Sekalaisia kielioppikäytäntöjä eli Ionicin jonkinlainen tyyliopas

Tämä postauksen on tarkoitus toimia omana muistilappunani ja todennäköisesti tämä tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Se on toki myös vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa, jos joku toinen harrastaja tuntee halua moiseen. Sinänsä nämä ohjeet ovat kyllä pääsääntöisesti kieliopillisesti oikein ja hyvän (teknisen) kirjoittamisen sääntöjen mukaisia. Eri asia sitten on, miten hyvin näitä on Ionicissakaan noudatettu, koska minulla ei ole ollut tällaista listaa aiemmin ja homma on ollut vähän kaoottista. Ja mitäpä sitä sanottiinkaan niistä suutareista ja niiden lapsista...

© MonikaP/Pixabay

Rodunnimet

• Käytä suomenkielistä nimeä, jos sellainen rodulla on. Poikkeuksia ovat:
• Saddlebred (EI amerikanratsuhevonen, huono tunnistettavuus)
• Welsh-poni, welsh mountain ja cob-tyyppinen welsh-poni ja welsh cob (EI walesinponi, walesinvuoristoponi, cob-tyyppinen walesinponi ja walesincob, welsh on niin vakiintunut käyttöön)
• Lusitano (EI lusitanianhevonen, ei voi sanoa huono tunnistettavuus mutta lusitano on vakiintunut käyttöön)
• Kirjoita rodunnimet kirjoitetaan pienellä, elleivät ne aloita lausetta tai ole taulukossa (siitä alempana). Poikkeuksena ovat täysin englanninkieliset nimet, englannissa rodunnimet kirjoitetaan isolla: National Show Horse, Paint Horse ja Georgian Grande. 
• Sen sijaan nuo yllämainitut welsh-ponit kirjoitan pienellä, koska osa yhdistyy suomalaiseen yleistermiin ja ovat muutenkin vakiintuneita. Sama juttu quarter-hevosen kanssa.
• Noudata nimien kirjoitusasussa vanhaa Hevosmaailma.netin ohjetta, joka ikävä kyllä ei ole saatavilla enää netissä.

 Lyhenteet

• Jos lyhenne muodostuu sanan alusta, kirjoita se kokonaan pienillä kirjaimilla: morg (morganinhevonen). Lauseen alussa tai taulukon solussa kirjoita se suurella alkukirjaimella.
• Tällaisten lyhenteiden perässä voisi käyttää pistettä, mutta useimmiten se yhdistyy väliviivalla sukupuolen lyhenteeseen ja silloin piste korvautuu väliviivalla: morg-t. Piste tulee tässä tapauksessa t:n perään.
• Älä käytä pistettä tällaisen lyhenteen perässä, jos se on taulukossa yksikseen. Näitä on esimerkiksi tammojen jälkeläislistoissa. 
• Käytä sukupuolilyhenteen perässä pistettä aina, jos sitä seuraa hevosennimi: morg-t. Soul On Fire.
• Jos lyhenne muodostuu useamman sanan alkukirjaimista, kirjoita se kokonaan suurilla kirjaimilla, erityisesti jos lyhenne tulee englanninkielisestä rotutermistä: NSH (National Show Horse).
• Kirjoita värien, merkkien ja sukupuolien lyhenteet pienellä taulukoiden soluissa. Tätä ei noudateta Gin Ahaltekissä värien kohdalla.
• Käytä kouluratsastusluokkien lyhenteissä vakiintunutta tapaa: heA, vaB. Kirjoita lauseen alussa nämäkin toki isolla alkukirjaimella: HeA, VaB.
• Pyri käyttämään nimen perässä tulevia rotulyhenteitä (xx, ox, x) kaikkialla.

Taulukot

• Kirjoita taulukoiden solutekstit oletusarvoisestu suurella alkukirjaimella, vaikka ne eivät muodostaisikaan kokonaista lausetta. Poikkeuksena on värilyhenteet.
• Käytä taulukoiden solutekstien perässä pistettä tai muuta välimerkkiä vain, jos se muodostaa kokonaisen lauseen.

Vieraskielisten lajien, luokkien ja värien nimet

• Kirjoita vieraskielisten lajien, luokkien ja värien nimet pienillä alkukirjaimilla, ellei ole syytä tehdä toisin. Ne voidaan katsoa ainakin jossain määrin vakiintuneiksi termeiksi: barrel racing, informal show combination, mushroom tobiano.
• Poikkeuksena edellisestä on English pleasure, sillä English kirjoitetaan isolla alkukirjaimella joka tapauksessa.
• Noudata muuten lajijaosten käyttämiä kirjoitusasuja.

Värinimitykset

• Käytä väreistä ja merkeistä suomenkielisiä nimiä, jos sellainen on olemassa (järkevä je helposti tunnistettava). Jos ei, käytä englanninkielistä nimeä.
• Noudata Hippoksen ja J. Viitasen kirjan ohjeita pitkien värinimien koostamisessa.
• Kirjoita värien lyhenteet aina yhteen, jos väritermikin kirjoitetaan yhteen: hprnvkkokm.

Lukuarvot ja yksiköt

• Käytä sitovaa välilyöntiä (nbsp) lukuarvon ja sitä seuraavan yksikön lyhenteen välissä: 15 km.
• Käytä välilyöntiä myös prosentin merkin edessä.
• Älä käytä välilyöntiä asteen merkin edessä, jos kyseessä on kulma-aste, ei lämpötila, jolloin astemerkki yhdistyy C-kirjaimeen: 90°, 90 °C.

Vinoviiva

• Älä käytä välilyöntejä vinoviivan kummallakaan puolella, jos se erottaa yksisanaisia kokonaisuuksia: ori/ruuna.
• Käytä välilyöntejä molemmin puolin, jos se erottaa useampisanaisia kokonaisuuksia: Ionic / S ja Gin.

Päivämäärät

• Kirjoita päivämäärät aina muodossa pp.kk.vv, hevosten syntymäpäivät niiden sivuilla pp.kk.vvvv.
• Hevoslistauksissa on käytössä ppkkvv, siitä voisi luopua jollain aikavälillä.
• Älä käytä vinoviivaa päivämäärissä (ja mene heti korjaamaan ne kasvattilistat).
• Älä käytä ylimääräisiä nollia päivämäärissä muualla kuin hevosten syntymäpäivän yhteydessä VRL-rekisteröinnin takia.

Prepositiot, artikkelit ja konjunktiot nimissä

Tästä on ihan hirveän vaikeata tehdä mitään yleispätevää sääntöä, koska käytännöt vaihtelevat oikeidenkin hevosten nimissä ja Ionicissakin käytän kaikenlaisia tapoja: Berater des Ions, Reine Des Neiges d'Ion, Tartinetta du Menard, Under The Western Sky, Imperial of Driftmoor GA, Pink Heat Of The Night xx.

Jatkanen samoilla linjoilla ja käytän näitä miten parhaaksi satun kussakin tapauksessa katsomaan. Ostohevosten nimissä noudatan toki myyjän/kasvattajan käyttämää kirjoitusasua.

Kieli

• Jos on syytä kirjoittaa englanniksi, käytä brittienglantia. 
• Kimo: Amerikassa a:lla (gray) ja Englannissa e:llä (grey). Eli grey.

– S

Tarinoita nimien takaa, osa 5

Esittelin nimiä ja niiden tarinoita viimeksi puolitoista vuotta sitten (Tarinoita nimien takaa, osa 4), mutta nimiähän Ionicissa riittää, niin että tässä saagan seuraava jatko-osa.

rmh-t. Haskell Ion

Tämä tamma kuuluu kalliovuortenhevosten ohjelmointikieli-nimiperheeseen. Tämä on tosi vanha nimiperhe, se on mainittu blogissakin jo vuonna 2011, 10 vuotta sitten (Joulukalenterin luukku 18: nimiperheitä) ja tarinahan alkaa vuodesta 2005 ja tammasta nimeltä Java Ion. Huomatkaa myös tuolloin vielä käytössä ollut rotunimike kalliovuortenponi.

FWB-o. High Street Kensington Ion

Joskus nämä nimiperheet ovat vahinkoja! Tätä voisi nimittää Lontoo-nimiperheeksi, se lähtee tuonti-ori Kenton Park GA xx:sta, vaikka Kenton Park ei olekaan (tietääkseni) mikään puisto tai muu paikka Lontoossa. Googlettamalla tämän nimisiä paikkoja löytyy ainakin Devonista ja Portlandista, Oregonista. Niin tai näin, yksi Kenton Parkin varsoista oli Kensington Garden Ion xx ja sillä on ollut näitä Lontoo-varsoja sitten, Ladywell Fields Ion xx, Clay Lane Ion xx ja tämä High Street Kensington.

Mistäkö minä sitten Kenton Parkin nimen aikanaan keksin? Ei minkäänlaista käryä...

TWH-t. Commander's Avada Kedavra

Ensinnäkin: tuo Commander's on nykyään yksi Ionicin kasvattajatunnuksista! Se ei ole eikä siitä ole tulossakaan mikään kovin yleinen tunnus meidän kasvateille tai edes walkereille, ajattelin että sen saavat vain ne hevoset, joiden suvussa on tämän tamman emänisä Commander Genius GA. Genius oli tuontiori, jonka jälkeläisissäkin oli Commander's-alkuisia hevosia, vaikka ne eivät olleet varsinaisesti meidän kasvatteja vaan tuonteja nekin. Tässä on toki riski jonkinasteisille sekaannuksille, mutta päätin etten vaivaa päätäni sillä.

Avada Kedavra puolestaan on tuttu Harry Pottereista ja tästä onkin muodostumassa nimiperhe vähitellen. Nimiperheen kantahevosena on Avada Kedavran emä Commander's Luna Lovegood. Alunperin se sai nimensä vähän emäänsä mukaillen, emähän on Ladybird In Moon GA ja Luna taas tarkoittaa kuuta latinaksi, niin siitä se ajatus sitten lähti.

knn-o. Kjole Og Hvidt Ion

Tämän kaverin emä on pv-tamma Dress Code KHw, joten on varmaan ymmärrettävää miksi varsa on nimetty näin. Kjole og hvidt on nimittäin frakki tanskaksi.

fri-o. Zoon van Khimaira Ion

Oriin isä on Khimaira V, kuuluisan Khimaira-linjan tuotantoa (väitän tuota kuuluisaksi sukulinjaksi, koska jopa minä tiedän sen, vaikken ole koskaan friisiläisiä niin harrastanutkaan). Zoon van Khimaira tarkoittaa suomennettuna Khimairan poika, ei mikään mielikuvituksen riemuvoitto ehkä, mutta minusta juuri passeli nimi tälle oriille.

FWB-t. Lurie Garden Ion

xx-t. Cloud Gate Ion xx

xx-o. Sears Tower Ion xx

xx-t. Windy City Ion xx

Näiden kaikkien isä on xx-ori Chicago Skyline Ion ja kaikki nämäkin nimet liittyvät jollain tavoin Chicagoon. Chicago Skyline sai nimeensä innoituksen isältään Primo Skylinelta ja minun Chicagon-matkasta ennen oriin syntymää. Jep, jonkinlainen nimiperhe tästäkin ehkä on syntymässä, koska haen useimmiten inspiraatiota vanhempien nimistä.

rmh-t. Tap Dance Ion

On tietenkin loogista että nimi tulee isäori Paso Doble Ionilta, mutta tämä pakko mainita sen takia, että tamma ehti muutaman viikon lojua kasvattilistalla nimellä Lap Dance Ion ennen kuin eräs – kutsuttakoon häntä nyt vaikka Virginiaksi – älähti, että mitä ihmettä ja olenko tosissani vai taas kokeilemassa kepillä että mikä menee VRL:oon läpi. En! Ihan vahinko oli! Minä tarvitsen oikolukupalvelun.

twh-t. Yes But No Ion

Tämä jaksaa huvittaa itseäni, jos ei muuten niin siksi että lausahdus suomeksi ("Joo, mut ei...") oli erään ex-kollegani suosikkeja. Kuulin sitä töissä eräänkin kerran kun tiukkasin häneltä milloin mitäkin yksityiskohtaa, jonka luulin ymmärtäneeni. Tosin nimesin hevosen ensin ja tulin ajatelleeksi tätä asiaa vasta myöhemmin.

Sen sijaan nimessä parasta on se, että sekään ei ole tuulesta temmattu vaan pohja löytyy isälinjasta, se nimittäin tulee Tijuanan tuontiori YO Hell Yesistä. Sen varsa oli tietenkin Yes Please Ion ja sillä taas on pari varsaa, Yes Sir Ion ja Yes Of Course Ion. Yes But No on Yes Of Coursen varsa. Saa nähdä mitä tästä teemasta vielä saan irti.

perch-o. Équation de Pauli d'Ion

Muut kielet kuin englanti (ja suomi, mutta niitä nimiä on vähemmän kuitenkin) ovat vaikeita, koska kielitaitoni on vähäinen ellei peräti olematon. Onnea on Wikipedia, Glosbe ja Google Translate. Wikipediasta tämäkin lienee pyydystetty. Isä on Fonction d'Onde Ion, suomeksi aaltofunktio, joten poika sai nimekseen Paulin yhtälö, Équation de Pauli. Ei näillä kahdella asialla muistaakseni ole mitään tekemistä keskenään, mutta fysiikkaan liittyvät kummatkin.

hackneyponi-t. Hot Little Honey Ion

Tästä tulee ajan mittaan joko ikisuosikki tai sitten se päätyy sille "mitä mä oikein oon ajatellut"-listalle. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Tarina alkaa tämän isänisästä, Malibu Baldrickista. No, Baldrick, sen varsasta tuli Flashheart Ion. Mustan Kyyn katsoneet tunnistanevat asiayhteyden, tosin Flashheart esiintyi ainoastaan 4. kaudella. Flashheartilla on useampikin varsa tulossa, mutta Mustan Kyyn hahmovalikoima on hyvin rajoitettu, joten piti keksiä muuta, mielellään tietenkin aihepiiriin liittyvää. Surffasin pitkästyneenä IMDB:tä etsien jotakin inspiraatiota, ihan mitä vain. Blackadder Back & Forthin repliikeistä iski silmään "Is Maid Marian a hot little honey with thighs like two halves of a nutcracker?" Se oli sitten siinä.

(Jos yhtään lohduttaa, niin Flashheartin varsoista löytyy myös Cunning Plan Ion.)

–S

RIP Hippoksen kuvapankki

Kuun vaihteessa tuli isku virtuaalimaailmaan: Hippoksen kuvapankin kuvia ei enää saa käyttää virtuaalihevosilla. Sanon "isku" sen takia, että Hippoksen kuvia oli tosi paljon käytössä monilla harrastajilla ja nyt ne tulee poistaa ainakin aktiivisten hevosten sivuilta. Hippoksessakin onneksi ymmärretään, että kaikkia vanhoja, epäaktiivisia käyttäjiä ei tieto tavoita ja että väistämättä joillekin vanhoille virtuaalihevosille jää Hippoksen kuvia. Rachin nimittäin otti Hippokseen yhteyttä asian tiimoilta ja sai sieltä ystävälliseen vastauksen. 

© ST

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Hippoksen kuvat herättävät keskustelua. Vuonna 2013 keskusteltiin virtuaalimaailmassa siitä, että saako niitä käyttää vai ei, koska Hippoksen sivuilla ei ollut mitään mainintaa asiasta. Silloinkin eräs harrastaja lähestyi Hipposta ja sai vastaukseksi, että saa käyttää, poislukien Leena Kahisaaren kuvat. Olen itsekin blogannut tästä tuolloin: Hippoksen kuvapankki. 

En tiedä, että mikä nyt sitten sai Hippoksessa päättämään toisin. Rachinin saamassa viestissä puhutaan sopimusasioista, mutta se taitaa koskea sitä tilannetta että kuvalupia pyydettäisiin Hippokselta ja siihen Hippoksen ja kuvaajien välinen sopimus ei taivu. Harmillinen homma muttei voi mitään. En lähde spekuloimaan syyllä.

Jostakin kumman syystä olen itse käyttänyt Hippoksen kuvia vain todella vähän, vaikka puoliverisiä ja ponejakin tallista löytyy. Pidin kyllä Hippoksen kuvista, paljonkin, mutta enimmäkseen muiden hevosilla! Itse en koskaan oikein löytänyt niistä omille hevosilleni mieluisia, en tiedä miksi. Minun hommani oli siis helppo, taisin löytää vain puolen tusinaa sivua, jolla oli mainittu Hippos ja niistäkin osasta oli kuva jo poistettu kun olin myynyt hevosen.

En sitten tiedä, johtuuko se nimenomaan Hippoksen kuvagallerian käyttökiellosta, mutta Keskustassa on nyt viime aikoina ollut useampiakin viestiketjuja, joissa mainostetaan vapaastikopioitavia kuvia. Hurraan kyllä jokaiselle kuvaajalle, joka näin tekee, sillä onhan se nyt ihan mahtavaa! Ehkä kuvat ovat vaatimattomampia kuin Hippoksen hienot rakennekuvat olivat, mutta kuva on kuva. Ajattelin, että jos itsekin tekisin vapaasti kopioitavien kuvien gallerian, on minulla joitakin hevoskuvia olemassa, sen lisäksi että olen blogissakin tarjoillut erilaisia maisemakuvia männä vuosina. Ei kannata vielä täristä kovin malttamattomana, sillä ne kuvat nyt sentään ovat varsin vaatimattomia ja rakennekuvista saa vain haaveilla.

– S

Mitä opin taas ja muuta asiaa askellajikisaamisesta

Sillä ei näemmä ole minkäänlaista maksimiarvoa, miten ääliöksi ihminen voi itsensä tuntea. Opinpahan nimittäin taannoin uusia asioita ARJ:stä ja minä sentään olen hyvinkin jo pari vuotta ollut ihan aktiivinen ARJ-kisaaja. Puhumattakaan siitä, miten pätevänä olen esiintynyt esimerkiksi täällä blogissa aiheen tiimoilta...

© Bob Langrish

Nimittäin se sekakisaus, jonka ARJ kieltää suhteellisen ehdottomasti. Ainakin se taitaa ARJ:n laatuarvostelussa aiheuttaa hylkäämisen. Minä kuvittelin aina, että tässä puhutaan eri saddleseat-lajien sekakisaamisen kieltämisestä. Siis että jos hevonen kilpailee vaikkapa English pleasurea, se ei saa kilpailla classic pleasurea, ja päin vastoin. Hupsista, kun näin ei olekaan!

Termillä "sekakisaus" tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että yksi hevonen kilpailisi saddleseatin lisäksi vaativia este- tai koululuokkia. Tämän kieltäminen on toki kovin ymmärrettävää, sillä saddleseatiin valmennettu hevonen olisi taatusti melkoinen katastrofi olympialajeissa. Karrikoidusti voidaan sanoa, että olympialajeissa hevonen kulkee muodossa "pää alhaalla, selkä ylhäällä" (varsinkin kouluratsastuksessa), saddleseatissa taas "pää ylhäällä, selkä alhaalla". Nämä ovat käytännössä hyvin eri maailmoja keskenään. 

Uudelleenkoulutus on mahdollista, mutta tästäkin ARJ:llä on omat vaatimuksensa: se ei saa tapahtua yhdessä yössä. ARJ on siinä mielessä jopa löysä, että kuitenkin sallii kilpailemisen helpoissa este- ja koululuokissa, vaikkei erityisesti taida suositella sitä ainakaan samanaikaisesti saddleseat-luokkien kanssa. 

Sivuhuomautuksena sanon, että askellajirotujen ja kouluratsastuksen kohdalla on syytä muistaa se, että moni askellajirotu ei osaa lainkaan puhdasta ravia, diagonaalista, kaksitahtista ja tasatahtista, vaan niillä on ravin tilalla se oma askellajinsa. Esteillä tällä toki ei ole merkitystä, mutta kouluratsastuksessa kylläkin: siellä pitää esittää se ravi. Rehellisyyden nimissä tämä koskee myös joitain lännenratsastuksen lajeja, en muista nyt ulkoa mitä, mutta olen kilpailuttanut muutamia askellajirotuja WRJ:ssä ilman suurempia omantunnontuskia. Hupsista, osa 2.

Historia tietää kertoa, että tästä sekakisaamisen kieltämisestä käytiin aikanaan jonkinasteista kärhämää. Minä en ollut siinä mukana lainkaan, mutta tiedän asiasta silti jotakin. En nähtävästi kuitenkaan tarpeeksi, sillä kuvittelin aina, että kyseessä olisi ollut kiista siitä, että saako hevonen kilpailla kaikissa saddleseat-lajeissa eikä suinkaan saddleseatin ja vaativan tason olympialajien sekakisauksesta! 

Mitä sitten tulee saddleseat-lajien sekakisaukseen, niin ARJ toki suosittaa sitä, että hevonen erikoistuu yhteen saddleseat-lajiin. Sitä ei kuitenkaan erityisesti vaadita ja ARJ:n laatuarvostelussa siitä ei tule sanktiota, saati nyt sitten hylkyä. Päinvastoin, kaikki ARJ-sijoitukset lasketaan tässä tapauksessa. Ja minä todellakin olen aina esittänyt niin varmana, että yksi hevonen kilpailee yhtä lajia ja jos käy vahinko, niin se on katastrofi tai ainakaan niitä "väärän lajin" sijoituksia ei kannata hevosten sivuille kirjata. 

Niitä vahinkoja nimittäin sattuu itsellekin toisinaan! Erityisesti classic pleasure ja country pleasure saattavat mennä sekaisin, en tiedä miksi, ehkä se riittää että alkavat samalla alkukirjaimella, ja combi-luokat menevät sekaisin aina joka tapauksessa. Toisekseen se meidän kirjanpito aiheesta ei ole ollut mitenkään erityisen aukotonta, siitä kirjoitin jo kesällä (Alkukesän tilannekatsaus). Hyvä siis tietää, ettei se ole vielä maailmanloppu, jos hevonen eksyy vähän väärään luokkaan, varsinkin kun nimenomaan ei tähtää laatuarvosteluihin...

Miten realistista sitten on kilpailla yhdellä hevosella eri saddleseat-lajeja? En väitä olevani asiantuntija, mutta en pitäisi sitä välttämättä ihan mahdottomana. Teoriassa kyseessä on sama laji, luokissa vain vaihtelevat arvosteluperusteet, painotukset ja mahdollisesti varuste- ym. säännöt. Sanoisinkin että classic, country ja English voisivat mennä suhteellisen hyvin yhdellä ratsukolla, samoin kuin show ja park, mutta vaikeampi nähdä yhdistettävän esimerkiksi parkia ja classicia. Mutta kuten yllä oli jo todettu, ARJ suosittelee hevosen keskittymistä vain yhteen lajiin (ja jokaisessa lajissahan on 3 luokkaa!) ja niin on kaikin tavoin selkeämpää minustakin.

Mutta se tarinan opetus? Kannattaa lueskella niitä sivuja ja sääntöjä aina joskus läpi ihan ajatuksella. Ja vaikka keskustella muiden kanssa. Ei siitä haittaakaan ole.

– S

Puoliveriset ja sabinohässäkkä

Palaan vielä näin puoliveristen näkökulmasta tähän sabino-sekaannus-asiaan, koska aina silloin tällöin eri lähteissä tulee vastaan puoliverisiä, joilla on suuria merkkejä. Mitä niistä tiedetään ja mitä niistä perus-puoliveriharrastajan pitäisi edes tietää?

© ST (kuvan hevonen ei liity tekstiin)

Kuva vapaastikopioitava, käyttöehdot ja lisää kuvia täällä.

Puoliverisillä on kyllä merkkejä, mutta suuria merkkejä harvakseltaan ja kirjavuudelta näyttävää kuviointia vain aivan satunnaisesti. Perinteisesti suhteellisen suuretkin merkit on katsottu "vain" merkeiksi eikä pidetty niitä varsinaisena kirjavuutena. Aiemminhan ei edes tiedetty, että jotkin kirjavuutena pidetyt kuviot voivat esiintyä pelkästään suurimerkkisen näköisinä.

Varsinaisesti asialla ei ole edes väliä! Tietääkseni yksikään puoliverikantakirja ei erikseen kiellä esimerkiksi W-kuvioita tai suomenkirjavuutta. Hannoveria olen perinteisesti pitänyt tiukimpana värien suhteen, sen jalostusohjesäännössä listataan vain perusvärit ja kimo. Sen sijaan merkeistä ei ole mainintaa tuossa nimenomaisessa dokumentissa, mutta muistelisin joskus aiemmin jostakin lähteestä lukeneeni, että esimerkiksi yli etupolven/kintereen ylettyvät sukat olisivat jotenkin nou-nou. Mutta W, suomenkirjavuus tai sabino voi aiheuttaa tätä pienempiä merkkejä, joten jos tällainen merkkisääntö on olemassa, ei se välttämättä tarkoita, että hannoverista ei voisi näitä kirjavuuskuvioita teoriassa löytyä. 

Mitä näistä kuvioista sitten tiedetään, suhteessa puoliverisiin? Jotakin, mutta voi olla ettei vielä kovinkaan paljon. Puoliverikantakirjat ja -kasvattajat eivät ole todennäköisesti edes suuremmin kiinnostuneita näistä väriasioista, koska hevosen suorituskyky ja käyttöominaisuudet menevät edelle. He ovat luultavasti merkittävästi kiinnostuneempia testaamaan hevosista WFFS:ää kuin värigeenejä. 

Eurooppalaisilta puoliverisiltä on löytynyt sekä suomenkirjavuutta että W20:stä, mahdollisesti muitakin W-geenin versioita, mutten ole varma tästä. Sabinoa en tiedä löytyneen, mutta liekö sitä testatukaan. Sabinoa on kuitenkin löytynyt lipizzalta ja haflingerilta, joten sitä on ehkä esiintynyt vanhoissa eurooppalaisissa hevoskannoissa. Teoriassa ei ole mahdotonta, jos sitä löytyisi puoliverisiltäkin, tulevaisuus kuitenkin näyttää tai sitten ei. 

Kuten tiedetään, eurooppalaisten puoliveristen kantakirjat ovat varsin avoimia keskenään. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että jos jonkin kantakirjan hevoselta löytyy jotakin erikoisväriä, ei ole mahdotonta etteikö sitä löytyisi muistakin kantakirjoista. Ainakaan sitä ei voi sulkea täysin pois. Trakehner on poikkeus tässä suhteessa, mutta siltä taas on löytynyt ihan omasta takaa SW1, saattoi olla myös W20.

Näin teoreettisesti miettien täytyy ottaa huomioon myös täysiverinen, joka on sallittu rotu varmaan kai kaikissa pv-kantakirjoissa. Täysiverisellä esiintyy framea ja näinollen olisi mahdollista, että frame tulisi sitä kautta puoliverisille. Onneksi frame kuitenkin on hyvin harvinainen täysiverisillä, joten kovin todennäköistä tämä ei ole. "Onneksi" siksi, että frame on homotsygoottina esiintyessään letaali, se aiheuttaa varsalle rajuja kehityshäiriöitä ja varsa on käytännössä elinkelvoton. Täysiveriseltä voi tulla myös joitain W-geenin muunnoksia ja ilmeisesti myös suomenkirjavuus, mahdollisesti myös sabino, mutta nämäkin ovat äärettömän harvinaisia.

Tämänhetkisen tiedon mukaan nämä erilaiset kirjavuuskuviot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia myös puoliverisillä. Toisaalta hyvin harva hevonen edes testataan näiden värien suhteen. Kuten sanoin: se ei ole tärkeä asia. Mitä tavallisen virtuaaliharrastajan tarvitsee tietää puoliveristen kirjavuuskuvioista, niin ei välttämättä erityisesti mitään. 

– S

Miten kilpailen ARJ:ssä?

Selostin joulukalenterissa hieman sitä, miten kilpailutan hevosiani WRJ:ssä. Nyt ajattelin kirjoittaa samanlaisen ARJ-kilpailemisestani ja millaisia käytäntöjä minulla siinä on. Ensinnäkin tekee itsellenikin ihan hyvää selkeyttää ajatuksiani ja oikeasti miettiä ja kirjata ylös mitä teen ja miksi. Ehkä myös muita ARJ-kilpailijoita kiinnostaa lukea, miten minä hevosiani kilpailutan. Kenties joku saa ideoitakin tästä, mutta aivan yhtä hyvin voi todeta, että jaa, noinkin voi tehdä, mutta itse tekee aivan eri tavalla. Vääriä tapojahan ei ole, niin kauan kuin pysytään sääntöjen rajoissa.

Alkutekijät

Aloitetaan nyt ensin siitä, että ARJ:ssä on tosi paljon valinnanvaraa. Roturyhmiä on 3, rotuja on kymmeniä, jotkin rodut kuuluvat useampaan kuin yhteen ryhmään. Saddlebred ja NSH itse asiassa kuuluvat kaikkiin kolmeen ryhmään!

Lajiryhmiä on kolme: erikoisaskellajiluokat, saddleseat-luokat ja ajoluokat. Näissä mahdollisia luokkia on kymmeniä niitäkin. Osa on rotukohtaisia, osa roturyhmäkohtaisia.

ARJ rajoittaa säännöissään ainoastaan sen, että yksi hevonen ei saa sekakisata useita eri saddleseat-lajeja (myöhempi edit: saa muttei erityisesti suosittele). On valittava vain yksi (jokaisesta lajista on tarjolla 3 luokkaa: ratsastusluokka, ajoluokka ja yhdistetty). Olen tästä kirjoittanut aikaisemmin (Alkukesän tilannekatsaus), että kun tämä minun kisatouhuni oli aluksi vähän kaoottista ja sitten saattoi mennä asioita sekaisin ja hevosia vääriin luokkiin.

Kun puhumme Ionicista, hevosia on tietenkin paljon ja todella montaa eri rotua. Tällä hetkellä kilpailutan ARJ:ssä jotensakin säännöllisesti 15 eri rotua ja sitten satunnaisesti ajoluokissa on saattanut olla joitain connemaroja ja welshejä, ja joillain andalusianhevosilla on saddleseat-sijoituksia.

Askellajiluokat

Askellajiluokat ovat yleensä hyvin selkeitä: niissä esitetään kunkin rodun erikoisaskellaji ja ne ovat puhtaasti rotukohtaisia. Harvinaisemmille roduille on sitten tarjolla kokoelmaluokkia (platform walk, 3-,4- ja 5-käyntiluokat). Nämä ovat aina kivoja, koska meillä on noita erikoisempiakin tapauksia, kuten campolinot.

Useimmat meidän erikoisaskellajirotujen yksilöistä kilpailevat näissä luokissa, vaikka saattavat kilpailla myös jossakin saddleseat-lajissa ja rodusta riippuen ajoluokissakin. Useimmilla roduilla se askellaji on kuitenkin rotuominaisuus, jota tulee vaalia.

Yleensä kilpailutan yhtä hevosta yksissä kisoissa vain yhdessä lajiryhmässä. En siis ilmoita esimerkiksi saddlebrediäni sekä rodun askellajiluokkiin että sen kisaamaan saddleseat-lajiin, vaikka se periaatteessa olisikin sallittua. Aika usein ARJ-kisoissa ei yhden hevosen luokkamäärää rajoiteta erityisesti vaan ilmoitetaan että yksi hevonen voi osallistua kaikkiin sille rodulle avoimiin luokkiin. Minä en kuitenkaan sitä yleensä tee, että ilmoittaisin yhden hevosen kaikkeen mahdolliseen. Vaihtelua kuitenkin on useimpien yksilöiden kohdalla, ne saattavat tämän viikon kisoissa olla omassa askellajiluokassaan ja ensi kuussa taas saddleseatissa.

Jotkin saddlebredit ja NSH:t ovat meillä sellaisia monitaitureita, että ne kilpailevat tarvittaessa kaikissa lajiryhmissä. Nämä ovat kyllä pienimuotoinen harvinaisuus sinänsä, yleensä pyrin siihen että askellajiluokkien lisäksi yhdellä hevosella on toisena lajina joko saddleseat tai ajoluokat. 

Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että sdb ja NSH ovat askellajimaailman kummajaisia siinä mielessä, että slow gait ja rack ovat ymmärtääkseni opetettuja askellajeja. Taipumus niihin periytyy, mutta ne pitää silti opettaa hevoselle. Näissä roduissa voisi siis olla ihan pelkkiä saddleseat- tai ajohevosia! Tällä hetkellä sellaisia on erittäin vähän, mutta jospa jatkossa niitä olisi enemmän.

Saddleseat-luokat

Olen alusta lähtien pitänyt näistä saddleseat-luokista, koska niiden rotuvalikoima on niin monipuolinen. Reaalimaailmassa yleisimmät rodut näissä lienevät arabit, saddlebredit ja morganit, mutta tuo ARJ:n lista saddleseat-roduista on kyllä ihan realistinen. Sitä ratsastetaan tosi monenlaisilla hevosilla.

Tuossa yllä jo sivusin joitain saddleseat-kilpailemisen juttuja: yhdellä hevosella vain yksi laji ja varsinkin saddlebredeillä, NSH:illa ja tennesseenwalkereilla kilpailen usein askellajiluokkien ohella myös jossakin saddleseat-lajissa. Aika monella kalliovuortenhevosellakin on toisena lajina saddleseat.

ARJ:ssä on hyvät yleiskuvaukset eri lajeista ja niiden vaatimuksista, mutta se ei ota kantaa siihen, mikä rotu olisi sopivin kuhunkin lajiin. Sinänsä rotuja tuskin halutaan rajoittaa ja kyse on aina yksilöstä ja sen ominaisuuksista (virtuaalimaailmassa toki aivan arpapeliä). 

Aluksi itse suosin park-luokissa saddlebredejä ja NSH:ita ja jostain syystä taas tennesseenwalkereita show-luokissa. Sen sijaan pintabianeista suurin osa on country pleasure -hevosia. Nyt myöhemmin olen yrittänyt saada vähän vaihtelua näihin, että jokaisesta rodusta löytyisi monipuolisesti eri lajien hevosia. Vaihtelu tunnetusti virkistää.

Useimmiten kilpailutan saddleseat-hevosiani sen oman lajin kaikissa luokissa (ne mainitut ratsastus-, ajo- ja yhdistelmäluokat). Joskus aiemmin saatoin hevosta kisoihin ilmoittaessani katsoa vähän sen  kisakalenteria, että onko se sijoittunut erityisen usein jossakin luokassa ja ilmoittaa sen sitten vain siihen luokkaan. Sittemmin olen luopunut tästä ainakin pääosin. Olisi toki kiva sinänsä, jos hevonen erikoistuisi vain yhteen luokkaan, mutta se menee vähän vaikeaksi.

Mutta tästä on poikkeus: hackneyponi! Hackneyponit ovat ajoluokkien eksperttejä, mutta monella on myös rinnalla jokin saddleseat-luokka. Nämä kuitenkin ilmoitan aina pelkästään siihen ajoluokkaan. En näe näitä suhteellisen pienikokoisia poneja oikein ratsuina. Lasten ratsuina ne tietenkin menisivät, mutta olkoon. Ajattelin tehdä saman ainokaiselle Dutch Harness Horsellekin ja kilpailla sillä vain park harnessia, mutta unohdin olla samaa mieltä itseni kanssa ja olen nähtävästi kilpaillut sillä kaikkia park-luokkia. Mutta se on sentään hevoskokoinen ja varmasti ihan pätevä ratsu, joten olkoon.

Ajoluokat

Kuten mainitsinkin: näitä hallitsevat hackneyponit. On minulla toki monien muidenkin rotujen hevosia, joilla kilpailen ajoluokissa, mutta pikkuhakit ovat vakionäky siellä, muiden kanssa on satunnaisempaa.

Ajoluokkia (pleasure driving, fine harness, roadster) ei ole rajoitettu mitenkään, joten oletan että yksi hevonen saisi kilpailla niissä kaikissa, vaikka samoissa kisoissakin. Käytännössä omilla hevosillani on usein se yksi tietty luokka näistä, joissa se enimmäkseen kilpailee. Jotkut pysyvät aina siinä yhdessä ja samassa luokassa aina, suurempi osa saattaa tarpeen tullen käydä vierailemassa muissa luokissa, mutta viime aikoina se on ollut aika harvinaista. Aiemmin ajoluokat olivat harvinaisempi näky kisoissa, niitä oli lähinnä vain ARJ-cupissa, mutta nykyään niitä näkee jo tavan kisoissakin.

"Erikoisaskellaji-ajoluokat"

Erikoisaskellajiluokissa on listattu muutama hackneyponeille avoin luokka: cob tail, road pony, pleasure pony ja harness pony. Tämä on aika outoa, koska hackneyponi ei ole erikoisaskellajirotu eikä näissä luokissa erikoisaskellajeja esitetä. Ne sopisivat minusta paremmin ajoluokkien alle, mutta makuasioita toki.

Näiden luokkien harmina ovat säkäkorkeusrajoitukset. Cob tail ja pleasure pony ovat sallivimmat, niiden yläraja on 147 senttiä ja käytännössä varmaan kaikki hackneyponit jäävät tämän alle. Road ponyt ovat alle 132-senttisiä, siihen meillä on muutama kelvollinen, mutta harness pony -luokkaan ei ole ketään, sillä niiden pitäisi olla alle 127 sentin.

Näitä luokkia on järjestetty todella harvoin, mutta nyt viime aikoina pari kertaa. Se on ihan positiivista minusta, koska meillähän noita hackneyponeja on. Ja sitten kun hackneyponit menevät näihin luokkiin, niin ajoluokkiin voin ilmoittaa muita rotuja...

Rodut

Tässä on lyhyt katsaus eri rotujen tilanteisiin ja kilpailuttamiseen:

• Islanninhevonen: eniten kilpailutettu, koska näille on tarjolla eniten kisoja ja luokkia. Suurin osa meidän hevosista on 5-käyntihevosia, mikä johtaa siihen että vain 4-käyntisille avoimiin luokkiin on vain muutama hevonen ilmoitettavaksi. Sama taitaa olla muillakin omistajilla kyllä.
• Saddlebred: meidän toinen päärotu ARJ-kisoissa. Näillekin on usein tarjolla erikoisaskellajiluokkia ja saddleseat on aina vaihtoehto kuten myös ajoluokat.
• National Show Horse: vähän sellainen saddlebredin pikkuveli, joka jää jalkoihin, koska saddlebredejä on paljon. Pääosin kilpailutan näitä askellajiluokissa ja saddleseatissa, ajoluokissa vain tosi harvoin.
• Tennesseenwalker: tämä on se kolmanneksi tärkein rotu sitten, ehkä. Iso rotu meillä, jolle ei ole turhan usein tarjolla omia askellajiluokkia, mutta joskus sentään. Kilpailevat jonkin verran myös saddleseatissa, myös niissä saddleseat-lajien ajoluokissa vaikka aluksi vierastin ajatusta walkerista kärryjen edessä.
• Kalliovuortenhevonen: näitä kilpailuttaisin mielelläni paljon, mutta rodun omia luokkia on harvakseltaan eikä turhan usein näitä kokoelmaluokkiakaan (ja niihin meiltä olisi tulossa aina suunnilleen sata muutakin hevosta). Platform walk -luokkien vakiokamaa, mutta kilpailutan myös erityisesti 3-käynnissä, nykyään myös 4- ja 5-käynnissä. Moni kisaa myös saddleseatia, mutta näistä löytyy myös matka- ja muutamia western-ratsuja.
• Missourinfoxtrotter: harvakseltaan näillekin on omaa foxtrot-luokkaa, mutta silloin kun on, tuntuu että osallistujia on jopa enemmän kuin walkereiden luokissa. Kisaavat myös 3-käyntiä jos sitä on tarjolla. Muutamat hevoset kilpailevat myös saddleseatissa, lähinnä country pleasurea. Useammat ovat myös matka- ja/tai western-hevosia.
• Paso fino: 5-käyntiluokkien vakionäky, mutta kisaavat myös 3- ja 4-käyntiluokissa, jos sattuvat mahtumaan. Aivan muutamaa on kilpailutettu saddleseatissa, jotenkin se ei minusta tälle rodulle oikein istu. Omia askellajiluokkia on erittäin, erittäin harvoin.
• Campolino: suht satunnaisesti kilpailutan kokoelmaluokissa.
• Arabi: näissä on aika paljon saddleseat-hevosia, mutta myös joitain ajoluokissa kilpailevia. Jotkut harvat kilpailevat molemmissa. Saddleseatin lajivalikoima on monipuolinen.
• Morgan: nämä tahtovat aina myös jäädä muiden rotujen varjoon, mutta morganeista löytyy suht monipuolisesti eri saddleseat-lajien hevosia. Täällä on myös joitain niitä harvoja pelkästään ajoluokissa kisaavia hevosia.
• Pintabian: mainitsinkin jo, että useimmat ovat country pleasure -hevosia, viime aikoina olen vähän yrittänyt laajentaa valikoimaa ja siellä on muitakin. Yksi suosikkirotujani ja varsinkin vanhemmilta hevosilta saattaa löytyä ihan runsaastikin sijoituksia.
• Friisiläinen ja Georgian Grande: vähän luopumislistalla olevia rotuja kumpainenkin, joiden kilpailuttamiseen en suunnattomasti käytä aikaa ja vaivaa. Monilla on kyllä joitakin sijoituksia saddleseat-luokista.

Sellainen romaani ARJ-kilpailemisesta! Kuulisin tosi mielelläni mitä ja miten muut tekevät eri rotujen kanssa ARJ:ssä.

– S

Miten luovutaan kasvatusrodusta?

Kirjoitin alkusyksyllä parikin tekstiä, joissa ruodin kasvatusrodun käsitettä: mikä on kasvatusrotu, mikä on jokin muu rotu ja miten jostakin rodusta tulee kasvatusrotu (Mikä on kasvatusrotu, Ionicin kasvatusrotujen historia). Mutta se jäi käsittelemättä lähes kokonaan, että miten kasvatusrodusta hankkiudutaan eroon.

Historia-postaus kertoi selkeästi, että Ionicin pitkän taipaleen aikana kasvatusrodut ovat vaihdelleet varsin paljon. Niitä on tullut ja mennyt ja samaa tapahtuu nytkin, viimeisenä poistolistalla ovat olleet kladrubit. Tästä huolimatta en ole koskaan pysähtynyt tarkemmin miettimään sitä, että miksi jollekin rodulle käy näin ja mitä sitten tehdään.

Miksi?

Syy on yleensä yksinkertainen: ei nappaa vain enää. Jokin rotu vain lakkaa kiinnostamasta niin paljon, että sen kasvatukseen haluaisi uhrata mitenkään suuresti aikaansa. Joskus syy voi olla sekin, että kasvatus alkaa vaikeutua perinteisistä syistä: kanta on liian pieni, hevoset pitkäsukuisia ja sukua toisilleen, ja muilta harrastajilta ei löydy ainakaan sopivia yksilöitä. Kun tähän yhdistää vielä vaikkapa kuvapulan, voi melkein kuulla oven käyvän jo.

Ei se silti helppoa ole päättää luopuvansa jostakin rodusta. Kokemus on osoittanut, että motivaatio rotua kohtaan voi olla taannehtivaa. Historiasta löytyy kasoittain esimerkkejä roduista, joista luovuttiin jossain vaiheessa ja sitten ne luikertelivat taas takaisin, jos nyt oli ehtinyt edes kadota Ionicista kokonaan. Tämän huono puoli on se, että siinä eroonpääsy-vimmassa tuli helposti myytyä ja lopetettua hevosia, joista olisi ollut paljonkin iloa kun rotu taas palasi. Siksi olen hyvin varovainen tekemään mitään hätiköityjä äkkiliikkeitä.

Roduissa on myös eroja sen suhteen, että toisesta luopuminen ei tunnu missään ja toisen kohdalla taas jahkailen ja jahkailen raaskimatta tehdä päätöstä mihinkään suuntaan. Tähän on monia syitä. Kladrubien kohdalla luopumisprosessi oli pitkä ja tuskallinen, koska olin kasvattanut rotua jo melko kauan ja tallista löytyi paitsi omia sukuja, myös muiden vanhojen kasvattajien sukuja ja hevosia. Tällaisesta hevoslaumasta luopuminen tuntuu petturuudelta ja pyhäinhäväistykseltä. Onneksi löysin laumalle hyvän ostajan, se helpotti paljon ja oli iloinen yllätys. 

Ymmärrän silti todella hyvin ihmisiä, jotka jättävät hevosia "ulkomaille" roikkumaan, tuodakseen ne takaisin sitten jos alkaa taas kiinnostaa. Joskus kiusaus samaan on suuri, mutta toisaalta minua ärsyttää ja stressaa juuri tuollainen asioiden jääminen roikkumaan, ilman selkeätä loppua (tai jatkoa, jos siihen päädyn).

Friisiläisen tilanne on taas hyvin toisenlainen, vaikka siitäkin olen periaatteessa päättänyt luopua. Niitä ei ole koskaan ollut mitenkään paljon eikä niissä juurikaan ole omia sukulinjoja. Pari omaa tuontihevosta ei vielä nimittäin sukulinjaa tee. Rotu on periaatteessa kiinnostava ja kuvapulaa ei ole, mutta jotenkin vain ei silti innosta niin paljon. Toisaalta: voin ihan hyvin jättää friisiläiset roikkumaan Ioniciin. Niitä on vain muutama hevonen, ei suurta määrää lainkaan ja tarvittaessa ulkopuolelta löytyy tammoja ja oreja jalostuskäyttöön, jos haluan vielä kerran teettää varsan tai pari.

Viimeisimmän luopumisajatuksen otsikkona voisi olla "Mitä minä olen taas ajatellut", nimittäin taannoin wielkopolskeja läpi peratessani tulin miettineeksi, että mitä varten minä sitä edes olen alkanut koskaan kasvattaa. Wielkopolski on vähän kuin puoliverinen, mutta triplasti vaikeammilla nimillä. En tiedä vielä mitä aion wielkopolskien kanssa, koska kyseessä voi olla ohimenevä ajatus ja löydän sen rodun idean taas myöhemmin.

Miten?

Ihan ensimmäiseksi vedän henkeä enkä tee mitään. Kuten sanoin, motivaatiopula voi olla ohimenevää. Pari vuotta ei Ionicin kanssa tunnu vielä missään, joten sen verran ainakin katselen. Kun rotu tulee "kierrossa" seuraavan kerran kohdalle, tunnustelen fiilistä uudemman kerran: vieläkö jaksaisi, kiinnostaako sittenkin, onko kasvattilistalla jotakin kivoja varsoja tulossa, mitä jos keksin uusia hevosia tai etsin vanhoille kuvia? Löytyykö rotua muilta, voisiko niitä käyttää hyväksi jalostuksessa?

Jos vastaus kaikkiin on "ei" ja muutenkaan ei napostele, pitäisi varmaan oikeasti tehdä jotakin sen luopumisen suhteen. Historian tuntien: olen edelleen varovainen. Saatan lopettaa vanhempia hevosia, joilla on jo varsa. Saatan yrittää myydä joitain yksilöitä, mutta meidän karvapallojen kohdalla se on aina vaikeata ja jos hevosia on paljon, se on aika epätoivoista.

Myönnän, että olen todella huono lopettamaan hevosia, joilla ei ole varsoja. Orien kohdalla voi vielä vedota siihen, että pakastetta saa vaikka vuosien päästä, mutta tammoja en ole sortunut herättämään uudelleen eloon (vaikka joskus on sekin käynyt mielessä), nimittäin siinä tapauksessa että innostunkin rodusta uudestaan. Mutta aikaa myöten ne hevoset nyt vain pitää lopettaa, koska jos ne jäävät roikkumaan, tulee jossain vaiheessa kuitenkin vastustamaton halu teettää kuitenkin vielä "varsa tai pari", vaikkei niin kiinnostaisikaan.

– S

Rotuesittelyssä shagya

Tänään esittelyssä on shagya. Se on eräs suosikkiroduistani ja oletan aina kaikkien tuntevan sen ilman muuta.

© Bob Langrish

Historia

Shagya, kuten useimmat muutkin unkarilaiset rodut, on saanut nimensä kantaoriinsa mukaan: Shagya oli puhdas arabianhevonen, syntynyt 1830 Syyrian alueella ja tuotu Unkariin 1836. Se mainitaan "kermanväriseksi", tarkoittanee kimoa ja erityisen suurikokoiseksi ollakseen arabianhevonen. Se olikin lähes 160-senttinen.

Mutta varsinaisesti shagyan historia ei ala Shagyasta, on mentävä pari vuosisataa taaksepäin. Lähi-idästä tuli hevosia Unkarin ja Itävallan alueelle jo 1500-1600-luvuilla, kun osmanivaltakunta (nyk. Turkki) valloitti näitä alueita. Vuonna 1683 eurooppalaiset armeijat pystyivät ajamaan osmaanit pysyvästi Tonavan eteläpuolelle ja olot rauhoittuivat.

Bábolnan siittola perustettiin 1789 ja sitä pidetään shagyan alkukotina. Bábolnassa kasvatettiin erityisesti armeijan käyttöön sopivia hevosia. Tavoitteena oli luoda arabityylinen hevonen, joka olisi kuitenkin suurempi, voimakkaampi ja sopisi siis paremmin ratsuväen käyttöön. Pohjana käytettiin lähi-idästä tuotuja oreja, joita risteytettiin paikallisiin tammoihin. Käytetyt tammat olivat myös pitkälti arabialaissukuisia. 

Jalostusvalinta oli hyvin tarkkaa ja tiukkaa alusta lähtien ja myös kirjanpito hevosista ja niiden laadusta oli olennaista. Lähteet mainitsevat, että arabien lisäksi jalostuksessa käytettiin jonkin verran muita rotuja (täysiverinen, lipizza, mahdollisesti muitakin) parantamaan erityisesti kokoa. Kasvatus olikin menestyksekästä ja sen tuotokset olivat haluttuja ja arvostettuja ratsuväen hevosia. Kasvatustoiminta myös laajeni Bábolnasta muihin siittoloihin: Radautziin, Topolciankyyn, Mezőhegyesiin, Piberiin, Mangaliaan ja Kabijukiin.

Shagya tosiaan astui kuvioihin 1836 ja se osoittautui hyväksi siitosoriiksi, joka periytti eteenpäin vahvasti omia ominaisuuksiaan. Se ei kuitenkaan ollut ainoa merkittävä arabiori, joita jalostuksessa käytettiin. Muita olivat ainakin Kemir, Siglavy Bagdady, Gazal/Gazlan, Mersuch, O'Bajan, Kuhaylan Zaid ja Koheilan. 

Mitä rodulle tapahtui sitten kun Itävalta-Unkari hajosi, keisarihuone luhistui, armeija koneellistui ja myöhemmin Unkaria moukaroitiin toisessa maailmansodassa, jonka jälkeen siitä tuli kommunistinen tasavalta? En tiedä ja lähteetkin ovat varsin hiljaa asiasta. Bábolnan siittola on edelleen olemassa, voinemme siis olettaa sen toimineen ainakin jossain määrin tauoitta kaikkien myllerrysten läpi. Shagya kärsi rotuna molemmista maailmansodista, se ei ole poikkeus siinä suhteessa. Se kuitenkin oli ehtinyt levitä melko laajalle ympäri keisarikuntaa ja todennäköisesti myös muualle Eurooppaan, sillä hyvillä ratsuhevosilla on aina ollut kansainväliset markkinat.

Mutta onko se arabi?

Ei. Ihan. Ei paljon puutukaan. Nykyään shagyaa pidetään omana rotunaan, joskus sitä on ehkä pidetty omana verilinjanaan, jonkinlaisena arabin "alaluokkana". 

Pitkästä historiasta huolimatta shagyasta tuli varsinainen oma rotunimikkeensä vasta 1978 (tai 1982), jolloin se sai nimensä tärkeimmän kantaoriin mukaan. Sitä ennen niitä oli nimitetty Bábolna-arabiksi tai "Araber Race" (Arabian breed) vaikka ne eivät olleetkaan puhtaita arabeja ainakaan kaikki. Osa toki oli ja sukutietokannoissa näkee joskus että arabiksi merkityn hevosen vanhemmista toinen on shagya. En varsinaisesti tiedä mistä on kyse.

Nykyisen shagyan määritelmä on se, että sekä isän että emän puolen suku täytyy pystyä johtamaan Bábolnaan, Mezőhegyesiin, Radautziin tai muihin Itävalta-Unkarin valtion- tai yksityisiin siittoloihin. Arabia saa edelleen käyttää jalostuksessa, sääntönä on se, että 4. sukupolvessa maksimissaan 9 hevosta 16:sta saa olla puhtaita arabeja, muiden 7:n on oltava shagyoja.

Käyttö muiden rotujen jalostuksessa

Koska shagyaa on vuosikymmenet ja ehkä vuosisadatkin pidetty jonkinlaisena "melkein-arabina", sitä on käytetty hevosjalostuksessa arabien tavoin ja todennäköisesti myös yhtä mielellään. Syytkin ovat samat: se toi jaloutta, kestävyyttä ja nopeutta, ja shagya ehkä arabia enemmän vielä laadukkaita askellajeja ja muita hyviä ratsun ominaisuuksia. 

Shagya on edelleen sallittu rotu trakehnerin jalostuksessa siinä missä arabi, angloarabi ja englantilainen täysiverinenkin. Harvinaisuudesta johtuen shagyoita näkee kuitenkin hyvin harvoin nyky-trakehnereiden suvuissa. Samoin se on mainittu erikseen myös itävallanpuoliverisen hyväksytyissä risteytysrekistereissä.

Aiempina vuosikymmeninä oli toisin. Esimerkiksi shagya-ori Gazal VII jätti useita poikia, jotka ovat vaikuttaneet trakehnerin lisäksi hannoveriin ja muihin saksalaisiin puoliverikantakirjoihin. Mainittava on myös angloarabiori Ramzes, jonka emä oli shagya, ei suinkaan arabi vaikka se joissain lähteissä onkin arabiksi mainittu. Lähempääkin löytyy: vuonna 1980 syntynyt shagya-ori Pamino on hyväksytty mm. SWB:n jalostukseen.

Nykyään shagya mainitaan hyvin harvan puoliverikantakirjan sallittujen risteytysten listassa, vaikka arabi edelleen löytyy monesta. Oma oletukseni on se, että syynä on shagyan harvinaisuus. Kun niitä on niin vähän, joukosta löytyy harvakseltaan huippuja, jotka kiinnittäisivät pv-kasvattajien huomiota. Jotenkin kuitenkin uskon, että jos yhtäkkiä putkahtaisi jostakin hyvärakenteinen, suhteellisen suurikokoinen, kisakentillä menestyvä shagya, se kyllä hyväksyttäisiin useampaankin kantakirjaan, jos ei muuten niin arabina. Mutta tämä on toki vain oma ajatukseni.

Saksassa shagyoita on käytetty myös angloarabijalostuksessa. Tuossahan tuo Ramzes jo mainittiin, mutta on shagyaa tuoreemmissakin angloarabisuvuissa. En ole löytänyt tähän minkäänlaista selitystä tai vahvistusta mistään, mutta niin vain on ja ilmeisesti shagyasukuiset angloarabit ovat hyväksyttyjä muissakin maissa.

Rakenne ja ominaisuudet

Shagya muistuttaa hyvin paljon arabianhevosta rakenteeltaan, mutta on hieman tätä isokokoisempi ja korkeampi. Shagyoista on melko turha myös etsiä niitä äärimmäisen jaloja näyttelyarabeja, shagya on käyttöhevonen ja se myös näkyy (en toki väitä etteivätkö nämä näyttelyarabit olisi käyttöhevosia yhtä lailla).

Shagyan tulisi olla 150-160 cm korkea. Yleensä se on väriltään kimo, mutta ruunikkoja, rautiaita ja mustiakin löytyy, samoin kuin arabeilta. Sen sijaan arabeilta löytyviä erikoisuuksia, kuten W-geenin eri variantteja en tiedä shagyoilta löytyvän, mutta periaatteessa se olisi mahdollista, jos nyky-shagyan jalostukseen käytetään erikoisvärisiä arabeja.

Virtuaalimaailma

Shagya on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, kasvatusta ei ole tainnut olla sittemmin kun Cendarle ja Kerppa lopettivat eikä se kasvatustoiminta heilläkään kovin suurta ollut. Satunnaisia yksilöitä löytyy sieltä täältä, Ionicistakin.

Koska risteyttäminen on kivaa, olen käyttänyt meidän shagyoja sekä trakehner- että angloarabijalostuksessa. Ongelmana on vähän shagyoideni pieni koko, sillä pari tammaa on selvästi alamittaisia jopa shagyoiksi ja urheiluhevosjalostuksessa haluaisin käyttää suurikokoisia hevosia, jotta saisin suurikokoisia varsojakin. Joskus täytyy vain sulkea silmät siltä.

Trakehnereiden ja angloarabien kautta shagyat tulevat vaikuttamaan FWB-jalostukseen ja odotan sitä tietyllä tapaa innoissani. Sen sijaan RBSH:n kanssa painiskelen hieman: onko ok käyttää shagya-sukuista angloarabia RBSH-jalostuksessa? RBSH:n grand old ladylta eli Virginialta tuli tälle idealle vihreätä valoa. Angloarabi on angloarabi ja sallittu, kunhan käytetyn hevosen xx-prosentti on vähintään se määrätty 50.

— S

Lähteet

• Association Française du Cheval Arabe-Shagya: Historique
• Bábolna Nemzeti Ménesbirtok: Shagya-Arabian
• Hendricks, Bonnie: International Encyclopedia of Horse Breeds
• ISG: The history of the Shagya
• KSRubin.com: What is a Shagya
• Performance Shagya-Arabian Registry: What is a Shagya-Arabian
• Pferdezucht Austria: Zuchtbuch über den Ursprung der Rasse Österreichisches Warmblut
• Muita sekalaisia, joita en tullut merkinneeksi ylös

Kun keltanokka kisat järjesti

Aluksi: otsikko huijaa. En ole järjestänyt kisoja, tarkoitan siis jonkin VRL-jaoksen alaisia. Vielä, sillä ARJ- ja/tai WRJ-kisojen järjestäminen on yksi uudenvuodenlupauksistani. Olen tässä vähitellen lueskellut läpi ohjeita jaosten alaisten kisojen järjestämiseen ja että mitä VRL vaatii kisakutsulta ja kisojen järjestäjältä.

Otsikko huijaa siinäkin, etten pidä itseäni ihan täydellisenä keltanokkana kisamaailmassa. Olenhan vähintään pari vuotta ollut suht aktiivinen kilpailija ARJ:ssä ja WRJ:ssä. Kisakutsut, luokat, osallistumiset, tulokset ja monet muut käytännöt ovat tulleet jo melkoisen tutuiksi. Monet näistä seikoista seisovatkin VRL:n erinomaisessa yleisohjeessa, joten ei ihme että ovat tuttuja kun säännöt ne jo määräävät. 

© Bob Langrish

Kilpailuiden järjestäminen eli käytännössä kisakutsun tekeminen ja kisojen anominen ovat varsin hyvin dokumentoituja prosesseja. Olettaisin selviäväni niistä, vaikken olisi kilpaillut itse ikinä! Olin hieman jopa yllättynyt, sillä VRL ei ole aina varsinaisesti kunnostautunut selkeiden, yksinkertaisten ohjeistusten tekemisessä. Voi kuitenkin olla, että minun kannattaisi päivittää omat ajatukseni pois sieltä yli kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta tähän päivään, sillä tuossa mainitsemani yleisohje on oikein selkeä ja muutenkin hyvin tehty. ARJ:n ja WRJ:n sivuilla on sitten näiden lajien omia ohjeita ja infoa esimerkiksi luokista.

Se, mikä varsinaisesti huolestuttaa ja mitä en pääse etukäteen tutkimaan, on kisatulosten lähettäminen. Onko se sitten millainen homma, joutuuko kopioimaan kaikki sata osallistujaa lomakkeeseen yksitellen omin pikku kätösin, jokainen luokka erikseen, pitääkö olla sijoitusnumerot merkittynä (jolloin rakastamani ol-tagin käyttäminen ampuisi pahasti jalkaan) vai täytyykö lomaketta lähettäessä kurnuttaa kuin sammakko?

Kokeilemallahan se tietenkin selviää, joten ajattelin aloittaa varovaisesti ja järjestää vain yhdet kisat nyt ensimmäiseksi. Tietenkin, eihän aloittava kisajärjestäjä kai useampia saa anoakaan ennen kuin edelliset kisat on hoidettu kunnialla. Ja jos olisin oikein fiksu, järjestäisin jotkin ihan pienet kisat ensin: vaikka yhden saddleseat-lajin kolme luokkaa, johon saisi tuoda kukin osallistuja vain 3 hevosta. Olisi sitten mahdollisimman vähän vaivaa, jos se tulosten ilmoittaminen osoittautuukin ärsyttäväksi.

Paha vain että itselleni mieluisassa kisakutsussa pitäisi olla kaikki mahdolliset luokat ja saisi tuoda maksimimäärän hevosia! Tulisiko johonkin pieneen yksittäiseen kilpailuun edes muita osallistujia kuin minä itse? Ovatko kisaosallistujat suurien könttäkutsujen pilalle hemmottelemia? KRJ:ssä ja ERJ:ssä todennäköisesti ei, koska siellä järjestetään ainakin jonkin verran hyvin pieniä kilpailuita, vain pari luokkaa (nekin ehkä samat) ja osallistujamäärä on rajattu 50:een tai ehkä jopa vain 30:een. Mutta siellä taas ei yksittäisellä kisakutsulla ole varmasti mitään väliä, pitäisi olla vähintään 10, mutta mieluummin tietysti 30. ARJ:ssä ja muissa harvinaisemmissa lajeissa taas suositaan suuria luokkamääriä ja luokkia, mikä tietenkin on ymmärrettävää, niitä on harvemmin.

Minä mietin. Myös sitä, että mihin sen kisakutsun nyt edes lykkään, kun Blogger ei ole oikein vaihtoehto. Tai ehkä Bloggeriakin voisi kokeilla, tekisi vähemmän monimutkaisen kuin mitä VSN-kutsupohjani on. Se vaatii HTML:n käpistelyä ja sekin on uudessa Bloggerissa jotenkin hankalaksi tehty. Mutta että tiedätte sitten kun kisajärjestäjänä lukee Ionic, niin ette putoa tuolilta.

— S

Arabiristeytys-rotujen säkäkorkeudet

Vajaa vuosi sitten esittelin arabien säkäkorkeuksia, sen jälkeen kun olin vuonna 2013 tehnyt samansuuntaisen laskelman ja todennut että jotakin pitäisi tehdä niille mitoille, jos meinaa pysytellä edes jotenkin päin realistisissa lukemissa. Mitenkään sataprosenttiseen realismiin ei tietenkään päästä eikä pyritä. Pystyn elämään sen tiedon kanssa, että Ionicin arabit ovat joltisestikin reaalimaailman kavereitaan korkeampia.

Arabit ja niiden säkäkorkeudet vaikuttavat moneen muuhunkin rotuun! Meillä jalostetaan useampaakin risteytysrotua, joiden kantarotuihin lukeutuu arabi:

• Angloarabi (x)
• Ara-appaloosa (aa)
• Arabian Warmblood (AWB)
• National Show Horse (NSH)
• Pintabian (pox)

Näiden lisäksi tallista löytyy muutama quarab ja samoin arabeja käytetään satunnaisesti ratsu- ja risteytysponien sekä knabstrupien jalostuksessa. Nämä olen kuitenkin jättänyt tästä tilastosta pois, lähinnä niiden pienen määrän takia ja ponit myös siksi, että ne nyt oletusarvoisesti ovat ponikokoisia.

Tein ihan mielenkiinnosta tilaston noista 5 rodusta ja niiden säkäkorkeuksista. Yksikään roduista ei ole mitenkään suuri, mutta yhteenlaskettuna hevosia oli yhteensä 94 kappaletta. Tässä ensin diagrammi kaikista roduista sukupuolen  mukaan jaoteltuna:

Tässä on sitten koottuna säkäkorkeuden mukaan:

Kuten näkyy, hajontaa on! Sehän johtuu toki siitä, että rodut ovat hyvin erityyppisiä, vaikka kaikkien jalostuksessa arabia käytetäänkin. 

Angloarabit ja AWB:t ovat suurikokoisimpia ja se on tietenkin loogista, koska ne ovat ennen kaikkea urheiluhevosia. Lisäksi muut jalostuksessa käytettävät rodut (xx, puoliveriset) ovat myös yleisesti ottaen korkeita. Puoliveriset varsinkin, täysiverisissä on enemmän hajontaa, mutta kyllä niistäkin löytyy isokokoisia yksilöitä. Hajontaa on toki myös näissä roduissa: pienin angloarabi-tamma on 153-senttinen, suurin ori 166 cm. AWB:llä vastaavat ovat 155 cm ja 168 cm.

Näiden jalostuksessa katson aina myös vähän käytettyjen arabien säkäkorkeuksia: yritän valita suht isokokoisia arabeja jalostukseen. Aina se ei tietenkään onnistu ja joskus käytän erisukuisia, pienikokoisia arabeja ihan vain siksi, että ne tuovat uutta verta vieraaseenkin rotuun. Lisäksi pyrin pitämään näiden rotujen arabiveriprosentin suhteellisen maltillisena, alle 50 %, tosin jalostuksellisista syistä joskus teetän hevosia, joilla on enemmän arabia suvussa.

NSH on urheiluhevonen myös, muttei niinkään olympialajeissa vaan saddleseatissa. Rehellisyyden nimessä en tiedä millainen hevonen parhaiten pärjäisi siellä puolella, mutta oletan että koko ei välttämättä ole mitenkään ratkaiseva tekijä vaan pienikokoisempikin hevonen voi pärjätä (tietenkin pienikokoinen hevonen voi pärjätä olympialajeissakin jos on muuten hyvä, nämä höpinät ovat ihan puhtaita yleistyksiä). NSH:n toinen kantarotu saddlebred ei ole mitenkään isokokoinen, varsinkin jos verrataan puoliverisiin, joissa suurimmat yltävät 170 sentin ylitse. 

NSH:ssa tulee olla nykysäännön mukaan vähintään 50% arabia, jotkut meidän NSH:ista eivät ihan tähän pääse, mutta ne ovatkin jalostusyksilöitä, joita sitten taas yhdistellään arabeihin tai korkeaprosenttisiin NSH:ihin.

Ara-appaloosa ja pintabian ovat sitten taas ihan erilaisia. Jo pelkästään arabiveriprosentti on niillä aivan eri luokkaa kuin näillä muilla, tavoite on 99% tai enemmän arabia. Niiden tarkoitus on olla hyvin arabityyppisiä, mutta erikoisvärisiä hevosia. Niiden jalostuksessa tuijotan käytettävien arabien väriä enemmän kuin säkäkorkeutta (kimot ovat pahasta). Ara-appaloosan ja pintabianin ei ole tarkoitus olla urheiluhevosia samaan tapaan kuin AWB ja angloarabi, vaan ne ovat arabien kaltaisia yleishevosia: kelpaavat mihin lajiin vain, mutta harvoin jos koskaan sinne korkeimmalle tasolle olympialajeissa.

– S