Marwarinhevosia ei ole koskaan ollut virtuaalimaailmassa kovinkaan runsaasti. Vuosien saatossa muutama kasvatusyritys on ollut, mutta nämä ovat päättyneet ennemmin tai myöhemmin. Kuvien puute, kiinnostuksen puute, liika eksoottisuus, mitkä lienevät syynä siihen, etteivät marwarit ole koskaan saaneet sen enempää nostetta.
Pitkästä aikaa on yksi uusi yrittäjä marwarimarkkinoilla, nimittäin Raziq Marwaris. Kuvien puutteenhan voi korvata piirtämällä kuvat itse, kuten Raziqissa on tehty. Itse piirtäminen tuo myös erinomaisen mahdollisuuden valikoida mielenkiintoiset värit hevosille.
Marwari on sellainen rotu, jonka värikartta on vielä kovin sekainen. Tiedossa on, että perusvärejä esiintyy vaikka mustaa onkin perinteisesti pidetty epäonnen värinä, kimoja ja voikkoa on myös ja kirjavista sabinoa ja tobianoa. Raziqissa näiden lisäksi vilahtelee hallakko- ja hopeavärejä enkä itse pidä kovinkaan mahdottomana etteikö oikeissa marwareissa voisi näitä esiintyä. Marwari on käsittääkseni jossain määrin lähellä vielä alkuperäisrotua ja se tarkoittaa monissa tapauksissa sitä, että hallakkovärien esiintyminen ei ole välttämättä mikään mahdottomuus. Ja mitä tulee hopeaväreihin, olen aivan varma että näin vuosia sitten netissä kuvan marwarista tai kathiawarista, joka oli aivan hopeanruunikon näköinen.
Niinpä Raziqista löytyykin vaikka mitä: mustanvoikkoa sabinoa, samppanjanmustaa (tämä on kyllä vähän totuuden venyttelyä, samppanjamutaatio on kotoisin Amerikan mantereelta, mutta virtuaalimaailmassa voi mennä. Onhan meilläkin voikkoja terskejä), voikkoa tobianoa, ruunivoikonhallakkoa, päistärikköä, hopeanhiirakkoa ja vaikka mitä muuta kivaa. Värifriikki voi vain huokaista. Tekisi kovasti mieli mennä ostamaan itselleen kippurakorva tai pari ja sitten voisi toteuttaa sen, jota olemme vuosikausia luvanneet: piirtää edes yhdelle hevoselle itse kuva. Pakkohan se olisi, meidän marwarivalokuvat ovat tylsän ruunikoita ja rautiaita eikä Bob Langrishiltakaan löydy mitään todella jännittävää.
Joka tapauksessa marwarit, joko perusväriset tai erikoisväriset ovat mielestäni varsin tervetullut lisä virtuaalimaailman hevosrotuvalikoimaan.
Giwdeon on sivujensa mukaan aloittanut jo 2010, mutta meikäläisen tietoisuuteen se putkahti vasta keväällä. Miten niin hidas tai jotain... Joka tapauksessa Giwdeon on todellakin talli minun makuuni: kaikkea löytyy, mutta toisaalta se on hyvin yksinkertainen. Siellä on kasvattilista, astutuskalenteri ja hevoslistaukset, ei mitään muuta. Pääsivulta löytyy yhteystiedot ja siinä se sitten onkin. Ionicimaiseen tapaan hevosilla ei ole luonnekuvauksia eikä juuri kisojakaan. Silloin kun VSN oli vielä voimissaan, Giwdeonin hevoset olivat yleinen näky osallistujalistoilla, tekketamma Ki'sain taisteli pitkän aikaa pistelistojen kärkisijoista. Hittoakos minä sille voin, että se voitti jokaisen minun tuomaroiman tekkeluokan, kun on niin täydellinen?
Rotuvalikoimahan sitten on laaja, lukumääräisesti ei juuri häviä Ionicille, jos lainkaan. Tosin suurin osa hevosista on lämminverihevosia. Poneja löytyy muutama muiden rotujen seasta, jos kalliovuortenponia ei lasketa ja kylmäverisistä löytyy irlannincob omana listanaan sekä ainakin yksi clydesdale muista roduista.
Kuten arvata saattaa, tuonne on mennyt Ionicista, Pinkistä ja Gin Ahaltekistä aika paljon hevosia, kladrubeja, muutama tekke, knabstrupinhevosia, eri rotuisia ex-laukkureita Pinkistä, tallin toistaiseksi ainoa GG ja vaikka mitä. Lisäksi kesällä sovimme ison määrän astutuksia, Giwdeonin oriit pääsivät laumoittain astumaan Ionicin tammoja ja niiden hevosten sivuja värkkäilemme vieläkin kuntoon.
Giwdeon on kuitenkin viime aikoina ollut ikävän epäaktiivinen ja pelkään kovin, että talli unohdetaan ja pahimmassa tapauksessa se arvokkaine hevosineen katoaa kokonaan.
perjantaina, syyskuuta 28, 2012
keskiviikkona, syyskuuta 19, 2012
Laukkatulokkaita
Pinkin perusperiaatehan oli alunperin "Hevosia joka lähtöön", joka tarkoitti aikaisemmin sitä, että meiltä tuli yleensä ainakin kaikkiin maiden-lähtöihin niin paljon hevosia kuin sopi ilmoittaa. Jos ei jollekin matkalle ja ratapohjalle ollut sopivaa hevosta, jolla olisi ollut kalenterissa tyhjää, sellainen keksittiin.
Nyt ei enää keksitä, vaan kasvatetaan. Kun Cullamore julkaisi kisakutsunsa, jossa oli peräti 14 lähtöä kaksivuotiaille täysiverisille, oli meidän tartuttava kiireesti toimeen ja kasvatettava sopivista vanhemmista 28 varsaa, jotta saimme sallitut kaksi hevosta jokaiseen lähtöön. Onneksi meillä on siitoshevoskaartia niin paljon, etteivät tammat loppuneet kesken.
Kuten sanottua, täysiverisille nimien keksiminen on sieltä helpoimmasta ja simppeleimmästä päästä, olivat ne sitten tuontihevosia tai kasvatteja. Virallinen nimienkeksijä S on tehnyt taas mielestäni kuolettavan hyvää jälkeä näiden uusimpien tulokkaiden nimien kanssa. Vai mitä olette mieltä seuraavista nimistä:
- tamma Pink Christine Daae (i. Opera Phantom GA)
- tamma Pink Dismal Downs (e. Calisota Gold GA)
- tamma Pink Hello Kitty (e. Most Feline GA)
- tamma Pink Russian Regalia (i. Classical Crown GA, e. Soviet Spirit GA)
- tamma Pink Nexttopmodel
- ori Pink Way To China (i. Wrong Way Only GA, e. Xanadu GA)
- ori Pink Fisichella (i. Verstappen GA)
- ori Pink David Bowman
- ori Pink George Mallory
Kaikki nämä ja monta muuta lisäksi tekevät debyyttinsä siis parin päivän kuluttua Cullamoressa.
- Gin
Nyt ei enää keksitä, vaan kasvatetaan. Kun Cullamore julkaisi kisakutsunsa, jossa oli peräti 14 lähtöä kaksivuotiaille täysiverisille, oli meidän tartuttava kiireesti toimeen ja kasvatettava sopivista vanhemmista 28 varsaa, jotta saimme sallitut kaksi hevosta jokaiseen lähtöön. Onneksi meillä on siitoshevoskaartia niin paljon, etteivät tammat loppuneet kesken.
Kuten sanottua, täysiverisille nimien keksiminen on sieltä helpoimmasta ja simppeleimmästä päästä, olivat ne sitten tuontihevosia tai kasvatteja. Virallinen nimienkeksijä S on tehnyt taas mielestäni kuolettavan hyvää jälkeä näiden uusimpien tulokkaiden nimien kanssa. Vai mitä olette mieltä seuraavista nimistä:
- tamma Pink Christine Daae (i. Opera Phantom GA)
- tamma Pink Dismal Downs (e. Calisota Gold GA)
- tamma Pink Hello Kitty (e. Most Feline GA)
- tamma Pink Russian Regalia (i. Classical Crown GA, e. Soviet Spirit GA)
- tamma Pink Nexttopmodel
- ori Pink Way To China (i. Wrong Way Only GA, e. Xanadu GA)
- ori Pink Fisichella (i. Verstappen GA)
- ori Pink David Bowman
- ori Pink George Mallory
Kaikki nämä ja monta muuta lisäksi tekevät debyyttinsä siis parin päivän kuluttua Cullamoressa.
- Gin
torstaina, syyskuuta 13, 2012
Kommentointiin muutos
Kas niin, tein nyt sen mitä Gin uhkasi: blogitekstejä ei voi enää kommentoida rastittamalla "uskomatonta soopaa". Nyt jos haluaa pelkillä rasteilla kommentoida, ovat vaihtoehdot seuraavat: tykkään, en tykkää, täyttä asiaa, hauskaa. Jos sitten olet sitä mieltä, että jokin teksti on todella paksua sitä-itseään, niin ollos hyvä ja avaa sanainen arkkusi kommenttikentässä. Se auttaa meitä kirjoittajia paljon, paljon enemmän kuin satunnainen ruksittelu ilman tarkempia speksejä.
Miksi sitten jätimme nuo tykkäämiset sun muut kohdat edelleen rastitettaviksi? Eiväthän ne auta meitä yhtään sen enempää, kun emme tiedä mikä kunkin rastittelijan mielestä on ollut erityisen asiaa tai tykättävää. No, perustelematonta positiivista palautetta on kiva saada, vaikkei siitä mitään varsinaista apua olisikaan. Tietääpähän ainakin tehneensä jotain oikein jonkun mielestä. Perustelemattomalle negatiiviselle palautteelle ei voi tehdä muuta kuin kohauttaa olkapäitään ja jatkaa samalla linjalla kuin siihenkin asti. Siinä näiden kahden asian ero.
Kuten Gin sanoi, kommentointi on tehty mahdollisimman helpoksi, saa ihan anonyyminä kirjoittaa ja edes ip-osoitetta emme pysty tietääksemme selvittämään millään tavoin. Tällä hetkellä myös kirjainvarmistus on pois, nämä Bloggerin uudet vahvistuskuvat ovat niin hirveitä, ettei mitään rajaa. Vähäsen on tullut spämmiä, mutta onneksi Blogger osaa suodattaa ne pois kokolailla automaattisesti.
- S
Miksi sitten jätimme nuo tykkäämiset sun muut kohdat edelleen rastitettaviksi? Eiväthän ne auta meitä yhtään sen enempää, kun emme tiedä mikä kunkin rastittelijan mielestä on ollut erityisen asiaa tai tykättävää. No, perustelematonta positiivista palautetta on kiva saada, vaikkei siitä mitään varsinaista apua olisikaan. Tietääpähän ainakin tehneensä jotain oikein jonkun mielestä. Perustelemattomalle negatiiviselle palautteelle ei voi tehdä muuta kuin kohauttaa olkapäitään ja jatkaa samalla linjalla kuin siihenkin asti. Siinä näiden kahden asian ero.
Kuten Gin sanoi, kommentointi on tehty mahdollisimman helpoksi, saa ihan anonyyminä kirjoittaa ja edes ip-osoitetta emme pysty tietääksemme selvittämään millään tavoin. Tällä hetkellä myös kirjainvarmistus on pois, nämä Bloggerin uudet vahvistuskuvat ovat niin hirveitä, ettei mitään rajaa. Vähäsen on tullut spämmiä, mutta onneksi Blogger osaa suodattaa ne pois kokolailla automaattisesti.
- S
tiistaina, syyskuuta 11, 2012
Vaihteeksi VRL-rekisteröintiongelmia
Lienee jo suht yleisesti tunnettua, että meidän talleilla noudatetaan värien periytymistä, jos nyt ei pilkuntarkkaan niin melkein kuitenkin. Isoimmilla roduilla (arabi, tersk, kalliovuortenponi, ahaltek) on hevosten sivuilla ihan merkittynä jopa genotyyppi, mutta genotyyppiä tai ei, ei Ionicissa synny kahdesta raudikosta mustankimoa varsaa. Ei vain synny.
Väri kuitenkin merkitään hevosen sivulle vasta siinä vaiheessa, kun hevonen saa kuvan, vaikka kuinka olisi tiedossa, että hevonen ei voi olla minkään muun värinen kuin esimerkiksi musta. Näin esimerkiksi friisiläisillä, joilla jo pelkkä rotu määrää sen värin.
Kun rekisteröimme kuvattomia (siis: väri ei lue hevosen sivuilla) hevosia VRL:n rekisteriin, tarkistamme yleensä vanhemmat ja jos yhdistelmä sattuu olemaan sellainen, että vain yksi väri on mahdollinen, merkitsemme rekisteröintivaiheessa sen jo hevosen väriksi. Tiedämme näet 100% varmaksi, että hevonen tulee sen värinen olemaan, kun se ei voi minkään muunkaan värinen olla. Myönnän, tässä tilanteessa ei hevosen sivun tiedot vastaa rekisteröintihakemukseen annettuja tietoja ja se on siis meidän virhe, ihan tietoisesti tehty. Tähän mennessä kaikki tällaiset hakemukset ovat menneet läpi. Toisessa päässä on ollut siis joko huolimaton hyväksyjä tai sellainen, joka tajuaa jotain perinnöllisyyden päälle.
Toissapäivänä sitten tuli ekat hylyt, syy: "Väri ei täsmää hakemuksessa ja sivuilla (hakemuksessa lukee rautias ja sivuille ei ole merkitty väriä ollenkaan)". Juu, ei ole merkitty, tiedetään, kun ei niillä ole vielä kuvia. Luuleekohan kyseinen tyyppi, että yritän ihan ilkeyttäni tai huolimattomuuttani rekisteröidä kymmenkunta hevosta väärillä tiedoilla, elleivät ne tiedot olisi oikeita? Rautiaista vanhemmista kun ei synny kuin rautiaita varsoja. Lisäksi toinen roduista on gidran, joka ei voi olla kuin rautias ja toinen don, joka on hyvin usein rautias. Hylkääköhän tämä kaveri mustiksi rekisteröidyt friisiläiset, ellei niiden sivuilla lue värinä musta? (Juu juu, voivat ne olla rautiaitakin)
Noo, ei muuta kuin merkitsemään värit sivuille ja yrittämään uudestaan. Vihaan kuitenkin ylimääräistä työtä ja sitä, että hyväksyjien linja ei ole yhtenäinen. Minä nimittäin ihan tosissani kuvittelin, että kun se on mennyt läpi aina aikaisemminkin ja useita kertoja, niin menisi nytkin.
- Gin
EDIT!
Kannattaa siis oikeasti todella joskus lukea läpi ne VRL:n rekisteröintiohjeet, ei vain meidän vaan myös arvon rekisteröijien!
Hevosen rekisteröintiohjeet, kohta 3.1. Väri ja säkäkorkeus:
Siis tämän takia aina aikaisemmin on hakemukset menneet läpi ja tällä kertaa hylkäykset eivät siis johdu meidän leväperäisyydestä vaan hyväksyjän tumpuloinnista. Kiitos Tuire N!
Väri kuitenkin merkitään hevosen sivulle vasta siinä vaiheessa, kun hevonen saa kuvan, vaikka kuinka olisi tiedossa, että hevonen ei voi olla minkään muun värinen kuin esimerkiksi musta. Näin esimerkiksi friisiläisillä, joilla jo pelkkä rotu määrää sen värin.
Kun rekisteröimme kuvattomia (siis: väri ei lue hevosen sivuilla) hevosia VRL:n rekisteriin, tarkistamme yleensä vanhemmat ja jos yhdistelmä sattuu olemaan sellainen, että vain yksi väri on mahdollinen, merkitsemme rekisteröintivaiheessa sen jo hevosen väriksi. Tiedämme näet 100% varmaksi, että hevonen tulee sen värinen olemaan, kun se ei voi minkään muunkaan värinen olla. Myönnän, tässä tilanteessa ei hevosen sivun tiedot vastaa rekisteröintihakemukseen annettuja tietoja ja se on siis meidän virhe, ihan tietoisesti tehty. Tähän mennessä kaikki tällaiset hakemukset ovat menneet läpi. Toisessa päässä on ollut siis joko huolimaton hyväksyjä tai sellainen, joka tajuaa jotain perinnöllisyyden päälle.
Toissapäivänä sitten tuli ekat hylyt, syy: "Väri ei täsmää hakemuksessa ja sivuilla (hakemuksessa lukee rautias ja sivuille ei ole merkitty väriä ollenkaan)". Juu, ei ole merkitty, tiedetään, kun ei niillä ole vielä kuvia. Luuleekohan kyseinen tyyppi, että yritän ihan ilkeyttäni tai huolimattomuuttani rekisteröidä kymmenkunta hevosta väärillä tiedoilla, elleivät ne tiedot olisi oikeita? Rautiaista vanhemmista kun ei synny kuin rautiaita varsoja. Lisäksi toinen roduista on gidran, joka ei voi olla kuin rautias ja toinen don, joka on hyvin usein rautias. Hylkääköhän tämä kaveri mustiksi rekisteröidyt friisiläiset, ellei niiden sivuilla lue värinä musta? (Juu juu, voivat ne olla rautiaitakin)
Noo, ei muuta kuin merkitsemään värit sivuille ja yrittämään uudestaan. Vihaan kuitenkin ylimääräistä työtä ja sitä, että hyväksyjien linja ei ole yhtenäinen. Minä nimittäin ihan tosissani kuvittelin, että kun se on mennyt läpi aina aikaisemminkin ja useita kertoja, niin menisi nytkin.
- Gin
EDIT!
Kannattaa siis oikeasti todella joskus lukea läpi ne VRL:n rekisteröintiohjeet, ei vain meidän vaan myös arvon rekisteröijien!
Hevosen rekisteröintiohjeet, kohta 3.1. Väri ja säkäkorkeus:
Jos hevosen väri ja säkäkorkeus on ilmoitettu hakemuksessa, tulee näiden vastata rekisteröitävän rodun vaatimuksia. Säkäkorkeuden ja värin tulee olla samat sivuilla ja hakemuksessa, jos ne on merkitty hevosen sivuille. Mikäli tietoja ei ole merkitty hevosen sivuille, oletaan hakemuksessa olevien tietojen olevan oikein.
Siis tämän takia aina aikaisemmin on hakemukset menneet läpi ja tällä kertaa hylkäykset eivät siis johdu meidän leväperäisyydestä vaan hyväksyjän tumpuloinnista. Kiitos Tuire N!
perjantaina, syyskuuta 07, 2012
Pinterest-mainostusta
Siltä varalta, että lukijoista löytyy Pinterestiin rekisteröityneitä, haluan esitellä pari omaa kuvaboardiani:
- Horse breeds, olen etsiskellut kuvia eri hevosroduista ja kirjoitellut niille lyhyitä kuvauksia (tosin englanniksi)
- Nicely-coloured horses, edelleen englanninkielinen board, tänne on koottu kuvia erivärisistä hevosista, väri-infoa ja sen sellaista.
Toki Pinterestistä löytyy muitakin kiinnostavia boardeja:
- Unique coats, lisää eri värejä
- Rare Breeds, harvinaisia rotuja, valitettavan pieni board vielä
- Hall of Fame Horses, AQHAn board kuuluisista quartereista
- Coat Color Genetics, AQHAn ikävän epäaktiivinen board väreistä
- Interesting Horse Colors, lisää värijuttuja
- Rare Horse Breeds ja lisää harvinaisia rotuja
Muita mielenkiintoisia boardeja saa vinkata lisääkin.
- S
- Horse breeds, olen etsiskellut kuvia eri hevosroduista ja kirjoitellut niille lyhyitä kuvauksia (tosin englanniksi)
- Nicely-coloured horses, edelleen englanninkielinen board, tänne on koottu kuvia erivärisistä hevosista, väri-infoa ja sen sellaista.
Toki Pinterestistä löytyy muitakin kiinnostavia boardeja:
- Unique coats, lisää eri värejä
- Rare Breeds, harvinaisia rotuja, valitettavan pieni board vielä
- Hall of Fame Horses, AQHAn board kuuluisista quartereista
- Coat Color Genetics, AQHAn ikävän epäaktiivinen board väreistä
- Interesting Horse Colors, lisää värijuttuja
- Rare Horse Breeds ja lisää harvinaisia rotuja
Muita mielenkiintoisia boardeja saa vinkata lisääkin.
- S
torstaina, syyskuuta 06, 2012
Tulevaisuuden suunnitelmia
Lienee varmaan useammin kuin kerran todettu eri yhteyksissä, että minulla ja Ginillä on jatkuvasti pyörimässä erilaisia virtuaalimaailmaan liittyviä suunnitelmia. Useimmat niistä ovat toteuttamiskelvottomia tai 100% pöljiä tai molempia ja siksi niistä ei julkisesti puhutakaan. Mistä sen sijaan kehtaa julkisuudessa puhua, ovat tulevaisuuden jalostussuunnitelmat. Kasvatustoiminta näet on sellaista, että sitä on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Tällä hetkellähän meidän suurimmat kasvatusrodut ovat ahaltek, arabi, kalliovuortenponi, knabstrup ja tersk. Kaikkien hevosmäärä on yli sata otusta tai ainakin yli 90. Näiden kaikkien kohdalla kasvatustilanne on vähän lohduton, meillä on paljon pitkäsukuisia hevosia, jotka ovat (liian usein) sukua keskenään, ja yli-ikäisiä hevosia lojuu talleissa, kun ei niillä ole vielä varsoja. Asialle täytyy tehdä jotain, mutta koska ne ovat voineet tähänkin asti odottaa, voinevat ne odottaa vielä myöhempäänkin.
Vaikkei meistä kumpikaan käynyt Vermon poninäyttelyissä, on meihin iskenyt ponibuumi. Tästä oli jo puhetta aiemmin, että welsh-jalostusta viritellään tulille uudemman kerran, mutta Ionicin poniosastolle on kertynyt jo kohtuullisen kattava valikoima muitakin rotuja. Tallin ensimmäiset nyffi- ja russkasvatit ovat syntyneet kesän aikana, ja lisää pitäisi kehitellä. Myös connemara on sellainen rotu, joka kiinnostaisi kovasti kasvatusrotuna.
Muita ponirotuja ovat hyperharvinainen bardianponi, joka on ajautunut jalostukselliseen umpikujaan ja kaikki yksilöt ovat sukua toisilleen. Näistä on siis luovuttava tai näitä on keksittävä enemmän. Kannatamme aina jälkimmäistä vaihtoehtoa. Samassa tilanteessa ovat kyllä meidän harvat pottockit ja arieget.
Brittiponejakin on, pari suvutonta felliä, yksi hackneyponitamma, jokunen exmoor ja ylämaanponeja. Ylämaanponeja ainakin olisi kiva alkaa kasvattaa uudelleen, eikä noista muistakaan roduista olla ihan heti luopumassa. Kantaa vain tarvittaisiin lisää.
Venäläisten rotujen puolella budjonny elää jonkinlaista nousukautta, vastikään ht.netissä on ollut useammankin kiinnostuneen budjonnykeskustelu ja meillekin ostettiin peräti neljä suvutonta budjonnya. Niillä kelpaa jalostaa vähän aikaa. Venäjän- ja ukrainanratsuhevosten kanssa jatketaan myös, niitäkin pitäisi keksiä lisää.
Doninhevosista on ollutkin puhetta, että ne eivät enää kiinnosta niin kovin, joten yritämme luopua niistä. Eiväthän ne kaupaksi tunnu menevän, mutta jos niitä käyttäisi vaikka RBSH-jalostukseen. Vaikka on kyllä myönnettävä, että kiusaus olisi keksiä näitäkin lisää ja jatkaa jalostusta vielä vähän aikaa. Juuri äskettäin haettiin Ion-tunnuksen kasvatusroduksi myös don.
Kabardiinit ja iomudit ovat aina olleet niitä eksoottisia otuksia, joita ei suuremmassa mittakaavassa ole kaavailtu edes kasvatettaviksi, joten nyt niiden jalostus tulee tiensä päähän, ne jatkavat joko RBSH-puolelle tai kuolevat ilman varsoja.
Muista itä-Euroopan roduista jatko- ja lisäyslistalla ovat kaikki unkarilaiset (nonius, gidran ja furioso) sekä wielkopolski. Sleesianhevosista on yhtä tammaa lukuunottamatta luovuttu, lipizzat kieltämättä kiinnostaisivat, mutta kun meni innostus noihin kladrubeihinkin, niin ei sitä oikein viitsi niiden kanssa enempää kasvatusta aloittaa.
Askellajihevosia pitäisi lisätä kovasti, mutta toisaalta olemme miettineet luopumista mangalargoista ja perunpasoista. Juu, tiedän, olemme varsinaisia jahkaajia, kun eihän siitä niin kauaa ole kun molempia rotuja keksittiin lisää kovalla tohinalla. Mutta tällä hetkellä tuo askellajipuoli on levinnyt kuin leipätaikina, jossa on liikaa hiivaa, meillä on saddlebredejä, NSH:ita, paso finoja, perunpasoja, mangalargoja, gaited baroqueita, pari MFT:tä, yksi Georgian Grande ja pari issikkaa. GB:t ovat lähinnä sellainen vanha kokeilu, joka sitten vähän paisui, joten ne ovat luopumislistalla. Kun vain ei tekisi niin kamalan pahaa lopettaa hevosia, joilla ei ole varsoja... GG on myös pelkkä kokeilu. MFT:itä olisi kiva jalostaa, mutta kun ei ole kuin kaksi hevosta, jotka ovat sukua toisilleen ja ikävä epäilys siitä, että muualta ei suvullisia MFT:itä löydy.
Eli jatkaisimme saddlebredien, satunnaisten NSH:iden ja paso finojen kanssa, sekä issikoita voisimme kasvattaa pienimuotoisesti. Se ei kuulostaisi niin kamalan laajalta valikoimalta.
Muiden amerikkalaisten rotujen listalta pitäisi ruotia pois warlanderit ja aztecat. Quartereita, painteja ja appaloosia on paljon Pinkissä ja siellä on kasvatustakin laukkapuolelle, joten näitä rotuja ei tarvitse erityisesti lisätä enää Ionicissa. Sen sijaan morganeita olisi kiva hankkia lisääkin. Pitääkin mennä katsomaan, mitä kuuluu Arcadia Morgansille, jos sieltä saisi lisää hevosia.
Sitten kylmäveriset. Meillä on yksi ainoa suvullinen perchetamma, raukkaparka. Kylmäveriset ovat olleet kauan niitä, jotka ovat roikkuneet sillä "pitäisi"-listalla, mutta emme ole saaneet oikein mitään aikaan sillä saralla. Himottaisi niin kovasti keksiä ja kasvattaa lisää perchejä, poitounhevosia, shirejä, clydesdaleja ja vaikka mitä muita! Sitä varten täytyisi kuitenkin keksiä nimiä ja tehdä sivuja, ja voin kertoa, että meillä on tätä hommaa rästissä jo muutenkin kasvattilistojen tiimoilta.
Muista roduista kiinnostaisi hommata lisää andalusianhevosia ja mahdollisesti lusitanoja, ehkä myös friisiläisiä. Muita kuin lusitanoja varmaan saisi ostettua ulkopuoleltakin, ei tarvitsisi kaikkia keksiä itse. Murgenhevoset ovat myös umpikujassa, joko lopetamme niiden kanssa kokonaan tai keksimme lisää jalostushevosia, muita vaihtoehtoja ei ole. Periaatteessa rotu kiinnostaisi, mutta katsotaan nyt. Kuvapula on aika paha, mutta jotain korvikkeita voisi löytyä.
Erilaisia risteytysrotuja meillä on tehtailtu kasoittain, on moriesiania, warlanderia, jo mainittuja gaited baroqueita, Georgian Grandeja ja aztecoja, morabeja, quarabeja sun muita. Ne ovat kivoja noin periaatteessa, mutta kuvien löytäminen on haasteellista. Ihan aina ei ole itsellekään selvää, miltä niiden pitäisi näyttää ja mikä olisi uskottava kuva. Ehkä niistä voitaisiin luopua vähitellen vaikka jostain syystä niitä aina kuitenkin syntyy jokunen. Vähän kai sen takia, että kun muutakaan ei keksitä...
Arabiristeytyksistä kuitenkin angloarabit, AWB:t, pintabianit ja ara-appaloosat ovat sellaisia, joista ei luovuta. Varmasti jatkossa tulee syntymään myös erilaisia ratsuponeja, joiden toinen vanhempi on arabianhevonen.
Muista roduista sitten sen verran, että ratsupuolen englantilaisia täysiverisiä ja frederiksborgeja pitäisi keksiä lisää. Niiden jalostus on nyt kohtuullisen kivalla mallilla, mutta kantaa tarvitaan että tästä päästään vielä eteenpäinkin. Irlannintyöhevosista sen sijaan päätimme luopua kokonaan. Kun vielä vain raaskisimme lopettaa ne vanhat muumiot, joita löytyy. Kladrubeistakin olemme olleet luopumassa jo pitkään, ostajia ei oikein ole näkynyt, joten kai ne täytyy lopettaa.
- S
Tällä hetkellähän meidän suurimmat kasvatusrodut ovat ahaltek, arabi, kalliovuortenponi, knabstrup ja tersk. Kaikkien hevosmäärä on yli sata otusta tai ainakin yli 90. Näiden kaikkien kohdalla kasvatustilanne on vähän lohduton, meillä on paljon pitkäsukuisia hevosia, jotka ovat (liian usein) sukua keskenään, ja yli-ikäisiä hevosia lojuu talleissa, kun ei niillä ole vielä varsoja. Asialle täytyy tehdä jotain, mutta koska ne ovat voineet tähänkin asti odottaa, voinevat ne odottaa vielä myöhempäänkin.
Vaikkei meistä kumpikaan käynyt Vermon poninäyttelyissä, on meihin iskenyt ponibuumi. Tästä oli jo puhetta aiemmin, että welsh-jalostusta viritellään tulille uudemman kerran, mutta Ionicin poniosastolle on kertynyt jo kohtuullisen kattava valikoima muitakin rotuja. Tallin ensimmäiset nyffi- ja russkasvatit ovat syntyneet kesän aikana, ja lisää pitäisi kehitellä. Myös connemara on sellainen rotu, joka kiinnostaisi kovasti kasvatusrotuna.
Muita ponirotuja ovat hyperharvinainen bardianponi, joka on ajautunut jalostukselliseen umpikujaan ja kaikki yksilöt ovat sukua toisilleen. Näistä on siis luovuttava tai näitä on keksittävä enemmän. Kannatamme aina jälkimmäistä vaihtoehtoa. Samassa tilanteessa ovat kyllä meidän harvat pottockit ja arieget.
Brittiponejakin on, pari suvutonta felliä, yksi hackneyponitamma, jokunen exmoor ja ylämaanponeja. Ylämaanponeja ainakin olisi kiva alkaa kasvattaa uudelleen, eikä noista muistakaan roduista olla ihan heti luopumassa. Kantaa vain tarvittaisiin lisää.
Venäläisten rotujen puolella budjonny elää jonkinlaista nousukautta, vastikään ht.netissä on ollut useammankin kiinnostuneen budjonnykeskustelu ja meillekin ostettiin peräti neljä suvutonta budjonnya. Niillä kelpaa jalostaa vähän aikaa. Venäjän- ja ukrainanratsuhevosten kanssa jatketaan myös, niitäkin pitäisi keksiä lisää.
Doninhevosista on ollutkin puhetta, että ne eivät enää kiinnosta niin kovin, joten yritämme luopua niistä. Eiväthän ne kaupaksi tunnu menevän, mutta jos niitä käyttäisi vaikka RBSH-jalostukseen. Vaikka on kyllä myönnettävä, että kiusaus olisi keksiä näitäkin lisää ja jatkaa jalostusta vielä vähän aikaa. Juuri äskettäin haettiin Ion-tunnuksen kasvatusroduksi myös don.
Kabardiinit ja iomudit ovat aina olleet niitä eksoottisia otuksia, joita ei suuremmassa mittakaavassa ole kaavailtu edes kasvatettaviksi, joten nyt niiden jalostus tulee tiensä päähän, ne jatkavat joko RBSH-puolelle tai kuolevat ilman varsoja.
Muista itä-Euroopan roduista jatko- ja lisäyslistalla ovat kaikki unkarilaiset (nonius, gidran ja furioso) sekä wielkopolski. Sleesianhevosista on yhtä tammaa lukuunottamatta luovuttu, lipizzat kieltämättä kiinnostaisivat, mutta kun meni innostus noihin kladrubeihinkin, niin ei sitä oikein viitsi niiden kanssa enempää kasvatusta aloittaa.
Askellajihevosia pitäisi lisätä kovasti, mutta toisaalta olemme miettineet luopumista mangalargoista ja perunpasoista. Juu, tiedän, olemme varsinaisia jahkaajia, kun eihän siitä niin kauaa ole kun molempia rotuja keksittiin lisää kovalla tohinalla. Mutta tällä hetkellä tuo askellajipuoli on levinnyt kuin leipätaikina, jossa on liikaa hiivaa, meillä on saddlebredejä, NSH:ita, paso finoja, perunpasoja, mangalargoja, gaited baroqueita, pari MFT:tä, yksi Georgian Grande ja pari issikkaa. GB:t ovat lähinnä sellainen vanha kokeilu, joka sitten vähän paisui, joten ne ovat luopumislistalla. Kun vain ei tekisi niin kamalan pahaa lopettaa hevosia, joilla ei ole varsoja... GG on myös pelkkä kokeilu. MFT:itä olisi kiva jalostaa, mutta kun ei ole kuin kaksi hevosta, jotka ovat sukua toisilleen ja ikävä epäilys siitä, että muualta ei suvullisia MFT:itä löydy.
Eli jatkaisimme saddlebredien, satunnaisten NSH:iden ja paso finojen kanssa, sekä issikoita voisimme kasvattaa pienimuotoisesti. Se ei kuulostaisi niin kamalan laajalta valikoimalta.
Muiden amerikkalaisten rotujen listalta pitäisi ruotia pois warlanderit ja aztecat. Quartereita, painteja ja appaloosia on paljon Pinkissä ja siellä on kasvatustakin laukkapuolelle, joten näitä rotuja ei tarvitse erityisesti lisätä enää Ionicissa. Sen sijaan morganeita olisi kiva hankkia lisääkin. Pitääkin mennä katsomaan, mitä kuuluu Arcadia Morgansille, jos sieltä saisi lisää hevosia.
Sitten kylmäveriset. Meillä on yksi ainoa suvullinen perchetamma, raukkaparka. Kylmäveriset ovat olleet kauan niitä, jotka ovat roikkuneet sillä "pitäisi"-listalla, mutta emme ole saaneet oikein mitään aikaan sillä saralla. Himottaisi niin kovasti keksiä ja kasvattaa lisää perchejä, poitounhevosia, shirejä, clydesdaleja ja vaikka mitä muita! Sitä varten täytyisi kuitenkin keksiä nimiä ja tehdä sivuja, ja voin kertoa, että meillä on tätä hommaa rästissä jo muutenkin kasvattilistojen tiimoilta.
Muista roduista kiinnostaisi hommata lisää andalusianhevosia ja mahdollisesti lusitanoja, ehkä myös friisiläisiä. Muita kuin lusitanoja varmaan saisi ostettua ulkopuoleltakin, ei tarvitsisi kaikkia keksiä itse. Murgenhevoset ovat myös umpikujassa, joko lopetamme niiden kanssa kokonaan tai keksimme lisää jalostushevosia, muita vaihtoehtoja ei ole. Periaatteessa rotu kiinnostaisi, mutta katsotaan nyt. Kuvapula on aika paha, mutta jotain korvikkeita voisi löytyä.
Erilaisia risteytysrotuja meillä on tehtailtu kasoittain, on moriesiania, warlanderia, jo mainittuja gaited baroqueita, Georgian Grandeja ja aztecoja, morabeja, quarabeja sun muita. Ne ovat kivoja noin periaatteessa, mutta kuvien löytäminen on haasteellista. Ihan aina ei ole itsellekään selvää, miltä niiden pitäisi näyttää ja mikä olisi uskottava kuva. Ehkä niistä voitaisiin luopua vähitellen vaikka jostain syystä niitä aina kuitenkin syntyy jokunen. Vähän kai sen takia, että kun muutakaan ei keksitä...
Arabiristeytyksistä kuitenkin angloarabit, AWB:t, pintabianit ja ara-appaloosat ovat sellaisia, joista ei luovuta. Varmasti jatkossa tulee syntymään myös erilaisia ratsuponeja, joiden toinen vanhempi on arabianhevonen.
Muista roduista sitten sen verran, että ratsupuolen englantilaisia täysiverisiä ja frederiksborgeja pitäisi keksiä lisää. Niiden jalostus on nyt kohtuullisen kivalla mallilla, mutta kantaa tarvitaan että tästä päästään vielä eteenpäinkin. Irlannintyöhevosista sen sijaan päätimme luopua kokonaan. Kun vielä vain raaskisimme lopettaa ne vanhat muumiot, joita löytyy. Kladrubeistakin olemme olleet luopumassa jo pitkään, ostajia ei oikein ole näkynyt, joten kai ne täytyy lopettaa.
- S
maanantaina, syyskuuta 03, 2012
Kirjoittamisen avuksi
Tässä pari linkkivinkkiä kirjoittamiseen:
- Wikikirjasto: Äidinkieli/Tekstin yksinkertaistaminen
- Kotus: Ohjeita ja suosituksia
- J. Korpela: Arkisen asiakirjoittamisen opas
Ensimmäinen linkki tarjoaa ohjeita tekstien yksinkertaistamiseen. Yksinkertaistamisesta ja kapulakielen käytöstä olemme mekin täällä kirjoittaneet muutamaan otteeseen. Joka tapauksessa ihanteellisessa kirjoituksessa asiat on sanottu selkeästi ja ytimekkäästi. Me ainakin näemme varsinkin virtuaalitallien esittely- ja infotekstit ihan puhtaina asiateksteinä, ei kaunokirjallisina teoksina ja toisaalta myös muiden luettavaksi tarkoitetut luonnekuvaukset ovat myös jossain määrin asiatekstejä, joiden tulee palvella lukijaa. Jos teksti on kirjoitettu "vain itseä varten" ja sillä perusteella hylätään lukijan arvo täysin, ei tekstiä tule julkaista netissä eikä missään muualla.
Toinen linkki vie virallisen kielenhuollon eli Kotimaisten kielten keskuksen sivuille. Jos joskus jostain kieliasiasta tapellaan, tällä sivulla esitetty versio päihittää kaikki muut versiot. Tuon linkin takaa löytyy lista erilaisista ohjeista ja suosituksista, usein hyvin yksityiskohtaisista asioista ja tuota täytyy itsenikin käydä läpi aina kun siihen on aikaa.
Muttei kannata jättää Kotuksen sivujen läpikäyntiä pelkästään tähän sivuun. Sieltä löytyy loputtomasti kaikenlaista materiaalia kirjoittamisen ja suomenkielen tiimoilta.
Korpelan pitkähkö opas saattaa olla vähän raskas luettava, mutta ehdottoman tiukkaa asiaa. Jos ei muuta viitsi tai ehdi, kannattaa vilkaista edes kirjoittamisen kymmenen käskyä. Jos tuokin on liikaa, keskity kohtiin 1, 5, 7 ja 10.
Muita aiheeseen liittyviä linkkivinkkejä otetaan vastaan mieluusti.
- S
- Wikikirjasto: Äidinkieli/Tekstin yksinkertaistaminen
- Kotus: Ohjeita ja suosituksia
- J. Korpela: Arkisen asiakirjoittamisen opas
Ensimmäinen linkki tarjoaa ohjeita tekstien yksinkertaistamiseen. Yksinkertaistamisesta ja kapulakielen käytöstä olemme mekin täällä kirjoittaneet muutamaan otteeseen. Joka tapauksessa ihanteellisessa kirjoituksessa asiat on sanottu selkeästi ja ytimekkäästi. Me ainakin näemme varsinkin virtuaalitallien esittely- ja infotekstit ihan puhtaina asiateksteinä, ei kaunokirjallisina teoksina ja toisaalta myös muiden luettavaksi tarkoitetut luonnekuvaukset ovat myös jossain määrin asiatekstejä, joiden tulee palvella lukijaa. Jos teksti on kirjoitettu "vain itseä varten" ja sillä perusteella hylätään lukijan arvo täysin, ei tekstiä tule julkaista netissä eikä missään muualla.
Toinen linkki vie virallisen kielenhuollon eli Kotimaisten kielten keskuksen sivuille. Jos joskus jostain kieliasiasta tapellaan, tällä sivulla esitetty versio päihittää kaikki muut versiot. Tuon linkin takaa löytyy lista erilaisista ohjeista ja suosituksista, usein hyvin yksityiskohtaisista asioista ja tuota täytyy itsenikin käydä läpi aina kun siihen on aikaa.
Muttei kannata jättää Kotuksen sivujen läpikäyntiä pelkästään tähän sivuun. Sieltä löytyy loputtomasti kaikenlaista materiaalia kirjoittamisen ja suomenkielen tiimoilta.
Korpelan pitkähkö opas saattaa olla vähän raskas luettava, mutta ehdottoman tiukkaa asiaa. Jos ei muuta viitsi tai ehdi, kannattaa vilkaista edes kirjoittamisen kymmenen käskyä. Jos tuokin on liikaa, keskity kohtiin 1, 5, 7 ja 10.
Muita aiheeseen liittyviä linkkivinkkejä otetaan vastaan mieluusti.
- S
perjantaina, elokuuta 31, 2012
Antti tarinoi
Tällä kertaa treenikerrastaan kertoo koulupainotteinen ahaltek-ori Antti, aka Gin Anekdot.
----
Tiättekö kuulkaa kun meikäläinen on joutunut kilpailuihin? Elelin ihan vain kaikessa rauhassa pitkät ajat, minulla ratsastettiin ja harjoiteltiin kaikenlaista kuviokelluntaa kentällä ja vaikka mitä muuta, mutta ei viety kisoihin. Muutama viikko sitten päädyin kuitenkin traileriin ja kisapaikalle yhdessä kavereiden kanssa.
Voi herran pieksut, oli kuulkaa lettiä harjassa ja hännässä ja joka paikka puunattu ja sitten ratsastaja hyperventiloi selässä kun sitä jännitti ja mitä kaikkea. Meinasi itseltäkin mennä pasmat sekaisin kun ihan vieras paikka ja vieraita hevosia. Vähän aikaa siinä katselin ja pörhentelin ohikulkeville, mutta ei se nyt niin paha ollutkaan. Hevosia nekin vaan oli.
Se kisa oli helpompi kuin mitä juttuja ollaan kotona harjoiteltu ja meni sitten tosi hyvin. Kuulemma 82.104% tulos interistä on hieno saavutus. Minä en prosenteista tiedä, mutta ratsastaja oli tosi iloinen ja tyytyväinen kun dallailtiin pois sieltä kouluradalta. Yleisökin taputti.
Ei se kuulemma siihen jää, nyt on tulossa jonkin ajan kuluttua toiset kisat ja ne on kuulemma vaikeammat. Ja niitä varten pitää treenata sitten kaikenlaista, enimmäkseen tarkkuutta eri asioissa ja pieniä yksityiskohtia. Niinpä sitten paikalle raijattiin joku kuuluisa huippuvalmentaja ja minut ja ratsastaja pantiin sen kanssa harjoittelemaan siirtymisiä.
Eikä kuulkaa ihan mitä tahansa siirtymisiä vaan justiinsa niitä, mitkä kaikkein hankalimpia ovat. Ihan sadistista puuhaa, siihen joutui keskittymään täydellä kympillä ja molemmilta, sekä minulta että ratsastajalta pilkotti kieli suupielestä kun tehtiin niinkuin valkku sanoo. Joo, tiedän etteivät katso kouluradalla kovin suopeasti, jos kieli roikkuu hevosella, ratsastajasta ei kai niin väliä, mutta minä olen sellainen kielen kanssa mäkeltäjä. Varsinkin tuon minun ratsastajan kanssa, joka tuppaa välillä olemaan vähän kovakätinen, on helpompi olla, jos yrittää siirtää sitä kieltä pois sieltä ihan just kangen alta. Tästäkin valkku läksytti ratsastajaa ja meikän kieli alkoi pysyä siellä missä pitääkin.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin ensin ihan helppoja perusjuttuja: kootusta ravista lisättyyn raviin ja takaisin, sitten sama laukassa ja käynnissä. Sitten käynnistä laukkaan ja laukasta pysähdyksiin, josta taas takaisin laukkaan. Ravista passageen on vähän haastava, takaisin päin vaihtuu helpommin, mutta siitäkin tuli sanomista, että sen passagen ja kootun ravin eron tulee olla selvä. Passagesta piaffiin on kans helppo nakki meikäläiselle, mutta sitten taas kun pitäisi lähteä piaffista polkemaan eteenpäin, niin siinä tahtoo välillä passage hajota.
Olisihan sitä ollut jo noidenkin harjoittelussa, mutta lopputunnista valkku kehitteli kaikenlaista muutakin. Piaffista suoraan laukkaan, laukasta passageen, passagesta stop, peruutus ja piaffi. Käynnistä suoraan piaffiin tai passageen on muuten yllättävän vaikea meikäläiselle, samoin toisin päin. Piaffista pysähdys sen sijaan on aika iisi, mutta toisaalta pysähdykset on aina olleetkin meidän bravuureja, ne on jotakuinkin aina tasajalkaan ja tasapainoon.
Joka tapauksessa koko valmennuksen aikana sai askarrella niin paljon noiden askellajien kanssa, etten edes minä ehtinyt pitkästyä. Minä olen vähän sellainen, että jos yhtä asiaa tehdään kovinkin monta kertaa tai kauan, niin alkaa kyllästyttää ja keksin sitten omia kuvioita. Ratsastaja ei yleensä arvosta niitä, mutta tällä kertaa minä en yksinkertaisesti ehtinyt. Koko ajan tulee jotakin uutta tehtävää ja kuten edellä kerroin, ei niitä maailman helpoimpia. Valmennus ei ollut mikään hirveän pitkä, ei varmaan edes tuntia jos ei lasketa verryttelyjä, mutta kyllä siinä tiesi töitä tehneensä. Tämän jälkeen tulee laidunpäivä ihan tarpeeseen!
-S
----
Tiättekö kuulkaa kun meikäläinen on joutunut kilpailuihin? Elelin ihan vain kaikessa rauhassa pitkät ajat, minulla ratsastettiin ja harjoiteltiin kaikenlaista kuviokelluntaa kentällä ja vaikka mitä muuta, mutta ei viety kisoihin. Muutama viikko sitten päädyin kuitenkin traileriin ja kisapaikalle yhdessä kavereiden kanssa.
Voi herran pieksut, oli kuulkaa lettiä harjassa ja hännässä ja joka paikka puunattu ja sitten ratsastaja hyperventiloi selässä kun sitä jännitti ja mitä kaikkea. Meinasi itseltäkin mennä pasmat sekaisin kun ihan vieras paikka ja vieraita hevosia. Vähän aikaa siinä katselin ja pörhentelin ohikulkeville, mutta ei se nyt niin paha ollutkaan. Hevosia nekin vaan oli.
Se kisa oli helpompi kuin mitä juttuja ollaan kotona harjoiteltu ja meni sitten tosi hyvin. Kuulemma 82.104% tulos interistä on hieno saavutus. Minä en prosenteista tiedä, mutta ratsastaja oli tosi iloinen ja tyytyväinen kun dallailtiin pois sieltä kouluradalta. Yleisökin taputti.
Ei se kuulemma siihen jää, nyt on tulossa jonkin ajan kuluttua toiset kisat ja ne on kuulemma vaikeammat. Ja niitä varten pitää treenata sitten kaikenlaista, enimmäkseen tarkkuutta eri asioissa ja pieniä yksityiskohtia. Niinpä sitten paikalle raijattiin joku kuuluisa huippuvalmentaja ja minut ja ratsastaja pantiin sen kanssa harjoittelemaan siirtymisiä.
Eikä kuulkaa ihan mitä tahansa siirtymisiä vaan justiinsa niitä, mitkä kaikkein hankalimpia ovat. Ihan sadistista puuhaa, siihen joutui keskittymään täydellä kympillä ja molemmilta, sekä minulta että ratsastajalta pilkotti kieli suupielestä kun tehtiin niinkuin valkku sanoo. Joo, tiedän etteivät katso kouluradalla kovin suopeasti, jos kieli roikkuu hevosella, ratsastajasta ei kai niin väliä, mutta minä olen sellainen kielen kanssa mäkeltäjä. Varsinkin tuon minun ratsastajan kanssa, joka tuppaa välillä olemaan vähän kovakätinen, on helpompi olla, jos yrittää siirtää sitä kieltä pois sieltä ihan just kangen alta. Tästäkin valkku läksytti ratsastajaa ja meikän kieli alkoi pysyä siellä missä pitääkin.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin ensin ihan helppoja perusjuttuja: kootusta ravista lisättyyn raviin ja takaisin, sitten sama laukassa ja käynnissä. Sitten käynnistä laukkaan ja laukasta pysähdyksiin, josta taas takaisin laukkaan. Ravista passageen on vähän haastava, takaisin päin vaihtuu helpommin, mutta siitäkin tuli sanomista, että sen passagen ja kootun ravin eron tulee olla selvä. Passagesta piaffiin on kans helppo nakki meikäläiselle, mutta sitten taas kun pitäisi lähteä piaffista polkemaan eteenpäin, niin siinä tahtoo välillä passage hajota.
Olisihan sitä ollut jo noidenkin harjoittelussa, mutta lopputunnista valkku kehitteli kaikenlaista muutakin. Piaffista suoraan laukkaan, laukasta passageen, passagesta stop, peruutus ja piaffi. Käynnistä suoraan piaffiin tai passageen on muuten yllättävän vaikea meikäläiselle, samoin toisin päin. Piaffista pysähdys sen sijaan on aika iisi, mutta toisaalta pysähdykset on aina olleetkin meidän bravuureja, ne on jotakuinkin aina tasajalkaan ja tasapainoon.
Joka tapauksessa koko valmennuksen aikana sai askarrella niin paljon noiden askellajien kanssa, etten edes minä ehtinyt pitkästyä. Minä olen vähän sellainen, että jos yhtä asiaa tehdään kovinkin monta kertaa tai kauan, niin alkaa kyllästyttää ja keksin sitten omia kuvioita. Ratsastaja ei yleensä arvosta niitä, mutta tällä kertaa minä en yksinkertaisesti ehtinyt. Koko ajan tulee jotakin uutta tehtävää ja kuten edellä kerroin, ei niitä maailman helpoimpia. Valmennus ei ollut mikään hirveän pitkä, ei varmaan edes tuntia jos ei lasketa verryttelyjä, mutta kyllä siinä tiesi töitä tehneensä. Tämän jälkeen tulee laidunpäivä ihan tarpeeseen!
-S
torstaina, elokuuta 30, 2012
Virtuaalimaailman juorulehti
Nimimerkki Ägräs, kuka sitten lieneekin, repäisi ja perusti virtuaalimaailmaan juorulehden 8 yötä. Meidän blogikin pääsi jo julkisuuteen (kiitoksia vain tällekin viivanickille että hänen ansiostaan meidän blogi sai taas ansaitsematonta julkisuutta). Tuo kyseinen viestiketju on kylläkin näemmä kadonnut ht.netistä, meniköhän se epäasiallisuuksiin vai mitä. Mutta juu, minä puutuin omalla nimimerkilläni ihmissuhdekiemuroihin. Guilty as charged.
Lehti on siis aivan uunituore, mutta täytyy kyllä sanoa että päätoimittaja on seiskansa ja iltiksensä lukenut, tyyli, sekä kirjoitusten että osin myös ulkoasun, on jotakuinkin suoraan kopioitu reaalimaailman juorulehdistä. Haluan tähän loppuun tarjota vielä vähän evästystä ja ohjeistusta päätoimittajalle siitä miten mitättömistä asioista revitään raflaavan kuuloisia otsikoita (kuva tai tekstit eivät ole minun, tällainen kuva kiersi jossain):
- Gin
Lehti on siis aivan uunituore, mutta täytyy kyllä sanoa että päätoimittaja on seiskansa ja iltiksensä lukenut, tyyli, sekä kirjoitusten että osin myös ulkoasun, on jotakuinkin suoraan kopioitu reaalimaailman juorulehdistä. Haluan tähän loppuun tarjota vielä vähän evästystä ja ohjeistusta päätoimittajalle siitä miten mitättömistä asioista revitään raflaavan kuuloisia otsikoita (kuva tai tekstit eivät ole minun, tällainen kuva kiersi jossain):
- Gin
tiistaina, elokuuta 21, 2012
Kommentoinnista
Yleisön pyynnöstä lisäsimme jokin aika sitten blogiin tuon rasti ruutuun - kommentointimahdollisuuden, kun kommentointi koettiin muuten niin hankalaksi ja vaikeaksi. Rasteja onkin jaeltu varsinkin uusimpiin postauksiin aika mukavasti, mutta meitä se ei paljon ilahduta. Emme me siitä mitään hyödy. Jos joku ruksii kohdan "uskomatonta soopaa" ja jättää asian silleen, ei se auta oikeasti ketään eikä mitään, kun me kirjoittajat emme tiedä, että mikä siinä tietyssä kirjoituksessa nyt on sitä uskomatonta soopaa. Jos se meille kerrottaisiin, voisimme ainakin ottaa palautteen vastaan ja katsoa, mitä voisimme asialle tehdä.
Tietenkin herää epäilys, että kun niin neutraali aihe kuin kasvatuskysely tai High Twelve Farmin suoranainen ylistys ovat keränneet useampia "uskomatonta soopaa"-rasteja, kyse ei ehkä ole siitä että tekstissä olisi mitään vikaa (en voi uskoa, että toisen ihmisen talli kehuminen voisi oikeasti olla jonkun mielestä paha asia vaikkei ehkä itse tallista tykkäisikään. Kateus tietysti on asia erikseen), mutta jotkut (tai joku, voi olla yhden ihmisen tekosiakin) ovat yleisessä inhossaan minua/meitä kohtaan käyneet rastimassa soopa-kommentin. Ja se taas johtaa siihen, että me emme välitä noista kommenteista sitäkään vähää, kun epäilemme että kyseinen rastittaja ei ehkä ole vaivautunut edes lukemaan tekstiä läpi, mutta kun se on meidän kirjoittama, niin se on hänen mielestään paskaa. Ei tätä blogia pakko ole lukea, että jos oikeasti jonkun mielestä kaikki tekstit ovat kamalaa kuraa, niin sopii etsiä itselleen parempaa luettavaa. Ei kukaan pakota täällä käymään.
Ja edelleen: me emme ole ajatustenlukijoita, me emme voi tietää mikä jossain tekstissä mättää, jos joku vain ruksii kohdan "uskomatonta soopaa" ja jättää asian silleen. Olisi ihan kiva tietää, että jos lukijoiden mielestä vaikkapa värijuttuja on blogissa käsitelty jo niin paljon, että korvista pursuaa yli eikä niitä kaivattaisi enää yhtäkään tai jossain tekstissä on jotain muuta vialla. Tänne kuitenkin voi kommentoida anonyyminä ja anonymiteetti säilyy, koska emme tiedä, saako kommentoijien IP-osoitteita selville mistään, joten emme selvitä niitä millään tavoin. Ja jos ne vaikka saisikin selville, emme sitä tulisi käyttämään.
Muutenkin kommentointi on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi, valitettavasti kuitenkin spämmiongelman takia kommenttisivulla on miltei pakko olla tuo sanavarmistus ja tiedän kyllä, että ne eivät aina ole sieltä helpoimmasta päästä tulkita. Ehkä siitäkin voisi hetkeksi luopua ja katsoa, mikä on tilanne. Bloggerin spämmifiltteri on kuitenkin aika hyvin toimiva, että spämmit eivät pääse koskaan julkisuuteen asti.
Niin että me nyt mietimme vielä, jätämmekö tuon rastituskommentointimahdollisuuden vai pyydämmekö teitä vain kommentoimaan rohkeammin. Emme me oikeasti ketään syö! Tyhmiin kommentteihin saa kyllä taatusti tyhmät vastauksetkin ja oikein tyhmät kommentit poistetaan ilman erillistä meteliä mutta asiallisesti esitetyt (ja perustellut) kommentit otetaan aina huomioon.
Tai ehkä olemmekin inhottavia ihmisiä ja jatkossa rastikommentoinnilla voi ainoastaan tykätä meidän teksteistä joko paljon tai tosi paljon. Jos ei tykkää, joutuu ihan itse kirjoittamaan sen kommentteihin (ja mielellään myös siis perustelemaan) tai sitten saa tyytyä kiristelemään hampaitaan meidän uskomattomalle tyhmyydelle, kehnolle kieliopille, ontuville vertauksille ja järjettömän suurelle itserakkaudelle.
- Gin
Tietenkin herää epäilys, että kun niin neutraali aihe kuin kasvatuskysely tai High Twelve Farmin suoranainen ylistys ovat keränneet useampia "uskomatonta soopaa"-rasteja, kyse ei ehkä ole siitä että tekstissä olisi mitään vikaa (en voi uskoa, että toisen ihmisen talli kehuminen voisi oikeasti olla jonkun mielestä paha asia vaikkei ehkä itse tallista tykkäisikään. Kateus tietysti on asia erikseen), mutta jotkut (tai joku, voi olla yhden ihmisen tekosiakin) ovat yleisessä inhossaan minua/meitä kohtaan käyneet rastimassa soopa-kommentin. Ja se taas johtaa siihen, että me emme välitä noista kommenteista sitäkään vähää, kun epäilemme että kyseinen rastittaja ei ehkä ole vaivautunut edes lukemaan tekstiä läpi, mutta kun se on meidän kirjoittama, niin se on hänen mielestään paskaa. Ei tätä blogia pakko ole lukea, että jos oikeasti jonkun mielestä kaikki tekstit ovat kamalaa kuraa, niin sopii etsiä itselleen parempaa luettavaa. Ei kukaan pakota täällä käymään.
Ja edelleen: me emme ole ajatustenlukijoita, me emme voi tietää mikä jossain tekstissä mättää, jos joku vain ruksii kohdan "uskomatonta soopaa" ja jättää asian silleen. Olisi ihan kiva tietää, että jos lukijoiden mielestä vaikkapa värijuttuja on blogissa käsitelty jo niin paljon, että korvista pursuaa yli eikä niitä kaivattaisi enää yhtäkään tai jossain tekstissä on jotain muuta vialla. Tänne kuitenkin voi kommentoida anonyyminä ja anonymiteetti säilyy, koska emme tiedä, saako kommentoijien IP-osoitteita selville mistään, joten emme selvitä niitä millään tavoin. Ja jos ne vaikka saisikin selville, emme sitä tulisi käyttämään.
Muutenkin kommentointi on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi, valitettavasti kuitenkin spämmiongelman takia kommenttisivulla on miltei pakko olla tuo sanavarmistus ja tiedän kyllä, että ne eivät aina ole sieltä helpoimmasta päästä tulkita. Ehkä siitäkin voisi hetkeksi luopua ja katsoa, mikä on tilanne. Bloggerin spämmifiltteri on kuitenkin aika hyvin toimiva, että spämmit eivät pääse koskaan julkisuuteen asti.
Niin että me nyt mietimme vielä, jätämmekö tuon rastituskommentointimahdollisuuden vai pyydämmekö teitä vain kommentoimaan rohkeammin. Emme me oikeasti ketään syö! Tyhmiin kommentteihin saa kyllä taatusti tyhmät vastauksetkin ja oikein tyhmät kommentit poistetaan ilman erillistä meteliä mutta asiallisesti esitetyt (ja perustellut) kommentit otetaan aina huomioon.
Tai ehkä olemmekin inhottavia ihmisiä ja jatkossa rastikommentoinnilla voi ainoastaan tykätä meidän teksteistä joko paljon tai tosi paljon. Jos ei tykkää, joutuu ihan itse kirjoittamaan sen kommentteihin (ja mielellään myös siis perustelemaan) tai sitten saa tyytyä kiristelemään hampaitaan meidän uskomattomalle tyhmyydelle, kehnolle kieliopille, ontuville vertauksille ja järjettömän suurelle itserakkaudelle.
- Gin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)