Ionic International?

Aina välillä se iskee: kammottava ajatus siitä, että mitä jos Ionicin sivuille tulee joku, joka ei osaa suomea. Ionichan on (lähes) täysin suomenkielinen, koska harrastan niin kiinteästi täällä omassa kuplassani, jota suomalaiseksi virtuaalimaailmaksi sanotaan. Myönnän etten ole koskaan suuresti perehtynyt muiden maiden/kielialueiden virtuaalihevosharrastukseen, vaikka tiedän että ainakin englannin- ja saksankielisiä harrastajia ja yhteisöitä löytyy. Muutamat suomalaiset harrastajat esimerkiksi kilpailuttavat hevosiaan ulkomaisissa kisoissa.

Tilannehan ei ole aina ollut tämä! Jo silloin kun Virginia Ionicia väänsi kasaan, tarkoituksena oli tehdä siitä kaksikielinen (esimerkki aivan ensimmäisistä hevosten sivuista). Ikävä kyllä hän huomasi varsin pian, että kaksikielisyys teettää myös lähes kaksinkertaisen työn esimerkiksi hevosten sivuja tehtäessä. Niinpä se sitten vähän jäi ja tähteeksi jäi vain englanninkielinen etusivu ja info. Tältä ajalta jäi kuitenkin roikkumaan englanninkielisiä tekstejä sinne sun tänne eikä niitä kukaan ole erityisesti poistellut.

Vuonna 2014 sain minä puolestani päähäni, että olisipa kiva tehdä Ionicista kokonaan englanninkielinen! En muista mikä tähän oli syynä, jos nyt erityisesti mikään. Saattoi olla ihan vain random päähänpisto. Jonkin aikaa Ionicin kasvateille tehtiinkin sivuja pelkästään englanniksi, niissä oli ainoastaan perustiedot suomeksi VRL-rekisteröintiä varten. Ongelmia siinäkin kyllä oli, termistössä erityisesti ja kirjoitin blogiinkin niistä otsikolla Englanninkielisen tallin ongelmat.

Ei sekään pitkäaikainen syrjähyppy ollut. Jo keväällä 2016 tehdyillä sivuilla käytettiin pääkielenä taas suomea ja englanniksi oli ainoastaan aivan perustiedot, nimi, syntymäaika, sukupuoli, rotu ja omistaja. Tällä linjalla onkin sittemmin menty ja jostain syystä arabien sivuilla ei tätä englanninkielistä osiota ole senkään vertaa.

Sen sijaan se Ionicin englanninkielinen pääsivu jäi olemaan. Päivitin sitä pikaisesti joitain vuosia sitten, sillä se ei ollut ihan alkuperäisessä uskossaan. Nyt viikonloppuna kävin katselemassa tuota meidän vaatimatonta englanninkielistä puolta tarkemmalla silmällä ja tein sinne päivityksiä. Löysin samalla myös kivikautisen englanninkielisen info-sivun, joka on taatusti ollut päivittämättä sitten vuoden 2004! Vähäsen saattoi poskia punottaa, kun huomasin, että siellä on vielä sähköpostiosoitteenakin virginia@hevosmaailma.net. Mehän vaihdoimme gmail-osoitteeseen joskus... joskus... 2007 ja sitä ennen käytimme ionic@hevosmaailma.net-osoitetta ainakin siitä lähtien kun minä tulin toiseksi omistajaksi keväällä 2005. Minullahan ei ole ikinä ollut pääsyä Virginian henkilökohtaiseen sähköpostiin, tietenkään. Että siitä voi vähän laskeskella, milloin tuota sivua on viimeksi luettu läpi.

Tein nyt melko tavalla perusteellisen päivityksen tuonne englanninkieliselle puolelle, lisäilin vähän tuplatekstejä ja lupaan yrittää olla unohtamatta sitä englanninkielistä osiota näin perusteellisesti. Blogissakin on vuosien mittaan ollut muutamia englanninkielisiä tekstejä. Ne löytyvät in English -tunnisteen alta. Voisihan sitä joskus taas kirjoittaa jotakin myös englanniksi.

– S

Pikku-uutisia Ionicista ja virtuaalimaailmasta yleisestikin

Poden klassikko-ongelmaa: aiheita ja ideoita blogiin olisi kyllä, mutta jotenkin ne eivät jalostu päässä ja tässä ruudulla mitenkään kelvollisiksi teksteiksi. Paljon kaikenlaista olen kyllä puuhannut varsinkin Ionicin kanssa, joten tässä vähän kuulumisia.

1. Sain Ionicin pääkasvattilistalta tehtyä sivuja siihen malliin, että kaikilla kaikilla vuodenvaihteeseen 2019-20 syntyneillä kasvateilla on sivut. Lisäksi siellä on nimiäkin keksitty jo ensi juhannukseen asti. Wuhuu! Arabienkaan kasvattilista ei ole ihan toivottomassa jamassa ja Gin Ahaltekissäkin mennään vuodessa 2019.

2. Tein frederiksborgeille ori- ja tammalinjojen listan, joka ei tietenkään ole enää ajantasalla, kun sen jälkeen tein muutamille kasvateille sivuja enkä huomannut lisätä niitä tuonne. Ei se niin vakavaa ole.

3. VRL:n porrastetuissa WRJ:n ja ARJ:n puolella on aika hiljaista. Kisajärjestäjiä on tasan minä (onnea on 3 tallia, niin voi järjestää kolminkertaisen määrän kisoja) ja kilpailijoitakin tosi vähän. No, issikoille on ARJ-kisoja kyllä ja siellä jokunen osallistuja, mutta saddleseatissa, muissa askellajiluokissa tai ajoluokissa olisi tosi tyhjää ilman minun hevosia. Ja kun ei minullakaan niitä hevosia määrättömästi ole. Ihan totta ei ole! Ei ainakaan sellaisia, joilla olisi sopiva rotu ARJ:iin, joilla olisi sivut ja jotka olisivat rekisterissä, mutteivät vielä kilpailleet itseään valmiiksi.

4. ARJ:n puolelta voin ilmoittaa, että olen ihan hurahtanut laatiksiin. Kyllä, minä! En olisi tätä päivää uskonut näkeväni eikä varmaan kovin moni muukaan. ARJ:n laatis on siitä kiitollinen, että porrastetuissa katsotaan ainoastaan hevosen saavuttama taso ja kakkospalkinnolle saattaa päästä, jos on hyvä kuva ja kisatut varsat ja vanhemmat. Ei tarvitse olla tekstejä. Ja kun minullehan riittää se kolmospalkintokin, niin eipä tässä muuta kuin käy napsimassa palkinnot plakkariin. Hackneyponeissa on jo ihan oikeasti useampikin palkittu poni.

5. Vanhempi väriuutinen: eestinhevosilta on todistettavasti löytynyt D-geeni eli hallakkovärit. Viitasen kirjassa mainitaan, ettei eesteillä olisi hallakkovärejä lainkaan, mutta tieto on siis siltä osin vanhentunutta. Viitasen kirja on toki toistakymmentä vuotta vanha, ettei ihme, jos tällaisissa yksityiskohdissa on välillä vähän heittoa. Tämä siis itselleni lähinnä muistilapuksi, etten mene taas jossain kirkkain silmin väittämään, ettei eestinhevosilla hallakkoa ole... Eestinhevonen onkin lisätty vanhaan blogipostaukseeni, jossa lueteltiin värikkäimpiä hevosrotuja.

6. Tein taannoin appaloosakasvateillekin sivuja ja huomasin keksineeni peräti kolme Sheza-alkuista nimeä tammoille. Ne ovat Sheza Little Rebel Ion, Sheza Lost Cause Ion ja Sheza Weirdo Ion. En ole ihan varma mitä olen ajatellut näitä nimetessäni. En välttämättä paljon mitään.

– S

Ionicin andalusianhevosest

Pitkästä aikaa jatkan näitä Ionicin rotujen esittelyitä ja tällä kertaa vuoron saa andalusianhevonen. Sivusin rotua lyhyesti muutama vuosi sitten blogissa (Ionicin pikkurotuja, osa 3), mutta nyt on paremman tilannetsekin aika. Eikä andalusianhevostakaan voi oikeastaan enää sanoa kovin pieneksi roduksi sillä niitä on päälle 40 kappaletta.

Ensin sananen rodun historiasta Ionicissa. Ensimmäiset andalusiat, olettaisin ainakin, jotka Ioniciin tulivat ja löytyvät vielä suvuista, lienevät suvuttomat tammat Ylvania ja Canderosa LXXVI. Molemmat keksittiin vuonna 2007 ja Ylvanialle syntyi myös ensimmäinen andalusiakasvattimme ikinä, tamma Yasmina Ion. En muista ihan tarkalleen, että mitä varten minä nuo tammat keksin, mutta olin noihin aikoihin kiinnostunut erilaisista risteytyksistä. Ylvaniakin varsoi yhden Spanish Norman -varsan ja Canderosa aztecan, warlanderin ja Gaited Baroquen. Nuo pääasiassa ovatkin ne rodut, joiden jalostukseen andalusianhevosia tarvitaan.

Ne risteytysrodut eivät koskaan varsinaisesti lähteneet lentoon, kiitos kuvien puutteen. Niiden jalostus loppui siis muutamassa vuodessa. Andalusiat sen sijaan eivät lähteneet mihinkään vaan niitä alkoi tulla lisääkin. Tässä jonkinlainen lista noista muista alkuaikojen suvuttomista tuonneista:

• o. Enziano GA
• o. Habanero GA
• o. Novato GA
• t. Clasica GA
• t. Noemia GA

Tuontien lisäksi varsinkin myöhemmin on tullut myös ostohevosia aina silloin kun on löytynyt sopivia. Luonnollisesti olen käyttänyt tammoille myös vieraita oreja tilaisuuden tullen. Vuonna 2019 tuli isompi satsi tuontihevosia, 3 oria ja 3 tammaa, jotka on esitelty blogissakin (Uusia tulokkaita).

Mutta huolimatta näistä tuonneista, ostohevosista ja muista vierassukuisista, ei tuo andalusialaisten kanta nykyisellään ole ehkä niin laaja kuin voisi toivoa. Ei tilanne vielä mikään katastrofi ole, mutta kyllä tuolla on jo varsinkin noita pitkäsukuisia kavereita, joille on taatusti hankala löytää ainakaan itseltä mitään järkevää oria/tammaa. Minun pitää keskittyä ahkerasti noihin lyhytsukuisempiin hevosiin ja niiden jalostuskäyttöön, aivan erityisesti niihin uusiin tulokkaisiin, jotka olen ostanut muualta tai joiden suku on osittain vierasta. Niin ja tietenkin ostaa hevosia aina kun sattuu tulemaan vastaan.

Andalusianhevosen taipaleesta virtuaalimaailmassa yleisesti en tiedä oikeastaan mitään. Virtuaaliwiki osaa kertoa, että sitä ovat aikoinaan kasvattaneet sellaiset tunnetut tallit kuin Greymask's ja Whitewood, jälkimmäinen oikein paljonkin. Näistä ei kuitenkaan taida olla tallella enää mitään vaikka muissa roduissa tuon ajan ja noiden kasvattajien hevosia on säilynyt. Entä oliko muita kasvattajia kuin nuo tuolla mainitut?

Niin, 10 vuotta sitten aloitti toki High Twelve Farm, jota ihastelin tuolloin blogissa ja joka myöhemmin vaihtoi nimekseen Yeguada Alta Doce. Sitten oli sellainen kuin Proseco, josta en tiedä mitään sinänsä, mutta sen hevosia löytyy joidenkin meidän hevosten suvuista. Lisäksi löytyy Infinity, Malibu, Namyshill, Ponipallero, Delmenhorst, tietenkin RDN ja joukko muita omistajia, joista joillain saattaa olla pienimuotoista kasvatustoimintaakin. Olisin kiinnostunut kuulemaan näitä, vanhoista ja uusista yhtä lailla. Ja jos joltain löytyy jotakin tosi vanhoja sukulinjoja, niistä vasta kiinnostunut olisinkin!

Andalusianhevosestakin voi hyvin sanoa, että se on tullut jäädäkseen. Olkoonkin että alunperin ei ehkä ollut tarkoitus alkaa kasvattaa sitä varsinaisesti, mutta niin siinä nyt vain on käynyt. Ja hyvä niin! Ei harmita, sillä rotuhan on parhaimmillaan todella komea. Ionicin andalusiat ovat pääasiallisesti kouluratsuja ja ne kilpailevat siellä ihan korkeimmalla tasolla asti, silloin kun kilpailevat. Jotkin ovat päätyneet porrastettujen listoille myös ja tavoitteena olisi saada andalusianhevosia enemmänkin mukaan porrastettuihin.

Andalusianhevonen on sallittu rotu ARJ:n saddleseat-luokissa, mutta jostain syystä en ole innostunut kilpailuttamaan niitä sillä puolella lainkaan. Ehkä syynä on se, että näen rodun niin selkeästi kouluratsuna eikä se mielikuva oikein sovellu saddleseat-puolelle. Luulen kuitenkin, että pärjäilen ARJ-puolella ilman andalusianhevosiakin.

– S

Esittelyssä Ionicin muut eläimet

Olen hyvin eläinrakas vaikkakin samalla myös laiska ja mukavuudenhaluinen. Tällaiselle kombinaatiolle virtuaalieläimet soveltuvat erinomaisen hyvin ja kirjoitin jo vuosia sitten blogiin muiden eläinlajien toivelistaa. Tuolle listalle voisi tätä nykyä lisätä myös lemmikkikäärmeet, ainakin kuningaspytonin sekä harmaapapukaijat.

Hevoset kuitenkin dominoivat tätä virtuaalielämääni, mutta Ionic on silti koti kahdelle kissalle ja vähitellen kasvaneelle koiralaumalle. Tässä esittelyt niistä.

Killiäinen, ihan ensimmäinen tallikissa

Minä olin juuri hypännyt Ionicin puikkoihin, kun hommasin jo kissaa keväällä 2005. Tallille saapuikin harmaaraidallinen kolli, sittemmin konsultti nimeltä Killiäinen. Olen aina vihannut sen nimeä, jonka keksin kyllä itse. Ohjeena oli vain myyjän puolelta että pitäisi alkaa K:lla enkä viikkojen miettimisestä huolimatta keksinyt mitään järkevää. Mutta eihän nimi kissaa pahenna, jos ei kissa nimeä, tai jotain sinne päin.

Huomatkaa muuten, että kehitys kehittyy ja vuonna 2005 oikein mainitsin, että kissanpentu luovutettiin vasta 12 viikon ikäisenä. Nykyään suositeltu luovutusikä on muistaakseni jo 14 viikkoa.

ORANGE Lynx, seuraava tallikissa

Killiäinen alkaa saada jo ikää, meinaan vaikka ikääntyisi ihan reaalisti, ja pari vuotta sitten kyselin sille seuralaista ja manttelinperijää. Sitä olikin hankalampi löytää, tosin osasin vain Keskustassa kysellä, josko kellään olisi kissaa. Yksi ainoa myyjä löytyi, Orange Wood Ranch ja sieltä sekarotuinen tyttökissa ORANGE Lynx. Missä mennään virtuaalikissojen kanssa? Kadonnutta kansanperinnettä?

Kannattaa muuten katsoa tuo Lynxin kuvan lähde eli Catza.net. Uusia kuvia sinne ei enää ole vuosiin tullut, mutta siellä on tuhansittain kissanäyttelykuvia jaossa CC-lisenssillä.

Dobermannit

Olen myös listannut suosikkikoirarotujani. Lista on taatusti yhtä laaja kuin suosikkihevosrotujen lista, mutta dobermanni on kyllä siellä ihan TOP5:ssa. Ei siis ollut lainkaan sattumaa, että tallin ensimmäinen koira oli juurikin dobermanni, nyt jo edesmennyt narttu Ingel's Ashley. Sille hankittiin sulhaseksi Mumblescape Reign of Terror ja näistä kahdesta syntyi keväällä 2017 Ionicin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa virtuaalikoirapentue. Siitä jäi itselle kotiin narttu Augenblickswert des Ions. Muut myytiin, mutta ne ovat tainneet ikävästi kadota kaikki sittemmin. Harmillista!

Vasikankokoinen sylikoira?

Suurin osa ostamistani koirista kuuluu niihin super-lempparirotuihini, mutta tanskandoggi on jonkinasteinen poikkeus. Kyllä juu, olen minä sen tuolla koirarotujen toivelistallani maininnut, mutta en minä silti nähnyt sitä tulevaksi Ioniciin. Mutta jos pennun nimi on Goldane's ET Phone Home, niin ei kai sitä voi ostamattakaan olla... Olenhan minä ostanut hevosiakin nimen perusteella. Ja ei siinä, tanskandoggi on tosi näyttävä rotu, niin iso!

Näen täpliä!

Olen joskus jossain toisessa yhteydessä kirjoittanut (nyt jo lopettaneesta) Ponipallerosta, että mitäpä sieltä ei löytyisi. Sen verran monipuolinen se oli hevosrotujen suhteen, mutta oli siellä koiriakin! En tosin tiedä, että mitä kaikkia koiria, mutta meille sieltä tuli ainakin dalmatiankoira Ponipalleron Norma Jeane.

Pidän dalmatiankoirista samasta syystä kuin knabstrupinhevosistakin: ne ovat täplikkäitä! 

Suosikkivinttikoirani saluki ja afgaani

Olen vinttikoirien ystävä. Tämä seikka varmasti käy ilmi tuolta lempirotujeni listalta, sillä siellä on melkein kaikki vinttikoirarodut lueteltu. Varsinaisista vinttikoirista sieltä puuttuvat vain galgo, sloughi ja puolan- ja unkarinvinttikoirat ja oikeastaan nekin voisi sinne lisätä. Mutta ehdottomia suosikkirotujani ovat saluki ja afgaani! Joku voikin pitää keksikokoisena ihmeenä sitä, että vasta viime kesänä Ioniciin tuli ensimmäinen salukinarttu, Hippulat Vinkuen Diamond Dreams. No, myönnän etten minä niin ahkerasti näitä koirien myynti-ilmoituksia lue ja viime kesänä vasta osui silmään salukipentueen myyntitiedot. 

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa afgaani, Saragis Eighteen Yellow Roses, tuli muutama vuosi sitten Saragis-kennelistä. Saragis on ennen kaikkea vinttikoirakasvattaja ja tämä afgaanineitokainen ei todellakaan ole ainoa Saragisin kasvatti, mitä meillä on...

Tuulennopean borzoit

On kyllä oikeastaan ihan väärin mainita nimenomaisesti saluki ja afgaani suosikkivinttikoirinani, sillä kyllä venäjänvinttikoira eli borzoi on sitä myös! Siitä rodusta todennäköisesti tulee syntymään jossain maailman vaiheessa Ionicin toinen koirapentue, sillä meillä on niitä kaksi, uros Saragis Feodor ja narttu Super Fast Figuralnaja Alix.

Muut vinttikoirat

Saragisia saan kiittää siitä, että Ioniciin on päätynyt muitakin vinttikoiria sillä meillä on näiden lisäksi vielä kolme muuta ripakinttua: whippet-narttu Saragis Say Something, italiano-uros Saragis Under Attack ja azawakh-narttu Saragis Vanille Crème Caramel.

Sellainen kissa- ja koiralauma! Hevosten määrään nähden tämä on tietenkin hyvin vaatimaton eikä tarkoitus olekaan kasvattaa näiden määrää hillittömäksi. Minkäslaisia muita eläimiä tai kenties kokonaisia talleista erotettuja kenneleitä lukijoilla on? Olisin kiinnostunut katselemaan ja mistä sen tietää vaikka sopivan kohteen sattuessa näkyviin vetäisin ostohousutkin jalkaan.

– S

Hopea- ja hallakkovärit reaalimaailman tennesseenwalkereilla

Tennesseenwalker tunnetaan virtuaalimaailmassa värikkäänä rotuna. Siltä löytyy ainakin näitä värejä:

• Voikkovärit (sekä yksinkertaiset että kaksinkertaiset)
• Samppanjavärit
• Tobiano-kirjavuus
• Sabino SB1
• Päistärikkö
• Kimo
• Splashed white SW1
• Hallakkovärit
• Hopeavärit

Keskityn tässä noihin kahteen viimeksimainittuun, hallakko- ja hopeaväreihin. Joskus 15+ vuotta sitten niiden esiintyminen walkereilla oli mysteeri ja muistan itse pitäneeni niitä epätodennäköisinä, kenties jopa kokonaan puuttuvina väreinä. Kun ei niitä missään kuvissa tullut vastaan ikinä!

Sittemmin olen kyllä törmännyt molempiin väreihin reaalimaailmassa. Ne ovat harvinaisia, sillä molemmat tulevat ehkä vain parista kantatammasta. Tein pientä kaivelua netissä ja All Breed Databasessa ja onnistuin jäljittämään molempia värejä 1960-luvulle asti, mutta sitten jäljet päättyvät. Olettaisin että tällä hetkellä elossa olevien hallakko- tai hopeaväristen tennesseenwalkerien lukumäärä lasketaan korkeintaan kymmenissä.

Hallakkovärit

Hallakkoväreille löysin yhden selkeän kantatamman, vuonna 1966 syntyneen Midnight Adiosin. Sekään ei sinänsä ole varma, koska kuten tamman infossa lukee, se on rekisteröity ruunivoikkona, jolla on "punaiset jouhet". Tämä on tulkittu punahallakoksi. Tamman isä on merkitty mustaksi ja kuvan perusteella siltä näyttääkin. Emän värinä on ruunikko ja pidemmältä suvusta ei hallakkomerkintöjä löydy. Ei sieltä löydy ruunivoikkojakaan, joiden voitaisiin arvella olevan väärintunnistettuja ruunihallakoita. Sen sijaan jo parista seuraavasta polvesta löytyy päistärikköjä ja kimoja, joiden pohjaväristä ei aina voida sanoa varmaksi mitään, kimoilla varsinkaan.

Toinen vähemmän selkeä kantatamma on Dun Royally Blu My Chance, syntynyt 2007 ja on väriltään mustanvoikonhiirakko. Sen suvusta ei löydy sen tarkemmin mitään vihjettä hallakkoväreistä, mutta toki sen emälle ei ole tietokantaan merkitty väriä lainkaan ja isä on perlino, jonka alle voi piiloutua yhtä ja toista. Kauempaa suvusta ei löydy hallakkovärisiksi merkittyjä hevosia, mutta ruunivoikkoja kyllä ja on sielläkin päistärikköjä. Puhumattakaan nyt siitä, että punahallakon erottaminen rautiaasta voi olla joskus vaikeata eikä sitä välttämättä olla osattu edes tehdä menneinä vuosikymmeninä.

Dun Royally Blu My Chance itse on jättänyt pari hallakkoväristä varsaa, mutta punahallakosta oriista, jonka värilinjan pystyy johtamaan Midnight Adiosiin. Dun Royally Blu My Chancen väitetään kuitenkin olevan testattu Dd eli jostain se väri tulee. Midnight Adiosia suvusta ei löydy, mutta kylläkin sen isä Midnight Sun, tosin sen tuomitsin jo kertaalleen mustaksi kuvansa perusteella. Vähän mysteeritapaus tässä, mutta on sanottava, että tällaisessa kaivelussa on tosi paljon epätarkkuustekijöitä: puuttuvat värit, virheellisesti tunnistetut värit, virheelliset sukumerkinnät ja niin edelleen.

Hopeavärit

Hopeageeni on vielä hallakkoakin piilottelevampi tapaus, sehän ei näy rautiaassa sitäkään vähää kuin hallakko. Lisäksi hopeanmustat ja -ruunikot saattavat mennä rekisteriin raudikoina (muistamme tässä kohdin suomenkielisen nimityksen kanelinrautias, josta luovuttiin kun tajuttiin ettei kyseessä olekaan rautias). Kun siis mainitsin tuossa aiemmin niistä epätarkkuustekijöistä hallakoiden suhteen, niin täsmälleen samat ongelmat tulevat vastaan hopeavärienkin periytymislinjoja seuratessa.

Hopeaväreillekin löysin kaksi potentiaalista kantatammaa. Vanhempi niistä on hopeanruunikoksi väitetty Sun Dust Doll (1966), joka juurikin on tietojen perusteella rautiaaksi merkitty rekisteriin. Sen molemmat vanhemmat on merkitty rautiaiksi, mutta on tosiaan syytä olettaa että niistäkin jompikumpi on väärin tunnistettu hopeanruunikko tai hopeanmusta. Kahdesta rautiaastahan ei voi syntyä muuta kuin rautias noin muuten.

Toinen tamma on pari vuotta nuorempi, vuonna 1968 syntynyt Diamond Mine. Sekin on rekisterissä raudikkona, mutta ilmeisesti ennemmin hopeanmusta. Näillä kahdella tammalla ei ole mitään merkittävän läheisiä yhteisiä sukulaisia. Tuo hallakkovärien kohdalla mainittu musta ori Midnight Sun kyllä kummittelee molempien suvuissa, mutta jos oriilla on yli 2500 jälkeläistä, niin se on ollut aikanaan todella käytetty ja suosittu ori. En siis usko että sillä olisi mitään tekemistä hallakko- tai hopeavärien kanssa.

Näiden esiteltyjen tammojen lisäksi voi löytyä muitakin kantahevosia, en väitä kääntäneeni jokaista kiveä metsästäessäni hopeaväristen (tai hallakkoväristenkään, sen puoleen) walkereiden sukuja. 

– S

Virtuaalimaailman terminologia

Olen tässä suorittamassa avoimessa yliopistossa terminologian ja erikoisalaviestinnän kurssia. Se liittyy jossain määrin työhöni, mutta tulin tässä pohtineeksi, että mitä näillä aihepiireillä on tekemistä virtuaalihevosmaailman kanssa. Tämä postaus ei ole kovin jäsennelty tai kattava, koska ensi viikolla on juurikin tentti ja siihen valmistautuminen on vienyt aikaa ja aivokapasiteettia.

On aivan selvää, että meillä täällä virtuaalimaailmassa käytetään omaa erikoiskieltä. Tieteen termipankki määrittelee erikoiskielen näin: "Jonkin tieteen-, ammatti- tai harrastealan kielimuoto, joka eroaa yleiskielestä lähinnä sanastonsa vuoksi". Lisäselityksenä se kertoo, että "erikoiskielen tehtävänä on jäsentää alansa käsitemaailmaa sekä siirtää tietoa alan sisäisessä viestinnässä". Jep, ihan juuri sitä mitä virtuaalimaailmassakin käytetään, kuten miltei missä tahansa muuallakin.

Virtuaalimaailman erikoiskieli käyttää paljon muiden erikoiskielien sanastoa, hevosalalta, tietotekniikasta, osin myös taiteesta, valokuvauksesta, biologiasta ja perinnöllisyystieteestä (liittyy hevosalaan), urheilusta ja varmaan muistakin. Hevosala ja tietotekniikka lienevät kuitenkin ne tärkeimmät, luonnollisesti. Mutta näiden lisäksi virtuaalimaailmaan on luotu paljon ihan omaa termistöä. Jo pelkkä "virtuaalihevonen" on käsite, joka on luotu ihan vain virtuaalimaailmaa varten ja joka on tosi-tosi peruskäsite täällä. Ja miettikää vaikka kaikkia laatuarvosteluihin, kilpailemiseen tai jalostamiseen liittyviä käsitteitä! Tilausvarsa, jaoksen alainen kisa, porrastettu, ARJ, sijoitukset, VH-tunnus...

Miten sitten määriteltäisiin käsite "virtuaalihevonen" ns. klassisen sisältömääritelmän mukaan? No vaikkapa näin: Virtuaalihevonen on verkkosivu, joka kuvailee kuvitteellisen hevosen. Ilman muuta virtuaalihevonen on verkkosivu, sillä koko sen olemassaolo pohjautuu siihen, että on verkkosivu. Vihkotallien hevoset eivät ole varsinaisesti virtuaalihevosia, vaikkakin ovat kyllä kuviteltuja hevosia. Virtuaalihevoseen liittyy vahvasti se oletus, että se on internetissä oleva sivu. Verkkosivu on virtuaalihevosen yläkäsite. Virtuaalihevonen ei kuitenkaan ole mikä tahansa verkkosivu, vaan sieltä täytyy löytyä tarpeelliset tiedot. Se kuvailee siis kuviteltua hevosta ja tämä piirre erottaa virtuaalihevosen jonkin oikean hevosen verkkosivuista.

Toisaalta virtuaalihevosen voisi määritellä myös näin: Virtuaalihevonen on kuvitteellinen hevonen, jonka tiedot ovat saatavilla (vain) internetissä. Tällöin yläkäsitteenä olisi kuvitteellinen hevonen ja vieruskäsitteinä olisivat kaikki muut kuvitteelliset hevoset, esimerkiksi ne mainitut vihkohevoset, kirjoissa esiintyvät kuvitteelliset hevoset ja elokuvissa esiintyvät kuvitteelliset hevoset, nyt ainakin muutaman mainitakseni. Näistä muista kuvitteellisista hevosista virtuaalihevonen eroaa siinä, että sen tiedot ovat saatavilla vain netissä.

Kumpi näistä olisi parempi määritelmä? Periaatteessa käsitteellä ei voi olla kahta määritelmää, joten jompikumpi pitäisi valita. Onko virtuaalihevonen siis kuvitteellinen hevonen vai verkkosivu? Se on kumpaakin! Voi olla että noita määritelmiäkin pitäisi viilata.

Minkälaisia alakäsitteitä virtuaalihevosella voi sitten olla? Tämä on vaikea, koska näitä on todella vähän luokiteltu suoranaisesti. Yksi selkeä jakoperuste on olla kuvan tyyppi, sillä termit "valokuvallinen" ja "piirroskuvallinen" ovat ihan yleisiä ja hevoset jaetaan näyttelyissä näiden perusteella. Tähän jaotteluun voisi kuulua ehkä myös "kuvaton" virtuaalihevonen. Toinen mieleentuleva jakoperuste on suku: on suvuttomia eli EVM-sukuisia ja suvullisia virtuaalihevosia. Suvulliset virtuaalihevoset jakautuvat vielä suvun pituuden mukaan, tähän tapaan:

Virtuaalihevonen voidaan myös jakaa osiin ja esittää siis koostumussuhteisena käsitejärjestelmänä:

Virtuaalihevonen siis koostuu näistä asioista. Tämä diagrammi ei ota kantaa siihen, mitkä elementit ovat pakollisia ja mitkä valinnaisia. VRL:lla on toki omat vaatimuksensa ja minäkin olen muutama vuosi sitten esittänyt asiasta mielipiteitä blogissa (Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: perustiedot, Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: suku, Mitä hevosen sivuilla pitäisi olla: kaikki muu). Ne kuitenkin kuuluvat toiseen keskusteluun.

– S

Diagrammit on luotu MindMupilla.

Rotuesittelyssä Kentucky Mountain Saddle Horse

Olen toisinaan eri yhteyksissä maininnut kalliovuortenhevosen yhteydessä lisäyksen "ja muut lähisukuiset rekisterit". Appalakkien alueelta itäisistä Yhdysvalloista on tosiaan kotoisin muitakin hyvin samankaltaisia rotuja kuin kalliovuortenhevonen: Kentucky Mountain Saddle Horse, Spotted Saddle Horse ja Mountain Pleasure Horse, ainakin. Näiden kohdalla voisi jopa sanan "rotu" panna lainausmerkkeihin, sillä osa hevosista voi olla rekisteröity kahteen tai jopa kolmeenkin eri rekisteriin. Näiden rekisterien hevoset ovat siis koko lailla samasta kannasta lähtöisin, mutta eri rekistereillä on vain tiettyjä painotuseroja. 

Ja tähän väliin huomautus: nimestään huolimatta kalliovuortenhevonen ei ole kotoisin Kalliovuorilta vaan Appalakeilta, Kentuckysta. Nimen rotu sai siitä, että tiettävästi jokin sen kantahevosista oli tuotu Kentuckyyn läntisistä osavaltioista.

Keskityn tässä esittelyssä Kentucky Mountain Saddle Horseen (KMSH), mutta tuon esille myös sen eroja ja yhtäläisyyksiä muihin nähden.

Historia

Kuten sanottu ja nimikin kertoo, KMSH on kotoisin itäisen Kentuckyn vuoristoseuduilta. Näiden hevosten kaltainen tyyppi on vanhaa perua, lähteet puhuvat 200 vuodesta. Vuoriston asukkaat olivat pääasiassa köyhänsorttisia pientilallisia, joilla ei ollut varaa pitää monia hevosia, mutta he tarvitsivat hevosta paljon ja moneen tarkoitukseen. Hevosista kehittyi suhteellisen pienikokoisia, mutta voimakkaita, hyväluonteisia, varmajalkaisia, kestäviä ja arvostetuimpia ominaisuuksia oli tasainen erikoisaskellaji.

Hevosten alkuperä oli todennäköisesti kirjava. Alueelle kulkeutui hevosia koillisista osavaltioista ja kaakosta, Floridan suunnasta. Ensinmainitut saattoivat hyvinkin olla narragansettinpeitsareita tai ainakin sen sukuisia hevosia. Narragansettinpeitsari on kadonnut hevostyyppi, mutta se ehti jättää erikoisaskellajiaan useille USA:n itäosien askellajiroduille. Kaakosta tulleet hevoset taas saattoivat olla espanjalaisperäisiä, tulleet Floridaan esimerkiksi Kuubasta ja muilta Karibianmeren saarilta. Näilläkin saattoi olla matkassaan taipumus erikoisaskellajeihin.

Vaikka rotutyyppi on vanha, rekistereitä näille alettiin perustaa vasta 1900-luvun loppupuolella. KMSH:n "luojana" pidetään kentuckyläistä Robert Robinsonia, joka perusti Kentucky Mountain Horse Associationin (KMSHA) vuonna 1989. Rekisteri oli aluksi avoin, mutta on sittemmin suljettu. Tietyin ehdoin ainakin tammoja saa vielä rekisteröidä ns. appendix-luokkaan, vaikka ne eivät polveutuisi rekisteröidyistä vanhemmista. 

Rakenne

Tämä rotumääritelmä on vapaa ja siten epävirallinen suomennos.

• Yleiskuva on kaunispiirteinen, voimakas, lihaksikas ja tiivis ratsuhevonen.
• Pää on viehättävä, keskikokoinen, eikä liian pitkä tai leveä.
• Leukapielet ovat selkeät.
• Profiili suora tai hieman kovera tai kyömy. Koveruus tai kyömyys ei kuitenkaan saa olla liioiteltua.
• Kaula on keskimittainen, kaareva ja lihaksikas. Se ei saa olla liian paksu.
• Kaulan ylälinja on alalinjaa pidempi.
• Päänliittymän tulee olla avoin ja sallia niskan taipuminen.
• Kaula ei saa liittyä lapoihin liian alhaalta.
• Säkä on matala.
• Lapa on loiva.
• Rintakehä on syvä.
• Etuosan, rungon ja takaosa ovat tasapainoiset keskenään, mikään näistä ei saa olla liian pitkä tai lyhyt.
• Ylälinja on voimakas ja lanne lyhyt.
• Takaosa on pyöreämuotoinen. Hännänkiinnitys on luonnollinen.
• Jalat ovat hyväasentoiset.
• Etujalat eivät saa olla sijoittuneet liian taakse.
• Jouhet ovat runsaat.
• Säkäkorkeuden minimi on 112 senttiä. Rotu jaetaan korkeuden perusteella kahteen luokkaan: Class A yli 147-senttisille, Class B 112-147-senttisille. Korkeus ylittää harvoin 160 senttiä. Mountain Pleasure Horse Association ei hyväksy alle 147-senttisiä hevosia

Värit

KMSHA sallii ainakin teoriassa kaikki yksiväriset värit. Valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta rajoitetusti. Valkopää (engl. bald face) on kielletty, ts. valkoinen väri ei saa ylittää silmiä. Jaloissa saa olla hieman valkoista etupolven tai kintereen yläpuolella, muttei liikaa. Vatsassa saa olla korkeintaan noin kämmenen kokoinen (36 neliötuumaa, 6*6 tuumaa) valkoinen laikku. Leuan allakaan ei ilmeisesti saa olla valkoisia laikkuja.

Hopeavärit ovat tavoiteltuja ja ilmeisesti myös yleisiä KMSH:lla, samoin kuin kalliovuortenhevosella. Muitakin värejä esiintyy

Spotted Mountain Horse (SMH) on KMSHA:n alarekisteri, joka rekisteröi kirjavat yksilöt. 

Askellajit ja käyttö

KMSH:n rotumääritelmään kuuluu olennaisena osana rodun erikoisaskellaji, nelitahtinen single-foot tai amble. Se on ratsastajalle mukava askellaji istua ja hevoselle ilmeisen energiatehokas, jota se voi kulkea pitkiä matkoja väsymättä.

KMSH on alkuperältään yleishevonen, joka kelpasi kaikkeen käyttöön ja koko perheen hevoseksi. Tämä pitää edelleen paikkaansa. Ne tunnetaan edelleen erityisesti vaellusratsuina.

Virtuaalimaailmassa rotu ei ole VRL:n listalla (edit 7.3.22: nyt rotu löytyy myös VRL:stä), mutta todennäköisesti sen sinne helposti saisi. ARJ listaa rodun ykkösryhmän erikoisaskellajirotuna.

Lähteet

• Dutson, J.: Storey's Illustrated Guide to 96 Horse Breeds of North America
• IMH: Kentucky Mountain Saddle Horse
• KMSHA: Breed Standards and Certification Requirements Kentucky Mountain Saddle Horse Association® (KMSHA) & Spotted Mountain Horse Association® (SMHA)
• Lynhaug, F.: The Official Horse Breeds Standards Guide
• Wikipedia: Kentucky Mountain Saddle Horse

Yleiset nimet Ionicin pitkäsukuisten arabien suvuissa

Lupasin uutena vuotena puuhailla tänä vuonna arabien kanssa ja olen tässä vähitellen alkanut sitä lupausta lunastaa. Olen siis vähitellen tehnyt sivuja vanhoille kasvateille ja miettinyt uusia varsoja, varsinkin sellaisia, joiden vanhemmat ovat niitä vuonna 2010-12 syntyneitä ikänestoreita. Kovin montaa pitkäsukuista hevosta ei tarvinnut perata läpi, kun totesin, että löytyy joitain nimiä, jotka ovat kovin, kovin yleisiä meidän arabisuvuissa. Tässä on jonkinlainen katsaus niihin.

t. Abia Ion (Rikky Rikkardo – Amab Sharion)

Vuonna 2005 syntyneen Abian suosiota ei tarvitse sinänsä arvuutella: sen isä on Rikky Rikkardo, meille vieras ori, joka oli törkeän komea ja Virginian suosikki. Abia itse tosin jätti vain kolme puhdasta arabivarsaa Ioniciin, mutta niistä kaikki ovat olleet todella käytettyjä. Näistä ainoa ori oli Ashraf Ion, jonka suosioon vaikutti oriin hieno kuva ja sen isä, Equivalent Ion (Starline Enzo – Zaby Ashqar), joka oli yksi suosikki aikanaan myös. 

Joka tapauksessa kun Abian jälkeläisten varsamääriä katsoo, ymmärtää kyllä hyvin, miksi tamma on vieläkin melkoisen yleinen näky suvuissa. Se alkaa kuitenkin vähitellen jäädä armeliaasti sinne 5. sukupolveen ja sen taakse.

t. Zabhais GA (Ibn Ibhais GA – Zarifa GA) ja o. Wajaz GA (Walew GA – Jazmina GA)

Nämä kuuluvat vuonna 2008 keksittyyn tuontiryppääseen, samoin kuin vanhempansa ja yhteiset varsansa t. Zabaglione GA ja o. Zabjaz GA. Nämä tulivat silloin varmasti todella tarpeeseen, mutta näin jälkiviisauden hehkussa on todettava, että niitä tuli käytettyä silloin ihan liikaa. Lisäksi edelleen on elossa muutama hevonen, joka on isä on Wajaz GA. Voi kauhea.

t. Abrikonis GA (Etrusk GA – Abrikonia GA) ja o. Pariz GA (Prinzip GA – Corunda GA)

Näiden tarina on samanlainen kuin Zabhaisin ja Wajazin: ovat ns. suvullisia tuonteja, vuotta aiemmin keksitty kuin nuo kaksi aiemmin mainittua. Nähtävästi tarpeeseen nekin ovat tulleet, koska ovat edelleen niin harmillisen yleisiä nimiä sekä yhdessä että erikseen. Ja ovatpa nuo molempien vanhemmatkin jonkinasteisia mieliharmeja tätä nykyä, varsinkin Abrikonisin isä Etrusk yleisesti ja koko Abriko-tammalinja.

t. Alizza Ion (Gajrat – Saint Elizabeth)

Alizza on yksin vastuussa siitä, että emänsä Saint Elizabethin ja sen emän Cleopatran sukulinja yleensä Ionicissa jatkuu. Se onkin vanha linja, sillä Saint Elizabeth oli varmaan yksi ihan ensimmäisiä Ioniciin tulleita hevosia, sivujen tekopäivä on 24.1.2004. Saint-linja on edelleen tosi elinvoimainen siinä mielessä että hevosia on paljon, mutta se tekee Alizzan nimen jopa harmittavan yleiseksi. Alizzan isä on myös yksi vanha suosikki, EVM-sukuinen Gajrat.

t. Darca GA (Galaktika GA – Diana GA) ja o. Orientika GA (Okapi GA – Titanika GA)

Myös nämä ovat tällaisia suvullisia tuonteja, joita on nähtävästi käytetty sitten hieman liian innokkaasti. Erityisesti pitää mainita näiden yhteinen varsa, ori Doryn Origo, jonka varsalistaa katsoessa tulee väistämättä ajatelleeksi, että eikö tuolloin nyt voinut käyttää joitain muitakin kuin vain omia hevosia jalostuksessa...

Todennäköisesti, vaikkakaan ei toivottavasti sukuja peratessa löytyy muitakin nimiä, jotka löytyvät kovin monelta. Joitain vanhempia, "massasukuisia" hevosia panin jo myyntiin. (Mainos-mainos! Keskustassa on Ionicin ikioma myyntitopikki! Menkää ja ostakaa.) Lisäksi jos jollain sattuu olemaan myynnissä pitkäsukuisia arabeja, niin kannattaa tulla tarjoilemaan. Olen nyt suht helppo nakki.

–S

Virtuaaliset risteytysrodut, osa 2

Viime viikolla esittelin virtuaalimaailmaan luotuja risteytysrotuja, mutta aiheen tarkempi analysointi jäi sikseen. Siihen palaan nyt tässä tekstissä.

Ensimmäiseksi mennään noihin määritelmäasioihin. Minä tuossa viime viikon tekstissä määrittelin virtuaalisen risteytysrodun sellaiseksi, joka syntyy risteyttämällä olemassaolevia rotuja, mutta jolla on kuitenkin oma nimensä, sellainen joka ei reaalimaailmassa ole. Tästä poikkeuksena ovat seepraponi (joka ei varsinaisesti ole risteytys) ja ehkä myös Spotted Draft Horse, jolle löytyy kyllä reaalimaailman rekisteri.

Tämä määritelmä rajaa pois sellaiset risteytykset, joiden jalostusmääritelmää on muutettu ja muokattu virtuaalimaailmaan, mutta joilla on on kuitenkin reaalimaailman rodun nimi ja sen rotumääritelmä on yhteneväinen reaalimaailman rotumääritelmän kanssa. Tiukasti tulkiten luultavasti yksikään risteytysrotu virtuaalimaailmassa ei toimi tismalleen samojen sääntöjen mukaan kuin miten sitä reaalimaailmassa jalostetaan. Useimmilla rekistereillä on jonkinlainen hyväksytysprosessi jalostukseen käytetyille hevosille tai muita vaatimuksia, ja monesti nämä eivät sovellu virtuaalimaailmaan.

Luotaessa virtuaalista risteytysrotua jokainen kehittäjä on miettinyt, joko tietoisesti tai tiedostamatta, miten vapaamuotoista jalostus on. Tiukimmat jalostussäännöt löytyvät vanhalta HSH:lta ja tuoreimmalta tulokkaalta BESHiltä, joissa rodun kehittäjät ovat halunneet pitää ainakin osa jalostuksesta omissa käsissään. Kaikkia suvultaan sopivia hevosia ei voi näiden jalostuksessa käyttää tai edes nimittää kyseisen rodun edustajaksi, vaan HSH:n kohdalla ainakin orien tuli olla hyväksyttyjä jalostukseen ja BESHin kohdalla ensimmäisen polven risteytys-BESHejä voivat tällä hetkellä kasvattaa vain rodun kehittäjät.

Tätä kevyemmän "tason" rotuja ovat RBSH, AWB ja ehkä SDH. Näiden kohdalla kuka tahansa voi kasvattaa rotuja ilman minkäänlaisia hyväksytysprosesseja, mutta jalostuksessa käytettävät rodut ovat varsin rajatut ja rajattua on myös tiettyjen kantarotujen prosenttiosuudet.

Kevyintä jalostusbyrokratiaa pitävät SGSH ja erityisesti vielä sitäkin "lepsummat" SSP ja SSW. Niissä jalostukseen hyväksyttyjen rotujen valikoima on laaja. SGSH:lla on puoliveriprosentti-vaatimus, SSW:llä ja SSP:llä ei tällaisia ole. Kunhan sitä vaadittua rotua on edes vähän, tai voi olla paljonkin, kunhan ei 100 %.

Perinteisesti virtuaaliset rodut eivät ole olleet juurikaan suosittuja. Se on hyvin ymmärrettävää, koska moni harrastaja pitäytyy niissä oikeissa roduissa. Ainoa poikkeus lienee RBSH, joka sai heti julkistuksensa jälkeen huomiota ja useamman innostuneen kasvattajan. Lisäksi RBSH saattoi osua sopivaan saumaan: muinainen HSH ei ollut koskaan saanut sen suurempaa julkisuutta ja se oli päässyt monelta unohtumaankin jo siinä vaiheessa kun RBSH tuli julkisuuteen. Niinpä se oli varmasti monelle harrastajalle uusi ja ihmeellinen asia. Nykyäänhän RBSH taitaa olla melko harvinainen, mutta siitä on yhtäkaikki tullut kiinteä osa virtuaalimaailmaa enkä ainakaan itse suuremmin pelkää sen katoamisen puolesta. RBSH:n suosiota Virginia on pohtinut vuonna 2009 blogissa, joten minä en aloita siitä sen enempää. (Tuossa tekstissä muuten mainitaan sellainen kuin arabiponi. Mikähän se lienee ollut?)

Millainen on sitten aiemmassa postauksessa esiteltyjen muiden virtuaalirotujen tulevaisuus? Ennustamaan minä en ryhdy, mutta toivon että ne tulisivat pysymään mukana menossa ainakin jollain tavoin. Ovathan tuollaiset risteytyskokeilut ainakin minusta varsin mielenkiintoisia. Ionicista löytyy RBSH:iden lisäksi AWB:itä ja SGSH:ita, jonkin verran myös virtuaalisia ratsuponeja, mutta jälkimmäisten kohtalo on vähän vaakalaudalla.

Mitä mieltä lukijat ovat virtuaalisista risteytysroduista, niiden tarpeellisuudesta, tulevaisuudesta, jalostuksesta, yleensäkään mistään?

– S

Virtuaaliset risteytysrodut

Vuosien tai oikeammin jo vuosikymmenien saatossa virtuaalimaailmaan on luotu joitakin ihan omia rotuja, jotka saadaan aikaiseksi risteyttämällä oikeita hevosrotuja. Kutsun näitä tässä virtuaalisiksi risteytysroduiksi erotuksena virtuaaliroduista. Virtuaaliroduiksi lasken sellaiset rodut, jotka ovat puhtaasti virtuaalisia, tänne luotu ilman minkäänlaista yhtymäkohtaa oikeisiin rotuihin tai hevosiin, ja joita ei saada risteyttämällä muita rotuja keskenään. Virtuaalirotuja ovat ainakin karpaaninhevonen ja anastafjahinhevonen.

Yhteinen piirre useimmille virtuaalisille risteytysroduille on se, että ne nojaavat ainakin jossain määrin sellaisiin risteytyksiin, joita tehdään reaalimaailmassakin. Niistä useimmat eivät ole siis ihan täysin omasta päästä repäistyjä sekoitelmia. Muutamat rodut ovat oikeastaan "laajennuksia" olemassa oleviin rotuihin. Tällainen on esimerkiksi virtuaalinen ratsuponi VRP, jonka tavoite ja rotumääritelmä on sama kuin suomalaisen ratsuponin, sillä vain on laajempi jalostuspohja.

Tässä on lyhyet esittelyt niistä virtuaalisista risteytysroduista, joita tiedän.

Arabian Warmblood (AWB)

AWB on yksinkertaisesti puoliverinen, jonka suvussa on vähintään 12,5 % arabianhevosta. Muuten sen tulisi täyttää tavallisen puoliverisen standardit rakenteen suhteen, toki arabiveri saa näkyä. AWB on oikeastaan ihan tavallinen puoliverinen eikä sitä ehkä tarvitsisi pitää edes omana rotunaan, sillä arabi on hyväksytty todella monessa pv-kantakirjassa. Reaalimaailmassa arabeja käytetään nykyään harvakseltaan puoliverijalostuksessa, koska kriteerit ovat niin tiukat eikä arabi vastaa kaikilta osin sitä, mitä jalostushevosilta haetaan. Virtuaalimaailmassa tilanne toki on eri, mutta melko harvinainen näky arabi täälläkin on puoliveristen suvuissa.

Baffner Estate Sport Horse (BESH)

BESH on tuore tulokas virtuaalimaailmassa, itse asiassa se on kehittymässä vasta ja rotu- tai jalostusmääritelmät ovat vielä keskeneräisiä. Se on sinänsä vähän erikoisempi, että rodun kehittäjät haluavat ainakin toistaiseksi pitää sen kehitystä osin omissa käsissään. Se on risteytysrotu, mutta BESHiksi saa nimittää ainoastaan sellaista risteytystä, joka on lähtöisin rodun kotitallilta, Baffner Estatesta. Ulkopuoliset voivat jalostaa BESHejä ainoastaan BESH-vanhemmista, eivät risteyttää rotuja keskenään. Rodun pääasiallinen idea onkin olla kehittäjiensä hieman eksoottisempi hyvän mielen projekti.

Finnish Heavier Sport Horse (HSH)

HSH on tiettävästi virtuaalimaailman ensimmäinen risteytysrotu, mutta se ei koskaan lähtenyt lentoon. Pääpiirteissään siinä yhdistettiin perchenhevosta täysi- tai puoliverisiin, tarkoituksena oli saavuttaa raskaampi valjakkohevostyyppi. Tällaisia perche-risteytyksiä teetetään maailmalla jonkin verran ja juurikin samankaltaisin tavoittein.

Tarkemmin historiasta ja rodusta löytyy tietoa VirtuaaliWikistä: Finnish Heavier Sport Horse.

Russian-based Sport Horse (RBSH)

RBSH lienee virtuaalisista risteytysroduista vakiintunein, tunnetuin ja sieltä vanhimmasta päästä. Virginia kehitti sen vuonna 2002 ja se sai heti alkuvuosina useampia innostuneita kasvattajia. Myöhemmin sen suosio on hiipunut, mutta missään tapauksessa se ei ole kadonnut.

RBSH:n jalostuspohja koostuu venäläisistä ratsuroduista, näitä risteytetään joko keskenään tai mieluummin englantilaiseen täysiveriseen tai angloarabiin. Venäläisrotujen ja täysiveristen risteytykset ovat olleet suosittuja kautta aikain ja esimerkiksi budjonny rotuna on tällaisista syntynytkin alunperin. 

RBSH:n jalostusmääritelmä ja rotumääritelmä kommentteineen löytyy VirtuaaliWikistä. Minulla on harkinnassa määritelmien päivitys Virginian luvalla. Ainakin värimääritelmä kaipaa päivitystä, koska tieto väreistä on karttunut melko hurjasti 20 vuodessa. Muitakin pikkuviilailuja voisi tehdä.

Seepraponi

Esittelen seepraponin nyt tässä samassa tekstissä, vaikka se ei oikeastaan ole risteytysrotu siinä mielessä, että otettaisiin seepra ja poni ja risteytettäisiin ne keskenään. Ensinnäkin nämä tämmöiset risteytykset kyllä olisivat mahdollisia, mutta varsat ovat lajiristeytyksinä lisääntymiskyvyttömiä. Toiseksi virtuaalimaailman ensimmäiset seepraponit ovat olleet EVM-hevosia, siis valmiita seepraponeja ja vertautuvat sellaisina enemmän karpaanin- tai anastafjahinhevosiin. Seepraponille ei olekaan olemassa mitään jalostusohjetta.

Sim-Game Sport Horse (SGSH)

SGSH:n kehitti Aavistus alkuvuodesta 2012, mutta Virginia oli suuna päänä mukana keskustelussa. SGSH on lyhyesti sanoen puoliverisen ja jonkin toisen lämminverisen hevosrodun risteytys. Rotuyhdistyksellä oli kattavat sivut määritelmineen ja jalostusohjeineen, mutta ne ovat kadonneet netistä. Onneksi ne löytyvät täydellisinä Web Archivesta.

Olen miettinyt SGSH:n osalta sitä, että kun Aavistus on kerran lopettanut, niin voisinko ottaa SGSH:n ns. "itselleni". Rotumääritelmä voisi kaivata vähän selkeyttämistä ja kenties jalostusmääritelmäkin. Ainakin ne kaipaisivat sitä, että tiedot kirjoitettaisiin talteen, ettei tarvitsisi joka kerta hakea niitä Archivesta.

Sim Sport Pony (SSP) ja Sim Sport Warmblood (SSW)

SSP ja SSW ovat Sandin vuonna 2014 kehittämiä risteytysrotuja, joiden jalostusohjeet ovat hyvin löysät. SSP:ssä tulee olla aina jotain puoli- tai täysiverirotua sekä jotain ponirotua, muutama rotu on kokonaan kielletty (sh, isl, nvh, hafl ja kv- ja lv-ravihevosrodut), mutta muuten kenttä on auki. Jalostuspohjan laajuudesta johtuen SSP:llä ei ole varsinaista rotumääritelmää, koska tyyppi voi vaihdella paljon. Säkäkorkeuden tulee olla alle 149 cm.

SSW on samankaltainen jalostusmääritelmältään. Kielletyt rodut ovat samat eikä siinä saa olla ponia. Sen sijaan puoli- tai täysiveristä täytyy olla. Muuten kaikki kylmä- ja lämminverirodut ovat sallittuja, myös askellajirodut, jotka on SGSH:ssa kiellettyjä. Silläkään ei ole rotumääritelmää sen paremmin kuin että säkäkorkeuden tulee olla vähintään 149 cm.

Spotted Draft Horse (SDH)

SDH oli muistaakseni Tijuanan omistajan kehittelemä lehmänkirjava kylmäveriristeytys. Tiedot siitä ovat kadonneet melko tavalla kokonaan, sikäli jos niitä koskaan erityisesti olikaan missään. VRL:n rekisterissä on muutamia vuonna 2010 tai sitä aiemmin rekisteröityjä SDH:ita. Kaikki, joilla sukua on, ovat paint-kylmäveri -risteytyksiä, kylmäverisenä on käytetty perchenhevosta ja shirenhevosta.

 Virtuaalinen ratsuponi (VRP)

VRP on minun ja Virginian suhteellisen sivuun jäänyt projekti. Kuten mainitsin tekstin alussa, se on käytännössä ratsuponi, jolla on laajennettu jalostuspohja. Sen jalostukseen on valittu sellaisia rotuja, jotka ovat samankaltaisia rakenteeltaan, tyypiltään ja käyttötarkoitukseltaan kuin suomalaisen ratsuponin jalostuksessa käytetyt rodut. Mukana on poniroduista mm. kaspianponi ja australianponi, ja hevosroduista shagya, terskinhevonen, pintabian, ara-appaloosa ja muutamia itäeurooppalaisia puoliverimäisiä rotuja, kuten gidran ja malopolski. Lista voisi kaivata tarkistamista ja päivitystäkin, tosin en tiedä kuinka moni harrastaja on edes kiinnostunut tästä.

– S