Kaukana takana ovat ne ajat kun meitä värien realistista periytymistä noudattavia virtuaalihevostelijoita katsottiin vähän kulmien alta ja ajateltiin ainakin hiljaa mielessä: "Mikähän kumman hienostelija tuokin kuvittelee olevansa". Joskus se sanottiin ihan ääneenkin, tosin yleensä jonkin viiva-nickin suojista. Älkääkä tulko sanomaan ettenkö minä muka tietäisi, ihan hyvillä syillä voin väittää kuuluvani niihin ensimmäisiin, jotka värien perään ylipäänsä katsoivat.
Kun oikein mietin ja päkistän muistikuvia jostain hämärän peitosta (sekä tietysti selailen läpi vanhoja kasvattilistojani, hevosteni sivuja sun muita), minusta tuntuu että olen ainakin jossain määrin noudatellut perinnöllisyyden sääntöjä ihan siitä asti, kun ensimmäiset kasvattamani varsat syntyivät. Ja vuosi oli tällöin 2001. En minä siitä niin meteliä pitänyt tuolloin, kunhan nyt katsoin että kahden raudikon varsa on raudikko itsekin ja että kimo tai voikko ei hypi sukupolvien ylitse.
Marineassa (2002-2003) värejä katsottiin sitten jo enemmänkin, opetin itse asiassa periytymisen alkeet tuolloin Marinkalle. Silloinkaan siitä ei niin kauheasti puhuttu, se nyt oli meille aika itsestäänselvä asia samoin kuin monille muille ihan huuhaata. Muistan kyllä tuolloin joskus kirjoittaneeni aiheesta johonkin foorumiin (taisi olla htnet) ja saaneeni vastaukseksi nimenomaan termin "ihan huuhaata". Sellainen oli joidenkin suhtautuminen asiaan siihen aikaan.
Nykyisin värien periytymistä noudattelee aina vain useampi ja useampi kasvattaja ja jos minulta kysytään, niin totean että hyvä niin. Onhan tämä toki virtuaalimaailmaa, mutta jos siihen nyt pienen tilkan realistisen maailman juttuja sekoittaa, niin ei kai siitä haittaakaan ole. Ja eihän se värien periytyminen ole mitään rakettitiedettä! Niin kauan kuin ei mennä genotyyppeihin ja erikoisväreihin, se on todella yksiviivaista.
Rautias + rautias on aina rautias, musta + musta on melkein aina musta, on pieni mahdollisuus raudikkoon muttei koskaan ruunikkoon, musta + rautias on yleensä ruunikko, mutta voi olla rautias tai mustakin ja ruunikko + ruunikko/rautias/musta on yleensä ruunikko, mutta näistäkin voi syntyä muita värejä, siis rautiasta tai mustaa. Kimolla täytyy olla aina vähintään toinen vanhemmista kimo, mutta kaksi kimoakin voi saada tumman varsan, todennäköisyys on kyllä vähän pienenlainen. Selkeämpi ja myös laajempi esitys löytyy taulukkomuodossa VATYn sivuilta.
No, se on tietysti hyvä jos yhä useampi alkaa noita värejä vähän katsoa ja muutenkin väritietous leviää virtuaalimaailmassakin. Sitten on meitä friikkejä, jotka ovat kirjanneet hevostensa tietoihin värin lisäksi myös sen genotyypin ja harrastavat kaikenlaisia erikoisvärejä, mikäli rotujen värirajoitteet vain antavat periksi. Ikävää asiassa vain on se, että valokuvia ei riitä tai löydy suinkaan kaikille hopeanhallakonpäistärikönkirjaville. Onnellisia ne, jotka piirtävät ja värittävät kuvat itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti