tiistaina, huhtikuuta 24, 2012

VSN-tuomaroinneista

Kuten olen täälläkin mainostanut ainakin sivulauseessa, olen nykyisin uuden näyttelyjärjestö VSN:n tuomari ja olen myös järjestänyt itse muutamia näyttelyitä jo. Tuomaroituja luokkia on siis takana joitakin. Tässä olen nyt pohdiskellut ääneen vähän tuota VSN:n systeemiä, koska siinäkin on omat juonensa.

VSN:n tuomarointisysteemi poikkeaa NJ:stä ja muista perinteisistä näyttelyistä sillä, että hevoset arvostellaan yksilöinä, eri rakennekohdat pisteytetään ja paremmuusjärjestys ratkaistaan pistemäärän perusteella. Hevosia ei siis vertailla keskenään ja mietitä "tuo on parempi kuin tuo". Toisaalta tämä tekee erityyppisten hevosten arvostelemisen samassa luokassa järkeväksi, tällä metodilla on täysin mahdollista tuomaroida sekaluokat objektiivisesti ja ilman suurempaa tuskaa. Itselleni on ainakin ollut aina vaikeata panna paremmuusjärjestykseen kaksi hyvin erityyppisen rodun edustajaa, klassikkoesimerkki on täysiverirodut englantilainen täysiverinen ja arabi.

Muttei VSN:nkään metodilla saada aikaiseksi absoluuttista paremmuusjärjestystä (sellaista ei ole olemassakaan, sanottakoon se heti) ja joskus tulee miettineeksi, että kyllä olisin pannut nämä hevoset vähän toisenlaiseen paremmuusjärjestykseen. VSN-luokat ovat yleensä varsin tasaisia, käytännössä osallistujien pistemäärät vaihtelevat välillä 25-45 pistettä. Virtuaalimaailmassa on lopulta aika vähän huonorakenteisia hevosia tai omistajat näkevät itsekin niin rankat virheet, etteivät tuo sellaisia hevosia näyttelyyn, joilla on kunnon rakennekuva, mutta silti pisteet jäävät alle 25:n. Yleensä tätä heikommat pisteet saa siinä tapauksessa, että kuvasta ei voi arvostella osaa rakennekohdista. Ja täydellistä hevosta nyt tunnetusti ei ole olemassa, joten on aika utopiaa, että joku saisi 50 pistettä. Tähän menessä korkein itse antamani pistemäärä on 44 ja muiltakaan tuomareilta on näemmä harvoin irronnut yli 45 pistettä.

Kun todellinen pisteskaala on vain 20 pistettä ja hevosia on luokassa ehkä 10 kappaletta, ei suuria piste-eroja yksinkertaisesti saada aikaan. Ja käytäntö on toistaiseksi osoittanut että ainakin minun tuomaroimissa luokissa 30-40 pistettä on se väli, johon sijoittuu suurin osa hevosista, niin piste-erot ovat käytännössä minimaaliset. Usein käykin niin, että useampi kuin kaksi hevosta saa saman pistemäärän. Tällöin yksikin piste jollain hevosella suuntaan tai toiseen voisi muuttaa paremmuusjärjestystä radikaalisti.

Sain juuri kyselyn arvostelusta eräältä hevosenomistajalta, jonka hevonen oli jäänyt sijalle 10/10 30 pisteen tuloksella. Olin tuomaroinut luokan todella ankarasti (puoliverioriit edustavat minulle ratsuhevosjalostuksen huippua ja minä en anna anteeksi mitään). Minulla oli toki perustelut sille, miksi olin antanut minkäkin pistemäärän kustakin kohdasta, mutta kuten yleensäkin, pistetaulussa oli useampi kuin yksi kohta, jossa keikuin kahden pistemäärän välillä ja olisi ollut ihan perusteltua antaa myös se parempi (tällä kertaa) pistemäärä. Tällä hevosella näitä kohtia oli ainakin kolme, ehkä neljäkin ja jos kuvitellaan että olisin lopulta päättänyt pisteet sen paremman mukaan, tulos olisi ollut 30 pisteen sijaan 33 tai jopa 34 pistettä. Tällä tuloksella, siis vain todellakin kolmen tai neljän pisteen parannuksella, hevonen olisi kivunnut sijalta 10. sijalle 6. eli jo suht lähelle RCH-sijoja.

Kyseisessä esimerkkitapauksessa tämän viimeiseksi sijoittuneen edelle meni pari sellaista hevosta, joita en hevosia keskenään vertaillessa olisi missään tapauksessa sijoittanut esimerkkihevosen edelle. Niillä oli tyypissä liian paljon sanomista ja minä ainakin asetan sopusuhtaisuuden aika korkealle arvioinneissa. Näiden hevosten pisteitä kuitenkin nosti se, että vaikka toinen oli ruma ja romuluisen näköinen ja toinen epätoivoisen korkeajalkainen, ei niiden rakenteessa sitten lopulta ollut näitä asioita lukuunottamatta suurempaa vikaa. Niin että vaikka tyypeistä ja tietyistä rakennekohdista tuli heikkoja pisteitä, muut kohdat sitten olivat sen verran hyviä, että menivät tämän esimerkkihevosen edelle, joka oli tyypiltään varsin ok, sopusuhtainenkin, mutta useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa oli pientä sanomista, sen verran että pisteet laskivat. Tämä on VSN:n ongelma. Tai ei se ole ongelma, se on vain ominaisuus kun tällä tavalla arvostellaan.

Yksi ominaisuus on myös se, johon törmäsin jossain luokassa, että hevosen rotutyyppi saattaa olla aika onneton, mutta lopulta rakenteessa ei ole suurempia ongelmia, joten se saa hyvät pisteet. Se saattaa mennä siis sijoituksissa ohitse sellaisen hevosen, jolla on hyvä rotutyyppi, mutta rakenne ei ole ihan yhtä hyvä. Sitten kun jaetaan RCH:ita, en halua jakaa sitä hevoselle, jolla on huono rotutyyppi (tai jokin yksittäinen kohta vain 2 pistettä, paitsi joissain poikkeustapauksissa), mutta tämä paremman rotutyypin, mutta hieman kehnomman rakenteen hevonen saattaisi RCH:n ansaitakin, mutten voi antaa sitä sille, koska sen edelle on sijoittunut tämä parempirakenteinen, mutta rotutyypiltään kehno hevonen. Tässä kohtaa pistejärjestelmä ei ole ehkä ihan reilu, mutta pisteet on pisteet ja säännöt on säännöt. Joku häviää ja joku voittaa.

Olen aina ajatellut (joskaan en uskaltautunut aiemmin ääneen sanomaan), että tuomarihan voi antaa ihan mitä pisteitä huvittaa, olettaen tietysti että hän pystyy ne uskottavasti perustelemaan. Vaikka kyllä välillä tulee ajatelleeksi omia vanhoja tuomarointeja katsoessaan, että mitähän sitä on tullut ajatelleeksi kun tuonkin pistemäärän on antanut. Niin että jos joku kuvitteli, että tämä pistesysteemi nyt on jotenkin eksakti ja tarkka ja aina samanlainen, niin hoh hoh ja onnea.


-Gin

Ei kommentteja: