista ja kaikkea siltä väliltä.
Jurist on tätä tuoreempaa erää angloissa, sukua on vain yksi polvi. Sen isä on rotevansorttinen venäjänarabiori, emä puolestaan pinkkiläinen laukkahevonen, joka epäonnistui urallaan ja siirrettiin sittemmin Ioniciin ratsujalostukseen. Molemmat vanhemmat ovat jättäneet useita varsoja, isä pääasiassa arabeja, emä puolestaan miltei mitä vain, missä täysiveristä voi olla mukana, mutta Jurist on kummankin ainoa angloarabi-varsa.
Jurist itse ei ole vielä päässyt tammoja astumaan, mutta harva hevonen meiltä kuoppaan joutuu ilman varsoja. Juristille taatusti löytyy tarvetta monen eri rodun jalostuksessa.
Vissza a Fekete on yksi niitä harvoja hevosia, mitä meille on Alegresta hankittu. Sinänsähän Alegren idea on loistava ja toteutuskin melko toimiva, mutta jostain syystä olen kuitenkin vältellyt sitä... En ole ihan varma, että miksi. Välillä hevosilla on "nimiongelma" eli minusta nimet ovat epäsopivia roduille tai muuten vain sellaisia etten tykkää, mutta voisihan niitä itse vältellä. Luulisi Alegren kuitenkin olevan tällaisen rotufriikin päiväuni.
Kisber on meiltä löytyvistä unkarilaisista roduista suurin, viimeisessä laskennassa niitä oli 25 kappaletta, mutta silti aika moni on sukua keskenään. Siksi ei ollutkaan ihme, että Visszan hankin meille reilu vuosi sitten (vai Virginiako sen osti, en muista. Enivei.) Vissza on yhden orivarsan jo tekaissut Wild Horse Ranchin suvuttomasta oriista ja jatkoa pitäisi seurata meidän omien orien kanssa.
Ei liene vaikea arvata, miksi Feia valittiin kuukauden talliksi? Salernonhevoset! En ole varmaan ikinä nähnyt niitä virtuaalimaailmassa aikaisemmin. Nyt on sitten parikin tallia, jossa niitä ihan kasvatetaan, Feia ja Cremlin. Okei, eihän salerno ulkoisesti juuri peruspuokista eroa, mutta en ainakaan itse sitä laskisi noin rotuna peruspuokiksi. Ja siksi tekisi mieli hankkia muutama Italian-ihme itsellekin (no onhan meillä murgeja ja bardianponeja, joista yritän lähinnä päästä eroon).
Noin tallina Feia on siisti ja simppeli, sellainen, josta moni voisi ottaa kyllä mallia. Ulkoasu ja rakenne ovat mahdollisimman yksinkertaiset. Hevosetkin ovat meikäläisen mieleen, kaikilla taitaa olla ratsastuskuvat, luonnekuvaukset ovat todella lyhyet ja ytimekkäät, ja sivut ovat kaikin puolin muutenkin siistit.
Ainoa pahasti silmäänpistävä asia on sivujen tausta, joka leveällä näytöllä kirjaimellisesti vilistää silmissä. Kapeammalla näytöllä se ei näytä yhtään niin pahalta, ja jos se kovin häiritsee, Firefoxissa sen saa blokattua, jos selaimeen on asennettu AdBlocker: klikkaa hiiren oikeata taustakuvan päällä ja valitse "AdBlock Plus: Block image". Se avaa lomakkeen, jossa voit säätää filtteriasetuksia. Valitse "Blocking filter" ja "i59.tinypic.com/2s940vk.jpg" ja klikkaa "Add filter". Talli toimii oikein nätisti myös ilman tätä taustakuvaa.
- S
Meillä on tässä viime vuosina innostuttu varovasti taas angloarabeista. Rotuhan kuului aikanaan Ionicin alkuperäisiin kasvatusrotuihin. Niitä syntyi kolmena ensimmäisenä vuonna yhteensä 12 varsaa, mikä ei nyt ole paljon, mutta jonkin verran kuitenkin, varsinkin kun tuolloin syntyneet kasvattimäärät olivat kaikkinensa pienemmät. Sittemmin rotu putosi pois virallisista kasvatusroduista, mutta satunnainen kasvatus kyllä jatkui. Ionicin historiassa ei montaa vuotta ole, etteikö olisi edes muutama anglo-varsa syntynyt.
Ei niistä angloista siis eroonkaan pääse. Tunnustin tosiasiat ja anglot ovat nyt taas kasvatuslistalla. Se on jalostuksessa monikäyttöinen rotu, kelpaa pv-jalostukseen, RBSH-jalostukseen, ratsuponijalostukseenkin, ja sitten kun meillä vielä on molempia kantarotuja, niin konstikos se on angloja kasvattaa? On pitkäsukuista, on lyhytsukuista ja kaikkea siltä väliltä.
Jurist on tätä tuoreempaa erää angloissa, sukua on vain yksi polvi. Sen isä on rotevansorttinen venäjänarabiori, emä puolestaan pinkkiläinen laukkahevonen, joka epäonnistui urallaan ja siirrettiin sittemmin Ioniciin ratsujalostukseen. Molemmat vanhemmat ovat jättäneet useita varsoja, isä pääasiassa arabeja, emä puolestaan miltei mitä vain, missä täysiveristä voi olla mukana, mutta Jurist on kummankin ainoa angloarabi-varsa.
Jurist itse ei ole vielä päässyt tammoja astumaan, mutta harva hevonen meiltä kuoppaan joutuu ilman varsoja. Juristille taatusti löytyy tarvetta monen eri rodun jalostuksessa.
Vissza a Fekete on yksi niitä harvoja hevosia, mitä meille on Alegresta hankittu. Sinänsähän Alegren idea on loistava ja toteutuskin melko toimiva, mutta jostain syystä olen kuitenkin vältellyt sitä... En ole ihan varma, että miksi. Välillä hevosilla on "nimiongelma" eli minusta nimet ovat epäsopivia roduille tai muuten vain sellaisia etten tykkää, mutta voisihan niitä itse vältellä. Luulisi Alegren kuitenkin olevan tällaisen rotufriikin päiväuni.
Kisber on meiltä löytyvistä unkarilaisista roduista suurin, viimeisessä laskennassa niitä oli 25 kappaletta, mutta silti aika moni on sukua keskenään. Siksi ei ollutkaan ihme, että Visszan hankin meille reilu vuosi sitten (vai Virginiako sen osti, en muista. Enivei.) Vissza on yhden orivarsan jo tekaissut Wild Horse Ranchin suvuttomasta oriista ja jatkoa pitäisi seurata meidän omien orien kanssa.
Ei liene vaikea arvata, miksi Feia valittiin kuukauden talliksi? Salernonhevoset! En ole varmaan ikinä nähnyt niitä virtuaalimaailmassa aikaisemmin. Nyt on sitten parikin tallia, jossa niitä ihan kasvatetaan, Feia ja Cremlin. Okei, eihän salerno ulkoisesti juuri peruspuokista eroa, mutta en ainakaan itse sitä laskisi noin rotuna peruspuokiksi. Ja siksi tekisi mieli hankkia muutama Italian-ihme itsellekin (no onhan meillä murgeja ja bardianponeja, joista yritän lähinnä päästä eroon).
Noin tallina Feia on siisti ja simppeli, sellainen, josta moni voisi ottaa kyllä mallia. Ulkoasu ja rakenne ovat mahdollisimman yksinkertaiset. Hevosetkin ovat meikäläisen mieleen, kaikilla taitaa olla ratsastuskuvat, luonnekuvaukset ovat todella lyhyet ja ytimekkäät, ja sivut ovat kaikin puolin muutenkin siistit.
Ainoa pahasti silmäänpistävä asia on sivujen tausta, joka leveällä näytöllä kirjaimellisesti vilistää silmissä. Kapeammalla näytöllä se ei näytä yhtään niin pahalta, ja jos se kovin häiritsee, Firefoxissa sen saa blokattua, jos selaimeen on asennettu AdBlocker: klikkaa hiiren oikeata taustakuvan päällä ja valitse "AdBlock Plus: Block image". Se avaa lomakkeen, jossa voit säätää filtteriasetuksia. Valitse "Blocking filter" ja "i59.tinypic.com/2s940vk.jpg" ja klikkaa "Add filter". Talli toimii oikein nätisti myös ilman tätä taustakuvaa.
- S
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014
Värien periytyminen – miten realistista se lopulta on?
Mehän olemme Virginian kanssa olleet jo vuosia realistisen värien periytymisen lipunkantajia ja myönnettävä on, että meidän talleilla lähestulkoon kaikki varsat saavat värikseen sellaisen värin, joka on vanhempien värien mukaan mahdollinen. Muutamille roduille (ahaltekit, arabit, kalliovuortenponit, terskit) on ihan merkitty genotyypit värien yhteyteen ja näitllä periytyminen on vielä tarkempaa.
Yksittäinen varsa saa siis aina realistisen värin, mutta kokonaisuutena katsoen meidän hevosten värien periytyminen ei välttämättä olisi lähelläkään realistista. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos periytymisistä tehtäisiin tilastoa, siinä olisi varmasti vääristymiä. Vaikka värien periytyminen onkin periaatteessa satunnaista, on tiettyjä todennäköisyyksiä, miten värit jakautuvat. Yksittäinen varsa voi saada minkä tahansa mahdollisen värin, mutta jos varsoja on kymmeniä tai satoja, pitäisi todennäköisyysprosenttien alkaa näyttää tietynlaisilta. Ja minulla on pelko, että meidän hevosilla nämä prosentit saattavat heittää pahasti häränpyllyä. En ole laskenut näitä mistään rodusta, koska se on kovin työlästä eikä lainkaan yksiselitteistä, mutta ehkä joitain tiettyjen yhdistelmien tilastoja voisi tehdä.
Tarkoitan näillä todennäköisyyksillä sitä, että jos meillä on esimerkiksi heterotsygootti kimo, sen pitäisi periyttää sitä kimo-väriä 50%:lle varsoistaan. Jos tällainen hevonen risteytetään ei-kimon kanssa 100 kertaa, noin 50 varsaa pitäisi olla kimoja ja noin 50 varsaa puolestaan tummia. Samoin jos kaksi heterotsygoottia kimoa risteytetään keskenään, 25% varsoista on tummia, 50% heterotsygootteja kimoja ja 25%:n pitäisi olla homotsygootteja kimoja.
Syy siihen, miksi meidän tilastot saattavat näyttää toisenlaisilta, on pääasiassa meidän omat mieltymykset. Meillä on omat, tietyt lempivärit ja toisaalta sitten taas ne värit ja geeniyhdistelmät, joita mielellämme vältämme. Osin siihen vaikuttaa myös olosuhteet eli millaisia kuvia on saatavilla. Näistä asioista on ollut blogissakin puhetta useammin kuin kerran ja tällaisia mieltymyksiä voin ainakin tunnistaa:
– Arabeilla välttelemme kimoa ja erityisesti homotsygootteja kimoja.
– Rautiaiden arabien kuvia on tarjolla suht vähän, joten ne vähät kuvat säästetään "pakko-rautiaille": niille joiden molemmat vanhemmat ovat rautiaita eikä varsa voi olla mitään muuta.
– Myös mustien arabien kuvia on vähän ja niitäkin säästellään vähän niille "pakko-mustille", joita tosin on vähemmän.
– Toisaalta rautias on ongelmallinen yhdistettynä toiseen rautiaaseen: tuloksena ei voi olla muuta kuin rautias. Siksi rautiaitakin yritän vähän vältellä.
– Terskeillä välttelemme kimoja ja erityisesti homotsygootteja kimoja, kuten arabeillakin.
– Sen sijaan suosimme voikkovärisiä terskejä (emmekä halua "piilottaa" niitä kimon alle, tosin kuvista on puutetta ja osin voikot meillä periytyvätkin kimon alla: ei tarvitse etsiä voikkoväristä kuvaa), joten voikko–ei-voikko -risteytyksistä tulee isolla prosentilla voikkovärejä.
– Ahaltekeillä suositaan suht paljon myös voikkovärejä ja tuplavoikkoja. Mustanvoikko on yksinkertaisista voikkoväreistä harvinaisin eikä niin kiva meidän mielestä.
– Kimo on meidän tekeillä harvinainen väri, mutta koska kuvia on tarjolla jonkin verran, emme sitä erityisesti karttele. Oikeastaan ehkä jopa päinvastoin.
– Kalliovuortenhevosilla välttelemme homotsygootteja hopeavärejä, vaikka hopeaa onkin paljon. "Pakko-hopeat" aiheuttavat kuvaongelmia, jos ne yhdistyvät muihin erikoisväreihin.
– Muita erikoisvärejä suosimme kalliovuortenhevosilla aika häpeilemättömästi ja mitä erilaisimpia yhdistelmiä syntyy, jos suinkin vain on edes jonkinlaisia kuvia.
Niillä roduilla, joiden hevosille ei värien genotyyppejä ole merkitty, on vähän toisenlainen realismiongelma: oletan kaikkien olevan ilman muuta heterotsygootteja kaikkien mahdollisten geenien suhteen. Tämä tarjoaa laajimman värivalikoiman aina varsalle, joten se lienee ihan ymmärrettävää miksi teemme näin. Kun niitä genotyyppejä ei tiedetä, niin miksi sitä suotta alkaisi rajoittaa mahdollisten värien määrää siksi, että jokin hevonen nyt saattaa olla sitä tai tätä. Ja näissäkin tapauksissa erikoisvärit periytyvät eteenpäin hyvin tehokkaasti, mutta toisaalta esimerkiksi walkereilla erikoisvärit harvoin yhdistyvät kirjavuuteen, kun kuvia on tarjolla niin vähän tai ei lainkaan.
Pitäisikö näille "vääristymille" siis tehdä jotain (olettaen että pystyn tilastodatan avulla näyttämään arvioni todeksi)? En tiedä, onhan se periaatteessa väärin jos haluaa noudatella noita periytymisasioita viimeisen päälle realistisesti. Yksittäisen varsan värin päättäminen on helppoa, mutta tilaston kokoaminen, seuraaminen, ja sen perusteella päätöksen tekeminen ei ole yhtä suoraviivaista ja kun kasvatteja on satoja, ei yhdellä varsalla ole suurtakaan merkitystä. Sitten vasta kun niitä on kymmeniä, ne alkavat vaikuttaa tilastoihin selkeästi. Ja tähän voisi nyt muistuttaa mieliin sen lauseen, jolla on ennenkin perusteltu kaikenlaisia järjettömyyksiä: "Tämä on vain virtuaalimaailmaa!"
- S
Yksittäinen varsa saa siis aina realistisen värin, mutta kokonaisuutena katsoen meidän hevosten värien periytyminen ei välttämättä olisi lähelläkään realistista. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos periytymisistä tehtäisiin tilastoa, siinä olisi varmasti vääristymiä. Vaikka värien periytyminen onkin periaatteessa satunnaista, on tiettyjä todennäköisyyksiä, miten värit jakautuvat. Yksittäinen varsa voi saada minkä tahansa mahdollisen värin, mutta jos varsoja on kymmeniä tai satoja, pitäisi todennäköisyysprosenttien alkaa näyttää tietynlaisilta. Ja minulla on pelko, että meidän hevosilla nämä prosentit saattavat heittää pahasti häränpyllyä. En ole laskenut näitä mistään rodusta, koska se on kovin työlästä eikä lainkaan yksiselitteistä, mutta ehkä joitain tiettyjen yhdistelmien tilastoja voisi tehdä.
Tarkoitan näillä todennäköisyyksillä sitä, että jos meillä on esimerkiksi heterotsygootti kimo, sen pitäisi periyttää sitä kimo-väriä 50%:lle varsoistaan. Jos tällainen hevonen risteytetään ei-kimon kanssa 100 kertaa, noin 50 varsaa pitäisi olla kimoja ja noin 50 varsaa puolestaan tummia. Samoin jos kaksi heterotsygoottia kimoa risteytetään keskenään, 25% varsoista on tummia, 50% heterotsygootteja kimoja ja 25%:n pitäisi olla homotsygootteja kimoja.
Syy siihen, miksi meidän tilastot saattavat näyttää toisenlaisilta, on pääasiassa meidän omat mieltymykset. Meillä on omat, tietyt lempivärit ja toisaalta sitten taas ne värit ja geeniyhdistelmät, joita mielellämme vältämme. Osin siihen vaikuttaa myös olosuhteet eli millaisia kuvia on saatavilla. Näistä asioista on ollut blogissakin puhetta useammin kuin kerran ja tällaisia mieltymyksiä voin ainakin tunnistaa:
– Arabeilla välttelemme kimoa ja erityisesti homotsygootteja kimoja.
– Rautiaiden arabien kuvia on tarjolla suht vähän, joten ne vähät kuvat säästetään "pakko-rautiaille": niille joiden molemmat vanhemmat ovat rautiaita eikä varsa voi olla mitään muuta.
– Myös mustien arabien kuvia on vähän ja niitäkin säästellään vähän niille "pakko-mustille", joita tosin on vähemmän.
– Toisaalta rautias on ongelmallinen yhdistettynä toiseen rautiaaseen: tuloksena ei voi olla muuta kuin rautias. Siksi rautiaitakin yritän vähän vältellä.
– Terskeillä välttelemme kimoja ja erityisesti homotsygootteja kimoja, kuten arabeillakin.
– Sen sijaan suosimme voikkovärisiä terskejä (emmekä halua "piilottaa" niitä kimon alle, tosin kuvista on puutetta ja osin voikot meillä periytyvätkin kimon alla: ei tarvitse etsiä voikkoväristä kuvaa), joten voikko–ei-voikko -risteytyksistä tulee isolla prosentilla voikkovärejä.
– Ahaltekeillä suositaan suht paljon myös voikkovärejä ja tuplavoikkoja. Mustanvoikko on yksinkertaisista voikkoväreistä harvinaisin eikä niin kiva meidän mielestä.
– Kimo on meidän tekeillä harvinainen väri, mutta koska kuvia on tarjolla jonkin verran, emme sitä erityisesti karttele. Oikeastaan ehkä jopa päinvastoin.
– Kalliovuortenhevosilla välttelemme homotsygootteja hopeavärejä, vaikka hopeaa onkin paljon. "Pakko-hopeat" aiheuttavat kuvaongelmia, jos ne yhdistyvät muihin erikoisväreihin.
– Muita erikoisvärejä suosimme kalliovuortenhevosilla aika häpeilemättömästi ja mitä erilaisimpia yhdistelmiä syntyy, jos suinkin vain on edes jonkinlaisia kuvia.
Niillä roduilla, joiden hevosille ei värien genotyyppejä ole merkitty, on vähän toisenlainen realismiongelma: oletan kaikkien olevan ilman muuta heterotsygootteja kaikkien mahdollisten geenien suhteen. Tämä tarjoaa laajimman värivalikoiman aina varsalle, joten se lienee ihan ymmärrettävää miksi teemme näin. Kun niitä genotyyppejä ei tiedetä, niin miksi sitä suotta alkaisi rajoittaa mahdollisten värien määrää siksi, että jokin hevonen nyt saattaa olla sitä tai tätä. Ja näissäkin tapauksissa erikoisvärit periytyvät eteenpäin hyvin tehokkaasti, mutta toisaalta esimerkiksi walkereilla erikoisvärit harvoin yhdistyvät kirjavuuteen, kun kuvia on tarjolla niin vähän tai ei lainkaan.
Pitäisikö näille "vääristymille" siis tehdä jotain (olettaen että pystyn tilastodatan avulla näyttämään arvioni todeksi)? En tiedä, onhan se periaatteessa väärin jos haluaa noudatella noita periytymisasioita viimeisen päälle realistisesti. Yksittäisen varsan värin päättäminen on helppoa, mutta tilaston kokoaminen, seuraaminen, ja sen perusteella päätöksen tekeminen ei ole yhtä suoraviivaista ja kun kasvatteja on satoja, ei yhdellä varsalla ole suurtakaan merkitystä. Sitten vasta kun niitä on kymmeniä, ne alkavat vaikuttaa tilastoihin selkeästi. Ja tähän voisi nyt muistuttaa mieliin sen lauseen, jolla on ennenkin perusteltu kaikenlaisia järjettömyyksiä: "Tämä on vain virtuaalimaailmaa!"
- S
perjantaina, kesäkuuta 06, 2014
Virginian terveiset
Tämä teksti ei liity varsinaisesti virtuaalihevosiin, ajattelin vain päivittää tilannettani vähän, jos se jotakuta lukijaa kiinnostaa.
Kuten on ehkä huomattu, ei meikäläistä ole juuri virtuaalimaailmassa näkynyt viime aikoina. Syynä tähän on se kuuluisa muu elämä, erityisesti työelämä, joka on tällä hetkellä niin tuhottoman hektistä, ettei tässä ehdi kissaa sanoa välissä kun täytyy taas jo mennä ja mailata ja soittaa. Sain reilu vuosi sitten kenkää edellisestä työpaikasta ja päätin tehdä sen, mitä olin suunnitellut jo jonkin aikaa: perustin oman yrityksen. IT-alan konsulttifirman perustamiseen ei hirveästi tarvita taloudellisia rahkeita, läppäri + nettiyhteys, kännykkä + liittymä ja pari softaa riittää. Mutta se työmäärä! Ne, jotka yrittäjäperheestä ovat, tietänevät tästä jotakin. Ne jotka eivät ole, kuvitelkaa pitkä työpäivä ja kertokaa se kahdella. Suoritetaan mielellään seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi tämä uusi duuni on heitellyt minua ympäri maailmaa eri asioiden takia, vielä nykyäänkin jotkin asiat on vain parempi hoitaa paikan päällä, internet ei korvaa ihan kaikkea. Vapaahetket ovat siis olleet harvassa ja ne ovat lyhyitä, silloin ei yleensä tee mieli edes nähdä läppäriä. Joten ei ihme, jos virtuaalihevoset ovat jääneet vähän vähemmälle.
Ihan kokonaan en ole kuitenkaan virtuaalimaailmaa unohtanut. S tarjoilee omien tallien parhaat palat säännöllisesti sähköpostiin, blogi on tarkassa seurannassa (hei, muitakin aktiivisia virtuaaliblogeja olisi kiva lukea!), käyn itse kuikuilemassa tallien sivuilla ja foorumeilla. Mutta eihän tällä pyöritetä parin tuhannen hevosen suursiittolaa, isoa laukkatallia tai satapäistä ahaltek-laumaa. Onneksi on siis S, joka on joutunut vastuun taakkaa kantamaan. Koska yksi ihminen ei kuitenkaan joka paikkaan repeä, on Gin Ahaltek jäänyt vähemmälle huomiolle (tosin vähemmällä huomiolla se on ollut jo vuosikaudet, ei siinä sinänsä mitään uutta ole), muttei kannata pelätä, ei GA:ta lopeteta. Sen verran S:kin noista ripakintuista pitää, ettei suostu edes harkitsemaan asiaa. Ehkä sitten joskus sekin talli saadaan hoidettua edes jotenkuten ajantasalle. Jos pitkäsukuiset ajaltekit kiinnostavat, niin sinne vain shoppailemaan. Tilausvarsoja ainakin saa.
Ionichan on porskuttanut viime ajat varsin mukavasti, S teki vihdoin sen, mitä minä en koskaan jaksanut enkä viitsinyt: uuden CSS:n ja ulkoasun. Plus että paljon kasvatteja ja uusia hevosia ja rotuja ja vaikka mitä. Pinkissä menee myös lujaa, vaikka kakkosryhmäläisiä ei kisattavana olekaan tällä hetkellä ja nelosiakin vain yksi. Riittää sitä kiirettä noiden muidenkin kanssa. Laukkojen järjestämiseen meikäläisen katoaminen on kyllä vaikuttanut, mutta onneksi kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän laukkajärjestäjiä muutenkin. Laukkamaailman tilanne näyttää kivan tasapainoiselta, Kerpan paluu on ollut tervetullut ja tärkeä piristysruiske erityisesti kolmosryhmäläisille.
Virtuaalimaailma siis pyörii oikein hyvin ilman minuakin :)
–Gin
Kuten on ehkä huomattu, ei meikäläistä ole juuri virtuaalimaailmassa näkynyt viime aikoina. Syynä tähän on se kuuluisa muu elämä, erityisesti työelämä, joka on tällä hetkellä niin tuhottoman hektistä, ettei tässä ehdi kissaa sanoa välissä kun täytyy taas jo mennä ja mailata ja soittaa. Sain reilu vuosi sitten kenkää edellisestä työpaikasta ja päätin tehdä sen, mitä olin suunnitellut jo jonkin aikaa: perustin oman yrityksen. IT-alan konsulttifirman perustamiseen ei hirveästi tarvita taloudellisia rahkeita, läppäri + nettiyhteys, kännykkä + liittymä ja pari softaa riittää. Mutta se työmäärä! Ne, jotka yrittäjäperheestä ovat, tietänevät tästä jotakin. Ne jotka eivät ole, kuvitelkaa pitkä työpäivä ja kertokaa se kahdella. Suoritetaan mielellään seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi tämä uusi duuni on heitellyt minua ympäri maailmaa eri asioiden takia, vielä nykyäänkin jotkin asiat on vain parempi hoitaa paikan päällä, internet ei korvaa ihan kaikkea. Vapaahetket ovat siis olleet harvassa ja ne ovat lyhyitä, silloin ei yleensä tee mieli edes nähdä läppäriä. Joten ei ihme, jos virtuaalihevoset ovat jääneet vähän vähemmälle.
Ihan kokonaan en ole kuitenkaan virtuaalimaailmaa unohtanut. S tarjoilee omien tallien parhaat palat säännöllisesti sähköpostiin, blogi on tarkassa seurannassa (hei, muitakin aktiivisia virtuaaliblogeja olisi kiva lukea!), käyn itse kuikuilemassa tallien sivuilla ja foorumeilla. Mutta eihän tällä pyöritetä parin tuhannen hevosen suursiittolaa, isoa laukkatallia tai satapäistä ahaltek-laumaa. Onneksi on siis S, joka on joutunut vastuun taakkaa kantamaan. Koska yksi ihminen ei kuitenkaan joka paikkaan repeä, on Gin Ahaltek jäänyt vähemmälle huomiolle (tosin vähemmällä huomiolla se on ollut jo vuosikaudet, ei siinä sinänsä mitään uutta ole), muttei kannata pelätä, ei GA:ta lopeteta. Sen verran S:kin noista ripakintuista pitää, ettei suostu edes harkitsemaan asiaa. Ehkä sitten joskus sekin talli saadaan hoidettua edes jotenkuten ajantasalle. Jos pitkäsukuiset ajaltekit kiinnostavat, niin sinne vain shoppailemaan. Tilausvarsoja ainakin saa.
Ionichan on porskuttanut viime ajat varsin mukavasti, S teki vihdoin sen, mitä minä en koskaan jaksanut enkä viitsinyt: uuden CSS:n ja ulkoasun. Plus että paljon kasvatteja ja uusia hevosia ja rotuja ja vaikka mitä. Pinkissä menee myös lujaa, vaikka kakkosryhmäläisiä ei kisattavana olekaan tällä hetkellä ja nelosiakin vain yksi. Riittää sitä kiirettä noiden muidenkin kanssa. Laukkojen järjestämiseen meikäläisen katoaminen on kyllä vaikuttanut, mutta onneksi kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän laukkajärjestäjiä muutenkin. Laukkamaailman tilanne näyttää kivan tasapainoiselta, Kerpan paluu on ollut tervetullut ja tärkeä piristysruiske erityisesti kolmosryhmäläisille.
Virtuaalimaailma siis pyörii oikein hyvin ilman minuakin :)
–Gin
sunnuntai, kesäkuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Kesäkuussa haluan esitellä arabiori RW' Darius Phánin, RBSH-tamma Albina Zenin ja welsh-siittola Mewianin.
Kuten jo nimestä näkyy, Darius ei ole meidän oma kasvatti vaan ostohevonen Ravenwoodista. Emänemä on tosin ionicilainen, mutta loppusuku on meidän näkökulmasta "vierasta". Ja sukuahan riittää, lähes täydet 5 polvea ja monin paikoin sukua löytyy vielä sieltä viidennen polven jälkeenkin. Isän puolen suku on täynnä kaikenlaista vanhaa ja hienoa, isä itse on Dahabun kasvatti ja suvusta löytyy muitakin dahabulaisia. Niiden lisäksi on KWB-, Amal's- ja Farr-hevosia sekä sellaiset kuuluisuudet kuin Paithan, Symphony, Olympos Campiglion, ja Rockie's Aleatha.
No, arvata saattaa miten arvokas tällainen ori on meidän jalostukselle: pitkäsukuinen, mutta samalla lähes täysin vierassukuinen. Sopivia tammoja riittäisi jonoksi asti ja muutaman varsan Darius onkin jo jättänyt. Ori on käytössä myös vieraille tammoille, jos kiinnostaa.
Albina Zeni on vastikään hankittu tilausvarsa Kerpalta. On suorastaan loistavaa, että Kerppa talleineen on palannut RBSH-kasvatuksen pariin. Ja tämänkin tamman suku on se juttu, mikä meitä kiinnostaa: se on pitkä ja täynnä vanhoja nimiä RBSH-rodun alkuhämäristä. Sukutaulusta löytyvät kaikki RBSH:n alkuaikojen kasvattajat: AG, Zeni, BDJ, RD. Niiden lisäksi siellä on vähän tuoreempiakin, mutta yhtä merkityksellisiä kasvattajia: Nétts, Immortelle, Ionic. Isälinja menee suoraan ikivanhaan budjonnyoriin Danchelloon, Wizzerria on suvussa monta kertaa, mutta näiden ohella suvussa on myös paljon harvinaisempia nimiä.
Eikä käytettyjen täysiveristenkään tarvitse hävetä näiden vanhojen venäläisten rinnalla, sillä suvussa on isonlainen palanen myös täysiveristen historiaa: Faraol de Trans, Greganna Winter, MVS Lord Fenton ja SK Grand Duke, Laakson Pärla, Laakson Beauty, Running Time, Sunflower's Al Sheik, Mexicana, Angel's Highway Star, Laakson Eternal, Maya, TP Exciting Told... Tämän suvun yhdistäminen meidän omiin RBSH-kasvatteihin sekä erityisesti pitkäsukuisiin tekkeihin ja terskeihin tulee olemaan tuskallista (niidne sukutaulujen väkertäminen), mutta hienoa!
Meille muutama vuosi sitten ostettiin kolme kappaletta Mewianin kasvatteja, mutta siitä huolimatta itse talli jäi vähän etäiseksi. Karkea virhe, koska Mewianissa riittää ponivalikoimaa eikä se rajoitu vain cobien kasvattamiseen (meillä on vain cob-kasvatteja) vaan siellä on kaikkia welshien sektioita. Ja tarvitseeko minun erikseen kertoa, miten paljon tykkään selailla sivuja, joilla on hienoja ja monipuolisia kuvia kauniista poneista? Joten Mewian läpäisee Sirpa-testin kirkkaasti.
Mitä tuossa selailin poneja läpi, näyttää siltä, että tallilla on aika paljon lyhyt- ja uusisukuisia poneja. Toki olen sen huomannut omien Mewian-ponienikin kanssa, niille on ollut helppo löytää oreja ja tammoja. Näiden lisäksi Mewianista näyttäisi löytyvän myös pidempää sukua ja joitain vanhojakin nimiä on suvuissa, mikään yksinomaan uusiin ja lyhyisiin sukuihin keskittyvä siittola Mewian ei ole. Ja mikäs sen parempi kuin että löytyy poneja joka lähtöön? Pitänee itsekin katsella sieltä astutuksia ja ehkä tilausvarsojakin.
- S
Kuten jo nimestä näkyy, Darius ei ole meidän oma kasvatti vaan ostohevonen Ravenwoodista. Emänemä on tosin ionicilainen, mutta loppusuku on meidän näkökulmasta "vierasta". Ja sukuahan riittää, lähes täydet 5 polvea ja monin paikoin sukua löytyy vielä sieltä viidennen polven jälkeenkin. Isän puolen suku on täynnä kaikenlaista vanhaa ja hienoa, isä itse on Dahabun kasvatti ja suvusta löytyy muitakin dahabulaisia. Niiden lisäksi on KWB-, Amal's- ja Farr-hevosia sekä sellaiset kuuluisuudet kuin Paithan, Symphony, Olympos Campiglion, ja Rockie's Aleatha.
No, arvata saattaa miten arvokas tällainen ori on meidän jalostukselle: pitkäsukuinen, mutta samalla lähes täysin vierassukuinen. Sopivia tammoja riittäisi jonoksi asti ja muutaman varsan Darius onkin jo jättänyt. Ori on käytössä myös vieraille tammoille, jos kiinnostaa.
Albina Zeni on vastikään hankittu tilausvarsa Kerpalta. On suorastaan loistavaa, että Kerppa talleineen on palannut RBSH-kasvatuksen pariin. Ja tämänkin tamman suku on se juttu, mikä meitä kiinnostaa: se on pitkä ja täynnä vanhoja nimiä RBSH-rodun alkuhämäristä. Sukutaulusta löytyvät kaikki RBSH:n alkuaikojen kasvattajat: AG, Zeni, BDJ, RD. Niiden lisäksi siellä on vähän tuoreempiakin, mutta yhtä merkityksellisiä kasvattajia: Nétts, Immortelle, Ionic. Isälinja menee suoraan ikivanhaan budjonnyoriin Danchelloon, Wizzerria on suvussa monta kertaa, mutta näiden ohella suvussa on myös paljon harvinaisempia nimiä.
Eikä käytettyjen täysiveristenkään tarvitse hävetä näiden vanhojen venäläisten rinnalla, sillä suvussa on isonlainen palanen myös täysiveristen historiaa: Faraol de Trans, Greganna Winter, MVS Lord Fenton ja SK Grand Duke, Laakson Pärla, Laakson Beauty, Running Time, Sunflower's Al Sheik, Mexicana, Angel's Highway Star, Laakson Eternal, Maya, TP Exciting Told... Tämän suvun yhdistäminen meidän omiin RBSH-kasvatteihin sekä erityisesti pitkäsukuisiin tekkeihin ja terskeihin tulee olemaan tuskallista (niidne sukutaulujen väkertäminen), mutta hienoa!
Meille muutama vuosi sitten ostettiin kolme kappaletta Mewianin kasvatteja, mutta siitä huolimatta itse talli jäi vähän etäiseksi. Karkea virhe, koska Mewianissa riittää ponivalikoimaa eikä se rajoitu vain cobien kasvattamiseen (meillä on vain cob-kasvatteja) vaan siellä on kaikkia welshien sektioita. Ja tarvitseeko minun erikseen kertoa, miten paljon tykkään selailla sivuja, joilla on hienoja ja monipuolisia kuvia kauniista poneista? Joten Mewian läpäisee Sirpa-testin kirkkaasti.
Mitä tuossa selailin poneja läpi, näyttää siltä, että tallilla on aika paljon lyhyt- ja uusisukuisia poneja. Toki olen sen huomannut omien Mewian-ponienikin kanssa, niille on ollut helppo löytää oreja ja tammoja. Näiden lisäksi Mewianista näyttäisi löytyvän myös pidempää sukua ja joitain vanhojakin nimiä on suvuissa, mikään yksinomaan uusiin ja lyhyisiin sukuihin keskittyvä siittola Mewian ei ole. Ja mikäs sen parempi kuin että löytyy poneja joka lähtöön? Pitänee itsekin katsella sieltä astutuksia ja ehkä tilausvarsojakin.
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)