Virginia on rakennearvostelusta kirjoittanut tänne blogiinkin jonkin verran ja muistanut vissiin useammin kuin kerran mainita sen, että rakennearvostelu on kaikkea muuta kuin eksaktia tiedettä, jossa on vain yksi ainoa oikea vastaus. Minun rakennetuomarin urani ei ole kestänyt vielä läheskään niin kauan kuin Virginian, mutta olen kyllä tormännyt tuohon seikkaan tuskallisesti. Minusta olisi kiva, jos voisin aina tuomaroida tismalleen samalla tavalla, mutta kun on myönnettävä, ettei siihen ihan kykene, vaikka miten yrittäisi.
VSN:n kanssa ongelmana on vielä se pisteytys. Pisteytys tekee luokan paremmuusjärjestykseen panemisesta helppoa ja yksinkertaista. Minä luulen etten osaisi muulla tavoin luokkia arvostellakaan, vaikka välillä tuleekin sellaisia tuloksia, että myöhemmin listaa katsoessa tulee ajatelleeksi, että en minä kyllä tuota rankkaisi paremmaksi kuin tuota toista... Näiden kanssa vain täytyy elää, koska absoluuttista paremmuusjärjestystä ei ole olemassa.
Haastavan VSN:n metodista tekee eri rakennekohtien pisteytys. Yleensä on hieman vaikeata päättää, onko jokin rakennekohta nyt 3,5 pisteen arvoinen (jotain kohtalaisen ja hyvän välimaastosta) vai pitäisikö siitä sittenkin antaa 4 pistettä (hyvä). Vai ehkä kuitenkin pelkkä kolmonen, onhan tuo runko nyt aika pitkänlainen. Miten paha vika se on? Rotumääritelmä ei sano siitä varsinaisesti mitään, joten onko vaiko eikö. Ja sitten tuo edellinen sai kuitenkin neljä pistettä rungosta, eikä sekään mikään hirveän lyhyt ollut. Mutta tuolle toiselle annoin kuitenkin vain kolmosen, mutta runko oli kyllä aika kevyt muutenkin ja minusta tällä rodulla nyt pitäisi olla sitä syvyyttä edes jonkin verran. Vaikkei rotumääritelmä kyllä siitäkään sano hirveästi mitään. Ja nämä kaikki luokan hevoset saivat saman 3,5 pistettä etuosasta, kun kaikilla oli ihan kivat lavat, mutta säkää ei kyllä ollut ainoallakaan. Vaikka rotumääritelmän mukaan pitäisi olla.
Lisähaasteensa tähän tuo se, että tuloksien kannalta ei todellakaan ole yhdentekevää antaako puoli pistettä enemmän vai vähemmän. Yleensä varsinkin isommissa luokissa (10 hevosta tai enemmän) on useita hevosia suunnilleen samoissa pisteissä ja puolen pisteen vähennys kokonaispisteissä saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa monenkin sijan putoamiseen tuloslistalla. Ja kun tosiaan yleensä useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa on arpomisen varaa, pitäisi kokonaispisteet ilmoittaa muodossa 39 ± 3 pistettä...
Joskus puuha käy vähän tylsänoloiseksi, kun pisteet pyörivät pääsääntöisesti välillä 3 – 4,5. Aika harvoin tulee annettua vitosta mistään, se on varattu niille todella erinomaisille tapauksille. Kysyn välillä itseltäni, että miksi annoin jostain kohdasta "vain" 4,5 pistettä, vaikka olisin voinut antaa vitosenkin, eihän mitään varsinaista vikaa ollut. Yleensä minulla on jokin syy, jokin juttu ei ole ihan täysin kohdallaan, jotain voisi olla vähän enemmän, jotain vähän vähemmän. Mutta eihän 5 pistettä tarkoita täydellistä vaan erinomaista, ja onko oikein evätä se vitonen sitten jonkin pikkuseikan takia? Minun pitäisi ehkä vähän tarkistella skaalaani, varsinkin kun tuntuu siltä, että olen kovin tiukka tuomari muihin verrattuna ja siitä tulee ongelmia, jos näyttelyissä on minun ja muiden tuomaroimia luokkia: minun luokkiin osallistuvat eivät yleensä pärjää Show Winner -luokassa, koska olen jakanut niin kitsaasti pisteitä. Tietenkin luokkavoitto on luokkavoitto ja CH:n nyt ainakin saa, mutta silti.
Ja totta puhuakseni, voisi sitä pisteskaalan pienempääkin päätä käyttää vähän säännöllisemmin. Eihän 2 pistettä ole vielä maailman kamalin rakennekohta, jossa ei muuta olekaan kuin ongelmia ja virheitä. Kakkonen tarkoittaa välttävää, ykkönen on huono. En muista olenko jakanut ykköstä (tai 1,5 pistettä) koskaan VSN-näyttelyissä, koska näyttelyihin tuotavat hevoset ovat kautta linjan varsin kelvollisia yksilöitä. Kakkosiakaan ei tule kovin usein annettua, 2,5 taitaa olla vakipistemäärä silloin, jos jotain selkeästi osoitettavaa vikaa on olemassa.
Asiaa ei lainkaan helpota se, että kaikki kuvat nyt vain eivät ole niitä maailmankaikkeuden parhaita rakennekuvia. Monella on pää kääntynyt kameraan tai pois, tai kuva ei ole ihan sivusta vaan vähän viistosta. Kavioiden peittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miten paljon näistä pitää rokottaa? Milloin voi antaa nollan (ei voi arvostella)? Mitä jos katsoisin vähän tuota pään muotoa tuosta pääkuvasta? Entä jos jalat näyttävät kauhean kivoilta, mutta kun kavioita ei näy ja vuohisetkin ovat vähän arvailun varassa? Yhden nollan antaminen tietää yleensä sitä, että hevonen jää luokkansa hännille, kahden nollan antaminen tietää yleensä alle 30 pistettä ja takuuvarmaa viimeistä sijaa. Ja se on kauhean ikävää, jos kyseessä on muuten lähes huippuluokan koni. Kiusaus antaa se "säälikolmonen" on valtava. Usein, jos jotain kohtaa ei voi luotettavasti arvostella, mutta siitä pystyy jotain sanomaan (eikä näe mitään vikoja), minulta siitä saa sen kolmosen tai ehkä 3,5p, jos oikein hyvältä näyttää, ihan juuri sen takia, ettei muuten varsin hyvä hevonen jää ihan viimeiseksi.
Olen myös huomannut omissa arvosteluissani sen, että luokan ensimmäinen hevonen ja jossain määrin vielä toinenkin vaikuttavat luokan arvosteluun, aivan erityisesti, jos kyseessä on jokin minulle harvinaisempi rotu tai muuten vain olen tuomaroimassa tauon jälkeen (kuten yleensä olen, ei minulla näitä VSN-luokkia jatkuvalla syötöllä ole tuomaroitavana). Jos pari ensimmäistä hevosta ovat hieman kehnonlaisia tai sellaisia keskikastin ok-hevosia, tulee pisteskaalaa yleensä höllättyä vähän ja jaeltua pisteitä hieman avokätisemmin. Sitten jos tulee vastaan jokin todellinen WOW-hevonen, sille kyllä ropisee pisteitä helposti, onhan se nyt niin erinomainen kun verrataan niihin ensimmäisiin. Sitten jos luokan valmistuttua arvostelee toistamiseen ne pari ekaa, saattavat nekin saada vähän paremmat pisteet (tunnustan, että teen yleensä näin, ihan juuri tästä syystä). Ero harvoin kyllä on erityisen merkittävä, mutta kuten sanottu, VSN-luokissa voi puolellakin pisteellä hävitä tai voittaa paljon.
Jos luokan ensimmäiset hevoset ovat niitä näyttäviä, hyvärakenteisia WOW-hevosia, saattavat ne saada hyvinkin korkeita pisteitä, kun oikein sokaistun niiden hienoudesta. Muiden arvostelu on sitten yleensä tiukempaa, kun alla on ne hyvät hevoset määrittämässä pisteskaalaa. Tällöin käy sitten sama toisin päin: jos arvostelen ensimmäiset hevoset toiseen kertaan muiden jälkeen, saattavat niiden pistemäärät laskea vähän, mutta aina näin ei käy.
Tällaisten asioiden kanssa sitä joutuu meikäläinen painimaan. Joskus tuleekin ajatelleeksi, että oliko nyt ihan pakko sotkeutua VSN:ään, mutta kyllä taas viimeisimmässä kyselyssä tulin raapustaneeksi sähköpostiin "Joo", kun kyseltiin halukkuutta jatkaa VSN-tuomarina. Tosin olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia muiden VSN-tuomareiden kanssa arvosteluista, pisteskaaloista ja sen sellaisesta: onko heillä tällaista vai ovatko he aina ihan varmoja pisteistään ja tuomaroinneistaan.
– S
keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015
sunnuntai, maaliskuuta 01, 2015
Esittelyssä kuukauden valinnat
Näin kevään korvalla teemaksi valikoitui valjakkoajo ja -hevoset. Oriiksi valitsin kladrub-ori Sabroso Unica I:n, tammaksi furioso Kittinóra GA:n ja tallina komeilee Loitsulähde.
Elän tällä hetkellä vaikeita aikoja kladrubien kanssa. Rotu on ollut pitkään jo poistolistalla, syy on vanha tuttu: kuvista puute ja jalostus umpikujassa kun kaikki ovat sukua kaikille. No, päätin 2013 lopulla tehdä kladerubeille jotakin ja niinpä katsoin sieltä kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka saatoin vielä teettää ja lopetin loput hevoset. Niinpä viime vuonna syntyikin ennätysmäärä kladrub-varsoja, 22 kappaletta. Olen parhaillani tekemässä niille sivuja ja on pakko tunnustaa, että kladrubien hävittäminen ei tasan tunnu hyvältä idealta. Hävitykseenhän nuo viime kesänä syntyneet varsat on tuomittu, ei niitä kukaan ostakaan ja kaikki ovat viimeistään nyt sukua keskenään. Joten tuossa ohimennen rustasin vähän nimiä uusille kladrubeille, jos sitä vaikka vähän vielä...
Tämän pitkän lätinän jälkeen palataan siihen oriin eli Sabroso Unica I:een. Moni meidän kladrubeista on merkitty joko koulu- tai valjakkopainotteiseksi tai molemmiksi, kuten Sabroso Unica I:kin. Eiväthän kladrubit mitään valjakkokisoissa pärjääviä nopeita ja ketteriä puoliverisiä ole, vaan näyttäviä, voimakkaita hevosia vetämään vähän isompiakin vempeleitä. Vaikka toki jotkut yksilöt pärjäävät valjakkokisoissakin.
Pääosa meidän kladrubeista polveutui omista tuontihevosista, mutta Sabroso Unica I ei. Sillä on kaksi polvea sukua, isä on Branwenista ja emä Tijuanasta. Suku emänemä Tæerne Elleriä lukuunottamatta on edelleen tallessa netissä, vaikka oriin sivuilla olevat linkit vievätkin kadonneisiin osoitteisiin. Sukunsa takia Sabroso Unica I:ta käytettiin paljon tammoille vuosi sitten, kuten astutuslistasta näkee. Sen suku sopi niin monen kanssa yhteen.
Pakko vielä sanoa tuosta kladrubien nimeämismetodista, että orien kohdallahan se on mahdollisimman helppo, ei tarvitse itse miettiä yhtään. Ongelmaksi muodostuukin se, että hevosten nimet ovat kovin samankaltaiset, pahimmillaanhan ne eivät eroa toisistaan muuten kuin järjestysnumerolla. Ja lempinimet hevosille on revittävä omasta päästä, jos sellaisia haluaa käyttää, tai muuten tallissa on puolen kymmentä Saparoksi kutsuttua oria, Sabroson orilinjalta kaikki.
Kittinóra tuli keksittyä vuosi sitten, kun totesin tallia uudelleen järjestäessäni furiosolauman olevan kovin pieni. Lisää piti siis saada sekä tammoja että oreja ja näille toki varsoja sitten. Kittinóra tuli siinä rytäkässä sitten keksittyä toisen tamman ja kahden oriin kanssa. Ja kun sopiva kuva löytyi, niin ajattelin tehdä siitä valjakkohevosen (toki olen käyttänyt sille kenttä- ja esteorejakin, katsotaan mitä varsoista tulee). Kivaa vaihteluahan se on, meillä on oikeasti todella vähän valjakkopainotteiseksi merkittyjä hevosia. Puoliveripuolella jylläävät olympialajit ja sitten ne sellaiset rodut kuten morgan ja monet ponit, joista perinteisesti kärryjen vetäjiä löytyy, on meillä yleensä merkitty yleishevosiksi. Yleispainotuksessa on puolensa, ne kelpaavat mihin tahansa käyttöön ja sopivat kaikkien lajipainotusten jalostukseen.
Loitsulähde tuli vastaan kun omistajat kyselivät ht.netissä valjakkohevosia. Sitten vasta tajusin, että kyseessähän ovat Pulmu ja Milja, Suprantin omistajat. Olisin tarjonnut muutenkin valjakko-furiosoa meiltä, mutta kun nämä kaksi ovat kyseessä, olisin myynyt yhden tilausvarsan vaikka väkisin. Onneksi ei tarvinnut pakkokeinoihin turvautua, ystävänpäivänä syntynyt ori Szent Bálint Ion (emä on muuten yllämainittu Kittinóra GA) löysi Loitsulähteestä kodin ihan sovinnolla. Mietin tässä, että jos yrittäisituputtaa myydä vielä yhden valjakko-kladrubinkin sinne...
Loitsulähteen paras puoli on ehdottomasti rotuvalikoima, jota ei haluta rajoittaa turhaan. Kirjoitushetkellä sieltä löytyy sen yhden furioson lisäksi pari puoliveristä, shetikoita useampikin, friisiläinen, suomenhevonen, miniatyyri, ja vuonohevonen. Ja jo Suprantista tuttuun tapaan kuvat ovat todella hienoja, niin että tällainen rotufriikki ainakin selailee tallia mielellään.
– S
Elän tällä hetkellä vaikeita aikoja kladrubien kanssa. Rotu on ollut pitkään jo poistolistalla, syy on vanha tuttu: kuvista puute ja jalostus umpikujassa kun kaikki ovat sukua kaikille. No, päätin 2013 lopulla tehdä kladerubeille jotakin ja niinpä katsoin sieltä kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka saatoin vielä teettää ja lopetin loput hevoset. Niinpä viime vuonna syntyikin ennätysmäärä kladrub-varsoja, 22 kappaletta. Olen parhaillani tekemässä niille sivuja ja on pakko tunnustaa, että kladrubien hävittäminen ei tasan tunnu hyvältä idealta. Hävitykseenhän nuo viime kesänä syntyneet varsat on tuomittu, ei niitä kukaan ostakaan ja kaikki ovat viimeistään nyt sukua keskenään. Joten tuossa ohimennen rustasin vähän nimiä uusille kladrubeille, jos sitä vaikka vähän vielä...
Tämän pitkän lätinän jälkeen palataan siihen oriin eli Sabroso Unica I:een. Moni meidän kladrubeista on merkitty joko koulu- tai valjakkopainotteiseksi tai molemmiksi, kuten Sabroso Unica I:kin. Eiväthän kladrubit mitään valjakkokisoissa pärjääviä nopeita ja ketteriä puoliverisiä ole, vaan näyttäviä, voimakkaita hevosia vetämään vähän isompiakin vempeleitä. Vaikka toki jotkut yksilöt pärjäävät valjakkokisoissakin.
Pääosa meidän kladrubeista polveutui omista tuontihevosista, mutta Sabroso Unica I ei. Sillä on kaksi polvea sukua, isä on Branwenista ja emä Tijuanasta. Suku emänemä Tæerne Elleriä lukuunottamatta on edelleen tallessa netissä, vaikka oriin sivuilla olevat linkit vievätkin kadonneisiin osoitteisiin. Sukunsa takia Sabroso Unica I:ta käytettiin paljon tammoille vuosi sitten, kuten astutuslistasta näkee. Sen suku sopi niin monen kanssa yhteen.
Pakko vielä sanoa tuosta kladrubien nimeämismetodista, että orien kohdallahan se on mahdollisimman helppo, ei tarvitse itse miettiä yhtään. Ongelmaksi muodostuukin se, että hevosten nimet ovat kovin samankaltaiset, pahimmillaanhan ne eivät eroa toisistaan muuten kuin järjestysnumerolla. Ja lempinimet hevosille on revittävä omasta päästä, jos sellaisia haluaa käyttää, tai muuten tallissa on puolen kymmentä Saparoksi kutsuttua oria, Sabroson orilinjalta kaikki.
Kittinóra tuli keksittyä vuosi sitten, kun totesin tallia uudelleen järjestäessäni furiosolauman olevan kovin pieni. Lisää piti siis saada sekä tammoja että oreja ja näille toki varsoja sitten. Kittinóra tuli siinä rytäkässä sitten keksittyä toisen tamman ja kahden oriin kanssa. Ja kun sopiva kuva löytyi, niin ajattelin tehdä siitä valjakkohevosen (toki olen käyttänyt sille kenttä- ja esteorejakin, katsotaan mitä varsoista tulee). Kivaa vaihteluahan se on, meillä on oikeasti todella vähän valjakkopainotteiseksi merkittyjä hevosia. Puoliveripuolella jylläävät olympialajit ja sitten ne sellaiset rodut kuten morgan ja monet ponit, joista perinteisesti kärryjen vetäjiä löytyy, on meillä yleensä merkitty yleishevosiksi. Yleispainotuksessa on puolensa, ne kelpaavat mihin tahansa käyttöön ja sopivat kaikkien lajipainotusten jalostukseen.
Loitsulähde tuli vastaan kun omistajat kyselivät ht.netissä valjakkohevosia. Sitten vasta tajusin, että kyseessähän ovat Pulmu ja Milja, Suprantin omistajat. Olisin tarjonnut muutenkin valjakko-furiosoa meiltä, mutta kun nämä kaksi ovat kyseessä, olisin myynyt yhden tilausvarsan vaikka väkisin. Onneksi ei tarvinnut pakkokeinoihin turvautua, ystävänpäivänä syntynyt ori Szent Bálint Ion (emä on muuten yllämainittu Kittinóra GA) löysi Loitsulähteestä kodin ihan sovinnolla. Mietin tässä, että jos yrittäisi
Loitsulähteen paras puoli on ehdottomasti rotuvalikoima, jota ei haluta rajoittaa turhaan. Kirjoitushetkellä sieltä löytyy sen yhden furioson lisäksi pari puoliveristä, shetikoita useampikin, friisiläinen, suomenhevonen, miniatyyri, ja vuonohevonen. Ja jo Suprantista tuttuun tapaan kuvat ovat todella hienoja, niin että tällainen rotufriikki ainakin selailee tallia mielellään.
– S
sunnuntai, helmikuuta 22, 2015
Bloggaustahdista
Vastikään päättyi tuossa oikeassa reunassa lukijakysely bloggaustahdista, siinä kysyttiin mitä mieltä lukijat ovat tästä nykytahdista eli siitä, että blogiteksti ilmestyy kerran viikossa. Kysehän on uuden vuoden lupauksesta, jonka tulin tehneeksi. Vastaajia oli 27, niukka enemmistö (15) oli sitä mieltä, että se on ihan sopiva, 12 vastaajaa piti liian harvana, yhdenkään mielestä tahti ei ollut liian tiuha.
Olen nimittäin miettinyt sitä tässä itsekin, koska omasta mielestäni postauksia tulee nyt aika harvoin ja toisaalta niiden tuoreus saattaa kärsiä, nimittäin jos satun kirjoittamaan jostain sellaisesta asiasta, josta on vastikään ollut juttua jollain foorumilla. Toinen mietityttävä seikka on se, että jos noudatan tätä tahtia orjallisesti koko vuoden, vuoden postausmäärä on surkean vähäinen 52! Jopa taukovuonna 2011 postauksia oli enemmän, tosin silloin järjestimme ensimmäisen kerran blogin joulukalenterin. Mutta toisaalta viime vuodenkin kuukausitilastot näyttävät sen, ettei niitä aiheita ja inspiraatiota välttämättä aina ole saatavilla, joten 2 postausta per viikko voisi osoittautua hiukan liian tiukaksi aikatauluksi.
Hyvä asia tässä on säännöllisyys, vaikka toistaiseksi siitä ei ole ollut hirveästi stressiä, tässä alkuvuodesta on koko ajan jonossa vähintään parin viikon tekstit valmiina, odottamassa julkaisua. Kuukauden valintojen esittelyt vievät aina sen kuukauden ensimmäisen postauksen, käytännössä siis joka neljännen. Se ei ole erityisen hyvä asia, koska kuukauden valintojen esittelyt ovat ainakin minusta vähän sellaista "täytemateriaalia", ne eivät ole mitään kovin ihmeellisiä postauksia.
Minulla on tässä nyt mietinnän alla se, että mitä ihmettä tämän bloggailun kanssa tekisi. Riittääkö oikeasti se kerta viikkoon, pitäisikö pyrkiä kahteen postaukseen viikossa tai ehkä pitäisi luopua viikoista ja luvata postaus 5 päivän välein. En tiedä. Aina pitää muistaa myös se, että vaikka juuri tällä hetkellä on aikaa ajatella ja kirjoittaa blogipostauksia, tilanne voi muuttua yks'kaks toiseksi, mutta onhan noissa lupauksissa se hyvä puoli, että niistä voi luistaa, jos tarve tulee.
Mutta että jos sinulla on jotain sanottavaa, kysyttävää tai ehdotettavaa tähän blogiin tai bloggaustahtiin liittyen
–S
Olen nimittäin miettinyt sitä tässä itsekin, koska omasta mielestäni postauksia tulee nyt aika harvoin ja toisaalta niiden tuoreus saattaa kärsiä, nimittäin jos satun kirjoittamaan jostain sellaisesta asiasta, josta on vastikään ollut juttua jollain foorumilla. Toinen mietityttävä seikka on se, että jos noudatan tätä tahtia orjallisesti koko vuoden, vuoden postausmäärä on surkean vähäinen 52! Jopa taukovuonna 2011 postauksia oli enemmän, tosin silloin järjestimme ensimmäisen kerran blogin joulukalenterin. Mutta toisaalta viime vuodenkin kuukausitilastot näyttävät sen, ettei niitä aiheita ja inspiraatiota välttämättä aina ole saatavilla, joten 2 postausta per viikko voisi osoittautua hiukan liian tiukaksi aikatauluksi.
Hyvä asia tässä on säännöllisyys, vaikka toistaiseksi siitä ei ole ollut hirveästi stressiä, tässä alkuvuodesta on koko ajan jonossa vähintään parin viikon tekstit valmiina, odottamassa julkaisua. Kuukauden valintojen esittelyt vievät aina sen kuukauden ensimmäisen postauksen, käytännössä siis joka neljännen. Se ei ole erityisen hyvä asia, koska kuukauden valintojen esittelyt ovat ainakin minusta vähän sellaista "täytemateriaalia", ne eivät ole mitään kovin ihmeellisiä postauksia.
Minulla on tässä nyt mietinnän alla se, että mitä ihmettä tämän bloggailun kanssa tekisi. Riittääkö oikeasti se kerta viikkoon, pitäisikö pyrkiä kahteen postaukseen viikossa tai ehkä pitäisi luopua viikoista ja luvata postaus 5 päivän välein. En tiedä. Aina pitää muistaa myös se, että vaikka juuri tällä hetkellä on aikaa ajatella ja kirjoittaa blogipostauksia, tilanne voi muuttua yks'kaks toiseksi, mutta onhan noissa lupauksissa se hyvä puoli, että niistä voi luistaa, jos tarve tulee.
Mutta että jos sinulla on jotain sanottavaa, kysyttävää tai ehdotettavaa tähän blogiin tai bloggaustahtiin liittyen
–S
sunnuntai, helmikuuta 15, 2015
W-geenin muunnoksia
Sain joulun alla käsiini hevosen väreistä kertovan tuoreen kirjan The Equine Tapestry – An Introduction to Colors and Patterns (Leslie Kathman). Sama kirjoittaja pitää myös Equine Tapestry -blogia, johon olen usein väripostauksiani perustanut, vaikka olenkin aina muistanut mainita siitä, että blogissa ei ole lähteitä eikä kirjoittajalla tutkimustaustaa väreistä. Kirjassa kuitenkin on kattava lista lähteistä, joten eiköhän Kathman tiedä mistä kirjoittaa (en minä sinällään ole sitä epäillytkään). Ja parastahan siinä on se, että hän kirjoittaa niin selkeästi, että yksinkertainen insinöörikin ymmärtää. Kuvat ja piirrokset auttavat asiaa vielä entisestään ja niitä on sekä blogissa että kirjassa runsaasti.
Kirjaa saa tilattua Createspacesta, hinta ei ole paha, vähän reilu 30€ + postikulut, jotka olivat kohtuulliset (en muista tarkkaa summaa, siinä vaiheessa kun tilasin tätä oli täysin yhdentekevää mitä se maksaa, kunhan saan opuksen). Suosittelen lämpimästi, jos hevosten värit kiinnostavat ja englanninkieli taipuu auttavasti.
Ja tästä siis voidaan päätellä, että jatkossakin väripostauksia on tulossa.
Mutta varsinaiseen asiaan eli W-geenin muunnoksiin.
Olen maininnut blogissa pariin otteeseen W-geenin ja sen muunnokset (Sabino ja sen kaltaiset kuviot, Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Vielä reilu kymmenen vuotta sitten oletettiin, että W-geeni on yksi ainoa "tavallinen" dominoiva geeni, joka aiheuttaa dominanttivalkoisen värityksen. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että W on paljon monimutkaisempi ryhmä geenejä. Siitä tällä hetkellä tiedetään olevan ainakin 20 eri muunnosta, jotka aiheuttavat erilaisia kuvioita, osa tuon dominanttivalkoisen, osa vain suurehkoja merkkejä.
W-muunnoksien aiheuttamat kuviot voidaan jakaa viiteen eri fenotyyppiin eli ulkoasuun:
– valkoinen (ts. perinteinen dominanttivalkoinen): valkoinen peitinkarva, vaaleanpunainen iho, vaaleansiniset tai -harmaat silmät, vaaleat kaviot, mahdollisesti muutama pieni tumma pilkku. Esimerkki
– lähes valkoinen: kuten perinteinen dominanttivalkoinen, mutta enemmän tummia täpliä. Esimerkki
– sabinonkaltainen päistärkarvainen: enemmän tummaa väriä kuin edellisissä, yhdistää perinteisen sabino-kuvion ja päistärkarvaisuuden. Esimerkki
– sabinonkaltainen: perinteinen sabinokuvio, tummaa väriä on paljon, mutta varsinkin jaloissa, päässä ja rungon sekä kaulan alaosissa on epäsäännöllisiä valkoisia laikkuja tai suurempia valkoisia alueita. Esimerkki
– suurimerkkinen: ei toistaiseksi varmistettu kuvio, epäillään aiheuttavan valkoisia merkkejä päähän ja jalkoihin, yleensä melko suuria, muttei välttämättä. Merkit voivat olla selkeärajaisia tai rikkoreunaisia.
Equine Tapestry -kirjassa on listattu nämä muunnokset W20 asti: millä roduilla niitä esiintyy, mitä niistä tiedetään, ja millaisen kuvion ne aiheuttavat. Kirjan ilmestymisen jälkeen on kuitenkin löydetty useita uusia variantteja ja olen tähän alas koonnut listaa niistä:
W1
Rotu: freiberginhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: Cigale 1957
W2
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: KY Colonel 1946
W3
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: R Khasper 1996
W4
Rotu: Camarillo White Horse
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Sultan 1912
W5
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: Puchilingui 1984
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W6
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2004
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W7
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma 2005
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W8
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Þokkadís vom Rosenhof 2003
W9
Rotu: holsteininhevonen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W10
Rotu: quarterhevonen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: GQ Santana 2000
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W11
Rotu: eteläsaksankylmäverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Schimmel 1997
Kantaisä ei ole varmistettu.
W12
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen?
Kantaisä/-emä: tuntematon orivarsa 2010
Ainoa testattu varsa kuoli tuntemattomista syistä (oletettavasti ei värin/geenin aiheuttama vaurio). Todennäköisesti linja ei jatku.
W13
Rotu: quarter-perunpaso-risteytys ja miniatyyrihevonen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: tuntematon, miniatyyreilla ilmeisesti Sweetwater Picasso Painted Wild 1983 (USA)
Quarter-perunpaso -risteytyksestä ei tiedetä juuri mitään. Mahdollisesti linja ei jatku tämän kautta. Myöhemmin sama variantti on löytynyt myös miniatyyrihevoselta, mutta ei tiedetä onko näillä kahdella jokin yhteinen kantavanhempi vai onko miniatyyri satunnaisesti mutatoitunut.
Kirjaa saa tilattua Createspacesta, hinta ei ole paha, vähän reilu 30€ + postikulut, jotka olivat kohtuulliset (en muista tarkkaa summaa, siinä vaiheessa kun tilasin tätä oli täysin yhdentekevää mitä se maksaa, kunhan saan opuksen). Suosittelen lämpimästi, jos hevosten värit kiinnostavat ja englanninkieli taipuu auttavasti.
Ja tästä siis voidaan päätellä, että jatkossakin väripostauksia on tulossa.
Mutta varsinaiseen asiaan eli W-geenin muunnoksiin.
Olen maininnut blogissa pariin otteeseen W-geenin ja sen muunnokset (Sabino ja sen kaltaiset kuviot, Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Vielä reilu kymmenen vuotta sitten oletettiin, että W-geeni on yksi ainoa "tavallinen" dominoiva geeni, joka aiheuttaa dominanttivalkoisen värityksen. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että W on paljon monimutkaisempi ryhmä geenejä. Siitä tällä hetkellä tiedetään olevan ainakin 20 eri muunnosta, jotka aiheuttavat erilaisia kuvioita, osa tuon dominanttivalkoisen, osa vain suurehkoja merkkejä.
W-muunnoksien aiheuttamat kuviot voidaan jakaa viiteen eri fenotyyppiin eli ulkoasuun:
– valkoinen (ts. perinteinen dominanttivalkoinen): valkoinen peitinkarva, vaaleanpunainen iho, vaaleansiniset tai -harmaat silmät, vaaleat kaviot, mahdollisesti muutama pieni tumma pilkku. Esimerkki
– lähes valkoinen: kuten perinteinen dominanttivalkoinen, mutta enemmän tummia täpliä. Esimerkki
– sabinonkaltainen päistärkarvainen: enemmän tummaa väriä kuin edellisissä, yhdistää perinteisen sabino-kuvion ja päistärkarvaisuuden. Esimerkki
– sabinonkaltainen: perinteinen sabinokuvio, tummaa väriä on paljon, mutta varsinkin jaloissa, päässä ja rungon sekä kaulan alaosissa on epäsäännöllisiä valkoisia laikkuja tai suurempia valkoisia alueita. Esimerkki
– suurimerkkinen: ei toistaiseksi varmistettu kuvio, epäillään aiheuttavan valkoisia merkkejä päähän ja jalkoihin, yleensä melko suuria, muttei välttämättä. Merkit voivat olla selkeärajaisia tai rikkoreunaisia.
Equine Tapestry -kirjassa on listattu nämä muunnokset W20 asti: millä roduilla niitä esiintyy, mitä niistä tiedetään, ja millaisen kuvion ne aiheuttavat. Kirjan ilmestymisen jälkeen on kuitenkin löydetty useita uusia variantteja ja olen tähän alas koonnut listaa niistä:
W1
Rotu: freiberginhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: Cigale 1957
W2
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: KY Colonel 1946
W3
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: R Khasper 1996
W4
Rotu: Camarillo White Horse
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Sultan 1912
W5
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: Puchilingui 1984
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W6
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2004
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W7
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma 2005
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W8
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Þokkadís vom Rosenhof 2003
W9
Rotu: holsteininhevonen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W10
Rotu: quarterhevonen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: GQ Santana 2000
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W11
Rotu: eteläsaksankylmäverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Schimmel 1997
Kantaisä ei ole varmistettu.
W12
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen?
Kantaisä/-emä: tuntematon orivarsa 2010
Ainoa testattu varsa kuoli tuntemattomista syistä (oletettavasti ei värin/geenin aiheuttama vaurio). Todennäköisesti linja ei jatku.
W13
Rotu: quarter-perunpaso-risteytys ja miniatyyrihevonen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: tuntematon, miniatyyreilla ilmeisesti Sweetwater Picasso Painted Wild 1983 (USA)
Quarter-perunpaso -risteytyksestä ei tiedetä juuri mitään. Mahdollisesti linja ei jatku tämän kautta. Myöhemmin sama variantti on löytynyt myös miniatyyrihevoselta, mutta ei tiedetä onko näillä kahdella jokin yhteinen kantavanhempi vai onko miniatyyri satunnaisesti mutatoitunut.
Muunnosta on ilmeisesti löydetty muiltakin hevosilta (American White Horse), joilla ei tiettävästi ole quarter-sukujuuria.
W14
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Shirayukihime 1996 (Japani)
W15
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (heterotsygootti), kokovalkoinen tai lähes valkoinen (homotsygootti)
Kantaisä/-emä: Khartoon Khlassic 1996
W14
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Shirayukihime 1996 (Japani)
W15
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (heterotsygootti), kokovalkoinen tai lähes valkoinen (homotsygootti)
Kantaisä/-emä: Khartoon Khlassic 1996
Ei ilmeisesti letaali homotsygoottina
W16
Rotu: oldenburginhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Celine 2003
W17
Rotu: "Japanese Draft Horse"
Ulkoasu: sinisilmäinen valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2010
W18
Rotu: sveitsinpuoliverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Colorina Von Hof 2009
W19
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabino, homotsygoottina ilmeisesti sinisilmäinen kokovalkoinen
Kantaisä/-emä: Fantasia Vu 1990
W16
Rotu: oldenburginhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Celine 2003
W17
Rotu: "Japanese Draft Horse"
Ulkoasu: sinisilmäinen valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2010
W18
Rotu: sveitsinpuoliverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Colorina Von Hof 2009
W19
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabino, homotsygoottina ilmeisesti sinisilmäinen kokovalkoinen
Kantaisä/-emä: Fantasia Vu 1990
Ei ilmeisesti letaali homotsygoottina
W20
Rotu: ainakin appaloosa, clydesdale, freiberger, irlannincob, marwari, morgan, noriker, tori, oldenburg, quarter, englantilainen täysiverinen, welshit, suomenhevonen, mahdollisesti muitakin
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä/-emä: ei tiedetä
Tämän muunnoksen testit ovat vasta menossa, epäillään olevan laajalle levinnyt, kuten rotulistasta näkyy, ja niinollen hyvin vanha.
W21
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, sinisilmäinen
Kantaisä/-emä: Ellert frá Baldurshaga 2013 (Islanti?, Sær frá Bakkakoti – Kengála frá Búlandi)
W22
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Not Quite White 1989 (USA) (toisinaan mainitaan tämän poika Airdrie Apache)
Geeni on jotenkin liitoksissa W20:een, toiset lähteet väittävät että W22 ei voisi esiintyä ilman W20:stä.
W23
Rotu: arabi
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: 1989 (mahd. Boomori Simply Stunning, AUS)
Mahdollisesti linja ei jatku.
W24
Rotu: amerikanravuri
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Via Lattea 2014 (Italia, Gruccione Jet – Melodiass)
W25
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Laughyoumay 2001 (Australia)
W26
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: Marbrowell 1997 (Australia)
W27
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, mutta vaihtelee
Kantaisä/-emä: Milady Fair 1960 (Australia)
W28
Rotu: saksalainen ratsuponi
Ulkoasu: ?
Kantaisä/-emä: ?
W20
Rotu: ainakin appaloosa, clydesdale, freiberger, irlannincob, marwari, morgan, noriker, tori, oldenburg, quarter, englantilainen täysiverinen, welshit, suomenhevonen, mahdollisesti muitakin
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä/-emä: ei tiedetä
Tämän muunnoksen testit ovat vasta menossa, epäillään olevan laajalle levinnyt, kuten rotulistasta näkyy, ja niinollen hyvin vanha.
W21
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, sinisilmäinen
Kantaisä/-emä: Ellert frá Baldurshaga 2013 (Islanti?, Sær frá Bakkakoti – Kengála frá Búlandi)
W22
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Not Quite White 1989 (USA) (toisinaan mainitaan tämän poika Airdrie Apache)
Geeni on jotenkin liitoksissa W20:een, toiset lähteet väittävät että W22 ei voisi esiintyä ilman W20:stä.
W23
Rotu: arabi
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: 1989 (mahd. Boomori Simply Stunning, AUS)
Mahdollisesti linja ei jatku.
W24
Rotu: amerikanravuri
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Via Lattea 2014 (Italia, Gruccione Jet – Melodiass)
W25
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Laughyoumay 2001 (Australia)
W26
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: Marbrowell 1997 (Australia)
W27
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, mutta vaihtelee
Kantaisä/-emä: Milady Fair 1960 (Australia)
W28
Rotu: saksalainen ratsuponi
Ulkoasu: ?
Kantaisä/-emä: ?
W29
?
W30
Rotu: arabi-berberi -risteytys
Ulkoasu: kokovalkoinen?
Kantaisä: Aghilasse (Marokossa syntynyt arabi-berberi -risteytys) ja sen poika Kairaan
W31
Rotu: quarter
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä: Cookin Merada 2004
W32
Rotu: quarter / Paint Horse
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä: Small Town Scandal 2009
W33
Rotu: lämminveriravuri
Ulkoasu: sabinonkaltainen / sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaemä: "Lucy" 2022 (Uusi-Seelanti, Sky Major – Myex)
Lopuksi sanottakoon, että aikaisemmin W-geeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina. Tätä ei ole erikseen todistettu, asian on arveltu olevan näin pohjautuen tilastoihin, jotka eivät vastanneet ei-letaalin dominoivan geenin prosenttimääriä. Toistaiseksi kahta varianttia (W5 ja W10) epäillään homotsygoottina letaaleiksi. Sen sijaan homotsygootteja W20-hevosia ilmeisesti on testattu joten W20-variantti ei liene letaali homotsygoottina.
- S
Lopuksi sanottakoon, että aikaisemmin W-geeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina. Tätä ei ole erikseen todistettu, asian on arveltu olevan näin pohjautuen tilastoihin, jotka eivät vastanneet ei-letaalin dominoivan geenin prosenttimääriä. Toistaiseksi kahta varianttia (W5 ja W10) epäillään homotsygoottina letaaleiksi. Sen sijaan homotsygootteja W20-hevosia ilmeisesti on testattu joten W20-variantti ei liene letaali homotsygoottina.
- S
sunnuntai, helmikuuta 08, 2015
Arabian horse breeding in Ionic
NOTE: This text deals with virtual Arabian horse breeding on a SIM game stable. Nothing whatsoever can be taken as a real-life information!
As mentioned in Ionic in English introduction, Arabian horse is the biggest breed in Ionic. This blog text discusses about Arabians in Ionic.
History in Ionic
Arabian is the biggest breed but also one of the oldest breeds in Ionic, it has been bred since 2004 when Ionic was created. Actually, the first Ion-foal ever was born in Feb 9th 2004 and it was an Arabian! The first Arabians in Ionic were relocated from Marinea, Virginia's previous stable, some were also bought from other stables and some invented (usually the term "to import" is used).
Importing Arabians has been very important part of the breeding and during the years, several dozens (perhaps even hundreds) of Arabians have been invented. Most of the present-day Arabians have a pedigree with Ionic Arabian lines. Both of the Ionic owners have also bought some Arabians with "foreign" pedigrees to help with the breeding and to bring new bloodlines into our Arabian stock. But as the number of Arabians is so huge, few Arabians bought every now and then do not make much difference... That is why we have to continue our "import more" policy.
Breeding and bloodlines
The Finnish SIM horse world did not pay attention to the bloodlines at first and that was the situation in Ionic, too. Later the bloodlines have been taken into the account but as many of the old horses cannot be counted anything but domestics, Ionic has not specified on breeding any specific bloodline. Nowadays the bloodlines are defined for all of the Ionic horses so nearly all of Ionic's horses are domestics with 2 or more different bloodlines in their pedigrees.
However, Polish (PPA), Russian (SRA), and Egyptian (SEA) are the most common bloodlines in Ionic, most horses have at least some part of those lines in their pedigrees. Spanish (ESP) and English (ENG, also called Crabbet) are more rare even though existent. Polish and Russian are the personal favorites of the owners and lately many imported horses have been Russian as it is generally more rare than Polish in Finnish SIM horse world.
Applying the real-life bloodlines in virtual Arabians is somewhat problematic (the Finnish SIM horse world does not use the RL horses as some SIM stable owners do in USA and other countries): the bloodlines were created by the biggest studs in the particular area. Especially clear this is with the English bloodline which is called as Crabbet Arabian in English-speaking countries. The term "Crabbet Arabian" reveals that the English bloodline was created by Crabbet Stud. How can English bloodline exist in the SIM horse world when we do not have the Crabbet Stud here? Good question, unfortunately we do not have any answer.
Instead of these real-life bloodlines, could or should we have SIM bloodlines, for example, Straight Ionic Arabians? We have bred virtual Arabians for a decade and for several horse generations, so we have made a some kind of an impact to the virtual Arabian horse and that might be called a bloodline.
In this case, the Ionic bloodline would be famous for the following qualities:
- They are quite big (average height at withers 155 cm).
- They are versatile sport horses, suitable for every possible discipline from racing to saddle seat and dressage.
- Their conformation is not very uniform but the most favored horse is harmonious and well-balanced, without any conformation faults.
- They are not overly slender or lightweight but sound and slightly robust. All kind of exaggeration in type or conformation is avoided.
- Their head is only moderately dished or sometimes straight. Extreme dish is not desirable.
- They are lively but easily handled, being not too hot-tempered.
Colors
Arabian has not a wide variety of colors, they come only in bays, chestnuts, blacks, and grays with one of the mentioned as a base color. Of course there are some rare rabicanos and sabino-like patterns caused by W-gene variations but no dilutions (cream, dun, pearl, champagne, silver) or other patterns (roan, tobiano, overo, appaloosa).
As both of the Ionic owners are some sort of color freaks, the inheritance of Arabian colors is kept as realistic as possible. A gray must always have at least one gray parent, two chestnuts do not produce a bay foal and so on. We have even gone so far that all the Arabians with picture (and thus their color is defined) have also a color genotype (except the W-gene variations). Of course, the foals will inherit their color and genes from their parents.
Even if we do play with genes and inheritance, we do not expect any other SIM horse owner to do that. If you buy a foal from Ionic, we will give you the list of possible colors according to the parents' genotypes and are willing to help with selecting the photo and recognizing the color, it is ok if you do not follow the color list. The color list is merely a recommendation, not a rule.
Names
In the beginning of Arabian breeding, the foals had "Ion" suffix in their names, like Fareed Ion and Khadija Ion, to be recognized as foals bred by Ionic. Later all the Arabians have got a two-part name (sometimes three-part) without Ion in it, for example, Ibenka Akbaru and Piekna Al-Rawya. The first part is the name of the dam line and the second part is the "own" name of the horse, it usually has the same first letter as the sire's name. This practice has some background in the real world as the Bedouins were very proud of their mares and traced the strains through the maternal lines.
Currently there are several dozens of dam line names in Ionic:
– Abriko by Abrikos GA (original Ionic mare)
– Amab by Amab Sharion (original Ionic mare)
– Anjum by Bint el Anjum GA (original Ionic mare)
– Ayda by Ayda Janan
– Aziza by Aziza al-Shama (original Ionic mare)
– Badieh by Moniet El Badieh GA (original Ionic mare)
– Bataarah by Bataarah
– Coral by Cinderella Siwan through Coral al Daydream
– Cosmetik by Cosmetika GA (original Ionic mare)
– Dheb by Zahnina through Dheba al Najya
– Doryn by Doryna GA (original Ionic mare)
– Elfat by Al Elfat GA (original Ionic mare)
– Fanya by Fanyah GA (original Ionic mare)
– Fiddat by Fiddat Aasifa
– Galaks by Galaksiya GA (original Ionic mare)
– Haday by Hadaya Jewel
– Hiyam by Surviver Apollo through Ghadah Hiyam LIA
– Ibenka by Ibenka (original Ionic mare)
– Jawahir by Jawahir Ziyad
– Jeza by Jezara GA (original Ionic mare)
– Jihad by Jihadu GA (original Ionic mare)
– Kabala by Kabalah GA (original Ionic mare)
– Karim by Bey Indyanna through Karimah Sahar al Najya
– Korel by Korel GA (original Ionic mare)
– Lyda by Lyda Ira GA (original Ionic mare)
– Mikeno by Mikeno Sumnah (original Ionic mare)
– Narza by Narzad GA (original Ionic mare)
– Nawar by Nawar Gulzar
– Ozir by Oziria GA (original Ionic mare)
– Piekna by Piekna Kobieta (original Ionic mare)
– Qismah by Qismah Mayrana
– Riww by Dernierna Morne Fronage through RIFA's Weintje Winona
– Roshnara by Jasminn through Celedith's Roshnara
– Saint by Cleopatra through Saint Elizabeth
– Simvol by Simvol GA (original Ionic mare)
– Solanka by Solankah (original Ionic mare)
– Syanid by Syanida GA (original Ionic mare)
– Takiyah by Valeriya through IS Takiyah
– Taktik by Taktika GA (original Ionic mare)
– Thaz by Thaz Mahjal GA (original Ionic mare)
– Uzac by Uzaca GA (original Ionic mare)
– Wadi by Wadi Ajouz GA (original Ionic mare)
– Xamir by Xamira GA (original Ionic mare)
– Yaron by Yaronia GA (original Ionic mare)
– Zitron by Zitronel GA (original Ionic mare)
- S
As mentioned in Ionic in English introduction, Arabian horse is the biggest breed in Ionic. This blog text discusses about Arabians in Ionic.
History in Ionic
Arabian is the biggest breed but also one of the oldest breeds in Ionic, it has been bred since 2004 when Ionic was created. Actually, the first Ion-foal ever was born in Feb 9th 2004 and it was an Arabian! The first Arabians in Ionic were relocated from Marinea, Virginia's previous stable, some were also bought from other stables and some invented (usually the term "to import" is used).
Importing Arabians has been very important part of the breeding and during the years, several dozens (perhaps even hundreds) of Arabians have been invented. Most of the present-day Arabians have a pedigree with Ionic Arabian lines. Both of the Ionic owners have also bought some Arabians with "foreign" pedigrees to help with the breeding and to bring new bloodlines into our Arabian stock. But as the number of Arabians is so huge, few Arabians bought every now and then do not make much difference... That is why we have to continue our "import more" policy.
Breeding and bloodlines
The Finnish SIM horse world did not pay attention to the bloodlines at first and that was the situation in Ionic, too. Later the bloodlines have been taken into the account but as many of the old horses cannot be counted anything but domestics, Ionic has not specified on breeding any specific bloodline. Nowadays the bloodlines are defined for all of the Ionic horses so nearly all of Ionic's horses are domestics with 2 or more different bloodlines in their pedigrees.
However, Polish (PPA), Russian (SRA), and Egyptian (SEA) are the most common bloodlines in Ionic, most horses have at least some part of those lines in their pedigrees. Spanish (ESP) and English (ENG, also called Crabbet) are more rare even though existent. Polish and Russian are the personal favorites of the owners and lately many imported horses have been Russian as it is generally more rare than Polish in Finnish SIM horse world.
Applying the real-life bloodlines in virtual Arabians is somewhat problematic (the Finnish SIM horse world does not use the RL horses as some SIM stable owners do in USA and other countries): the bloodlines were created by the biggest studs in the particular area. Especially clear this is with the English bloodline which is called as Crabbet Arabian in English-speaking countries. The term "Crabbet Arabian" reveals that the English bloodline was created by Crabbet Stud. How can English bloodline exist in the SIM horse world when we do not have the Crabbet Stud here? Good question, unfortunately we do not have any answer.
Instead of these real-life bloodlines, could or should we have SIM bloodlines, for example, Straight Ionic Arabians? We have bred virtual Arabians for a decade and for several horse generations, so we have made a some kind of an impact to the virtual Arabian horse and that might be called a bloodline.
In this case, the Ionic bloodline would be famous for the following qualities:
- They are quite big (average height at withers 155 cm).
- They are versatile sport horses, suitable for every possible discipline from racing to saddle seat and dressage.
- Their conformation is not very uniform but the most favored horse is harmonious and well-balanced, without any conformation faults.
- They are not overly slender or lightweight but sound and slightly robust. All kind of exaggeration in type or conformation is avoided.
- Their head is only moderately dished or sometimes straight. Extreme dish is not desirable.
- They are lively but easily handled, being not too hot-tempered.
Colors
Arabian has not a wide variety of colors, they come only in bays, chestnuts, blacks, and grays with one of the mentioned as a base color. Of course there are some rare rabicanos and sabino-like patterns caused by W-gene variations but no dilutions (cream, dun, pearl, champagne, silver) or other patterns (roan, tobiano, overo, appaloosa).
As both of the Ionic owners are some sort of color freaks, the inheritance of Arabian colors is kept as realistic as possible. A gray must always have at least one gray parent, two chestnuts do not produce a bay foal and so on. We have even gone so far that all the Arabians with picture (and thus their color is defined) have also a color genotype (except the W-gene variations). Of course, the foals will inherit their color and genes from their parents.
Even if we do play with genes and inheritance, we do not expect any other SIM horse owner to do that. If you buy a foal from Ionic, we will give you the list of possible colors according to the parents' genotypes and are willing to help with selecting the photo and recognizing the color, it is ok if you do not follow the color list. The color list is merely a recommendation, not a rule.
Names
In the beginning of Arabian breeding, the foals had "Ion" suffix in their names, like Fareed Ion and Khadija Ion, to be recognized as foals bred by Ionic. Later all the Arabians have got a two-part name (sometimes three-part) without Ion in it, for example, Ibenka Akbaru and Piekna Al-Rawya. The first part is the name of the dam line and the second part is the "own" name of the horse, it usually has the same first letter as the sire's name. This practice has some background in the real world as the Bedouins were very proud of their mares and traced the strains through the maternal lines.
Currently there are several dozens of dam line names in Ionic:
– Abriko by Abrikos GA (original Ionic mare)
– Amab by Amab Sharion (original Ionic mare)
– Anjum by Bint el Anjum GA (original Ionic mare)
– Ayda by Ayda Janan
– Aziza by Aziza al-Shama (original Ionic mare)
– Badieh by Moniet El Badieh GA (original Ionic mare)
– Bataarah by Bataarah
– Coral by Cinderella Siwan through Coral al Daydream
– Cosmetik by Cosmetika GA (original Ionic mare)
– Dheb by Zahnina through Dheba al Najya
– Doryn by Doryna GA (original Ionic mare)
– Elfat by Al Elfat GA (original Ionic mare)
– Fanya by Fanyah GA (original Ionic mare)
– Fiddat by Fiddat Aasifa
– Galaks by Galaksiya GA (original Ionic mare)
– Haday by Hadaya Jewel
– Hiyam by Surviver Apollo through Ghadah Hiyam LIA
– Ibenka by Ibenka (original Ionic mare)
– Jawahir by Jawahir Ziyad
– Jeza by Jezara GA (original Ionic mare)
– Jihad by Jihadu GA (original Ionic mare)
– Kabala by Kabalah GA (original Ionic mare)
– Karim by Bey Indyanna through Karimah Sahar al Najya
– Korel by Korel GA (original Ionic mare)
– Lyda by Lyda Ira GA (original Ionic mare)
– Mikeno by Mikeno Sumnah (original Ionic mare)
– Narza by Narzad GA (original Ionic mare)
– Nawar by Nawar Gulzar
– Ozir by Oziria GA (original Ionic mare)
– Piekna by Piekna Kobieta (original Ionic mare)
– Qismah by Qismah Mayrana
– Riww by Dernierna Morne Fronage through RIFA's Weintje Winona
– Roshnara by Jasminn through Celedith's Roshnara
– Saint by Cleopatra through Saint Elizabeth
– Simvol by Simvol GA (original Ionic mare)
– Solanka by Solankah (original Ionic mare)
– Syanid by Syanida GA (original Ionic mare)
– Takiyah by Valeriya through IS Takiyah
– Taktik by Taktika GA (original Ionic mare)
– Thaz by Thaz Mahjal GA (original Ionic mare)
– Uzac by Uzaca GA (original Ionic mare)
– Wadi by Wadi Ajouz GA (original Ionic mare)
– Xamir by Xamira GA (original Ionic mare)
– Yaron by Yaronia GA (original Ionic mare)
– Zitron by Zitronel GA (original Ionic mare)
- S
sunnuntai, helmikuuta 01, 2015
Esittelyssä kuukauden valinnat
Helmikuun teemaksi valikoitui (älkää nyt kuvitelko, että jotenkin suunnittelisin näitä) arabianhevoset, kun ne ovat tässä olleet tapetilla muutenkin. Oriina esitellään tuontisukuinen venäläislinjainen Voltshok GA ja tammana omista linjoista polveutuva pitkäsukuinen Roshnara Genisa. Talliksi valitsin Al Najyan.
Voltshok on näitä meidän "tuontisukuja": kun piti äkkiä taas saada pitkää ja vierassukuista verta laumaan, niin keksin pari hevosta ja niille taaksepäin kolme polvea sukua. Tehokas konsti lisätä hevoskantaa nopeasti, mutta joku voi pitää moista huijauksena. VRL:n rekisteröinnin kanssa on säännöllisesti ongelmia, hevosilla on GA-tunnus, niillä on sukua, mutta kasvattajaa ei ole merkitty eikä tietysti kasvattajanimeäkään (GA ei ole kasvattaja- vaan tuontitunnus).
Voltshokin astutuslistasta näette, miten käytännöllistä tällainen tuonti on: oriilla on todella paljon astutuksia kun se käytännössä sopii kaikille meidän tammoille. Asiaa edistää komea kuva ja Voltshokin edustama venäläislinja.
Jos Genisalle kirjoittaisi sukuselvityksen alkaen kaikkein kauimmaisista sukupolvista, tulisi samalla kirjoittaneeksi Ionicin arabijalostuksen historiikin. Emälinjana on Jasmine, jonka varsa Celedith's Roshnara lienee ollut ihan ensimmäisiä arabeja Ionicissa. Saattaapi olla, että Roshnara oli ihan ensimmäisiä hevosia koko Ionicissa, koska juuri se varsoi Ionicin ensimmäisen kasvatin 9.2.2004.
Emän puolelta löytyy myös toinen vanha arabitamma, Saint Elizabeth sekä Marinean kasvattama ori MVS Billy The Kid. Lisäksi suvussa on muutamia yleisemminkin tunnettuja arabinimiä: Enedfala's Eretildo, Rockie's Aleatha, Olympos Campiglion, Starline Enzo, Picazo. Muuten suku onkin sitten lähestulkoon ionicilaisia täynnä.
Al Najya on perustettu vuonna 2012 omistajan edellisen arabitallin pohjalta, joten kyseessä ei ole mikään ihan hetken tähdenlento. Välillä näytti jo huonolta, kun Webs hukkasi Najyankin sivuja, mutta pystyssä talli on edelleen ja porskuttaa eteenpäin. Aiemmin Najyassa oli laajalti verilinjoja ja lajipainotuksia, nykyisin talli panostaa koulupainotteisiin egyptiläisiin. GP-tason arabia etsivien ei kuitenkaan kannata Najyan hevosia käydä läpi, Najyassa hevosten kilpailutasot ovat realistisempia, maksimissaan vaativalla tasolla.
Najyasta on ostettu Ioniciin useampiakin hevosia, sekä suvullisia kasvatteja, että suvuttomia jalostushevosia. Useimmat näistä ovat egyptiläisiä, mutta muutama domestic löytyy seasta myös. Ori Ashraf al Najya esiteltiin muutama vuosi sitten kuukauden valintana, muita ovat pitkä- ja vanhasukuinen domestic-tamma Dheba al Najya, kaksipolvinen egyptiläinen tamma Karimah Sahar al Najya ja suvuttomat SEA-tammat Bataarah ja Qismah Mayrana.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Najyassa parasta ovat hevosten kuvat: ne ovat kautta linjan ihan törkeän komeita! Vaikka minä niin pidän liikekuvista ja muista (sanon niitä aina persoonallisiksi), niin on sanottava, että kyllä näissä rakennekuvissakin silmä lepää.
- S
Voltshok on näitä meidän "tuontisukuja": kun piti äkkiä taas saada pitkää ja vierassukuista verta laumaan, niin keksin pari hevosta ja niille taaksepäin kolme polvea sukua. Tehokas konsti lisätä hevoskantaa nopeasti, mutta joku voi pitää moista huijauksena. VRL:n rekisteröinnin kanssa on säännöllisesti ongelmia, hevosilla on GA-tunnus, niillä on sukua, mutta kasvattajaa ei ole merkitty eikä tietysti kasvattajanimeäkään (GA ei ole kasvattaja- vaan tuontitunnus).
Voltshokin astutuslistasta näette, miten käytännöllistä tällainen tuonti on: oriilla on todella paljon astutuksia kun se käytännössä sopii kaikille meidän tammoille. Asiaa edistää komea kuva ja Voltshokin edustama venäläislinja.
Jos Genisalle kirjoittaisi sukuselvityksen alkaen kaikkein kauimmaisista sukupolvista, tulisi samalla kirjoittaneeksi Ionicin arabijalostuksen historiikin. Emälinjana on Jasmine, jonka varsa Celedith's Roshnara lienee ollut ihan ensimmäisiä arabeja Ionicissa. Saattaapi olla, että Roshnara oli ihan ensimmäisiä hevosia koko Ionicissa, koska juuri se varsoi Ionicin ensimmäisen kasvatin 9.2.2004.
Emän puolelta löytyy myös toinen vanha arabitamma, Saint Elizabeth sekä Marinean kasvattama ori MVS Billy The Kid. Lisäksi suvussa on muutamia yleisemminkin tunnettuja arabinimiä: Enedfala's Eretildo, Rockie's Aleatha, Olympos Campiglion, Starline Enzo, Picazo. Muuten suku onkin sitten lähestulkoon ionicilaisia täynnä.
Al Najya on perustettu vuonna 2012 omistajan edellisen arabitallin pohjalta, joten kyseessä ei ole mikään ihan hetken tähdenlento. Välillä näytti jo huonolta, kun Webs hukkasi Najyankin sivuja, mutta pystyssä talli on edelleen ja porskuttaa eteenpäin. Aiemmin Najyassa oli laajalti verilinjoja ja lajipainotuksia, nykyisin talli panostaa koulupainotteisiin egyptiläisiin. GP-tason arabia etsivien ei kuitenkaan kannata Najyan hevosia käydä läpi, Najyassa hevosten kilpailutasot ovat realistisempia, maksimissaan vaativalla tasolla.
Najyasta on ostettu Ioniciin useampiakin hevosia, sekä suvullisia kasvatteja, että suvuttomia jalostushevosia. Useimmat näistä ovat egyptiläisiä, mutta muutama domestic löytyy seasta myös. Ori Ashraf al Najya esiteltiin muutama vuosi sitten kuukauden valintana, muita ovat pitkä- ja vanhasukuinen domestic-tamma Dheba al Najya, kaksipolvinen egyptiläinen tamma Karimah Sahar al Najya ja suvuttomat SEA-tammat Bataarah ja Qismah Mayrana.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Najyassa parasta ovat hevosten kuvat: ne ovat kautta linjan ihan törkeän komeita! Vaikka minä niin pidän liikekuvista ja muista (sanon niitä aina persoonallisiksi), niin on sanottava, että kyllä näissä rakennekuvissakin silmä lepää.
- S
torstaina, tammikuuta 22, 2015
Arabi-foorumi ja muuta arabiasiaa
Siltä varalta, ettette ole sattuneet huomaamaan, on TK perustanut foorumin virtuaaliarabien harrastajille ja kasvattajille: VIRTUAALINEN ARABIANHEVOSFOORUMI.
Allekirjoittanut on siellä jo avannut sanaista arkkuaan, odotan sitä muiltakin.
Noin muuten olen yrittänyt heti tässä alkuvuodesta keskittyä erityisesti arabeihin. Kuten viime vuoden kasvatusta käsittelevässä joulukalenteripostauksessa (Joulukalenteri 17: kasvatus vuonna 2014) totesin, noin suurella rodulla ei ole varaa pitää kahta lusmuvuotta peräkkäin. Mitäkö tapahtuu jos näin käy? Sama kuin Gin Ahaltekissä, hommat kasaantuvat niin pahasti, että tekee mieli lusmuilla muutama seuraavakin vuosi. Ja sitä seuraava. Ja ehkä vielä senkin jälkeen. Ja ja ja...
Meillä on aivan hirveästi vuonna 2010 syntyneitä arabeja, jotka tiukasti VHKR:n mukaan laskettuna kasvaisivat jo virtuaalihorsmaa, mutta kun ei tiinä lopettaakaan voi, kun niillä ei vielä ole varsoja. Jos mentäisiin ihan tarkalleen VHKR:n mukaan, minun pitäisi tänä nyt olla hoitamassa vuosina 2012-13 syntyneitä hevosia siitokseen ja sitten hautaan. Vuoden 2011 kasvattimäärä on onneksi pieni, kun se vuosi meni taukoilun merkeissä (kaikkien rotujen kohdalla), mutta kun arabien määrä on niin hirmuinen, niin niiden kanssa joutuu näkemään tuhottomasti vaivaa.
Olen miettinyt, että mitä minun pitäisi tehdä arabilaumalle. Fakta nyt vain on, että 500-päisen arabilauman pyörittäminen ei ole helppoa. Enkä ole lainkaan varma, että nykyisten sukulinjojen säilyttämiseen tarvittaisiin näitä kaikkia hevosia. Mitä jos valikoisi joitain kymmeniä hevosia, mahdollisimman monipuolisista suvuista ja sen jälkeen myisi pois tai lopettaisi kaikki muut, jotka eivät olisi suvuiltaan täysin uniikkeja niihin säästettäviin nähden? Ja kun asiaa ajattelee pidemmälle: nimenomaan minun ei ole pakko säilyttää kaikkia mahdollisia ori- ja tammalinjoja, mitä olen saanut Ioniciin haalittua. Niinpä ei ole välttämätöntä, että jokainen tamma jättäisi tammajälkeläisen ja ori orijälkeläisen. Eihän suoran ori- tai tammalinjan katkeaminen vielä tarkoita kyseisen hevosen täydellistä katoamista suvuista, asia on ollut vain helpompi hahmottaa säilyttämällä tamma- ja orilinjat.
En tiedä vielä mitä teen arabilaumalleni, mutta siitä olen varma, että jos olet arabia vailla, niin nyt kannattaa tulla kyselemään :) Ehkä pitäisi jaksaa raapustaa taas myyntitopikki.
- S
PS. Seuraava postaus ei tule tasan viikon päästä torstaina 29.1. vaan sunnuntaina 1.2. kun kuukausi vaihtuu silloin.
Allekirjoittanut on siellä jo avannut sanaista arkkuaan, odotan sitä muiltakin.
Noin muuten olen yrittänyt heti tässä alkuvuodesta keskittyä erityisesti arabeihin. Kuten viime vuoden kasvatusta käsittelevässä joulukalenteripostauksessa (Joulukalenteri 17: kasvatus vuonna 2014) totesin, noin suurella rodulla ei ole varaa pitää kahta lusmuvuotta peräkkäin. Mitäkö tapahtuu jos näin käy? Sama kuin Gin Ahaltekissä, hommat kasaantuvat niin pahasti, että tekee mieli lusmuilla muutama seuraavakin vuosi. Ja sitä seuraava. Ja ehkä vielä senkin jälkeen. Ja ja ja...
Meillä on aivan hirveästi vuonna 2010 syntyneitä arabeja, jotka tiukasti VHKR:n mukaan laskettuna kasvaisivat jo virtuaalihorsmaa, mutta kun ei tiinä lopettaakaan voi, kun niillä ei vielä ole varsoja. Jos mentäisiin ihan tarkalleen VHKR:n mukaan, minun pitäisi tänä nyt olla hoitamassa vuosina 2012-13 syntyneitä hevosia siitokseen ja sitten hautaan. Vuoden 2011 kasvattimäärä on onneksi pieni, kun se vuosi meni taukoilun merkeissä (kaikkien rotujen kohdalla), mutta kun arabien määrä on niin hirmuinen, niin niiden kanssa joutuu näkemään tuhottomasti vaivaa.
Olen miettinyt, että mitä minun pitäisi tehdä arabilaumalle. Fakta nyt vain on, että 500-päisen arabilauman pyörittäminen ei ole helppoa. Enkä ole lainkaan varma, että nykyisten sukulinjojen säilyttämiseen tarvittaisiin näitä kaikkia hevosia. Mitä jos valikoisi joitain kymmeniä hevosia, mahdollisimman monipuolisista suvuista ja sen jälkeen myisi pois tai lopettaisi kaikki muut, jotka eivät olisi suvuiltaan täysin uniikkeja niihin säästettäviin nähden? Ja kun asiaa ajattelee pidemmälle: nimenomaan minun ei ole pakko säilyttää kaikkia mahdollisia ori- ja tammalinjoja, mitä olen saanut Ioniciin haalittua. Niinpä ei ole välttämätöntä, että jokainen tamma jättäisi tammajälkeläisen ja ori orijälkeläisen. Eihän suoran ori- tai tammalinjan katkeaminen vielä tarkoita kyseisen hevosen täydellistä katoamista suvuista, asia on ollut vain helpompi hahmottaa säilyttämällä tamma- ja orilinjat.
En tiedä vielä mitä teen arabilaumalleni, mutta siitä olen varma, että jos olet arabia vailla, niin nyt kannattaa tulla kyselemään :) Ehkä pitäisi jaksaa raapustaa taas myyntitopikki.
- S
PS. Seuraava postaus ei tule tasan viikon päästä torstaina 29.1. vaan sunnuntaina 1.2. kun kuukausi vaihtuu silloin.
torstaina, tammikuuta 15, 2015
Jalostuksen merkitys virtuaalimaailmassa
Edellisessä tekstissä todettiin hevoskaupan olevan merkittävin toimintamuoto virtuaalimaailmassa. Tästä on helppo tehdä päätelmä että myös jalostus on merkittävää, koska se on osin hevoskauppaa itse ja toisaalta se tuottaa materiaalia eli virtuaalihevosia mahdollista hevoskauppaa varten. Totta kai kauppaa voidaan käydä myös suvuttomista hevosista, jotka eivät ole varsinaisen virtuaalisen hevosjalostuksen tuotetta, mutta nykyään suvuttomien määrä on aika pieni verrattuna suvullisten hevosten määrään. Ja jos oikein tarkkaan mietitään, hevosen keksiminenkin voidaan nähdä jonkinlaisena "jalostamisena", sillä hevosella vain ei ole sukua ja tällaiset hevoset ovat erittäin arvokkaita jalostukselle, koska niitä voidaan yhdistää mihin tahansa toiseen hevoseen ilman pelkoa linjasiitoksen vaarasta.
Jalostus on tärkeätä myös siksi, että sen avulla hevoset ja siinä samalla myös kasvattajat jättävät jälkensä virtuaalimaailmaan. Vaikka hevosella olisi miljoona sijoitusta ja kaikki mahdolliset laatuarvostelupalkinnot, muttei yhtään varsaa, se unohtuu kuolemansa jälkeen. Se ei vaikuta mihinkään ja on aivan sama virtuaalimaailman kannalta onko hevosta koskaan ollut olemassakaan.
Tästä löytyy ihan esimerkkikin: vertaillaan kahta vanhaa tekketammaa, Haldia ja Boonong Editionia. Ne olivat tietääkseni miltei samanlaisia 2000-luvun alun tammoja molemmat: ei kisoja, ei laatuarvosteluita, ei näyttelymenestystä, tai jos olikin, ovat tulokset näistä kadonneet aikojen saatossa. Molemmat asuivat ainakin osan aikaa Kalmoniemessä, yhdessä tuon ajan tunnetuimmista tekkesiittoloista. Boonong Edition oli kuulemma Meepun (omisti Kalmoniemen tuolloin) lempihevonen, Haldin hän taas myi pois.
Haldin kuitenkin tunnistanevat kaikki, jotka ovat vähänkään perehtyneet vanhoihin tekkesukuihin. Se on merkittävä ja kuuluisa hevonen vielä tänäkin päivänä, vaikka tamma itse vaikutti noin 15 vuotta sitten. Boonong Editionista ei ole kuullut kukaan eikä kukaan tietäisi siitä mitään, ellei Virginia olisi aikanaan lisännyt sitäkin VATY:n kadonneiden hevosten listalle. Mutta niinpä Boonong Edition ei varsonut kertaakaan, kun sen sijaan Haldi jätti kymmenkunta varsaa, joista suurinta osaa käytettiin jalostuksessa myös. Haldi on edelleen yleinen näky pitkäsukuisten ahaltekien suvuissa, jos niitä kaivaa tarpeeksi kauas. Tietenkin asiaan vaikuttaa se, että Virginia aikanaan pelasti noita kadonneiden ahaltekien tietoja tuonne VATY:n listalle, joten yhä tänäkin päivänä ihmiset voivat siis linkittää Haldin nimen sukutauluissa ja löytää sille jonkinlaiset perustiedot. Sama tietenkin koskee Boonong Editionia, joka on tuolla listalla myös, mutta kukapa sitä voisi linkittää mihinkään?
Koska suku on oikeastaan ainoa jalostusperuste ja hevosten suvut yleensä ovat uniikkeja, ovat kaikki hevoset näinollen arvokkasta jalostusmateriaalia. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että jokainen hevonen on tärkeä oman rotunsa kannalta. Jokaisen hevosen käyttäminen jalostuksessa laajentaa omalta pieneltä osaltaan rodun jalostuspohjaa, joka harvalla rodulla on edes riittävän laaja ja monipuolinen. Kannattaa myös muistaa se, että suku ei katoa. Suvun hevoset voivat kadota netistä (mikä on kovin paheksuttavaa ja ikävää kyllä), mutta suku pysyy näiden jälkeläisellä siitä huolimatta.
Edellä esitetyn perusteella väitän, että jalostuksessa määrä on laatua: suuri kasvattimäärä mahdollistaa enemmän kaupankäyntiä ja levittää käytettyjen hevosten sukuja laajemmalle kuin pieni nypellys muutaman hevosen ja kasvatin kanssa. Samalla vähenee riski siitä, että jokin sukulinja tulee katoamaan myöhemmin kokonaan. Hevosia katoaa virtuaalimaailmasta jatkuvasti, sille vain ei voi mitään, mutta sukujen, jalostuksen ja jatkuvuuden takia on parempi, että kymmenestä varsasta katoaa kaksi kuin että kahdesta varsasta katoavat molemmat. Lisäksi väitän myös, että kaikki, mikä estää tai rajoittaa jalostusta, on pahasta. Itse yritän rimpuilla irti tasasukuisten suosimisesta ja tiettyjen rotujen kohdalla myös lajipainotuksien kyttäämisestä.
- S
Jalostus on tärkeätä myös siksi, että sen avulla hevoset ja siinä samalla myös kasvattajat jättävät jälkensä virtuaalimaailmaan. Vaikka hevosella olisi miljoona sijoitusta ja kaikki mahdolliset laatuarvostelupalkinnot, muttei yhtään varsaa, se unohtuu kuolemansa jälkeen. Se ei vaikuta mihinkään ja on aivan sama virtuaalimaailman kannalta onko hevosta koskaan ollut olemassakaan.
Tästä löytyy ihan esimerkkikin: vertaillaan kahta vanhaa tekketammaa, Haldia ja Boonong Editionia. Ne olivat tietääkseni miltei samanlaisia 2000-luvun alun tammoja molemmat: ei kisoja, ei laatuarvosteluita, ei näyttelymenestystä, tai jos olikin, ovat tulokset näistä kadonneet aikojen saatossa. Molemmat asuivat ainakin osan aikaa Kalmoniemessä, yhdessä tuon ajan tunnetuimmista tekkesiittoloista. Boonong Edition oli kuulemma Meepun (omisti Kalmoniemen tuolloin) lempihevonen, Haldin hän taas myi pois.
Haldin kuitenkin tunnistanevat kaikki, jotka ovat vähänkään perehtyneet vanhoihin tekkesukuihin. Se on merkittävä ja kuuluisa hevonen vielä tänäkin päivänä, vaikka tamma itse vaikutti noin 15 vuotta sitten. Boonong Editionista ei ole kuullut kukaan eikä kukaan tietäisi siitä mitään, ellei Virginia olisi aikanaan lisännyt sitäkin VATY:n kadonneiden hevosten listalle. Mutta niinpä Boonong Edition ei varsonut kertaakaan, kun sen sijaan Haldi jätti kymmenkunta varsaa, joista suurinta osaa käytettiin jalostuksessa myös. Haldi on edelleen yleinen näky pitkäsukuisten ahaltekien suvuissa, jos niitä kaivaa tarpeeksi kauas. Tietenkin asiaan vaikuttaa se, että Virginia aikanaan pelasti noita kadonneiden ahaltekien tietoja tuonne VATY:n listalle, joten yhä tänäkin päivänä ihmiset voivat siis linkittää Haldin nimen sukutauluissa ja löytää sille jonkinlaiset perustiedot. Sama tietenkin koskee Boonong Editionia, joka on tuolla listalla myös, mutta kukapa sitä voisi linkittää mihinkään?
Koska suku on oikeastaan ainoa jalostusperuste ja hevosten suvut yleensä ovat uniikkeja, ovat kaikki hevoset näinollen arvokkasta jalostusmateriaalia. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että jokainen hevonen on tärkeä oman rotunsa kannalta. Jokaisen hevosen käyttäminen jalostuksessa laajentaa omalta pieneltä osaltaan rodun jalostuspohjaa, joka harvalla rodulla on edes riittävän laaja ja monipuolinen. Kannattaa myös muistaa se, että suku ei katoa. Suvun hevoset voivat kadota netistä (mikä on kovin paheksuttavaa ja ikävää kyllä), mutta suku pysyy näiden jälkeläisellä siitä huolimatta.
Edellä esitetyn perusteella väitän, että jalostuksessa määrä on laatua: suuri kasvattimäärä mahdollistaa enemmän kaupankäyntiä ja levittää käytettyjen hevosten sukuja laajemmalle kuin pieni nypellys muutaman hevosen ja kasvatin kanssa. Samalla vähenee riski siitä, että jokin sukulinja tulee katoamaan myöhemmin kokonaan. Hevosia katoaa virtuaalimaailmasta jatkuvasti, sille vain ei voi mitään, mutta sukujen, jalostuksen ja jatkuvuuden takia on parempi, että kymmenestä varsasta katoaa kaksi kuin että kahdesta varsasta katoavat molemmat. Lisäksi väitän myös, että kaikki, mikä estää tai rajoittaa jalostusta, on pahasta. Itse yritän rimpuilla irti tasasukuisten suosimisesta ja tiettyjen rotujen kohdalla myös lajipainotuksien kyttäämisestä.
- S
torstaina, tammikuuta 08, 2015
Hevoskaupan merkitys virtuaalimaailmassa
Joulukalenteria varten mielessä pyöri eräs isompi kokonaisuus, mutta siitä ei sitten tullut mitään, koska se oli vähän liiankin iso kokonaisuus. Parempi siis pilkkoa pienemmiksi osiksi ja tässä ensimmäinen (en lupaa, että saan niitä muita koskaan valmiiksi, mutta yritystä on kyllä).
Aiheena on siis hevoskauppa. Väitän, että hevoskauppa on tärkein asia virtuaalimaailmassa, varsinkin jos laajentaa sen koskemaan myös vieraiden hevosten käyttöä jalostuksessa (sillä kaupankäyntiähän sekin on, jos "ostetaan" vieraan oriin sukusoluja käytettäväksi omalla tammalla tai vieras tamma väliaikaisesti omaan talliin). Kaupankäynti on merkittävin tapa, jolla virtuaaliharrastajat tekevät yhteistyötä. Voidaan jopa katsoa, että se on ainoa merkittävä tapa yhteistyöhön.
Mitä muuta virtuaalimaailmassa muka tehdään sellaista, jota voisi kutsua yhteistyöksi tai joka vaikuttaisi laajemmin virtuaalimaailmaan? No jalostus, mutta kuten yllä totesin, jos käytetään muita kuin omia hevosia jalostuksessa, se on jonkinlaista kaupankäyntiä sekin. Ja jalostus tuottaa materiaalia hevoskauppaa varten. Jalostus, jossa käytetään vain omia hevosia ja jonka tuotteita ei edes harkita myytäväksi eteenpäin millään tavoin ei ole yhteistyötä eikä oikeastaan edes kuuluisi virtuaalimaailmaan, koska sitä voisi tehdä ihan vain omalla kotikoneellaan. Kenenkään ei tarvitse nähdä vanhempia ja varsoja, jos ne kerran eivät ole kenellekään saatavilla. Juuri sen takia virtuaalitallit ovat netissä, ettei näin tarvitsisi toimia.
Kilpaileminen voidaan myös nähdä yhteistyönä, varsinkin jos järjestetään kisoja ja osallistutaan muiden järjestämiin kisoihin, kuten yleensä tilanne on. Tämä on kuitenkin hyvin kehno yhteistyön muoto. Kilpailija lähettää kisajärjestäjälle listan hevosten nimiä, kisajärjestäjä lisää ne osallistujalistaan ja arpoo osallistujalistan tulosjärjestykseen. Tuloslistasta kilpailija sitten etsii omien hevostensa tulokset, käytännössä yleensä kai sijoitukset ja lisää ne hevostensa sivuille. Minkäänlaista kanssakäymistä tämä ei varsinaisesti ole.
Lisäksi kisajärjestäjälle ei ole mitään väliä keitä kisoihin osallistuu, tärkeintä on että luokat täyttyvät. Sen paremmin kilpailijalle ole mitään väliä kuka kisan järjestää, toiveissa on yleensä vain sijoitus. Luullakseni moni myös järjestää kilpailuja eritoten siksi, että saa niihin varmasti omat hevosensa mukaan (en tiedä mikä nykyisin on tilanne, täyttyvätkö jaosten alaisten kilpailujen luokat kovin nopeasti), ja toisaalta kisoja voitaisiin järjestää, vaikkei niihin olisi tulossa yhtään ulkopuolista osallistujaa (ellei jaoksen säännöt sitä kiellä).
Näyttelyt ja laatuarvostelut ovat oikeastaan asia kuin "tavallinen" kilpaileminen, ei niitäkään varsinaisesti voi yhteistyönä pitää. Niissä tuomari vain antaa arvostelunsa osallistuneelle hevoselle sen sijaan että arpoisi tuloksen. Tuomari kyllä käy läpi hevosen sivut ja/tai kuvat tarkasti (tavallinen kisajärjestäjähän ei näitä edes näe), mutta ei ole yleensä missään kanssakäymisessä osallistujan kanssa ja toisaalta tuomarille on ihan sama kenen osallistujan hevosia hän tuomaroi. Enemmän kanssakäymistä ja varsinaista kommunikointia käydään kisajärjestäjän ja tuomarin välillä, olettaen että nämä ovat eri henkilöt.
Foorumikirjoittelu on kivaa ja se on ainakin kommunikointia toisten harrastajien kanssa, mutta toisaalta se on virtuaalihevosharrastuksen kannalta vain sivutuote, ei varsinaista harrastamista. Vaikka tietenkään virtuaalimaailmaa tuskin olisi edes syntynyt, jos harrastajilla ei olisi jotain paikkaa jutella keskenään ja foorumit auttavat monissa asioissa, kuten siinä hevoskaupassa. Monelle harrastajalle foorumeiden seuraaminen ja niille kirjoittaminen on tärkeä ja välttämätönkin osa virtuaalihevosharrastusta, mutta kuitenkaan se ei ole sitä varsinaista harrastamista itsessään.
Hoitaja- ja tuntitoiminta on hevoskaupan lisäksi ns. "kunnollista" yhteistyötä harrastajien välillä, mutta molemmat tuntuvat nykyään olevan melko harvinaisia. Toisaalta hoitaja- ja tuntitoiminta eivät leviä eteenpäin, ne ovat yhteistyötä ja kommunikointia kahden harrastajan välillä tai parhaassa tapauksessa hoitaja- tai tuntilaisryhmän jäsenten välillä, mutta niistä ei ole juuri hyötyä ryhmän ulkopuolisille.
Jäljelle jää siis hevoskauppa, missä varsinaisen harrastuksen tuotteita annetaan eteenpäin ja saadaan toisilta. Hevoskaupassa tulee mukana aina hevosen suku tai sen puute (jota ei pidä käsittää huonona asiana, suvuttomat hevoset ovat jalostuksellisesti tasan yhtä arvokkaita kuin suvullisetkin) ja suvusta minä taas olen sanonut, että se on tärkein ja ehkä jopa ainoa jalostusperuste virtuaalimaailmassa. Kun henkilö X myy suvullisen kasvattinsa henkilölle Y, kasvatin suvun mukana saattaa tulla henkilöiden Z, Å, Ä, ja Ö harrastuksen tuloksia eli heidän omistamiaan ja kasvattamiaan hevosia. Näin Y hyötyy paitsi X:n harrastuksesta, myös Z:n, Å:n, Ä:n, ja Ö:n harrastuksesta, vaikkei olisi näihin suorassa kontaktissa. Tämä siis kuitenkin pätee vain siinä tapauksessa, että hevoskauppaa käydään aktiivisesti.
Ionicissa ja osin myös GA:ssa tehdään monien rotujen jalostusta paljolti yksin. Joskus se on oma valinta (eli lähinnä pelkkää laiskuutta ostamiseen ja myymiseen), mutta joidenkin rotujen kohdalla se on pakko, koska muita omistajia on hyvin vähän tai ei lainkaan. Väitänkin siis, että meillä on ehkä keskivertoharrastajaa enemmän kokemusta siitä, mitä tapahtuu kun hevoskauppaa ei käydä riittävän aktiivisesti. Ongelmiahan siitä seuraa: hevosmäärää on pakko kasvattaa suureksi, jos haluaa jatkaa jalostusta, tai sitten pitää luopua jalostuksesta. Koska me ajattelemme asioita aina jalostuksen kautta, se kun on meidän tapamme harrastaa, jalostuksesta luopuminen tarkoittaa sitä, että kaikki rodun eteen nähty vaiva on hukkaanheitettyä. Eikä sekään ole kovin palkitsevaa eikä pitkällä tähtäimellä fiksua kerätä hirvittävän suurta hevoslaumaa itselleen.
Hevoskauppa on siis erittäin merkittävää virtuaalimaailman kannalta yhteistyömuotona ja se on tärkeätä itse harrastuksen kannalta. Virtuaalimaailma on verkosto, jonka muodostavat hevosten suvut ja joka leviää hevoskaupan myötä. Vaikka verkoston pystyy luomaan yksin, ei se palvele ketään ja tekijälleenkin se tuottaa lähinnä vain ongelmia. Niinpä kaikki asiat, jotka jollain tavoin rajoittavat hevoskauppaa, ovat yksiselitteisesti pahasta. Kukaan harrastaja ei voi hyvällä omallatunnolla väittää, että hän harrastaa vain itselleen eikä häntä kiinnosta hevoskauppa tai yhteistyö. Jos näin todella olisi, hän ei olisi virtuaaliharrastaja, vaan pyörittäisi mielikuvitustalliaan omalla tietokoneellaan tai vihossa.
- S
Aiheena on siis hevoskauppa. Väitän, että hevoskauppa on tärkein asia virtuaalimaailmassa, varsinkin jos laajentaa sen koskemaan myös vieraiden hevosten käyttöä jalostuksessa (sillä kaupankäyntiähän sekin on, jos "ostetaan" vieraan oriin sukusoluja käytettäväksi omalla tammalla tai vieras tamma väliaikaisesti omaan talliin). Kaupankäynti on merkittävin tapa, jolla virtuaaliharrastajat tekevät yhteistyötä. Voidaan jopa katsoa, että se on ainoa merkittävä tapa yhteistyöhön.
Mitä muuta virtuaalimaailmassa muka tehdään sellaista, jota voisi kutsua yhteistyöksi tai joka vaikuttaisi laajemmin virtuaalimaailmaan? No jalostus, mutta kuten yllä totesin, jos käytetään muita kuin omia hevosia jalostuksessa, se on jonkinlaista kaupankäyntiä sekin. Ja jalostus tuottaa materiaalia hevoskauppaa varten. Jalostus, jossa käytetään vain omia hevosia ja jonka tuotteita ei edes harkita myytäväksi eteenpäin millään tavoin ei ole yhteistyötä eikä oikeastaan edes kuuluisi virtuaalimaailmaan, koska sitä voisi tehdä ihan vain omalla kotikoneellaan. Kenenkään ei tarvitse nähdä vanhempia ja varsoja, jos ne kerran eivät ole kenellekään saatavilla. Juuri sen takia virtuaalitallit ovat netissä, ettei näin tarvitsisi toimia.
Kilpaileminen voidaan myös nähdä yhteistyönä, varsinkin jos järjestetään kisoja ja osallistutaan muiden järjestämiin kisoihin, kuten yleensä tilanne on. Tämä on kuitenkin hyvin kehno yhteistyön muoto. Kilpailija lähettää kisajärjestäjälle listan hevosten nimiä, kisajärjestäjä lisää ne osallistujalistaan ja arpoo osallistujalistan tulosjärjestykseen. Tuloslistasta kilpailija sitten etsii omien hevostensa tulokset, käytännössä yleensä kai sijoitukset ja lisää ne hevostensa sivuille. Minkäänlaista kanssakäymistä tämä ei varsinaisesti ole.
Lisäksi kisajärjestäjälle ei ole mitään väliä keitä kisoihin osallistuu, tärkeintä on että luokat täyttyvät. Sen paremmin kilpailijalle ole mitään väliä kuka kisan järjestää, toiveissa on yleensä vain sijoitus. Luullakseni moni myös järjestää kilpailuja eritoten siksi, että saa niihin varmasti omat hevosensa mukaan (en tiedä mikä nykyisin on tilanne, täyttyvätkö jaosten alaisten kilpailujen luokat kovin nopeasti), ja toisaalta kisoja voitaisiin järjestää, vaikkei niihin olisi tulossa yhtään ulkopuolista osallistujaa (ellei jaoksen säännöt sitä kiellä).
Näyttelyt ja laatuarvostelut ovat oikeastaan asia kuin "tavallinen" kilpaileminen, ei niitäkään varsinaisesti voi yhteistyönä pitää. Niissä tuomari vain antaa arvostelunsa osallistuneelle hevoselle sen sijaan että arpoisi tuloksen. Tuomari kyllä käy läpi hevosen sivut ja/tai kuvat tarkasti (tavallinen kisajärjestäjähän ei näitä edes näe), mutta ei ole yleensä missään kanssakäymisessä osallistujan kanssa ja toisaalta tuomarille on ihan sama kenen osallistujan hevosia hän tuomaroi. Enemmän kanssakäymistä ja varsinaista kommunikointia käydään kisajärjestäjän ja tuomarin välillä, olettaen että nämä ovat eri henkilöt.
Foorumikirjoittelu on kivaa ja se on ainakin kommunikointia toisten harrastajien kanssa, mutta toisaalta se on virtuaalihevosharrastuksen kannalta vain sivutuote, ei varsinaista harrastamista. Vaikka tietenkään virtuaalimaailmaa tuskin olisi edes syntynyt, jos harrastajilla ei olisi jotain paikkaa jutella keskenään ja foorumit auttavat monissa asioissa, kuten siinä hevoskaupassa. Monelle harrastajalle foorumeiden seuraaminen ja niille kirjoittaminen on tärkeä ja välttämätönkin osa virtuaalihevosharrastusta, mutta kuitenkaan se ei ole sitä varsinaista harrastamista itsessään.
Hoitaja- ja tuntitoiminta on hevoskaupan lisäksi ns. "kunnollista" yhteistyötä harrastajien välillä, mutta molemmat tuntuvat nykyään olevan melko harvinaisia. Toisaalta hoitaja- ja tuntitoiminta eivät leviä eteenpäin, ne ovat yhteistyötä ja kommunikointia kahden harrastajan välillä tai parhaassa tapauksessa hoitaja- tai tuntilaisryhmän jäsenten välillä, mutta niistä ei ole juuri hyötyä ryhmän ulkopuolisille.
Jäljelle jää siis hevoskauppa, missä varsinaisen harrastuksen tuotteita annetaan eteenpäin ja saadaan toisilta. Hevoskaupassa tulee mukana aina hevosen suku tai sen puute (jota ei pidä käsittää huonona asiana, suvuttomat hevoset ovat jalostuksellisesti tasan yhtä arvokkaita kuin suvullisetkin) ja suvusta minä taas olen sanonut, että se on tärkein ja ehkä jopa ainoa jalostusperuste virtuaalimaailmassa. Kun henkilö X myy suvullisen kasvattinsa henkilölle Y, kasvatin suvun mukana saattaa tulla henkilöiden Z, Å, Ä, ja Ö harrastuksen tuloksia eli heidän omistamiaan ja kasvattamiaan hevosia. Näin Y hyötyy paitsi X:n harrastuksesta, myös Z:n, Å:n, Ä:n, ja Ö:n harrastuksesta, vaikkei olisi näihin suorassa kontaktissa. Tämä siis kuitenkin pätee vain siinä tapauksessa, että hevoskauppaa käydään aktiivisesti.
Ionicissa ja osin myös GA:ssa tehdään monien rotujen jalostusta paljolti yksin. Joskus se on oma valinta (eli lähinnä pelkkää laiskuutta ostamiseen ja myymiseen), mutta joidenkin rotujen kohdalla se on pakko, koska muita omistajia on hyvin vähän tai ei lainkaan. Väitänkin siis, että meillä on ehkä keskivertoharrastajaa enemmän kokemusta siitä, mitä tapahtuu kun hevoskauppaa ei käydä riittävän aktiivisesti. Ongelmiahan siitä seuraa: hevosmäärää on pakko kasvattaa suureksi, jos haluaa jatkaa jalostusta, tai sitten pitää luopua jalostuksesta. Koska me ajattelemme asioita aina jalostuksen kautta, se kun on meidän tapamme harrastaa, jalostuksesta luopuminen tarkoittaa sitä, että kaikki rodun eteen nähty vaiva on hukkaanheitettyä. Eikä sekään ole kovin palkitsevaa eikä pitkällä tähtäimellä fiksua kerätä hirvittävän suurta hevoslaumaa itselleen.
Hevoskauppa on siis erittäin merkittävää virtuaalimaailman kannalta yhteistyömuotona ja se on tärkeätä itse harrastuksen kannalta. Virtuaalimaailma on verkosto, jonka muodostavat hevosten suvut ja joka leviää hevoskaupan myötä. Vaikka verkoston pystyy luomaan yksin, ei se palvele ketään ja tekijälleenkin se tuottaa lähinnä vain ongelmia. Niinpä kaikki asiat, jotka jollain tavoin rajoittavat hevoskauppaa, ovat yksiselitteisesti pahasta. Kukaan harrastaja ei voi hyvällä omallatunnolla väittää, että hän harrastaa vain itselleen eikä häntä kiinnosta hevoskauppa tai yhteistyö. Jos näin todella olisi, hän ei olisi virtuaaliharrastaja, vaan pyörittäisi mielikuvitustalliaan omalla tietokoneellaan tai vihossa.
- S
torstaina, tammikuuta 01, 2015
Esittelyssä kuukauden valinnat
Tammikuun teemaksi keksin Yhdysvallat: oriina esitellään morgan-ori Gemini Ion, tammana National Show Horse Too Snappy Ion ja tallina western-talli Firefoot Farm.
Gemini Ionin emä Arcadia Catania Candy oli yhdessä kuukauden oriin kanssa ensimmäinen blogissa esitelty kuukauden valinta syyskuussa 2012. Tuolloin tuli mainittua, että voikko tamma kantaa hopeaa ja pojasta sen nyt näkee: Gemini on hopeanmusta, ensimmäinen hopeavärinen morgan ikinä Ionicissa. Huomionarvoinen hevonen siis!
Muuta huomionarvoista on se, että vaikka onkin Ion-tunnukselle syntynyt, Geminin suku on kokonaan jotain muuta kuin ioniciläistä. Emä on siis Arcadian kasvatti ja isä Glamglare-hevonen Kerpalta. Mainittava on, että isänkin suvussa on tuota harvinaista hopeaa, mutta isä Glamglare Jeremy Rocket ei itse sitä väriä kanna, sehän näkyisi mustassa.
Syksyllä 2012 kirjoitin blogissa myös NSH:n jalostuksesta ja siitä, miten uuden arabiveriprosentti-säännön mukaan suurin osa meidän NSH:istä ei virallisesti NSH:ita ollutkaan, kun niissä oli liian vähän (alle 50%) arabia. Korjausliike on suoritettu, tällä hetkellä useimmilla elossa olevilla NSH:illamme arabiveriprosentti on kohdillaan. Snappy on yksi näistä uusimmista kasvateista, joiden toinen vanhempi on puhdas arabi ja toinen ei-kaikkien-taiteen-sääntöjen-mukainen NSH. Sen isä Too Explosive Ion astui neljä erisukuista arabitammaa ja näin kaikkien varsojen arabiveriprosentti nousee yli 50:n.
Ja tottakai Snappykin on erikoisvärinen... Pitihän se isänemänisältä, perlinolta Double O Seveniltä peritty voikkoväri saada jatkumaan vaikka kuvien kanssa onkin yhtä taistelua. Voin luvata kyllä sen, että meillä ei tule olemaan kovin runsaasti voikkovärisiä NSH:ita, sen verran nirkoisesti on kuvia tarjolla!
Firefoot Farm henkii nostalgiaa. Tästä tulee mieleen 2000-luvun alkupuoliskon tallit, ne vähän laadukkaammalla otteella toteutetut. Asiaa alleviivaa perinteinen hoitajatoiminta Freebokissa olevine hoitokirjoineen. Ja kun tallin roduiksi on valittu erityisesti quarter ja paint, ja seasta löytyy muitakin amerikkalaisia rotuja, niin eihän tästä voi olla tykkäämättä. Ja on tietenkin mainittava erikseen, että löytyy tallin hevosista ionicilaisiakin, Hot Chocolate Chipin isä on meidän kasvattama, sittemmin Pierrelle myyty B Crash Ion.
Ei Firefoot silti jää miksikään nostalgiapläjäykseksi. Useimmilta hevosilta löytyy laatuarvostelujen vaatimat sijoitukset jaosten kisoissa ja päiväkirja- ja valmennusmerkintöjäkin, joten ihan nykypäivän meiningillä siellä mennään vaikka puitteet ovat "vanhoilta hyviltä ajoilta".
Firefootin toistaiseksi ainoa miinuspuoli on tallin keskeneräisyys, joka näkyy viimeistelemättömyytenä erityisesti hevosten sivuilla, joista useilla on ilmeisesti kopiointimokia: teksti ei kerro lainkaan siitä hevosesta, jonka sivuilla teksti on. Muutenhan tallin hevosten luonnetekstit ovat oivallisia, lyhyitä, ytimekkäitä, mutta persoonallisia, kertovat kaiken sen, mikä on kertomisen arvoista. Sama pätee tallin muihinkin teksteihin. Nurinkurista kyllä, tekstit ovat mielestäni sen verran hyviä, että niitä lukisi mielellään enemmänkin...
Kaikenkaikkiaan Firefoot Farm sai minut haikailemaan hoitajastatuksen perään, mutta mahtaisiko oma mielikuvitus ja viitsiminen riittää sellaiseen.
- S
Gemini Ionin emä Arcadia Catania Candy oli yhdessä kuukauden oriin kanssa ensimmäinen blogissa esitelty kuukauden valinta syyskuussa 2012. Tuolloin tuli mainittua, että voikko tamma kantaa hopeaa ja pojasta sen nyt näkee: Gemini on hopeanmusta, ensimmäinen hopeavärinen morgan ikinä Ionicissa. Huomionarvoinen hevonen siis!
Muuta huomionarvoista on se, että vaikka onkin Ion-tunnukselle syntynyt, Geminin suku on kokonaan jotain muuta kuin ioniciläistä. Emä on siis Arcadian kasvatti ja isä Glamglare-hevonen Kerpalta. Mainittava on, että isänkin suvussa on tuota harvinaista hopeaa, mutta isä Glamglare Jeremy Rocket ei itse sitä väriä kanna, sehän näkyisi mustassa.
Syksyllä 2012 kirjoitin blogissa myös NSH:n jalostuksesta ja siitä, miten uuden arabiveriprosentti-säännön mukaan suurin osa meidän NSH:istä ei virallisesti NSH:ita ollutkaan, kun niissä oli liian vähän (alle 50%) arabia. Korjausliike on suoritettu, tällä hetkellä useimmilla elossa olevilla NSH:illamme arabiveriprosentti on kohdillaan. Snappy on yksi näistä uusimmista kasvateista, joiden toinen vanhempi on puhdas arabi ja toinen ei-kaikkien-taiteen-sääntöjen-mukainen NSH. Sen isä Too Explosive Ion astui neljä erisukuista arabitammaa ja näin kaikkien varsojen arabiveriprosentti nousee yli 50:n.
Ja tottakai Snappykin on erikoisvärinen... Pitihän se isänemänisältä, perlinolta Double O Seveniltä peritty voikkoväri saada jatkumaan vaikka kuvien kanssa onkin yhtä taistelua. Voin luvata kyllä sen, että meillä ei tule olemaan kovin runsaasti voikkovärisiä NSH:ita, sen verran nirkoisesti on kuvia tarjolla!
Firefoot Farm henkii nostalgiaa. Tästä tulee mieleen 2000-luvun alkupuoliskon tallit, ne vähän laadukkaammalla otteella toteutetut. Asiaa alleviivaa perinteinen hoitajatoiminta Freebokissa olevine hoitokirjoineen. Ja kun tallin roduiksi on valittu erityisesti quarter ja paint, ja seasta löytyy muitakin amerikkalaisia rotuja, niin eihän tästä voi olla tykkäämättä. Ja on tietenkin mainittava erikseen, että löytyy tallin hevosista ionicilaisiakin, Hot Chocolate Chipin isä on meidän kasvattama, sittemmin Pierrelle myyty B Crash Ion.
Ei Firefoot silti jää miksikään nostalgiapläjäykseksi. Useimmilta hevosilta löytyy laatuarvostelujen vaatimat sijoitukset jaosten kisoissa ja päiväkirja- ja valmennusmerkintöjäkin, joten ihan nykypäivän meiningillä siellä mennään vaikka puitteet ovat "vanhoilta hyviltä ajoilta".
Firefootin toistaiseksi ainoa miinuspuoli on tallin keskeneräisyys, joka näkyy viimeistelemättömyytenä erityisesti hevosten sivuilla, joista useilla on ilmeisesti kopiointimokia: teksti ei kerro lainkaan siitä hevosesta, jonka sivuilla teksti on. Muutenhan tallin hevosten luonnetekstit ovat oivallisia, lyhyitä, ytimekkäitä, mutta persoonallisia, kertovat kaiken sen, mikä on kertomisen arvoista. Sama pätee tallin muihinkin teksteihin. Nurinkurista kyllä, tekstit ovat mielestäni sen verran hyviä, että niitä lukisi mielellään enemmänkin...
Kaikenkaikkiaan Firefoot Farm sai minut haikailemaan hoitajastatuksen perään, mutta mahtaisiko oma mielikuvitus ja viitsiminen riittää sellaiseen.
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)