VSN-tuomarin kootut valitukset

Virginia on rakennearvostelusta kirjoittanut tänne blogiinkin jonkin verran ja muistanut vissiin useammin kuin kerran mainita sen, että rakennearvostelu on kaikkea muuta kuin eksaktia tiedettä, jossa on vain yksi ainoa oikea vastaus. Minun rakennetuomarin urani ei ole kestänyt vielä läheskään niin kauan kuin Virginian, mutta olen kyllä tormännyt tuohon seikkaan tuskallisesti. Minusta olisi kiva, jos voisin aina tuomaroida tismalleen samalla tavalla, mutta kun on myönnettävä, ettei siihen ihan kykene, vaikka miten yrittäisi.

VSN:n kanssa ongelmana on vielä se pisteytys. Pisteytys tekee luokan paremmuusjärjestykseen panemisesta helppoa ja yksinkertaista. Minä luulen etten osaisi muulla tavoin luokkia arvostellakaan, vaikka välillä tuleekin sellaisia tuloksia, että myöhemmin listaa katsoessa tulee ajatelleeksi, että en minä kyllä tuota rankkaisi paremmaksi kuin tuota toista... Näiden kanssa vain täytyy elää, koska absoluuttista paremmuusjärjestystä ei ole olemassa.

Haastavan VSN:n metodista tekee eri rakennekohtien pisteytys. Yleensä on hieman vaikeata päättää, onko jokin rakennekohta nyt 3,5 pisteen arvoinen (jotain kohtalaisen ja hyvän välimaastosta) vai pitäisikö siitä sittenkin antaa 4 pistettä (hyvä). Vai ehkä kuitenkin pelkkä kolmonen, onhan tuo runko nyt aika pitkänlainen. Miten paha vika se on? Rotumääritelmä ei sano siitä varsinaisesti mitään, joten onko vaiko eikö. Ja sitten tuo edellinen sai kuitenkin neljä pistettä rungosta, eikä sekään mikään hirveän lyhyt ollut. Mutta tuolle toiselle annoin kuitenkin vain kolmosen, mutta runko oli kyllä aika kevyt muutenkin ja minusta tällä rodulla nyt pitäisi olla sitä syvyyttä edes jonkin verran. Vaikkei rotumääritelmä kyllä siitäkään sano hirveästi mitään. Ja nämä kaikki luokan hevoset saivat saman 3,5 pistettä etuosasta, kun kaikilla oli ihan kivat lavat, mutta säkää ei kyllä ollut ainoallakaan. Vaikka rotumääritelmän mukaan pitäisi olla.

Lisähaasteensa tähän tuo se, että tuloksien kannalta ei todellakaan ole yhdentekevää antaako puoli pistettä enemmän vai vähemmän. Yleensä varsinkin isommissa luokissa (10 hevosta tai enemmän) on useita hevosia suunnilleen samoissa pisteissä ja puolen pisteen vähennys kokonaispisteissä saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa monenkin sijan putoamiseen tuloslistalla. Ja kun tosiaan yleensä useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa on arpomisen varaa, pitäisi kokonaispisteet ilmoittaa muodossa 39 ± 3 pistettä...

Joskus puuha käy vähän tylsänoloiseksi, kun pisteet pyörivät pääsääntöisesti välillä 3 – 4,5. Aika harvoin tulee annettua vitosta mistään, se on varattu niille todella erinomaisille tapauksille. Kysyn välillä itseltäni, että miksi annoin jostain kohdasta "vain" 4,5 pistettä, vaikka olisin voinut antaa vitosenkin, eihän mitään varsinaista vikaa ollut. Yleensä minulla on jokin syy, jokin juttu ei ole ihan täysin kohdallaan, jotain voisi olla vähän enemmän, jotain vähän vähemmän. Mutta eihän 5 pistettä tarkoita täydellistä vaan erinomaista, ja onko oikein evätä se vitonen sitten jonkin pikkuseikan takia? Minun pitäisi ehkä vähän tarkistella skaalaani, varsinkin kun tuntuu siltä, että olen kovin tiukka tuomari muihin verrattuna ja siitä tulee ongelmia, jos näyttelyissä on minun ja muiden tuomaroimia luokkia: minun luokkiin osallistuvat eivät yleensä pärjää Show Winner -luokassa, koska olen jakanut niin kitsaasti pisteitä. Tietenkin luokkavoitto on luokkavoitto ja CH:n nyt ainakin saa, mutta silti.

Ja totta puhuakseni, voisi sitä pisteskaalan pienempääkin päätä käyttää vähän säännöllisemmin. Eihän 2 pistettä ole vielä maailman kamalin rakennekohta, jossa ei muuta olekaan kuin ongelmia ja virheitä. Kakkonen tarkoittaa välttävää, ykkönen on huono. En muista olenko jakanut ykköstä (tai 1,5 pistettä) koskaan VSN-näyttelyissä, koska näyttelyihin tuotavat hevoset ovat kautta linjan varsin kelvollisia yksilöitä. Kakkosiakaan ei tule kovin usein annettua, 2,5 taitaa olla vakipistemäärä silloin, jos jotain selkeästi osoitettavaa vikaa on olemassa.

Asiaa ei lainkaan helpota se, että kaikki kuvat nyt vain eivät ole niitä maailmankaikkeuden parhaita rakennekuvia. Monella on pää kääntynyt kameraan tai pois, tai kuva ei ole ihan sivusta vaan vähän viistosta. Kavioiden peittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miten paljon näistä pitää rokottaa? Milloin voi antaa nollan (ei voi arvostella)? Mitä jos katsoisin vähän tuota pään muotoa tuosta pääkuvasta? Entä jos jalat näyttävät kauhean kivoilta, mutta kun kavioita ei näy ja vuohisetkin ovat vähän arvailun varassa? Yhden nollan antaminen tietää yleensä sitä, että hevonen jää luokkansa hännille, kahden nollan antaminen tietää yleensä alle 30 pistettä ja takuuvarmaa viimeistä sijaa. Ja se on kauhean ikävää, jos kyseessä on muuten lähes huippuluokan koni. Kiusaus antaa se "säälikolmonen" on valtava. Usein, jos jotain kohtaa ei voi luotettavasti arvostella, mutta siitä pystyy jotain sanomaan (eikä näe mitään vikoja), minulta siitä saa sen kolmosen tai ehkä 3,5p, jos oikein hyvältä näyttää, ihan juuri sen takia, ettei muuten varsin hyvä hevonen jää ihan viimeiseksi.

Olen myös huomannut omissa arvosteluissani sen, että luokan ensimmäinen hevonen ja jossain määrin vielä toinenkin vaikuttavat luokan arvosteluun, aivan erityisesti, jos kyseessä on jokin minulle harvinaisempi rotu tai muuten vain olen tuomaroimassa tauon jälkeen (kuten yleensä olen, ei minulla näitä VSN-luokkia jatkuvalla syötöllä ole tuomaroitavana). Jos pari ensimmäistä hevosta ovat hieman kehnonlaisia tai sellaisia keskikastin ok-hevosia, tulee pisteskaalaa yleensä höllättyä vähän ja jaeltua pisteitä hieman avokätisemmin. Sitten jos tulee vastaan jokin todellinen WOW-hevonen, sille kyllä ropisee pisteitä helposti, onhan se nyt niin erinomainen kun verrataan niihin ensimmäisiin. Sitten jos luokan valmistuttua arvostelee toistamiseen ne pari ekaa, saattavat nekin saada vähän paremmat pisteet (tunnustan, että teen yleensä näin, ihan juuri tästä syystä). Ero harvoin kyllä on erityisen merkittävä, mutta kuten sanottu, VSN-luokissa voi puolellakin pisteellä hävitä tai voittaa paljon.

Jos luokan ensimmäiset hevoset ovat niitä näyttäviä, hyvärakenteisia WOW-hevosia, saattavat ne saada hyvinkin korkeita pisteitä, kun oikein sokaistun niiden hienoudesta. Muiden arvostelu on sitten yleensä tiukempaa, kun alla on ne hyvät hevoset määrittämässä pisteskaalaa. Tällöin käy sitten sama toisin päin: jos arvostelen ensimmäiset hevoset toiseen kertaan muiden jälkeen, saattavat niiden pistemäärät laskea vähän, mutta aina näin ei käy.

Tällaisten asioiden kanssa sitä joutuu meikäläinen painimaan. Joskus tuleekin ajatelleeksi, että oliko nyt ihan pakko sotkeutua VSN:ään, mutta kyllä taas viimeisimmässä kyselyssä tulin raapustaneeksi sähköpostiin "Joo", kun kyseltiin halukkuutta jatkaa VSN-tuomarina. Tosin olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia muiden VSN-tuomareiden kanssa arvosteluista, pisteskaaloista ja sen sellaisesta: onko heillä tällaista vai ovatko he aina ihan varmoja pisteistään ja tuomaroinneistaan.

– S