torstaina, huhtikuuta 26, 2012

Hei hei, YLA

Olen ollut YLAn tuomarina taas jonkin aikaa, siitä lähtien kun YLA palasi tauolta ja jo ennen sitä. Olen arvostellut kaikkien YLA-vuosieni aikana useampia luokkia, täysiverisiä, puoliverisiä ja lämminverisiä, D-poneja ja taisin joskus aikojen alussa tuomaroida B-ponejakin. Kaikenlaista on siis nähty. Nyt kuitenkin erosin, luullakseni lopullisesti. En halua enää YLAa.

Kuten joissain yhteyksissä on tullutkin ilmi, aikoinani kehitin YLAn idean ja pisteytyksen, joten minua voidaan kiittää tai syyttää YLAn luomisesta. Tuolloin aikoinaan YLAn tarkoitus oli siirtää painopistettä pois pelkän NJ-menestyksen haalimisesta tasapuolisemmin muihinkin asioihin. Tuolloin nimittäin "hienoimmat" hevoset olivat VIR MVA CH-hevosia, kantakirjattuja otuksia, joilla oli hienot kuvat muttei luonnetta, sukua tai kisoja. NJ-kalenteria kytättiin monta kertaa päivässä ja kiireellä raapustettiin osallistumisposteja, jotta saataisiin omat kultamussukat mukaan näyttelyihin ennen kuin luokat täyttyvät. Ja tuomarit luonnollisesti olivat ylityöllistettyjä, samoin NJ:n ylläpito, jolla oli tekemistä osallistujien keksimien porsaanreikien tukkimisessa, kisakalenterin päivittämisessä ja kaikkiin valituksiin vastaamisessa tai ainakin niiden sietämisessä.

Se kaikki alkoi siitä, että eihän tällainen pelkän näyttelymenestyksen haaliminen ole realistista. Olisi kiva jos hevosella olisi jotain muutakin sivuilla kuin kuvat ja arvonimilitaniat. Ja että hevosta oikeasti käytettäisiin johonkin muuhunkin kuin vain näyttelyihin. Niinpä YLAssa pisteytettiin hevonen kokonaisuutena: pisteitä sai rakenteesta toki, mutta myös luonnekuvauksesta, suvusta ja jälkeläisistä ja kisoista. Siitä se sitten lähti, minun ja muutaman muun suunnitelma "täydellisen hevosen" määritelmän muuttamisesta ja laajentamisesta.

Ja sehän muuttui. Nykyisin nauretaan jos hevosella ei ole kisoja, sukua tai ainakin sukuselvitystä ja luonnekuvausta, joten tavoite saavutettu ja minun pitäisi olla iloinen. No en kuitenkaan ole. Homma on mennyt ylitse, enää ei riitä maltillinen kisaaminen (vaikka se YLAssa kyllä riittäisikin) eikä järkevän pituinen luonnekuvaus. Näyttelymenestystä ja ktk-palkintoja halutaan edelleen. Nyt täytyy hevosenomistajan tehdä paljon enemmän töitä saavuttaakseen käsitteen "hyvä virtuaalihevonen". Minä puolestani olen pudottautunut siitä kelkasta jo kauan sitten.

YLA-tuomaroinnista on tullut perin tylsää. Sieltä puuttuu nykyään ne wow-elämykset, se kun huomaa johonkin hevoseen todella panostetun aikaa ja vaivaa ja jolla on vielä hieno kuvakin ja pitkä suku ja kaikki hyvin. Kaikki YLAan tuodut hevoset ovat sellaisia! Saman kaavan mukaisia: hyvä rakennekuva, luonnekuvaus jonka arvaa jo etukäteen, kisoja ja sijoituksia vähintään se 60 kappaletta, että saa täydet pisteet, sukua tai ainakin pitkänpitkä sukuselvitys ja varsat sekä päiväkirja joka on viime viikolla kirjoitetun oloinen vaikka päivämäärät on merkitty vuoden ajalle.

Toistan itseäni: se on tappavan tylsää. Hevosista saa niin laskelmoidun kuvan, niiden sivut on ikäänkuin viritetty nimenomaan sitä varten, että niillä saa YLAsta mahdollisimman hyvät pisteet. Luultavasti suunnilleen samalla kaavalla kuitenkin saa pisteitä myös jaosten laatuarvosteluista, joten kaikki on todennäköisesti tarkkaan laskelmoitu laatuarvostelumenestystä varten.

Sana "laskelmointi" onkin tässä se avainsana. Sitä tehdään (kuvitteellinen) laskin kourassa ja kuinka moni teistä pitää hauskaa taskulaskimen kanssa? Virtuaalimaailma ei ole enää hauska, kun täällä laskelmoidaan. YLA-tuomaroinnistakin katosi hauskuus kun kaikkien osallistujien sivut ovat laskelmoituja maksimaalista menestystä varten. Minä innostun heti, kun joku tekee asioita toisella tavalla, siis yleensä jättää jotain tekemättä. Suprant sai kehuja juuri siitä, että hevosilla ei ole (pitkiä) luonnekuvauksia, ei (pitkiä) kisakalentereita eikä täydellisiä rakennekuvia. YLAan niitä tietenkään ei tuoda.

YLAsta on tullut turha. Se oli aikanaan tarpeellinen, se kertoi että hevosella olisi hyvä tehdä muutakin kuin vain näyttelyttää, koska siitä sai pisteitä. Nyt hevosilla tehdään jo ihan ilman YLAa paljon kaikenlaista että ne olisivat hyviä ns. yleisen mielipiteen mukaan. Siihen ei enää tarvita YLA-menestystä porkkanaksi. Nyt puolestaan tarvittaisiin jotain, jolla saataisin harrastajien pipoja löysättyä.


-Gin

Ei kommentteja: