Joulukalenteri 9: kiitos!

 Tämä joulunaika on sopivaa aikaa myös olla kiitollinen erilaisista asioista.

Kiitos teille jotka...

• järjestätte eri lajien kilpailuja, aivan erityisesti ARJ, WRJ ja VMRJ. Tiedän, minunkin pitäisi.
• tuomaroitte VSN:ssä, kun sitä joskus haluaa näyttelyttää omia hevosiaan myös, vaikka tuomari onkin
• toimitte VRL:n työntekijöitä eri hommissa. Ja anteeksi niistä rykäyksistä kun tulee kerralla se satakunta hevosta rekisteröintijonoon.
• kehitätte VRL:ää eteenpäin ja koodaatte uutta versiota.
• hoidatte muita vastuutehtäviä, varsinkin kun itse on patalaiska yhtään minkään suhteen.
• kasvatatte hienoja hevosia ja myytte niitä minullekin.
• kasvatatte harvinaisempia rotuja.
• olette etsineet hevosillenne hienoja kuvia ja tuotte niitä näyttelyihin: tuomarin silmä lepää aina.
• piirrätte hevosillenne mahtavia kuvia, sillä katselen niitä tosi mielelläni vaikka samalla olenkin kateudesta myrkynvihreä.
• olette fiksuja ja särmiä keskustelijoita Keskustassa. Minulla ei ole vanhaa hevostalli.netin meininkiä ikävä.
• omistatte isoja talleja, joista löytyy kertakäynnillä kaikenlaista mielenkiintoista
• tarjoatte joko vapaastikopioitavia hevoskuvia tai ostokuvia hevosista. Rakastan molempia, vaikka viime aikoina olen ollut huono ostamaan mitään.

– S

Joulukalenteri 8: suosikkihevoset

Ideakysely-postauksessa Nintsu toivoi jonkinlaista esittelyä spesiaaleista suosikkihevosista. Virginian muinaisten suosikkien nimiä (Wizzerria ja White Speedster, jos joku on missannut, mutta on niitä muitakin) on toisteltu kohta kaksi vuosikymmentä, joten lienee korkea aika listata noita vähän tuoreempiakin lempihevosia.

Eli kyllä, niitä suosikkeja on, vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, kun hevosia on pitkälti toista tuhatta. Suosikiksi pääsemiseen ei välttämättä vaadita mitään ihmeellistä: hevosella voi olla kiva nimi, kiva suku, kiva kuva, kiva rotu tai jotakin muuta. Joskus myös panostus vaikuttaa, tottahan sellainen hevonen jää ihan eri tavalla mieleen, jos kirjoittaa sille luonnekuvauksen tai sukuselvityksen tai ehkä kilpailee. Mutta sitten pitää olla myös tekijä x. Ei kaikista tule suosikkia, vaikka puitteet olisivat kunnossa. Sitä en osaa selittää, miten näin käy.

Minulla on tosi paljon suosikkiehdokkaita, koska isolla osalla hevosista on jokin näistä tekijöistä. Ajattelinkin ensin että niitä ei voisi esitellä yhdessä postauksessa, vaan siitä tulisi koko ensi vuoden kestävä sarja. No, ei tule tapahtumaan. Mietin myös tätä postausta varten, jos valitsisin jokaisesta rodusta sen yhden suosikin, mutta sittenkin niitä tulisi yli 70 ja toisaalta kaikissa roduissa ei ole suosikkia ja joissain on monta. Niinpä tähän valikoitu lista on vähän sekalainen.

Suosikkius saattaa näkyä hevosen sivulla, on ehkä hieno kuva tai tekstejä tai kisakalenteri. On myös hevosia, joita ei mistään arvaisi minun lemmikiksi. Voi olla että minulla on paineita: koska tuo nyt on noin hieno hevonen, sille täytyy löytää täydellinen kuva ja kirjoittaa maailman paras luonneteksti, koska muu ei kelpaa. Vuosien jälkeen se suosikki kuolee ehkä kuvattomana ja luonteettomana, ilman kisojakin vielä. Kukaan muu ei tiedä että se oli suosikki.

Sitten niitä hevosia:

Thaz Exotikk ox on mainittu blogissa aiemminkin ja sen yhteydessä mainittu termi "ikisuosikki". Siihen ei ole lisättävää. Arabien joukossa olisi kyllä tosi monta muutakin, jotka ansaitsisivat tulla listatuiksi.

Australianhevosia ei ole montaa, mutten silti osaa valita sieltä sitä yhtä tiettyä, parasta. Koska kaikki ovat suosikkeja rotunsa tähden! Tamma Crampton Barabara oli se ensimmäinen hankinta, ehkä se. Näillä kilpaillaan jotakuinkin säännöllisesti WRJ:ssä ja matkaratsastuksessa.

Australianponit ovat kaikki suosikkeja myös. Se on niin kaunis ja harvinainen rotu ja kaikin tavoin muutenkin ihastuttava. Ehkä toki täytyy mainita meidän kantakirjattu näyttelytähti Larrakeyah Ion.

Priton Nidalee on myös mainittu aiemmin, koska sen isä on jalkojaan lukuunottamatta yksi eräs hienoimmista budjonnyista, mitä olen nähnyt ja käyn säännöllisesti kuolaamassa sitä. Nidalee oli jäädä sen takia kuvattomaksi, koska missään ei ollut niin hienoa kuvaa kuin sillä pitäisi olla. Piti mennä sitten ratsastuskuvalla, ne toimivat likimain aina.

Virginianess Ion, tuo kuva! Myös nimi on kiva.

Delight Ion, myös clevelandinruunikoissa on niin monta suosikkia kuin on kuvallisia hevosiakin. Tämä on vain yksi niistä, eittämättä kyllä tosi muhkea tamma.

Dongoloita on vain kolme, mutta kaikki niistä ovat vähän sellaisia mamman panostusponeja. Ne ovat vakionäky kaikissa helpoissa luokissa, joihin hevosiani ilmoitan, viime aikoina ovat kunnostautuneet matkaratsastuksessa lyhkäisillä matkoilla. Ja kaikilla on piirroskuva (joista yhtäkään en ole kyllä itse piirtänyt). Kwame on toistaiseksi ainoa, jolla on luonnekuvausta.

Hackneyponit ovat lemppareita kaikki, upeita ilmestyksiä ja aika paljon kisattuja ARJ:ssä. Ajoluokkien vakiokamaa: ne ilmoitetaan kisoihin ensin ja sitten vasta katsotaan, josko tilaa jäi muille roduille.

Ionin Kimmo on myös mainittu blogissa aiemmin, se esiteltiin kuukauden valintana vuonna 2016.

Lukacs KTN oli aikoinaan ensimmäinen shagya pitkän tauon jälkeen ja muistelisin että vahinko sen hankinta sittenkin oli. Kasvattajansa sitä myi jossakin ja Virginia siihen tarttui kuin purkka tukkaan. Onhan sen emälinjassa toki Glorieta Khofo ja Bint Amouna, Virginian omistamat shagyat joskus ajalta jo ennen Marineaa. Lukalla onkin kaikki meriitit: rotu, kuva, suku, luonne, kisoja, ktk-palkinto. Ja nyt kun tajusimme käyttää sitä sinänsä minimaalisen shagyajalostuksen lisäksi myös angloarabi- ja trakehner-jalostuksessa, niin ei mene hieno hevonen lainkaan hukkaan.

Suomenhevosissa on tosi monta suosikkia myös, vaikea valita yhtä sieltä. Ehkä kuitenkin voisin mainita Raalan Patruunan, joka pitäisi lopettaa vaan kun ei raaski ja Kullantöyrään Kinuskimansikan, josta sitten kirjoitin perinteisen "vain minä pystyn käsittelemään tätä hevosta!" -tyyppisen tapauksen. Ja sitten on toki myös Claridgen Palokärki ja monta muuta.

Voih! Tässä on vasta vähän pintaa raapaistu, mainitsematta olisivat vielä ainakin Lone Star Cut, ihanat vuonohevoseni, ahaltekeistä nyt puhumattakaan, superkaunis DLHS Rozenkwarts, ktk-ori Hahana Loa Ion, Gilles de Beauregard, Dawnfrost Glendon, Zaharinka Ion, Buddugwr Ion, kaikki oldenburgit, puolet trakehnereista, Orleans Reinette Ion xx ja niin edelleen. Ehkä se postaussarja ei olisi huonompi idea kuitenkaan...

– S

Joulukalenteri 7: uusia tulokkaita, askellajihevoset

Kesän ja syksyn mittaan meille on tullut melkoinen määrä kaikenlaista uutta. Tässä on toinen osa tulokkaiden, tuontien ja ostohevosten, esittelystä. Tällä kertaa kattauksessa on askellajipuolen uusia nimiä. Sinne puolelle ei ole tullut mitään suunnatonta uusien hevosten vyöryä, kuten monen ponirodun kanssa. Ennemminkin olen ostellut kaikenlaisia kivoja yksilöitä, joita on tullut vastaan.

Campolinot

Campolino on pieni rotu, jossa alunperin oli kaksi tammaa ja yksi ori, myöhemmin tuli sitten toinenkin suvuton ori. Tarkoitus ei ole tehdä campolinosta mitään isoa rotua, mutta pari uutta hevosta tuli keksittyä, ori Sagitario de Iguacu ja tamma Ourana de Iguacu.

Islanninhevoset

Mari H:n Ljóma on yksi niistä talleista, joista haluaisin ostaa aina kaikki kasvatit tai ainakin melkein kaikki. Issikkapuolelle tuli taannoin uusi tulokas, nelipolvinen tamma Tvenna frá Ljóma. Oletan ainakin että suurin osa suvun nimistä on sellaisia, joita meidän hevosilla ei esiinny, joten tämä on arvokas siitostamman alku.

Missourinfoxtrotterit

Ponipostauksessa kerroin ostaneeni Chaolta kaikenlaista kivaa. Niin myös mft-tamma Carinae Tessin. Kirjoitin aikoja sitten, että foxtrotterien tilanne on vaihtunut ikuisesta valittamisesta paljon positiivisemmaksi tässä viime aikoina eikä yksipolvisen, kokonaan vierassukuisen tamman ostaminen sitä ainakaan huononna.

National Show Horset

Kesällä osui silmään Ramya Ranchin myymä vanhempi NSH-ori Mighty Metropolis QAD. NSH ei sillä tavalla ole koskaan ostoslistojen kärjessä, koska risteytysrotuna sitä on helppo "tehdä" itse. Ja kantarotujahan meiltä löytyy, arabeja oikein paljon ja saddlebredejäkin ihan merkittävä määrä. Tämän isän puolen suku menee jonnekin esihistoriaan, sieltä löytyy mm. yksi Dollarin kasvatti.

Saddlebredit

Ljómalaisia on tullut tännekin puolelle, nyt syksyllä ostin nimittäin ori Brooklyn Gangster Glow'n ja tamma Xenia Glow'n, jälkimmäisen isänä on kyllä oma ori. Aiemmin kesällä tuli hankittua oriit Saturday Amour Glow ja Touchdown Glow, tämäkin omasta oriista. 

Ramyasta tarttui mukaan kasvatti Ramya Metro Girl, jonka isä on sama kuin tuon NSH-ori Mighty Metropolis QAD:n isänisä eli ainakin paikoin vanhasukuinen. Tästä huolimatta tamma ei kuitenkaan ole järjettömän pitkäsukuinen, vain paikoin menee 4. polveen.

Tennesseenwalkerit

Hazardista tulin ostaneeksi kesällä peräti puolen tusinaa lyhytsukuista twh-tammaa:

• Hazard's Butternut
• Hazard's Darling Jenny
• Hazard's Imperial Auburn
• Hazard's Keira
• Hazard's Pennsylvania
• Hazard's Philadelphia

Nämä eivät ole sukua keskenään, joten varsin kivan kattauksen sain uusia sukuja nyt sitten. Mukana tuli myös uusi väri: Philadelphian isä on hiirakko Hooligan, jonka ainakin minä olen tiennyt jo pitkään virtuaalimaailman todennäköisesti ensimmäisenä oikeana hallakkovärisenä walkerina. Philadelphia itse on merkitty rekisterin voikonhallakkona.

Ljómastakin tuli yksi tamma, nimittäin Nadia Glow, niin että tammapainotteisia nämä uudet hankinnat.

– S

Joulukalenteri 6: Seitsemän veljeksen suomenhevoset

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sopii suomenhevosten nimistä kertova postaus. Päätin alkuvuodesta nimetä kaikki tänä vuonna syntyneet suomenhevosvarsat Seitsemästä veljeksestä inspiraationsa saaneilla nimillä, kyseisen teoksen julkaisusta nimittäin tuli kuluneeksi 150 vuotta. Aiempia nimiteemoja ovat olleet sisällissota ja Aku Ankka. 

Tämä vuonna on syntynyt täysi tusina suomenhevosvarsoja. Sivuja ei ole vielä yhdelläkään, mutta nimet on päätetty jo:

• t. Hehkuva Hämeen Tyttö
• t. Ionin Kalvea Impi
• t. Ionin Kultakäpynen
• t. Ionin Kuppari-Kaisa
• o. Ionin Pitkä Kanto Kaskessa
• o. Ionin Potra Pokko
• t. Ionin Pyörryttävä Polska
• o. Ionin Saapasnahkatorni
• o. Ionin Simeoni Liuhuparta
• o. Ionin Suuri-Kelmi
• o. Ionin Teräinen Vilja
• t. Kiivas Halu Kiiltoaineisiin

Muutamat näistä ovat ihan itsestäänselviä ja tuttuja varmasti suurelle osalle, kuten Simeoni Liuhuparta, Saapasnahkatorni ja Kuppari-Kaisa, ehkä myös Pitkä Kanto Kaskessa. Muut on sitten pyydystetty lukemalla Seitsemää veljestä läpi ja etsimällä sieltä sopivia termejä ja sanontoja sekä Kivelle tyypillistä kielen- ja sanankäyttöä. Sehän on paikoin hyvinkin omintakeista, nykymittapuulla toki myös vanhahtavaa.

Olen oikeastaan vähän tykästynyt näihin teemavuosiin ja ajattelin jatkaa ensi vuonnakin. Vuoden 2021 teemaksi tulee omenalajikkeet, ellei tässä nyt satu tulemaan jotakin ajankohtaista aihetta näköpiiriin. Se tarkoittaa kahta asiaa:

1. Ensi vuodellekin täytyy keksiä suomenhevosvarsoja, mutta koska varsalista on jo ehtinyt täyttyä, ne täytyy änkeä johonkin väliin.
2. Koska suomenhevosten määrän ei soisi nousevan aivan mahdottomaksi, pitäisi alkaa hankkiutua vanhimmasta päästä eroon. En ole yhtäkään virtuaalista suomenhevosta nimittäin lopettanut ikinä!

– S

Joulukalenteri 5: valtasukuisuus ja erisukuisuus virtuaalimaailmassa

Reaalimaailman suomenhevoskasvatuksessa puhutaan valtasuvuista, valtaoreista ja erisukuisista hevosista. Valtaoreja ovat Hilu, Vieteri, Vokker ja Suikku, kaikki paljon käytettyjä siitosoreja. Jos hevosen suvussa ei ole jotakin näistä oreista, se katsotaan erisukuiseksi. Väljempi määritelmä on se, että ketään näistä neljästä oriista ei saa esiintyä 4:ssä ensimmäisessä sukupolvessa.

Taannoin Keskustassa kyseltiin, että miten virtuaaliharrastajat näkevät termit erisukuinen ja valtasukuinen suomenhevonen, onko sellaisia olemassa virtuaalimaailmassa ja jos on, mitkä ovat valtaoreja (ketju). Minä en virtuaalisista suomenhevosista tiedä, mutta kommentoin ketjuun silti sillä periaatteella, että jos virtuaalisten suomenhevosten tilanne on yhtään samanlainen kuin muiden suurien rotujen, niin se pohdinta pätee varmaan suomenhevosiinkin sitten. Ilmeisesti vastaukseni oli tyhjentävä, koska enempää keskustelua ei syntynyt.

Kantava ajatus kommentissani oli se, että ei, virtuaalimaailmassa ei ole varsinaisesti tällaisia valtaoreja tai erisukuisia hevosia. Virtuaalihevosten jalostus eroaa reaalimaailman jalostuksesta kuin jänis älypuhelimesta, ei kerrassaan mitään tekemistä keskenään:

• IRL halutaan käyttää huippuperiyttäjiä vs. URL ei ole olemassa huippuperiyttäjiä.
• IRL täytyy käyttää niitä oreja ja sukuja joita on vs. URL voi aina keksiä uusia sukuja jos olemassa olevista ei löydy.
• IRL suokkien kanta pieneni radikaalisti 50-luvulta lähtien, jolloin hävisi myös sukulinjoja vs. URL katso edellinen kohta
• IRL rahalla on väliä, varsalla on hyvä olla jonkinlaista käyttö- tai myyntiarvoa vs. URL mikä raha?
• IRL orivalintaa rajoittavat monet seikat (hinta, sijainti, terveysasiat jne) vs. URL mitään esteitä ei ole.
• IRL samasta yhdistelmästä voidaan teettää useita varsoja vs. URL samaa yhdistelmää käytetään harvoin.

Tietysti virtuaalimaailmassa pienellä, harvinaisella rodulla jokin yksittäinen hevonen saattaa nousta ylikäytetyksi rodun kantaan nähden, mutta tämä on yleensä tilapäistä. Kasvattajat huomaavat tämän väistämättä jossain vaiheessa ja tekevät asialle jotakin, kuten etsivät uusia sukulinjoja tai keksivät niitä itse. Historia tuntee toki ns. muotioreja 2000-luvun alkuvuosilta, mutta näilläkin suosio saattoi vaihtua välttelyksi kun nimestä tuli turhan yleinen näky (Virginia haluaa huomauttaa tähän, että syy välttelyyn ei välttämättä ollut pelkästään jalostuksellinen).

Mutta sitten: minä puhun mielelläni erisukuisista hevosista (oikeastaan taidan käyttää termiä "vierassukuinen"), kun ostan Ioniciin tai GA:han hevosia, jotka eivät ole sukua kellekään omistamalleni hevoselle. Lisäksi ainakin joissain roduissa voisin ehkä jopa puhua valtahevosista, ne ovat niitä sellaisia, joiden nimi esiintyy omilla hevosillani vähän turhan usein. Käytän niistä kylläkin termiä "mieliharmi". Pienessä mittakaavassa tällaisia valtahevosia voi siis olla ja ehkä muillakin kasvattajilla on samanlaisia hevosia. Oletteko huomanneet? Osaatteko jopa nimetä niitä hevosia, joiden nimi vilahtelee omien hevostenne suvuissa usein?

– S

Joulukalenteri 4: WRJ-kilpaileminen

ARJ-kisaamistani olen tuonut julki useissa yhteyksissä ja marraskuussa kirjoitin myös VMRJ-kisoista. Näiden lisäksi olen varsin aktiivinen myös WRJ:n kisoissa. Kuten sanoin taannoin: olen harvinaisten lajien ystävä. Plussaa on myös se, että näiden lajien luokkiin mahtuu ja ehtii vaikkei kyttää VRL:n kisakalenteria päivittäin.

Ionicissa on noita kaikkia kolmea "perus"-lännenrotua, quarteria, paintia ja appaloosia. Quartereita on näistä eniten ja se onkin päärotu, jolla kilpailen. Sitten jos quartereiden jälkeen mahtuu, ilmoitan muita kisoihin. No, ihan näin se ei ole, mutta quarter on kuitenkin se rotu, jota eniten kilpailutan.

Näiden kolmen lisäksi yksittäisiä WRJ:tä kisaavia hevosia löytyy muistakin roduista: quarabeista, missourinfoxtrottereista, australianhevosista, morganeista ja taisi joku arabikin. Silti valikoima on vähän suppea, kun siellä voisi olla saddlebredejä, kalliovuortenhevosia ja tennesseenwalkereita, samoin kuin ara-appaloosia ja pintabianejakin. Ara-appaloosia lukuunottamatta näiden rotujen hevosen kilpailevat kuitenkin pääasiassa ARJ:ssä. Eihän rotujen tarvitsisi tähänkään vielä rajoittua, esimerkiksi trailia voisi ratsastaa melkein millä vain.

Minä kilpailutan yhtä hevosta pääasiassa yhdessä tai kahdessa lajissa. En ole juurikaan seuraillut miten muut kilpailuttavat hevosiaan WRJ:ssä, ilmoittavatko he hevosensa niin moneen eri luokkaan kuin vain saa ja niihin luokkiin joihin mahtuu, lajista viis. Sillä saa sijoituksia toki nopeasti. Minä taas en sijoituksia niin haali ja jotenkin tuntui siltä, että siihen kisaamishommaan piti saada jotakin rotia, niin päädyin sitten tällaiseen ratkaisuun.

Tämä yhteen tai kahteen lajiin erikoistuminen ei ole toki mikään kiveenhakattu juttu. Välillä tulee ilmoitettua hevosia muihinkin luokkiin, jos sattuu jäämään tilaa (useimmiten ei, on niitä hevosia sen verran paljon). Joidenkin hevosten kohdalla olen niputtanut yhteen aikaratsastusluokat (barrel racing, pole bending, keyhole race) ja karjalajit (cutting, reined cow horse, calf roping, breakaway roping): hevonen kilpailee kaikissa näissä sen mukaan mitä luokkia on.

Teoriassa kiinnostaisi lähteä jalostamaan tiettyyn lajiin erikoistuneita quarter-linjoja, mutta todellisuudessa tuskin niin teen. Vaikka quartereita minulla jonkin verran onkin, ei niitä ole niin paljon että voisi alkaa rajoittaa jalostamista tällä tavalla.

–S

Joulukalenteri 3: uusia tulokkaita, ponit

Kesän ja syksyn mittaan meille on tullut melkoinen määrä kaikenlaista uutta. Niinpä jaan näitä esittelyjä useampaan osaan, sillä muuten tästä yhdestä tulisi melkoinen romaani. Ensimmäisenä esittelen uusimmat ponitulokkaat.

Australianponit

Australianponista on tulossa tätä menoa vähintään keskikokoinen rotu, sillä keksin taannoin 2 kaksipolvista ponia sukuineen. Ne ovat tamma Binnabinna Dalmana ja ori Binnabinna Ilex. Nämä ovat siis eri suvuista ja jossain vaiheessa näistä kahdesta tulee syntymään varsa, joka ei ole sukua yhdellekään toiselle australianponille.

Connemaranponit

Kun kävin taannoin läpi connemaroja ja totesin, kuten niin usein muulloinkin, että siellä tarvitaan uutta verta, kun alkavat ponit olla liiaksi sukua keskenään. Connemaroja voisi tietenkin ostaa, mutta jotenkin tuntui siltä että tällä kertaa itsekeksityt ponit olisivat hyvä idea. Ehkä ne avittavat muitakin kasvattajia jossain vaiheessa. Niin meille tuli Gemslannon Bec Mac Dé sukuineen eli kolmipolvinen ori, joka ei ole minkäänlaista sukua yhdellekään jo olemassaolevalle connemaralle!

Exmoorinponit

Exmooreja ei niinkään helposti saa ostettua, joten keksin kaksi kaksipolvista ponia vanhempineen ja isovanhempineen: ori Madwort of Greenglow ja tamma Jessie of Lamarc. Näistä kahdesta teetän joskus varsan, mutta toistaiseksi olen yhdistänyt niitä vanhoihin poneihini.

Fellponit

Jos joku sanoo minun viettäneen nyt syksyllä poniviikkoja, niin osuu kyllä oikeaan. Fellienkin laumaan tuli kaksi kaksipolvista ponia sukuineen, ori Pebblethorne Meteor ja tamma Fuesways Bonnie Girl. 

Hackneyponit

Niin, niistä poniviikoista mainitsin... Hackneyponien laumaan tuli keksittyjä poneja, mutta onnistuin muutaman ostamaankin, kun tuli vastaan. Nimittäin Chaon omistamassa Vermontissa on kaikenlaisten valjakkohevosten seassa myös pikku-hakkeja! Itse asiassa Chaon eri talleilta tuli melkoinen määrä kaikenlaista uutta, sovituista astutuksista nyt puhumattakaan, esittelen ne kukin vuorollaan. 

Ne ostoponit ovat orit San Andreas Verm (2p) ja Serpento Verm (1p) sekä tamma Hexacoral Verm (1p). Erityisesti tuon kaksipolvisen tilausvarsan saaminen tuntuu melkoiselta lottovoitolta. Näiden kanssa en ole vielä aloittanut kilpailemista, koska ne ovat syntyneet syyskuussa ja vaikka meillä ei ikääntymiseen niin kovasti panostetakaan, niin silti jotenkin tuntuu että ovat liian pieniä vielä.

Tuontiponeja on 4 kappaletta, 2 oria ja 2 tammaa, kaikki suvuttomia. Oriit ovat Hurstwing's My Bad ja Wainford Reckless Royal ja tammat Heartside's Uptown Miss ja Wainford Whizzy Dee. Nämä ovat jo ihan sitten aikuisia, joten niillä olen kilpaillut jo jonkin verran. Kilpailutan hackneyponejani pääasiassa ARJ:n ajoluokissa, mutta osaa myös joissakin eri saddleseat-divisioonien ajoluokissa.

– S

Joulukalenteri 2: "haastattelussa" Virginia

Muutos oli hidas ja vaivihkainen, mutta tätä nykyä Ionicissa lukee omistajana enää vain Sirpa, Virginian nimi on poistettu sivuilta lähestulkoon kokonaan. Mutta mitä Ionicin perustajalle kuuluu tänä päivänä? Päätin ottaa siitä selvää!

S: No terve, näin etänä.

Gin: Heipä hei.

S: Mitäs sulle oikein kuuluu noin yleisesti?

Gin: Hyvää tai siis olosuhteisiin nähden ihan kelvollisesti menee. Töitä piisaa ja ollaan oltu terveinä, molemmat asiat ovat tässä maailman vaiheessa tosi positiivisia asioita.

S: Totta ja se on kiva kuulla! COVID-19 kurittaa siellä eteläisessä Saksassakin melko tavalla?

Gin: Kyllä joo, ei ole ollut helppoa sen suhteen. Virtuaalimaailman ehdottomasti paras puoli on tällä hetkellä se, että täällä ei tarvitse tietää mitään koronasta.

S: Eikä veroista.

Gin: Eikä veroista, totta. Mä haistan tässä tilitystä. Mutta ei puhuta nyt noista ikävistä asioista, eihän?

S: Joo ei. Mitäs tälle sun virtuaaliharrastuksellesi varsinaisesti kuuluu? Kulisseista voin paljastaa, että jossain määrin aktiivinen takapiru olet ollut vaikka muuten sua ei täällä näykään.

Gin: Niin, siitähän on vuosia aikaa kun olen viimeksi ollut varsinaisesti aktiivinen harrastaja millään mittapuulla. En silti ole tätä harrastusta unohtanut. Se kuitenkin oli niin tärkeä ja rakas harrastus niin monta vuotta, etten halua tätä maailmaa ihan kokonaan hylätä.

S: Siitä tulee todellakin 20 vuotta kuluneeksi koht'siltään kun keksit ensimmäiset virtuaalihevosesi.

Gin: Ihan totta! Se oli tammikuu 2001, kun virtuaalimaailmaan putkahti x-ruuna Zoom Dynamic. Siitä se alkoi. Voi niitä aikoja...

S: Mistä sä alunperin bongasit edes tällaisen käsitteen kuin "virtuaalitalli"?

Gin: Muistikuvat ovat hatarat. Se oli jokin keskustelufoorumi, Plaza, Ellit, jokin tämmöinen muinainen. Siellä käsiteltiin kaikenlaisia aihepiirejä, kaikki viestiketjut varmaan sekaisin keskenään, mutta sieltä bongasin ensimmäisen virtuaalitallini ikinä. Ehkä. Tai sit se olit sä. (update 16.12.20: foorumi saattoi olla MTV3:n Ratsailla.)

S: ... saattaa kuulostaa etäisesti tutulta... Mehän asuimme tuolloin kämppiksinä ja pulasimme hevosasioiden kanssa yhdessä kovastikin. Eläköön TOASin ilmainen internet-yhteys!

Gin: Ja kolme hurraa-huutoa päälle. Se oli aika luksusta silloin. Joka tapauksessa vein Zoomin yksityiseksi Pollenpila-nimiselle Expage-tallille.

S: Tästä oletkin kertonut kymmenkunta vuotta sitten.

Gin: Niinpä, en olisi ehkä muistanut enää tallin nimeä ilman tuota postausta. Niin ja hei, mähän käytin silloin Expagea itsekin! Zoomin ekat sivut olivat Expagessa! Nimittäin ne ekat virtuaalitallit, joihin törmäsin, olivat nimenomaan Expage-talleja ja kuvittelin sen olevan jotenkin must. Jeesus kristus että se editori oli hirveä. Mä käytin sitä ehkä kaksi viikkoa ja vaihdoin muistaakseni Sunpointiin enkä katsonut taakseni.

S: Palataanpa kuitenkin nykyhetkeen. Miten seuraat nykyään virtuaalimaailmaa?

Gin: No, Ioniciahan minä vain lähinnä. Ja tätä blogia. Toki myös noita muitakin blogeja joita tuohon sivuun on listattu. Satunnaisesti käyn lukemassa Keskustaa vaikka poden edelleen vieroitusoireita Hevostalli.netin virtuaalitallit-palstalta.

S: Aika vähän ajoi sen ohitse.

Gin: Olet ihan oikeassa, onhan se melkoinen muinaisjäänne. Se nimittäin oli olemassa jo silloin vuonna 2001! Mutta kun siihen ehti tottua ja se oli pitkän aikaa se koko virtuaalimaailman keskus oikeastaan. Hevoset.com ei koskaan ollut ihan niin suosittu, ainakaan minun mielestäni.

S: Ja sekin lopetti vissiin kymmenkunta vuotta sitten.

Gin: Niinpähän taisi. Kaikesta tuntuu nykyään olevan vähintään vuosikymmen aikaa.

S: Sen se tekee kun tulee vanhaksi. No, julistan sinut nyt sitten virallisesti kivikautiseksi kääkäksi, niin annapa kuulua kärttyisä mielipiteesi nyky-virtuaalimaailmasta. Tiedän että olet ollut aikoinaan hyvinkin kärkäs kommentoija!

Gin: Voi olla, että ikä on myös hionut vähän kulmia, sillä ei minulla ole mitään kärttyisää mielipidettä virtuaalimaailmasta yleisesti. Virtuaalimaailmahan pyörii oikein kivasti. Saattaisin väittää, että ht.netin kuihtuminen ja Keskustan suosio ovat olleet virtuaalimaailman ilmapiirille parasta mitä on tapahtunut ehkä ikinä. Ja VRL ja NJ, voi hitsi! Ne oli oikeasti olemassa jossain muodossa jo silloin 2001. Ovat kestäneet aikaa ja pitäneet oman tonttinsa, vaikka muuttuneet myös kun on ollut tarvetta. Eivät nykyiset VRL ja NJ ole mitään muinaisjäänteitä.

S: Muistankin sinun joskus sanoneen, että VRL:n muuttuminen tietokantapohjaiseksi on ollut suunnaton voitto koko puljulle ja harrastukselle.

Gin: Kyllä ja olen edelleen sitä mieltä! Olen myös innoissani uudesta VRL:stä. Nämä harrastajat, jotka sitä ovat tehneet, ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Taputelkaa itseänne selkään, jookos?

S: Niin, tämä hommahan pyörii ihan harrastajavoimin, ikinä ei ole mikään taho yrittänyt tulla hyötymään virtuaalimaailmasta. Me pyörimme täällä ihan keskenämme vain.

Gin: Totta, jo alunperinkin tämä oli ihan harrastajien itsensä keksimä ja kehittämä harrastus, vaikka toki ulkomailta otettiin vähän mallia. Ajattele, vuosituhannen vaihteen teinitytöt tulivat kehittäneeksi jotakin, joka on olemassa vielä 20 vuotta myöhemminkin ja joka on vain petrannut vuosien mittaan! Tähän ei taida edes moni suurella rahalla tehty online-yhteisö päästä eikä varsinkaan sitten, jos halutaan pitkäikäisyyden lisäksi puhua siitäkin, miten turvallinen yhteisö se kaikesta huolimatta on ollut, myös ja erityisesti nuorille tytöille. 

S: Entäs sitten virtuaalimaailman tulevaisuus?

Gin: Höh, pilaat kaiken just kun mä olin päässyt hehkuttamisen alkuun... Olen vähän samaa mieltä sinun kanssasi, että tulevaisuus ei näytä kauhean ruusuiselta, ikävä kyllä. Jos minulla olisi mitään ideoita ja vinkkejä, niin tarjoilisin niitä mieluusti, mutta kun ei ole. Toivon kuitenkin että nykyiset harrastajat pitävät lipun korkealla, koska te olette internetin anarkisteja.

S: Anarkisteja?

Gin: Niin, anarkisteja! Te teette ja kehitätte kaksi vuosikymmentä olemassaollutta pientä internetin kolkkaa, jonne tullakseen ei tarvitse maksaa mitään ja joka ei silti ole täynnä mainosbannereita. Sen ovat kehittäneet teini-ikäiset, hevoshullut tytöt, se ikiajat halveksittu ihmisryhmä. Sinne ei ole yksikään kaupallinen taho edes yrittänyt päästä väliin tienaamaan vähän rahaa. Ja siellä ei todennäköisesti koskaan ole ollut seksuaalista häirintää, vaikka foorumi on notkunut täynnä nuoria tyttöjä ja naisia. Rehellisesti sanoen, en ole koskaan kuullut tällaista tapahtuneen, mutta yksittäistapauksia on tietenkin voinut olla. Viime aikoina muutakaan häirintää tai kärhämöintiä on ollut hyvin vähän, kiitos Keskustan aikuisen ilmapiirin. Että kyllä tämä on nyky-internetinkin mittapuulla melko uniikki asia. Pitäkää se!

S: Tämä selvä ja olet kyllä oikeassa. No, entäs sinä itse sitten? Aiotko tehdä paluun? Tuossa olisi tuo Ionicin kakkosomistajan pesti auki kyllä...

Gin: Toisinaan tekisi mieli ihan kauheasti, viime aikoina yhä useammin. Syytän siitä koronaa ja kaipuuta paikkaan, jossa kaikki on hyvin, edes leikisti. Mutta sitten tulen aina vilkaisseeksi kalenteriani ja totean tosiasiat: ei ehdi. Joskus on myös kiva ja hyvä sulkea koko internet ja olla vain. Mutta minä seurailen kyllä asioita mielelläni täältä taka-alalta.

S: Sitten viimeinen kysymys. Mitä muuttaisit virtuaalimaailmassa? Ei saa sanoa laatikset tai sikakisaaminen.

Gin: Jaa, nyt tuli paha, kun se yleinen ilmapiirikin on niin leppoisa. Ehkä enemmän rotuvalikoimaa harrastajille. Sellaisia yksittäisiä maskotteja, jotka on hankittu ihan vain siksi että sattui olemaan vaikka eksoottinen rotu tai jotakin. Ja enemmän Ionicin ja Kerpan kaltaisia monen rodun suurtalleja.

Joulukalenteri 1: mielenkiintoiset nimet suvussa

Näin pärähtää käyntiin joulukalenteri vuosimallia 2020! Kyselin taannoin lukijoilta ideoita ja ensimmäisenä toiveensa esitti TK: onko sellaisia hevosia, joiden nimet suvussa herättävät mielenkiinnon ja jos ovat, niin keitä ne ovat?

Vastasin aluksi että kyllä, todellakin on nimiä, jotka kiinnostavat suvuissa. Minä kasvattajana elän lähestulkoon kokonaan sukujen maailmassa. Suku on tärkein, usein jopa ainoa merkitsevä asia kun ostan hevosia, myyn niitä tai mietin varsayhdistelmiä.

Totuus kuitenkin lienee se, että on ennemminkin olemassa tietyntyyppisiä hevosia ja kasvattajanimiä, jotka aiheuttavat sen "pakko saada" -efektin, ei niinkään yksittäiset hevoset. Tietenkin on aina niitä komeita tai kivanimisiä yksilöitä, jotka näen mielelläni omissa suvuissanikin. Hyvin harva näistä kuitenkaan jää nimenä mieleen pidemmäksi aikaa. Tässä postauksessa tarkastelen enemmänkin minkätyyppisiä hevosia ja mitä kasvattajatunnuksia haen.

Jos jotakin yleistä voisi sanoa, niin vanhat suvut ovat aika takuuvarma juttu, mutta oletan vakilukijoiden tietävän tämän jo. Jos suku on vanhan lisäksi vielä harvinaisempi ja vähemmän käytetty, se on melkoisen vastustamaton tapaus. En ole koskaan pahoillani jos joudun kaivamaan Googlen, Archiven ja muiden avulla suvun hevosia vaikka toisinaan joudunkin toteamaan, etten löydä mitään.

Toinen seikka on se, että minua kiinnostaa aina nähdä myös vanhoja ja miksei tuoreempiakin ionicilaisia muiden kasvattamien ja omistamien hevosten suvuissa. Niin tyhmää kuin se ehkä sukujen kannalta onkin, saatan helposti sortua ostamaan tällaisia, vaikka he nimet eivät välttämättä olisikaan meiltä kadonneet. Mutta kukas sen kissan hännän nostaa jne.

Puoliveriset

Puoliveripuolelle olemme onnistuneet vuosien mittaan haalimaan jonkinlaisen lauman vanhasukuisia hevosia ja on pakko myöntää, että ainakin ne yleisimmät vanhat nimet ovat ehkä kärsineet vähän inflaatiota. Puoliverisillä siis korostuu se "harvinainen vanha", mutta kyllä niitä yleisempiäkin nimiä bongailen mielelläni, ei sillä. 

Kasvattajanimistä kiinnostavia ovat ainakinLuna (Liinu), Greymask, Laakson (Koululaakso), WW (Whitewood) ja Kerpan kasvattajatunnukset, mutta niitä on tosi paljon muitakin. Tuoreemmista kasvattajista ensimmäisenä mieleen tulevat ehdottomasti Vegas ja Suprant! On niitä varmasti muitakin, joita en osaa nyt heti nimetä.

Yksittäisistä hevosista ainoana nyt heti tulee mieleen Solon omistama FWB-ori Ironsky, komea otus, jonka nimikin napsahtaa maaliin.

Arabianhevoset

Kirjoitin keväällä todella innoissani arabiori Shado Ichousta, koska sen suvussa oli eräs tamma, josta on lähtöisin yksi meidän vanhimpia tammalinjoja. Se kertonee jotakin siitä, mikä arabisuvuissa viehättää: vanhat nimet taas, mutta osiltaan myös tuollaiset vanhat tutut nimet, joita löytyy vähän vahingossa jonkin ihan vieraan yhdistelmän takaa. Tosin kun arabien sukuja katselee, minun pitäisi olla enemmänkin kiinnostunut kaikista nimistä ja hevosista, joita Ionicista ei vielä löydy...

Kasvattajanimistä Dahabu ja Farr ovat ehkä ne, joita kyttään mieluiten. Toki edelleen kiinnostavat myös ne todella vanhat legendat, kuten Liinu, Greymask ja kaverit, mutta koska ne eivät olleet varsinaisesti arabeihin erikoistuneita talleja, näitä on tosi vähän enää nykyhevosten suvuissa. Nimensä perusteella suosikkeja ovat Greymask's Mokele Mbembe ja Greymask's Teal'c. Virginian suosikkeihin lukeutuu ainakin Farrin suvuton Rikky Rikkardo, joka on kyllä hieno ori.

Englantilaiset täysiveriset

Täällä on muutama ihan selkeä suosikki: Ring, Kerpan kasvatit ja WW. Nämä ovat tuottaneet nimenomaan ratsupuolen täysiverisiä eli niitä, jotka minua kiinnostavat tällä hetkellä. WW on tietenkin muinainen, mutta kai senkin kasvatteja vielä jossakin pitkällä näkee.

Yksittäisistä hevosista on pakko mainita vanha Wizzerria ja sen jälkeläiset MVS Lord Fenton ja SK Grand Duke.

Welshit

Welsheillä on monta vanhaa legendaarista kasvattajaa, joiden näkeminen nykysuvuissa ilahduttaa. Itselleni ehkä se tärkein on kuitenkin Criallt, joka ei ole niin kovin vanha. Osasyy on tietenkin se, että tallin lopettaessa meille tuli aika paljon cobeja sieltä, mutta se oli muutenkin erinomainen laitos, jonka poneja katselen sukutauluissa edelleen mielelläni.

Minun täytyy kyllä tunnustaa, että welshien puolella on kyllä moniakin sellaisia kasvattajia, jotka kiinnittävät huomiota, mutta ne ovat aina jääneet vähän Crialltin varjoon, turhaan ja todellakin ilman omaa syytään. Olen tuomaroinut aika paljon welsh-luokkia VSN:ssä ja niistä on jäänyt mieleen useitakin todella hienoja poneja, joiden nimiä en nyt tähän hätään muista, mutta jotka kyllä tunnistan suvuista heti kun näen ne.

Saddlebredit ja muut pohjoisamerikkalaiset askellajirodut

Saddlebredien ja NSH:iden suvuissa säväyttävät Kerpan kasvatit ja vanhat ionicilaiset, mutta aivan erityisesti ne harvinaiset Dahabun tunnuksien alle syntyneet hevoset. Aikanaan pidin kovasti myös Calasta ja Hawasta ja niiden hevosista, mutta koska tallit ovat kadonneet netistä, niiden omistamat hevoset ovat jonkinasteinen ongelma. Onneksi monia kuitenkin löytyy joko VRL:stä tai Archivesta, joten ne eivät ole suunnaton mieliharmi.

Nostalgia on toki aina kivaa, mutta jotenkin näiden rotujen kohdalla mieleen nousee useita nykykasvattajia: DLHS, RWR, Ramya ja Glow nyt ainakin, osin myös Mustang. Olen ostanut näiltä talleilta useitakin todella kivoja hevosia ja olen ollut innoissani joka kerta.

Venäläiset ratsurodut

Budjonnyjen kohdalla olen maininnut joskus aiemminkin Pritonin kasvattaman ja omistaman Priton Ugrozan, joka olisi huippu-upea, jos siltä otettaisiin jalat pois. Priton on muutenkin mieluisa kasvattaja, mutta on mainittava myös Kerpan budjonny-kasvatit. Sen sijaan budjonnyilla ei ole tainnut säilyä ikivanhoja sukulinjoja Marinean ajoilta.

Ahaltekien kanssa on vähän sama kuin puoliveristen: minulla on jo vanhoja sukuja siellä tallissa. Niitä ei tarvita lisää, koska minulla on suunnilleen ne kaikki. Jos jostain löytyisi jotakin tuntemattomia tai kadonneiksi luultuja vanhoja hevosia, niin ne toki olisivat hankintalistalla, mutta olen vähän pessimisti. Uudet nimet ja suvut kiinnostaisivat, mutta olen vähän laiska ollut näiden kanssa. 

Minulla on myös paljon vanhoja RBSH-sukuja, mutta koska se on risteytysrotu, niin niitä voi hankkia aina lisää! RBSH-kasvattajista Kerppa, Nétts ja kaikki todella vanhat nimet (Marinea, RD, Angelniemi nyt ainakin) ovat ehdottoman kiinnostavia. Kun nuo ikivanhat budjonny-sukulinjat mainittiin, niin ne ovat säilyneet RBSH-suvuissa, Kerpan kasvattien takaa löytyy mm. Danchello ja Marinean hevosia.

– S

Matkaa ratsastamaan!

Keväästä alkaen Keskustassa on rummutettu sen verran Virtuaalisesta Matkaratsastusjaoksesta (VMRJ), että se on saanut minutkin havahtumaan. En tiedä jaoksen historiaa, onko se ollut jotenkin hiljaiselolla ja nyt sitten aktivoitunut vai osuiko se muuten vain minunkin tutkaani.

© Simon Steinberger, Pixabay

Koska olen harvinaisten lajien ystävä, toivotin VMRJ:n tervetulleeksi omaan harrastamiseeni. Olen varsinkin nyt syksyn mittaan kilpailuttanut jonkin verran hevosiani VMRJ-kisoissa. Kisaaminen on vähän toisenlaista kuin VRL-jaosten alaisissa lajeissa ja minulle tapahtui muutamia kömmähdyksiä alkutaipaleella.

Ensimmäinen ero on kisamäärä, yleisesti ja hevosta kohti. Yksi hevonen saa kilpailla vain yhdessä lähdössä per kilpailu eikä VMRJ:ssä ei juurikaan harrasteta könttäkutsuja. Matkaratsastuksessa ei ole tarkoitus kasvattaa sijoitusmäärää mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suureksi. Syitä tähän lienevät jonkinlainen realismin tavoittelu ja laatuarvostelutoiminnan puute (ainakin toistaiseksi). Ei vain ole realistista, että matkaratsulla olisi tuloksia sadoista ja sadoista kilpailuista lyhyellä aikavälillä. Sama tosin kyllä pätisi mihin tahansa muuhunkin lajiin, muttei mennä nyt siihen...

Laatuarvostelusta on nähtävästi olemassa jonkinlainen suunnitelma, mutta tilaisuuksia ei ole ainakaan vielä ollut (edit: idea haudattu, ei ole kuulemma tulossakaan). Sen sijaan VMRJ:n arvonimiä on tarjolla jo! Tässä kohdin tulee esiin VMRJ:n toinen ero perinteisempiin lajeihin nähden: jokainen startti merkitsee, ei vain ne joissa sijoittuu. Jokainen hyväksytty tulos VMRJ-kisoista kasvattaa hevosen pistesaldoa ja todellakin myös luokan viimeiseksi jäänyt hevonen saa yhden pisteen, sijoituksista tietenkin enemmän. 

Kun pisteitä on tarpeeksi kasassa, voi hevoselle anoa arvonimeä. Arvonimen saaminen on pelkkä laskutoimitus, sen saa kun pisteitä on tarpeeksi. Hyvin simppeliä ja mielestäni kiva juttu, kun palkitaan oikeasti se yksi hevonen siitä asiasta mistä halutaan eikä vaadita panostusta kaikenlaiseen muuhun ja muihin hevosiin.

Tämä pisteasia taas johtaa siihen, että todellakin jokainen startti tuloksineen kannattaa merkitä hevosen sivuille. Älkää siis tehkö kuten minä tein aluksi ja kirjasin vain sijoittuneiden tulokset hevosten kisakalenteriin vaan aivan kaikki, jotka ovat saaneet hyväksytyn tuloksen. Piste se yksikin piste on. Tämä on tietenkin omiaan myös hillitsemään sitä hevosten kisamäärää, koska niissä tuloksissa on aina oma työnsä. 

Toinen kompastuskivi minulle oli se, että jokaisen ratsukon tulisi aloittaa kilpaileminen 15 km matkalta ja saada siitä hyväksytty tulos. Mainitaanpa säännöissä sekin, että kilpailemisen olisi hyvä olla nousujohteista. Luin säännöt ehkä vähän huonosti, joten ilmoitin aluksi suhteellisen surutta hevosiani suoraan pitkille matkoille. Hups. En ota tästä kuitenkaan sen kummempaa stressiä, koska muuttujia on useampia:

• Joillain vanhoilla hevosilla on olemassa aataminaikuisia osallistumisia matkaratsastuskilpailuihin, joita en ole tietenkään merkinnyt sivuille.
• Tahtoo vähän jäädä kisakalenterin päivitys jälkeen nytkin, joten en aina tiedä kuka hevosista on saanut hyväksytyn tuloksen ja kuka ei.
• Suuri osa kisahevosista on suht vanhoja, joten voitaisiin olettaa niitä harjoitetun matkaratsastukseen jo ennen kuin ne varsinaisesti aloittivat kisauransa.
• Edellämainitusta johtuen olen ilmoittanut hevosia myös sen hyväksytyn 15 km tuloksen jälkeen suoraan pitkille matkoille.
• Laatuarvosteluihin en koskaan kuitenkaan hevosiani vie ja jos tämä "vääränlainen" kilpailutus blokkaa arvonimien saannin, niin eipä sekään maailmanloppu ole.

Totta puhuen innostuin lajista ja kaiken byrokratian yksinkertaisuudesta sen verran, että järjestin itsekin jo parit kisat. Ne menivät kivasti kaikkinensa, mutta minun täytyy keksiä jokin muu konsti noiden kisojen järjestämiseen kuin blogialusta. Mutta ottakaahan te muutkin koppia lajista ja rohkeasti vain kilpailemaan!

– S