Elän tällä hetkellä vaikeita aikoja kladrubien kanssa. Rotu on ollut pitkään jo poistolistalla, syy on vanha tuttu: kuvista puute ja jalostus umpikujassa kun kaikki ovat sukua kaikille. No, päätin 2013 lopulla tehdä kladerubeille jotakin ja niinpä katsoin sieltä kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka saatoin vielä teettää ja lopetin loput hevoset. Niinpä viime vuonna syntyikin ennätysmäärä kladrub-varsoja, 22 kappaletta. Olen parhaillani tekemässä niille sivuja ja on pakko tunnustaa, että kladrubien hävittäminen ei tasan tunnu hyvältä idealta. Hävitykseenhän nuo viime kesänä syntyneet varsat on tuomittu, ei niitä kukaan ostakaan ja kaikki ovat viimeistään nyt sukua keskenään. Joten tuossa ohimennen rustasin vähän nimiä uusille kladrubeille, jos sitä vaikka vähän vielä...
Tämän pitkän lätinän jälkeen palataan siihen oriin eli Sabroso Unica I:een. Moni meidän kladrubeista on merkitty joko koulu- tai valjakkopainotteiseksi tai molemmiksi, kuten Sabroso Unica I:kin. Eiväthän kladrubit mitään valjakkokisoissa pärjääviä nopeita ja ketteriä puoliverisiä ole, vaan näyttäviä, voimakkaita hevosia vetämään vähän isompiakin vempeleitä. Vaikka toki jotkut yksilöt pärjäävät valjakkokisoissakin.
Pääosa meidän kladrubeista polveutui omista tuontihevosista, mutta Sabroso Unica I ei. Sillä on kaksi polvea sukua, isä on Branwenista ja emä Tijuanasta. Suku emänemä Tæerne Elleriä lukuunottamatta on edelleen tallessa netissä, vaikka oriin sivuilla olevat linkit vievätkin kadonneisiin osoitteisiin. Sukunsa takia Sabroso Unica I:ta käytettiin paljon tammoille vuosi sitten, kuten astutuslistasta näkee. Sen suku sopi niin monen kanssa yhteen.
Pakko vielä sanoa tuosta kladrubien nimeämismetodista, että orien kohdallahan se on mahdollisimman helppo, ei tarvitse itse miettiä yhtään. Ongelmaksi muodostuukin se, että hevosten nimet ovat kovin samankaltaiset, pahimmillaanhan ne eivät eroa toisistaan muuten kuin järjestysnumerolla. Ja lempinimet hevosille on revittävä omasta päästä, jos sellaisia haluaa käyttää, tai muuten tallissa on puolen kymmentä Saparoksi kutsuttua oria, Sabroson orilinjalta kaikki.
Kittinóra tuli keksittyä vuosi sitten, kun totesin tallia uudelleen järjestäessäni furiosolauman olevan kovin pieni. Lisää piti siis saada sekä tammoja että oreja ja näille toki varsoja sitten. Kittinóra tuli siinä rytäkässä sitten keksittyä toisen tamman ja kahden oriin kanssa. Ja kun sopiva kuva löytyi, niin ajattelin tehdä siitä valjakkohevosen (toki olen käyttänyt sille kenttä- ja esteorejakin, katsotaan mitä varsoista tulee). Kivaa vaihteluahan se on, meillä on oikeasti todella vähän valjakkopainotteiseksi merkittyjä hevosia. Puoliveripuolella jylläävät olympialajit ja sitten ne sellaiset rodut kuten morgan ja monet ponit, joista perinteisesti kärryjen vetäjiä löytyy, on meillä yleensä merkitty yleishevosiksi. Yleispainotuksessa on puolensa, ne kelpaavat mihin tahansa käyttöön ja sopivat kaikkien lajipainotusten jalostukseen.
Loitsulähde tuli vastaan kun omistajat kyselivät ht.netissä valjakkohevosia. Sitten vasta tajusin, että kyseessähän ovat Pulmu ja Milja, Suprantin omistajat. Olisin tarjonnut muutenkin valjakko-furiosoa meiltä, mutta kun nämä kaksi ovat kyseessä, olisin myynyt yhden tilausvarsan vaikka väkisin. Onneksi ei tarvinnut pakkokeinoihin turvautua, ystävänpäivänä syntynyt ori Szent Bálint Ion (emä on muuten yllämainittu Kittinóra GA) löysi Loitsulähteestä kodin ihan sovinnolla. Mietin tässä, että jos yrittäisi
Loitsulähteen paras puoli on ehdottomasti rotuvalikoima, jota ei haluta rajoittaa turhaan. Kirjoitushetkellä sieltä löytyy sen yhden furioson lisäksi pari puoliveristä, shetikoita useampikin, friisiläinen, suomenhevonen, miniatyyri, ja vuonohevonen. Ja jo Suprantista tuttuun tapaan kuvat ovat todella hienoja, niin että tällainen rotufriikki ainakin selailee tallia mielellään.
– S
Pitkään on pitänyt tulla kommentoimaan että kladrubkasvatusta ei saa haudata ja hyvä että ette sentään toistaiseksi ole näin tekemässä.
VastaaPoistaItselläni on ollut jo pitkään, oikeastaan Branwenin ajoista lähtien kiinnostusta rotua kohtaan. Harvemmin nuo barokkirodut kiinnostavat, mutta jostain syystä kladrub viehättää suunnattomasti. Pidempään on ollut myös ajatuksena (joka on tosiaan myös jäänyt sille ajatustasolle) että vielä joku päivä herättelen henkiin kasvatusta täysin uusilla linjoilla ja kun tämä tapahtuu niin ehdottomasti tulisin teiltä ryöväämään kourallisen varsoja.
Toivottavasti jaksatte rodun suhteen sinnitellä vielä pitkään. Toistaiseksi olen saanut aikaiseksi hankkia vasta yhden kladrubin (ja sekin Tijuanan kasvatti, osoitekentässä), mutta muutoin ovat suunitelmat täysin auki.