Tennesseenwalkerien värit – jälleen kerran

Walkerit mainittiin yhtenä suurimmista kasvatusroduista viime vuoden tilastoissa ja samalla huokaistiin myös sitä, että uutta verta pitäisi keksiä jostain, kun suvut alkavat olla pitkiä ja kaikki sukua keskenään. Asialle on tämän vuoden aikana tehty jo jotain, keksimme kaksi uutta hevosta, ori Fire Star's Commander GA:n ja sen täysisiskon Fire Star's Lady May GA:n sukuineen.
Värifriikit huomaavatkin jo asian: toinen on cremello sabino, toinen samppanjanmustanvoikko. Uuden veren mukana tuli myös lisää kaikenlaisia kivoja erikoisvärejä. Kun katsotte kolmannen polven hevosia näiden suvuissa, eli niitä suvuttomia kantahevosia, sieltä löytyy sabinoa, tobianoa, voikkoja, ja samppanjaa. Ihan kuin meidän walker-lauma ei olisi jo entuudestaan täynnä mitä eksoottisempaa vipeltäjää...

Sitten vähän tilastotietoa walkereista ja väreistä. Tällä hetkellä meillä on 69 walkeria, 44:llä on kuva ja niinollen myös väri määritelty. Erilaisia värinimikkeitä on peräti 27 ja tässä ne määräjärjestyksessä.

3 hevosta
– rautias
– musta
– ruunikko
– ruunikko tobiano
– voikko

2 hevosta
– ruunivoikko
– voikko sabino
– musta sabino
– musta tobiano
– samppanjanruunikko
– samppanjanvoikko
– samppanjanmustanvoikko

1 hevonen
– mustanvoikko
– perlino
– samppanjanrautias
– ruunikonpäistärikkö
– mustanpäistärikkö
– samppanjanmusta päistärikkö
– mustanvoikko tobiano
– ruunivoikko tobiano
– rautias sabino
– mustanvoikko sabino
– cremello sabino
– rautiaanpäistärikkö sabino
– ruunikonpäistärikkö sabino
– samppanjanrautias sabino
– mustankimo

Tiettävästi reaalimaailman walkereista löytyy erittäin harvinaisena myös hallakkovärejä ja hopeaa, mutta kuvien puutteen takia niitä ei nyt ihan ensimmäiseksi ole meille tulossa. Ehkä sitten, jos saisi joskus oikeasti aikaiseksi piirtää hevosen, eihän sitäkään ole vielä lupailtu kuin puolen kymmentä vuotta...

- S

Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit

Me olemme useasti väittäneet, että värien perusgenetiikka on suhteellisen yksinkertaista ja yksiselitteistä: on geenejä, jotka tulevat varsalle vanhemmilta ja ne aiheuttavat tiettyjä värejä ja niiden muunnoksia. Okei, perusperiaate onkin tällainen ja tällä pääsee aika pitkälle (niin pitkälle kuin virtuaalimaailmassa nyt ylipäänsä kannattaa mennä, jos minulta kysytään). Hevosten väreistä tulee kuitenkin jatkuvasti uutta tutkimustietoa ja tulokset ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Pari vuotta sitten mainitsin vähän kuin ohimennen, että Coat Color Calculatorin genotyyppilomake ja tulokset olivat outoja ja löysin vastaukseksi KIT-geenin, jonka mutaatioita ovat sekä sabino, tobiano, että päistärikkö. Samaan geeniin liittyy näiden kolmen värin lisäksi vielä myös dominanttivalkoinen. Dominanttivalkoisen alleeliksi on perinteisesti merkitty W ja sen on ajateltu aiheuttavan kokonaan pigmentittömän värin (ts. valkoinen karva, vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot, harmaat/vaaleansiniset silmät). Totuus ei kuitenkaan ole ihan tämä...

Nimittäin W-alleelista on olemassa ainakin 20 erilaista muunnosta. Osa niistä aiheuttaa tuon perinteisen dominanttivalkoisen värin, osa taas jotain muuta. Esimerkiksi monet sellaiset kuviot, joita yleisesti pidetään sabinoina, ovatkin oikeastaan W-alleelin eri muunnosten aikaansaannosta. Sabinostahan on toistaiseksi löydetty vain yksi alleeli, SB1 ja siihen on kehitetty geenitestikin, mutta läheskään kaikki sabinonnäköiset hevoset eivät kanna SB1:stä. Osa niistä voikin kantaa W:n jotain muunnosta. Esimerkiksi voikonkirjava täysiveriori Sato on ilmeisesti W5 eikä sabino lainkaan. Saton isä Puchilinguita pidetäänkin W5-"perheen" perustajana, sen on testattu olevan W5 eikä sabino.

Minulla ainakaan ei ole tiedossa tällä hetkellä että mitä kaikkea W-alleelin muunnokset voivat aiheuttaakaan. Osa niistä voi olla vastuussa ihan tavallisista merkeistä, sukista ja päämerkeistä, osa voi aiheuttaa päistärkarvaisuutta ja ties mitä muuta. W-alleeli on kuitenkin erittäin laajalle levinnyt, sitä esiintyy täysiveristen lisäksi arabeilla (R Khasper ja Rhocky Rhoad/Khartoon Klassic), islanninhevosilla, freibergeillä, muutamilla muilla kylmäverisillä, ja eri puoliverisillä. Viimeisimmän löydetyn muunnoksen, W20:n, testit ovat menossa ja sen on epäilty olevan hyvin laajalle levinnyt mutaatio. Laajuudesta kertoo sekin, että W-alleelia esiintyy islanninhevosilla, joita on tunnetusti jalostettu puhtaana tuhatkunta vuotta. Paitsi laajalle levinnyt, W-alleeli voi olla myös yleinen, yleisempi kuin sabino tai splashed white. Eikä ole lainkaan ihmeellistä, jos W-alleelin jotain/joitain muunnoksia löytyisi suomenhevosiltakin, se voisi selittää esimerkiksi Vekselin Ihmeen värin ehkä jopa paremmin kuin sabino.

Kuten todettua, samassa KIT-geenissä on W:n lisäksi siis myös sabino, tobiano, ja päistärikkö, joten nämä värit voivat olla sidoksissa toisiinsa yllättävilläkin tavoilla, joita ei vielä tiedetä.

Lähteet
Wikipedia: Dominant white
Wikipedia: Sabino horse
Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry (tämä lähde on ongelmallinen, koska kirjoittajalla ei ole tutkijataustaa eikä hän mainitse lähteitä. Tämä kuitenkin on lähteistä kattavin ja kirjoitettu yksinkertaisesti. En näet selviä geenitutkimusta käsittelevistä, englanninkielisistä yliopistotason artikkeleista)

- S

Ionicin pahimmat rakennekauhistukset

Kuvapostausta ei ole taas vähään aikaan ollutkaan, joten nyt sitten sellainen. Blogissa ja joskus muuallakin on tullut useasti mainittua, että meidän kaikilla hevosilla ei todellakaan ole sitä täydellisistä täydellisintä kuvaa. On huonolaatuisia kuvia, on pieniä kuvia, on pääkuvia, tarhakuvia, liikekuvia, ratsastuakuvia, ja joskus on ihan oikeasti vaikeata löytää vaikkapa näyttelyihin tietynrotuinen hevonen, jolla olisi rakennekuva.

Niin, ja sitten on niitä rakennekuvia, joissa hevosen rakenne näyttää katastrofaalisen hirveältä tai itse asiassa on sitä ihan oikeasti. Tähän on koottu poimintoja sieltä epäedustavimmasta päästä. Rakennetuomarointia opiskelevat saattanevat hyötyä näistä.

Negatiw Ion, angloarabi-ori
Kuvan hevonen näyttää siltä kuin se voisi keikahtaa hetkenä minä hyvänsä turvalleen. Tai persiilleen. Etuset ovat pahasti takanojoisessa asennossa, takaset puolestaan vedetty kovin alle ja ne näyttävät paitsi etunojoisilta, myös käyräkintereisiltä. Lisäksi väittäisin tuota lievästi takakorkeaksi eikä se muutenkaan ole mikään huippuhevonen.

Jeza Firdos, arabiori
Äkkiä katsoen ihan kivannäköinen hevonen, mutta tarkkaan katsoen löytyy yhtä ja toista vikaa. Etujalat ovat asettuneet todella eteen (tässä voi kyllä kuvakulma hämätä), etusääret ovat polven alta todella hennonnäköiset (no, osa voinee selittyä kuvan huonolla laadulla ja pienuudella), vatsalinja nousee kovin ylös ja yleiskuva on lievästi takakorkea tässäkin vaikka risti ei oikeastaan olekaan säkää korkeammalla, takaset ovat paitsi huonossa asennossa, myös kovin suorakintereisen näköiset.

Piekna Pobeda, arabitamma
En tiedä mitä tämän etujaloissa on menossa, mutta nehän ovat ihan eri paria polvista alaspäin. Vasen on ok, oikea etusääri puolestaan on todella hento. Ja vuohiset ovat molemmissa pitkät ja aika vennot (voi toki johtua huonosta kuvakulmastakin).

Piekna Zamzam, arabitamma
Kyllä, arabeilla ihannetapauksissa on hyvä säkä, mutta tuo on kyllä ihan ihme möykky. Ja risti on lievästi sanoen terävä.

Krasnaja Rjabina GA, budjonnytamma
Tämän hevosen yleiskunnossa voisi olla kyllä parantamisen varaa, muttei se poista sitä faktaa, että kaula on lyhyt, samoin kuin lautanen ja takavuohiset.

Harmonist Ion, don-ori
Yksi sana ja se on "koukkupolvet".

Hausby Kora, frederiksborg-tamma
Tämän kohdalla ei juuri voi puhua satulansijasta, selkä on suora kuin olisi viivottimella vedetty.

Gevorg Ion, kabardiiniori
Jos tuosta rungosta ottaisi pois pään, kaulan ja jalat, se voisi olla ihan ok. Tosi lyhyt kaula, siihen nähden iso pää ja voisi sanoa rumahkoksikin, vaikkeivät kabardit aina mitään kaunispäisiä hevosia olekaan. Takaset ovat takanojoisessa asennossa, kintereet näyttävät kovin suorilta ja vuohiset... Kai tuota sanotaan jo karhunjalaksi. Takanojoiset etuset ja niissä pitkähköt ja hyvin vennot vuohiset.

Lusitania Ion, knn-tamma
Voisi sanoa samaa kuin Negatiw Ionistakin: takanojoiset etuset, etunojoiset takaset ja pahasti takakorkea.

Arcadia Atlanta Soldier, morgan-ori
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, runko ja takaosa ovat vähän kuin eri paria. Kovin avorunkoinen, lanne on pitkä ja perin oudossa kulmassa, ja selkä notko.

Ildigo GA, nonius-tamma
Myös tämä on mainittu aikaisemminkin näissä rakenneasioissa. Kuvan laatu on luokaton, se tiedetään eikä hevonenkaan taida olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Silti tuo kaula on paha ja tuo toinen etuvuohinen mikä kuvassa näkyy on niin karhunjalkainen, että pahaa tekee.

Fauvette GA, poitou-tamma
Myönnän etten ole mikään kylmäveriekspertti ja toisaalta poitoukaan ei ole rakenteellisesti sieltä kauneimmasta päästä kylmäverisiä, mutta joku raja nyt pitäisi kuitenkin olla. Iso pää, hento kaula, hento runkokin, pitkät jalat. Mikään näistä ei ole mairitteleva kuvaus kylmäverisestä, tosin ainakin runkoa voisi parantaa paremmalla yleiskunnolla.

Geneva Ion, tersk-tamma
Lihakseton se tämäkin on ja se korostaa noita rakennevirheitä entisestään, mutteivät ne katoa mihinkään vaikka lihaksia päälle tulisikin. Lyhyt joutsenkaula, pitkä mutta tolkuttoman pysty lapa, vatsalinja nousee ylös ja syvyys takapolven edessä on erittäin puutteellinen, lautanenkin saisi olla pidempi ja loivempi.

Godelieve Ion, tersk-tamma
Huomattavasti parempi esitys kuin Geneva, mutta tällä se vasta lyhyt lautanen on ja siitä johtuen takaosan kulmaukset vähän miten sattuu. Ja jos nyt aletaan puutteita listata, niin kaulaan tämäkin kaipaisi lihaksia, ainakin vej vuohinen on vento, kaviot ovat pitkänlaiset kaikissa jaloissa, takakavioissa on vielä mielestäni liian pieni kaviokulma ja kintereetkin ovat aika suorat.

Marfa Ion, tersk-tamma
Vej pahasti pukinkavioinen, myös vtj voisi olla jossain määrin.

Narodnika GA, tersk-tamma
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että onpas takakorkea. Kuvakulma voi tosin hämätä vähän vielä lisää. Muutenkin tuo on melkoinen venkula.

Tässä ei suinkaan ole kaikki Ionicin hevoset, joilla on jotain sanomista rakenteessa, mutta ehkä ne pahimmat ja joitain ei niin pahoja tapauksia. Ahaltekejä en ole tähän ottanut lainkaan mukaan, niistä voisi tehdä ihan oman postauksensa.

- S

Esittelyssä kuukauden valinnat

Kuukauden vaihde, miksi se tulee joka kuukausi? Aina tulee se "voi pahus, tänään on jo ensimmäinen päivä eikä mulla ole hajuakaan mitä valitsisin tälle kuulle esittelyyn". Ja sitten tehdään näitä hätäisiä ravista hihasta -valintoja.
Tällä kertaa kuvittelin olevani hyvinkin nokkela tallin valinnan kanssa: pyysin ihmisiä esittelemään omia tallejaan ht.netissä. Ja niitähän esiteltiin! Ongelmaksi muodostui se, että niitä talleja tuli aika paljon ja joukossa oli todella monta tallia, jotka olisivat huhtikuun kuukauden talli -viitan harteilleen ansainneet. Tällä kertaa ikä ja omistautuminen yhdelle rodulle vei voiton, mutta monta muuta tallia pidetään mielessä ensi kuuta varten. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä seuraavaakin.

Tämän pitkän alkusepustuksen jälkeen voin ilmoittaa, että kuukauden oriiksi valikoitui ara-appaloosa Charlemagne Ion, tammaksi oldenburg Valeriana Ion ja tallina esitellään pitkän linjan russisiittola Cresendo.

---

Charlemagne on pitkän jalostustyön tulos, sen suvussa on yli 99% arabianhevosta ja se ainoa appaloosa, jolta tiikerinkirjava väri periytyy, on 7. polvessa. Ionicin oma hevonen sekin. Tosin ara-appaloosan sukuvaatimus ei ole sama kuin pintabianin (jolta vaaditaan se yli 99% arabiverta) ja rehellisesti sanoen enä ole ihan varma, miten nykyisin määritellään ara-appaloosa. Vuosikymmen sitten asia oli niin sekaisin, ettei siitä ottanut tolkkua, monet käsittivät sen pintabianin kaltaisena melkein-arabina ja näillä linjoilla meillä on menty.

Charlemagne itse teki kohtalaisen laukkauran vuonna 2010, se voitti G3-tasolla, mutta yleisesti ottaen sen statistiikat eivät kovin kummoiset ole. Kuitenkin ara-appaloosa on harvinainen näky arabien dominoimissa kakkosryhmän laukoissa ja siinä mielessä olen ihan ylpeä oriista. Nyt sille pitäisi löytää jostain ei-kimo arabitamma tai pari ja äkkiä sittenkin, niin saataisiin sekin sukuaan jatkamaan. Ori astuu toki myös ulkopuolisia tammoja.

---

Tummanpuhuvan oldenburg-tamman Valeriana Ionin suvussa on pääsääntöisesti Suprantin ja Rothkellerin hevosia, molemmat sellaisia siittoloita, joihin minä olen tykästynyt. Suprant erityisesti, Rothkeller on jäänyt vieraammaksi, mutta hienoja hevosia sieltä on lähtöisin, muitakin kuin nuo, jotka Valerianan suvussa esiintyvät. Harmi että Rothkellerin sivut ovat tällä hetkellä Websin hukkaamat (mikä siellä nyt mättää, kun osa kadonneista sivuista on palautettu vähin äänin, mutta osaa näemmä ei?).

Aivan erityisen huomionarvoinen on Valerianan emä, Suprant Honeysuckle, joka tuli meille melko pian syntymänsä jälkeen ja on ollut uuden oldenburg-jalostuksen kantatamma. Se varsoi viisi varsaa, kaikki oldenburg-oreista ja kaikki todella hienoja varsoja. Suprantiin kiitos tästä hienosta tammasta! No, meidän täytyy hankkia lisää noita oldenburgeja, muuten hyvin alkanut jalostus loppuu saman tien. Mutta Valeriana tullaan varmasti näkemään myös FWB-suvuissa.

---

Minä en ole tuohon russijalostukseen koskaan sen kummemmin perehtynyt, joten koska tunnen Cresendon nimeltä ja nimenomaan russisiittolana, sen on pakko olla merkittävä kasvattaja. Tiedän russikasvattajista Cresendon lisäksi lähinnä vain B-russit ja Coctails-russit. Ja niinpä Cresendo on toiminutkin vuodesta 2006 lähtien, samalla nimellä, saman rodun parissa eikä ainakaan kasvattilistan mukaan suurempia taukoja ole ollut, kasvatteja on syntynyt säännöllisesti joka vuosi. Jo pelkästään tällainen taival on jotain, mistä muut harrastajat voisivat ottaa mallia.

Cresendon toinen ehdoton plussapuoli on se, että ponivalikoimaa riittää. Jo niitä russeja on paljon ja kun kasvattimäärätkin lasketaan kymmenissä, niin Cresendossa ihan oikeasti kasvatetaan eikä vain meinata. Ponilauma itse näyttäisi myös kovin monimuotoiselta, on pitkää sukua, on lyhyttä sukua, on suvutonta, uutta, vanhaa, ratsuja suurin osa, mutta jollain oli raveistakin ennätys, piirrettyä, valokuvallista ja mikä kaikkein hienointa: kaikki russeilla esiintyvät erikoisvärit ovat edustettuina!
Pienen miinuksen voisin antaa siitä, että kaikissa tapauksissa erikoisvärien periytymislinja ei ole aivan täydellinen, mutta toisaalta se on helppo antaa anteeksi. Eikä esimerkiksi noiden kirjavien periytyminen reaalimaailman russeillakaan ole mitenkään yksiselitteistä, kaukana siitä. Splashed white erityisesti voi esiintyä aivan minimaalisena ja minulla onkin teoria, että kaikki russit, joilla on valkoisia merkkejä, olisivat splasheja. No, tämä nyt lienee liioittelua, mutta valkoiset merkit eivät kuitenkaan ihan tolkuttoman yleisiä russeilla ole, esimerkiksi Sukupostin kuvissa on paljon täysin merkittömiä russeja ja sitten toisaalta se splash tulee varsalle joskus aivan yllätyksenä. No, ken tietää.

- S

Pientä viipymistä

Vajaa viikko sitten raportoin tuosta hajonneesta kovalevystä. Paljon kuvia (sekä omia valokuvia että hevoskuvagalleriaa) pystyin pelastamaan viime kesän varmuuskopioista, vaikka Murphyn lain mukaisesti sekin ulkoinen USB-levy alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Asiat ovat siis kohtuullisen hyvällä mallilla siihen pahimpaan skenaarioon nähden ja kun ostin vielä uuden, hienon läppärinkin, niin ei tässä suurempaa valittamisen aihetta ole. Sitä paitsi se vanha läppäri oli päivityslistalla joka tapauksessa, vissiin kuuli sen yhden puhelun systerin kanssa ja päätti vähän nopeuttaa prosessia...

Varsinaisesti täysin menetetyksi dataksi voidaan laskea kaikki päivitykset, joita tein talleille 3.3.-21.3. mutten päivittänyt serverille enkä nettiin, Picasan kuvadatat, ja Operan kirjanmerkit. Harmi kyllä, nämä kaikki vaikuttavat nimenomaan virtuaalihevosharrastukseen ja nimenomaan hidastavasti. Tässä menee ylimääräistä aikaa tähän kaikkeen säätöön ja uudelleen tekemiseen.

Keulin aikaisemmin olevani tekemässä Ioniciin sekä uutta CSS:ää ja sitä myötä uutta ulkoasua sekä uutta hevosten jaottelua. Ne kaikki katosivat, onneksi ideat ovat edelleen aivoissa olemassa. Samoin katosi monen kasvatin ja uuden hevosen valmiiksi tehdyt sivut, osa tietysti jo uuden leiskan mukaisia. Seassa ei ollut kuin yksi varsinainen ostohevonen, jonka sivujen viipymisestä ilmoittelin kasvattajalle jo. Mutta tehdyn työn menetys harmittaa siitä huolimatta. Hopeareuna tässä pilvessä on kuitenkin se, että nyt kun väännän kasaan sitä uutta CSS-tiedostoa, pystyn välttämään ne muutaman kompastuskivet, joihin törmäsin edellisen version kanssa. Mutta olisi se silti ollut kiva, jos siitä ekasta versiosta olisi tallessa edes jotain, se oli jo sen verran pitkällä...

Pinkissä ongelman muodostavat kadonneet kisailmoittautumiset ja tulokset. Onneksi LJ:n kisakalenteria selaamalla näkee, mihin laukkoihin olen mitäkin hevosia ilmoittanut ja Pinkissä tilanne onkin jo melko hyvällä tolalla. Kaikilla hevosilla pitäisi olla sivuillaan laukkailmoittautumiset, tuloksia ei ole vielä kaikilla. Pinkin kanssa ahertaessa tässä enin aika on mennytkin, koska kisailmoittautumisten VIPit juoksevat koko ajan ja pitäisi yrittää ehtiä mukaan.

Gin Ahaltekiin en ole aikoihin tehnyt mitään, joten siitä tallista löytyi palvelimelta ihan ajantasainen versio. En nyt tiedä onko se kovin hyvä asia, että se talli on ollut niin retuperällä viime vuodet, mutta tässä tapauksessa se ei hirveästi harmita.

Picasan datojen katoaminen on iso juttu, koska hallinnoin kuvia nimenomaan siellä ja sinne (ja vain ainoastaan sinne) oli merkitty, millä hevosella mikin kuva on käytössä. Meillä on noita hevosia ja kuvia niin paljon, etten mitenkään voi muistaa enää tuhansien kuvien joukosta, mikä oli käytössä ja mikä ei. Ennen kuin kuvien hallinnointi siirtyi yksinomaan minulle, tapahtui aina silloin tällöin sitä, että kahdella hevosella oli sama kuva. Tätä ollaan nyt yritetty vältellä sillä, että kuvat ovat ainoastaan minun hoidossa ja olen tosiaan aina merkinnyt kun otan jonkin kuvan jollekin hevoselle käyttöön. Periaatteessa voisi jotain toiveita olla ainakin osan datan palauttamisesta, kun varmuuskopioissa on mukana niitä picasa.ini-tiedostoja. Jos niistä vaikka löytyisi noita datoja, täytyy yrittää perehtyä asiaan. Kaikkia datoja ei kuitenkaan tule löytymään.

Operan kirjanmerkeissä oli jäljitettävissä lähes koko selaushistoriani vuodesta 2000 tjsp. lähtien, jolloin vaihdoin pääselaimeksi Operan. Siellä oli varsin laaja linkkilista kaikkea hevosaiheista sivustoa ja niiden katoaminen surettaa. Toinen tärkeä juttu oli kokoelma nimi- ja kieliaiheisia linkkejä, jotka olivat kullanarvoisia nimiä keksittäessä. Tärkeimmät muistanen kyllä ulkoakin ja Google on onneksi kaveri, mutta silti nyppii. Toisaalta, miltei 15 vuoden aikana moni sivu on kadonnut netistä tyystin, joten positiivisesti ajatellen tämä oli ihan tervetullut täyssiivous kirjanmerkkilistaan. Saanpahan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. No, ei se kyllä lohduta ihan hirveästi.

Ja onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että se kaikkein tärkein eli inssityön uusin versio, on työpaikan verkkolevyllä suht hyvässä tallessa.

- S

Oodi VRL:lle

VRL:stä on taas tässä alkuvuodesta nahisteltu ht.netissä, miten siellä ei toimi se eikä tämä eikä tuo, miten siellä salaillaan, miten kaikessa menee niin kauan, miten sinne pitäisi palkata ammattilainen, miten niin ei voida hyväksyä samanrotuista hevosta rekisteriin samalla nimellä kuin siellä on jo, miten työntekijät suosivat kavereitaan eivätkä osaa ratsuponien polveutumissääntöjä, hylkäävät väärillä perusteilla ja kaikkea muuta mahdollista ja välillä vähän mahdotontakin. Myönnän etten ole itse yhtään parempi, onhan täällä blogissakin valiteltu ajoittain milloin sitä ja milloin tätä VRL:n toimintaa, yleensä kai sitä, että hevosten rekisteröinnissä on ollut yhtä ja toista kuprua.

Viimeisimpien ht.netin topikkien perusteella (yksi, toinen) alan kuitenkin toivoa, ettei VRL:n ylläpito ole kovin tarkkaan tutustunut meidän blogiin ja jos on, niin ei ainakaan ole kovin tarkalla kammalla käynyt läpi noita VRL:ää koskevia postauksia. Jos kuitenkin on, ei jäljelle jää muuta pelastuskeinoa kuin kaunis anteeksipyyntö VRL:n suuntaan: olemme olleet epäreiluja ja takertuneet älyttömiin pikkuseikkoihin valituksissamme. Olemme hyvin pahoillamme, tämä ei tule toistumaan.

Nyt joka sorkka, käsi sydämelle. VRL toimii. Puskanikillä äiteen helmoista on helppo huudella, ettei ole sitä eikä tätä toiminnallisuutta ja miksei tule ja miksei ole jo ja eikö ne osaa, mutta VRL toimii, siitä ei pääse mihinkään. Siellä on jo toiminnassa jo ne kaikki perusasiat, mitä VRL on 15 vuoden aikana luvannut tekevänsä ja aika paljon muutakin: se rekisteröi harrastajat, se rekisteröi hevoset, se rekisteröi tallit, se rekisteröi kasvattajanimet, se rekisteröi seurat, se listaa kisat, sen alla on kantakirjat, lajijaokset ja mitä kaikkea. Tämän kaiken se tekee jo ja joku kiittämätön mulkero kehtaa kitistä kun ei ole adoptiota eikä kasvattajaklubia.

Minä en tarkoita että VRL olisi valmis, täydellinen ja virheetön. Valmis se ei ole koskaan, täydellistä ei tässä maailmassa ole olemassakaan, ja virheitä meistä tekee meistä jokainen, siksi niitä kutsutaan inhimillisiksi virheiksi. Mutta huolimatta näistä kaikista epätäydellisyyksistä, VRL on tällä hetkellä riittävän hyvä. Parannettavaa toki löytyy aina toteutuksesta, toiminnallisuudesta, säännöistä, käytettävyydestä, ylipäänsä kaikesta, mutta siksipä VRL:n kehitystä ei olla lopetettu missään vaiheessa ja todettu, että se on nyt tässä. Joo, edistyminen ja korjaukset ovat hitaita, mutta ketä se haittaa, voi rauhassa tarjota auttavaa kättään. VRL ei tiettävästi ole tarjotusta avusta koskaan kieltäytynyt. Mutta niin tai näin, tämän nykyisen VRL:n kanssa pystyy elämään. Jos ei pysty, ei siitä kannata juuri päätään aukoa vaan tehdä asialle jotain.

Kannattaa toki muistaa sekin, että VRL:n ylläpito tekee tätä kuitenkin harrastuksena, ilmaiseksi, ja loppuviimeksi ihan vain sen takia, että se on heistä hauskaa. Jos te yritätte ehdottaa, että ylläpito on olemassa vain palvellakseen järjestöä ja/tai käyttäjiä, niin olette väärässä. Tai ainakin toivon, etteivät he tähän ole niin sitoutuneet vain hyvästä sydämestään vaan saavat tästä jotain itsekin. He tekevät tätä vapaaehtoisesti, kyllä, mutta se ei tarkoita sitä, että heidän pitäisi hyppiä käyttäjien pillin mukaan ja ottaa vastaan kaikki niskaantuleva paska pyristelemättä. Missään ei sellaista lakia tai sääntöä ole olemassa, että vapaaehtoisuus jotenkin rajoittaisi omaa tahtoa tai ihmisarvoa. Jos on, niin kertokaa toki, mutta muistakaa lähdeviitteet.

"Kyllä kritiikkiä pitää osata ottaa vastaan", huutaa nyt joku sieltä puskista. Miksi? Varsinkin jos kritiikki ei ole erityisen rakentavaa vaan jotain random-herjaamista, niin miksi sitä pitäisi osata ottaa vastaan? Juu, totta kai täydellisen ihmisen pitäisi pystyä ottamaan epäasiallinenkin kritiikki vastaan ja olla provosoitumatta, mutta se täydellinen ihminen nostakoon kätensä ja keksiköön muita valeita. Sitä paitsi VRL:n ylläpito on siitä kritiikistä saanut enemmän kuin oman osansa ja jaksanut silti käyttäytyä asiallisesti itse, ei ole lähtenyt paskanheittolinjalle itse ja jopa noukkinut kaiken soovan seasta niitä parannusehdotuksia. Hatunnosto täältä sinne, itsellä ei pinna riittäisi moiseen pidemmän päälle. Sille on ihan syynsä etten ole töissä asiakaspalveluammatissa enkä VRL:n ylläpidossa, jälkimmäisessä tapauksessa VRL olisi säännönmukaisesti kuukauden tai pari jäähyllä, kun meikäläiseltä olisi taas kerran keittänyt yli jokin riittävän tyhmä kommentti tai inttäminen. Toisaalta, jos VRL:n ylläpitoa alkaa tosissaan ärsyttää säännölliset paskamyrskyt, voisin tarjota itseäni viestintävastaavaksi. Loppuisi meinaan se rutina ja saisivat tekijätkin rauhassa koodata vähän aikaa.

Jos nyt loukkaannuit tai olet muuten vain erimieltä ylläkirjoitetun kanssa, niin älä kerro, ei kiinnosta. Eikä minulla ole VRL:n kanssa muuta tekemistä kuin että olen siellä ihan peruskäyttäjänä, joten tämä teksti ei edusta VRL:n kantaa millään tavoin. En ole ollut yhteydessä VRL:n ylläpitoon ennen tämän bloggauksen kirjoittamista enkä sen aikana.

- S

Konerikko

Viisitoista vuotta siinä meni. Viisitoista vuotta ilman levyrikkoja tuudittaa hyvään uskoo siitä, ettei se osu kohdalle. Joten miksipä niitä varmuuskopioita tekemään, varsinkin USB-hubin hajotessa ei sille ulkoiselle kovalevyllekään jäänyt enää omaa liitintä. Niin kamalan vaikeata! Eikä sitä aina viitsi serverillekään siirtää niitä juttuja mitä on viimeksi virtuaalitalleille tehnyt, keskeneräistä ja vaikka mitä.

Niin siinä sitten kävi, että tänä aamuna läppäri käynnistettäessä sanoi ettei bootattavaa mediaa löydy ja kovalevyä pyörittäessä kuului pahaenteinen riih-riih -ääni. Ei tarvita insinööriä tajuamaan sitä, että jotain on nyt vialla. Kun se ei toennut siitä Ubuntun boottilevylläkään, levähti katastrofi naamalle: levyrikko. Kaikki mitä viimeisen 15 vuoden aikana olen tehnyt, on siellä levyllä. Varmuuskopiot? Ehe-ehe. Jotain olen joskus ottanut, mutta kun se automaatti-backup ei oikein toiminut ja ja ja...

Virtuaalitallit tässä on pienin ongelma, niistä löytyvät muutaman viikon vanhat versiot serveriltä. Harmi vain että sen jälkeen olen vääntänyt sitä lupaamaani uutta ulkoasua ja rotujaottelua Ioniciin, ja nehän eivät ole missään muualla kuin omalla kovalevyllä. Suurempi ongelma ovat valokuvat, itseotetut ja se laaja hevoskuvagalleria, jota virtuaalitalleja varten olemme keränneet. Se oli kokonaan minun kovalevylläni. Jotain vanhoja kopioita löytyy kotipalvelimelta, joten ihan kaikki ei ole menetetty, jonkin verran kuitenkin. Ne viimekesäiset Windowsin back-upit osoittautuivat turhiksi, joko levyllä tai back-upeissa itsessään on jotain rikki, koska käytännössä niistä ei löydy mitään ja alunperinkään tiedostokansioita ei niissä ollut mukana. Vakavassa harkinnassa on vielä vanha kovalevy tietojenpalautukseen, olkoonkin että se maksaa mansikoita ja hunajaa (sen lisäksi, että kävin hakemassa tänään jo uuden läppärin, joka ei ollut ihan halvimmasta päästä, kun vaatimuksena oli SSD-kiintolevy, jostain kumman syystä...).

Rakkaat kanssavirtuaalihevostelijat, nyt tulee kullanarvoinen neuvo: automaattinen varmuuskopiointi on pakollista. Säästytte monelta, monelta kirosanalta.

- S

Ionicissa muutoksen tuulia

Viime viikkoinen pohdinta hevosten jaottelusta ja Ionicin (täysin oikeutettu) haukkumiseni johti siihen, että panin hösseliksi. Jo aikaisemmin olin kehitellyt uutta CSS-tiedostoa ja sen pohjalta uutta sivupohjaa, jossa ei olisi niitä kaikkia koodityperyyksiä, mitä vanhassa pohjassa on. Nyt uuden sivupohjan lisäksi luvassa on myös aivan uusi hevosten jaottelu.

Pähkäilin sitä jaottelua mielessäni kauan ja tulin siihen tulokseen, että puhtaasti rotukohtainen jaottelu olisi ehkä se vähiten huono Ionicin tapauksessa. Ei sekään täydellinen tapa ole, sillä Ionicista löytyy rotuja niin paljon, että rotulistasta tulee todella pitkä ja toisaalta kaikkia rotuja ei ole enempää kuin se yksi hevonen. Sitten kun olin vähän aikaa turannut sen rotulistan kanssa, tuli selväksi, että pelkästään se ei riitä. Kaipaan ja tarvitsen edelleen jotain paikkaa, missä ovat kaikki puoliveriset listattuna, kaikki ponit, kaikki kylmäveriset, kaikki venäläiset. Pelkän rotulistan lisäksi rodut jaotellaan myös rotutyypeittäin (pv-ratsut, täysiveriset, askellajihevoset, muut lämminveriset, ponit, kylmäveriset) ja alueittain (pohjoismaiset, länsieurooppalaiset, itäeurooppalaiset, venäläiset jne). Aika näyttää mikä on hyvä ja tuleeko joku näistä poistumaan. Minä voisin jossain vaiheessa sitten rekrytoida muutaman ihmisen testailemaan sitä uutta sivustoa ja kertomaan oman näkemyksensä jaottelun käytettävyydestä tai sen puutteesta.

Yhden erinomaisen hienon asian olen tässä jo havainnut, kun olen sitä uutta rotulistaa pyöritellyt kasaan: nyt on helpompi hahmottaa ja ajatella kutakin rotua erikseen. Näen selkeästi mikä on vaikkapa NSH:iden tilanne kun ne ovat kaikki omalla sivullaan eivätkä ripoteltuna sinne tänne kaikkien muiden askellajihevosten sekaan. Eikä liene yllätys, että monen rodun kohdalla on mieleen putkahtanut ajatus, että noita pitääkin hankkia lisää. Furiosoja pari jo tulikin, mutta eihän se siihen voi jäädä. Monen rodun tilanne on oikeasti aika hälyttävän huono, se vain on aiemmin piiloutunut sinne yleiseen massaan.

Uusi jaottelu ja uudet listasivut saattaisivat kaivata myös uusia tekstejä. Meillähän oli silloin joskus muinoin idea ja aikomus kirjoittaa kaikille roduille jotain tietoa jalostuksesta ja alueesta, millä kyseistä rotua kasvatetaan meillä, tai edes jotain lyhyttä rodusta ja sen jalostuksesta meillä. Projekti ei ole viime vuosina hirveästi edennyt, muttei sitä ihan täysin unohdettukaan ole ja nyt tämä uudistus rotukohtaisine sivuineen toisi loistavan mahdollisuuden jatkaa tuosta. Sormet syyhyävät jo päästä näppäimistölle fiilistelemään noita tallikuvauksia.

Ja kun mainitsin siitä uudesta sivupohjasta, niin ei kannata odottaa rankkoja ulkonäöllisiä uudistuksia. Juuri mikään ei tule muuttumaan ulkoisesti, suurimmat muutokset koskevat todellakin sitä html-toteutusta. Ionic tulee olemaan jatkossakin mustavalkoinen (no lisäsin minä joihinkin elementteihin vähän harmaata!) ja yksinkertainen. Minkäs teet, minulla ei ole minkäänlaista graafista silmää tai edes koulutusta siihen lajiin, niin vaihtoehdoksi jää tehdä simppeliä, se ei ainakaan särje kenenkään silmiä.

- S

Websin katoavat sivut

Eipä ollut taas kiva huomata, että tällä kertaa Webs on hukannut/poistanut sivuja ihan urakalla. Sinne on toistaiseksi menneet kaikki Crialltin welsh cobit (update: Criallt toimii taas) ja Cendarlen hevoset, puhumattakaan lukemattomista muista hevosten sivuista ja talleista. En tiedä onko kyseessä jokin tilapäinen Websin ongelma vai lopullinen poisto, mahtaako joku lukijoista tietää enemmän?

Täytyy myöntää kuitenkin, ettei se yllätys olisi, jos Webskin liittyisi siihen samaan lopettaneiden ilmaishostipalveluiden kerhoon Expagen, Geocitiesin, Sunpointin, ja Terrieri.netin kanssa. Ja toisaalta kai se pitäisi minunkin hyväksyä se tosiasia, että lopulta hevosten sivut vain tulevat katoamaan, halusin sitä tai en. Myös omani, nehän katoavat sillä sekunnilla kun hevosmaailma.net sanotaan irti, mikä luultavasti tapahtuu viimeistään silloin kun minusta aika jättää. Webarchivekaan ei ole varma ratkaisu, nytkin minusta näyttää siltä, että sinne on tallentunut kovin vähän Websin sivuja.
Mainittujen Crialltin ja Cendarlen kohdalla sentään pelastaa paljon se, että niiden hevoset ovat VRL:n rekisterissä, joten löytyy jokin sivu, mihin ne voi suvuissa linkittää. Minulle näet riittää se, että on jotain mihin linkki menee, en tarvitse luonnekuvausta enkä kisatuloksia. Jos hevoselle löytyy vielä tieto säkäkorkeudesta ja väristä, niin vielä parempi. Mutta jos inhorealisteja ollaan, tunkin VRL:n rekisterikään ikuinen ratkaisu on. Yhden ihmisen takana sekin palvelin ymmärtääkseni istuu.

Sivujen katoaminen närästää yleensä muitakin harrastajia ja toisinaan isomman sivumäärän katoaminen kerralla herättää ainakin jotkut tekemään jotain asian eteen. Nytkin on perustettu kadonneiden virtuaalihevosten foorumi, joka periaatteessa on kyllä erinomainen idea. Paha vain, että ilmaisfoorumin kohtalo saattaa olla sama kuin Geocitiesin. Ja sitten kun tällainen kadonneiden hevosten lista katoaa netistä, se sylettää ihan yhtä paljon. Niin kävi uhrilehto.netiin tallennetuille vanhojen arabien sivuille ja niin näyttää nyt käyneen pelastetut.99k.org-listalle, jossa oli ainakin Amelien hevosia.

- S

Hevosten jaottelu virtuaalitalleilla

Ht.netistä on bongattu tämäkin aihe, siellä kyseltiin mielipiteitä hevosten jaotteluun. Päätin tarttua aiheeseen ihan blogikirjoituksen muodossa, koska sehän on mitä tärkein asia käytettävyyden kannalta!

Syyt jaotella hevosia

No, kaikissa tapauksissa hevosten listaustapa ja jaottelu eivät tietenkään ole mikään erityisen kriittisiä asioita, se riippuu ihan hevosten määrästä. Jollain hyvin pienellä tallilla selvitään sillä, että pääsivulla on linkit hevosten sivuille ja se riittää. Mutta mitä enemmän tallilla on hevosia (ja mitä useampaa rotua), sitä tärkeämmäksi hevosten jaottelu fiksusti muodostuu.

Kyse on ihan peruskäytettävyydestä. Yleensä tallin sivuilla käyvät ihmiset etsivät jotain tai vaikkeivät mitään erityistä olisi etsimässä, heitä kiinnostaa kuitenkin jokin tietty asia. Jos hevosia on kolme, niiden sivut on nopeasti klikattu läpi ja tarkistettu ovatko hevoset kiinnostavia. Mutta jos listassa on pelkästään 30 hevosennimeä eikä mitään muuta tietoa niistä, homma muuttuu vaikeaksi. Jos hevosia on kolme sataa ja sitten vielä linkkien väri ei vaihdu kun sivuilla on käyty (kuten muodissa on ainakin ollut), on käsissä oivallinen esimerkki käytettävyyskatastrofista. Tällaisessa tilanteessa hevosista täytyy kertoa jotain muutakin ja helppouden vuoksi ne olisi syytä jaotella jotenkin ryhmiin.

Jaotteluperusteet

Tärkeimmät: rotu ja sukupuoli

Yleisimmät jaotteluperusteet ovat rotu ja sukupuoli tai ainakin jompikumpi näistä, ja ainakin minusta ne ovat myös parhaat asiat, joista jaottelu pitäisi aloittaa. Joissain tapauksissa kuitenkin toinen näistä seikoista voidaan jättää huomiotta. Esimerkiksi Gin Ahaltekissä ei hevosia voida jaotella rodun mukaan, koska kaikki ovat samanrotuisia. Sen sijaan ne on jaoteltu tammoihin ja oreihin. Jos GA:ssa olisi joitain yksittäisiä muun rodun edustajia, ei siltikään olisi tarvetta tehdä sen kummempaa rotujaottelua, otsikot vain vaihtuisivat: ahaltek-oriit, ahaltek-tammat, muut hevoset. Toisaalta taas jollain oriasemalla on oletusarvoisesti pelkkiä oreja, jolloin ne on tietysti fiksua jaotella rodun mukaan.

Joissain harvoissa tilanteissa kumpikin näistä, rotu ja sukupuoli, ovat merkityksettömiä. Tämä on toki teoreettinen esimerkki, mutta pelkkiin FWB-oreihin keskittynyt oriasema ei voi listata hevosia rodun eikä sukupuolen mukaan, vaan silloin on keksittävä jotain muuta: lajipainotus tai suvun pituus tulevat ensimmäisenä mieleen.

Kun itse selailen tuntemattoman tallin hevosia, tässä on minun tärkeysjärjestys kiinnostavasta tiedosta:
1. rotu
2. sukupuoli (joissain erikoistapauksissa tämä ei kuitenkaan merkitse mitään)
3. suvun pituus, suku yleensä
4. lajipainotus
5. väri

Tästä listasta paistaa tietenkin läpi se, että minä olen kasvattaja ja vaikken varsinaisesti olisikaan mitään etsimässä, pidän aina silmät auki sopivien jalostusyksilöiden varalta. Siksi rotu on minulle ilman muuta tärkein ja sukupuoli tulee toisena. Sukupuolen kohdalla mainitsin erikoistapaukset, joista tuli nyt mieleen sellainen tilanne, että tallilta myydään sopivan rodun hevosia, joilla on kaikilla sopiva suku meidän käyttöön, silloin on aika yhdentekevää ostanko tamman vai oriin. Silloin rotu on ykkösasia ja suku tulee toisena. Toisaalta sukupuolella on siinäkin tapauksessa väliä sen verran, että ruuna se ei saa olla. Virtuaalimaailmassa ei ruuniin kuitenkaan juuri törmää.

Tämä lista on kuitenkin vain minun oma mielipiteeni ja eri mieltä saa todellakin olla. Haluaisin kuitenkin tavata sen harrastajan, jolle hevosen rotu ei merkitse yhtään mitään. Vaikea kuvitella itse, mutta minä olenkin tällainen rotufriikki. Jos tällainen lukija kuitenkin tänne eksyy, kuulisin mielelläni mietteitä siitä, miksi rodulla ei ole väliä ja millä seikoilla puolestaan on väliä.

Keskikokoisella tallilla ja vielä aika suurellakin tallilla selvitään mielestäni hyvin sillä, että hevoset on jaoteltu roduittain ja sukupuolittain, ja sen lisäksi hevosista tarjotaan tuota muuta tietoa. Oma näppituntumani on se, että on yleisempää listata hevoset ensin roduittain (arabit, frederiksborgit, knabstrupit) ja sen jälkeen sukupuolittain.

Ei toki ole mitenkään harvinaista, että jaottelu tehdään toisin päin: on oriit ja tammat, ja nämä on sitten jaoteltu roduittain, jos rotujaottelua ylipäänsä tarvitaan. Tietyissä tilanteissa tämä voi olla hankala (kun etsitään saman rodun oreja ja tammoja vaikkapa tilausvarsaa varten), mutta toisaalta joskus tämä toimii ehkä jopa paremmin kuin aiemmin kuvattu "rotu ensin, sukupuoli sitten" -tyyli (silloin kun suurtallinomistaja etsii erirotuisille tammoilleen oriseuraa).

Pienillä talleilla sukupuolen mukaan jaottelu toimii paremmin myös siinä tapauksessa, jos rotuja on periaatteessa paljon, mutta kunkin rodun yksilömäärät ovat pienet. On näin teoriassa ajatellen fiksumpaa listata 30 hevosta 15 oriin ja 15 tamman listoihin kuin tehdä 20 rotukohtaista sivua, joissa jokaisessa sitten on vain yksi tai kaksi hevosta. Tosin tämäkin riippuu tilanteesta ja toteutuksesta, erilliset rotusivut olisivat kömpelö vaihtoehto, mutta jos kaikki hevoset olisi listattu yhdelle sivulle eri rotuotsikoiden alle, se kyllä toimisi. Nämä ovat aina tilannekohtaisia asioita.

Roturyhmät

Tokihan rotujaottelun ei tarvitse olla rotukohtainen, se voi olla myös roturyhmäkohtainen, jossa yhden otsikon alla tai yhdellä listasivulla on tiettyyn roturyhmään kuuluvien rotujen yksilöitä. Rotuja voi jaotella lukemattomilla tavoilla:
– ponit, hevoset
– ponit, lämminveriset, kylmäveriset
– ryhmän 1 laukkurit, ryhmän 2 laukkurit, ryhmän 3 laukkurit, risuestelaukkurit
– kv-ravurit, lv-ravurit, ponit
– suomenhevosravurit, muut kylmäveriravurit
– eurooppalaiset rodut, amerikkalaiset rodut
– pohjoiseurooppalaiset rodut, keskieurooppalaiset rodut, Brittein saarten rodut, eteläamerikkalaiset rodut
– suomalaiset rodut, venäläiset rodut, yhdysvaltalaiset rodut
– askellajirodut, muut rodut

Muita jaotteluperusteita

Eikä rotu- tai sukupuolikohtainen jaottelu ole välttämättä se oikea joka tilanteeseen. Tällaisiakin jaotteluja voidaan tehdä ja oikeissa kohteissa käytettyinä ne ovat toimivia:
– nuoret, kilpahevoset, jalostushevoset, eläkeläiset
– kouluhevoset, estehevoset, kenttähevoset
– ratsuhevoset, laukkahevoset, ravihevoset (tässä tilanteessa esimerkiksi suokki voi olla joko ratsu tai ravuri, ja arabi joko laukkahevonen tai ratsu)
– sprintterit, mailerit, semistayerit, stayerit
– 2-vuotiaat, 3-vuotiaat, 4-vuotiaat
– maiden-laukkurit, allowance-laukkurit, G3-laukkurit

Ja niin edelleen, tässä nyt on vain muutama nopeasti mieleen tullut esimerkki. Tärkeintä on se, että jaottelu on fiksu ja toimii juuri sille tallille. Joissain tilanteissa voisi jopa toimia hevosen väriin perustuva jaottelu!

Miten meillä on toteutettu hevosten jaottelu?

Meidän talleilla käytetään näitä kaikkia suloisesti sekaisin ja nyt kun tässä on asiaa ajatellut, ei olisi ehkä lainkaan pahitteeksi tehdä jonkinlaista selkeyttämistä. Ongelmahan meillä on se, että totta kai se jaottelu on meille omistajille selvä, kun se on meidän tekemä ja Ionicin tapauksessa jo vuosikymmenen käytetty, joten se on meillä selkärangassa ja osaamme navigoida vaikka silmät kiinni, mutta kun se ei välttämättä ole kävijöille yhtään niin itsestäänselvä.

Meidän toinen ongelma on hevosten suuri määrä. Jos hevoset jaotellaan rodun ja sukupuolen mukaan, mutta sittenkin yhdessä listassa on muutama sata hevosta, niin eihän se toimi. Me olemme kyllä tiedostaneet tämän jollain tasolla, aina kun tulee jotain puhetta vaikkapa orivalinnasta tai tilausvarsan vanhemmista, olemme tarjoutuneet etsimään sopivia kandidaatteja annettujen hakuperusteiden mukaan, jotta vieraan ihmisen ei tarvitse kahlata kaikkia 250 arabioria läpi. Muttei se poista sitä seikkaa, että meidän täytyy se kuitenkin tehdä!

Gin Ahaltek

Gin Ahaltek tuli tuossa aiemmin mainittuakin jo. Koska se on ahaltek-siittola, on hevosen jaoteltu oreihin ja tammoihin, kaikki siis ahaltekejä. Mutta GA:ssa tulee vastaan erityisen selvästi edellisessä kappaleessa esitetty ongelma: hevosten määrä. Siellä on aakkosjärjestyksessä listattuna 211 oria ja tammoja on vielä vähän enemmän. Totta kyllä, että hevosista on lueteltu listasivuilla myös syntymäaika, väri, vanhemmat, isä- ja emälinjat, lajipainotus ja suvun pituus. Siitä huolimatta tuolta on vaikeata löytää kolmipolvista kenttäoria, joka olisi voikkovärinen eikä nyt vielä ihan ikäloppu.

Joskus ihan alkuaikoina GA:ssa taidettiin käyttää lajipainotukseen perustuvaa jaottelua ori- ja tammasivuilla, mutta siitä luovuttiin sen takia, että kaikille ei ole selkeästi määritelty sitä yhtä ja ainoata painotuslajia. Itse asiassa nykyisin on paljonkin hevosia, joiden sivuilla lukee "kenttä- ja estehevonen" tai "koulu- ja kenttähevonen", sitten on ollut hevosia, jotka on merkitty sukunsa mukaan kenttäratsuiksi, mutta jotka ovat kilpailleet (ja toisinaan pärjänneetkin) laukkaradoilla. Tässä tuleekin yksi tärkeä seikka, mitä jaottelussa täytyy huomioita: sen tulee olla yksiselitteinen.

GA:n hevoslistalle siis pitää tehdä jotakin ja kaavailin tässä, että voisin listata hevoset suvun pituuden mukaan, se kuitenkin on suhteellisen yksiselitteinen tieto. Lisäksi se on tärkeä sekä itselleni (suvun pituus on yksi merkittävä tekijä, kun etsin tammoilleni oreja tai päinvastoin) että monille kävijöille. Sitten jos haluaisi hifistellä jaottelun kanssa, suvun pituuden mukaan eri taulukkoihin jaotellut hevoset olisi listattu syntymäajan, ei nimen perusteella. Syntymäaika on tärkeä tieto itselleni, koska sen mukaan määräytyy se, miten kiireellisesti kutakin hevosta pitäisi käyttää jalostukseen ja sitten päästää bittitaivaaseen. Tällainen jaottelu siis helpottaisi omaakin elämääni.

Pink

Pinkissä jako on pääpiirteissään selkeä, se menee roturyhmittäin. Suurin ryhmä eli ykkösryhmän sileän laukkaajat on sitten jaettu vielä niiden tasojen mukaan, millä kukin hevonen kilpailee. Lisäksi listasivulla on kerrotty hevosen ikä, sukupuoli, matka ja ratapohja, siis kaikki tähdelliset tiedot joita tarvitsen ilmoittaakseni hevosia laukkakisoihin. Periaatteessa nuo tasot voisi vielä jakaa sukupuolittain, tai iän tai matkan mukaan, mutta se menisi jo ehkä liiankin sirpaleiseksi sitten ja haastavaksi ylläpitää.

Muiden kuin ykkösryhmäläisten kohdalla jakoa ei ole tehty edes tason mukaan, vaan kilpahevoset ovat yhdessä listassa ja sitten eläkkeelle siirtyneet hevoset ovat toisessa listassa (täysiverisillä eläkehevoset on siirretty omalle listasivulleen). Näillä muilla roturyhmillä tuo jaottelu on mielestäni riittävä, koska niiden hevosmäärät ovat pienet verrattuna ryhmään 1. Jos niiden määrä alkaa nousta yli kipurajan, tulee niillekin tasoittainen jaottelu, mutta vielä ei ole ollut tarvetta.

Pinkin ongelma ovat nuo eläkehevoset ja niiden jaottelu, tai oikeastaan jaottelun puute. Täysiveristen kaksi listaa on tehty ihan vain sen perusteella, mitä hevosia voin käyttää vanhempina niille varsoille, jotka tänä CAS-vuonna ovat kaksivuotiaita. Loogista, eh? Lisäksi siellä on oriit ja tammat ihan sekaisin. Lisäksi tuo jalostushevosten lista on tuore lisäys Pinkin sivuilla ja linkki sinne on ykkösryhmän kilpahevosten sivun alareunassa, hankalasti löydettävissä siis. Itse en kuitenkaan näe tätä minään hirvittävänä katastrofina, Pink on kuitenkin ennen kaikkea kilpatalli ja oletan kävijöiden olevan kiinnostuneita erityisesti kilpahevosista. Toki sen linkin voisi siirtää sinne sivun yläreunaan. Sitten jos jotain myyn tai tarjoan jalostukseen, voin linkittää suoraan tuon jalostushevossivun sähköpostiin tai foorumille.

Suurempi ongelma on risuestehevosten eläkelista, joka on pitkä, jossa on kaikki rodut ja oriit, tammat ja ruunat aivan sekaisin. Ja ruunia on paljon. Sieltä jos pitää etsiä risueste-ISH-tammalle sopivaa oria, niin liemessä ollaan (jo ihan pelkästään senkin takia, ettei oreja juuri ole, muttei nyt puututa siihen). Tuo pitäisi jakaa nyt ainakin sukupuolen mukaan eri listoille ja kun hevosmääräkin on suht iso, oma sivu voisi olla perusteltu. To-do-listalle.

Ionic

Ionic on katastrofi, sanottakoon se heti ensimmäiseksi. Mitä pidempään tässä olen tätä postausta kirjoittanut ja miettinyt, sitä selvemmäksi käy, että meillä on käsissä iso kasa paskaa (anteeksi brutaali kielenkäyttö, mutta tuo nyt on lievin edes vähän kuvaava ilmaisu). Tässä selvästi näkyy se, miten Ionic on tehty: puolivahingossa ja pala kerrallaan, kokonaiskuvaa ei ole kukaan viitsinyt kymmenen vuoden aikana miettiä.

Ensin tuo rotujaottelu. Se on periaatteessa ok, siellä on ne isot rodut erikseen ja sitten roturyhmiä niille roduille, joita ei ole kovin paljon (ja joilla ei meidän aivoissamme ole "suuren kasvatusrodun" statusta). Rotukohtaiset listat ovat varmasti ihan selvät, mutta nuo roturyhmät on ravistettu hihasta kiireessä. Ensinnäkin ryhmät on jaoteltu eri perustein: on ponit ja kylmäveriset, on askellajihevoset, on arabiristeytykset, ja sitten loput on jaoteltu rodun kotimaan mukaan ja sitten on vielä se muiden rotujen sekalainen kokoelma. Arabiristeytyksetkin on ongelma, koska esimerkiksi AWB:t voisivat olla puoliveristen listalla, arabisukuiset risteytysponit ponien seassa, ja quarabit ja morabit muissa amerikkalaisissa roduissa. Arabiristeytysten listalta kuitenkin puuttuvat NSH:t ja ne knabstrupit, joiden suvussa on arabiverta. Tästä on kaikki logiikka kaukana.

Toisaalta ei ole erityisen fiksua jaotella ensin terskinhevosia omalle listalleen ja kaikkia muita venäläisiä sitten Muut venäläiset rodut -otsikon alle. Joku hätäinen surffailija voi bongata tuon Muut venäläiset -linkin, muttei huomaa Terskinhevoset-linkkiä ja toteaa venäläisten listaa katsoessaan, että eihän näillä ole yhtään terskinhevosia. Sama juttu kalliovuortenhevosten, walkerien ja muiden askellajirotujen kanssa. Ja sitten nuo rodut on periaatteessa listattu aakkosjärjestyksessä, mutta nuo kokoelmalistat on kaikkien perässä paitsi tuo arabiristeytysten lista... Periaatteessa myös tuo maakohtainen jaottelu on ongelmallinen, koska eihän voi olettaa, että kaikki kävijät tietävät mistä mitkäkin rodut ovat kotoisin.

Mietin tässä, että pitäisiköhän toteuttaa kylmästi rotukohtaiset listat, siitäkin huolimatta, että joillain roduilla on kovin vähän edustajia? Useimpia rotuja kuitenkin on enemmän kuin muutama hevonen, joten tämä voisi olla ihan hyväkin ratkaisu. Jakoa pitää kuitenkin tehdä, puoliveristen lista alkaa olla ylipaisunut, samoin ponien, jälkimmäisestä pitäisi ainakin welshit siirtää erilleen kun niitä on niin paljon. Pitäisikö rodut sitten listata aakkosjärjestyksessä vai maanosittain (mitä tehdä virtuaalisille roduille?) vai jotenkin muuten, niin sitäkin sietää pohtia.

Lisäksi Ionicissa on todella isojen rotujen (erityisesti arabi, mutta vähitellen myös knabstrup, kalliovuortenhevonen ja tersk) kohdalla sama ongelma kuin GA:ssakin, jaotteluksi ei enää riitä rotu ja sukupuoli ja sitten vedetään aakkosjärjestykseen. Arabioriit ja -tammat pitäisi järjestää suvun pituuden mukaan ja mahdollisesti myös sen syntymäajan mukaan kuten GA:nkin kohdalla suunnittelin. Tämä olisi suhteellisen helppo tehdäkin, sehän ei ole kuin yhden tiedoston pyörittelyä.

- S