perjantaina, maaliskuuta 01, 2013

Kuukauden valintojen esittelyt

Maaliskuussa tapetille nostetaan vanha nonius-ori Jacob v.d. Djoehem, issikkatamma Krafla frá Teigaholti ja talleista Oldsfellin kartano.


Jacob v.d. Djoehem on lopettaneen ja kadonneen Djoehemin kasvatteja ja sen vanhemmat ovat kadonneet sitä myötä kokonaan virtuaalimaailmasta. Se on harmi, koska Ionicin ohella juuri Djoehem taitaa olla ainoa talli ikinä, jonka suojista on löytynyt noniuksia enemmän kuin pari satunnaista yksilöä. Onneksi meille sentään löysi tiensä edes muutama Djoehemin unkarilaiskasvateista vuonna 2009 ja Djoehemin perintö elää meillä edelleen.
Jacob itse on ihan tavallinen Ionicin hevonen: ei pitkää sijoituslistaa, ei luonnekuvausta, ei ylipäänsä mitään tekstejä sivulla, muutama varsa. Jacob on kuitenkin osallistunut muutamiin VSN-näyttelyihin ja saalistanut ainakin pari RCH:ta harvinaisten luokissa. Ja onhan se toki komea kaveri. Kuvassa muuten on ihan ehta nonius ja vieläpä varsin hyvärakenteinen (ei esimerkiksi sellainen nonius kuin vaikka Ildikon kuvassa...).


Meillähän oli issikoita vuosina 2008-09 ja tuolloin syntyi viisi kasvattiakin. Tosin kaikkien emä oli silloinen tamma Snotra frá Syndur, joka oikeastaan oli tuolloinkin ainoa issikka meillä. Sille käytettiin vieraita oreja ja kaikki varsat menivät myyntiin. Ai niin, täytyy muuten muistaa, että Kerpalta tuli vähän aikaa sitten takaisin ori Vakri-Skjóni frá Jón.
No, nykyisin issikkakasvattajat tuntuvat olevan aika harvassa ja siksi oli kiva, että löysin tuossa vuosi takaperin pari myynnissä olevaa Teigaholtin kasvattia, Kraflan ja ori Brellirin. Krafla on saanut jo pari varsaa, yhden juuri Brelliristä, toisen Pijnboompitin oriista. Lisää olisi tarkoitus teettää, ainakin jos löytyy suvullisia oreja. Toisin kuin Snotraa, ei Kraflaa sen paremmin kuin Brelliriäkään ole kilpailutettu askellajikisoissa, vaikka se alunperin haaveena olikin. Nyt Krafla on ainakin jäämässä ihan puhtaasti siitostammaksi.
Ja totta kai tarvitsee mainita väri, Krafla kun on hopeanmusta. Teigaholti on siitä kiitollinen siittola, että siellä ei pelätä erikoisvärejä ja toisaalta niiden periytyminen on realistista, kuten Kraflankin sukutaulusta näkyy.


Oldsfell on omien sanojensa mukaan perustettu jo niinkin varhain kuin 2004, mutta minun täytyy tunnustaa, että itse opin tuntemaan sen vasta vuosi, pari sitten. Nykyisin kasvatusroduiksi on valikoituneet oldenburg ja wielkopolski ja nähtävisti siellä on ratsuponejakin. Wielkopolskikasvatus jo pelkästään riittäisi siihen, että talli on meidän silmissä kiinnostava ja suosittelemisen arvoinen, mutta kyllä meitä kiinnostaa tuo oldenburg-kasvatuskin.
Meiltä on Oldsfelliin päätynyt yksi wielkopolskitamma, sieltä puolestaan meille yksi oldenburg-ori ja muutamat Oldsfellin oriit ovat astuneet meidän wielkopolskitammoja. Tarkoitus olisi jatkossakin tehdä yhteistyötä näiden kahden rodun tiimoilta, varsinkin kun Oldsfell on meidän lisäksi kaiketi ainoa talli, joka wielkopolskeja kasvattaa virtuaalimaailmassa.
Noin muuten Oldsfell on varsin kodikas talli. Pääosin sen tekevät kai hevosten kuvat, sillä suurimmalla osalla hevosista ei todellakaan ole mitään maailmankaikkeuden parasta rakennekuvaa maailmankaikkeuden parhaasta hevosesta. Päinvastoin, siellä on ratsastuskuvia, kuvia suhteellisen vaatimattoman näköisistä hevosista, sekaisin piirrettyjä ja valokuvallisia hevosia eikä omistaja näemmä karsasta Bob Langrishiakaan (koska Langrishin kuvissa ei ole mitään karsastamista!). Oldenburgien puolella löytyy muutama erikoisvärinenkin hevonen, ainakin yhden kirjavan bongasin ja yhden voikonnäköisen.
Lisäksi oldenburg-puolella omistaja on kerännyt Kerpan vanhasukuisia hevosia itselleen, osa niistä on pitkäsukuisia ja ainakin yhden suvusta löytyy meidän iankaiken vanha tuontiori Götterdämmerung. Minä olen vanhojen sukujen ja pitkäsukuisten hevosten hyljeksimisestä kirjoittanut jo kertaalleen Douglasvillen kohdalla ja Oldsfellistäkin voi näemmä sanoa, ettei siellä näitä ei katsota vinoon (kuten ei pidäkään!).

–Gin

2 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Olipa hienoa, että Oldsfellin Kartano oli valittu kuukauden talliksi - se oli meille suuri kunnia!

Minun täytyy tunnustaa, että minua nauratti tämä lausahdus: "Oldsfell on omien sanojensa mukaan perustettu jo niinkin varhain kuin 2004 --" Virginia on ollut minulle tuttu nimi virtuaalihevostelijoiden joukossa melkein alusta lähtien. Tilasin aikoinaan Marineastakin kaksi MVS-tilausvarsaa, jonkin askellajirodun edustajia, mutta valitettavasti GeoCitiesin jäännöksistä ei löydy enää mitään merkkejä niistä. Ennen Oldsfellia minulla oli parhaimmillaan kolme virtuaalitallia (Tallivalkoratsu keväältä/kesältä 2002, Tallililja hiukan myöhemmin ja lopulta Greenwood Stable), joiden yhteensulautuma Oldsfell alunperin on. Harmikseni en edes muista, mille noista talleista ostin nuo kaksi tilaria, eikä niistä GeoCitiesin jäännöksistäkään ole hyötyä: Jostain kumman syystä vain Tallivalkoratsun sivut ovat osittain pysyneet tallessa.

Mielenkiinnosta rupesin googlettelemaan vanhoja, 10 vuoden takaisia virtuaalihevosjuttuja ja löytyihän sieltä yhdet näyttelyt, joihin olemme Virginian kanssa molemmat ilmoittautuneet, molemmat oldenburgien kanssa. Yllättäen samoista näyttelyistä löytyi tuttu nimi, jo tuolloin kovasti ihailemani oldenburg-ori Gigolour, jonka koitallille sitten kärräsin ainokaisen oldenburg-tammani muistaakseni peräti kahdesti :) (Lähde: http://www.oocities.org/tuikun/Kisat/NJnayttelyt)

Olen miettinyt Kerpan vanhojen oldenburgien sukutaulusta löytyneen Götterdämmerungin alkuperää, ja yllättäen tämäkin selvisi. Kunhan Nadzieja Ionin tekstit ovat mielestäni kunnossa, lähtee teille varmaankin lisäkysely Götterdämmerungista!

Jatkoa yhteistyölle odotellen,
Susanna ja Oldsfellin väki

P.S. Saahan tämän blogikirjoituksen linkata - tai mieluiten lainata Oldsfellia koskevan osuuden - tallipäiväkirjaamme?

S + Gin kirjoitti...

Näin sitä vanhan muisti pettää! Greenwoodin nimi on kyllä jäänyt jonnekin muistiin ja sinnehän todellakin meni kaksi tennesseenwalkeria, MVS Phantom Menace ja MVS Solitaire, syntyneet elo-syyskuun vaihteessa 2003. Vanhat geocities-osoitteet ovat vielä tallella, mutta niitä ei löydy edes Wayback archivesta.

Blogitekstin saa toki linkittää, siihen ei lupia erikseen tarvitse edes kysellä. Ja kopioidakin saat, muistathan vain merkitä lähteen ja mieluusti myös linkin samaan yhteyteen.

- Gin

(ps. hauska muuten katsella tuota vanhaa NJ-näyttelykutsua, siellähän oli mukana nuo itselleni ainakin niin tutut friisioriit Cerrie Minsky, Khimaira ja Le Roi-Soleil. Jälkimmäinen saattoi olla alunperin Greymaskista?)