sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2015

Off topic: Turkmenistan lomakohteena?

Tällä tekstillä ei ole mitään varsinaista tekemistä virtuaalihevosten kanssa eikä ihan hirveästi oikeidenkaan hevosten. Aasinsiltana toimikoon ahaltekinhevoset, jotka ovat Turkmenistanista kotoisin ja nykyisin arvostettu valtion symboli.

Minun tekkeinnostus sai alkunsa 2000-luvun alussa ja itse hevosten lisäksi aloin noin uteliaisuudesta haalia tietoa myös rodun kotimaasta, Turkmenistanista. Suuri haaveeni oli päästä joskus käymään siellä, ahaltekien syntysijoilla. Kaikenlaisia esteitä kuitenkin tupsahteli pitkin matkaa: opiskelijalla ei ollut rahaa, töissäkäyvällä opiskelijalla oli kyllä rahaa, muttei aikaa. Työelämään päästyäni törmäsin tiettyihin matkustusrajoituksiin, Turkmenistan ei varsinaisesti ole vaarallinen maa ja terrorismin uhka on pieni, mutta Iranin läheisyys kuulemma riitti kieltoon (tai "suositukseen"). Nyt sitten olisi rahaa ja aikaakin saattaisi pystyä järjestämään, mutta... en olekaan enää yhtään niin varma, haluanko matkustaa sinne.

Turkmenistan ei ole varsinainen turistikohde. Maa on ollut melko sulkeutunut ja suoraan sanoen omituinen itsenäistymisestään lähtien (viittaan omituisuudella politiikkaan ja hallintoon). Liikkuminen kaupunkien ulkopuolella vaatii käytännössä oppaan mukaan. Poliisi on itsevaltainen, korruptoitunut ja puhuu käytännössä vain turkmeenia tai ehkä jopa venäjää, jos oikein hyvä tuuri käy. Englantia tai saksaa ei välttämättä osata edes pääkaupungin suurimmissa hotelleissa. Luottokortti on suhteellisen tuntematon käsite. Yksin liikkuvia naisia katsotaan kaupungeissakin jossain määrin karsaasti ja valtauskonto islam asettaa tiettyjä rajoituksia, vaikkei Turkmenistan olekaan islamilaisten valtioiden hulluimmasta päästä vaan melko salliva. Pääsy internettiin on rajoitettua, matkapuhelinten kuuluvuuskin voi kaupunkien ulkopuolella olla sitä sun tätä. Tämä ei ihan vastaa minun käsitystä mukavasta lomakohteesta.

Turkmenistanissa olisi jonkin verran mielenkiintoisia kohteita, pääasiassa arkeologisia/historiallisia paikkoja ja joitain luontokohteitakin. Pääkaupungista löytyy muutamia museoita, jotka voisivat olla ihan kiinnostavia. Totta kai tarjolla olisi myös ratsastusretkiä, ratsuina mitäpä muitakaan kuin ahaltekejä. Sekä retkien että hevosten taso kuulemma vaihtelee, mutta jos tietää sopivat järjestäjät ja parhaassa tapauksessa liikkuu sopivassa seurassa, voi tarjolla olla hyvinkin laadukkaita hevosia ja retkiä. Suhteilla saa ja hevosella pääsee. Ehkä minä yritän joskus lykätä itseni mukaan, jos joku tutuista ahaltek-ihmisistä lähtee Turkmenistaniin ratsastamaan.

Hieman Turkmenistan-faktaa
– Asukasluku: 5,17 miljoonaa (2014 arvio)
– Pinta-ala: 488100 km2
– Pääkaupunki: Ashgabat
– Virallinen kieli: turkmeeni 72%
– Muut kielet: venäjä, uzbekki
– Pääuskonnot: islam 89%, ortodoksisuus 9%
– Rahayksikkö: manat (TMT) = 100 tengeä (teňňe), 1€ on n. 3,70 manatia
– BKT per asukas: 9700 USD (2013)
– Tärkeimmät vientituotteet: puuvilla, kaasu, raakaöljy



Turkmenistanin lipun vihreä väri, kuunsirppi ja tähdet viittaavat pääuskontoon islamiin. Ornamenttikuviossa on viiden johtavan klaanin mattokuviot (Turkmenistan on tunnettu matoistaan), ylhäältä alas klaanit ovat teke, yomut, saryk, chowdur, ja arsary. Niiden alapuolella on vielä YK:n lipusta peräisin olevat oliivipuunoksat.


Turkmenistanin vaakunassa on lipusta tutut kuunsirppi ja tähdet sekä klaanien mattokuviot. Niitä ympäröi keltaiset vehnäntähkät ja ilmeisesti puuvillakasvin kukinnot alaosassa. Ja keskellä on ahaltekinhevonen, jonka mallina on käytetty presidentti Nijazovin omistamaa ori Yanardagia.

Lyhyt katsaus historiaan
Turkmenistanin alueella on ollut harvahkoa asutusta jo muutaman vuosituhannen ajan. Tästä on jäänteenä muinaisia raunioita (mm. Nisa, Kunja Urgentsh, Merv, Dehistan-Mishrian). Sittemmin alueella on liikkunut jos jonkinlaista kansaa ja armeijaa: seldžukit, persialaiset, arabit, Aleksanteri Suuri, Tšingis-kaani, mongolit, turkkilaiset... Nykyiset turkmeenit polveutuvat oletettavasti turkkilaissukuisista Oghuz-heimoista, jotka tulivat alueelle 1000-luvulla jaa.

Venäjään Turkmenistanin alue liitettiin vasta niinkin myöhään kuin 1800-luvun lopulla. Sitä ennen aluetta olivat hallinneet Iran, Afganistan, Hivan kaanikunta ja Buharan emiraatti. Sikäli kuin olivat hallinneet, alueella asui käytännössä paimentolaisheimoja, joilla ei ollut juuri mitään yhteyksiä mihinkään keskushallintoon. Buhara hävisi sodan vuonna 1868 ja se liitettiin sen seurauksena Venäjään. Hiva liitettiin vähän myöhemmin, vuonna 1873.

Lokakuun vallakumouksen 1917 ja sitä seuranneen sisällissodan aiheuttaman hajaannuksen innoittamana sekä Hiva että Buhara yrittivät itsenäistyä, mutta myöhemmin olojen vakiinnuttua molemmat liitettiin syntyneeseen Neuvostoliittoon ja tällöin alueista luotiin Turkmenistanin neuvostotasavalta (Turkmenskaja Sovetskaja Sotsialitsitšeskaja Respublika). Ensimmäistä kertaa turkmenistanilaiset järjestäytyivät omana kansakuntanaan, aiemmin vallankäyttö ja identiteetti olivat nojanneet klaaneihin.

Neuvostovalta pakkoasutti paimentolaiset pysyvästi, kollektivisoi maatalouden ja ateistisena järjestelmänä sulki moskeijat ja koraanikoulut. Tämä aiheutti 30-luvulle asti jatkunutta vastarintaa. Naapuri-neuvostotasavalloissa käytiin käytännössä sissisotaa, joka saattoi ylettyä myös Turkmenistanin puolelle. Stalinin puhdistukset tuntuivat myös Turkmenistanissa. Asiaa ei helpottanut lainkaan se, että alunperin georgialainen Stalin ei luottanut etnisiin vähemmistöihin ja tähtäsi myös Turkmenistanin venäläistämiseen, vaikka turkmeenit tiettävästi säästyivät kohtalokkailta väeston massasiirroilta.

Neuvostoliiton aikana Turkmenistanin maataloutta ja teollisuutta kehitettiin voimakkaasti. Turkmenistanilla on runsaahkot öljy- ja kaasuvarat ja myös mineraaliesiintymiä. Suurin osa Turkmenistanin maa-alueesta on kuitenkin kuivaa autiomaata, mutta keinokastelun avulla suurilla alueilla viljellään edelleen erityisesti puuvillaa ja vehnää, mutta jonkin verran myös muita viljelykasveja. Maailman suurin kastelukanava (ainakin rakentamisensa aikaan) rakennettiin Karakumin autiomaahan 50-luvulla. Kanavaan ohjattiin lähes koko Amudarja-joen virtaama ja sillä saatiin kasteltua tuhansia neliökilometrejä autiomaata. Tämän seurauksena Aral-järvi (sijaitsee Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla), johon Amudarja laskee, on pienentynyt alle puoleen entisestä pinta-alastaan ja sen vesi on muuttunut niin suolaiseksi, että järvi on käytännössä kuollut.

Neuvostoliiton romahdettua Turkmenistan itsenäistyi 27.10.1991. Maa ei ollut valmis itsenäisyyteen ja nopeasti entinen neuvostojohtaja, sittemmin presidentiksi valittu Saparmurat Nijazov keskitti kaiken vallan itselleen. Nijazovista tehtiin perustuslain muutoksella elinikäinen presidentti 1999. Vaaleissa, sikäli kuin sellaisia on järjestetty, ei sallittu kilpailevien puolueiden ehdokkaita ja erilaista vilppiä lienee myös tapahtunut. Käytännössä Turkmenistanissa oli yksipuoluejärjestelmä ja maan diktaattorina hääri presidentti.

Nijazov loi ympärilleen vahvan henkilökultin. Edelleen Turkmenistanin kaupungeista löytää useita Nijazovin patsaita, pöyhkein niistä lienee pääkaupunki Ashgabatissa, 75 metriä korkea kultainen patsas, jonka kasvot kääntyvät aina auringon suuntaan. Lisäksi hän muutti nimensä Türkmenbaşyksi (suom. turkmeenien suuri johtaja), nimesi viikonpäiviä ja kuukausia itsensä ja perheensä mukaan, kirjoitti Ruhnaman (suom. Sielun kirja, jonka tarkoitus oli olla hengellinen ja henkinen opas turkmeeneille, ja määritellä modernin Turkmenistanin normit. Faktatiedoiltaan se on puutteellinen ja virheellinenkin, mutta Turkmenistanissa se on ollut samassa asemassa kuin Raamattu ja Koraani. Kuulemma taivaspaikka kuoleman jälkeen on varma, kun lukee Ruhnaman kolme kertaa. Maallista ajokorttiakaan ei saanut ilman Ruhnaman tuntemusta.). Ei vaadi paljonkaan, että yhdistäisi Nijazovin mielessään Staliniin tai Kim Il-sungiin, vaikka Nijazov ei olekaan saanut aikaan yhtä paljon kuolonuhreja.

Nijazov kuoli 2006 yllättäen, tilalle nousi Gurbanguly Berdimuhamedow, joka on kyllä karsinut ainakin joitain räikeimpiä Nijazovin henkilökultin piirteitä, mutta näyttää siltä, että ne korvattiin vain Berdimuhamedowin vastaavilla. Vuonna 2007 teoriassa siirryttiin monipuoluejärjestelmään ja markkinatalouteen, mutta käytännössä nämä eivät ole toteutuneet. Ihmisoikeustilanne ja sananvapaus ovat heikoissa kantimissa ja maan media on tiukasti hallituksen talutusnuorassa.

Lähteet
Caravanistan: Turkmenistan practical info
Embassy of Turkmenistan (USA)
Euromonitor: Travel and Tourism in Turkmenistan
Kiljunen: Maailman maat, liput ja valtiot
Wikipedia: Turkmenistan (plus aiheeseen liittyvät muut sivut)
Wikitravel: Turkmenistan (plus aiheeseen liittyvät muut sivut)
Tuttavien matkakertomukset ja muut määrittelemättömät lähteet

Oikoluku ja editointi: Sirpa

– Gin

2 kommenttia:

Eetuperkele kirjoitti...

Itseänikin kutkuttaisi lähteä käymään ihan vain "opintomatkalla" Turkmenistaniin perehtymässä rodun synnyinsijojen kulttuuriin ja elämään. Itsekseen en tahdo matkustaa mutta muutamien ihmisten kanssa (onko mm. Akhal Teke EST:in Kätlin ja Kaido tuttuja nimiä?) on ollut aiemmin puhetta että voisi lähteä isommalla ahaltek-porukalla, heillähän on jo useiden matkojen verran kokemusta joten ei tartteisi meikäläisten kaltaisten urpojen olla ihan sormi suussa. :D Lössiin varmasti mahtuisi mukaan jos tahdot, mitään varsinaisia suunnitelmia ei siis olla vielä tehty vaan heitelty vain ideoita.

Tässäpä muuten oiva aasinsilta takaisin pikseliponiaiheisiin: jos teiltä jaksamusta ja aikaa löytyy niin minusta olisi kiva lukea eri maista ja niiden hevoskulttuureista. Auttaisi ja antaisi ideoita talliprojektien suunnitteluissa, ja tulisipahan samalla päivän sivistysnappulaa painettua.

S + Gin kirjoitti...

Ymmärtääkseni Gin on ollut enimmäkseen yhteyksissä keski-Euroopan ja Yhdysvaltojen tekkeihmisten kanssa, joten nuo eivät välttämättä ole tuttuja henkilöitä ainakaan suoraan.

Ja kiitos AIVAN loistavasta juttusarja-ideasta eli eri maista ja niiden hevosista ja hevoskulttuurista. Saa tosin nähdä, että onko meistä kirjoittamaan noista aiheista sen enempää. No, Giniltä löytyy jonkin verran kokemusta eri maista, voisin yrittää ahdistella asian tiimoilta.