Olen aina mainostanut sitä, että meidän arabikanta Ionicissa on pääsääntöisesti omia sukulinjoja. Ja niinhän se onkin, muita kuin ionicilaisia on niin vähän suvuissa, että niistä voi tehdä yhteenvedon, josta ei tule romaanin pituista.
Tamma Saint Elizabeth (Pilgrim - Cleopatra) oli aivan ensimmäisiä Ioniciin ostettuja arabeja silloin tammikuussa 2004. Se on kantaemä Saint-tammalinjalle, joka tällä hetkellä on ihan hyvissä voimissa.
Toinen vastaava tamma on Celedith's Roshnara, joka tuli Ioniciin Marineasta (Elizabethkin on saattanut olla Marineassa alunperin) ja oli ihan ensimmäisiä hevosia oikeastaan koko Ionicissa. Sen tammalinja (Roshnara) on edelleen hengissä ja voi kohtuullisen hyvin. Se on hieman kärsinyt siitä, että kaikki Roshnara-hevoset alkavat olla 8 vuoden jalostuksen jälkeen tuhottoman pitkäsukuisia.
Ori MVS Billy The Kid on Marinean kasvatti, joten ei voida oikeastaan sanoa, että se olisi erityisen vierasta verta. Billyn emä oli Marineaan keksitty suvuton tamma, isä taas suvullinen Goldenhoofin kasvatti ja sen isä puolestaan oli Wall's Rashall, joka muistaakseni oli vuosina 2002-03 jonkinlainen "nimi" arabimaailmassa. Billystä ei kuitenkaan jäänyt kovin montaa arabivarsaa Ioniciin ja suoraa orilinjaa ei lainkaan.
Ori HB Calimeirioun tuli meille myös varsin varhaisessa vaiheessa, loppuvuodesta 2004. Ei sitäkään kovin paljon jalostuksessa käytetty, mutta siitä jäi kuitenkiin suora orilinja, joka jatkuu vieläkin pitkäsukuisten arabien kautta.
Pidemmissä suvuissa esiintyy jonkin verran seuraavia vieraita oreja:
- Kees Nelis
- Starline Enzo
- Enedfala's Elixir (Enedfala's Eretildo - Ezmeralda)
- Psyche Afire
- Rikky Rikkardo
- Picazo
Näistä kaksi ensinmainittua olivat aikanaan jonkinlaisia huippuoreja ja osin sen takia valitsin ne astumaan muutamia meidän tammoja. Jossain määrin myös Enedfala's Elixiriä voisi pitää jonkinlaisena suosikkioriina ja meneehän sen isälinja Olympos Campiglioniin.
Psyche Afire oli suvuton ori, josta on meille jäänyt orilinja elämään sen yhden orivarsan kautta. Se astui meillä myös yhden pintabian-tamman.
Farr Arabiansin Rikky Rikkardo puolestaan oli ja on kyllä edelleen suosikkini, pienehkö ja tosi upea venäjänarabiori. Rikky ei kai koskaan astunut muita tammoja kuin Amab Sharionin, mutta varsa Abia Ion jälkeläisineen ovat paljon käytettyjä jalostuksessa. Lisäksi talliin on kerääntynyt muutamia muita hevosia, joiden suvussa on Rikky.
Picazokin on Farrin oreja ja astui aikoinaan kaksi tammaa, komea tapaus sekin on, muttei mielestäni yhtä komea kuin Rikky.
Farrilta käytettiin myös ainakin Farr Dammaria (Dassais - Mojave Queen).
Ori Afzal Nonstop oli vuonna 2006 Nonstopista ostettu suvuton arabiori, joka ei jättänyt kuin yhden arabivarsan. Se kuitenkin jätti neljä varsaa ja näistä jokaisella on monia varsoja, niin että Afzal esiintyy suvuissa kokolailla tiuhaan.
Laukkaori SA Zahir Shahab (Sirius Psyco - Zaafinah) ostettiin meille laukkahevoseksi, muttei sen laukkaura mikään järjettömän loistava ole. Jalostuksessa sitä kuitenkin käytettiin paljon, koska se on täysin erisukuinen meidän tammoihin nähden ja tällä hetkellä meillä onkin aika paljon hevosia, joiden suvussa Zahir esiintyy. Arvokkaana pidetty nimi meillä.
Tamma Dahabu Henryka (Hogwart's Balrog - Elgwir Hainriel) perusti kohtuullisen laajan Haday-tammalinjan, josta on tullut muutama huippulaukkahevonen. Sen emänisä on Rikky Rikkardo.
Tamma Caifa Astartesta (Morpheus - Thee Amilana) kirjoitin vuonna 2008, se oli juuri se tamma, joka oli myyty kahteen paikkaan, meille ja muualle. Luovuimme siitä, mutta pidimme siitä syntyneen orivarsan Astar Hafizin. Mikään älyttömän yleinen ei Caifa Astarte meidän hevosten suvuissa ole.
Vuonna 2009 iso lauma Rajabin arabioreja astui meillä tammoja ja kasvattien suvuissa näkyykin näitä aika paljon. Inhottavan asiasta tekee se, että Rajab katosi kokonaan hevosineen myöhemmin, edes Waybackmachinella ei löydä juuri mitään. Omat domainit ovat saatanasta, se on todettu jo aikoja sitten. Varsinkin silloin kun ne irtisanotaan. Käytettyjä oreja olivat ainakin seuraavat:
- Rajab Derham (Dar el Salam - Bint Helwa)
- Dar El Salam
- Rabah al Rayad (Ibn al Riyah - Rasha Najla)
- El-Saraya Nino (Dashan Emir - Lafitia Shakira)
- Talal al Shahir (SFM Charitable Symphony - Dahabu Kitana)
- Jaguar's Olympos (Olympos Campiglion - Sunrise's Veronica)
Rifiuti Arabiansista meille ostettiin kolme hevosta vuonna 2009, oriit RIFA's Narcissus ja RIFA's Gbiawatt sekä tamma RIFA's Weintje Winona. Jostain kumman syystä näistä ainoastaan Narcissusta käytettiin sitten lopulta jalostuksessa paria varsaa enemmän, vaikka kaikki siitoshevosiksi hankittiinkin. Gbiawattilla ja Winonalla on vain kaksi varsaa kummallakin. Täytyykin pitää erityinen huoli siitä, että näillä teetetään tarpeeksi varsoja.
Ori Chaths al Nathifa oli todella paljon käytetty siitosori: pitkäsukuinen ja suku aivan vierasta meidän hevosiin nähden. Viisi Ioniciin jäänyttä puhdasta arabivarsaa on kohtuullinen määrä. Harmi kyllä, tämänkin vanhemmat ja osa muuta sukua teki katoamistempun latua.netin kadottua. Ei se silti vähennä oriin itsensä arvoa siitosoriina.
Tamma Takiyah Imara tuli meille Prestasta jo ihan varsana vuonna 2010, laukkahevosta siitä suunniteltiin, mutta sitten iski meidän vuoden 2011 lama. Laukkaura jäi, mutta varsomaan se on tänä vuonna päässyt. Ekat varsat ovat päässeet kokeilemaan siipiään laukoissa, mitään ehdotonta huippuhevosta ei ole syntynyt, mutta onhan noita vielä tulossa. Voin jo luvata, että Imara tulee olemaan jatkossakin paljon nähty nimi meidän hevosten suvuissa.
Ori Ashraf al Najyasta tulikin puhuttua lokakuun kuukauden valintoja esitellessä, samoin tamma Karimah Sahar al Najyasta. Näiden lisäksi vastikään ostimme Najyasta myös pitkäsukuisen tamman Dheba a Najyan. Kaikki näistä ovat ihan vierassukuisia meidän hevosiin verrattuna, Dheban suvussa on jotain samoja nimiä kuin muilla, muttei ionicilaisia.
Elgwirin upea puolalaisori Elgwir Carnivorous astui meidän puolalaistamman ja tuloksena on puhdas puolalainen, jolla on liki neljä polvea sukua. Osa Carnin suvusta tulee käsittääkseni Yhdysvalloista ja on kadonnutkin osittain. Tällä hetkellä närästää pahasti myös white-isle.netin katoaminen.
Tämän vuoden alkupuolella meille tuli tamma Ghadah Hiyam LIA. Hiyamilla on pitkänpitkä ja vanha suku, osa nimistä on sellaisia, jotka esiintyvät muiden meidän vierassukuisten sukutauluissa, mutta ei tuota sukua voi moittia missään määrin.
Ravenwoodista on tullut meille viime aikoina parikin oria, kaksipolvinen, venäläinen laukkaori RW' Baruch ja pitkäsukuinen RW' Darius Phan. Dariusin emänemä on kyllä meidän oma kasvatti, mutta muuten sen suku on täynnä kaikenlaista jännittävää.
Tänä syksynä sovimme montakin astutusta Giwdeonin arabioreilla. Suurin osa näistä oreista on suvuttomia tai lyhytsukuisia. Kaikki varsat eivät ole vielä saaneet edes sivuja, mutta seuraavia oreja on käytetty:
- Abdul-Aziz
- Abdul-Nasir
- Ghadir al Baliyah
- Yaseen Nazmi
- Altaïr Ibn-La'Ahad
- Abu al Khayr
- Ghadir al Baliyah
- Badi al Din
- Alegre's Rashid
- Atrab Ibn Farid
–Gin
torstaina, joulukuuta 06, 2012
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2012
Joulukalenteri 5: Tallien nimistä
Joskus tulee eteen väite siitä, että jonkin tallin nimi on massanimi. Ajoittain on menossa ihan selkeitä nimimuoteja, ne alkavat yleensä jostain uudesta tallista, joka esitellään ja jonka nimestä moni tykkää. Sitten samantyyppisiä nimiä alkaa tipahdella sinne tänne useampiakin. Sitten nimityyppi on vähän aikaa "hirvee massanimi" ja menettää suosiotaan, tilalle tulee ehkä jokin toinen muotinimityyppi ja se alkuperäinen massanimi ei olekaan tallien lopettaessa ja unohtuessa enää massanimi lainkaan.
Yksi nimimuoti tulee väistämättä mieleen vuosien varrelta: -ton - päätteiset nimet. En tiedä mistä se alkoi, Rajaton aloitti toimintansa ilmeisesti jo vuonna 2005, liekö ollut ensimmäinen. Joka tapauksessa VRL:n tallirekisteristä löytyy helposti parikymmentä tallinnimeä, jotka ovat suomenkielisiä, -ton - päätteisiä: Ajaton, Rannaton, Luvaton, Kiistaton, Kulumaton, Huoleton, Koditon, Toivoton... Jossain vaiheessa muutamia vuosia sitten näitä nimiä putkahteli ht.netin esittelyihin kuin sieniä sateella, nykyään vähemmässä määrin (tai ainakin tällainen näppituntuma minulla on).
Luontoaiheiset nimet ovat aina muodissa ja toisaalta se on nimiryhmänä todella monipuolinen, ei voida sanoa, että kaikki luontonimet olisivat erityisesti massanimiä tai muuten vain tylsiä. Sopivilla hakusanoilla VRL:n tallirekisteristä löytyy loputtomasti erilaisia luontonimiä: Poutapilvi, Pilvihaka, Hakametsä, Metsähovi, Hovilehto, Lehtokorpi, Korpisuo, Suokukka, Kukkaislaakso, Tammilaakso, Tammilehto, Ruusulehto, Koivulehto, Koivuvaara, Lumivaara, Lehmusvaara, Varjovaara, Hallavaara, Hallanmaa, Halla-Aho ja niin edelleen. Kieltämättä riskinä näissä on se, että nimet eivät ole enää kovin yksilöllisiä ja niinollen mieleenpainuvia, mutta kauniita ne yleensä ovat. Ja toisaalta, jos talli toimii vuodesta toiseen samalla nimellä ja aktiivisesti, kyllä sen nimi mieleen jää vaikkei nimi olisikaan mikään persoonallisuuden huipentuma. Ei nimi tallia pahenna, jos ei talli nimeä.
Vaikka tiedänhän minä kyllä, miten vaikeata on miettiä nimeä uudelle tallille, jos ei ole mitään kristallinkirkasta visiosta siitä. Minulla on tällä hetkellä kolme tallinpuolikasta omistuksissani enkä ole keksinyt yhdenkään nimeä itse. Tai Ionicista en ole varma, en muista enää kumman aivoista se oli lähtöisin. Minulla on kyllä hatara muistikuva siitä, että Ionic-nimi olisi ollut vain äkkiä keksitty nonsense-otsikko eräässä ulkoasussa, joita S tuolloin väkerteli lähinnä huvikseen ja että se olisi lähtenyt siitä. Gin Ahaltek ei tietysti ole mikään mielikuvituksen riemuvoitto, mutta se oli S:n ehdotus ja S sen myös härkäpäisesti puski läpi, kun minä epäröin. Ja Pinkin syntysanat S lausui tässä blogissa vajaa neljä vuotta sitten. Niin että minulla ei ole mitään edellytyksiä arvostella kenenkään tallien nimiä.
–Gin
Yksi nimimuoti tulee väistämättä mieleen vuosien varrelta: -ton - päätteiset nimet. En tiedä mistä se alkoi, Rajaton aloitti toimintansa ilmeisesti jo vuonna 2005, liekö ollut ensimmäinen. Joka tapauksessa VRL:n tallirekisteristä löytyy helposti parikymmentä tallinnimeä, jotka ovat suomenkielisiä, -ton - päätteisiä: Ajaton, Rannaton, Luvaton, Kiistaton, Kulumaton, Huoleton, Koditon, Toivoton... Jossain vaiheessa muutamia vuosia sitten näitä nimiä putkahteli ht.netin esittelyihin kuin sieniä sateella, nykyään vähemmässä määrin (tai ainakin tällainen näppituntuma minulla on).
Luontoaiheiset nimet ovat aina muodissa ja toisaalta se on nimiryhmänä todella monipuolinen, ei voida sanoa, että kaikki luontonimet olisivat erityisesti massanimiä tai muuten vain tylsiä. Sopivilla hakusanoilla VRL:n tallirekisteristä löytyy loputtomasti erilaisia luontonimiä: Poutapilvi, Pilvihaka, Hakametsä, Metsähovi, Hovilehto, Lehtokorpi, Korpisuo, Suokukka, Kukkaislaakso, Tammilaakso, Tammilehto, Ruusulehto, Koivulehto, Koivuvaara, Lumivaara, Lehmusvaara, Varjovaara, Hallavaara, Hallanmaa, Halla-Aho ja niin edelleen. Kieltämättä riskinä näissä on se, että nimet eivät ole enää kovin yksilöllisiä ja niinollen mieleenpainuvia, mutta kauniita ne yleensä ovat. Ja toisaalta, jos talli toimii vuodesta toiseen samalla nimellä ja aktiivisesti, kyllä sen nimi mieleen jää vaikkei nimi olisikaan mikään persoonallisuuden huipentuma. Ei nimi tallia pahenna, jos ei talli nimeä.
Vaikka tiedänhän minä kyllä, miten vaikeata on miettiä nimeä uudelle tallille, jos ei ole mitään kristallinkirkasta visiosta siitä. Minulla on tällä hetkellä kolme tallinpuolikasta omistuksissani enkä ole keksinyt yhdenkään nimeä itse. Tai Ionicista en ole varma, en muista enää kumman aivoista se oli lähtöisin. Minulla on kyllä hatara muistikuva siitä, että Ionic-nimi olisi ollut vain äkkiä keksitty nonsense-otsikko eräässä ulkoasussa, joita S tuolloin väkerteli lähinnä huvikseen ja että se olisi lähtenyt siitä. Gin Ahaltek ei tietysti ole mikään mielikuvituksen riemuvoitto, mutta se oli S:n ehdotus ja S sen myös härkäpäisesti puski läpi, kun minä epäröin. Ja Pinkin syntysanat S lausui tässä blogissa vajaa neljä vuotta sitten. Niin että minulla ei ole mitään edellytyksiä arvostella kenenkään tallien nimiä.
–Gin
tiistaina, joulukuuta 04, 2012
Joulukalenteri 4: Hevoskirjahylly
Meillä harvoin mitään kuvia täällä blogissa on, joten laitetaan nyt sitten lähestyvän joulun kunniaksi tällainen pieni katsaus meikäläisen hevoskirjahyllyyn. Tuossa ei kuitenkaan ole vielä kaikki, pari kirjaa on päässyt livahtamaan jonnekin, mistä en niitä ole löytänyt. Avomies silmäilee kirjakokoelmaa välillä tuomitsevasti.
–S
maanantaina, joulukuuta 03, 2012
Joulukalenteri 3: Sukuselvityksen kirjoittaminen tyhjästä
Vajaa viikko takaperin oli ht.netissä keskustelunaloitus sukuselvityksistä ja siitä, että jos ostaa varsan joltain kasvattajalta ja kirjoittaa sille sukuselvityksen, saako ja voiko sukuselvitykseen keksiä omasta päästään tietoja hevosille, jotka eivät ole kirjoittajan omia.
Olin toden teolla pöyristynyt, kun muutama sanoi, että he surutta keksivät tietoja ja selvityksiä muiden omistamille hevosille, jos niiden sivuilla ei tietoja ole. Olen kaiketi hyväuskoinen hölmö, mutta minä ihan oikeasti kuvittelin ettei nyt kellekään tulisi tällainen tietojen väärentäminen ja suoranainen valehtelu edes mieleen. Ja syypää johtaa taas kilpailemiseen ja maineen tavoitteluun: sukuselvityksiä tarvitaan laatuarvosteluissa, joissa niistä saa lisää pisteitä. Laatuarvosteluissa pitäisi tuomareita pyytää tarkistamaan myös sukuselvitysten oikeellisuus. Kai nämä samat ihmiset keksivät laatiksiin menevien hevosten kisakalentereihin olemattomia kisoja ja sijoituksia, saahan niistäkin lisää pisteitä ja kun ei kerran tietojen väärentäminen näemmä ole lainkaan paheksuttu asia...
Meidän kasvatit ovat yleensä niitä painajaisia, kun ei meidän hevosilla ole luonnekuvauksia, kisakalentereita eikä suvun evm-hevosista ole kirjoitettu sanaakaan. Silti me emme halua, että meidän hevosista tai niiden suvuista valehdellaan. Jos siis ostat meiltä kasvatin ja haluat kirjoittaa sille sukuselvityksen, niin kyllä meitä voi pyytää raapustelemaan jotain sukuselvitystä ja luonteenpoikasta vanhemmille ja muulle suvulle. Kirjoitamme niitä pyydettäessä ja ymmärrämme kyllä, että jotkut haluavat kirjoittaa sukuselvityksiä ihan vaikka vain kirjoittamisen ilosta ja tällöin on kiva, jos vanhempien sivuilta löytyy jotakin tarttumapintaa.
Mutta, kuten kirjoitin viestiketjuun, vähäisistäkin tiedoista saa irti jotain kirjoitettavaa, jos vain viitsii. Minä olen YLA-tuomarina lukenut kasoittain sukuselvityksiä ja ei niiden tarvitse niin erityisen ihmeellisiä olla (en tosin tiedä, mitä vaaditaan laatuarvosteluissa).
Kirjoitan tähän esimerkin. Kuvitellaan, että minun pitää kirjoittaa sukuselvitys varsalle (olkoon Esimerkki Ion), jonka isä on meidän walker-ori Who's Affected Ion. Ensisilmäyksellä tehtävä on toivoton, oriista ei ole kerrottu mitään ja sen sukukin on pääasiassa meidän hevosia eli niitä, joiden tiedot ovat yhtä heppoiset. Katsotaan silti, mitä saan aikaiseksi (kommentit suluissa kursiivilla):
Jos sukuselvityksen hyvyyttä mitataan pituudella, niin tämä on mielestäni jo kohtuullinen. Enkä ole kirjoittanut mitään, mikä olisi väärin tai mikä ei olisi pääteltävissä hevosten sivuilta.
–Gin
Olin toden teolla pöyristynyt, kun muutama sanoi, että he surutta keksivät tietoja ja selvityksiä muiden omistamille hevosille, jos niiden sivuilla ei tietoja ole. Olen kaiketi hyväuskoinen hölmö, mutta minä ihan oikeasti kuvittelin ettei nyt kellekään tulisi tällainen tietojen väärentäminen ja suoranainen valehtelu edes mieleen. Ja syypää johtaa taas kilpailemiseen ja maineen tavoitteluun: sukuselvityksiä tarvitaan laatuarvosteluissa, joissa niistä saa lisää pisteitä. Laatuarvosteluissa pitäisi tuomareita pyytää tarkistamaan myös sukuselvitysten oikeellisuus. Kai nämä samat ihmiset keksivät laatiksiin menevien hevosten kisakalentereihin olemattomia kisoja ja sijoituksia, saahan niistäkin lisää pisteitä ja kun ei kerran tietojen väärentäminen näemmä ole lainkaan paheksuttu asia...
Meidän kasvatit ovat yleensä niitä painajaisia, kun ei meidän hevosilla ole luonnekuvauksia, kisakalentereita eikä suvun evm-hevosista ole kirjoitettu sanaakaan. Silti me emme halua, että meidän hevosista tai niiden suvuista valehdellaan. Jos siis ostat meiltä kasvatin ja haluat kirjoittaa sille sukuselvityksen, niin kyllä meitä voi pyytää raapustelemaan jotain sukuselvitystä ja luonteenpoikasta vanhemmille ja muulle suvulle. Kirjoitamme niitä pyydettäessä ja ymmärrämme kyllä, että jotkut haluavat kirjoittaa sukuselvityksiä ihan vaikka vain kirjoittamisen ilosta ja tällöin on kiva, jos vanhempien sivuilta löytyy jotakin tarttumapintaa.
Mutta, kuten kirjoitin viestiketjuun, vähäisistäkin tiedoista saa irti jotain kirjoitettavaa, jos vain viitsii. Minä olen YLA-tuomarina lukenut kasoittain sukuselvityksiä ja ei niiden tarvitse niin erityisen ihmeellisiä olla (en tosin tiedä, mitä vaaditaan laatuarvosteluissa).
Kirjoitan tähän esimerkin. Kuvitellaan, että minun pitää kirjoittaa sukuselvitys varsalle (olkoon Esimerkki Ion), jonka isä on meidän walker-ori Who's Affected Ion. Ensisilmäyksellä tehtävä on toivoton, oriista ei ole kerrottu mitään ja sen sukukin on pääasiassa meidän hevosia eli niitä, joiden tiedot ovat yhtä heppoiset. Katsotaan silti, mitä saan aikaiseksi (kommentit suluissa kursiivilla):
Esimerkki Ionin isä on Ionicin omistama ja kasvattama Who's Affected Ion. Se on 153-senttinen voikko sabino. Sillä ei olla kilpailtu missään lajissa, vaikka sen askellajit ovat suht hyvälaatuiset (tämä voidaan päätellä kuvasta). Rakenteeltaan se ei ole erityisen loistava, runko on hyvä, mutta kaula on lyhyenlainen ja paksu. Rotuleima oriilla on kyllä hyvä.
Isänisä Affect Ion on sabino myös, mutta rautias. Se on kilpaillut jonkin verran askellajikisoissa, muttei ole pärjännyt kovinkaan kummoisesti. Luonteeltaan se on järkähtämättömän rauhallinen, jopa laiska. Rakenteeltaan sekin on hieman vaatimaton (jokaisen hevosenomistajan on kestettävä se, että joku sanoo hevosta huonorakenteiseksi jos se sitä on).
Affect Ionin isässä Freedom Ionissa sen sijaan ei ole mitään vaatimatonta, se on todella näyttävä, rotutyypillinen ori. Sekin on rautias sabino ja kilpaili ARJ-kisoissa sijoittuen joitain kertoja.
Freedom Ionin isä on suvuton Free Roads Ahead, komea ja näyttävä mustanpäistärikkö, mutta kovin kevyt rakenteeltaan. Se kilpaili vähän ARJ:ssä, mutta mikään ehdoton huippu se ei ollut, sijoituksia on aika vähän.
Freedom Ionin emä Meek's Lady Viola on melko vaatimattoman näköinen tamma, mutta rotevampi kuin Free Roads Ahead. Sen liikkeet ovat varsin laadukkaat vaikkeivät kovin näyttävät ja se näyttää periyttäneen niitä varsoilleen ainakin jossain määrin.
Affect Ionin emä on rautias tobiano-tamma Alert BRN. Se on kuuluisan Branwenin kasvatteja, Ionicissa se on toiminut siitostammana. Jos sillä on kisatuloksia, ne ovat kadonneet jossain vaiheessa (tämä on sellaista tietoa, jonka vain omistaja voi tietää, muut voivat vain arvailla). Se on kuitenkin monipuolinen hevonen, joka on opetettu westerniin ja myös hyppäämään.
Alertin isä on Actually Oval, joka on valitettavasti kadonnut virtuaalimaailmasta. Se kuitenkin oli Branwenin jalostusoreja ja sitä käytettiin siitoksessa melko paljon. VRL:n rekisterissä sillä on 5 varsaa. Se on myös esikantakirjattu ja sai YLA3-palkinnon
Saman kohtalon on kokenut myös Alertin emä Anxiety X, se löytyy nykyisin VRL:n rekisteristä. Se oli Branwenissa vaikuttanut siitostamma, jolla on 5 rekisteröityä varsaa. Myös Anxiety X on esikantakirjattu.
Who's Affected Ionin emä on cremello Who's Gambling Ion, joka kilpaili jonkin verran ARJ:ssä, sijoittui joitain kertoja ja jopa voitti muutamia luokkia (tulokset ovat nähtävillä linkkien takana, vaikkei niitä ole kirjattu sivuille). Rakenteeltaan ja tyypiltään se on varsin asiallinen tamma.
Who's Gambling Ionin isä on Who's The Man GA, suvuton ori, joka tuotiin Ioniciin pääasiassa jalostusoriiksi, mutta se on myös kilpaillut aika paljon ARJ:ssä (jokainen vähänkään tarkemmin Ioniciin perehtynyt ihminen tietää, että kaikki hevoset keksitään, ostetaan tai kasvatetaan pääasiassa jalostushevosiksi). Sen kisastatistiikka on 50: 1-4-7-1. Lisäksi se on hyväluonteinen, hyvärakenteinen ja kaikinpuolin mallikelpoinen tennesseenwalker. Se on myös jättänyt useita hyvärakenteisia varsoja.
Who's Gambling Ionin emä Roulette BRN on myös Branwenin kasvatteja, joka tuli Ioniciin vasta myöhemmällä iällä (pääteltävissä siitä, että on syntynyt 26.6.2007 ja sivut tehty 24.11.2008, näkyy sivun alareunassa) siitostammaksi. Se oli itse rakenteeltaan kohtuullisen hyvä ja molemmat sen varsoista ovat myös hyvärakenteisia hevosia ja rotuleimat ovat hyvät.
Rouletten isä on Gurmudgeon Guerrero, suht hyväluonteinen, mutta vilkas ori. Sillä on 16 ARJ-sijoitusta, mutta tiettävästi vain kaksi varsaa.
Rouletten emä Milana on rakenteeltaan varsin hyvä tamma ja myös se on sijoittunut ARJ:ssä, sijoituksia on 11. Roulette on tiettävästi sen ainoa varsa.
Jos sukuselvityksen hyvyyttä mitataan pituudella, niin tämä on mielestäni jo kohtuullinen. Enkä ole kirjoittanut mitään, mikä olisi väärin tai mikä ei olisi pääteltävissä hevosten sivuilta.
–Gin
sunnuntaina, joulukuuta 02, 2012
Joulukalenteri 2: Norjanpuoliverinen
Tutkin vastikään FWB:n jalostuksessa sallittujen ulkomaisten kantakirjojen listaa ja törmäsin siinä kantakirjaan nimeltä Norwegian Warmblood Association, joka siis kantakirjaa norjanpuoliveristä (NWB). Onhan toki tunnettua, että lähestulkoon jokaisessa Euroopan maassa on oma puoliverikantakirjansa, mutta norjalainen on kyllä sieltä tuntemattomimmasta päästä.
Eipä silti, NWB (tai NV norjalaisena lyhenteenä) on ihan tavallinen puoliverinen. Rotumääritelmässä puhutaan jalosta, sopusuhtaisesta, isokokoisesta hevosesta, jolla on moitteeton ratsun rakenne, virheettömät jalka-asennot ja hyvät liikkeet. Ideaalinen säkäkorkeus on 160-170 senttiä. Ei siis todellakaan mitään poikkeavaa.
En löytänyt mistään listaa NWB:n jalostuksessa sallituista kantakirjoista, mutta kuten muillakin, muita puoliverisiä saa jalostuksessa käyttää. Tänä vuonna käytössä olevat oriit ovat suurelta osin holsteineja, mutta jonkin verran on myös Norjassa syntyneitä oreja ja tietenkin tanskalaisia. Niiden lisäksi listalta löytyy muita tuttuja rotuja: SWB, hannover, oldenburg, westfalen, täysiverinen ja niin edelleen.
Jos katsotaan NWB:n jalostukseen hyväksyttyjä oreja vuodesta 1974 lähtien (lähde), on iso osa niistä tanskalaista syntyperää, tanskalaisia on ollut aina tarjolla reilusti. 70-80-luvuilla myös ruotsalaisia oli melko paljon, mutta niiden määrä on vähentynyt orien kantakirjauksissa myöhemmin. 90-luvun puolivälin jälkeen on kantakirjattu paljon saksalaisia oreja, sitä ennen ne olivat harvinaisempi näky. Ja aina on ollut tarjolla myös kotimaassa syntyneitä oreja. Ensimmäinen lämminverisen ratsuhevosen jalostusyhdistys perustettiin Norjaan käsittääkseni 1901. Tietenkin myös täysiverisiä on ollut usein tarjolla.
Mitä NWB:llä sitten olisi annettavaa virtuaalimaailmaan? Rehellinen ollakseni, minusta aika vähän. Ei se todellakaan eroa millään tavoin vaikkapa FWB:stä tai hannoverista, samannäköinen hevonen samoihin käyttötarkoituksiin. Tietysti se sopisi FWB-jalostukseen ja NWB:n kautta voitaisiin FWB:hen saada kokonaan uusia linjoja, mutta toisaalta niitä saa käyttämällä muitakin pv-rotuja.
–S
Eipä silti, NWB (tai NV norjalaisena lyhenteenä) on ihan tavallinen puoliverinen. Rotumääritelmässä puhutaan jalosta, sopusuhtaisesta, isokokoisesta hevosesta, jolla on moitteeton ratsun rakenne, virheettömät jalka-asennot ja hyvät liikkeet. Ideaalinen säkäkorkeus on 160-170 senttiä. Ei siis todellakaan mitään poikkeavaa.
En löytänyt mistään listaa NWB:n jalostuksessa sallituista kantakirjoista, mutta kuten muillakin, muita puoliverisiä saa jalostuksessa käyttää. Tänä vuonna käytössä olevat oriit ovat suurelta osin holsteineja, mutta jonkin verran on myös Norjassa syntyneitä oreja ja tietenkin tanskalaisia. Niiden lisäksi listalta löytyy muita tuttuja rotuja: SWB, hannover, oldenburg, westfalen, täysiverinen ja niin edelleen.
Jos katsotaan NWB:n jalostukseen hyväksyttyjä oreja vuodesta 1974 lähtien (lähde), on iso osa niistä tanskalaista syntyperää, tanskalaisia on ollut aina tarjolla reilusti. 70-80-luvuilla myös ruotsalaisia oli melko paljon, mutta niiden määrä on vähentynyt orien kantakirjauksissa myöhemmin. 90-luvun puolivälin jälkeen on kantakirjattu paljon saksalaisia oreja, sitä ennen ne olivat harvinaisempi näky. Ja aina on ollut tarjolla myös kotimaassa syntyneitä oreja. Ensimmäinen lämminverisen ratsuhevosen jalostusyhdistys perustettiin Norjaan käsittääkseni 1901. Tietenkin myös täysiverisiä on ollut usein tarjolla.
Mitä NWB:llä sitten olisi annettavaa virtuaalimaailmaan? Rehellinen ollakseni, minusta aika vähän. Ei se todellakaan eroa millään tavoin vaikkapa FWB:stä tai hannoverista, samannäköinen hevonen samoihin käyttötarkoituksiin. Tietysti se sopisi FWB-jalostukseen ja NWB:n kautta voitaisiin FWB:hen saada kokonaan uusia linjoja, mutta toisaalta niitä saa käyttämällä muitakin pv-rotuja.
–S
lauantaina, joulukuuta 01, 2012
Joulukalenteri 1: Kuukauden valintojen esittelyt
Joulukuussa kuukauden valinnat ovat seuraavat:
- ori: Casino Shark Ion, tennesseenwalker
- tamma: Mozaika GA, venäjänratsuhevonen
- talli: Knoxdale Yankees
Casino Shark Ion on oikein tyypillinen ionicilainen tennesseenwalker: pitkä suku, vanhoja nimiä ja erikoisempi väri. Harvinainen samppanjaväri tulee isän puolelta ja sen periytymislinja on jotakuinkin täydellinen. Isä, isänisä ja isänisänisä ovat kaikki samppanjavärisiä, sitten tulee yksi mysteerisukupolvi, mutta iiiee. Petite Goddes on merkitty myös samppanjaväriseksi.
Iiie. MD Devil Dollin väri on vähän kyseenalainen, sivuillaan se on merkitty hiirakoksi, mikä on jotakuinkin mahdotonta, koska tiettävästi hallakkovärejä ei esiinny walkereilla lainkaan, tai jos esiintyykin, ne ovat tavattoman harvinaisia. Olen nähnyt kuvat hopeanruunikosta walkerista, mutten yhtään uskottavaa hallakkoväristä. Eikä MD Devil Dollin vanhemmista kumpikaan ole hallakkovärinen. Lisäksi kuvan hevonen on kokolailla varma mustanpäistärikkö, mutta koska vanhemmilta ei päistärikköäkään löydy, ei se oikeasti voisi olla päistärikkökään.
Siispä emme menetä yöuniamme, jos jotain kautta Belfalas Perpetual Yerningille on periytynyt samppanjaväri ja se periytyy oriista edelleen eteenpäin.
Muutenkin Casinon suku on oikein kiva, siellä on noita vanhoja nimiä (Belfalas, MD, myös vanhoja Ionicin jalostushevosia, mutta myös tuoreempaa verta. Emän puoli on tuota tuoreempaa, siellä on Tijuanan hevosia ja meiltä Who's the Man GA. Kaikenkaikkiaan siis hieno ori!
Mozaika GA on puolestaan ihan eri maata: juuri keksitty, tuontisukuinen venäläistamma. Heräsimme tässä syksyllä siihen, että meidän pikkuruinen vrh-lauma alkaa olla sukua keskenään, joten keksimme muutaman hevosen tilannetta auttamaan. Mozaika on yksi niistä ja sille on suunniteltu jo kolme varsaa. Isäoreista ensimmäinen on toinen samanlainen "suvullinen tuonti" ja kaksi muuta Ionicin vanhempia kasvatteja.
Kuukauden talli on Knoxdale Yankees, vaihteeksi todella vanha talli. Yankees-osio on eronnut emotallistaan 2010 ja emotalli on perustettu 2006. Yankees on keskittynyt kahteen amerikkalaiseen rotuun, morganiin ja kalliovuortenponiin ja onkin Ionicin kanssa ainoita pitkäaikaisia rmh-kasvattajia. Knoxissa on meidän kasvatteja ja meillä on heidän kasvatteja ja orejakin välillä käytetään ristiin. Meidän knoxilaisia ovat oriit Armageddon Knox ja Swag-In Knox ja tammat Chanel Cinco Knox ja Jackie'o Knox.
Knoxdale Yankees kuuluu todellakin niihin talleihin, joista pidän: harvinaiset, kiinnostavat rodut, pitkän linjan kasvattaja, ei mitään pingottamista kisaamisen ja laatuarvostelujen kanssa, mukavasti erikoisvärejä hevosilla ja niiden periytyminen on hanskassa. Mitäpä sitä muuta tallilta voi vaatia?
–Gin
- ori: Casino Shark Ion, tennesseenwalker
- tamma: Mozaika GA, venäjänratsuhevonen
- talli: Knoxdale Yankees
Casino Shark Ion on oikein tyypillinen ionicilainen tennesseenwalker: pitkä suku, vanhoja nimiä ja erikoisempi väri. Harvinainen samppanjaväri tulee isän puolelta ja sen periytymislinja on jotakuinkin täydellinen. Isä, isänisä ja isänisänisä ovat kaikki samppanjavärisiä, sitten tulee yksi mysteerisukupolvi, mutta iiiee. Petite Goddes on merkitty myös samppanjaväriseksi.
Iiie. MD Devil Dollin väri on vähän kyseenalainen, sivuillaan se on merkitty hiirakoksi, mikä on jotakuinkin mahdotonta, koska tiettävästi hallakkovärejä ei esiinny walkereilla lainkaan, tai jos esiintyykin, ne ovat tavattoman harvinaisia. Olen nähnyt kuvat hopeanruunikosta walkerista, mutten yhtään uskottavaa hallakkoväristä. Eikä MD Devil Dollin vanhemmista kumpikaan ole hallakkovärinen. Lisäksi kuvan hevonen on kokolailla varma mustanpäistärikkö, mutta koska vanhemmilta ei päistärikköäkään löydy, ei se oikeasti voisi olla päistärikkökään.
Siispä emme menetä yöuniamme, jos jotain kautta Belfalas Perpetual Yerningille on periytynyt samppanjaväri ja se periytyy oriista edelleen eteenpäin.
Muutenkin Casinon suku on oikein kiva, siellä on noita vanhoja nimiä (Belfalas, MD, myös vanhoja Ionicin jalostushevosia, mutta myös tuoreempaa verta. Emän puoli on tuota tuoreempaa, siellä on Tijuanan hevosia ja meiltä Who's the Man GA. Kaikenkaikkiaan siis hieno ori!
Mozaika GA on puolestaan ihan eri maata: juuri keksitty, tuontisukuinen venäläistamma. Heräsimme tässä syksyllä siihen, että meidän pikkuruinen vrh-lauma alkaa olla sukua keskenään, joten keksimme muutaman hevosen tilannetta auttamaan. Mozaika on yksi niistä ja sille on suunniteltu jo kolme varsaa. Isäoreista ensimmäinen on toinen samanlainen "suvullinen tuonti" ja kaksi muuta Ionicin vanhempia kasvatteja.
Kuukauden talli on Knoxdale Yankees, vaihteeksi todella vanha talli. Yankees-osio on eronnut emotallistaan 2010 ja emotalli on perustettu 2006. Yankees on keskittynyt kahteen amerikkalaiseen rotuun, morganiin ja kalliovuortenponiin ja onkin Ionicin kanssa ainoita pitkäaikaisia rmh-kasvattajia. Knoxissa on meidän kasvatteja ja meillä on heidän kasvatteja ja orejakin välillä käytetään ristiin. Meidän knoxilaisia ovat oriit Armageddon Knox ja Swag-In Knox ja tammat Chanel Cinco Knox ja Jackie'o Knox.
Knoxdale Yankees kuuluu todellakin niihin talleihin, joista pidän: harvinaiset, kiinnostavat rodut, pitkän linjan kasvattaja, ei mitään pingottamista kisaamisen ja laatuarvostelujen kanssa, mukavasti erikoisvärejä hevosilla ja niiden periytyminen on hanskassa. Mitäpä sitä muuta tallilta voi vaatia?
–Gin
maanantaina, marraskuuta 26, 2012
Loppuvuoden ja uuden vuoden lupaukset ja suunnitelmat
Viime vuonna emme tainneetkaan tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, joten tänä vuonna on sitten hyvä olla ajoissa lupauslistansa kanssa. Koska tätä vuotta on vielä joulukuu jäljellä, voisimme samalla kertaa luvata tehdä jotain asioita vuoden loppuun mennessä.
Ennen vuoden vaihdetta yritämme saada aikaiseksi seuraavia asioita:
- Teemme sivut kaikille tämän vuoden kasvateille, joilla on jokin vieras ori isänä, ja myös ilmoitamme oriiden omistajille varsoista.
- Saamme vuoden 2010 aikana syntyneille tekkevarsoille vihdoin ja viimein sivut tehtyä.
- Edistämme muita kasvattilistoja mahdollisimman paljon.
- Järjestämme Pinkissä vielä muutamat laukat lisääkin.
- Kilpailutamme laukkahevosia ja meidän kokonaista kolmea ravuria aktiivisesti.
- Suunnittelemme paljon hienoja kasvatteja ensi vuodelle. Ja ihan joka rodusta!
- Pidämme blogissa taas joulukalenterin.
Ensi vuoden tavoitteet:
- Hankimme (ostamme ja keksimme) lisää hienoja puoliverisiä ja kasvatamme niitä.
- Hankimme nyt vihdoin niitä kylmäverisiä: perchejä, poitouita, ehkä vladimireja, shirejä ja muita harvinaisempia.
- Jos työhevoskisoja löytyy, kilpailemme em. kylmäverisillä niissä kisoissa.
- Yritämme saada kaikkien vuonna 2012 syntyneiden (tai sitä vanhempien) kasvattien sivut valmiiksi toukokuuhun 2013 mennessä.
- Jatkamme laukka- ja ravihevosten kilpailutusta, mahdollisuuksien mukaan myös laukkojen järjestämistä.
- Yritämme seurailla harvinaisempien lajien (valjakko, western, matkaratsastus, ne työhevoskisat) kisakalentereita ja kilpailuttaa hevosia niissä, toki varsin rennolla otteella.
- Päätämme vihdoin mitä teemme irkkukasvatukselle.
- Yritämme vähän vähentää meiltä löytyviä rotuja: poistolistalla ovat ainakin donit, kladrubit, mangalargat, gaited baroquet, murget, bardianponit, kabardit, iomudit, aztecat... (tässä vaiheessa Gin kiljuu jo kiukkuisena).
- Kasvatamme lisää poneja: ylämaanponeja, welshejä, nyffejä, connemaroja, issikoitakin vähän ja russeja, ehkä polkaisemme käyntiin myös VRP-kasvatusta.
- Yritämme saada jotain tolkkua meidän tersk-, kalliovuortenponi- ja tekkelaumoihin: vanhoille varsoja ja kuoppaan, nuorille kuvia ja varsoja.
- Jokin ihan uusi rotu olisi kiva hankkia, viis siitä vaikka se jäisi vähän lyhytaikaisemmaksi projektiksi.
- Käytämme Pinkin vanhoja laukkureita enemmän ratsupuolen jalostukseen, erityisesti enkkuja, mutta myös muita.
- Kasvatamme RBSH:ita ja SGSH:ita.
- Paljon, paljon muitakin kasvatteja!
- Yritämme etsiä ja käyttää tammoillemme vieraita oreja.
- Ostamme hevosia rohkeammin, jos suinkin vain löytyy mieluisia.
- Emme unohda blogia ja muutenkin pidämme toiminnan samankaltaisena.
- Jos nyt vihdoin saisimme edes yhden itse piirretyn kuvan jollekin hevoselle?!
Mitähän sitä vielä keksisi? Onhan sitä kyllä tässäkin.
–S
*update*
- Tämän vuoden puolella pitää vielä saada tehtyä sivut kaikille ostetuille hevosille.
- Yritämme rekisteröidä VRL:ään mahdollisimman paljon hevosiamme.
- Jos VRL:ssä suinkin saadaan aikaiseksi se vanhojen hevosten lisäys, aion pyrkiä niihin hommiin ja olla mahdollisimman aktiivinen.
–Gin
Ennen vuoden vaihdetta yritämme saada aikaiseksi seuraavia asioita:
- Teemme sivut kaikille tämän vuoden kasvateille, joilla on jokin vieras ori isänä, ja myös ilmoitamme oriiden omistajille varsoista.
- Saamme vuoden 2010 aikana syntyneille tekkevarsoille vihdoin ja viimein sivut tehtyä.
- Edistämme muita kasvattilistoja mahdollisimman paljon.
- Järjestämme Pinkissä vielä muutamat laukat lisääkin.
- Kilpailutamme laukkahevosia ja meidän kokonaista kolmea ravuria aktiivisesti.
- Suunnittelemme paljon hienoja kasvatteja ensi vuodelle. Ja ihan joka rodusta!
- Pidämme blogissa taas joulukalenterin.
Ensi vuoden tavoitteet:
- Hankimme (ostamme ja keksimme) lisää hienoja puoliverisiä ja kasvatamme niitä.
- Hankimme nyt vihdoin niitä kylmäverisiä: perchejä, poitouita, ehkä vladimireja, shirejä ja muita harvinaisempia.
- Jos työhevoskisoja löytyy, kilpailemme em. kylmäverisillä niissä kisoissa.
- Yritämme saada kaikkien vuonna 2012 syntyneiden (tai sitä vanhempien) kasvattien sivut valmiiksi toukokuuhun 2013 mennessä.
- Jatkamme laukka- ja ravihevosten kilpailutusta, mahdollisuuksien mukaan myös laukkojen järjestämistä.
- Yritämme seurailla harvinaisempien lajien (valjakko, western, matkaratsastus, ne työhevoskisat) kisakalentereita ja kilpailuttaa hevosia niissä, toki varsin rennolla otteella.
- Päätämme vihdoin mitä teemme irkkukasvatukselle.
- Yritämme vähän vähentää meiltä löytyviä rotuja: poistolistalla ovat ainakin donit, kladrubit, mangalargat, gaited baroquet, murget, bardianponit, kabardit, iomudit, aztecat... (tässä vaiheessa Gin kiljuu jo kiukkuisena).
- Kasvatamme lisää poneja: ylämaanponeja, welshejä, nyffejä, connemaroja, issikoitakin vähän ja russeja, ehkä polkaisemme käyntiin myös VRP-kasvatusta.
- Yritämme saada jotain tolkkua meidän tersk-, kalliovuortenponi- ja tekkelaumoihin: vanhoille varsoja ja kuoppaan, nuorille kuvia ja varsoja.
- Jokin ihan uusi rotu olisi kiva hankkia, viis siitä vaikka se jäisi vähän lyhytaikaisemmaksi projektiksi.
- Käytämme Pinkin vanhoja laukkureita enemmän ratsupuolen jalostukseen, erityisesti enkkuja, mutta myös muita.
- Kasvatamme RBSH:ita ja SGSH:ita.
- Paljon, paljon muitakin kasvatteja!
- Yritämme etsiä ja käyttää tammoillemme vieraita oreja.
- Ostamme hevosia rohkeammin, jos suinkin vain löytyy mieluisia.
- Emme unohda blogia ja muutenkin pidämme toiminnan samankaltaisena.
- Jos nyt vihdoin saisimme edes yhden itse piirretyn kuvan jollekin hevoselle?!
Mitähän sitä vielä keksisi? Onhan sitä kyllä tässäkin.
–S
*update*
- Tämän vuoden puolella pitää vielä saada tehtyä sivut kaikille ostetuille hevosille.
- Yritämme rekisteröidä VRL:ään mahdollisimman paljon hevosiamme.
- Jos VRL:ssä suinkin saadaan aikaiseksi se vanhojen hevosten lisäys, aion pyrkiä niihin hommiin ja olla mahdollisimman aktiivinen.
–Gin
maanantaina, marraskuuta 19, 2012
Puoliveriuutisia
Nyt on pakko hehkuttaa! Vanhasukuisia FWB:itä koskevassa topikissa Kerppa tarjoili muille harrastajille Poem'sin vanhoja hevosia. Tällä hetkellä Kerppa kuulemma keskittyy ainoastaan morganeihin, morabeihin ja angloarabeihin Stableyardissa, muttei ole luojan kiitos hukannut vanhojen talliensa sivuja mihinkään.
No, minä tietysti hyökkäsin kimppuun kuin korppi haaskalle ja varasin siltä istumalta kymmenkunta Poem'sin puoliverisistä. Kerpalla on tallissaan kasoittain helmiä (lue: hevosia joiden suvuissa on Ionicin alkuaikojen trakehner- ja oldenburg-hevosia), joista yritin mahdollisimman nopeasti bongata ne kiinnostavimmat. Paitsi meidän jalostushevosia ja kasvatteja, suvuista löytyy todella paljon kaikkea muutakin vanhaa ja ennenkuulumatonta. Muutamalle on jo sivut saatu tehtyä, joskaan ei vielä nettiin asti ja sukuja selvitellessä olen törmännyt niin moneen entuudestaan tuntemattomaan nimeen ja kasvattajaan. Toisaalta enpä minä ole koskaan ollut mikään pv-ekspertti, tunnen vain ne tunnetuimmat nimet puoliverimaailmasta.
Tässä on muutama poiminta meidän saaliista:
- Nobliata de Poemé, trakehner-tamma, ei. on meidän tuontiori Zeroboik (jonka uusilla sivuilla on suvussa virhe: ii. ei ole Empala RUS vaan Erkan RUS, molemmat toki EVM-hevosia)
- Sioux de Poemé on myös trakehner, mutta ori. Isälinja tulee Zeroboikista, emänisä on Henry Ion (Hibernion - Petronija)
- Diablerie SIN, trakehner-tamma, isälinja menee Greymask's Masterworkin ja Kronprins Lunan kautta Oroaqiin, Akkord's Nabonen kasvattajatunnus on jo vanha ja tunnettu ja sen takaa löytyy Nadine Tanzer ja My Name Is Bond. Emänkin puolelta voi bongata erinnäisiä tuttuja nimiä: Star Theme's, Black River's ja Classic. Legenda!
- Ivera Polkan suvusta edellämainittuja nimiä löytyy vain lisää...
- Regina de Poemé on oldenburg-tamma, jonka isälinjasta löytyy meidän Götterdämmerung ja emänemän takaa sama ori toistamiseen sekä Sigfrieda II
- Poem's Shadowin isälinjasta löytyy SK Grand Duke ja MVS Lord Fenton! Eikä suvussa muutenkaan ole moittimista, loistava lisä meidän pv-laumaan
Ht.netissä tein myös vuoden parhaan ostoksen. Tai ehkä vuosikymmenen. Kiiwi myi FWB-varsoja ja meillähän on jatkuvasti tutka päällä, jos joku kauppaa kivasukuisia (ei tarkoita välttämättä vain vanhasukuisia) hevosia. Kasvattajatunnus oli Mean ja toisen varsan emä oli Virginia F. No arvaatte varmaan mitä tuli mieleen ensimmäiseksi nimiehdotukseksi. Jep, Mean Virginia. Se sopi myös kasvattajalle, vaikka alunperin Mean-liitteen oli tarkoitus olla jälkiliite. Se on kuitenkin kuulemma vielä hakusessa, että miten päin se nimeen liitetään ja niin sain Mean Virginia - nimisen varsan! Pienellä ei ole vielä kuvaa, koska minun nimikkohevoseni vaatii ihan erityisen kuvan itselleen. Se on vielä hakusessa.
Muutaman tuontihevosenkin pykäsimme tuossa joutessamme, sellaisista roduista, joita meillä ei vielä muuten olekaan tai ei ainakaan kovin montaa:
- Skeleton GA, kimo westfalen-ori
- Pia-Batalia GA, ruunikko brandenburg-tamma
- Utopie du Lanore, ruunikko selle francais - tamma
–Gin
No, minä tietysti hyökkäsin kimppuun kuin korppi haaskalle ja varasin siltä istumalta kymmenkunta Poem'sin puoliverisistä. Kerpalla on tallissaan kasoittain helmiä (lue: hevosia joiden suvuissa on Ionicin alkuaikojen trakehner- ja oldenburg-hevosia), joista yritin mahdollisimman nopeasti bongata ne kiinnostavimmat. Paitsi meidän jalostushevosia ja kasvatteja, suvuista löytyy todella paljon kaikkea muutakin vanhaa ja ennenkuulumatonta. Muutamalle on jo sivut saatu tehtyä, joskaan ei vielä nettiin asti ja sukuja selvitellessä olen törmännyt niin moneen entuudestaan tuntemattomaan nimeen ja kasvattajaan. Toisaalta enpä minä ole koskaan ollut mikään pv-ekspertti, tunnen vain ne tunnetuimmat nimet puoliverimaailmasta.
Tässä on muutama poiminta meidän saaliista:
- Nobliata de Poemé, trakehner-tamma, ei. on meidän tuontiori Zeroboik (jonka uusilla sivuilla on suvussa virhe: ii. ei ole Empala RUS vaan Erkan RUS, molemmat toki EVM-hevosia)
- Sioux de Poemé on myös trakehner, mutta ori. Isälinja tulee Zeroboikista, emänisä on Henry Ion (Hibernion - Petronija)
- Diablerie SIN, trakehner-tamma, isälinja menee Greymask's Masterworkin ja Kronprins Lunan kautta Oroaqiin, Akkord's Nabonen kasvattajatunnus on jo vanha ja tunnettu ja sen takaa löytyy Nadine Tanzer ja My Name Is Bond. Emänkin puolelta voi bongata erinnäisiä tuttuja nimiä: Star Theme's, Black River's ja Classic. Legenda!
- Ivera Polkan suvusta edellämainittuja nimiä löytyy vain lisää...
- Regina de Poemé on oldenburg-tamma, jonka isälinjasta löytyy meidän Götterdämmerung ja emänemän takaa sama ori toistamiseen sekä Sigfrieda II
- Poem's Shadowin isälinjasta löytyy SK Grand Duke ja MVS Lord Fenton! Eikä suvussa muutenkaan ole moittimista, loistava lisä meidän pv-laumaan
Ht.netissä tein myös vuoden parhaan ostoksen. Tai ehkä vuosikymmenen. Kiiwi myi FWB-varsoja ja meillähän on jatkuvasti tutka päällä, jos joku kauppaa kivasukuisia (ei tarkoita välttämättä vain vanhasukuisia) hevosia. Kasvattajatunnus oli Mean ja toisen varsan emä oli Virginia F. No arvaatte varmaan mitä tuli mieleen ensimmäiseksi nimiehdotukseksi. Jep, Mean Virginia. Se sopi myös kasvattajalle, vaikka alunperin Mean-liitteen oli tarkoitus olla jälkiliite. Se on kuitenkin kuulemma vielä hakusessa, että miten päin se nimeen liitetään ja niin sain Mean Virginia - nimisen varsan! Pienellä ei ole vielä kuvaa, koska minun nimikkohevoseni vaatii ihan erityisen kuvan itselleen. Se on vielä hakusessa.
Muutaman tuontihevosenkin pykäsimme tuossa joutessamme, sellaisista roduista, joita meillä ei vielä muuten olekaan tai ei ainakaan kovin montaa:
- Skeleton GA, kimo westfalen-ori
- Pia-Batalia GA, ruunikko brandenburg-tamma
- Utopie du Lanore, ruunikko selle francais - tamma
–Gin
maanantaina, marraskuuta 12, 2012
Laukkamarinaa
Niinpä niin, miksi me ylipäänsä puuhaamme laukkahevosten parissa, jos laukkamaailmasta on jatkuvasti valitettavaa... Voin kertoa, että vaikka paljon valitammekin, on laukkahevosten kanssa puuhaaminen silti sen verran kivaa, että jäämme siitä vielä plussan puolelle. Blogin lukijat joutuvat kuitenkin kärsimään märinästä.
Tällä kertaa valittamisen aiheena on allowance-lähtöjen vähäisyys. Ohimennen tästä olikin jo puhetta, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että suvuttomat tai huonosukuiset hevoset (siis ne jotka eivät pääse hyppäämään allowancen yli sukunsa avittamana) jämähtävät siihen allowanceen.
Maiden-lähtöjä on hyvin tarjolla, ainakin hiekkaradan 1200-2000 metrin matkoille ja vaikka osallistujia yleensä on melko paljon, on maidenista suht helppo päästä ylöspäin.
Sitten tulee totaalistoppi. Yksissä laukoissa voi olla helposti 4-5 maiden-lähtöä, mutta vain yksi allowance-lähtö! Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne Pinkissä, että maiden-hevosia on 32, allowance-hevosia 27 ja grade-tasoilla 11 hevosta. Suuresta hevosmäärästä ja ahkerasta kilpailutuksesta huolimatta siis vain 11 hevosta on päässyt allowancesta eteenpäin. Allowance-ryhmässä mätänee paljon hevosia, jotka eivät ole juosseet lokakuun puolen välin jälkeen, koska sopivia allowance-lähtöjä ei ole. Ei se paljon auta 2400 metrin nurmijuoksijaa vaikka olisi kymmenen 1600 metrin hiekkalähtöä tarjolla.
Tiedän, että tämä on periaatteessa realistista, eihän reaalimaailmassakaan kaikki hevoset suinkaan pääse sinne grade-tasoille, parhaat vain. Siis hyvä noin yleiseltä kantilta katsoen. Mutta jos katsoo asiaa yksityisen harrastajan kannalta, se on vähän tylsää. Allowance-hevosia olisi, mutta niitä ei voi kilpailuttaa kun ei ole lähtöjä. Grade-lähtöjä olisi, mutta niihin ei ole hevosia, koska ne eivät ole koskaan päässeet allowancesta ylitse. Maiden-lähdöissäkään ei oikein viitsi juoksuttaa hevosia, koska jos hevoset voittavat, niiden kilpailutus käytännössä loppuu allowance-lähtöjen vähyyteen ja jos ne eivät pärjää, niin huonojahan ne ovat. Pillit pussiin ja lappu luukulle vain, tällainen on omiaan syömään vähän paatuneemmankin harrastajan motivaatiota.
Lisäksi tämä harmittaa noin Pinkin kannalta yleisesti. Pinkin kantava ajatushan on "Hevosia joka lähtöön", mutta se ei nyt toteudu grade-lähdöissä lähellekään. Vaikka meitä miten haukuttaisiin itsekkäiksi oman navan kaivelijoiksi, niin laukkapuolella Pink on aina ollut enemmän koko laukkaurheilua hyödyttävä hanke. Alkuperäinen ideahan oli se, että jos meillä on paljon hevosia eri tasoilla ja eri lähdöissä, voivat pienemmät omistajat suht huoletta ilmoittaa sen yhden ainoan appaloosansa non-quartereille avoimeen G1-lähtöön, koska he voivat suht turvallisesti luottaa siihen että meiltä tulee hevosia mukaan myös ja lähtö ylipäänsä järjestetään. Nyt tämä ei oikein toteudu.
Lohdullista on kuitenkin se, että ykkösryhmän grade-lähtöjä harvoin perutaan ja tässä puhuttu allowance-lähtöjen puute koskee vain ykkösryhmää (koska muille ryhmille ei ole MITÄÄN lähtöjä! Paitsi joskus kakkosille ja nelosille, meillä ei jälkimmäisiä juokse nykyisin yhtään). Mutta meistä olisi kiva päästä kilpailuttamaan omia hevosia sinne grade-lähtöihin vähän enemmänkin...
No, valituksenaiheeseenhan on yksi lääke: ei muuta kuin tunkkaamaan itse lähtöjä pystyyn, saapahan ainakin niitä ryhmiä, tasoja, matkoja ja ratapohjia kuin itse haluaa. Tälle CAS-vuodelle ei ehkä enää kerkiä, mutta jos ensi vuoden alusta sitten. Edes muutamat. Tämä ei ollut vielä lupaus, mutta harkitsemme kyllä vakavasti.
–S
Tällä kertaa valittamisen aiheena on allowance-lähtöjen vähäisyys. Ohimennen tästä olikin jo puhetta, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että suvuttomat tai huonosukuiset hevoset (siis ne jotka eivät pääse hyppäämään allowancen yli sukunsa avittamana) jämähtävät siihen allowanceen.
Maiden-lähtöjä on hyvin tarjolla, ainakin hiekkaradan 1200-2000 metrin matkoille ja vaikka osallistujia yleensä on melko paljon, on maidenista suht helppo päästä ylöspäin.
Sitten tulee totaalistoppi. Yksissä laukoissa voi olla helposti 4-5 maiden-lähtöä, mutta vain yksi allowance-lähtö! Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne Pinkissä, että maiden-hevosia on 32, allowance-hevosia 27 ja grade-tasoilla 11 hevosta. Suuresta hevosmäärästä ja ahkerasta kilpailutuksesta huolimatta siis vain 11 hevosta on päässyt allowancesta eteenpäin. Allowance-ryhmässä mätänee paljon hevosia, jotka eivät ole juosseet lokakuun puolen välin jälkeen, koska sopivia allowance-lähtöjä ei ole. Ei se paljon auta 2400 metrin nurmijuoksijaa vaikka olisi kymmenen 1600 metrin hiekkalähtöä tarjolla.
Tiedän, että tämä on periaatteessa realistista, eihän reaalimaailmassakaan kaikki hevoset suinkaan pääse sinne grade-tasoille, parhaat vain. Siis hyvä noin yleiseltä kantilta katsoen. Mutta jos katsoo asiaa yksityisen harrastajan kannalta, se on vähän tylsää. Allowance-hevosia olisi, mutta niitä ei voi kilpailuttaa kun ei ole lähtöjä. Grade-lähtöjä olisi, mutta niihin ei ole hevosia, koska ne eivät ole koskaan päässeet allowancesta ylitse. Maiden-lähdöissäkään ei oikein viitsi juoksuttaa hevosia, koska jos hevoset voittavat, niiden kilpailutus käytännössä loppuu allowance-lähtöjen vähyyteen ja jos ne eivät pärjää, niin huonojahan ne ovat. Pillit pussiin ja lappu luukulle vain, tällainen on omiaan syömään vähän paatuneemmankin harrastajan motivaatiota.
Lisäksi tämä harmittaa noin Pinkin kannalta yleisesti. Pinkin kantava ajatushan on "Hevosia joka lähtöön", mutta se ei nyt toteudu grade-lähdöissä lähellekään. Vaikka meitä miten haukuttaisiin itsekkäiksi oman navan kaivelijoiksi, niin laukkapuolella Pink on aina ollut enemmän koko laukkaurheilua hyödyttävä hanke. Alkuperäinen ideahan oli se, että jos meillä on paljon hevosia eri tasoilla ja eri lähdöissä, voivat pienemmät omistajat suht huoletta ilmoittaa sen yhden ainoan appaloosansa non-quartereille avoimeen G1-lähtöön, koska he voivat suht turvallisesti luottaa siihen että meiltä tulee hevosia mukaan myös ja lähtö ylipäänsä järjestetään. Nyt tämä ei oikein toteudu.
Lohdullista on kuitenkin se, että ykkösryhmän grade-lähtöjä harvoin perutaan ja tässä puhuttu allowance-lähtöjen puute koskee vain ykkösryhmää (koska muille ryhmille ei ole MITÄÄN lähtöjä! Paitsi joskus kakkosille ja nelosille, meillä ei jälkimmäisiä juokse nykyisin yhtään). Mutta meistä olisi kiva päästä kilpailuttamaan omia hevosia sinne grade-lähtöihin vähän enemmänkin...
No, valituksenaiheeseenhan on yksi lääke: ei muuta kuin tunkkaamaan itse lähtöjä pystyyn, saapahan ainakin niitä ryhmiä, tasoja, matkoja ja ratapohjia kuin itse haluaa. Tälle CAS-vuodelle ei ehkä enää kerkiä, mutta jos ensi vuoden alusta sitten. Edes muutamat. Tämä ei ollut vielä lupaus, mutta harkitsemme kyllä vakavasti.
–S
torstaina, marraskuuta 08, 2012
Tilastotietoa virtuaaliharrastajista
Mekin mainostimme blogissa Marsupienen kyselylomaketta virtuaaliharrastajista ja -harrastuksesta. Nyt kysely on päättynyt ja Marsupieni on julkaissut yhteenvedon kyselyn tuloksista. Linkki tuloksiin (pdf). Tässä on esitetty joitain omia huomioitani noista tuloksista.
Harrastajien ikä
Tästä on ollut paljonkin puhetta, että harrastajien keski-ikä kasvaa, nuoria ei liiku ainakaan ht.netissä, alle 15-vuotias (tai alle 15-vuotiaaksi tunnustautuva) harrastaja on harvinaisuus. Kyselyn perusteella keski-ikä on 17,1 vuotta.
Silloin kun minä tätä hommaa aloittelin eli vuonna 2001, olin 22-vuotiaana ylivoimaisesti vanhin harrastaja koko foorumilla, taatusti ainoa yli kaksikymppinen. Seuraavaksi vanhin oli helposti 4-5 vuotta nuorempi. Nyt tämä on muuttunut täysin. Olen kyllä edelleen vanhin harrastaja ja ikäero seuraaviin on kasvanut entisestään, mutta ht.net on parikymppisten harrastajien kansoittama. Vuonna 2001 keski-ikä taisi olla siinä 10 ja 15 vuoden välillä.
Periaatteessa tämä on hyvä noin harrastuksen kannalta. Vanhemmilla harrastajilla on yleensä jonkinlaista käsitystä netistä ja nettisivuista, tekijänoikeuksista ja hevosista noin yleensä. Voin sanoa että ne alle 10-vuotiaiden tekemän tallit silloin aikoinaan eivät välttämättä olleet mitään kukkasia... Ehkä virtuaalihevostelu pääsisi ajan kanssa eroon siitä pikkutyttöjen harrastus - leimastaan.
Harrastusvuodet
Ensimmäisellä sivulla oleva kaavio kertoo, että yli 10 vuotta harrastaneita olisi 21% kaikista ei-taukoilevista vastaajista. Koko kyselyyn vastasi 420 harrastajaa, taukoilevien määrää ei ole ilmoitettu, mutta joka tapauksessa tämä 21% tarkoittanee useita kymmeniä harrastajia, jotka ovat olleet mukana vuodesta 2002 tai aiemmin.
Keitä he ovat? Missä he ovat? Miksen minä tunne ketään? Luulisi minunkin luupäähän tarttuneen kymmenessä vuodessa edes muutama tuttu nimi tämän harrastuksen parista, mutten osaa kyllä sanoa ainoatakaan vanhaa harrastajaa. No, Marsupieni itse lienee ollut mukana aika kauan, Sallis samoin russeineen. Cendarlen Katja myös ja Golden Horsehan hakkaa toiminta-ajassa Ionicin 6-0.
No, syy tähän useimmissa tapauksissa on se, että ihmiset ovat vaihtaneet nimimerkkejään ja tallejaan, taukoilleet, lopettaneetkin ja palanneet sitten takaisin. En minä ainakaan pysy kärryillä näissä käännöksissä. Mutta eipä se mitään, on ihan mukavaa huomata, että pitkäaikaisia harrastajia on muitakin, että virtuaalihevosmaailma jaksaa kiinnostaa muitakin vuodesta toiseen kuin vain minua.
Aktiivisuus
Tämä on iloinen kaavio: enemmän kuin kolme neljästä harrastajasta (77%) harrastaa kerran viikossa tai useammin. Ja ne aktiiviset harrastajat ovat sitä nuorempaa sakkia, päivittäin harrastavien keski-ikä on vajaa 16,5 vuotta. Tuo luku saattaisi olla muutaman kymmenyksen alhaisempi, jos sieltä poistettaisiin pari 32-vuotiasta tilastovääristymää keski-ikää nostamasta... Laskeskelin tuossa nimittäin muutamalla likiarvolla ja voi olla, että minä ja S nostamme joka päivä harrastavien keski-ikää parilla kymmenyksellä kun olemme näin selkeästi keskivertoharrastajaa vanhempia. Ellei Marsupieni sitten ole ottanut tätä huomioon jo.
Osaamistaso
Tässä nyt näkyy se, miksi virtuaalihevosharrastus ei minusta ole lainkaan hölmömpi. HTML:ää, CSS:ää ja englantia osataan pääsääntöisesti hyvin tai jopa todella hyvin. Tosin se, että vastikään aloittaneet osaavat keskitasoa paremmin web-ohjelmointikieliä ja tietokantoja, voinee kertoa siitä, että uudet harrastajat eivät uskalla aloittaa, jos ei heillä ole jo valmiiksi tietotaitoa näistä asioista. Mikä taas nostaa aloituskynnyksen taivaisiin...
–Gin
Harrastajien ikä
Tästä on ollut paljonkin puhetta, että harrastajien keski-ikä kasvaa, nuoria ei liiku ainakaan ht.netissä, alle 15-vuotias (tai alle 15-vuotiaaksi tunnustautuva) harrastaja on harvinaisuus. Kyselyn perusteella keski-ikä on 17,1 vuotta.
Silloin kun minä tätä hommaa aloittelin eli vuonna 2001, olin 22-vuotiaana ylivoimaisesti vanhin harrastaja koko foorumilla, taatusti ainoa yli kaksikymppinen. Seuraavaksi vanhin oli helposti 4-5 vuotta nuorempi. Nyt tämä on muuttunut täysin. Olen kyllä edelleen vanhin harrastaja ja ikäero seuraaviin on kasvanut entisestään, mutta ht.net on parikymppisten harrastajien kansoittama. Vuonna 2001 keski-ikä taisi olla siinä 10 ja 15 vuoden välillä.
Periaatteessa tämä on hyvä noin harrastuksen kannalta. Vanhemmilla harrastajilla on yleensä jonkinlaista käsitystä netistä ja nettisivuista, tekijänoikeuksista ja hevosista noin yleensä. Voin sanoa että ne alle 10-vuotiaiden tekemän tallit silloin aikoinaan eivät välttämättä olleet mitään kukkasia... Ehkä virtuaalihevostelu pääsisi ajan kanssa eroon siitä pikkutyttöjen harrastus - leimastaan.
Harrastusvuodet
Ensimmäisellä sivulla oleva kaavio kertoo, että yli 10 vuotta harrastaneita olisi 21% kaikista ei-taukoilevista vastaajista. Koko kyselyyn vastasi 420 harrastajaa, taukoilevien määrää ei ole ilmoitettu, mutta joka tapauksessa tämä 21% tarkoittanee useita kymmeniä harrastajia, jotka ovat olleet mukana vuodesta 2002 tai aiemmin.
Keitä he ovat? Missä he ovat? Miksen minä tunne ketään? Luulisi minunkin luupäähän tarttuneen kymmenessä vuodessa edes muutama tuttu nimi tämän harrastuksen parista, mutten osaa kyllä sanoa ainoatakaan vanhaa harrastajaa. No, Marsupieni itse lienee ollut mukana aika kauan, Sallis samoin russeineen. Cendarlen Katja myös ja Golden Horsehan hakkaa toiminta-ajassa Ionicin 6-0.
No, syy tähän useimmissa tapauksissa on se, että ihmiset ovat vaihtaneet nimimerkkejään ja tallejaan, taukoilleet, lopettaneetkin ja palanneet sitten takaisin. En minä ainakaan pysy kärryillä näissä käännöksissä. Mutta eipä se mitään, on ihan mukavaa huomata, että pitkäaikaisia harrastajia on muitakin, että virtuaalihevosmaailma jaksaa kiinnostaa muitakin vuodesta toiseen kuin vain minua.
Aktiivisuus
Tämä on iloinen kaavio: enemmän kuin kolme neljästä harrastajasta (77%) harrastaa kerran viikossa tai useammin. Ja ne aktiiviset harrastajat ovat sitä nuorempaa sakkia, päivittäin harrastavien keski-ikä on vajaa 16,5 vuotta. Tuo luku saattaisi olla muutaman kymmenyksen alhaisempi, jos sieltä poistettaisiin pari 32-vuotiasta tilastovääristymää keski-ikää nostamasta... Laskeskelin tuossa nimittäin muutamalla likiarvolla ja voi olla, että minä ja S nostamme joka päivä harrastavien keski-ikää parilla kymmenyksellä kun olemme näin selkeästi keskivertoharrastajaa vanhempia. Ellei Marsupieni sitten ole ottanut tätä huomioon jo.
Osaamistaso
Tässä nyt näkyy se, miksi virtuaalihevosharrastus ei minusta ole lainkaan hölmömpi. HTML:ää, CSS:ää ja englantia osataan pääsääntöisesti hyvin tai jopa todella hyvin. Tosin se, että vastikään aloittaneet osaavat keskitasoa paremmin web-ohjelmointikieliä ja tietokantoja, voinee kertoa siitä, että uudet harrastajat eivät uskalla aloittaa, jos ei heillä ole jo valmiiksi tietotaitoa näistä asioista. Mikä taas nostaa aloituskynnyksen taivaisiin...
–Gin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)