Ajattelin kirjoitella tänne hieman asiaa reaalimaailman walkereista, niiden kilpailuttamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Tai no, voisi puhua raakuuksista.
Askellajipuolella (eli ns. saddleseat-luokissa) on walkereille lähinnä kaksi eri "luokkaa" tai voisi ehkä sanoa jopa että kaksi eri maailmaa: flat shod ja performance. Flat shod-luokissa hevoset on kengitetty normaalisti, kaviot ovat normaalin pituiset, korotuksia, ketjuja eikä painoja käytetä. Liikkeet ovat normaalit, eivät liioitellun korkeat.
Performance-luokat ovat sitten näitä varsinaisia show-luokkia, hevosten etujalat hipovat suunnilleen korvia. Etukaviot ovat usein pidemmät ja kavioiden alla on painavat korotukset. Vuohisten ympärillä on ketjut. Nämä (korotukset engl. stack ja ketjut) ovat sallittuja apukeinoja ja käsittääkseni ainakin ketjujen painoilla on maksimiraja.
Näiden kahden tyylin välillä on selvä ero ja sen voi nähdä vaikkapa TWHBEA:n videoista.
Erityisesti performance-piireihin liittyy ongelma nimeltä soring. En ole keksinyt sille sopivaa suomenkielistä nimitystä, missä olisi mitään järkeä. Englanninkielinen termi tulee sanasta "sore", joka tarkoittaa kipeää, arkaa, hevosmaailmassa usein ontuvaa. Tästä voi siis päätellä että kyse ei ole mistään kovin nätistä asiasta. Jokainen siis lukee eteenpäin ihan omalla vastuullaan.
Soringin periaate on yksinkertainen: tehdään etujaloista arat tai kipeät jollain metodilla, jolloin saadaan hevonen nostelemaan etujalkoja hyvin korkealle ja vetämään takajalat pitkälle alleen. Aikaisempina vuosikymmeninä, kun soring ei ollut laitonta, se oli ihan julkista, hevosten ruununrajaat saatettiin ennen kilpailuja tehdä haavoja, joihin vuohisten ympärillä oleva ketju osui tai hevosen kavioiden ja pohjallisen väliin saatettiin laittaa teräviä esineitä. Suosituin keino lienee kuitenkin aina ollut erilaisten kemikaalien käyttö vuohisten ja ruununrajan iholla, joka tekee alueen araksi ja osuessaan siihen ketju tuottaa kipua. Ketjuthan siis ovat sallittuja välineitä, siihen en ota kantaa tuottavatko ne kipua itsessään.
Nykyisin soring on laitonta, mutta koska sen tulokset ovat niin haluttuja ja se on niin helppoa, sitä käytetään edelleen. Helppoa se on sen vuoksi, että sillä hevonen saadaan show-kuntoon nopeasti. Muuten tuollaisen show-hevosen treenaaminen veisi vuosia eikä kaikilla hevosilla riitä rahkeet moiseen. Soringilla saadaan helposti siis aikaiseksi tuo super-korkea askel, joka on toivottua.
Jo itsessään koko idea, kivun tuottaminen, on tietysti eläinsuojelullisesti väärin, mutta siinä on muitakin ongelmia. Käytetyt kemikaalit ovat usein vaarallisia, karsinogeenisiäkin (syöpää aiheuttavia) ja kun ne imeytyvät hevosen jaloista verenkiertoon, ne saattavat aiheuttaa kaikenlaisia sivuoireita: ruuansulatusongelmia, jopa ähkyä, hedelmällisyysongelmia, lihasoireita, hermosto-oireita, jopa kuoleman. Eivätkä ne ole vaarattomia aineita käsitteleville ihmisillekään.
Mekaanistakin soringia käytetään vielä. Teräviä esineitä pohjallisen ja kavion välissä, kavio raspattuna niin matalaksi, että säde osuu pohjalliseen, se vielä yhdistettynä "verryttelyyn" kovalla tiellä, keinoja löytyy kyllä.
Soringia yritetään estää kilpailevien hevosten tarkistamisella, mutta mekaanisia keinoja on hankala huomata ja kemikaaleja käytetään yleensä ennen kilpailuja, ei suinkaan enää kilpailupaikalla. Hevosten jalat tarkistetaan arkuuden ja arpien varalta, mutta näidenkin pimittämiseen on olemassa keinoja.
Tietenkin myös hevoset ja niiden liikkeet ovat kehittyneet jalostuksen myötä, joten ei voida sanoa, että kaikki korkeasti askeltavat hevoset olisivat soringin uhreja. Jotkut väittävät soringin (lähes) kadonneen lainsäädännön ja tarkistuksien myötä, mutta henkilökohtaisesti epäilen tätä hieman. Lisää tietoa löytyy esim. FOSHin linkkilistalta, erityisen suositeltavia (jos kantti kestää lukea) ovat pdf:t "Sore Winners" ja erityisesti "More Than Sore". Googlesta löytyy paljonkin linkkejä aiheesta, mutta FOSH lienee yksi luotettavimmista lähteistä. Kysyäkin saa, olen jonkin verran kerännyt tietoa tästä aiheesta.
torstaina, helmikuuta 14, 2008
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008
Uusia arabilinjoja
Kulissien takaa voin paljastaa, että Ioniciin on tulossa parhaillaan aivan uusia arabilinjoja: yksi uusi tamma ja sille samalla kolme polvea sukua taaksepäin eli yhteensä 15 uutta hevosta, 8 suvutonta ja loput suvullisia. Tällainen massakeksiminen on hauskaa, tulee kerralla enemmän hevosia ja tuonnin tuloksia voi käyttää heti jo pidempisukuistenkin kanssa, minulle kun sukutaulujen tasaisuus on sydämen asia.
Ainoa harmi siinä on vain se, että nimiä täytyy keksiä todella paljon. Koska suvuttomillekin hevosille keksitään kaksi polvea nimiä, tarvitaan tällaiseen tuontikönttiin 63 nimeä! Tilannetta helpottaa hieman se, että käytämme tuontihevosilla päätettä GA ja niiden EVM-hevosten nimien nyt ei tarvitse niin kauhean ihmeellisiä olla. Silti tuollaisen hevoslauman nimeäminen omasta päästä on melkoinen aivoriihi, jossa ei mitään idealähdettä saa jättää käyttämättä.
Joku voisi kuvitella, että suurin ongelma nimien lisäksi on kuvien hankinta, mutta se on helppo nakki. Itse olen ihastunut kovasti Joanna Jonientzin arabikuviin ja käytän niitä runsaasti. Eihän niistä näyttelykuviksi ole, mutta enpähän ole näyttelyissä hevosiani juuri käyttänytkään. Minulle on tärkeämpää kauniit, persoonalliset kuvat.
Ainoa harmi siinä on vain se, että nimiä täytyy keksiä todella paljon. Koska suvuttomillekin hevosille keksitään kaksi polvea nimiä, tarvitaan tällaiseen tuontikönttiin 63 nimeä! Tilannetta helpottaa hieman se, että käytämme tuontihevosilla päätettä GA ja niiden EVM-hevosten nimien nyt ei tarvitse niin kauhean ihmeellisiä olla. Silti tuollaisen hevoslauman nimeäminen omasta päästä on melkoinen aivoriihi, jossa ei mitään idealähdettä saa jättää käyttämättä.
Joku voisi kuvitella, että suurin ongelma nimien lisäksi on kuvien hankinta, mutta se on helppo nakki. Itse olen ihastunut kovasti Joanna Jonientzin arabikuviin ja käytän niitä runsaasti. Eihän niistä näyttelykuviksi ole, mutta enpähän ole näyttelyissä hevosiani juuri käyttänytkään. Minulle on tärkeämpää kauniit, persoonalliset kuvat.
tiistaina, helmikuuta 05, 2008
Tekkelaukoista
Joskus viime syksyn puolella mutisin täälläkin ääneen sitä, että tekkelaukkoja on kovasti vähän. Tilanne on nyt onneksi näemmä muuttunut aika tavalla parempaan suuntaan, laukkoja tuntuu olevan ihan kohtuullisen kivasti. Aktiivisia järjestäjiä on muutama: Allu Express, Minnantila ja onpahan GA:kin aika monet laukat jo pitänyt. Näiden lisäksi on useampia satunnaisia pitäjiä, joten tilanne on ihan hyvä. Toivottavasti se myös pysyy sellaisena.
Laukoissa kilpailevia ahaltekejä on aika paljon. Varsinkin 3-4-vuotiaille tarkoitettu maiden-lähtö on ollut perinteisesti pakko jakaa kahteen osaan, koska osallistujia on niin paljon ja osallistujista vähintään puolet ovat tekkejä. Tekke tuntuukin olevan nelosryhmän roduista yleisin.
Mitä noihin rotuihin tulee, niin nelosryhmän uusin tulokas terskinhevonen on ottanut melkoisen kovan startin laukkaradoilla. Vaikka terski tuli mukaan LJ:n rotulistalle vasta muutama kuukausi sitten, on kilpailevia terskejä aika paljon. Berberit ja turkmeenit ovat täysin altavastaajina oallistujien määrässä. Oma ylpeyteni on tietysti Ionicin omistama tersk-ori Frantiz Ion, joka on kavunnut jo grade 1:lle asti. Sen ja muutaman kilpailleen tamman pohjalta on hyvä aloittaa laukkaterskien jalostus. Tähän astihan niitä ei ole ollutkaan, kilpailuoikeuden puuttuessa. Hatunnosto LJ:lle kuitenkin terskin ottamisesta mukaan.
Muutama päivä sitten Hevostalli.netissä oli keskustelua siitä, mikä on virtuaalisella laukkahevosella hyvä voittosumma, mitä summia täytyy olla että voi sanoa hevosen olevan menestynyt. Täysiverisillä tilanne on tietysti ihan omaa luokkaansa, niille on paljon enemmän lähtöjä ja lähdöt ovat rahakkaampia, puhumattakaan sitten varsinaisista suurkilpailuista ja niiden palkinnoista. Omasta mielestäni jo 100000 virtuaalieuroa laukkatekellä on ihan hyvä saavutus, tosin voittosumma alkaa kasvaa todella äkkiä ihan eri sfääreihin jos hevonen pärjää sen verran, että pääsee jonnekin G3- tai G2-tasolle. Maiden-lähdöissä ja vielä allowancessakin varsinkin sijoittuneiden rahat ovat melko pieniä, muutamia tuhansia virtuaalieuroja.
Ja mielestäni itse omistamani ja kilpailuttamani ahaltek-ori Akeem BRA alkaa olla jo TODELLA huippuyksilö, kun rahaa on tällä hetkellä pitkälti yli 700000. Jos onni on vähänkään myötä parissa seuraavassa startissa, Akeemin voittosumma ylittää 800 tuhannen rajan. Akeemin laukkaura alkaa olla kuitenkin loppusuoralla, ori on jo 7-vuotias ja eläkepäivät siitosoriina odottavat.
Laukoissa kilpailevia ahaltekejä on aika paljon. Varsinkin 3-4-vuotiaille tarkoitettu maiden-lähtö on ollut perinteisesti pakko jakaa kahteen osaan, koska osallistujia on niin paljon ja osallistujista vähintään puolet ovat tekkejä. Tekke tuntuukin olevan nelosryhmän roduista yleisin.
Mitä noihin rotuihin tulee, niin nelosryhmän uusin tulokas terskinhevonen on ottanut melkoisen kovan startin laukkaradoilla. Vaikka terski tuli mukaan LJ:n rotulistalle vasta muutama kuukausi sitten, on kilpailevia terskejä aika paljon. Berberit ja turkmeenit ovat täysin altavastaajina oallistujien määrässä. Oma ylpeyteni on tietysti Ionicin omistama tersk-ori Frantiz Ion, joka on kavunnut jo grade 1:lle asti. Sen ja muutaman kilpailleen tamman pohjalta on hyvä aloittaa laukkaterskien jalostus. Tähän astihan niitä ei ole ollutkaan, kilpailuoikeuden puuttuessa. Hatunnosto LJ:lle kuitenkin terskin ottamisesta mukaan.
Muutama päivä sitten Hevostalli.netissä oli keskustelua siitä, mikä on virtuaalisella laukkahevosella hyvä voittosumma, mitä summia täytyy olla että voi sanoa hevosen olevan menestynyt. Täysiverisillä tilanne on tietysti ihan omaa luokkaansa, niille on paljon enemmän lähtöjä ja lähdöt ovat rahakkaampia, puhumattakaan sitten varsinaisista suurkilpailuista ja niiden palkinnoista. Omasta mielestäni jo 100000 virtuaalieuroa laukkatekellä on ihan hyvä saavutus, tosin voittosumma alkaa kasvaa todella äkkiä ihan eri sfääreihin jos hevonen pärjää sen verran, että pääsee jonnekin G3- tai G2-tasolle. Maiden-lähdöissä ja vielä allowancessakin varsinkin sijoittuneiden rahat ovat melko pieniä, muutamia tuhansia virtuaalieuroja.
Ja mielestäni itse omistamani ja kilpailuttamani ahaltek-ori Akeem BRA alkaa olla jo TODELLA huippuyksilö, kun rahaa on tällä hetkellä pitkälti yli 700000. Jos onni on vähänkään myötä parissa seuraavassa startissa, Akeemin voittosumma ylittää 800 tuhannen rajan. Akeemin laukkaura alkaa olla kuitenkin loppusuoralla, ori on jo 7-vuotias ja eläkepäivät siitosoriina odottavat.
lauantaina, tammikuuta 26, 2008
Kasvattien kuvat
Enpä tiedä, arvostaako kukaan tai onko kukaan edes huomannut sitä, että yritämme Sirpan kanssa kasvateille kuvia valitessamme katsoa aina sellaisen kuvan että varsan rakenteessa olisi jotain yhtymäkohtia vanhempien rakenteeseen. Ahaltek-yksilöiden rakenne voi vaihdella varsin paljon ja silti pysytellä rotumääritelmän rajoissa ja eiväthän kaikki hevoset sitä rotumääritelmää täytä sataprosenttisesti. Tekeissä on "punkeroita" ja "luikeroita" ja kaikkea siltä väliltä. Punkerosta hyvä esimerkki lienee tamma Gin Fiona, joka on jopa hieman puoliverimäinen ja luikeroista luikeroin lienee ori Gin Poldan.
Lienee siis selvää, että kahden luikeron varsa on luikero itsekin eikä punkero, ei ainakaan kovin suurella todennäköisyydellä. Rakennehan ei periydy mitenkään yksi yhteen vaan piirteitä saattaa tulla kauempaakin suvusta ja joskus voi olla, että toisen vanhemman vaikutus rakenteessa on minimaalinen ja varsa muistuttaa toista huomattavasti. Väri on kuitenkin kuvien valinnassa se ykköstekijä, värin on täsmättävä vanhempiin ja siitä ei tingitä. Rakenne ei ole siinä mielessä niin tärkeä tekijä.
Rakenteessa tärkeintä on nimenomaan se hevosen tyyppi (onko punkero, luikero vai jotain niiden väliltä), mutta joskus löytyy sellaisia kuvia, jotka toistavat vanhempien jotain tiettyä piirrettä. Pää ja sen muoto on yksi sellainen, vilkaiskaapa vaikka Orlandon ja sen tyttären Artemisin päitä ja erityisesti profiilia: kyömy kummallakin!
Koska GA:ssa hevosillani on aina vain yksi kuva, on mahdollista sekin, että lähisukulaisilla on kuvat samasta hevosesta. Näin on esimerkiksi Parthenonilla ja Izaakilla, molempien kuvissa on IRL-ori Faisal (vai oliko se Feisal? Ei voi muistaa). Ja katsokaa sukua: puoliveljethän nuo ovat, samasta emästä.
Vuosien saatossa tietyt kuvat ovat leimautuneet tietylle vanhalle hevoselle, erityisen selvä esimerkki tästä on Yazpoladin kuvat jo aikoja sitten edesmenneellä Moderato K:lla. Minulla itsellänikin on jo vuosikaudet ollut lupa noita kuvia käyttää ja ei ole ihan sattumaa, että kovin monta kertaa ne ovat päätyneet oriille, jonka suvusta löytyy Moderato! Tosin nyt viimeksi kuva on ollut suvuttomalla Yekedabanilla, mutta poikkeus vahvistaa säännön.
Enpä tiedä, ehkä tämä on ihan hölmöä puuhaa, mutta sen verran mielenkiintoista, että tällä linjalla aiomme jatkaa.
Lienee siis selvää, että kahden luikeron varsa on luikero itsekin eikä punkero, ei ainakaan kovin suurella todennäköisyydellä. Rakennehan ei periydy mitenkään yksi yhteen vaan piirteitä saattaa tulla kauempaakin suvusta ja joskus voi olla, että toisen vanhemman vaikutus rakenteessa on minimaalinen ja varsa muistuttaa toista huomattavasti. Väri on kuitenkin kuvien valinnassa se ykköstekijä, värin on täsmättävä vanhempiin ja siitä ei tingitä. Rakenne ei ole siinä mielessä niin tärkeä tekijä.
Rakenteessa tärkeintä on nimenomaan se hevosen tyyppi (onko punkero, luikero vai jotain niiden väliltä), mutta joskus löytyy sellaisia kuvia, jotka toistavat vanhempien jotain tiettyä piirrettä. Pää ja sen muoto on yksi sellainen, vilkaiskaapa vaikka Orlandon ja sen tyttären Artemisin päitä ja erityisesti profiilia: kyömy kummallakin!
Koska GA:ssa hevosillani on aina vain yksi kuva, on mahdollista sekin, että lähisukulaisilla on kuvat samasta hevosesta. Näin on esimerkiksi Parthenonilla ja Izaakilla, molempien kuvissa on IRL-ori Faisal (vai oliko se Feisal? Ei voi muistaa). Ja katsokaa sukua: puoliveljethän nuo ovat, samasta emästä.
Vuosien saatossa tietyt kuvat ovat leimautuneet tietylle vanhalle hevoselle, erityisen selvä esimerkki tästä on Yazpoladin kuvat jo aikoja sitten edesmenneellä Moderato K:lla. Minulla itsellänikin on jo vuosikaudet ollut lupa noita kuvia käyttää ja ei ole ihan sattumaa, että kovin monta kertaa ne ovat päätyneet oriille, jonka suvusta löytyy Moderato! Tosin nyt viimeksi kuva on ollut suvuttomalla Yekedabanilla, mutta poikkeus vahvistaa säännön.
Enpä tiedä, ehkä tämä on ihan hölmöä puuhaa, mutta sen verran mielenkiintoista, että tällä linjalla aiomme jatkaa.
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Welho
En ole seuraillut mitenkään aktiivisesti Feanaron suunnitteleman virtuaalipankki Welhon taivalta ja toimintaa, mutta nyt se osui silmiin Hevostalli.netin foorumissa. Kävin ihan huvikseni vilkaisemassa, että miltä se nyt näyttää ja mitä pitää sisällään.
Olin yllättynyt, ainakin oppaan perusteella kyse on tosiaan ihan kuin oikeasta pankista! Olin kuvitellut hatarasti, että kyse on vain yksinkertaisesta tilistä: sieltä nostetaan rahaa, maksetaan laskuja ja sinne tulee rahaa. No, tällainen toiminta toki on se pohja, mutta Feanaro on ilmiselvästi lukenut läpi oikeiden pankkien tarjontaa. Pankista saa tavallisen tilin lisäksi/tilalle korkeakorkoisen säästötilin tai luotollisen tilin. Erityisen hämmästynyt olin osakekursseista ja osakkeisiin liittyvästä toiminnasta. Tätäpä en olisi osannut ajatellakaan! Puhumattakaan vesilaitos Wirrasta tai sähkölaitos Woltista. Koko W-konserni on mieletön idea ja toteutettu todella hyvin. Katsokaa nyt vaikka noita logoja, ihan näin pienenä esimerkkinä. On tainnut Feanaro käydä markkinoinnin ja yritystalouden kursseja läpi :)
Ja erityisen hieno asia on se, että Welhonkin sivuilla on joka paikassa "virtuaalipankki"-sana. Näin tuota ei yksinkertaisinkaan netinkäytön aloittelija voi erehtyä kuvittelemaan miksikään, mikä liittyisi jotenkin oikeaan pankkiin tai oikeisiin rahoihin. Tämä asia ei ole mitenkään itsestäänselvää virtuaalitallien parissa.
Aionko sitten liittyä Welhon asiakkaaksi? No tuskin aion. Ensinnäkin tiedän sen jo etukäteen, että Ionicin tai GA:n kaltaiset tallit ovat taloudellisesti ajatellen katastrofeja. Hevosia on satoja, tuloja ei mistään. Ja sitä paitsi minullahan on virtuaalisesti miljoonia tienaava mies ja Sirpa puolestaan on virtuaalisesti perinyt rahaa ja maata, niin että sillä me hoidamme kaikki kyselyt talliemme kannattavuudesta. Ja toinen syy on se, että raha-asioiden, osakkeiden, luottojen ja lainojen kanssa saa painia ihan tarpeeksi reaalielämässäkin, miksi sitten kiusata itseään vielä täälläkin? Onneksi kukaan ei ole Welhon asiakkaaksi pakottamassakaan.
Olin yllättynyt, ainakin oppaan perusteella kyse on tosiaan ihan kuin oikeasta pankista! Olin kuvitellut hatarasti, että kyse on vain yksinkertaisesta tilistä: sieltä nostetaan rahaa, maksetaan laskuja ja sinne tulee rahaa. No, tällainen toiminta toki on se pohja, mutta Feanaro on ilmiselvästi lukenut läpi oikeiden pankkien tarjontaa. Pankista saa tavallisen tilin lisäksi/tilalle korkeakorkoisen säästötilin tai luotollisen tilin. Erityisen hämmästynyt olin osakekursseista ja osakkeisiin liittyvästä toiminnasta. Tätäpä en olisi osannut ajatellakaan! Puhumattakaan vesilaitos Wirrasta tai sähkölaitos Woltista. Koko W-konserni on mieletön idea ja toteutettu todella hyvin. Katsokaa nyt vaikka noita logoja, ihan näin pienenä esimerkkinä. On tainnut Feanaro käydä markkinoinnin ja yritystalouden kursseja läpi :)
Ja erityisen hieno asia on se, että Welhonkin sivuilla on joka paikassa "virtuaalipankki"-sana. Näin tuota ei yksinkertaisinkaan netinkäytön aloittelija voi erehtyä kuvittelemaan miksikään, mikä liittyisi jotenkin oikeaan pankkiin tai oikeisiin rahoihin. Tämä asia ei ole mitenkään itsestäänselvää virtuaalitallien parissa.
Aionko sitten liittyä Welhon asiakkaaksi? No tuskin aion. Ensinnäkin tiedän sen jo etukäteen, että Ionicin tai GA:n kaltaiset tallit ovat taloudellisesti ajatellen katastrofeja. Hevosia on satoja, tuloja ei mistään. Ja sitä paitsi minullahan on virtuaalisesti miljoonia tienaava mies ja Sirpa puolestaan on virtuaalisesti perinyt rahaa ja maata, niin että sillä me hoidamme kaikki kyselyt talliemme kannattavuudesta. Ja toinen syy on se, että raha-asioiden, osakkeiden, luottojen ja lainojen kanssa saa painia ihan tarpeeksi reaalielämässäkin, miksi sitten kiusata itseään vielä täälläkin? Onneksi kukaan ei ole Welhon asiakkaaksi pakottamassakaan.
torstaina, tammikuuta 17, 2008
Mietteitä NJ-tuomarikoulutuksesta
Kuten paljastin jo 12.12.07, hakeuduin sitten NJ:n tuomarikoulutukseen. Koulutus on nyt edennyt johonkin koevaiheeseen, en ole pysynyt laskuissa mukana miten moneen eri osioon olen jo lähettänyt vastaukset. Mutta tämä uusin on jo huomattavasti hankalampi, kyllä minä noista rakennearvosteluista selviän, mutta nyt täytyy sitten alkaa laskea jaettavia LKV-sijoja, BIS-palkintoja ja muuta yhtä penseätä. En kyllä haluaisi tässä vaiheessa luovuttaa, mutta minua alkaa nyppiä nuo irtosertit ja MVA-sertit ja miten monta niitä voi jakaa ja miten paljon pitää olla osallistujia ja rotuja ja mitä jos joku BIS-hevonen saakin irtosertin jne jne jne. Aaargh! Menee hermo!!
Minua kyllä kovasti epäilyttää tuo NJ-tuomarin työ. En epäile sitä, ettenkö osaisi rakennetta arvostella ainakin jollain tasolla, mutta jospa olenkin liian ankara? Jos jaan liian vähän sertejä, KUMA- ja JS-merkintöjä? Jos olen liian kriittinen sertien kanssa? Jos minun ja muiden tuomareiden näkemykset eivät aina kohtaa?
Tai jos en huomaa esim. varsaluokissa katsoa ikääntymistä ja sitä että se on kunnossa ja merkitty oikein? En ole omissa näyttelyissäni koskaan noita ikääntymisasioita jaksanut seurata, jos joku ilmoittaa hevosensa varsaluokkaan, en sitä sen tarkemmin syynää läpi vaan luotan että kyllä omistaja tietää minkä ikäinen hänen hevosensa on.
Saako NJ-tuomari huomautella liian isoista kuvista? Saanko hylätä hevosen, jos sen "hieno" kuvagalleria on kyhätty kokoon Java Scriptillä eikä se toimi minun selaimellani? Saanko hylätä jos sivut ovat ruuhkassa vai pitääkö minun jättää arvostelu kesken ja kokeilla myöhemmin (jolloin minulla ei tietenkään ole aikaa)?
Joojoo, kannattaisi kysyä varmaankin ylläpitäjältä näitä. Tai sitten suosiolla irtisanoutua koko hommasta. No, ei ehkä.
Minua kyllä kovasti epäilyttää tuo NJ-tuomarin työ. En epäile sitä, ettenkö osaisi rakennetta arvostella ainakin jollain tasolla, mutta jospa olenkin liian ankara? Jos jaan liian vähän sertejä, KUMA- ja JS-merkintöjä? Jos olen liian kriittinen sertien kanssa? Jos minun ja muiden tuomareiden näkemykset eivät aina kohtaa?
Tai jos en huomaa esim. varsaluokissa katsoa ikääntymistä ja sitä että se on kunnossa ja merkitty oikein? En ole omissa näyttelyissäni koskaan noita ikääntymisasioita jaksanut seurata, jos joku ilmoittaa hevosensa varsaluokkaan, en sitä sen tarkemmin syynää läpi vaan luotan että kyllä omistaja tietää minkä ikäinen hänen hevosensa on.
Saako NJ-tuomari huomautella liian isoista kuvista? Saanko hylätä hevosen, jos sen "hieno" kuvagalleria on kyhätty kokoon Java Scriptillä eikä se toimi minun selaimellani? Saanko hylätä jos sivut ovat ruuhkassa vai pitääkö minun jättää arvostelu kesken ja kokeilla myöhemmin (jolloin minulla ei tietenkään ole aikaa)?
Joojoo, kannattaisi kysyä varmaankin ylläpitäjältä näitä. Tai sitten suosiolla irtisanoutua koko hommasta. No, ei ehkä.
perjantaina, tammikuuta 04, 2008
Vaikea sana
Enpä olisi tallin nimeä valitessani voinut kuvitella, että se onkin varsin vaikea! Aivan totta. Gin on aika selvä kaikille, vaikka joskus törmää hevosten nimien kohdalla siihen, että kasvattajaliite Gin on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla, GIN Mihail tms. No, se ei ole ongelma, mutta loppuosa on. LJ:n kalenteriin korjailtiin ihan oma-aloitteisesti tallin nimeksi Gin Akhaltek. Ht.netissä on vilahdellut ainakin Ahaltekk, joskus tuli vastaan myös sellaiset versiot kuin Achaltek, ahal-tekke ja ahaltekke.
Olen VATYn infosivulla ottanut kantaa tuohon nimiasiaan, mutta kerrattakoon se nyt vielä. Ahaltek, ahaltekinhevonen, akhal-tekke, achal-tekiner, kaikki nämä ja muutkin muodot ovat ihan luvallisia niin kauan kuin rodun siitä tunnistaa, mutta kun suomalaisia ollaan ja suomea kirjoitetaan, ahaltek olisi ehkä se suositeltavin sitten kuitenkin. Syy on selitettykin tuonna VATYn sivulla, kun rodun nimi translitteroidaan kyrillisistä aakkosista Suomen virallisen translitteraation mukaan, tulos on ahaltekinskaja. Jos käytetään jonkin muun kielen translitteraatiota (translitteraatiot vaihtelevat jonkin verran eri kielialueiden välillä), saatetaan saada akhaltekinskaja, achaltecinskaja tai jotain muuta, josta sitten nuo muut muunnokset. Mutta Suomessa suomalaisittain.
Totta on myös se, että minä itse ja myös Hevosmaailma.net käytti pitkän aikaa muotoa akhal-tekke, joka vakiintui käyttöön aika laajalti ja sitä näkee edelleen kaikkein eniten. Se on ihan hyväksyttävää sekin ja sieltä juontaa tietysti minunkin käyttämä rodun lempinimi tekke. Itse asiassa se oli alunperin nimenomaan Hevosmaailma.net, jonka omistaja teki periaatepäätöksen nimen muuttamisesta ja minä seurasin virtuaalimaailmassa perässä.
Mutta käytti kukin rodusta mitä nimeä tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että minun tallini nimi on Gin Ahaltek. Eihän kukaan väännä "Ironwood Warmbloods"-nimisestä tallista "Ironwoodin puoliveriset", vaikka miten olisi sitä mieltä että puoliverinen on paljon parempi nimitys Suomessa kuin warmblood.
Olen VATYn infosivulla ottanut kantaa tuohon nimiasiaan, mutta kerrattakoon se nyt vielä. Ahaltek, ahaltekinhevonen, akhal-tekke, achal-tekiner, kaikki nämä ja muutkin muodot ovat ihan luvallisia niin kauan kuin rodun siitä tunnistaa, mutta kun suomalaisia ollaan ja suomea kirjoitetaan, ahaltek olisi ehkä se suositeltavin sitten kuitenkin. Syy on selitettykin tuonna VATYn sivulla, kun rodun nimi translitteroidaan kyrillisistä aakkosista Suomen virallisen translitteraation mukaan, tulos on ahaltekinskaja. Jos käytetään jonkin muun kielen translitteraatiota (translitteraatiot vaihtelevat jonkin verran eri kielialueiden välillä), saatetaan saada akhaltekinskaja, achaltecinskaja tai jotain muuta, josta sitten nuo muut muunnokset. Mutta Suomessa suomalaisittain.
Totta on myös se, että minä itse ja myös Hevosmaailma.net käytti pitkän aikaa muotoa akhal-tekke, joka vakiintui käyttöön aika laajalti ja sitä näkee edelleen kaikkein eniten. Se on ihan hyväksyttävää sekin ja sieltä juontaa tietysti minunkin käyttämä rodun lempinimi tekke. Itse asiassa se oli alunperin nimenomaan Hevosmaailma.net, jonka omistaja teki periaatepäätöksen nimen muuttamisesta ja minä seurasin virtuaalimaailmassa perässä.
Mutta käytti kukin rodusta mitä nimeä tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että minun tallini nimi on Gin Ahaltek. Eihän kukaan väännä "Ironwood Warmbloods"-nimisestä tallista "Ironwoodin puoliveriset", vaikka miten olisi sitä mieltä että puoliverinen on paljon parempi nimitys Suomessa kuin warmblood.
sunnuntai, joulukuuta 23, 2007
Uusvanhoja tammoja
Koska tämä on virtuaalimaailmaa ja täällä voi tosiasioita hieman venytellä, päätin minäkin tarttua toimeen ja hommata takaisin muutaman vanhan kasvattini, jotka uusi omistaja on unohtanut vuosia sitten.
Toinen uudelleen henkiinherätetyistä on tamma Gin Zenya, arvokastakin arvokkaampi tamma emänsä Capoiera Zavannahin tammalinjan ainoana jatkajana. Aiemminhan minä julistin CZ:n linjan kuolleeksi, mutta herätin sen nyt henkiin! Ja kun Zenyan isäkin on vanha lemmikkini, huippusukuinen Abracadabra K, niin ihan unelmatamma tämä on.
Toinen puolestaan on Gin Neala, jonka emälinja ei ole kuolemanvaarassa, Nobjalewiasta löytyy San Elysen kautta jatkuva linja, mutta nyt sain toisenkin linjan, Nealan emän puoli tulee MH Northern Lightin kautta Nobjalewiasta.
Nämä tammat ovat kotoisin jo aikoja sitten unohdetusta (muttei onneksi kadonneesta) Hopeajoesta, jonne myin joltisestikin tekkejä Marinean lopettaessa. Hopeajoessa olisi noiden lisäksi muutama muukin kiinnostava tamma, kuten vaikkapa Q' Capriolet ja HJS Zita. Caprioletin "uudelleenherättämiseen" saattaisin ehkä saada kasvattajalta luvan.
Toinen uudelleen henkiinherätetyistä on tamma Gin Zenya, arvokastakin arvokkaampi tamma emänsä Capoiera Zavannahin tammalinjan ainoana jatkajana. Aiemminhan minä julistin CZ:n linjan kuolleeksi, mutta herätin sen nyt henkiin! Ja kun Zenyan isäkin on vanha lemmikkini, huippusukuinen Abracadabra K, niin ihan unelmatamma tämä on.
Toinen puolestaan on Gin Neala, jonka emälinja ei ole kuolemanvaarassa, Nobjalewiasta löytyy San Elysen kautta jatkuva linja, mutta nyt sain toisenkin linjan, Nealan emän puoli tulee MH Northern Lightin kautta Nobjalewiasta.
Nämä tammat ovat kotoisin jo aikoja sitten unohdetusta (muttei onneksi kadonneesta) Hopeajoesta, jonne myin joltisestikin tekkejä Marinean lopettaessa. Hopeajoessa olisi noiden lisäksi muutama muukin kiinnostava tamma, kuten vaikkapa Q' Capriolet ja HJS Zita. Caprioletin "uudelleenherättämiseen" saattaisin ehkä saada kasvattajalta luvan.
sunnuntai, joulukuuta 09, 2007
Laukkatoiminta polkaistu alkuun
Edellisessä blogimerkinnässä mainitut laukkakisat 30.11. ja 7.12. on saatu vietyä kunnialla läpi (7.12. kisoista pitää vielä lähettää tulokset) ja kaksi uuttakin kisakutsua on rustailtu. Todella hienoa että kisoissa on riittänyt osallistujia,myös ahaltekejä vaikka lähdöt ovatkin avoimet kaikille ryhmän 4 roduille.
Suurin murheenkryynini, ori Akeem BRA voitti myös ensimmäisen kerran lähtönsä 7.12. ja siirtyi sitä mukaa allowance-tasolle. Akeem on ollut ensimmäinen varsinainen laukkatekke, jolla on kisattu heti 3-vuotiaasta alkaen ja sen uran alku on ollut todella huono: häntäpään sijoja vain, rahasijojakin vain nuukanlaisesti. Mutta nyt tosiaan tuli voitto ja toivon, että jatkossa ori päjää paremmin. Rehellisesti sanoen noin huonosti uransa aloittanut hevonen olisi reaalimaailmassa jo nakattu kuoppaan tai ainakin ruunattu... Mutta ehkä se vain on ollut hitaasti kehittyvä ja nyt vasta 5-vuotiaana alkaa olla kypsä kilpailemaan.
LJ-yllätysmenestyjäni Gin Olaf ei harmittavasti päässyt lopettamaan uraansa voittoon vaan sai tyytyä viimeiseen sijaan viimeisessä startissaan 7.12. Ei se mitään, Olafin statistiikat ovat silti vakuuttavat: 7 startti, aina vähintään 4:n parhaan joukossa ja aina tuonut rahaa kotiin, voittosumma 151 tuhatta virtuaalieuroa. Tätä kelpaa käyttää laukkahevosten jalostukseen!
Eläkkeelle siirtyivät myös tamma Gin Kimberley ja ori Gin Onegin.
Ja loppuun vielä muuta asiaa: Yélnan NJ-näyttelyistä on tulokset tulleet. Upea Donau BHE pokkasi BIS1-sijan. Sama ori (tai siis varsa vielä) oli nimittäin näyttelyn paras järjestämissäni VATY:n mätsäreissäkin.
Tekkeihmisten kannattaa huomioida 18.12. pidettävät NJ-näyttelyt Susilaaksossa, siellä on luokkia tekeille.
NJ myös on julkaissut uuden tuomarikokeen, joka tällä kertaa näyttää siltä että pahus kun tekisi mieli osallistua... Argh, estäkää minua!
Suurin murheenkryynini, ori Akeem BRA voitti myös ensimmäisen kerran lähtönsä 7.12. ja siirtyi sitä mukaa allowance-tasolle. Akeem on ollut ensimmäinen varsinainen laukkatekke, jolla on kisattu heti 3-vuotiaasta alkaen ja sen uran alku on ollut todella huono: häntäpään sijoja vain, rahasijojakin vain nuukanlaisesti. Mutta nyt tosiaan tuli voitto ja toivon, että jatkossa ori päjää paremmin. Rehellisesti sanoen noin huonosti uransa aloittanut hevonen olisi reaalimaailmassa jo nakattu kuoppaan tai ainakin ruunattu... Mutta ehkä se vain on ollut hitaasti kehittyvä ja nyt vasta 5-vuotiaana alkaa olla kypsä kilpailemaan.
LJ-yllätysmenestyjäni Gin Olaf ei harmittavasti päässyt lopettamaan uraansa voittoon vaan sai tyytyä viimeiseen sijaan viimeisessä startissaan 7.12. Ei se mitään, Olafin statistiikat ovat silti vakuuttavat: 7 startti, aina vähintään 4:n parhaan joukossa ja aina tuonut rahaa kotiin, voittosumma 151 tuhatta virtuaalieuroa. Tätä kelpaa käyttää laukkahevosten jalostukseen!
Eläkkeelle siirtyivät myös tamma Gin Kimberley ja ori Gin Onegin.
Ja loppuun vielä muuta asiaa: Yélnan NJ-näyttelyistä on tulokset tulleet. Upea Donau BHE pokkasi BIS1-sijan. Sama ori (tai siis varsa vielä) oli nimittäin näyttelyn paras järjestämissäni VATY:n mätsäreissäkin.
Tekkeihmisten kannattaa huomioida 18.12. pidettävät NJ-näyttelyt Susilaaksossa, siellä on luokkia tekeille.
NJ myös on julkaissut uuden tuomarikokeen, joka tällä kertaa näyttää siltä että pahus kun tekisi mieli osallistua... Argh, estäkää minua!
tiistaina, marraskuuta 13, 2007
Älä ikinä käytä ulkopuolisia hevosia
Teinpäp tänään eräälle kasvatille sivut ja huomasin sen suvussa parikin ikävää seikkaa. Ensinnäkin varsan emänisä on vaihtanut omistajaa ja muuttanut värinsä kimosta ruunikoksi. "No hei, big deal?", te ajattelette. Tämän värinvaihtajaoriin varsa on kuitenkin kimo ja sen emä puolestaan ruunikko. Nyt siis kumpikin vanhemmista on ruunikko. Miten kaksi ruunikkoa voivat saada kimon varsan? Eivät mitenkään! Kaksi ruunikkoa ei kertakaikkiaan saa aikaan kimoa varsaa, ei ikinä.
En ole täällä blogissa ehtinyt vielä käsitellä tuota värijalostusta, mutta kuten kävijät varmaan ovat huomanneet, GA:ssa värit menevät tarkasti reaalimaailman mukaan. Ja reaalimaailmassa ei tapahdu ikinä, koskaan, missään tilanteessa sellaista, että ruunikoista vanhemmista syntyisi kimo varsa. Tosin reaalimaailmassa ei käy koskaan niinkään, että kimosta hevosesta tuleekin yhtäkkiä ruunikko...
Eli sääntö numero yksi: älä koskaan käytä ulkopuolisia oreja jalostuksessa, ne saattavat olla perinnöllisyyskuviot rikkovia värinvaihtajia.
Sääntö numero kaksi: älä ikinä myy oria tai tammaa, joka on varsonut. Tai älä myy koskaan ketään.
Samaisen kasvatin esivanhemmista löytyy myös tuontitamma, joka päätyi ns. "kunnialliselle omistajalle" joten käytin sitä tammaa vuokra-aikana jalostukseen. Nyt huomasin, että tamman nimi ja suku on kopioitu reaalimaailman ahaltekeiltä. Ei tietenkään suoraan, suvun nimet on napsittu sieltä täältä reaalihevosten suvuista, mutta se on silti paha asia.
Virtuaalimaailma ja reaalimaailma ovat kaksi eri asiaa, jos ette ole vielä huomanneet. Hyviin virtuaalimaailman tapoihin kuuluu se, että oikeiden hevosten nimiä ei käytetä, jos siltä vain voi välttyä. Tässä tapauksesa hevosen keksijä on ihan tieten tahtoen kopioinut nimiä reaalihevosilta. Mikä tolkuton vatipää! Ei sitten keksi hevosia, jos ei ole omaa mielikuvitusta, prkl! Vai luuliko, ettei jää koskaan tuosta kiinni? Ja pyh, eivät ne reaalimaailman tekkepiirit niin laajat ole, ettenkö niitä paljon surffailleena tunnistaisi käytössä olevia nimiä?
Ei kai tässä auta muu kuin yrittää pidemmällä tähtäimellä juuria tuo värinvaihtajaori ja varastetulla nimellä ja suvulla liikkuva tamma kokonaan pois jalostuksesta. Se tietää hevosten kuolemaa...
En ole täällä blogissa ehtinyt vielä käsitellä tuota värijalostusta, mutta kuten kävijät varmaan ovat huomanneet, GA:ssa värit menevät tarkasti reaalimaailman mukaan. Ja reaalimaailmassa ei tapahdu ikinä, koskaan, missään tilanteessa sellaista, että ruunikoista vanhemmista syntyisi kimo varsa. Tosin reaalimaailmassa ei käy koskaan niinkään, että kimosta hevosesta tuleekin yhtäkkiä ruunikko...
Eli sääntö numero yksi: älä koskaan käytä ulkopuolisia oreja jalostuksessa, ne saattavat olla perinnöllisyyskuviot rikkovia värinvaihtajia.
Sääntö numero kaksi: älä ikinä myy oria tai tammaa, joka on varsonut. Tai älä myy koskaan ketään.
Samaisen kasvatin esivanhemmista löytyy myös tuontitamma, joka päätyi ns. "kunnialliselle omistajalle" joten käytin sitä tammaa vuokra-aikana jalostukseen. Nyt huomasin, että tamman nimi ja suku on kopioitu reaalimaailman ahaltekeiltä. Ei tietenkään suoraan, suvun nimet on napsittu sieltä täältä reaalihevosten suvuista, mutta se on silti paha asia.
Virtuaalimaailma ja reaalimaailma ovat kaksi eri asiaa, jos ette ole vielä huomanneet. Hyviin virtuaalimaailman tapoihin kuuluu se, että oikeiden hevosten nimiä ei käytetä, jos siltä vain voi välttyä. Tässä tapauksesa hevosen keksijä on ihan tieten tahtoen kopioinut nimiä reaalihevosilta. Mikä tolkuton vatipää! Ei sitten keksi hevosia, jos ei ole omaa mielikuvitusta, prkl! Vai luuliko, ettei jää koskaan tuosta kiinni? Ja pyh, eivät ne reaalimaailman tekkepiirit niin laajat ole, ettenkö niitä paljon surffailleena tunnistaisi käytössä olevia nimiä?
Ei kai tässä auta muu kuin yrittää pidemmällä tähtäimellä juuria tuo värinvaihtajaori ja varastetulla nimellä ja suvulla liikkuva tamma kokonaan pois jalostuksesta. Se tietää hevosten kuolemaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)