Mehän olemme Virginian kanssa olleet jo vuosia realistisen värien periytymisen lipunkantajia ja myönnettävä on, että meidän talleilla lähestulkoon kaikki varsat saavat värikseen sellaisen värin, joka on vanhempien värien mukaan mahdollinen. Muutamille roduille (ahaltekit, arabit, kalliovuortenponit, terskit) on ihan merkitty genotyypit värien yhteyteen ja näitllä periytyminen on vielä tarkempaa.
Yksittäinen varsa saa siis aina realistisen värin, mutta kokonaisuutena katsoen meidän hevosten värien periytyminen ei välttämättä olisi lähelläkään realistista. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos periytymisistä tehtäisiin tilastoa, siinä olisi varmasti vääristymiä. Vaikka värien periytyminen onkin periaatteessa satunnaista, on tiettyjä todennäköisyyksiä, miten värit jakautuvat. Yksittäinen varsa voi saada minkä tahansa mahdollisen värin, mutta jos varsoja on kymmeniä tai satoja, pitäisi todennäköisyysprosenttien alkaa näyttää tietynlaisilta. Ja minulla on pelko, että meidän hevosilla nämä prosentit saattavat heittää pahasti häränpyllyä. En ole laskenut näitä mistään rodusta, koska se on kovin työlästä eikä lainkaan yksiselitteistä, mutta ehkä joitain tiettyjen yhdistelmien tilastoja voisi tehdä.
Tarkoitan näillä todennäköisyyksillä sitä, että jos meillä on esimerkiksi heterotsygootti kimo, sen pitäisi periyttää sitä kimo-väriä 50%:lle varsoistaan. Jos tällainen hevonen risteytetään ei-kimon kanssa 100 kertaa, noin 50 varsaa pitäisi olla kimoja ja noin 50 varsaa puolestaan tummia. Samoin jos kaksi heterotsygoottia kimoa risteytetään keskenään, 25% varsoista on tummia, 50% heterotsygootteja kimoja ja 25%:n pitäisi olla homotsygootteja kimoja.
Syy siihen, miksi meidän tilastot saattavat näyttää toisenlaisilta, on pääasiassa meidän omat mieltymykset. Meillä on omat, tietyt lempivärit ja toisaalta sitten taas ne värit ja geeniyhdistelmät, joita mielellämme vältämme. Osin siihen vaikuttaa myös olosuhteet eli millaisia kuvia on saatavilla. Näistä asioista on ollut blogissakin puhetta useammin kuin kerran ja tällaisia mieltymyksiä voin ainakin tunnistaa:
– Arabeilla välttelemme kimoa ja erityisesti homotsygootteja kimoja.
– Rautiaiden arabien kuvia on tarjolla suht vähän, joten ne vähät kuvat säästetään "pakko-rautiaille": niille joiden molemmat vanhemmat ovat rautiaita eikä varsa voi olla mitään muuta.
– Myös mustien arabien kuvia on vähän ja niitäkin säästellään vähän niille "pakko-mustille", joita tosin on vähemmän.
– Toisaalta rautias on ongelmallinen yhdistettynä toiseen rautiaaseen: tuloksena ei voi olla muuta kuin rautias. Siksi rautiaitakin yritän vähän vältellä.
– Terskeillä välttelemme kimoja ja erityisesti homotsygootteja kimoja, kuten arabeillakin.
– Sen sijaan suosimme voikkovärisiä terskejä (emmekä halua "piilottaa" niitä kimon alle, tosin kuvista on puutetta ja osin voikot meillä periytyvätkin kimon alla: ei tarvitse etsiä voikkoväristä kuvaa), joten voikko–ei-voikko -risteytyksistä tulee isolla prosentilla voikkovärejä.
– Ahaltekeillä suositaan suht paljon myös voikkovärejä ja tuplavoikkoja. Mustanvoikko on yksinkertaisista voikkoväreistä harvinaisin eikä niin kiva meidän mielestä.
– Kimo on meidän tekeillä harvinainen väri, mutta koska kuvia on tarjolla jonkin verran, emme sitä erityisesti karttele. Oikeastaan ehkä jopa päinvastoin.
– Kalliovuortenhevosilla välttelemme homotsygootteja hopeavärejä, vaikka hopeaa onkin paljon. "Pakko-hopeat" aiheuttavat kuvaongelmia, jos ne yhdistyvät muihin erikoisväreihin.
– Muita erikoisvärejä suosimme kalliovuortenhevosilla aika häpeilemättömästi ja mitä erilaisimpia yhdistelmiä syntyy, jos suinkin vain on edes jonkinlaisia kuvia.
Niillä roduilla, joiden hevosille ei värien genotyyppejä ole merkitty, on vähän toisenlainen realismiongelma: oletan kaikkien olevan ilman muuta heterotsygootteja kaikkien mahdollisten geenien suhteen. Tämä tarjoaa laajimman värivalikoiman aina varsalle, joten se lienee ihan ymmärrettävää miksi teemme näin. Kun niitä genotyyppejä ei tiedetä, niin miksi sitä suotta alkaisi rajoittaa mahdollisten värien määrää siksi, että jokin hevonen nyt saattaa olla sitä tai tätä. Ja näissäkin tapauksissa erikoisvärit periytyvät eteenpäin hyvin tehokkaasti, mutta toisaalta esimerkiksi walkereilla erikoisvärit harvoin yhdistyvät kirjavuuteen, kun kuvia on tarjolla niin vähän tai ei lainkaan.
Pitäisikö näille "vääristymille" siis tehdä jotain (olettaen että pystyn tilastodatan avulla näyttämään arvioni todeksi)? En tiedä, onhan se periaatteessa väärin jos haluaa noudatella noita periytymisasioita viimeisen päälle realistisesti. Yksittäisen varsan värin päättäminen on helppoa, mutta tilaston kokoaminen, seuraaminen, ja sen perusteella päätöksen tekeminen ei ole yhtä suoraviivaista ja kun kasvatteja on satoja, ei yhdellä varsalla ole suurtakaan merkitystä. Sitten vasta kun niitä on kymmeniä, ne alkavat vaikuttaa tilastoihin selkeästi. Ja tähän voisi nyt muistuttaa mieliin sen lauseen, jolla on ennenkin perusteltu kaikenlaisia järjettömyyksiä: "Tämä on vain virtuaalimaailmaa!"
- S
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014
perjantaina, kesäkuuta 06, 2014
Virginian terveiset
Tämä teksti ei liity varsinaisesti virtuaalihevosiin, ajattelin vain päivittää tilannettani vähän, jos se jotakuta lukijaa kiinnostaa.
Kuten on ehkä huomattu, ei meikäläistä ole juuri virtuaalimaailmassa näkynyt viime aikoina. Syynä tähän on se kuuluisa muu elämä, erityisesti työelämä, joka on tällä hetkellä niin tuhottoman hektistä, ettei tässä ehdi kissaa sanoa välissä kun täytyy taas jo mennä ja mailata ja soittaa. Sain reilu vuosi sitten kenkää edellisestä työpaikasta ja päätin tehdä sen, mitä olin suunnitellut jo jonkin aikaa: perustin oman yrityksen. IT-alan konsulttifirman perustamiseen ei hirveästi tarvita taloudellisia rahkeita, läppäri + nettiyhteys, kännykkä + liittymä ja pari softaa riittää. Mutta se työmäärä! Ne, jotka yrittäjäperheestä ovat, tietänevät tästä jotakin. Ne jotka eivät ole, kuvitelkaa pitkä työpäivä ja kertokaa se kahdella. Suoritetaan mielellään seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi tämä uusi duuni on heitellyt minua ympäri maailmaa eri asioiden takia, vielä nykyäänkin jotkin asiat on vain parempi hoitaa paikan päällä, internet ei korvaa ihan kaikkea. Vapaahetket ovat siis olleet harvassa ja ne ovat lyhyitä, silloin ei yleensä tee mieli edes nähdä läppäriä. Joten ei ihme, jos virtuaalihevoset ovat jääneet vähän vähemmälle.
Ihan kokonaan en ole kuitenkaan virtuaalimaailmaa unohtanut. S tarjoilee omien tallien parhaat palat säännöllisesti sähköpostiin, blogi on tarkassa seurannassa (hei, muitakin aktiivisia virtuaaliblogeja olisi kiva lukea!), käyn itse kuikuilemassa tallien sivuilla ja foorumeilla. Mutta eihän tällä pyöritetä parin tuhannen hevosen suursiittolaa, isoa laukkatallia tai satapäistä ahaltek-laumaa. Onneksi on siis S, joka on joutunut vastuun taakkaa kantamaan. Koska yksi ihminen ei kuitenkaan joka paikkaan repeä, on Gin Ahaltek jäänyt vähemmälle huomiolle (tosin vähemmällä huomiolla se on ollut jo vuosikaudet, ei siinä sinänsä mitään uutta ole), muttei kannata pelätä, ei GA:ta lopeteta. Sen verran S:kin noista ripakintuista pitää, ettei suostu edes harkitsemaan asiaa. Ehkä sitten joskus sekin talli saadaan hoidettua edes jotenkuten ajantasalle. Jos pitkäsukuiset ajaltekit kiinnostavat, niin sinne vain shoppailemaan. Tilausvarsoja ainakin saa.
Ionichan on porskuttanut viime ajat varsin mukavasti, S teki vihdoin sen, mitä minä en koskaan jaksanut enkä viitsinyt: uuden CSS:n ja ulkoasun. Plus että paljon kasvatteja ja uusia hevosia ja rotuja ja vaikka mitä. Pinkissä menee myös lujaa, vaikka kakkosryhmäläisiä ei kisattavana olekaan tällä hetkellä ja nelosiakin vain yksi. Riittää sitä kiirettä noiden muidenkin kanssa. Laukkojen järjestämiseen meikäläisen katoaminen on kyllä vaikuttanut, mutta onneksi kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän laukkajärjestäjiä muutenkin. Laukkamaailman tilanne näyttää kivan tasapainoiselta, Kerpan paluu on ollut tervetullut ja tärkeä piristysruiske erityisesti kolmosryhmäläisille.
Virtuaalimaailma siis pyörii oikein hyvin ilman minuakin :)
–Gin
Kuten on ehkä huomattu, ei meikäläistä ole juuri virtuaalimaailmassa näkynyt viime aikoina. Syynä tähän on se kuuluisa muu elämä, erityisesti työelämä, joka on tällä hetkellä niin tuhottoman hektistä, ettei tässä ehdi kissaa sanoa välissä kun täytyy taas jo mennä ja mailata ja soittaa. Sain reilu vuosi sitten kenkää edellisestä työpaikasta ja päätin tehdä sen, mitä olin suunnitellut jo jonkin aikaa: perustin oman yrityksen. IT-alan konsulttifirman perustamiseen ei hirveästi tarvita taloudellisia rahkeita, läppäri + nettiyhteys, kännykkä + liittymä ja pari softaa riittää. Mutta se työmäärä! Ne, jotka yrittäjäperheestä ovat, tietänevät tästä jotakin. Ne jotka eivät ole, kuvitelkaa pitkä työpäivä ja kertokaa se kahdella. Suoritetaan mielellään seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi tämä uusi duuni on heitellyt minua ympäri maailmaa eri asioiden takia, vielä nykyäänkin jotkin asiat on vain parempi hoitaa paikan päällä, internet ei korvaa ihan kaikkea. Vapaahetket ovat siis olleet harvassa ja ne ovat lyhyitä, silloin ei yleensä tee mieli edes nähdä läppäriä. Joten ei ihme, jos virtuaalihevoset ovat jääneet vähän vähemmälle.
Ihan kokonaan en ole kuitenkaan virtuaalimaailmaa unohtanut. S tarjoilee omien tallien parhaat palat säännöllisesti sähköpostiin, blogi on tarkassa seurannassa (hei, muitakin aktiivisia virtuaaliblogeja olisi kiva lukea!), käyn itse kuikuilemassa tallien sivuilla ja foorumeilla. Mutta eihän tällä pyöritetä parin tuhannen hevosen suursiittolaa, isoa laukkatallia tai satapäistä ahaltek-laumaa. Onneksi on siis S, joka on joutunut vastuun taakkaa kantamaan. Koska yksi ihminen ei kuitenkaan joka paikkaan repeä, on Gin Ahaltek jäänyt vähemmälle huomiolle (tosin vähemmällä huomiolla se on ollut jo vuosikaudet, ei siinä sinänsä mitään uutta ole), muttei kannata pelätä, ei GA:ta lopeteta. Sen verran S:kin noista ripakintuista pitää, ettei suostu edes harkitsemaan asiaa. Ehkä sitten joskus sekin talli saadaan hoidettua edes jotenkuten ajantasalle. Jos pitkäsukuiset ajaltekit kiinnostavat, niin sinne vain shoppailemaan. Tilausvarsoja ainakin saa.
Ionichan on porskuttanut viime ajat varsin mukavasti, S teki vihdoin sen, mitä minä en koskaan jaksanut enkä viitsinyt: uuden CSS:n ja ulkoasun. Plus että paljon kasvatteja ja uusia hevosia ja rotuja ja vaikka mitä. Pinkissä menee myös lujaa, vaikka kakkosryhmäläisiä ei kisattavana olekaan tällä hetkellä ja nelosiakin vain yksi. Riittää sitä kiirettä noiden muidenkin kanssa. Laukkojen järjestämiseen meikäläisen katoaminen on kyllä vaikuttanut, mutta onneksi kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän laukkajärjestäjiä muutenkin. Laukkamaailman tilanne näyttää kivan tasapainoiselta, Kerpan paluu on ollut tervetullut ja tärkeä piristysruiske erityisesti kolmosryhmäläisille.
Virtuaalimaailma siis pyörii oikein hyvin ilman minuakin :)
–Gin
sunnuntai, kesäkuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Kesäkuussa haluan esitellä arabiori RW' Darius Phánin, RBSH-tamma Albina Zenin ja welsh-siittola Mewianin.
Kuten jo nimestä näkyy, Darius ei ole meidän oma kasvatti vaan ostohevonen Ravenwoodista. Emänemä on tosin ionicilainen, mutta loppusuku on meidän näkökulmasta "vierasta". Ja sukuahan riittää, lähes täydet 5 polvea ja monin paikoin sukua löytyy vielä sieltä viidennen polven jälkeenkin. Isän puolen suku on täynnä kaikenlaista vanhaa ja hienoa, isä itse on Dahabun kasvatti ja suvusta löytyy muitakin dahabulaisia. Niiden lisäksi on KWB-, Amal's- ja Farr-hevosia sekä sellaiset kuuluisuudet kuin Paithan, Symphony, Olympos Campiglion, ja Rockie's Aleatha.
No, arvata saattaa miten arvokas tällainen ori on meidän jalostukselle: pitkäsukuinen, mutta samalla lähes täysin vierassukuinen. Sopivia tammoja riittäisi jonoksi asti ja muutaman varsan Darius onkin jo jättänyt. Ori on käytössä myös vieraille tammoille, jos kiinnostaa.
Albina Zeni on vastikään hankittu tilausvarsa Kerpalta. On suorastaan loistavaa, että Kerppa talleineen on palannut RBSH-kasvatuksen pariin. Ja tämänkin tamman suku on se juttu, mikä meitä kiinnostaa: se on pitkä ja täynnä vanhoja nimiä RBSH-rodun alkuhämäristä. Sukutaulusta löytyvät kaikki RBSH:n alkuaikojen kasvattajat: AG, Zeni, BDJ, RD. Niiden lisäksi siellä on vähän tuoreempiakin, mutta yhtä merkityksellisiä kasvattajia: Nétts, Immortelle, Ionic. Isälinja menee suoraan ikivanhaan budjonnyoriin Danchelloon, Wizzerria on suvussa monta kertaa, mutta näiden ohella suvussa on myös paljon harvinaisempia nimiä.
Eikä käytettyjen täysiveristenkään tarvitse hävetä näiden vanhojen venäläisten rinnalla, sillä suvussa on isonlainen palanen myös täysiveristen historiaa: Faraol de Trans, Greganna Winter, MVS Lord Fenton ja SK Grand Duke, Laakson Pärla, Laakson Beauty, Running Time, Sunflower's Al Sheik, Mexicana, Angel's Highway Star, Laakson Eternal, Maya, TP Exciting Told... Tämän suvun yhdistäminen meidän omiin RBSH-kasvatteihin sekä erityisesti pitkäsukuisiin tekkeihin ja terskeihin tulee olemaan tuskallista (niidne sukutaulujen väkertäminen), mutta hienoa!
Meille muutama vuosi sitten ostettiin kolme kappaletta Mewianin kasvatteja, mutta siitä huolimatta itse talli jäi vähän etäiseksi. Karkea virhe, koska Mewianissa riittää ponivalikoimaa eikä se rajoitu vain cobien kasvattamiseen (meillä on vain cob-kasvatteja) vaan siellä on kaikkia welshien sektioita. Ja tarvitseeko minun erikseen kertoa, miten paljon tykkään selailla sivuja, joilla on hienoja ja monipuolisia kuvia kauniista poneista? Joten Mewian läpäisee Sirpa-testin kirkkaasti.
Mitä tuossa selailin poneja läpi, näyttää siltä, että tallilla on aika paljon lyhyt- ja uusisukuisia poneja. Toki olen sen huomannut omien Mewian-ponienikin kanssa, niille on ollut helppo löytää oreja ja tammoja. Näiden lisäksi Mewianista näyttäisi löytyvän myös pidempää sukua ja joitain vanhojakin nimiä on suvuissa, mikään yksinomaan uusiin ja lyhyisiin sukuihin keskittyvä siittola Mewian ei ole. Ja mikäs sen parempi kuin että löytyy poneja joka lähtöön? Pitänee itsekin katsella sieltä astutuksia ja ehkä tilausvarsojakin.
- S
Kuten jo nimestä näkyy, Darius ei ole meidän oma kasvatti vaan ostohevonen Ravenwoodista. Emänemä on tosin ionicilainen, mutta loppusuku on meidän näkökulmasta "vierasta". Ja sukuahan riittää, lähes täydet 5 polvea ja monin paikoin sukua löytyy vielä sieltä viidennen polven jälkeenkin. Isän puolen suku on täynnä kaikenlaista vanhaa ja hienoa, isä itse on Dahabun kasvatti ja suvusta löytyy muitakin dahabulaisia. Niiden lisäksi on KWB-, Amal's- ja Farr-hevosia sekä sellaiset kuuluisuudet kuin Paithan, Symphony, Olympos Campiglion, ja Rockie's Aleatha.
No, arvata saattaa miten arvokas tällainen ori on meidän jalostukselle: pitkäsukuinen, mutta samalla lähes täysin vierassukuinen. Sopivia tammoja riittäisi jonoksi asti ja muutaman varsan Darius onkin jo jättänyt. Ori on käytössä myös vieraille tammoille, jos kiinnostaa.
Albina Zeni on vastikään hankittu tilausvarsa Kerpalta. On suorastaan loistavaa, että Kerppa talleineen on palannut RBSH-kasvatuksen pariin. Ja tämänkin tamman suku on se juttu, mikä meitä kiinnostaa: se on pitkä ja täynnä vanhoja nimiä RBSH-rodun alkuhämäristä. Sukutaulusta löytyvät kaikki RBSH:n alkuaikojen kasvattajat: AG, Zeni, BDJ, RD. Niiden lisäksi siellä on vähän tuoreempiakin, mutta yhtä merkityksellisiä kasvattajia: Nétts, Immortelle, Ionic. Isälinja menee suoraan ikivanhaan budjonnyoriin Danchelloon, Wizzerria on suvussa monta kertaa, mutta näiden ohella suvussa on myös paljon harvinaisempia nimiä.
Eikä käytettyjen täysiveristenkään tarvitse hävetä näiden vanhojen venäläisten rinnalla, sillä suvussa on isonlainen palanen myös täysiveristen historiaa: Faraol de Trans, Greganna Winter, MVS Lord Fenton ja SK Grand Duke, Laakson Pärla, Laakson Beauty, Running Time, Sunflower's Al Sheik, Mexicana, Angel's Highway Star, Laakson Eternal, Maya, TP Exciting Told... Tämän suvun yhdistäminen meidän omiin RBSH-kasvatteihin sekä erityisesti pitkäsukuisiin tekkeihin ja terskeihin tulee olemaan tuskallista (niidne sukutaulujen väkertäminen), mutta hienoa!
Meille muutama vuosi sitten ostettiin kolme kappaletta Mewianin kasvatteja, mutta siitä huolimatta itse talli jäi vähän etäiseksi. Karkea virhe, koska Mewianissa riittää ponivalikoimaa eikä se rajoitu vain cobien kasvattamiseen (meillä on vain cob-kasvatteja) vaan siellä on kaikkia welshien sektioita. Ja tarvitseeko minun erikseen kertoa, miten paljon tykkään selailla sivuja, joilla on hienoja ja monipuolisia kuvia kauniista poneista? Joten Mewian läpäisee Sirpa-testin kirkkaasti.
Mitä tuossa selailin poneja läpi, näyttää siltä, että tallilla on aika paljon lyhyt- ja uusisukuisia poneja. Toki olen sen huomannut omien Mewian-ponienikin kanssa, niille on ollut helppo löytää oreja ja tammoja. Näiden lisäksi Mewianista näyttäisi löytyvän myös pidempää sukua ja joitain vanhojakin nimiä on suvuissa, mikään yksinomaan uusiin ja lyhyisiin sukuihin keskittyvä siittola Mewian ei ole. Ja mikäs sen parempi kuin että löytyy poneja joka lähtöön? Pitänee itsekin katsella sieltä astutuksia ja ehkä tilausvarsojakin.
- S
maanantaina, toukokuuta 26, 2014
Arabianhevosten verilinjat virtuaalimaailmassa
Reaalimaailmassa arabien verilinjat (egyptiläinen, puolalainen, venäläinen, englantilainen, ja espanjalainen) ovat kehittyneet sen mukaan, mitä kullakin alueella on pidetty ihanteellisena ja aika paljon myös sen mukaan, millaisia jalostuseläimiä on ollut tarjolla. Monen verilinjan ovat käytännössä luoneet muutamat suurimmat siittolat alueella. Erityisen selvää tämä on englantilaisen arabin kohdalla, ulkomailla ei yleensä edes käytetä nimitystä "English Arabian" vaan puhutaan Crabbet-arabeista, koska englantilainen linja on Crabbet-siittolan luoma. Puolalainenkin linja on pääasiassa kahden vanhan valtionsiittolan, Janow Podlaskin ja Michalowin, aikaansaannos. Venäjällä Terskin siittola on ollut hallitseva ainakin ulkomaiden suuntaan, vaikkei se suinkaan ole ainoa arabisiittola.
Tästä seuraakin kysymys: voiko virtuaalimaailmassa olla Crabbet-arabeja (siis englantilaista verilinjaa), kun meillä ei ole Crabbet-siittolaakaan? Voisiko tai pitäisikö meillä sen sijaan olla vaikkapa Dahabu-arabeja ja Farr-arabeja? Millaisista ominaisuuksista nämä olisivat tunnettuja?
Ionic-arabeja ainakin voisi olla, onhan meillä arabeja jalostettu jo kymmenen vuotta ja sitä ennen Gin ja Marinka aloittelivat jo Marineassa. Ionic-arabit olisivat tunnettuja seuraavista asioista:
- Ne ovat melko suurikokoisia.
- Ne ovat monipuolisia urheiluhevosia, ratsusuvusta polveutuvat ionicilainen voi olla oikein hyvä laukkahevonen.
- Rakenne ei ole yhtenäinen, mutta eniten suositaan sopusuhtaista, tasapainoista, ei liian kevyttä rakennetta.
- Tyypiltään ne eivät ole aina kaikkein pisimmälle vietyjä arabityyppiä, kaikenlaisia ylilyöntejä yritetään vältellä.
- Luonteeltaan ne ovat eloisia, mutta kuitenkin tasaisia ja järkeviä.
Siis lyhyesti sanoen: suoritushevosia.
- S
Tästä seuraakin kysymys: voiko virtuaalimaailmassa olla Crabbet-arabeja (siis englantilaista verilinjaa), kun meillä ei ole Crabbet-siittolaakaan? Voisiko tai pitäisikö meillä sen sijaan olla vaikkapa Dahabu-arabeja ja Farr-arabeja? Millaisista ominaisuuksista nämä olisivat tunnettuja?
Ionic-arabeja ainakin voisi olla, onhan meillä arabeja jalostettu jo kymmenen vuotta ja sitä ennen Gin ja Marinka aloittelivat jo Marineassa. Ionic-arabit olisivat tunnettuja seuraavista asioista:
- Ne ovat melko suurikokoisia.
- Ne ovat monipuolisia urheiluhevosia, ratsusuvusta polveutuvat ionicilainen voi olla oikein hyvä laukkahevonen.
- Rakenne ei ole yhtenäinen, mutta eniten suositaan sopusuhtaista, tasapainoista, ei liian kevyttä rakennetta.
- Tyypiltään ne eivät ole aina kaikkein pisimmälle vietyjä arabityyppiä, kaikenlaisia ylilyöntejä yritetään vältellä.
- Luonteeltaan ne ovat eloisia, mutta kuitenkin tasaisia ja järkeviä.
Siis lyhyesti sanoen: suoritushevosia.
- S
sunnuntai, toukokuuta 25, 2014
Laukkahehkutusta: Pink Devil's Hole
Kuten moneen kertaan on todettu, ei hyvin pärjänneitä laukkahevosiaan kannattaisi julkisesti hehkuttaa, koska sitten niille käy aina huonosti (mallia). Mutta nyt vain ei voi olla hiljaa, sillä tallista löytyy melkoinen sprintteritykki: ori Pink Devil's Hole.
Sehän oli törkeän hyvä (ainakin meidän mittapuulla) jo kaksivuotiaana. Kolmivuotiaana se starttasi vain muutamassa Sim Sprint Seriesin lähdössä ja voitti niistä kaksi. Nelivuotiaana se ei kilpaillut, sille ei löytynyt sopivia startteja tuolloin ja suunnittelin sen jättämistä jo eläkkeelle. Ajattelin kuitenkin vielä kokeilla sitä, kun viisivuotiskausi alkoi. Ja Devil kiitti uudesta tilaisuudesta, se voitti kolme neljästä SSS-lähdöstä ja Hatit Golden Shaheenin, jälkimmäinen on BC Sprintin preppilähtö, joten tänä vuonna se pääsee vuoden päälähtöön mukaan. Ja noilla statistiikoilla voisin väittää sitä ennakkosuosikiksi, sillä statistiikka on tällä hetkellä 18: 13-3-2-0. Voittoprosentti on siis 72,2% ja sijoitusprosentti täysi sata. G1-voittoja sillä on 9 ja rahaa vähän vajaa 8 miljoonaa.
Luulen, että kunhan tämä CAS-vuosi loppuu heinäkuussa, Devil jää meille siitosoriiksi ja vastoin kaikkia tapojani tyrkytän sitä käyttöön myös muille. Ainoa kauneusvirhe ovat tietysti vanhemmat, jotka eivät ole juuri kummoisia laukkahevosia olleet. Isä on voittanut allowancen, emä ei mitään. Tästä huolimatta molemmilla vanhemmilla on muutamia grade-tasoilla voittaneita jälkeläisiä, Devil on paras varsoista, muttei ainoa pärjännyt.
- S
Sehän oli törkeän hyvä (ainakin meidän mittapuulla) jo kaksivuotiaana. Kolmivuotiaana se starttasi vain muutamassa Sim Sprint Seriesin lähdössä ja voitti niistä kaksi. Nelivuotiaana se ei kilpaillut, sille ei löytynyt sopivia startteja tuolloin ja suunnittelin sen jättämistä jo eläkkeelle. Ajattelin kuitenkin vielä kokeilla sitä, kun viisivuotiskausi alkoi. Ja Devil kiitti uudesta tilaisuudesta, se voitti kolme neljästä SSS-lähdöstä ja Hatit Golden Shaheenin, jälkimmäinen on BC Sprintin preppilähtö, joten tänä vuonna se pääsee vuoden päälähtöön mukaan. Ja noilla statistiikoilla voisin väittää sitä ennakkosuosikiksi, sillä statistiikka on tällä hetkellä 18: 13-3-2-0. Voittoprosentti on siis 72,2% ja sijoitusprosentti täysi sata. G1-voittoja sillä on 9 ja rahaa vähän vajaa 8 miljoonaa.
Luulen, että kunhan tämä CAS-vuosi loppuu heinäkuussa, Devil jää meille siitosoriiksi ja vastoin kaikkia tapojani tyrkytän sitä käyttöön myös muille. Ainoa kauneusvirhe ovat tietysti vanhemmat, jotka eivät ole juuri kummoisia laukkahevosia olleet. Isä on voittanut allowancen, emä ei mitään. Tästä huolimatta molemmilla vanhemmilla on muutamia grade-tasoilla voittaneita jälkeläisiä, Devil on paras varsoista, muttei ainoa pärjännyt.
- S
torstaina, toukokuuta 01, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Toukokuussa esittelyyn pääsee knabstrup-ori Steen Ion, wielkopolski-tamma Emerycja GA, ja puoliverisiittola Las Vegas.
Steen on pitkä- ja vanhasukuinen knabstrup, isänsä puolelta. Emä onkin täysiveritamma, osin sekin on vanhaa sukua. Perin harva hevonen pystyy pröystäilemään sillä, että sen suvusta löytyvät sekä White Speedster että Wizzerria, ne kaksi hevosta, jotka Virginia mainitsee aina kun puhutaan suosikki-virtuaalihevosista. Wizzerria löytyy sieltä emän puolelta, se on MVS Lord Fentonin emä, ja Speedy on isän puolen suvussa kolme kertaa. Ja isälinjahan tulee Speedystä suoraan, tällaisia hevosia ei meillä turhan paljon ole.
Wizzerria ja Speedy eivät suinkaan ole ainoat vanhat hevoset suvussa, isän puolelta löytyy mm. Lotta's Mission Shally, jonka emänisä on Kalmoniemen kasvatti Beast K. Tietääkseni Kalmoniemi oli ensimmäinen varsinainen knn-siittola virtuaalimaailmassa, vaikkakaan ei pitkäaikainen ja sen merkitys jäi hyvin vähäiseksi. Sen kasvatteja ei knn-suvuissa juuri enää näe, Beast K Shallyn kautta saattaa olla ylipäänsä ainoa linja. Olisi muuten kiva tietää, ketkä olivat Beast K:n vanhemmat.
No, kun sukua on tosiaan 5 polvea ja paikoin vähän ylikin, ei ole mikään yksiselitteinen homma löytää Steenille sopivia tammoja astuttavaksi, vaikka suku todellakin olisi sellainen, että oria tekisi mieli käyttää paljon. Yhden orivarsan se on jo jättänyt, mutta jatkoa pitäisi saada. Muiden rotujen käyttö ei ole oikein vaihtoehto, kun yritämme knabstrupien kanssa pitää sen vieraan veren määrän suvuissa maksimissaan 50%:ssa. Onneksi tammoja kuitenkin on paljon, joten eiköhän sieltä löydy joitain morsiamia Steenille.
Emerycja GA, eli tuttujen kesken Emma, on yhdessä Bawelna GA:n kanssa meidän suht tuoreen wielkopolskijalostuksen kantatammoja. Ei meillä muita sitten olekaan, paitsi näiden varsoja, lisää tarvitsisi hankkia ja äkkiä sittenkin, että saataisiin wielkopolskikasvatustakin eteenpäin. Oripuolellahan meillä on pari vanhaa djoehemilaista ja muutama suvuton tuonti, mutta mihin jalostus menee ilman tammoja? Ei mihinkään!
Emman varsoista yksi päätyi Oldsfelliin ja se teki siellä täyden päivätyön sekä kisahevosena että siitostammana. Tuon varsan myynnin takia Emmalle aikanaan raapusteltiin luonnekuvaus ja meidän mittakaavassa laaja sukuselvitys.
Las Vegas on poliittisesti epäkorrekti. Minkä muun tallin etusivulla mainitaan stripparit (okei, ei suoraan), uhkapeli, ja alkoholi? Joku tiukkapipoinen kukkahattu-sossu lätkäisisi tallille K-18-leiman, kolmikymppinen vanha pieru sen sijaan ei jaksa huolestua lapsista ja heidän moraalista. Ei ole varsinaisesti meikäläisen ongelma. En tokikaan rohkaise ketään alaikäistä sivuilla vierailemaan ainakaan ilman vanhempien konsultaatiota (ettei nyt kukaan epäilisi minun levittävän minkäänlaista kyseenalaista propagandaa viattomien lapsosten parissa).
Las Vegas ei kuitenkaan ole mikään vitsi, sehän on ihan oikea ja merkittävä puoliverisiittola. Omistaja on onnistunut kaivamaan tallilleen sellaisia vanhasukuisia helmiä puoli- ja täysiveriroduista, että minulta ja varsinkin Virginialta kuola valuu niitä katsellessa. Mikään historiankirja Vegas ei ole, sekaan mahtuu tuoreempaakin verta. Noissa vanhasukuisissa on myös se hieno puoli, että siellä ei ole vain niitä kaikkein kuuluisimpia vanhoja puoliverisiä: Altéa, Skyetä ja kumppaneita, vaan myös harvinaisempia nimiä. Mukaan on eksynyt muutamia hevosia, joilla on suvuissaan myös meiltä lähteneitä hevosia. Olen kovin ylpeä.
Hevoset ovat muutenkin meikäläisen unelma-kopukoita: persoonallisia virtuaalihevosia eivätkä mitään yhdestä muotista tulleita laatuarvosteluotuksia. Kuvat ovat hienot ja laadukkaat, kaikilla ei ole sitä rakennekuvaa, monella on liikekuva rakennekuvan ohella, ja väreissä riittää. Bongasin jo ainakin yhden tuplavoikon ja lehmänkirjavan. Ihan kaikissa tapauksissa värien periytyminen ei mene kaikkien sääntöjen mukaisesti, mutta tässä kohtaa pidän oikeutenani todeta "Who cares", kun kyseessä ovat erikoisväriset puoliveriset. Luonnekuvaukset ovat useimmiten lyhyet, ytimekkäät, hauskat, eivät ihan aina sitä mitä luonnekuvauksilta perinteisesti odotetaan.
Sivuja ei ole muutenkaan pilattu pitkillä kisatuloslistoilla ja sukuselvityksillä, kisatulokset (jos niitä on sivuille merkitty edes) on monesti piilotettu fiksusti jonnekin linkin taakse tai muuten. Eihän kukaan oikeasti niistä kisatuloksista ole kiinnostunut, vain niiden määrä kiinnostaa ja sekin lähinnä laatistuomareita.
Pääasiassa Vegasissa on FWB:itä, mutta niiden lisäksi on muita puoliverisiä sekä täysiverisiä. Ja hevosia on paljon, ei nyt tietysti satoja kuten meillä, mutta joka tapauksessa vallan mukavasti. Kasvatuksessakaan Vegas ei tyydy näpertämään pientä ja merkityksetöntä, kasvattilukema menee reippaasti toisella sadalla, vaikka syntyneiden kasvattien määrä vuotta kohti ei olekaan mikään päätähuimaava. Vegas on kuitenkin pitkäikäinen talli. Ja voin keulia, että Ioniciinkin on yksi vegasilainen eksynyt. Useampikin voisi toki olla, tarttee lähteä ostosreissulle.
Noin yleisesti Vegas on hyvin yksinkertainen rakenteeltaan, sillä on pääsivu, hevoslista, kasvattilista (plus vähän jotain yleistä kasvatuksesta), ja info, joka on ehkä vielä enemmän epäkorrekti kuin pääsivu. Hevoset tällä tallilla kuitenkin ovat pääosassa, joten miksipä sitä tekemään asioita tuon monimutkaisemmin? Kun vielä ulkoasukin on yksinkertainen mutta toimiva (tällä hevosmäärällä on tärkeää, että linkin väri vaihtuu kun sivulla on käyty), niin Las Vegas on ansainnut kuukauden tallin tittelin puhtain paperein ja parhain arvosanoin. Ja nyt baarikaapille.
- S
Steen on pitkä- ja vanhasukuinen knabstrup, isänsä puolelta. Emä onkin täysiveritamma, osin sekin on vanhaa sukua. Perin harva hevonen pystyy pröystäilemään sillä, että sen suvusta löytyvät sekä White Speedster että Wizzerria, ne kaksi hevosta, jotka Virginia mainitsee aina kun puhutaan suosikki-virtuaalihevosista. Wizzerria löytyy sieltä emän puolelta, se on MVS Lord Fentonin emä, ja Speedy on isän puolen suvussa kolme kertaa. Ja isälinjahan tulee Speedystä suoraan, tällaisia hevosia ei meillä turhan paljon ole.
Wizzerria ja Speedy eivät suinkaan ole ainoat vanhat hevoset suvussa, isän puolelta löytyy mm. Lotta's Mission Shally, jonka emänisä on Kalmoniemen kasvatti Beast K. Tietääkseni Kalmoniemi oli ensimmäinen varsinainen knn-siittola virtuaalimaailmassa, vaikkakaan ei pitkäaikainen ja sen merkitys jäi hyvin vähäiseksi. Sen kasvatteja ei knn-suvuissa juuri enää näe, Beast K Shallyn kautta saattaa olla ylipäänsä ainoa linja. Olisi muuten kiva tietää, ketkä olivat Beast K:n vanhemmat.
No, kun sukua on tosiaan 5 polvea ja paikoin vähän ylikin, ei ole mikään yksiselitteinen homma löytää Steenille sopivia tammoja astuttavaksi, vaikka suku todellakin olisi sellainen, että oria tekisi mieli käyttää paljon. Yhden orivarsan se on jo jättänyt, mutta jatkoa pitäisi saada. Muiden rotujen käyttö ei ole oikein vaihtoehto, kun yritämme knabstrupien kanssa pitää sen vieraan veren määrän suvuissa maksimissaan 50%:ssa. Onneksi tammoja kuitenkin on paljon, joten eiköhän sieltä löydy joitain morsiamia Steenille.
Emerycja GA, eli tuttujen kesken Emma, on yhdessä Bawelna GA:n kanssa meidän suht tuoreen wielkopolskijalostuksen kantatammoja. Ei meillä muita sitten olekaan, paitsi näiden varsoja, lisää tarvitsisi hankkia ja äkkiä sittenkin, että saataisiin wielkopolskikasvatustakin eteenpäin. Oripuolellahan meillä on pari vanhaa djoehemilaista ja muutama suvuton tuonti, mutta mihin jalostus menee ilman tammoja? Ei mihinkään!
Emman varsoista yksi päätyi Oldsfelliin ja se teki siellä täyden päivätyön sekä kisahevosena että siitostammana. Tuon varsan myynnin takia Emmalle aikanaan raapusteltiin luonnekuvaus ja meidän mittakaavassa laaja sukuselvitys.
Las Vegas on poliittisesti epäkorrekti. Minkä muun tallin etusivulla mainitaan stripparit (okei, ei suoraan), uhkapeli, ja alkoholi? Joku tiukkapipoinen kukkahattu-sossu lätkäisisi tallille K-18-leiman, kolmikymppinen vanha pieru sen sijaan ei jaksa huolestua lapsista ja heidän moraalista. Ei ole varsinaisesti meikäläisen ongelma. En tokikaan rohkaise ketään alaikäistä sivuilla vierailemaan ainakaan ilman vanhempien konsultaatiota (ettei nyt kukaan epäilisi minun levittävän minkäänlaista kyseenalaista propagandaa viattomien lapsosten parissa).
Las Vegas ei kuitenkaan ole mikään vitsi, sehän on ihan oikea ja merkittävä puoliverisiittola. Omistaja on onnistunut kaivamaan tallilleen sellaisia vanhasukuisia helmiä puoli- ja täysiveriroduista, että minulta ja varsinkin Virginialta kuola valuu niitä katsellessa. Mikään historiankirja Vegas ei ole, sekaan mahtuu tuoreempaakin verta. Noissa vanhasukuisissa on myös se hieno puoli, että siellä ei ole vain niitä kaikkein kuuluisimpia vanhoja puoliverisiä: Altéa, Skyetä ja kumppaneita, vaan myös harvinaisempia nimiä. Mukaan on eksynyt muutamia hevosia, joilla on suvuissaan myös meiltä lähteneitä hevosia. Olen kovin ylpeä.
Hevoset ovat muutenkin meikäläisen unelma-kopukoita: persoonallisia virtuaalihevosia eivätkä mitään yhdestä muotista tulleita laatuarvosteluotuksia. Kuvat ovat hienot ja laadukkaat, kaikilla ei ole sitä rakennekuvaa, monella on liikekuva rakennekuvan ohella, ja väreissä riittää. Bongasin jo ainakin yhden tuplavoikon ja lehmänkirjavan. Ihan kaikissa tapauksissa värien periytyminen ei mene kaikkien sääntöjen mukaisesti, mutta tässä kohtaa pidän oikeutenani todeta "Who cares", kun kyseessä ovat erikoisväriset puoliveriset. Luonnekuvaukset ovat useimmiten lyhyet, ytimekkäät, hauskat, eivät ihan aina sitä mitä luonnekuvauksilta perinteisesti odotetaan.
Sivuja ei ole muutenkaan pilattu pitkillä kisatuloslistoilla ja sukuselvityksillä, kisatulokset (jos niitä on sivuille merkitty edes) on monesti piilotettu fiksusti jonnekin linkin taakse tai muuten. Eihän kukaan oikeasti niistä kisatuloksista ole kiinnostunut, vain niiden määrä kiinnostaa ja sekin lähinnä laatistuomareita.
Pääasiassa Vegasissa on FWB:itä, mutta niiden lisäksi on muita puoliverisiä sekä täysiverisiä. Ja hevosia on paljon, ei nyt tietysti satoja kuten meillä, mutta joka tapauksessa vallan mukavasti. Kasvatuksessakaan Vegas ei tyydy näpertämään pientä ja merkityksetöntä, kasvattilukema menee reippaasti toisella sadalla, vaikka syntyneiden kasvattien määrä vuotta kohti ei olekaan mikään päätähuimaava. Vegas on kuitenkin pitkäikäinen talli. Ja voin keulia, että Ioniciinkin on yksi vegasilainen eksynyt. Useampikin voisi toki olla, tarttee lähteä ostosreissulle.
Noin yleisesti Vegas on hyvin yksinkertainen rakenteeltaan, sillä on pääsivu, hevoslista, kasvattilista (plus vähän jotain yleistä kasvatuksesta), ja info, joka on ehkä vielä enemmän epäkorrekti kuin pääsivu. Hevoset tällä tallilla kuitenkin ovat pääosassa, joten miksipä sitä tekemään asioita tuon monimutkaisemmin? Kun vielä ulkoasukin on yksinkertainen mutta toimiva (tällä hevosmäärällä on tärkeää, että linkin väri vaihtuu kun sivulla on käyty), niin Las Vegas on ansainnut kuukauden tallin tittelin puhtain paperein ja parhain arvosanoin. Ja nyt baarikaapille.
- S
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2014
Tennesseenwalkerien värit – jälleen kerran
Walkerit mainittiin yhtenä suurimmista kasvatusroduista viime vuoden tilastoissa ja samalla huokaistiin myös sitä, että uutta verta pitäisi keksiä jostain, kun suvut alkavat olla pitkiä ja kaikki sukua keskenään. Asialle on tämän vuoden aikana tehty jo jotain, keksimme kaksi uutta hevosta, ori Fire Star's Commander GA:n ja sen täysisiskon Fire Star's Lady May GA:n sukuineen.
Värifriikit huomaavatkin jo asian: toinen on cremello sabino, toinen samppanjanmustanvoikko. Uuden veren mukana tuli myös lisää kaikenlaisia kivoja erikoisvärejä. Kun katsotte kolmannen polven hevosia näiden suvuissa, eli niitä suvuttomia kantahevosia, sieltä löytyy sabinoa, tobianoa, voikkoja, ja samppanjaa. Ihan kuin meidän walker-lauma ei olisi jo entuudestaan täynnä mitä eksoottisempaa vipeltäjää...
Sitten vähän tilastotietoa walkereista ja väreistä. Tällä hetkellä meillä on 69 walkeria, 44:llä on kuva ja niinollen myös väri määritelty. Erilaisia värinimikkeitä on peräti 27 ja tässä ne määräjärjestyksessä.
3 hevosta
– rautias
– musta
– ruunikko
– ruunikko tobiano
– voikko
2 hevosta
– ruunivoikko
– voikko sabino
– musta sabino
– musta tobiano
– samppanjanruunikko
– samppanjanvoikko
– samppanjanmustanvoikko
1 hevonen
– mustanvoikko
– perlino
– samppanjanrautias
– ruunikonpäistärikkö
– mustanpäistärikkö
– samppanjanmusta päistärikkö
– mustanvoikko tobiano
– ruunivoikko tobiano
– rautias sabino
– mustanvoikko sabino
– cremello sabino
– rautiaanpäistärikkö sabino
– ruunikonpäistärikkö sabino
– samppanjanrautias sabino
– mustankimo
Tiettävästi reaalimaailman walkereista löytyy erittäin harvinaisena myös hallakkovärejä ja hopeaa, mutta kuvien puutteen takia niitä ei nyt ihan ensimmäiseksi ole meille tulossa. Ehkä sitten, jos saisi joskus oikeasti aikaiseksi piirtää hevosen, eihän sitäkään ole vielä lupailtu kuin puolen kymmentä vuotta...
- S
Värifriikit huomaavatkin jo asian: toinen on cremello sabino, toinen samppanjanmustanvoikko. Uuden veren mukana tuli myös lisää kaikenlaisia kivoja erikoisvärejä. Kun katsotte kolmannen polven hevosia näiden suvuissa, eli niitä suvuttomia kantahevosia, sieltä löytyy sabinoa, tobianoa, voikkoja, ja samppanjaa. Ihan kuin meidän walker-lauma ei olisi jo entuudestaan täynnä mitä eksoottisempaa vipeltäjää...
Sitten vähän tilastotietoa walkereista ja väreistä. Tällä hetkellä meillä on 69 walkeria, 44:llä on kuva ja niinollen myös väri määritelty. Erilaisia värinimikkeitä on peräti 27 ja tässä ne määräjärjestyksessä.
3 hevosta
– rautias
– musta
– ruunikko
– ruunikko tobiano
– voikko
2 hevosta
– ruunivoikko
– voikko sabino
– musta sabino
– musta tobiano
– samppanjanruunikko
– samppanjanvoikko
– samppanjanmustanvoikko
1 hevonen
– mustanvoikko
– perlino
– samppanjanrautias
– ruunikonpäistärikkö
– mustanpäistärikkö
– samppanjanmusta päistärikkö
– mustanvoikko tobiano
– ruunivoikko tobiano
– rautias sabino
– mustanvoikko sabino
– cremello sabino
– rautiaanpäistärikkö sabino
– ruunikonpäistärikkö sabino
– samppanjanrautias sabino
– mustankimo
Tiettävästi reaalimaailman walkereista löytyy erittäin harvinaisena myös hallakkovärejä ja hopeaa, mutta kuvien puutteen takia niitä ei nyt ihan ensimmäiseksi ole meille tulossa. Ehkä sitten, jos saisi joskus oikeasti aikaiseksi piirtää hevosen, eihän sitäkään ole vielä lupailtu kuin puolen kymmentä vuotta...
- S
perjantaina, huhtikuuta 25, 2014
Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit
Me olemme useasti väittäneet, että värien perusgenetiikka on suhteellisen yksinkertaista ja yksiselitteistä: on geenejä, jotka tulevat varsalle vanhemmilta ja ne aiheuttavat tiettyjä värejä ja niiden muunnoksia. Okei, perusperiaate onkin tällainen ja tällä pääsee aika pitkälle (niin pitkälle kuin virtuaalimaailmassa nyt ylipäänsä kannattaa mennä, jos minulta kysytään). Hevosten väreistä tulee kuitenkin jatkuvasti uutta tutkimustietoa ja tulokset ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.
Pari vuotta sitten mainitsin vähän kuin ohimennen, että Coat Color Calculatorin genotyyppilomake ja tulokset olivat outoja ja löysin vastaukseksi KIT-geenin, jonka mutaatioita ovat sekä sabino, tobiano, että päistärikkö. Samaan geeniin liittyy näiden kolmen värin lisäksi vielä myös dominanttivalkoinen. Dominanttivalkoisen alleeliksi on perinteisesti merkitty W ja sen on ajateltu aiheuttavan kokonaan pigmentittömän värin (ts. valkoinen karva, vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot, harmaat/vaaleansiniset silmät). Totuus ei kuitenkaan ole ihan tämä...
Nimittäin W-alleelista on olemassa ainakin 20 erilaista muunnosta. Osa niistä aiheuttaa tuon perinteisen dominanttivalkoisen värin, osa taas jotain muuta. Esimerkiksi monet sellaiset kuviot, joita yleisesti pidetään sabinoina, ovatkin oikeastaan W-alleelin eri muunnosten aikaansaannosta. Sabinostahan on toistaiseksi löydetty vain yksi alleeli, SB1 ja siihen on kehitetty geenitestikin, mutta läheskään kaikki sabinonnäköiset hevoset eivät kanna SB1:stä. Osa niistä voikin kantaa W:n jotain muunnosta. Esimerkiksi voikonkirjava täysiveriori Sato on ilmeisesti W5 eikä sabino lainkaan. Saton isä Puchilinguita pidetäänkin W5-"perheen" perustajana, sen on testattu olevan W5 eikä sabino.
Minulla ainakaan ei ole tiedossa tällä hetkellä että mitä kaikkea W-alleelin muunnokset voivat aiheuttaakaan. Osa niistä voi olla vastuussa ihan tavallisista merkeistä, sukista ja päämerkeistä, osa voi aiheuttaa päistärkarvaisuutta ja ties mitä muuta. W-alleeli on kuitenkin erittäin laajalle levinnyt, sitä esiintyy täysiveristen lisäksi arabeilla (R Khasper ja Rhocky Rhoad/Khartoon Klassic), islanninhevosilla, freibergeillä, muutamilla muilla kylmäverisillä, ja eri puoliverisillä. Viimeisimmän löydetyn muunnoksen, W20:n, testit ovat menossa ja sen on epäilty olevan hyvin laajalle levinnyt mutaatio. Laajuudesta kertoo sekin, että W-alleelia esiintyy islanninhevosilla, joita on tunnetusti jalostettu puhtaana tuhatkunta vuotta. Paitsi laajalle levinnyt, W-alleeli voi olla myös yleinen, yleisempi kuin sabino tai splashed white. Eikä ole lainkaan ihmeellistä, jos W-alleelin jotain/joitain muunnoksia löytyisi suomenhevosiltakin, se voisi selittää esimerkiksi Vekselin Ihmeen värin ehkä jopa paremmin kuin sabino.
Kuten todettua, samassa KIT-geenissä on W:n lisäksi siis myös sabino, tobiano, ja päistärikkö, joten nämä värit voivat olla sidoksissa toisiinsa yllättävilläkin tavoilla, joita ei vielä tiedetä.
Lähteet
Wikipedia: Dominant white
Wikipedia: Sabino horse
Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry (tämä lähde on ongelmallinen, koska kirjoittajalla ei ole tutkijataustaa eikä hän mainitse lähteitä. Tämä kuitenkin on lähteistä kattavin ja kirjoitettu yksinkertaisesti. En näet selviä geenitutkimusta käsittelevistä, englanninkielisistä yliopistotason artikkeleista)
- S
Pari vuotta sitten mainitsin vähän kuin ohimennen, että Coat Color Calculatorin genotyyppilomake ja tulokset olivat outoja ja löysin vastaukseksi KIT-geenin, jonka mutaatioita ovat sekä sabino, tobiano, että päistärikkö. Samaan geeniin liittyy näiden kolmen värin lisäksi vielä myös dominanttivalkoinen. Dominanttivalkoisen alleeliksi on perinteisesti merkitty W ja sen on ajateltu aiheuttavan kokonaan pigmentittömän värin (ts. valkoinen karva, vaaleanpunainen iho, vaaleat kaviot, harmaat/vaaleansiniset silmät). Totuus ei kuitenkaan ole ihan tämä...
Nimittäin W-alleelista on olemassa ainakin 20 erilaista muunnosta. Osa niistä aiheuttaa tuon perinteisen dominanttivalkoisen värin, osa taas jotain muuta. Esimerkiksi monet sellaiset kuviot, joita yleisesti pidetään sabinoina, ovatkin oikeastaan W-alleelin eri muunnosten aikaansaannosta. Sabinostahan on toistaiseksi löydetty vain yksi alleeli, SB1 ja siihen on kehitetty geenitestikin, mutta läheskään kaikki sabinonnäköiset hevoset eivät kanna SB1:stä. Osa niistä voikin kantaa W:n jotain muunnosta. Esimerkiksi voikonkirjava täysiveriori Sato on ilmeisesti W5 eikä sabino lainkaan. Saton isä Puchilinguita pidetäänkin W5-"perheen" perustajana, sen on testattu olevan W5 eikä sabino.
Minulla ainakaan ei ole tiedossa tällä hetkellä että mitä kaikkea W-alleelin muunnokset voivat aiheuttaakaan. Osa niistä voi olla vastuussa ihan tavallisista merkeistä, sukista ja päämerkeistä, osa voi aiheuttaa päistärkarvaisuutta ja ties mitä muuta. W-alleeli on kuitenkin erittäin laajalle levinnyt, sitä esiintyy täysiveristen lisäksi arabeilla (R Khasper ja Rhocky Rhoad/Khartoon Klassic), islanninhevosilla, freibergeillä, muutamilla muilla kylmäverisillä, ja eri puoliverisillä. Viimeisimmän löydetyn muunnoksen, W20:n, testit ovat menossa ja sen on epäilty olevan hyvin laajalle levinnyt mutaatio. Laajuudesta kertoo sekin, että W-alleelia esiintyy islanninhevosilla, joita on tunnetusti jalostettu puhtaana tuhatkunta vuotta. Paitsi laajalle levinnyt, W-alleeli voi olla myös yleinen, yleisempi kuin sabino tai splashed white. Eikä ole lainkaan ihmeellistä, jos W-alleelin jotain/joitain muunnoksia löytyisi suomenhevosiltakin, se voisi selittää esimerkiksi Vekselin Ihmeen värin ehkä jopa paremmin kuin sabino.
Kuten todettua, samassa KIT-geenissä on W:n lisäksi siis myös sabino, tobiano, ja päistärikkö, joten nämä värit voivat olla sidoksissa toisiinsa yllättävilläkin tavoilla, joita ei vielä tiedetä.
Lähteet
Wikipedia: Dominant white
Wikipedia: Sabino horse
Pinto Thoroughbreds
Equine Tapestry (tämä lähde on ongelmallinen, koska kirjoittajalla ei ole tutkijataustaa eikä hän mainitse lähteitä. Tämä kuitenkin on lähteistä kattavin ja kirjoitettu yksinkertaisesti. En näet selviä geenitutkimusta käsittelevistä, englanninkielisistä yliopistotason artikkeleista)
- S
tiistaina, huhtikuuta 22, 2014
Ionicin pahimmat rakennekauhistukset
Kuvapostausta ei ole taas vähään aikaan ollutkaan, joten nyt sitten sellainen. Blogissa ja joskus muuallakin on tullut useasti mainittua, että meidän kaikilla hevosilla ei todellakaan ole sitä täydellisistä täydellisintä kuvaa. On huonolaatuisia kuvia, on pieniä kuvia, on pääkuvia, tarhakuvia, liikekuvia, ratsastuakuvia, ja joskus on ihan oikeasti vaikeata löytää vaikkapa näyttelyihin tietynrotuinen hevonen, jolla olisi rakennekuva.
Niin, ja sitten on niitä rakennekuvia, joissa hevosen rakenne näyttää katastrofaalisen hirveältä tai itse asiassa on sitä ihan oikeasti. Tähän on koottu poimintoja sieltä epäedustavimmasta päästä. Rakennetuomarointia opiskelevat saattanevat hyötyä näistä.
Negatiw Ion, angloarabi-ori
Kuvan hevonen näyttää siltä kuin se voisi keikahtaa hetkenä minä hyvänsä turvalleen. Tai persiilleen. Etuset ovat pahasti takanojoisessa asennossa, takaset puolestaan vedetty kovin alle ja ne näyttävät paitsi etunojoisilta, myös käyräkintereisiltä. Lisäksi väittäisin tuota lievästi takakorkeaksi eikä se muutenkaan ole mikään huippuhevonen.
Jeza Firdos, arabiori
Äkkiä katsoen ihan kivannäköinen hevonen, mutta tarkkaan katsoen löytyy yhtä ja toista vikaa. Etujalat ovat asettuneet todella eteen (tässä voi kyllä kuvakulma hämätä), etusääret ovat polven alta todella hennonnäköiset (no, osa voinee selittyä kuvan huonolla laadulla ja pienuudella), vatsalinja nousee kovin ylös ja yleiskuva on lievästi takakorkea tässäkin vaikka risti ei oikeastaan olekaan säkää korkeammalla, takaset ovat paitsi huonossa asennossa, myös kovin suorakintereisen näköiset.
Piekna Pobeda, arabitamma
En tiedä mitä tämän etujaloissa on menossa, mutta nehän ovat ihan eri paria polvista alaspäin. Vasen on ok, oikea etusääri puolestaan on todella hento. Ja vuohiset ovat molemmissa pitkät ja aika vennot (voi toki johtua huonosta kuvakulmastakin).
Piekna Zamzam, arabitamma
Kyllä, arabeilla ihannetapauksissa on hyvä säkä, mutta tuo on kyllä ihan ihme möykky. Ja risti on lievästi sanoen terävä.
Krasnaja Rjabina GA, budjonnytamma
Tämän hevosen yleiskunnossa voisi olla kyllä parantamisen varaa, muttei se poista sitä faktaa, että kaula on lyhyt, samoin kuin lautanen ja takavuohiset.
Harmonist Ion, don-ori
Yksi sana ja se on "koukkupolvet".
Hausby Kora, frederiksborg-tamma
Tämän kohdalla ei juuri voi puhua satulansijasta, selkä on suora kuin olisi viivottimella vedetty.
Gevorg Ion, kabardiiniori
Jos tuosta rungosta ottaisi pois pään, kaulan ja jalat, se voisi olla ihan ok. Tosi lyhyt kaula, siihen nähden iso pää ja voisi sanoa rumahkoksikin, vaikkeivät kabardit aina mitään kaunispäisiä hevosia olekaan. Takaset ovat takanojoisessa asennossa, kintereet näyttävät kovin suorilta ja vuohiset... Kai tuota sanotaan jo karhunjalaksi. Takanojoiset etuset ja niissä pitkähköt ja hyvin vennot vuohiset.
Lusitania Ion, knn-tamma
Voisi sanoa samaa kuin Negatiw Ionistakin: takanojoiset etuset, etunojoiset takaset ja pahasti takakorkea.
Arcadia Atlanta Soldier, morgan-ori
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, runko ja takaosa ovat vähän kuin eri paria. Kovin avorunkoinen, lanne on pitkä ja perin oudossa kulmassa, ja selkä notko.
Ildigo GA, nonius-tamma
Myös tämä on mainittu aikaisemminkin näissä rakenneasioissa. Kuvan laatu on luokaton, se tiedetään eikä hevonenkaan taida olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Silti tuo kaula on paha ja tuo toinen etuvuohinen mikä kuvassa näkyy on niin karhunjalkainen, että pahaa tekee.
Fauvette GA, poitou-tamma
Myönnän etten ole mikään kylmäveriekspertti ja toisaalta poitoukaan ei ole rakenteellisesti sieltä kauneimmasta päästä kylmäverisiä, mutta joku raja nyt pitäisi kuitenkin olla. Iso pää, hento kaula, hento runkokin, pitkät jalat. Mikään näistä ei ole mairitteleva kuvaus kylmäverisestä, tosin ainakin runkoa voisi parantaa paremmalla yleiskunnolla.
Geneva Ion, tersk-tamma
Lihakseton se tämäkin on ja se korostaa noita rakennevirheitä entisestään, mutteivät ne katoa mihinkään vaikka lihaksia päälle tulisikin. Lyhyt joutsenkaula, pitkä mutta tolkuttoman pysty lapa, vatsalinja nousee ylös ja syvyys takapolven edessä on erittäin puutteellinen, lautanenkin saisi olla pidempi ja loivempi.
Godelieve Ion, tersk-tamma
Huomattavasti parempi esitys kuin Geneva, mutta tällä se vasta lyhyt lautanen on ja siitä johtuen takaosan kulmaukset vähän miten sattuu. Ja jos nyt aletaan puutteita listata, niin kaulaan tämäkin kaipaisi lihaksia, ainakin vej vuohinen on vento, kaviot ovat pitkänlaiset kaikissa jaloissa, takakavioissa on vielä mielestäni liian pieni kaviokulma ja kintereetkin ovat aika suorat.
Marfa Ion, tersk-tamma
Vej pahasti pukinkavioinen, myös vtj voisi olla jossain määrin.
Narodnika GA, tersk-tamma
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että onpas takakorkea. Kuvakulma voi tosin hämätä vähän vielä lisää. Muutenkin tuo on melkoinen venkula.
Tässä ei suinkaan ole kaikki Ionicin hevoset, joilla on jotain sanomista rakenteessa, mutta ehkä ne pahimmat ja joitain ei niin pahoja tapauksia. Ahaltekejä en ole tähän ottanut lainkaan mukaan, niistä voisi tehdä ihan oman postauksensa.
- S
Niin, ja sitten on niitä rakennekuvia, joissa hevosen rakenne näyttää katastrofaalisen hirveältä tai itse asiassa on sitä ihan oikeasti. Tähän on koottu poimintoja sieltä epäedustavimmasta päästä. Rakennetuomarointia opiskelevat saattanevat hyötyä näistä.
Negatiw Ion, angloarabi-ori
Kuvan hevonen näyttää siltä kuin se voisi keikahtaa hetkenä minä hyvänsä turvalleen. Tai persiilleen. Etuset ovat pahasti takanojoisessa asennossa, takaset puolestaan vedetty kovin alle ja ne näyttävät paitsi etunojoisilta, myös käyräkintereisiltä. Lisäksi väittäisin tuota lievästi takakorkeaksi eikä se muutenkaan ole mikään huippuhevonen.
Jeza Firdos, arabiori
Äkkiä katsoen ihan kivannäköinen hevonen, mutta tarkkaan katsoen löytyy yhtä ja toista vikaa. Etujalat ovat asettuneet todella eteen (tässä voi kyllä kuvakulma hämätä), etusääret ovat polven alta todella hennonnäköiset (no, osa voinee selittyä kuvan huonolla laadulla ja pienuudella), vatsalinja nousee kovin ylös ja yleiskuva on lievästi takakorkea tässäkin vaikka risti ei oikeastaan olekaan säkää korkeammalla, takaset ovat paitsi huonossa asennossa, myös kovin suorakintereisen näköiset.
Piekna Pobeda, arabitamma
En tiedä mitä tämän etujaloissa on menossa, mutta nehän ovat ihan eri paria polvista alaspäin. Vasen on ok, oikea etusääri puolestaan on todella hento. Ja vuohiset ovat molemmissa pitkät ja aika vennot (voi toki johtua huonosta kuvakulmastakin).
Piekna Zamzam, arabitamma
Kyllä, arabeilla ihannetapauksissa on hyvä säkä, mutta tuo on kyllä ihan ihme möykky. Ja risti on lievästi sanoen terävä.
Krasnaja Rjabina GA, budjonnytamma
Tämän hevosen yleiskunnossa voisi olla kyllä parantamisen varaa, muttei se poista sitä faktaa, että kaula on lyhyt, samoin kuin lautanen ja takavuohiset.
Harmonist Ion, don-ori
Yksi sana ja se on "koukkupolvet".
Hausby Kora, frederiksborg-tamma
Tämän kohdalla ei juuri voi puhua satulansijasta, selkä on suora kuin olisi viivottimella vedetty.
Gevorg Ion, kabardiiniori
Jos tuosta rungosta ottaisi pois pään, kaulan ja jalat, se voisi olla ihan ok. Tosi lyhyt kaula, siihen nähden iso pää ja voisi sanoa rumahkoksikin, vaikkeivät kabardit aina mitään kaunispäisiä hevosia olekaan. Takaset ovat takanojoisessa asennossa, kintereet näyttävät kovin suorilta ja vuohiset... Kai tuota sanotaan jo karhunjalaksi. Takanojoiset etuset ja niissä pitkähköt ja hyvin vennot vuohiset.
Lusitania Ion, knn-tamma
Voisi sanoa samaa kuin Negatiw Ionistakin: takanojoiset etuset, etunojoiset takaset ja pahasti takakorkea.
Arcadia Atlanta Soldier, morgan-ori
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, runko ja takaosa ovat vähän kuin eri paria. Kovin avorunkoinen, lanne on pitkä ja perin oudossa kulmassa, ja selkä notko.
Ildigo GA, nonius-tamma
Myös tämä on mainittu aikaisemminkin näissä rakenneasioissa. Kuvan laatu on luokaton, se tiedetään eikä hevonenkaan taida olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Silti tuo kaula on paha ja tuo toinen etuvuohinen mikä kuvassa näkyy on niin karhunjalkainen, että pahaa tekee.
Fauvette GA, poitou-tamma
Myönnän etten ole mikään kylmäveriekspertti ja toisaalta poitoukaan ei ole rakenteellisesti sieltä kauneimmasta päästä kylmäverisiä, mutta joku raja nyt pitäisi kuitenkin olla. Iso pää, hento kaula, hento runkokin, pitkät jalat. Mikään näistä ei ole mairitteleva kuvaus kylmäverisestä, tosin ainakin runkoa voisi parantaa paremmalla yleiskunnolla.
Geneva Ion, tersk-tamma
Lihakseton se tämäkin on ja se korostaa noita rakennevirheitä entisestään, mutteivät ne katoa mihinkään vaikka lihaksia päälle tulisikin. Lyhyt joutsenkaula, pitkä mutta tolkuttoman pysty lapa, vatsalinja nousee ylös ja syvyys takapolven edessä on erittäin puutteellinen, lautanenkin saisi olla pidempi ja loivempi.
Godelieve Ion, tersk-tamma
Huomattavasti parempi esitys kuin Geneva, mutta tällä se vasta lyhyt lautanen on ja siitä johtuen takaosan kulmaukset vähän miten sattuu. Ja jos nyt aletaan puutteita listata, niin kaulaan tämäkin kaipaisi lihaksia, ainakin vej vuohinen on vento, kaviot ovat pitkänlaiset kaikissa jaloissa, takakavioissa on vielä mielestäni liian pieni kaviokulma ja kintereetkin ovat aika suorat.
Marfa Ion, tersk-tamma
Vej pahasti pukinkavioinen, myös vtj voisi olla jossain määrin.
Narodnika GA, tersk-tamma
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että onpas takakorkea. Kuvakulma voi tosin hämätä vähän vielä lisää. Muutenkin tuo on melkoinen venkula.
Tässä ei suinkaan ole kaikki Ionicin hevoset, joilla on jotain sanomista rakenteessa, mutta ehkä ne pahimmat ja joitain ei niin pahoja tapauksia. Ahaltekejä en ole tähän ottanut lainkaan mukaan, niistä voisi tehdä ihan oman postauksensa.
- S
keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2014
Esittelyssä kuukauden valinnat
Kuukauden vaihde, miksi se tulee joka kuukausi? Aina tulee se "voi pahus, tänään on jo ensimmäinen päivä eikä mulla ole hajuakaan mitä valitsisin tälle kuulle esittelyyn". Ja sitten tehdään näitä hätäisiä ravista hihasta -valintoja.
Tällä kertaa kuvittelin olevani hyvinkin nokkela tallin valinnan kanssa: pyysin ihmisiä esittelemään omia tallejaan ht.netissä. Ja niitähän esiteltiin! Ongelmaksi muodostui se, että niitä talleja tuli aika paljon ja joukossa oli todella monta tallia, jotka olisivat huhtikuun kuukauden talli -viitan harteilleen ansainneet. Tällä kertaa ikä ja omistautuminen yhdelle rodulle vei voiton, mutta monta muuta tallia pidetään mielessä ensi kuuta varten. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä seuraavaakin.
Tämän pitkän alkusepustuksen jälkeen voin ilmoittaa, että kuukauden oriiksi valikoitui ara-appaloosa Charlemagne Ion, tammaksi oldenburg Valeriana Ion ja tallina esitellään pitkän linjan russisiittola Cresendo.
Charlemagne on pitkän jalostustyön tulos, sen suvussa on yli 99% arabianhevosta ja se ainoa appaloosa, jolta tiikerinkirjava väri periytyy, on 7. polvessa. Ionicin oma hevonen sekin. Tosin ara-appaloosan sukuvaatimus ei ole sama kuin pintabianin (jolta vaaditaan se yli 99% arabiverta) ja rehellisesti sanoen enä ole ihan varma, miten nykyisin määritellään ara-appaloosa. Vuosikymmen sitten asia oli niin sekaisin, ettei siitä ottanut tolkkua, monet käsittivät sen pintabianin kaltaisena melkein-arabina ja näillä linjoilla meillä on menty.
Charlemagne itse teki kohtalaisen laukkauran vuonna 2010, se voitti G3-tasolla, mutta yleisesti ottaen sen statistiikat eivät kovin kummoiset ole. Kuitenkin ara-appaloosa on harvinainen näky arabien dominoimissa kakkosryhmän laukoissa ja siinä mielessä olen ihan ylpeä oriista. Nyt sille pitäisi löytää jostain ei-kimo arabitamma tai pari ja äkkiä sittenkin, niin saataisiin sekin sukuaan jatkamaan. Ori astuu toki myös ulkopuolisia tammoja.
Tummanpuhuvan oldenburg-tamman Valeriana Ionin suvussa on pääsääntöisesti Suprantin ja Rothkellerin hevosia, molemmat sellaisia siittoloita, joihin minä olen tykästynyt. Suprant erityisesti, Rothkeller on jäänyt vieraammaksi, mutta hienoja hevosia sieltä on lähtöisin, muitakin kuin nuo, jotka Valerianan suvussa esiintyvät. Harmi että Rothkellerin sivut ovat tällä hetkellä Websin hukkaamat (mikä siellä nyt mättää, kun osa kadonneista sivuista on palautettu vähin äänin, mutta osaa näemmä ei?).
Aivan erityisen huomionarvoinen on Valerianan emä, Suprant Honeysuckle, joka tuli meille melko pian syntymänsä jälkeen ja on ollut uuden oldenburg-jalostuksen kantatamma. Se varsoi viisi varsaa, kaikki oldenburg-oreista ja kaikki todella hienoja varsoja. Suprantiin kiitos tästä hienosta tammasta! No, meidän täytyy hankkia lisää noita oldenburgeja, muuten hyvin alkanut jalostus loppuu saman tien. Mutta Valeriana tullaan varmasti näkemään myös FWB-suvuissa.
Minä en ole tuohon russijalostukseen koskaan sen kummemmin perehtynyt, joten koska tunnen Cresendon nimeltä ja nimenomaan russisiittolana, sen on pakko olla merkittävä kasvattaja. Tiedän russikasvattajista Cresendon lisäksi lähinnä vain B-russit ja Coctails-russit. Ja niinpä Cresendo on toiminutkin vuodesta 2006 lähtien, samalla nimellä, saman rodun parissa eikä ainakaan kasvattilistan mukaan suurempia taukoja ole ollut, kasvatteja on syntynyt säännöllisesti joka vuosi. Jo pelkästään tällainen taival on jotain, mistä muut harrastajat voisivat ottaa mallia.
Cresendon toinen ehdoton plussapuoli on se, että ponivalikoimaa riittää. Jo niitä russeja on paljon ja kun kasvattimäärätkin lasketaan kymmenissä, niin Cresendossa ihan oikeasti kasvatetaan eikä vain meinata. Ponilauma itse näyttäisi myös kovin monimuotoiselta, on pitkää sukua, on lyhyttä sukua, on suvutonta, uutta, vanhaa, ratsuja suurin osa, mutta jollain oli raveistakin ennätys, piirrettyä, valokuvallista ja mikä kaikkein hienointa: kaikki russeilla esiintyvät erikoisvärit ovat edustettuina!
Pienen miinuksen voisin antaa siitä, että kaikissa tapauksissa erikoisvärien periytymislinja ei ole aivan täydellinen, mutta toisaalta se on helppo antaa anteeksi. Eikä esimerkiksi noiden kirjavien periytyminen reaalimaailman russeillakaan ole mitenkään yksiselitteistä, kaukana siitä. Splashed white erityisesti voi esiintyä aivan minimaalisena ja minulla onkin teoria, että kaikki russit, joilla on valkoisia merkkejä, olisivat splasheja. No, tämä nyt lienee liioittelua, mutta valkoiset merkit eivät kuitenkaan ihan tolkuttoman yleisiä russeilla ole, esimerkiksi Sukupostin kuvissa on paljon täysin merkittömiä russeja ja sitten toisaalta se splash tulee varsalle joskus aivan yllätyksenä. No, ken tietää.
- S
Tällä kertaa kuvittelin olevani hyvinkin nokkela tallin valinnan kanssa: pyysin ihmisiä esittelemään omia tallejaan ht.netissä. Ja niitähän esiteltiin! Ongelmaksi muodostui se, että niitä talleja tuli aika paljon ja joukossa oli todella monta tallia, jotka olisivat huhtikuun kuukauden talli -viitan harteilleen ansainneet. Tällä kertaa ikä ja omistautuminen yhdelle rodulle vei voiton, mutta monta muuta tallia pidetään mielessä ensi kuuta varten. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä seuraavaakin.
Tämän pitkän alkusepustuksen jälkeen voin ilmoittaa, että kuukauden oriiksi valikoitui ara-appaloosa Charlemagne Ion, tammaksi oldenburg Valeriana Ion ja tallina esitellään pitkän linjan russisiittola Cresendo.
Charlemagne on pitkän jalostustyön tulos, sen suvussa on yli 99% arabianhevosta ja se ainoa appaloosa, jolta tiikerinkirjava väri periytyy, on 7. polvessa. Ionicin oma hevonen sekin. Tosin ara-appaloosan sukuvaatimus ei ole sama kuin pintabianin (jolta vaaditaan se yli 99% arabiverta) ja rehellisesti sanoen enä ole ihan varma, miten nykyisin määritellään ara-appaloosa. Vuosikymmen sitten asia oli niin sekaisin, ettei siitä ottanut tolkkua, monet käsittivät sen pintabianin kaltaisena melkein-arabina ja näillä linjoilla meillä on menty.
Charlemagne itse teki kohtalaisen laukkauran vuonna 2010, se voitti G3-tasolla, mutta yleisesti ottaen sen statistiikat eivät kovin kummoiset ole. Kuitenkin ara-appaloosa on harvinainen näky arabien dominoimissa kakkosryhmän laukoissa ja siinä mielessä olen ihan ylpeä oriista. Nyt sille pitäisi löytää jostain ei-kimo arabitamma tai pari ja äkkiä sittenkin, niin saataisiin sekin sukuaan jatkamaan. Ori astuu toki myös ulkopuolisia tammoja.
Tummanpuhuvan oldenburg-tamman Valeriana Ionin suvussa on pääsääntöisesti Suprantin ja Rothkellerin hevosia, molemmat sellaisia siittoloita, joihin minä olen tykästynyt. Suprant erityisesti, Rothkeller on jäänyt vieraammaksi, mutta hienoja hevosia sieltä on lähtöisin, muitakin kuin nuo, jotka Valerianan suvussa esiintyvät. Harmi että Rothkellerin sivut ovat tällä hetkellä Websin hukkaamat (mikä siellä nyt mättää, kun osa kadonneista sivuista on palautettu vähin äänin, mutta osaa näemmä ei?).
Aivan erityisen huomionarvoinen on Valerianan emä, Suprant Honeysuckle, joka tuli meille melko pian syntymänsä jälkeen ja on ollut uuden oldenburg-jalostuksen kantatamma. Se varsoi viisi varsaa, kaikki oldenburg-oreista ja kaikki todella hienoja varsoja. Suprantiin kiitos tästä hienosta tammasta! No, meidän täytyy hankkia lisää noita oldenburgeja, muuten hyvin alkanut jalostus loppuu saman tien. Mutta Valeriana tullaan varmasti näkemään myös FWB-suvuissa.
Minä en ole tuohon russijalostukseen koskaan sen kummemmin perehtynyt, joten koska tunnen Cresendon nimeltä ja nimenomaan russisiittolana, sen on pakko olla merkittävä kasvattaja. Tiedän russikasvattajista Cresendon lisäksi lähinnä vain B-russit ja Coctails-russit. Ja niinpä Cresendo on toiminutkin vuodesta 2006 lähtien, samalla nimellä, saman rodun parissa eikä ainakaan kasvattilistan mukaan suurempia taukoja ole ollut, kasvatteja on syntynyt säännöllisesti joka vuosi. Jo pelkästään tällainen taival on jotain, mistä muut harrastajat voisivat ottaa mallia.
Cresendon toinen ehdoton plussapuoli on se, että ponivalikoimaa riittää. Jo niitä russeja on paljon ja kun kasvattimäärätkin lasketaan kymmenissä, niin Cresendossa ihan oikeasti kasvatetaan eikä vain meinata. Ponilauma itse näyttäisi myös kovin monimuotoiselta, on pitkää sukua, on lyhyttä sukua, on suvutonta, uutta, vanhaa, ratsuja suurin osa, mutta jollain oli raveistakin ennätys, piirrettyä, valokuvallista ja mikä kaikkein hienointa: kaikki russeilla esiintyvät erikoisvärit ovat edustettuina!
Pienen miinuksen voisin antaa siitä, että kaikissa tapauksissa erikoisvärien periytymislinja ei ole aivan täydellinen, mutta toisaalta se on helppo antaa anteeksi. Eikä esimerkiksi noiden kirjavien periytyminen reaalimaailman russeillakaan ole mitenkään yksiselitteistä, kaukana siitä. Splashed white erityisesti voi esiintyä aivan minimaalisena ja minulla onkin teoria, että kaikki russit, joilla on valkoisia merkkejä, olisivat splasheja. No, tämä nyt lienee liioittelua, mutta valkoiset merkit eivät kuitenkaan ihan tolkuttoman yleisiä russeilla ole, esimerkiksi Sukupostin kuvissa on paljon täysin merkittömiä russeja ja sitten toisaalta se splash tulee varsalle joskus aivan yllätyksenä. No, ken tietää.
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)