Mehän olemme välillä olleet napit vastakkain VRL:n nimipolitiikan kanssa, kun rekisteröitäviä hevosia on tullut bumerangina takaisin kelvottoman nimen takia. No, nykyisin VRL hyväksyy alkoholiin viittaavat nimet ja siihen meidän ongelmat ovat oikeastaan loppuneetkin. Nykyisin olen hyvin pitkälle samaa mieltä VRL:n nimisäännösten kanssa, mielestäni VRL:llä pitää olla takaportti todella mauttomien nimien karsimiseen.
Nyt ei kuitenkaan puhuta VRL:stä varsinaisesti vaan siitä, missä menee rajat sille, miten meidän tallien hevosia nimetään. Kyllä, meilläkin on tietyt rajat, vaikka joskus joku sitä onkin epäillyt. Tietyin osin ne ovat hyvin yksinkertaiset ja noudattelevat VRL:n linjoja:
– Ei suoraan huumeisiin liittyviä nimiä. Me toki emme voi tietää kaikkia huumeisiin liittyviä slangisanoja, mutta Ionin Kokaiini -nimistä hevosta meille ei tule.
– Ei rasistisia nimiä. Tässä toki myös sama asia: emme ole rasistisen terminologian asiantuntijoita, joten emme voi tietää kaikkia mahdollisia termejä ja assosiaatioita, mutta niitä vältetään mitä tiedetään.
– Ei seksiin viittaavia nimiä. Joskus saattaa jotain lipsahtaa, mutta kyseessä on sitten kyllä vahinko. Tosin voisin kyllä kuvitella meille hevosen nimeltä "Go Gay Marriage", mutta se lienee enemmän yhteiskunnallinen kannanotto.
– Ei muita halventavia nimityksiä.
– Ei kirosanoja ainakaan niillä kielillä, joita jossain määrin osaamme.
Yhteiskunnallisia ja poliittia kannanottojakin olemme yleensä pyrkineet välttämään, mutta kuten yllä mainitsin, eivät ne välttämättä olisi aina niin kovin pahasta. Ainakaan, jos pysytään kohteliaisuuden rajoissa: "Peace for Ukraine" kelpaisi, "Go to Hell, Russia" ei kelpaisi (eikä se johdu tuosta kirosanasta). Tietenkin on olemassa ihmisiä, joille esimerkiksi termi "gay marriage" on kirosana, halventava termi ja ties mitä muuta pahaa, saati sitten sen puolustaminen, mutta meitä on moneen junaan ja joku jää aina asemallekin. Ihan kaikesta nyt sentään ei voi eikä edes pidä välittää.
Ongelmia tuottavat yleensä eniten historiaan liittyvät nimet. Oli kyseessä sitten jokin historiallinen tapahtuma tai joku historian henkilö, harvoin jos koskaan ne ovat tyystin harmittomia, sellaisia josta kukaan ei tule ajatelleeksi mitään negatiivista. Tunnustan olevani jonkin sortin historia-nörtti, joten historiasta kertovia teoksia tulee luettua aika paljon ja niistä pulpahtelee aina mieleen nimi-ideoita.
Tiettyjä rajoja historiallisten nimien kanssa on: verisimmät diktaattorit eivät koskaan anna nimiään Ionicin hevosille. Hitler Ionia ei tule ja samaan sarjaan kuuluvat myös Göring, Goebbels, Mengele, Auschwitz... Joskus muinoin joku harrastaja pyysi meiltä tilausvarsaa ja ehdotti sille nimeksi Himmler Ionia. Virginia taisi olla tuolloin enemmän puikoissa ja hän yksiselitteisesti kieltäytyi, vaikka varsa ei olisi edes tullut meille. Ostaja ei ollut mikään uusnatsi, olipahan vain jossain törmännyt nimeen, muttei tiennyt sen tarkemmin nimen historiallisesta painolastista. Hyvässä yhteisymmärryksessä päädyttiin toiseen nimeen.
Natsi-Saksa ja siihen liittyvät termit ovat siis pois laskuista, ainakin niiden tunnetuimpien nimien ja termien osalta, mutta tasapuolisuuden nimissä saman pitäisi koskea myös Neuvostoliittoa. Stalin on helppo: ei käyttöön. Sama koskee myös Stalinin oikeata nimeä Džugašvili ja peitenimeä Koba.
Lenin on ongelmallinen, käytännössä hänkin oli hyvin pitkälle diktaattori eikä mikään puhdas pulmunen mitä tulee terroriin, teloituksiin ja sen sellaisiin. Meillä on tekkeori Gin Ninel eli Lenin, jos kirjoitetaan lopusta alkuun. Ninel on Neuvostoliitossa yleensä naisilla käytetty nimi, joka keksittiin käyttöön Leninin kunniaksi ja kun haluttiin luopua vanhoista nimistä. Se onkin meidän selitys: emme ole Lenin-faneja, mutta etunimi on etunimi. Onhan meillä Vladimirejakin, mutta Uljanov jätettäköön hyllylle.
– S
PS. Idean tähän postaukseen sain tässä eräänä iltana, kun kotona töitä tekevä mies esitti oudon pyynnön: minun pitäisi listata kaikki tietämäni epäsopivat, "tuhmat" suomenkielen sanat. Hän ei kysynyt niitä asiakkaalle menevää sähköpostia varten (kysyin asiaa), vaan erääseen koodiin, jossa piti syöttää suomenkielen sanoihin perustuva sana tai sanasarja, mutta se ei saanut sisältää mitään törkeyksiä. Piti siis tehdä tarkistuslista, joka ajetaan läpi, ja sana hylätään, jos se sisältää jonkin listatuista sanoista.
Siitä listasta tuli muuten aika pitkä, kun aloimme oikein miettiä ja etsiä, vaikka pysyttelimmekin linjalla "kirosanat, rasistiset ilmaukset, seksi/porno". Kirosanoja ei tietysti ole määräänsä enempää eikä rasistisia ilmauksiakaan (tai ainakaan me emme tiedä), mutta viimeisestä kategoriasta löytyi yllättävänkin paljon sanoja. Kerrankos sitä miehensä pyynnöstä pornosivuilla surffailee, niistä nimittäin löytyi paljon alan sanastoa.
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2015
sunnuntai, maaliskuuta 15, 2015
Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan
Kirjoitin aikaisemmin pitäväni hevoskauppaa ja jalostusta tärkeimpinä asioina virtuaalimaailmassa ja kuten perusteluista näkyy, ne ovat mielestäni ne asiat, jotka pitävät virtuaalimaailman elossa. Vastalauseita ei ole toistaiseksi esitetty ainakaan blogin kommenteissa.
Laatuarvostelut sen sijaan periaatteessa haittaavat näitä molempia asioita ja niinollen ne tekevät hallaa koko virtuaalimaailmalle. Tarkoitan tässä termillä "laatuarvostelu" yleisesti kaikkia tilaisuuksia, joissa hevoset pisteytetään luonnekuvauksen, suvun ja/tai sukuselvityksen, jälkeläisten, kuvien ja kisatulosten perusteella.
Jos ajatellaan hyvin karrikoidusti, laatuarvosteluiden maksimipistemäärään tähtääminen aiheuttaa ainakin seuraavia asioita:
– Hevosia ei osteta, koska ei ole aikaa kilpailla niillä tarpeeksi eikä kirjoittaa luonteita, sukuselvityksiä, pvk-merkintöjä yms.
– Hevosia ei osteta, ellei niiden vanhemmat ole jo ns. "laatuarvosteluvalmiita", koska vain tällöin ostaja voi olla varma saavansa varsalle maksimipisteet vanhempien saavutuksista.
– Hevosia ei myydä, jos ostaja ei lupaa viedä hevosta laatuarvosteluun.
– Hevosia myydään vain tutuille, ns. luotettaville ostajille. Uuden harrastajan on vaikea päästä mukaan.
– Varsoja ei teetetä, koska hevosia ei uskalleta myydä vieraalle ja itsellä ei ole aikaa hankkia monelle kasvatille laatuarvostelupalkintoja.
– Oriit eivät astu vieraita tammoja, jos varsaa ei luvata viedä laatuarvosteluun.
– Menestyneitä hevosia käytetään jalostuksessa liikaa, ei-laatuarvosteluhevosia hyljeksitään. Tämä vähentää kasvatusta ja kaventaa sukulinjoja.
– Suvun katoaminen merkitsee hevosen laatuarvosteluarvon romahdusta eikä sitä tai sen mahdollisia varsoja käytetä jalostuksessa. Tämäkin kaventaa sukulinjoja ja vähentää hevoskauppaa, koska oletusarvoisesti mikä tahansa hevonen voi kadota ellei se ole omassa omistuksessa.
– Harvinaiset rodut ja lajit kärsivät laatuarvosteluvaatimuksesta eniten, jalostus ja muu toiminta pyörii vain yleisten rotujen ja lajien ympärillä.
– Hevosten sivujen käytettävyys kärsii, kun sivuilla pitää laatuarvosteluja varten olla paljon tekstiä ja pitkiä tuloslistoja.
– Harrastajille saattaa tulla kiusaus tehdä vilppiä kilpailuissa parantaakseen hevosensa pisteitä tai päästäkseen nopeammin laatuarvosteluun. Tämän estäminen vaatii tarkkoja, tiukkoja ja joustamattomia sääntöjä eikä silti kaikkea mahdollista voida saada estettyä.
– Harrastajille saattaa tulla kiusaus tehdä kaikenlaista muutakin vilppiä, jos sillä tavoin saavutetaan parempia pisteitä laatuarvosteluissa. Tämä tietää lisää sääntöjä ja rajoituksia.
– Yleisesti ottaen harrastajat näkevät toiset harrastajat vihollisina, jotka taistelevat samoista sijoituksista, kuvista ja laatuarvostelupisteitä.
Ei kuulosta hyvältä, vai mitä? Kuten sanottu, tästä aiheutuu pahasti haittaa kaupankäynnille ja jalostukselle, kolme viimeistä kohtaa pilaavat myös ilmapiiriä. Kun virtuaalimaailman pyörät pyörivät kaupankäynnin ja jalostuksen tahdissa ja lisäksi olisi kiva jos kaikilla olisi hauskaa, eivät laatuarvostelut todellakaan ole mitään harmitonta huvia virtuaalimaailman kannalta. Joku voisi väittää laatuarvostelujen tappavan koko virtuaalimaailman.
Onneksi tuo lista on todellakin vain karrikoitu versio, en ole itse törmännyt koskaan harrastajaan, joka ajattelisi ja käyttäytyisi näin yksisilmäisesti, vaikka tähtäisikin hevostensa kanssa laatuarvosteluihin. Yleensä harrastajat joustavat monissa kohdissa ja tilanteen mukaan. Moni arvostaa ainakin hevostensa jalostuskäyttöä ja jos ostaja lupaa tämän lisäksi vielä loppuelämän kodin hevoselle, moni kasvattaja suostuu tinkimään laatuarvosteluvaatimuksistaan. Oriinomistajat harvoin kyttäävät muiden kasvattamien varsojen elämää, ainakin jos ei olle sovittu varsan kilpailuttamisesta. Ja moni kasvattaja joutuu pelkästään olosuhteiden pakosta käyttämään jalostuksessa hevosia, joilta laatuarvostelupalkinnot puuttuvat, kun niihin sukulinjoihin pitää saada vaihtelua ettei homma mene ihan sisäsiittoiseksi. Tilanne voisi siis olla huonompikin.
Mutta tilanne voisi olla myös parempi. Jo monta vuotta on satunnaisesti valiteltu yhtä ja toista: miten ilmapiiri on pilalla ja harrastajamäärät vähenevät, miten hevoset eivät mene kaupaksi ja kaupankäyntiä on muutenkin vähän, miten ennen oli paljon rennompaa ja kivempaa. Kaikesta ei tietysti voi laatuarvosteluja syyttää, mutta kyllä ne vaikuttavat omalta osaltaan.
Ikävintä asiassa on se, että laatuarvosteluvaatimus vaikuttaa myös niihin harrastajiin, jotka eivät moisiin koske pitkällä tikullakaan. Ioniciin on kieltäydytty myymästä hevosia tämän takia, toisaalta en itse edes tee ostotarjousta, jos myynti-ilmoituksessa mainitaan yhtään mitään kilpailemisesta, saati laatuarvosteluista. Meiltä ei osteta hevosia niin paljon kuin toivoisi, meidän hevosia ei käytetä jalostukseen niin paljon kuin toivoisi (vaikka ne olisivatkin suvuiltaan sopivia). Toisaalta Ionicin tilanne on vielä hyvä: talli on vanha ja tunnettu, moni luottaa siihen, että se ei katoa netistä ihan heti, joten meille voi joskus jonkun varsan "uhratakin" (toisaalta tuntuu sairaalta ajatella, että loppuelämän kodin saava ja jalostuksessa käytettävä hevonen on jotenkin "uhrattu", huonompi kuin jokin toinen, vaikka jalostuksen ja hevoskaupan eli käytännössä virtuaalimaailman päätoimintojen kannalta on tasan samanarvoinen tai ehkä jopa arvokkaampi). Toista on aloittelevilla harrastajilla, joiden voi näyttöjen puutteessa olla suorastaan vaikea ostaa hevosta, puhumattakaan siitä, että joutuu tahtomattaan tekemisiin sikakisaamisen ja laatuarvosteluiden kanssa. Kun kyseessä on aloittelija, ei hän välttämättä osaa kyseenalaistaa asioita niinkuin tällainen vanha, paksunahkainen harrastaja.
- S
Laatuarvostelut sen sijaan periaatteessa haittaavat näitä molempia asioita ja niinollen ne tekevät hallaa koko virtuaalimaailmalle. Tarkoitan tässä termillä "laatuarvostelu" yleisesti kaikkia tilaisuuksia, joissa hevoset pisteytetään luonnekuvauksen, suvun ja/tai sukuselvityksen, jälkeläisten, kuvien ja kisatulosten perusteella.
Jos ajatellaan hyvin karrikoidusti, laatuarvosteluiden maksimipistemäärään tähtääminen aiheuttaa ainakin seuraavia asioita:
– Hevosia ei osteta, koska ei ole aikaa kilpailla niillä tarpeeksi eikä kirjoittaa luonteita, sukuselvityksiä, pvk-merkintöjä yms.
– Hevosia ei osteta, ellei niiden vanhemmat ole jo ns. "laatuarvosteluvalmiita", koska vain tällöin ostaja voi olla varma saavansa varsalle maksimipisteet vanhempien saavutuksista.
– Hevosia ei myydä, jos ostaja ei lupaa viedä hevosta laatuarvosteluun.
– Hevosia myydään vain tutuille, ns. luotettaville ostajille. Uuden harrastajan on vaikea päästä mukaan.
– Varsoja ei teetetä, koska hevosia ei uskalleta myydä vieraalle ja itsellä ei ole aikaa hankkia monelle kasvatille laatuarvostelupalkintoja.
– Oriit eivät astu vieraita tammoja, jos varsaa ei luvata viedä laatuarvosteluun.
– Menestyneitä hevosia käytetään jalostuksessa liikaa, ei-laatuarvosteluhevosia hyljeksitään. Tämä vähentää kasvatusta ja kaventaa sukulinjoja.
– Suvun katoaminen merkitsee hevosen laatuarvosteluarvon romahdusta eikä sitä tai sen mahdollisia varsoja käytetä jalostuksessa. Tämäkin kaventaa sukulinjoja ja vähentää hevoskauppaa, koska oletusarvoisesti mikä tahansa hevonen voi kadota ellei se ole omassa omistuksessa.
– Harvinaiset rodut ja lajit kärsivät laatuarvosteluvaatimuksesta eniten, jalostus ja muu toiminta pyörii vain yleisten rotujen ja lajien ympärillä.
– Hevosten sivujen käytettävyys kärsii, kun sivuilla pitää laatuarvosteluja varten olla paljon tekstiä ja pitkiä tuloslistoja.
– Harrastajille saattaa tulla kiusaus tehdä vilppiä kilpailuissa parantaakseen hevosensa pisteitä tai päästäkseen nopeammin laatuarvosteluun. Tämän estäminen vaatii tarkkoja, tiukkoja ja joustamattomia sääntöjä eikä silti kaikkea mahdollista voida saada estettyä.
– Harrastajille saattaa tulla kiusaus tehdä kaikenlaista muutakin vilppiä, jos sillä tavoin saavutetaan parempia pisteitä laatuarvosteluissa. Tämä tietää lisää sääntöjä ja rajoituksia.
– Yleisesti ottaen harrastajat näkevät toiset harrastajat vihollisina, jotka taistelevat samoista sijoituksista, kuvista ja laatuarvostelupisteitä.
Ei kuulosta hyvältä, vai mitä? Kuten sanottu, tästä aiheutuu pahasti haittaa kaupankäynnille ja jalostukselle, kolme viimeistä kohtaa pilaavat myös ilmapiiriä. Kun virtuaalimaailman pyörät pyörivät kaupankäynnin ja jalostuksen tahdissa ja lisäksi olisi kiva jos kaikilla olisi hauskaa, eivät laatuarvostelut todellakaan ole mitään harmitonta huvia virtuaalimaailman kannalta. Joku voisi väittää laatuarvostelujen tappavan koko virtuaalimaailman.
Onneksi tuo lista on todellakin vain karrikoitu versio, en ole itse törmännyt koskaan harrastajaan, joka ajattelisi ja käyttäytyisi näin yksisilmäisesti, vaikka tähtäisikin hevostensa kanssa laatuarvosteluihin. Yleensä harrastajat joustavat monissa kohdissa ja tilanteen mukaan. Moni arvostaa ainakin hevostensa jalostuskäyttöä ja jos ostaja lupaa tämän lisäksi vielä loppuelämän kodin hevoselle, moni kasvattaja suostuu tinkimään laatuarvosteluvaatimuksistaan. Oriinomistajat harvoin kyttäävät muiden kasvattamien varsojen elämää, ainakin jos ei olle sovittu varsan kilpailuttamisesta. Ja moni kasvattaja joutuu pelkästään olosuhteiden pakosta käyttämään jalostuksessa hevosia, joilta laatuarvostelupalkinnot puuttuvat, kun niihin sukulinjoihin pitää saada vaihtelua ettei homma mene ihan sisäsiittoiseksi. Tilanne voisi siis olla huonompikin.
Mutta tilanne voisi olla myös parempi. Jo monta vuotta on satunnaisesti valiteltu yhtä ja toista: miten ilmapiiri on pilalla ja harrastajamäärät vähenevät, miten hevoset eivät mene kaupaksi ja kaupankäyntiä on muutenkin vähän, miten ennen oli paljon rennompaa ja kivempaa. Kaikesta ei tietysti voi laatuarvosteluja syyttää, mutta kyllä ne vaikuttavat omalta osaltaan.
Ikävintä asiassa on se, että laatuarvosteluvaatimus vaikuttaa myös niihin harrastajiin, jotka eivät moisiin koske pitkällä tikullakaan. Ioniciin on kieltäydytty myymästä hevosia tämän takia, toisaalta en itse edes tee ostotarjousta, jos myynti-ilmoituksessa mainitaan yhtään mitään kilpailemisesta, saati laatuarvosteluista. Meiltä ei osteta hevosia niin paljon kuin toivoisi, meidän hevosia ei käytetä jalostukseen niin paljon kuin toivoisi (vaikka ne olisivatkin suvuiltaan sopivia). Toisaalta Ionicin tilanne on vielä hyvä: talli on vanha ja tunnettu, moni luottaa siihen, että se ei katoa netistä ihan heti, joten meille voi joskus jonkun varsan "uhratakin" (toisaalta tuntuu sairaalta ajatella, että loppuelämän kodin saava ja jalostuksessa käytettävä hevonen on jotenkin "uhrattu", huonompi kuin jokin toinen, vaikka jalostuksen ja hevoskaupan eli käytännössä virtuaalimaailman päätoimintojen kannalta on tasan samanarvoinen tai ehkä jopa arvokkaampi). Toista on aloittelevilla harrastajilla, joiden voi näyttöjen puutteessa olla suorastaan vaikea ostaa hevosta, puhumattakaan siitä, että joutuu tahtomattaan tekemisiin sikakisaamisen ja laatuarvosteluiden kanssa. Kun kyseessä on aloittelija, ei hän välttämättä osaa kyseenalaistaa asioita niinkuin tällainen vanha, paksunahkainen harrastaja.
- S
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2015
Hevosten sukupuolileima
Tämä on vähän jatkoa noille VSN-tuomarointiajatuksilleni, ajattelin vähän selvitellä termiä sukupuolileima, tunnetaan myös nimellä sukupuolityyppi. Sehän on yksi kohta VSN:n arvostelussa ja pitää kaikilta hevosilta arvostella. Puhun tässä nyt pääsääntöisesti tammoista ja oreista, ruunia kun tulee virtuaalimaailmassa niin harvoin vastaan.
Miksi sukupuolileima on tärkeä?
Totta puhuakseni: en varsinaisesti tiedä! No, monien rotujen rotumääritelmässä mainitaan, että sukupuolityyppien tulee olla selkeät molemmilla sukupuolilla ja ihanteellisen hevosen tulee täyttää rotumääritelmä mahdollisimman hyvin. Tietenkin sukupuolileiman taustalla ovat hormonit, jotka aiheuttavat niitä orimaisia ja tammamaisia piirteitä hevosille. Oriin tammamaisuus tai tamman orimaisuus voi ehkä olla merkki siitä, että hormoneissa on jotain vinksallaan ja se taas voi vaikuttaa käyttäytymiseen ja lisääntymiskykyyn, ja sitten jos hormonituotannossa on jotain vialla, se voi taas olla perinnöllistä. Nämä nyt vain ovat arvailuja, en minä ole tähän aiheeseen perehtynyt.
Miten määritellään orileima ja tammaleima?
Hevosen rakenne ja ihanne riippuvat tietenkin aina rodusta, eivät niinkään sukupuolesta, joten yleismaailmallisten ohjeiden antaminen sukupuolileimojen arvosteluun on vaikeata.
Ehkä tärkein seikka onkin hevosen "ilme": onko se selkeästi maskuliininen vai feminiininen? Vai kenties neutraali, joka ei ole kovin hyvä piirre oreilla, tammoilla se taas menee. Toiset kuvaavat orien ilmettä rohkeaksi, tammojen lempeämmäksi. Nämä kuitenkin ovat koko lailla henkimaailman asioita ja missä yksi näkee yhtä, voi toinen nähdä jotain vähän muuta. Ja valokuva ei todellakaan ole se paras kohde arvostella näitä, mutta näillä meidän nyt vain on mentävä täällä virtuaalimaailmassa.
Jos aletaan rakennepiirteitä hakea, niin yleisesti ottaen oreilla on lihaksikkaampi kaula kuin tammoilla, puhutaankin orikaulasta. Muutamien rotujen rotumääritelmässä ihan erikseen sanotaan, että aikuisilla tai vanhoilla oreilla sallitaan voimakas kaula. Oriit ovat muutenkin lihaksikkaampia ja myös isokokoisempia kuin tammat. Jostain olen lukenut myös väitteen että oreilla olisi voimakkaammat ja selkeämmät leukaperät kuin tammoilla. Tammoilla on usein hieman pidempi runko kuin oreilla ja ainakin joillain roduilla myös hieman suuremmat korvat.
Sukupuolileima eri roduilla
Listaan tässä muutamia yleisiä rotuja ja niiden tyypillisiä piirteitä.
Puoliveriset – Näiltä yleensä edellytetään hyvää sukupuolileimaa ja oriiden ja tammojen eron pitäisi olla hyvin selkeä.
Arabi – Sukupuolileimasta ei SAHYn eikä AHAn rotumääritelmät sano mitään. Tammat ovat usein varsin feminiinisiä, oriit välttämättä eivät aina ole mitään maskuliinisuuden perikuvia, osin tämä johtuu tietysti siroudesta ja jaloudesta.
Englantilainen täysiverinen – Tälle rodulle on ylipäänsä vaikeata löytää rotumääritelmää, johtuen siitä että jalostus tähtää nopeuteen ja toisaalta sprintterit ja stayerit ovat hieman erityyppisiä. Sukupuolileimalla ei ole väliä tällä rodulla. Oma näppituntumani on se, että oriit ovat aika usein suht maskuliinisia, tammat aika neutraaleja.
Welshit – Rotumääritelmät Suomessa tai rodun kotimaassa eivät mainitse mitään sukupuolileimasta. Sektioiden A, C, ja D rotumääritelmissä sanotaan, että aikuisilla oreilla sallitaan voimakas kaula, B-sektion orien kaulan tulee olla elegantimpi, ratsulle soveltuva. Usein welsheillä sukupuolileimat ovat hyvin selkeät, oriit ovat maskuliinisia vaikka rotutyypillisesti "nättejä". Ja näiltä löytyy sitä kaulaa kyllä usein.
Connemara ja newforest – Rotumääritelmissä ei ole mainintaa sukupuolileimoista, mutta yleensä ne ovat suhteellisen selkeät. Connemaraoreilla on toisinaan melko massiivinen kaula, mutta se ei ole ilmeisesti tavoiteltu ominaisuus, ainakaan rotumääritelmä ei mainitse asiasta mitään.
Russi – Rotumääritelmässä ei sukupuolileimasta sanota mitään, mutta myös tällä on erikseen huomautettu, että vanhoilla oreilla sallitaan voimakas kaula. Oriit eivät aina ole minusta mitään maskuliinisuuden huippuja, toki niitäkin löytyy, mutta tammat ovat usein hyvin feminiinisiä.
Ahaltek – Rotukuvauksista ei löytynyt mainintaa sukupuolileimasta. Mielestäni iso osa ahaltekeistä on aika neutraaleja, ainakin osin se johtuu rotutyypistä. Jotkut yksilöt ovat kyllä hyvin maskuliinisia tai feminiinisiä. Oma näppituntuma on se, että erityisesti tammoista löytyy toisinaan jopa hivenen maskuliinisia hevosia.
Saddlebred – Rotumääritelmää en nyt jaksanut tähän hätään kaivaa, mutta mielestäni selkeän maskuliininen saddlebred-ori on aika harvinainen ilmestys. Tosin niin on kyllä selkeän feminiininen tammakin. Eli vähän neutraali rotu tässä suhteessa.
Morgan – Rotumääritelmää en tällekään kaivanut, mutta usein hyvin selvät sukupuolileimat.
Barokkirodut – Mielestäni usein aika selkeät sukupuolileimat. Oreilla on usein melkoisen tuhti kaula.
Sukupuolileima käytännössä
Tai ainakin miten minä sen näen... Tässä on kuvia oreista ja tammoista, ja arviot siitä, millaisena minä niiden sukupuolileimaa pidän.
Emperatriz Ion ja Naomi Ion: kaksi mielestäni selkeän feminiinistä andalusiatammaa.
Jurist Ion x: tässä on minun mielestäni orimainen, rohkea ilme hevosella. Tätä olisi vaikea luulla tammaksi.
Fiddat Kenya ox: kuvassa on tietämäni mukaan ori, mutta minusta tuon kuvan voisi laittaa kohtuullisen hyvällä omallatunnolla myös tammalle.
Syanid Qui-Gon ox: tässä on sitten minun mielestäni suhteellisen orimainen arabi.
Cosmetik Iantha ox: hyvin feminiininen ilme.
Doryn Kharima ox: myös tässä kovin feminiininen arabitamma.
Galaks Qaramia ox: yksi niistä monista vaikeista arabikuvista, jotka voisi minusta laittaa sekä oriille että tammalle. Tässä nyt tammalla. En tiedä mikä hevonen kuvassa on, onko oikeasti ori vai tamma.
Ghrian Fuar Ion: connemara-tamma ja mielestäni tosi selkeä tamma.
Callahan Ion xx: tätä ei voi tammaksi luulla edes hyvällä tahdolla.
Donnchad Ion: myös exmoor-oreilta löytyy orikaula toisinaan. En tiedä miten sallittua se on, mutta luulisin että se käy.
Siggtrygg Ion: frederiksborg-ori, kuvassa on ymmärtääkseni ori, en tosin tiedä minkäikäinen, mutta sukupuolileimaltaan on aika neutraali. Minusta olisi ihan uskottava ruunana.
Saga Vollager: hyvin selkeä frederiksborg-tamma.
Aaron B: kuvassa on oikeasti russiori, en tosin tiedä minkäikäisenä. Voimakkaasta vanhemman oriin kaulasta ei ole tietoakaan, enkä muutenkaan pitäisi tuota mitenkään erityisen maskuliinisena, mutta ilmeessä on jotain sellaista, ettei se nyt ihan tammastakaan menisi. Tai ainakin minusta, eriäviä mielipiteitä saa esittää.
Clive Ion: kalliovuortenhevos-ori ja jos nyt muistan oikein, kuvassa on oikeasti ori, mutta tammalta tuo näyttää, jos ei mahan alle vilkaise.
Coppersnake Ion: tässä sitten puolestaan on hyvinkin maskuliininen kalliovuortenhevonen.
Aida Csilla Ion: pitää vielä tarkistaa arkistoista, mutta jos oikein muistan, kuvassa on tamma. Joka näyttää ruunalta. Ei ole mielestäni pätkän vertaa feminiininen, jos nyt ei suoraan maskuliininenkaan.
Valeriana Ion: mielestäni hyvinkin feminiininen pv-tamma.
Higgs Boson Ion: saddlebred-ori pitäisi olla, muttei ole juuri lainkaan maskuliininen.
Too Strange Ion: tässä sitten on taas orimainen saddler.
Black Wolf Ion: FWB-ori, jota ei voisi luulla tammaksi, minusta tuo ilme on niin selkeästi oriille tyypillinen.
Star Of Sierra Leone: muutenkin vähän vaatimattoman näköinen hevonen ja se kyllä vaikuttaa orileimaan huonontavasti. Minusta olisi uskottava ruunana, jos nyt ei ihan tammana sentään.
Ixia Ion: kuvassa on oikeasti ori tai ruuna, epäilen jälkimmäistä. Ei ole kovinkaan hyvä kuva siis tammalle, en muista miksi tätä piti nyt tammalla käyttää, ehkä värin takia.
Gwalch Cantref: kuvassa varmaankin on ruuna, tai sitten nuori, joskin hyvin kehittynyt ori, mutta orileima on kohtuullisen puutteellinen.
Llygedyn Alcam Drem: tästä voisi sanoa ihan saman kuin ylläolevastakin.
Tylwyth Teg Coedwig Ion: tässä hyvin selvä cob-tamma.
Arian Diemwnt Ion: tässä on nyt se, mitä puhuin yllä welshien kohdalla. Hyvin kaunis, "nätti", mutta silti selkeän orimainen.
Hugan Goch Fach Ion: ja tässä sitten niin selkeä tamma kuin olla saattaa.
Pavel Giw: ahaltek-ori, kuvassa on ori (voi tosin olla nuori), mielestäni ihan riittävän orimainen ahaltekiksi.
Gin Groznyj: riittävän maskuliininen tämäkin on ahaltekiksi.
Gin Grigol: on niillä tekkeoreillakin välillä kaulaa.
Gin Daljokij: selkeän orimainen ahaltek.
Gin Alanija: tässä on selkeä tekketamma. Ei se ehkä mikään feminiinisyyden huippu ole, mutta selkeästi kuitenkin tamma.
Gin Barrikada: hyvin tyypillisen näköinen, feminiininen tekketamma.
Gin Bolgarka: tässä on sitten taas varsin neutraali tekketamma.
Gin Finalistika: tässä myös neutraali tekketamma, saattaa tosin olla kuvassa aika nuori.
Gin Haydee: kun niistä korvista oli puhe, niin tässä on yksi suhteellisen isokorvainen tekketamma. Tietenkin tässä kokoa korostaa vielä se, että harja on ajeltu pois. Mutta nämä ovat siis ihan tyypilliset korvat ahaltek-tammalle, oreilla ei ehkä ihan näin isoja korvia näe.
– S
Miksi sukupuolileima on tärkeä?
Totta puhuakseni: en varsinaisesti tiedä! No, monien rotujen rotumääritelmässä mainitaan, että sukupuolityyppien tulee olla selkeät molemmilla sukupuolilla ja ihanteellisen hevosen tulee täyttää rotumääritelmä mahdollisimman hyvin. Tietenkin sukupuolileiman taustalla ovat hormonit, jotka aiheuttavat niitä orimaisia ja tammamaisia piirteitä hevosille. Oriin tammamaisuus tai tamman orimaisuus voi ehkä olla merkki siitä, että hormoneissa on jotain vinksallaan ja se taas voi vaikuttaa käyttäytymiseen ja lisääntymiskykyyn, ja sitten jos hormonituotannossa on jotain vialla, se voi taas olla perinnöllistä. Nämä nyt vain ovat arvailuja, en minä ole tähän aiheeseen perehtynyt.
Miten määritellään orileima ja tammaleima?
Hevosen rakenne ja ihanne riippuvat tietenkin aina rodusta, eivät niinkään sukupuolesta, joten yleismaailmallisten ohjeiden antaminen sukupuolileimojen arvosteluun on vaikeata.
Ehkä tärkein seikka onkin hevosen "ilme": onko se selkeästi maskuliininen vai feminiininen? Vai kenties neutraali, joka ei ole kovin hyvä piirre oreilla, tammoilla se taas menee. Toiset kuvaavat orien ilmettä rohkeaksi, tammojen lempeämmäksi. Nämä kuitenkin ovat koko lailla henkimaailman asioita ja missä yksi näkee yhtä, voi toinen nähdä jotain vähän muuta. Ja valokuva ei todellakaan ole se paras kohde arvostella näitä, mutta näillä meidän nyt vain on mentävä täällä virtuaalimaailmassa.
Jos aletaan rakennepiirteitä hakea, niin yleisesti ottaen oreilla on lihaksikkaampi kaula kuin tammoilla, puhutaankin orikaulasta. Muutamien rotujen rotumääritelmässä ihan erikseen sanotaan, että aikuisilla tai vanhoilla oreilla sallitaan voimakas kaula. Oriit ovat muutenkin lihaksikkaampia ja myös isokokoisempia kuin tammat. Jostain olen lukenut myös väitteen että oreilla olisi voimakkaammat ja selkeämmät leukaperät kuin tammoilla. Tammoilla on usein hieman pidempi runko kuin oreilla ja ainakin joillain roduilla myös hieman suuremmat korvat.
Sukupuolileima eri roduilla
Listaan tässä muutamia yleisiä rotuja ja niiden tyypillisiä piirteitä.
Puoliveriset – Näiltä yleensä edellytetään hyvää sukupuolileimaa ja oriiden ja tammojen eron pitäisi olla hyvin selkeä.
Arabi – Sukupuolileimasta ei SAHYn eikä AHAn rotumääritelmät sano mitään. Tammat ovat usein varsin feminiinisiä, oriit välttämättä eivät aina ole mitään maskuliinisuuden perikuvia, osin tämä johtuu tietysti siroudesta ja jaloudesta.
Englantilainen täysiverinen – Tälle rodulle on ylipäänsä vaikeata löytää rotumääritelmää, johtuen siitä että jalostus tähtää nopeuteen ja toisaalta sprintterit ja stayerit ovat hieman erityyppisiä. Sukupuolileimalla ei ole väliä tällä rodulla. Oma näppituntumani on se, että oriit ovat aika usein suht maskuliinisia, tammat aika neutraaleja.
Welshit – Rotumääritelmät Suomessa tai rodun kotimaassa eivät mainitse mitään sukupuolileimasta. Sektioiden A, C, ja D rotumääritelmissä sanotaan, että aikuisilla oreilla sallitaan voimakas kaula, B-sektion orien kaulan tulee olla elegantimpi, ratsulle soveltuva. Usein welsheillä sukupuolileimat ovat hyvin selkeät, oriit ovat maskuliinisia vaikka rotutyypillisesti "nättejä". Ja näiltä löytyy sitä kaulaa kyllä usein.
Connemara ja newforest – Rotumääritelmissä ei ole mainintaa sukupuolileimoista, mutta yleensä ne ovat suhteellisen selkeät. Connemaraoreilla on toisinaan melko massiivinen kaula, mutta se ei ole ilmeisesti tavoiteltu ominaisuus, ainakaan rotumääritelmä ei mainitse asiasta mitään.
Russi – Rotumääritelmässä ei sukupuolileimasta sanota mitään, mutta myös tällä on erikseen huomautettu, että vanhoilla oreilla sallitaan voimakas kaula. Oriit eivät aina ole minusta mitään maskuliinisuuden huippuja, toki niitäkin löytyy, mutta tammat ovat usein hyvin feminiinisiä.
Ahaltek – Rotukuvauksista ei löytynyt mainintaa sukupuolileimasta. Mielestäni iso osa ahaltekeistä on aika neutraaleja, ainakin osin se johtuu rotutyypistä. Jotkut yksilöt ovat kyllä hyvin maskuliinisia tai feminiinisiä. Oma näppituntuma on se, että erityisesti tammoista löytyy toisinaan jopa hivenen maskuliinisia hevosia.
Saddlebred – Rotumääritelmää en nyt jaksanut tähän hätään kaivaa, mutta mielestäni selkeän maskuliininen saddlebred-ori on aika harvinainen ilmestys. Tosin niin on kyllä selkeän feminiininen tammakin. Eli vähän neutraali rotu tässä suhteessa.
Morgan – Rotumääritelmää en tällekään kaivanut, mutta usein hyvin selvät sukupuolileimat.
Barokkirodut – Mielestäni usein aika selkeät sukupuolileimat. Oreilla on usein melkoisen tuhti kaula.
Sukupuolileima käytännössä
Tai ainakin miten minä sen näen... Tässä on kuvia oreista ja tammoista, ja arviot siitä, millaisena minä niiden sukupuolileimaa pidän.
Emperatriz Ion ja Naomi Ion: kaksi mielestäni selkeän feminiinistä andalusiatammaa.
Jurist Ion x: tässä on minun mielestäni orimainen, rohkea ilme hevosella. Tätä olisi vaikea luulla tammaksi.
Fiddat Kenya ox: kuvassa on tietämäni mukaan ori, mutta minusta tuon kuvan voisi laittaa kohtuullisen hyvällä omallatunnolla myös tammalle.
Syanid Qui-Gon ox: tässä on sitten minun mielestäni suhteellisen orimainen arabi.
Cosmetik Iantha ox: hyvin feminiininen ilme.
Doryn Kharima ox: myös tässä kovin feminiininen arabitamma.
Galaks Qaramia ox: yksi niistä monista vaikeista arabikuvista, jotka voisi minusta laittaa sekä oriille että tammalle. Tässä nyt tammalla. En tiedä mikä hevonen kuvassa on, onko oikeasti ori vai tamma.
Ghrian Fuar Ion: connemara-tamma ja mielestäni tosi selkeä tamma.
Callahan Ion xx: tätä ei voi tammaksi luulla edes hyvällä tahdolla.
Donnchad Ion: myös exmoor-oreilta löytyy orikaula toisinaan. En tiedä miten sallittua se on, mutta luulisin että se käy.
Siggtrygg Ion: frederiksborg-ori, kuvassa on ymmärtääkseni ori, en tosin tiedä minkäikäinen, mutta sukupuolileimaltaan on aika neutraali. Minusta olisi ihan uskottava ruunana.
Saga Vollager: hyvin selkeä frederiksborg-tamma.
Aaron B: kuvassa on oikeasti russiori, en tosin tiedä minkäikäisenä. Voimakkaasta vanhemman oriin kaulasta ei ole tietoakaan, enkä muutenkaan pitäisi tuota mitenkään erityisen maskuliinisena, mutta ilmeessä on jotain sellaista, ettei se nyt ihan tammastakaan menisi. Tai ainakin minusta, eriäviä mielipiteitä saa esittää.
Clive Ion: kalliovuortenhevos-ori ja jos nyt muistan oikein, kuvassa on oikeasti ori, mutta tammalta tuo näyttää, jos ei mahan alle vilkaise.
Coppersnake Ion: tässä sitten puolestaan on hyvinkin maskuliininen kalliovuortenhevonen.
Aida Csilla Ion: pitää vielä tarkistaa arkistoista, mutta jos oikein muistan, kuvassa on tamma. Joka näyttää ruunalta. Ei ole mielestäni pätkän vertaa feminiininen, jos nyt ei suoraan maskuliininenkaan.
Valeriana Ion: mielestäni hyvinkin feminiininen pv-tamma.
Higgs Boson Ion: saddlebred-ori pitäisi olla, muttei ole juuri lainkaan maskuliininen.
Too Strange Ion: tässä sitten on taas orimainen saddler.
Black Wolf Ion: FWB-ori, jota ei voisi luulla tammaksi, minusta tuo ilme on niin selkeästi oriille tyypillinen.
Star Of Sierra Leone: muutenkin vähän vaatimattoman näköinen hevonen ja se kyllä vaikuttaa orileimaan huonontavasti. Minusta olisi uskottava ruunana, jos nyt ei ihan tammana sentään.
Ixia Ion: kuvassa on oikeasti ori tai ruuna, epäilen jälkimmäistä. Ei ole kovinkaan hyvä kuva siis tammalle, en muista miksi tätä piti nyt tammalla käyttää, ehkä värin takia.
Gwalch Cantref: kuvassa varmaankin on ruuna, tai sitten nuori, joskin hyvin kehittynyt ori, mutta orileima on kohtuullisen puutteellinen.
Llygedyn Alcam Drem: tästä voisi sanoa ihan saman kuin ylläolevastakin.
Tylwyth Teg Coedwig Ion: tässä hyvin selvä cob-tamma.
Arian Diemwnt Ion: tässä on nyt se, mitä puhuin yllä welshien kohdalla. Hyvin kaunis, "nätti", mutta silti selkeän orimainen.
Hugan Goch Fach Ion: ja tässä sitten niin selkeä tamma kuin olla saattaa.
Pavel Giw: ahaltek-ori, kuvassa on ori (voi tosin olla nuori), mielestäni ihan riittävän orimainen ahaltekiksi.
Gin Groznyj: riittävän maskuliininen tämäkin on ahaltekiksi.
Gin Grigol: on niillä tekkeoreillakin välillä kaulaa.
Gin Daljokij: selkeän orimainen ahaltek.
Gin Alanija: tässä on selkeä tekketamma. Ei se ehkä mikään feminiinisyyden huippu ole, mutta selkeästi kuitenkin tamma.
Gin Barrikada: hyvin tyypillisen näköinen, feminiininen tekketamma.
Gin Bolgarka: tässä on sitten taas varsin neutraali tekketamma.
Gin Finalistika: tässä myös neutraali tekketamma, saattaa tosin olla kuvassa aika nuori.
Gin Haydee: kun niistä korvista oli puhe, niin tässä on yksi suhteellisen isokorvainen tekketamma. Tietenkin tässä kokoa korostaa vielä se, että harja on ajeltu pois. Mutta nämä ovat siis ihan tyypilliset korvat ahaltek-tammalle, oreilla ei ehkä ihan näin isoja korvia näe.
– S
sunnuntai, maaliskuuta 08, 2015
Ionicin hevosmäärästä
Sanottakoon nyt ensimmäiseksi, että Ionicin hevosmäärää ei voi koskaan laskea ihan tarkasti. Aina on kasvattilistalla varsoja, joilla ei ole vielä sivuja, aina on joku myyty muualle ja odotellaan sivujen osoitetta, että voidaan poistaa omilta listoilta, aina pitäisi joku lopettaa ja joku toinen ostaa. Lähinnä nämä hevosmäärälaskelmat kertovatkin sen, miten monta hevosta on listoilla tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Ja GA:n tai Pinkin hevosiahan ei lasketa, en halua tietää koko kauheata totuutta...
Ionicin edelliset laskelmat ovat suunnilleen vuoden takaa, alkukesästä 2014. Tuolloin hevosia oli 1789. Helmikuussa tein uuden laskennan ja hevosia oli tuolloin 1853. Ihan kiitettävä määrä, mutta lisäys vaikuttaa aika pieneltä siihen nähden että tuossa aikavälissä olen ehtinyt tehdä muutamalle sadalle kasvatillekin omat sivut ja lisäksi olen ostellut hevosia. Toki niitä on myyty pois ja lopetettukin.
Suurin yksittäinen syy hevosmäärän pieneen kasvuun ovat arabianhevoset. Niitä oli vielä viime kesänä 500, nyt enää noin 350. Pohdiskelinhan arabien tilannetta tammikuisessa blogipostauksessa ja totesin, että niitä alkaa olla jo aika paljon liikaa. Niinpä tuon postauksen innoittamana tein joukkomurhan: yhdellä kertaa lähti reilut puolitoista sataa arabia vihreämmille virtuaalilaitumille, toisin sanoen kaikki, joilla oli yksikin varsa, sukupuolesta viis. Aiemminhan meillä on ollut käytäntönä, että oriista pitää jäädä orivarsa ja tammasta tammavarsa ja mieluummin useampikin sekä tietysti sitä toistakin sukupuolta. Ei siis ihme, että hevosmäärä on paisunut näissä isoissa kasvatusroduissa.
Samanlaista karsintaa voisi ja ehkä pitäisikin tehdä muiden isojen kasvatusrotujen kohdalla, nimittäin niiden hevosmäärät olivat nousussa:
Kalliovuortenhevonen 122 → 137
Knabstrup 173 → 186
Terskinhevonen 167 → 178
Puoliverisistä en ole laskenut kokonaismäärää, mutta jo pelkkä perstuntuma kertoo, että kyllä niitäkin löytyy. Nyt alkuvuodesta FWB:itä yksinään oli 62 hevosta, trakehnereita 25 ja sitten pienempiä rotuja siihen päälle aika paljon vielä.
RBSH on myös nousemassa isoksi roduksi, viimeisimmässä laskennassa niitä oli 78 hevosta. Ja mikäs on jalostaessa, kun tallista löytyy paljon lähes kaikkia kantarotuja.
Isohkoina rotuina voidaan pitää myös venäjänratsuhevosta (56 hevosta), tennesseenwalkeria (76 hevosta), englantilaista täysiveristä (49 hevosta), frederiksborgeja (56 hevosta), ja welshejä (kaikkia sektioita yhteensä 45 ponia).
Saddlebredejäkin on 34, paso finoja 39, ja ukrainanratsuhevosia 29 kappaletta.
– S
Ionicin edelliset laskelmat ovat suunnilleen vuoden takaa, alkukesästä 2014. Tuolloin hevosia oli 1789. Helmikuussa tein uuden laskennan ja hevosia oli tuolloin 1853. Ihan kiitettävä määrä, mutta lisäys vaikuttaa aika pieneltä siihen nähden että tuossa aikavälissä olen ehtinyt tehdä muutamalle sadalle kasvatillekin omat sivut ja lisäksi olen ostellut hevosia. Toki niitä on myyty pois ja lopetettukin.
Suurin yksittäinen syy hevosmäärän pieneen kasvuun ovat arabianhevoset. Niitä oli vielä viime kesänä 500, nyt enää noin 350. Pohdiskelinhan arabien tilannetta tammikuisessa blogipostauksessa ja totesin, että niitä alkaa olla jo aika paljon liikaa. Niinpä tuon postauksen innoittamana tein joukkomurhan: yhdellä kertaa lähti reilut puolitoista sataa arabia vihreämmille virtuaalilaitumille, toisin sanoen kaikki, joilla oli yksikin varsa, sukupuolesta viis. Aiemminhan meillä on ollut käytäntönä, että oriista pitää jäädä orivarsa ja tammasta tammavarsa ja mieluummin useampikin sekä tietysti sitä toistakin sukupuolta. Ei siis ihme, että hevosmäärä on paisunut näissä isoissa kasvatusroduissa.
Samanlaista karsintaa voisi ja ehkä pitäisikin tehdä muiden isojen kasvatusrotujen kohdalla, nimittäin niiden hevosmäärät olivat nousussa:
Kalliovuortenhevonen 122 → 137
Knabstrup 173 → 186
Terskinhevonen 167 → 178
Puoliverisistä en ole laskenut kokonaismäärää, mutta jo pelkkä perstuntuma kertoo, että kyllä niitäkin löytyy. Nyt alkuvuodesta FWB:itä yksinään oli 62 hevosta, trakehnereita 25 ja sitten pienempiä rotuja siihen päälle aika paljon vielä.
RBSH on myös nousemassa isoksi roduksi, viimeisimmässä laskennassa niitä oli 78 hevosta. Ja mikäs on jalostaessa, kun tallista löytyy paljon lähes kaikkia kantarotuja.
Isohkoina rotuina voidaan pitää myös venäjänratsuhevosta (56 hevosta), tennesseenwalkeria (76 hevosta), englantilaista täysiveristä (49 hevosta), frederiksborgeja (56 hevosta), ja welshejä (kaikkia sektioita yhteensä 45 ponia).
Saddlebredejäkin on 34, paso finoja 39, ja ukrainanratsuhevosia 29 kappaletta.
– S
keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015
VSN-tuomarin kootut valitukset
Virginia on rakennearvostelusta kirjoittanut tänne blogiinkin jonkin verran ja muistanut vissiin useammin kuin kerran mainita sen, että rakennearvostelu on kaikkea muuta kuin eksaktia tiedettä, jossa on vain yksi ainoa oikea vastaus. Minun rakennetuomarin urani ei ole kestänyt vielä läheskään niin kauan kuin Virginian, mutta olen kyllä tormännyt tuohon seikkaan tuskallisesti. Minusta olisi kiva, jos voisin aina tuomaroida tismalleen samalla tavalla, mutta kun on myönnettävä, ettei siihen ihan kykene, vaikka miten yrittäisi.
VSN:n kanssa ongelmana on vielä se pisteytys. Pisteytys tekee luokan paremmuusjärjestykseen panemisesta helppoa ja yksinkertaista. Minä luulen etten osaisi muulla tavoin luokkia arvostellakaan, vaikka välillä tuleekin sellaisia tuloksia, että myöhemmin listaa katsoessa tulee ajatelleeksi, että en minä kyllä tuota rankkaisi paremmaksi kuin tuota toista... Näiden kanssa vain täytyy elää, koska absoluuttista paremmuusjärjestystä ei ole olemassa.
Haastavan VSN:n metodista tekee eri rakennekohtien pisteytys. Yleensä on hieman vaikeata päättää, onko jokin rakennekohta nyt 3,5 pisteen arvoinen (jotain kohtalaisen ja hyvän välimaastosta) vai pitäisikö siitä sittenkin antaa 4 pistettä (hyvä). Vai ehkä kuitenkin pelkkä kolmonen, onhan tuo runko nyt aika pitkänlainen. Miten paha vika se on? Rotumääritelmä ei sano siitä varsinaisesti mitään, joten onko vaiko eikö. Ja sitten tuo edellinen sai kuitenkin neljä pistettä rungosta, eikä sekään mikään hirveän lyhyt ollut. Mutta tuolle toiselle annoin kuitenkin vain kolmosen, mutta runko oli kyllä aika kevyt muutenkin ja minusta tällä rodulla nyt pitäisi olla sitä syvyyttä edes jonkin verran. Vaikkei rotumääritelmä kyllä siitäkään sano hirveästi mitään. Ja nämä kaikki luokan hevoset saivat saman 3,5 pistettä etuosasta, kun kaikilla oli ihan kivat lavat, mutta säkää ei kyllä ollut ainoallakaan. Vaikka rotumääritelmän mukaan pitäisi olla.
Lisähaasteensa tähän tuo se, että tuloksien kannalta ei todellakaan ole yhdentekevää antaako puoli pistettä enemmän vai vähemmän. Yleensä varsinkin isommissa luokissa (10 hevosta tai enemmän) on useita hevosia suunnilleen samoissa pisteissä ja puolen pisteen vähennys kokonaispisteissä saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa monenkin sijan putoamiseen tuloslistalla. Ja kun tosiaan yleensä useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa on arpomisen varaa, pitäisi kokonaispisteet ilmoittaa muodossa 39 ± 3 pistettä...
Joskus puuha käy vähän tylsänoloiseksi, kun pisteet pyörivät pääsääntöisesti välillä 3 – 4,5. Aika harvoin tulee annettua vitosta mistään, se on varattu niille todella erinomaisille tapauksille. Kysyn välillä itseltäni, että miksi annoin jostain kohdasta "vain" 4,5 pistettä, vaikka olisin voinut antaa vitosenkin, eihän mitään varsinaista vikaa ollut. Yleensä minulla on jokin syy, jokin juttu ei ole ihan täysin kohdallaan, jotain voisi olla vähän enemmän, jotain vähän vähemmän. Mutta eihän 5 pistettä tarkoita täydellistä vaan erinomaista, ja onko oikein evätä se vitonen sitten jonkin pikkuseikan takia? Minun pitäisi ehkä vähän tarkistella skaalaani, varsinkin kun tuntuu siltä, että olen kovin tiukka tuomari muihin verrattuna ja siitä tulee ongelmia, jos näyttelyissä on minun ja muiden tuomaroimia luokkia: minun luokkiin osallistuvat eivät yleensä pärjää Show Winner -luokassa, koska olen jakanut niin kitsaasti pisteitä. Tietenkin luokkavoitto on luokkavoitto ja CH:n nyt ainakin saa, mutta silti.
Ja totta puhuakseni, voisi sitä pisteskaalan pienempääkin päätä käyttää vähän säännöllisemmin. Eihän 2 pistettä ole vielä maailman kamalin rakennekohta, jossa ei muuta olekaan kuin ongelmia ja virheitä. Kakkonen tarkoittaa välttävää, ykkönen on huono. En muista olenko jakanut ykköstä (tai 1,5 pistettä) koskaan VSN-näyttelyissä, koska näyttelyihin tuotavat hevoset ovat kautta linjan varsin kelvollisia yksilöitä. Kakkosiakaan ei tule kovin usein annettua, 2,5 taitaa olla vakipistemäärä silloin, jos jotain selkeästi osoitettavaa vikaa on olemassa.
Asiaa ei lainkaan helpota se, että kaikki kuvat nyt vain eivät ole niitä maailmankaikkeuden parhaita rakennekuvia. Monella on pää kääntynyt kameraan tai pois, tai kuva ei ole ihan sivusta vaan vähän viistosta. Kavioiden peittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miten paljon näistä pitää rokottaa? Milloin voi antaa nollan (ei voi arvostella)? Mitä jos katsoisin vähän tuota pään muotoa tuosta pääkuvasta? Entä jos jalat näyttävät kauhean kivoilta, mutta kun kavioita ei näy ja vuohisetkin ovat vähän arvailun varassa? Yhden nollan antaminen tietää yleensä sitä, että hevonen jää luokkansa hännille, kahden nollan antaminen tietää yleensä alle 30 pistettä ja takuuvarmaa viimeistä sijaa. Ja se on kauhean ikävää, jos kyseessä on muuten lähes huippuluokan koni. Kiusaus antaa se "säälikolmonen" on valtava. Usein, jos jotain kohtaa ei voi luotettavasti arvostella, mutta siitä pystyy jotain sanomaan (eikä näe mitään vikoja), minulta siitä saa sen kolmosen tai ehkä 3,5p, jos oikein hyvältä näyttää, ihan juuri sen takia, ettei muuten varsin hyvä hevonen jää ihan viimeiseksi.
Olen myös huomannut omissa arvosteluissani sen, että luokan ensimmäinen hevonen ja jossain määrin vielä toinenkin vaikuttavat luokan arvosteluun, aivan erityisesti, jos kyseessä on jokin minulle harvinaisempi rotu tai muuten vain olen tuomaroimassa tauon jälkeen (kuten yleensä olen, ei minulla näitä VSN-luokkia jatkuvalla syötöllä ole tuomaroitavana). Jos pari ensimmäistä hevosta ovat hieman kehnonlaisia tai sellaisia keskikastin ok-hevosia, tulee pisteskaalaa yleensä höllättyä vähän ja jaeltua pisteitä hieman avokätisemmin. Sitten jos tulee vastaan jokin todellinen WOW-hevonen, sille kyllä ropisee pisteitä helposti, onhan se nyt niin erinomainen kun verrataan niihin ensimmäisiin. Sitten jos luokan valmistuttua arvostelee toistamiseen ne pari ekaa, saattavat nekin saada vähän paremmat pisteet (tunnustan, että teen yleensä näin, ihan juuri tästä syystä). Ero harvoin kyllä on erityisen merkittävä, mutta kuten sanottu, VSN-luokissa voi puolellakin pisteellä hävitä tai voittaa paljon.
Jos luokan ensimmäiset hevoset ovat niitä näyttäviä, hyvärakenteisia WOW-hevosia, saattavat ne saada hyvinkin korkeita pisteitä, kun oikein sokaistun niiden hienoudesta. Muiden arvostelu on sitten yleensä tiukempaa, kun alla on ne hyvät hevoset määrittämässä pisteskaalaa. Tällöin käy sitten sama toisin päin: jos arvostelen ensimmäiset hevoset toiseen kertaan muiden jälkeen, saattavat niiden pistemäärät laskea vähän, mutta aina näin ei käy.
Tällaisten asioiden kanssa sitä joutuu meikäläinen painimaan. Joskus tuleekin ajatelleeksi, että oliko nyt ihan pakko sotkeutua VSN:ään, mutta kyllä taas viimeisimmässä kyselyssä tulin raapustaneeksi sähköpostiin "Joo", kun kyseltiin halukkuutta jatkaa VSN-tuomarina. Tosin olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia muiden VSN-tuomareiden kanssa arvosteluista, pisteskaaloista ja sen sellaisesta: onko heillä tällaista vai ovatko he aina ihan varmoja pisteistään ja tuomaroinneistaan.
– S
VSN:n kanssa ongelmana on vielä se pisteytys. Pisteytys tekee luokan paremmuusjärjestykseen panemisesta helppoa ja yksinkertaista. Minä luulen etten osaisi muulla tavoin luokkia arvostellakaan, vaikka välillä tuleekin sellaisia tuloksia, että myöhemmin listaa katsoessa tulee ajatelleeksi, että en minä kyllä tuota rankkaisi paremmaksi kuin tuota toista... Näiden kanssa vain täytyy elää, koska absoluuttista paremmuusjärjestystä ei ole olemassa.
Haastavan VSN:n metodista tekee eri rakennekohtien pisteytys. Yleensä on hieman vaikeata päättää, onko jokin rakennekohta nyt 3,5 pisteen arvoinen (jotain kohtalaisen ja hyvän välimaastosta) vai pitäisikö siitä sittenkin antaa 4 pistettä (hyvä). Vai ehkä kuitenkin pelkkä kolmonen, onhan tuo runko nyt aika pitkänlainen. Miten paha vika se on? Rotumääritelmä ei sano siitä varsinaisesti mitään, joten onko vaiko eikö. Ja sitten tuo edellinen sai kuitenkin neljä pistettä rungosta, eikä sekään mikään hirveän lyhyt ollut. Mutta tuolle toiselle annoin kuitenkin vain kolmosen, mutta runko oli kyllä aika kevyt muutenkin ja minusta tällä rodulla nyt pitäisi olla sitä syvyyttä edes jonkin verran. Vaikkei rotumääritelmä kyllä siitäkään sano hirveästi mitään. Ja nämä kaikki luokan hevoset saivat saman 3,5 pistettä etuosasta, kun kaikilla oli ihan kivat lavat, mutta säkää ei kyllä ollut ainoallakaan. Vaikka rotumääritelmän mukaan pitäisi olla.
Lisähaasteensa tähän tuo se, että tuloksien kannalta ei todellakaan ole yhdentekevää antaako puoli pistettä enemmän vai vähemmän. Yleensä varsinkin isommissa luokissa (10 hevosta tai enemmän) on useita hevosia suunnilleen samoissa pisteissä ja puolen pisteen vähennys kokonaispisteissä saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa monenkin sijan putoamiseen tuloslistalla. Ja kun tosiaan yleensä useammassa kuin yhdessä rakennekohdassa on arpomisen varaa, pitäisi kokonaispisteet ilmoittaa muodossa 39 ± 3 pistettä...
Joskus puuha käy vähän tylsänoloiseksi, kun pisteet pyörivät pääsääntöisesti välillä 3 – 4,5. Aika harvoin tulee annettua vitosta mistään, se on varattu niille todella erinomaisille tapauksille. Kysyn välillä itseltäni, että miksi annoin jostain kohdasta "vain" 4,5 pistettä, vaikka olisin voinut antaa vitosenkin, eihän mitään varsinaista vikaa ollut. Yleensä minulla on jokin syy, jokin juttu ei ole ihan täysin kohdallaan, jotain voisi olla vähän enemmän, jotain vähän vähemmän. Mutta eihän 5 pistettä tarkoita täydellistä vaan erinomaista, ja onko oikein evätä se vitonen sitten jonkin pikkuseikan takia? Minun pitäisi ehkä vähän tarkistella skaalaani, varsinkin kun tuntuu siltä, että olen kovin tiukka tuomari muihin verrattuna ja siitä tulee ongelmia, jos näyttelyissä on minun ja muiden tuomaroimia luokkia: minun luokkiin osallistuvat eivät yleensä pärjää Show Winner -luokassa, koska olen jakanut niin kitsaasti pisteitä. Tietenkin luokkavoitto on luokkavoitto ja CH:n nyt ainakin saa, mutta silti.
Ja totta puhuakseni, voisi sitä pisteskaalan pienempääkin päätä käyttää vähän säännöllisemmin. Eihän 2 pistettä ole vielä maailman kamalin rakennekohta, jossa ei muuta olekaan kuin ongelmia ja virheitä. Kakkonen tarkoittaa välttävää, ykkönen on huono. En muista olenko jakanut ykköstä (tai 1,5 pistettä) koskaan VSN-näyttelyissä, koska näyttelyihin tuotavat hevoset ovat kautta linjan varsin kelvollisia yksilöitä. Kakkosiakaan ei tule kovin usein annettua, 2,5 taitaa olla vakipistemäärä silloin, jos jotain selkeästi osoitettavaa vikaa on olemassa.
Asiaa ei lainkaan helpota se, että kaikki kuvat nyt vain eivät ole niitä maailmankaikkeuden parhaita rakennekuvia. Monella on pää kääntynyt kameraan tai pois, tai kuva ei ole ihan sivusta vaan vähän viistosta. Kavioiden peittyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miten paljon näistä pitää rokottaa? Milloin voi antaa nollan (ei voi arvostella)? Mitä jos katsoisin vähän tuota pään muotoa tuosta pääkuvasta? Entä jos jalat näyttävät kauhean kivoilta, mutta kun kavioita ei näy ja vuohisetkin ovat vähän arvailun varassa? Yhden nollan antaminen tietää yleensä sitä, että hevonen jää luokkansa hännille, kahden nollan antaminen tietää yleensä alle 30 pistettä ja takuuvarmaa viimeistä sijaa. Ja se on kauhean ikävää, jos kyseessä on muuten lähes huippuluokan koni. Kiusaus antaa se "säälikolmonen" on valtava. Usein, jos jotain kohtaa ei voi luotettavasti arvostella, mutta siitä pystyy jotain sanomaan (eikä näe mitään vikoja), minulta siitä saa sen kolmosen tai ehkä 3,5p, jos oikein hyvältä näyttää, ihan juuri sen takia, ettei muuten varsin hyvä hevonen jää ihan viimeiseksi.
Olen myös huomannut omissa arvosteluissani sen, että luokan ensimmäinen hevonen ja jossain määrin vielä toinenkin vaikuttavat luokan arvosteluun, aivan erityisesti, jos kyseessä on jokin minulle harvinaisempi rotu tai muuten vain olen tuomaroimassa tauon jälkeen (kuten yleensä olen, ei minulla näitä VSN-luokkia jatkuvalla syötöllä ole tuomaroitavana). Jos pari ensimmäistä hevosta ovat hieman kehnonlaisia tai sellaisia keskikastin ok-hevosia, tulee pisteskaalaa yleensä höllättyä vähän ja jaeltua pisteitä hieman avokätisemmin. Sitten jos tulee vastaan jokin todellinen WOW-hevonen, sille kyllä ropisee pisteitä helposti, onhan se nyt niin erinomainen kun verrataan niihin ensimmäisiin. Sitten jos luokan valmistuttua arvostelee toistamiseen ne pari ekaa, saattavat nekin saada vähän paremmat pisteet (tunnustan, että teen yleensä näin, ihan juuri tästä syystä). Ero harvoin kyllä on erityisen merkittävä, mutta kuten sanottu, VSN-luokissa voi puolellakin pisteellä hävitä tai voittaa paljon.
Jos luokan ensimmäiset hevoset ovat niitä näyttäviä, hyvärakenteisia WOW-hevosia, saattavat ne saada hyvinkin korkeita pisteitä, kun oikein sokaistun niiden hienoudesta. Muiden arvostelu on sitten yleensä tiukempaa, kun alla on ne hyvät hevoset määrittämässä pisteskaalaa. Tällöin käy sitten sama toisin päin: jos arvostelen ensimmäiset hevoset toiseen kertaan muiden jälkeen, saattavat niiden pistemäärät laskea vähän, mutta aina näin ei käy.
Tällaisten asioiden kanssa sitä joutuu meikäläinen painimaan. Joskus tuleekin ajatelleeksi, että oliko nyt ihan pakko sotkeutua VSN:ään, mutta kyllä taas viimeisimmässä kyselyssä tulin raapustaneeksi sähköpostiin "Joo", kun kyseltiin halukkuutta jatkaa VSN-tuomarina. Tosin olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia muiden VSN-tuomareiden kanssa arvosteluista, pisteskaaloista ja sen sellaisesta: onko heillä tällaista vai ovatko he aina ihan varmoja pisteistään ja tuomaroinneistaan.
– S
sunnuntai, maaliskuuta 01, 2015
Esittelyssä kuukauden valinnat
Näin kevään korvalla teemaksi valikoitui valjakkoajo ja -hevoset. Oriiksi valitsin kladrub-ori Sabroso Unica I:n, tammaksi furioso Kittinóra GA:n ja tallina komeilee Loitsulähde.
Elän tällä hetkellä vaikeita aikoja kladrubien kanssa. Rotu on ollut pitkään jo poistolistalla, syy on vanha tuttu: kuvista puute ja jalostus umpikujassa kun kaikki ovat sukua kaikille. No, päätin 2013 lopulla tehdä kladerubeille jotakin ja niinpä katsoin sieltä kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka saatoin vielä teettää ja lopetin loput hevoset. Niinpä viime vuonna syntyikin ennätysmäärä kladrub-varsoja, 22 kappaletta. Olen parhaillani tekemässä niille sivuja ja on pakko tunnustaa, että kladrubien hävittäminen ei tasan tunnu hyvältä idealta. Hävitykseenhän nuo viime kesänä syntyneet varsat on tuomittu, ei niitä kukaan ostakaan ja kaikki ovat viimeistään nyt sukua keskenään. Joten tuossa ohimennen rustasin vähän nimiä uusille kladrubeille, jos sitä vaikka vähän vielä...
Tämän pitkän lätinän jälkeen palataan siihen oriin eli Sabroso Unica I:een. Moni meidän kladrubeista on merkitty joko koulu- tai valjakkopainotteiseksi tai molemmiksi, kuten Sabroso Unica I:kin. Eiväthän kladrubit mitään valjakkokisoissa pärjääviä nopeita ja ketteriä puoliverisiä ole, vaan näyttäviä, voimakkaita hevosia vetämään vähän isompiakin vempeleitä. Vaikka toki jotkut yksilöt pärjäävät valjakkokisoissakin.
Pääosa meidän kladrubeista polveutui omista tuontihevosista, mutta Sabroso Unica I ei. Sillä on kaksi polvea sukua, isä on Branwenista ja emä Tijuanasta. Suku emänemä Tæerne Elleriä lukuunottamatta on edelleen tallessa netissä, vaikka oriin sivuilla olevat linkit vievätkin kadonneisiin osoitteisiin. Sukunsa takia Sabroso Unica I:ta käytettiin paljon tammoille vuosi sitten, kuten astutuslistasta näkee. Sen suku sopi niin monen kanssa yhteen.
Pakko vielä sanoa tuosta kladrubien nimeämismetodista, että orien kohdallahan se on mahdollisimman helppo, ei tarvitse itse miettiä yhtään. Ongelmaksi muodostuukin se, että hevosten nimet ovat kovin samankaltaiset, pahimmillaanhan ne eivät eroa toisistaan muuten kuin järjestysnumerolla. Ja lempinimet hevosille on revittävä omasta päästä, jos sellaisia haluaa käyttää, tai muuten tallissa on puolen kymmentä Saparoksi kutsuttua oria, Sabroson orilinjalta kaikki.
Kittinóra tuli keksittyä vuosi sitten, kun totesin tallia uudelleen järjestäessäni furiosolauman olevan kovin pieni. Lisää piti siis saada sekä tammoja että oreja ja näille toki varsoja sitten. Kittinóra tuli siinä rytäkässä sitten keksittyä toisen tamman ja kahden oriin kanssa. Ja kun sopiva kuva löytyi, niin ajattelin tehdä siitä valjakkohevosen (toki olen käyttänyt sille kenttä- ja esteorejakin, katsotaan mitä varsoista tulee). Kivaa vaihteluahan se on, meillä on oikeasti todella vähän valjakkopainotteiseksi merkittyjä hevosia. Puoliveripuolella jylläävät olympialajit ja sitten ne sellaiset rodut kuten morgan ja monet ponit, joista perinteisesti kärryjen vetäjiä löytyy, on meillä yleensä merkitty yleishevosiksi. Yleispainotuksessa on puolensa, ne kelpaavat mihin tahansa käyttöön ja sopivat kaikkien lajipainotusten jalostukseen.
Loitsulähde tuli vastaan kun omistajat kyselivät ht.netissä valjakkohevosia. Sitten vasta tajusin, että kyseessähän ovat Pulmu ja Milja, Suprantin omistajat. Olisin tarjonnut muutenkin valjakko-furiosoa meiltä, mutta kun nämä kaksi ovat kyseessä, olisin myynyt yhden tilausvarsan vaikka väkisin. Onneksi ei tarvinnut pakkokeinoihin turvautua, ystävänpäivänä syntynyt ori Szent Bálint Ion (emä on muuten yllämainittu Kittinóra GA) löysi Loitsulähteestä kodin ihan sovinnolla. Mietin tässä, että jos yrittäisituputtaa myydä vielä yhden valjakko-kladrubinkin sinne...
Loitsulähteen paras puoli on ehdottomasti rotuvalikoima, jota ei haluta rajoittaa turhaan. Kirjoitushetkellä sieltä löytyy sen yhden furioson lisäksi pari puoliveristä, shetikoita useampikin, friisiläinen, suomenhevonen, miniatyyri, ja vuonohevonen. Ja jo Suprantista tuttuun tapaan kuvat ovat todella hienoja, niin että tällainen rotufriikki ainakin selailee tallia mielellään.
– S
Elän tällä hetkellä vaikeita aikoja kladrubien kanssa. Rotu on ollut pitkään jo poistolistalla, syy on vanha tuttu: kuvista puute ja jalostus umpikujassa kun kaikki ovat sukua kaikille. No, päätin 2013 lopulla tehdä kladerubeille jotakin ja niinpä katsoin sieltä kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka saatoin vielä teettää ja lopetin loput hevoset. Niinpä viime vuonna syntyikin ennätysmäärä kladrub-varsoja, 22 kappaletta. Olen parhaillani tekemässä niille sivuja ja on pakko tunnustaa, että kladrubien hävittäminen ei tasan tunnu hyvältä idealta. Hävitykseenhän nuo viime kesänä syntyneet varsat on tuomittu, ei niitä kukaan ostakaan ja kaikki ovat viimeistään nyt sukua keskenään. Joten tuossa ohimennen rustasin vähän nimiä uusille kladrubeille, jos sitä vaikka vähän vielä...
Tämän pitkän lätinän jälkeen palataan siihen oriin eli Sabroso Unica I:een. Moni meidän kladrubeista on merkitty joko koulu- tai valjakkopainotteiseksi tai molemmiksi, kuten Sabroso Unica I:kin. Eiväthän kladrubit mitään valjakkokisoissa pärjääviä nopeita ja ketteriä puoliverisiä ole, vaan näyttäviä, voimakkaita hevosia vetämään vähän isompiakin vempeleitä. Vaikka toki jotkut yksilöt pärjäävät valjakkokisoissakin.
Pääosa meidän kladrubeista polveutui omista tuontihevosista, mutta Sabroso Unica I ei. Sillä on kaksi polvea sukua, isä on Branwenista ja emä Tijuanasta. Suku emänemä Tæerne Elleriä lukuunottamatta on edelleen tallessa netissä, vaikka oriin sivuilla olevat linkit vievätkin kadonneisiin osoitteisiin. Sukunsa takia Sabroso Unica I:ta käytettiin paljon tammoille vuosi sitten, kuten astutuslistasta näkee. Sen suku sopi niin monen kanssa yhteen.
Pakko vielä sanoa tuosta kladrubien nimeämismetodista, että orien kohdallahan se on mahdollisimman helppo, ei tarvitse itse miettiä yhtään. Ongelmaksi muodostuukin se, että hevosten nimet ovat kovin samankaltaiset, pahimmillaanhan ne eivät eroa toisistaan muuten kuin järjestysnumerolla. Ja lempinimet hevosille on revittävä omasta päästä, jos sellaisia haluaa käyttää, tai muuten tallissa on puolen kymmentä Saparoksi kutsuttua oria, Sabroson orilinjalta kaikki.
Kittinóra tuli keksittyä vuosi sitten, kun totesin tallia uudelleen järjestäessäni furiosolauman olevan kovin pieni. Lisää piti siis saada sekä tammoja että oreja ja näille toki varsoja sitten. Kittinóra tuli siinä rytäkässä sitten keksittyä toisen tamman ja kahden oriin kanssa. Ja kun sopiva kuva löytyi, niin ajattelin tehdä siitä valjakkohevosen (toki olen käyttänyt sille kenttä- ja esteorejakin, katsotaan mitä varsoista tulee). Kivaa vaihteluahan se on, meillä on oikeasti todella vähän valjakkopainotteiseksi merkittyjä hevosia. Puoliveripuolella jylläävät olympialajit ja sitten ne sellaiset rodut kuten morgan ja monet ponit, joista perinteisesti kärryjen vetäjiä löytyy, on meillä yleensä merkitty yleishevosiksi. Yleispainotuksessa on puolensa, ne kelpaavat mihin tahansa käyttöön ja sopivat kaikkien lajipainotusten jalostukseen.
Loitsulähde tuli vastaan kun omistajat kyselivät ht.netissä valjakkohevosia. Sitten vasta tajusin, että kyseessähän ovat Pulmu ja Milja, Suprantin omistajat. Olisin tarjonnut muutenkin valjakko-furiosoa meiltä, mutta kun nämä kaksi ovat kyseessä, olisin myynyt yhden tilausvarsan vaikka väkisin. Onneksi ei tarvinnut pakkokeinoihin turvautua, ystävänpäivänä syntynyt ori Szent Bálint Ion (emä on muuten yllämainittu Kittinóra GA) löysi Loitsulähteestä kodin ihan sovinnolla. Mietin tässä, että jos yrittäisi
Loitsulähteen paras puoli on ehdottomasti rotuvalikoima, jota ei haluta rajoittaa turhaan. Kirjoitushetkellä sieltä löytyy sen yhden furioson lisäksi pari puoliveristä, shetikoita useampikin, friisiläinen, suomenhevonen, miniatyyri, ja vuonohevonen. Ja jo Suprantista tuttuun tapaan kuvat ovat todella hienoja, niin että tällainen rotufriikki ainakin selailee tallia mielellään.
– S
sunnuntai, helmikuuta 22, 2015
Bloggaustahdista
Vastikään päättyi tuossa oikeassa reunassa lukijakysely bloggaustahdista, siinä kysyttiin mitä mieltä lukijat ovat tästä nykytahdista eli siitä, että blogiteksti ilmestyy kerran viikossa. Kysehän on uuden vuoden lupauksesta, jonka tulin tehneeksi. Vastaajia oli 27, niukka enemmistö (15) oli sitä mieltä, että se on ihan sopiva, 12 vastaajaa piti liian harvana, yhdenkään mielestä tahti ei ollut liian tiuha.
Olen nimittäin miettinyt sitä tässä itsekin, koska omasta mielestäni postauksia tulee nyt aika harvoin ja toisaalta niiden tuoreus saattaa kärsiä, nimittäin jos satun kirjoittamaan jostain sellaisesta asiasta, josta on vastikään ollut juttua jollain foorumilla. Toinen mietityttävä seikka on se, että jos noudatan tätä tahtia orjallisesti koko vuoden, vuoden postausmäärä on surkean vähäinen 52! Jopa taukovuonna 2011 postauksia oli enemmän, tosin silloin järjestimme ensimmäisen kerran blogin joulukalenterin. Mutta toisaalta viime vuodenkin kuukausitilastot näyttävät sen, ettei niitä aiheita ja inspiraatiota välttämättä aina ole saatavilla, joten 2 postausta per viikko voisi osoittautua hiukan liian tiukaksi aikatauluksi.
Hyvä asia tässä on säännöllisyys, vaikka toistaiseksi siitä ei ole ollut hirveästi stressiä, tässä alkuvuodesta on koko ajan jonossa vähintään parin viikon tekstit valmiina, odottamassa julkaisua. Kuukauden valintojen esittelyt vievät aina sen kuukauden ensimmäisen postauksen, käytännössä siis joka neljännen. Se ei ole erityisen hyvä asia, koska kuukauden valintojen esittelyt ovat ainakin minusta vähän sellaista "täytemateriaalia", ne eivät ole mitään kovin ihmeellisiä postauksia.
Minulla on tässä nyt mietinnän alla se, että mitä ihmettä tämän bloggailun kanssa tekisi. Riittääkö oikeasti se kerta viikkoon, pitäisikö pyrkiä kahteen postaukseen viikossa tai ehkä pitäisi luopua viikoista ja luvata postaus 5 päivän välein. En tiedä. Aina pitää muistaa myös se, että vaikka juuri tällä hetkellä on aikaa ajatella ja kirjoittaa blogipostauksia, tilanne voi muuttua yks'kaks toiseksi, mutta onhan noissa lupauksissa se hyvä puoli, että niistä voi luistaa, jos tarve tulee.
Mutta että jos sinulla on jotain sanottavaa, kysyttävää tai ehdotettavaa tähän blogiin tai bloggaustahtiin liittyen
–S
Olen nimittäin miettinyt sitä tässä itsekin, koska omasta mielestäni postauksia tulee nyt aika harvoin ja toisaalta niiden tuoreus saattaa kärsiä, nimittäin jos satun kirjoittamaan jostain sellaisesta asiasta, josta on vastikään ollut juttua jollain foorumilla. Toinen mietityttävä seikka on se, että jos noudatan tätä tahtia orjallisesti koko vuoden, vuoden postausmäärä on surkean vähäinen 52! Jopa taukovuonna 2011 postauksia oli enemmän, tosin silloin järjestimme ensimmäisen kerran blogin joulukalenterin. Mutta toisaalta viime vuodenkin kuukausitilastot näyttävät sen, ettei niitä aiheita ja inspiraatiota välttämättä aina ole saatavilla, joten 2 postausta per viikko voisi osoittautua hiukan liian tiukaksi aikatauluksi.
Hyvä asia tässä on säännöllisyys, vaikka toistaiseksi siitä ei ole ollut hirveästi stressiä, tässä alkuvuodesta on koko ajan jonossa vähintään parin viikon tekstit valmiina, odottamassa julkaisua. Kuukauden valintojen esittelyt vievät aina sen kuukauden ensimmäisen postauksen, käytännössä siis joka neljännen. Se ei ole erityisen hyvä asia, koska kuukauden valintojen esittelyt ovat ainakin minusta vähän sellaista "täytemateriaalia", ne eivät ole mitään kovin ihmeellisiä postauksia.
Minulla on tässä nyt mietinnän alla se, että mitä ihmettä tämän bloggailun kanssa tekisi. Riittääkö oikeasti se kerta viikkoon, pitäisikö pyrkiä kahteen postaukseen viikossa tai ehkä pitäisi luopua viikoista ja luvata postaus 5 päivän välein. En tiedä. Aina pitää muistaa myös se, että vaikka juuri tällä hetkellä on aikaa ajatella ja kirjoittaa blogipostauksia, tilanne voi muuttua yks'kaks toiseksi, mutta onhan noissa lupauksissa se hyvä puoli, että niistä voi luistaa, jos tarve tulee.
Mutta että jos sinulla on jotain sanottavaa, kysyttävää tai ehdotettavaa tähän blogiin tai bloggaustahtiin liittyen
–S
sunnuntai, helmikuuta 15, 2015
W-geenin muunnoksia
Sain joulun alla käsiini hevosen väreistä kertovan tuoreen kirjan The Equine Tapestry – An Introduction to Colors and Patterns (Leslie Kathman). Sama kirjoittaja pitää myös Equine Tapestry -blogia, johon olen usein väripostauksiani perustanut, vaikka olenkin aina muistanut mainita siitä, että blogissa ei ole lähteitä eikä kirjoittajalla tutkimustaustaa väreistä. Kirjassa kuitenkin on kattava lista lähteistä, joten eiköhän Kathman tiedä mistä kirjoittaa (en minä sinällään ole sitä epäillytkään). Ja parastahan siinä on se, että hän kirjoittaa niin selkeästi, että yksinkertainen insinöörikin ymmärtää. Kuvat ja piirrokset auttavat asiaa vielä entisestään ja niitä on sekä blogissa että kirjassa runsaasti.
Kirjaa saa tilattua Createspacesta, hinta ei ole paha, vähän reilu 30€ + postikulut, jotka olivat kohtuulliset (en muista tarkkaa summaa, siinä vaiheessa kun tilasin tätä oli täysin yhdentekevää mitä se maksaa, kunhan saan opuksen). Suosittelen lämpimästi, jos hevosten värit kiinnostavat ja englanninkieli taipuu auttavasti.
Ja tästä siis voidaan päätellä, että jatkossakin väripostauksia on tulossa.
Mutta varsinaiseen asiaan eli W-geenin muunnoksiin.
Olen maininnut blogissa pariin otteeseen W-geenin ja sen muunnokset (Sabino ja sen kaltaiset kuviot, Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Vielä reilu kymmenen vuotta sitten oletettiin, että W-geeni on yksi ainoa "tavallinen" dominoiva geeni, joka aiheuttaa dominanttivalkoisen värityksen. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että W on paljon monimutkaisempi ryhmä geenejä. Siitä tällä hetkellä tiedetään olevan ainakin 20 eri muunnosta, jotka aiheuttavat erilaisia kuvioita, osa tuon dominanttivalkoisen, osa vain suurehkoja merkkejä.
W-muunnoksien aiheuttamat kuviot voidaan jakaa viiteen eri fenotyyppiin eli ulkoasuun:
– valkoinen (ts. perinteinen dominanttivalkoinen): valkoinen peitinkarva, vaaleanpunainen iho, vaaleansiniset tai -harmaat silmät, vaaleat kaviot, mahdollisesti muutama pieni tumma pilkku. Esimerkki
– lähes valkoinen: kuten perinteinen dominanttivalkoinen, mutta enemmän tummia täpliä. Esimerkki
– sabinonkaltainen päistärkarvainen: enemmän tummaa väriä kuin edellisissä, yhdistää perinteisen sabino-kuvion ja päistärkarvaisuuden. Esimerkki
– sabinonkaltainen: perinteinen sabinokuvio, tummaa väriä on paljon, mutta varsinkin jaloissa, päässä ja rungon sekä kaulan alaosissa on epäsäännöllisiä valkoisia laikkuja tai suurempia valkoisia alueita. Esimerkki
– suurimerkkinen: ei toistaiseksi varmistettu kuvio, epäillään aiheuttavan valkoisia merkkejä päähän ja jalkoihin, yleensä melko suuria, muttei välttämättä. Merkit voivat olla selkeärajaisia tai rikkoreunaisia.
Equine Tapestry -kirjassa on listattu nämä muunnokset W20 asti: millä roduilla niitä esiintyy, mitä niistä tiedetään, ja millaisen kuvion ne aiheuttavat. Kirjan ilmestymisen jälkeen on kuitenkin löydetty useita uusia variantteja ja olen tähän alas koonnut listaa niistä:
W1
Rotu: freiberginhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: Cigale 1957
W2
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: KY Colonel 1946
W3
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: R Khasper 1996
W4
Rotu: Camarillo White Horse
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Sultan 1912
W5
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: Puchilingui 1984
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W6
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2004
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W7
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma 2005
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W8
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Þokkadís vom Rosenhof 2003
W9
Rotu: holsteininhevonen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W10
Rotu: quarterhevonen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: GQ Santana 2000
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W11
Rotu: eteläsaksankylmäverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Schimmel 1997
Kantaisä ei ole varmistettu.
W12
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen?
Kantaisä/-emä: tuntematon orivarsa 2010
Ainoa testattu varsa kuoli tuntemattomista syistä (oletettavasti ei värin/geenin aiheuttama vaurio). Todennäköisesti linja ei jatku.
W13
Rotu: quarter-perunpaso-risteytys ja miniatyyrihevonen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: tuntematon, miniatyyreilla ilmeisesti Sweetwater Picasso Painted Wild 1983 (USA)
Quarter-perunpaso -risteytyksestä ei tiedetä juuri mitään. Mahdollisesti linja ei jatku tämän kautta. Myöhemmin sama variantti on löytynyt myös miniatyyrihevoselta, mutta ei tiedetä onko näillä kahdella jokin yhteinen kantavanhempi vai onko miniatyyri satunnaisesti mutatoitunut.
Kirjaa saa tilattua Createspacesta, hinta ei ole paha, vähän reilu 30€ + postikulut, jotka olivat kohtuulliset (en muista tarkkaa summaa, siinä vaiheessa kun tilasin tätä oli täysin yhdentekevää mitä se maksaa, kunhan saan opuksen). Suosittelen lämpimästi, jos hevosten värit kiinnostavat ja englanninkieli taipuu auttavasti.
Ja tästä siis voidaan päätellä, että jatkossakin väripostauksia on tulossa.
Mutta varsinaiseen asiaan eli W-geenin muunnoksiin.
Olen maininnut blogissa pariin otteeseen W-geenin ja sen muunnokset (Sabino ja sen kaltaiset kuviot, Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Vielä reilu kymmenen vuotta sitten oletettiin, että W-geeni on yksi ainoa "tavallinen" dominoiva geeni, joka aiheuttaa dominanttivalkoisen värityksen. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että W on paljon monimutkaisempi ryhmä geenejä. Siitä tällä hetkellä tiedetään olevan ainakin 20 eri muunnosta, jotka aiheuttavat erilaisia kuvioita, osa tuon dominanttivalkoisen, osa vain suurehkoja merkkejä.
W-muunnoksien aiheuttamat kuviot voidaan jakaa viiteen eri fenotyyppiin eli ulkoasuun:
– valkoinen (ts. perinteinen dominanttivalkoinen): valkoinen peitinkarva, vaaleanpunainen iho, vaaleansiniset tai -harmaat silmät, vaaleat kaviot, mahdollisesti muutama pieni tumma pilkku. Esimerkki
– lähes valkoinen: kuten perinteinen dominanttivalkoinen, mutta enemmän tummia täpliä. Esimerkki
– sabinonkaltainen päistärkarvainen: enemmän tummaa väriä kuin edellisissä, yhdistää perinteisen sabino-kuvion ja päistärkarvaisuuden. Esimerkki
– sabinonkaltainen: perinteinen sabinokuvio, tummaa väriä on paljon, mutta varsinkin jaloissa, päässä ja rungon sekä kaulan alaosissa on epäsäännöllisiä valkoisia laikkuja tai suurempia valkoisia alueita. Esimerkki
– suurimerkkinen: ei toistaiseksi varmistettu kuvio, epäillään aiheuttavan valkoisia merkkejä päähän ja jalkoihin, yleensä melko suuria, muttei välttämättä. Merkit voivat olla selkeärajaisia tai rikkoreunaisia.
Equine Tapestry -kirjassa on listattu nämä muunnokset W20 asti: millä roduilla niitä esiintyy, mitä niistä tiedetään, ja millaisen kuvion ne aiheuttavat. Kirjan ilmestymisen jälkeen on kuitenkin löydetty useita uusia variantteja ja olen tähän alas koonnut listaa niistä:
W1
Rotu: freiberginhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: Cigale 1957
W2
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: KY Colonel 1946
W3
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: R Khasper 1996
W4
Rotu: Camarillo White Horse
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Sultan 1912
W5
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: Puchilingui 1984
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W6
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2004
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W7
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma 2005
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W8
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Þokkadís vom Rosenhof 2003
W9
Rotu: holsteininhevonen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.
W10
Rotu: quarterhevonen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: GQ Santana 2000
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.
W11
Rotu: eteläsaksankylmäverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Schimmel 1997
Kantaisä ei ole varmistettu.
W12
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen?
Kantaisä/-emä: tuntematon orivarsa 2010
Ainoa testattu varsa kuoli tuntemattomista syistä (oletettavasti ei värin/geenin aiheuttama vaurio). Todennäköisesti linja ei jatku.
W13
Rotu: quarter-perunpaso-risteytys ja miniatyyrihevonen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: tuntematon, miniatyyreilla ilmeisesti Sweetwater Picasso Painted Wild 1983 (USA)
Quarter-perunpaso -risteytyksestä ei tiedetä juuri mitään. Mahdollisesti linja ei jatku tämän kautta. Myöhemmin sama variantti on löytynyt myös miniatyyrihevoselta, mutta ei tiedetä onko näillä kahdella jokin yhteinen kantavanhempi vai onko miniatyyri satunnaisesti mutatoitunut.
Muunnosta on ilmeisesti löydetty muiltakin hevosilta (American White Horse), joilla ei tiettävästi ole quarter-sukujuuria.
W14
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Shirayukihime 1996 (Japani)
W15
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (heterotsygootti), kokovalkoinen tai lähes valkoinen (homotsygootti)
Kantaisä/-emä: Khartoon Khlassic 1996
W14
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Shirayukihime 1996 (Japani)
W15
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (heterotsygootti), kokovalkoinen tai lähes valkoinen (homotsygootti)
Kantaisä/-emä: Khartoon Khlassic 1996
Ei ilmeisesti letaali homotsygoottina
W16
Rotu: oldenburginhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Celine 2003
W17
Rotu: "Japanese Draft Horse"
Ulkoasu: sinisilmäinen valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2010
W18
Rotu: sveitsinpuoliverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Colorina Von Hof 2009
W19
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabino, homotsygoottina ilmeisesti sinisilmäinen kokovalkoinen
Kantaisä/-emä: Fantasia Vu 1990
W16
Rotu: oldenburginhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Celine 2003
W17
Rotu: "Japanese Draft Horse"
Ulkoasu: sinisilmäinen valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2010
W18
Rotu: sveitsinpuoliverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Colorina Von Hof 2009
W19
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabino, homotsygoottina ilmeisesti sinisilmäinen kokovalkoinen
Kantaisä/-emä: Fantasia Vu 1990
Ei ilmeisesti letaali homotsygoottina
W20
Rotu: ainakin appaloosa, clydesdale, freiberger, irlannincob, marwari, morgan, noriker, tori, oldenburg, quarter, englantilainen täysiverinen, welshit, suomenhevonen, mahdollisesti muitakin
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä/-emä: ei tiedetä
Tämän muunnoksen testit ovat vasta menossa, epäillään olevan laajalle levinnyt, kuten rotulistasta näkyy, ja niinollen hyvin vanha.
W21
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, sinisilmäinen
Kantaisä/-emä: Ellert frá Baldurshaga 2013 (Islanti?, Sær frá Bakkakoti – Kengála frá Búlandi)
W22
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Not Quite White 1989 (USA) (toisinaan mainitaan tämän poika Airdrie Apache)
Geeni on jotenkin liitoksissa W20:een, toiset lähteet väittävät että W22 ei voisi esiintyä ilman W20:stä.
W23
Rotu: arabi
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: 1989 (mahd. Boomori Simply Stunning, AUS)
Mahdollisesti linja ei jatku.
W24
Rotu: amerikanravuri
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Via Lattea 2014 (Italia, Gruccione Jet – Melodiass)
W25
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Laughyoumay 2001 (Australia)
W26
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: Marbrowell 1997 (Australia)
W27
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, mutta vaihtelee
Kantaisä/-emä: Milady Fair 1960 (Australia)
W28
Rotu: saksalainen ratsuponi
Ulkoasu: ?
Kantaisä/-emä: ?
W20
Rotu: ainakin appaloosa, clydesdale, freiberger, irlannincob, marwari, morgan, noriker, tori, oldenburg, quarter, englantilainen täysiverinen, welshit, suomenhevonen, mahdollisesti muitakin
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä/-emä: ei tiedetä
Tämän muunnoksen testit ovat vasta menossa, epäillään olevan laajalle levinnyt, kuten rotulistasta näkyy, ja niinollen hyvin vanha.
W21
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, sinisilmäinen
Kantaisä/-emä: Ellert frá Baldurshaga 2013 (Islanti?, Sær frá Bakkakoti – Kengála frá Búlandi)
W22
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Not Quite White 1989 (USA) (toisinaan mainitaan tämän poika Airdrie Apache)
Geeni on jotenkin liitoksissa W20:een, toiset lähteet väittävät että W22 ei voisi esiintyä ilman W20:stä.
W23
Rotu: arabi
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: 1989 (mahd. Boomori Simply Stunning, AUS)
Mahdollisesti linja ei jatku.
W24
Rotu: amerikanravuri
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Via Lattea 2014 (Italia, Gruccione Jet – Melodiass)
W25
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Laughyoumay 2001 (Australia)
W26
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: Marbrowell 1997 (Australia)
W27
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, mutta vaihtelee
Kantaisä/-emä: Milady Fair 1960 (Australia)
W28
Rotu: saksalainen ratsuponi
Ulkoasu: ?
Kantaisä/-emä: ?
W29
?
W30
Rotu: arabi-berberi -risteytys
Ulkoasu: kokovalkoinen?
Kantaisä: Aghilasse (Marokossa syntynyt arabi-berberi -risteytys) ja sen poika Kairaan
W31
Rotu: quarter
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä: Cookin Merada 2004
W32
Rotu: quarter / Paint Horse
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä: Small Town Scandal 2009
W33
Rotu: lämminveriravuri
Ulkoasu: sabinonkaltainen / sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaemä: "Lucy" 2022 (Uusi-Seelanti, Sky Major – Myex)
Lopuksi sanottakoon, että aikaisemmin W-geeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina. Tätä ei ole erikseen todistettu, asian on arveltu olevan näin pohjautuen tilastoihin, jotka eivät vastanneet ei-letaalin dominoivan geenin prosenttimääriä. Toistaiseksi kahta varianttia (W5 ja W10) epäillään homotsygoottina letaaleiksi. Sen sijaan homotsygootteja W20-hevosia ilmeisesti on testattu joten W20-variantti ei liene letaali homotsygoottina.
- S
Lopuksi sanottakoon, että aikaisemmin W-geeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina. Tätä ei ole erikseen todistettu, asian on arveltu olevan näin pohjautuen tilastoihin, jotka eivät vastanneet ei-letaalin dominoivan geenin prosenttimääriä. Toistaiseksi kahta varianttia (W5 ja W10) epäillään homotsygoottina letaaleiksi. Sen sijaan homotsygootteja W20-hevosia ilmeisesti on testattu joten W20-variantti ei liene letaali homotsygoottina.
- S
sunnuntai, helmikuuta 08, 2015
Arabian horse breeding in Ionic
NOTE: This text deals with virtual Arabian horse breeding on a SIM game stable. Nothing whatsoever can be taken as a real-life information!
As mentioned in Ionic in English introduction, Arabian horse is the biggest breed in Ionic. This blog text discusses about Arabians in Ionic.
History in Ionic
Arabian is the biggest breed but also one of the oldest breeds in Ionic, it has been bred since 2004 when Ionic was created. Actually, the first Ion-foal ever was born in Feb 9th 2004 and it was an Arabian! The first Arabians in Ionic were relocated from Marinea, Virginia's previous stable, some were also bought from other stables and some invented (usually the term "to import" is used).
Importing Arabians has been very important part of the breeding and during the years, several dozens (perhaps even hundreds) of Arabians have been invented. Most of the present-day Arabians have a pedigree with Ionic Arabian lines. Both of the Ionic owners have also bought some Arabians with "foreign" pedigrees to help with the breeding and to bring new bloodlines into our Arabian stock. But as the number of Arabians is so huge, few Arabians bought every now and then do not make much difference... That is why we have to continue our "import more" policy.
Breeding and bloodlines
The Finnish SIM horse world did not pay attention to the bloodlines at first and that was the situation in Ionic, too. Later the bloodlines have been taken into the account but as many of the old horses cannot be counted anything but domestics, Ionic has not specified on breeding any specific bloodline. Nowadays the bloodlines are defined for all of the Ionic horses so nearly all of Ionic's horses are domestics with 2 or more different bloodlines in their pedigrees.
However, Polish (PPA), Russian (SRA), and Egyptian (SEA) are the most common bloodlines in Ionic, most horses have at least some part of those lines in their pedigrees. Spanish (ESP) and English (ENG, also called Crabbet) are more rare even though existent. Polish and Russian are the personal favorites of the owners and lately many imported horses have been Russian as it is generally more rare than Polish in Finnish SIM horse world.
Applying the real-life bloodlines in virtual Arabians is somewhat problematic (the Finnish SIM horse world does not use the RL horses as some SIM stable owners do in USA and other countries): the bloodlines were created by the biggest studs in the particular area. Especially clear this is with the English bloodline which is called as Crabbet Arabian in English-speaking countries. The term "Crabbet Arabian" reveals that the English bloodline was created by Crabbet Stud. How can English bloodline exist in the SIM horse world when we do not have the Crabbet Stud here? Good question, unfortunately we do not have any answer.
Instead of these real-life bloodlines, could or should we have SIM bloodlines, for example, Straight Ionic Arabians? We have bred virtual Arabians for a decade and for several horse generations, so we have made a some kind of an impact to the virtual Arabian horse and that might be called a bloodline.
In this case, the Ionic bloodline would be famous for the following qualities:
- They are quite big (average height at withers 155 cm).
- They are versatile sport horses, suitable for every possible discipline from racing to saddle seat and dressage.
- Their conformation is not very uniform but the most favored horse is harmonious and well-balanced, without any conformation faults.
- They are not overly slender or lightweight but sound and slightly robust. All kind of exaggeration in type or conformation is avoided.
- Their head is only moderately dished or sometimes straight. Extreme dish is not desirable.
- They are lively but easily handled, being not too hot-tempered.
Colors
Arabian has not a wide variety of colors, they come only in bays, chestnuts, blacks, and grays with one of the mentioned as a base color. Of course there are some rare rabicanos and sabino-like patterns caused by W-gene variations but no dilutions (cream, dun, pearl, champagne, silver) or other patterns (roan, tobiano, overo, appaloosa).
As both of the Ionic owners are some sort of color freaks, the inheritance of Arabian colors is kept as realistic as possible. A gray must always have at least one gray parent, two chestnuts do not produce a bay foal and so on. We have even gone so far that all the Arabians with picture (and thus their color is defined) have also a color genotype (except the W-gene variations). Of course, the foals will inherit their color and genes from their parents.
Even if we do play with genes and inheritance, we do not expect any other SIM horse owner to do that. If you buy a foal from Ionic, we will give you the list of possible colors according to the parents' genotypes and are willing to help with selecting the photo and recognizing the color, it is ok if you do not follow the color list. The color list is merely a recommendation, not a rule.
Names
In the beginning of Arabian breeding, the foals had "Ion" suffix in their names, like Fareed Ion and Khadija Ion, to be recognized as foals bred by Ionic. Later all the Arabians have got a two-part name (sometimes three-part) without Ion in it, for example, Ibenka Akbaru and Piekna Al-Rawya. The first part is the name of the dam line and the second part is the "own" name of the horse, it usually has the same first letter as the sire's name. This practice has some background in the real world as the Bedouins were very proud of their mares and traced the strains through the maternal lines.
Currently there are several dozens of dam line names in Ionic:
– Abriko by Abrikos GA (original Ionic mare)
– Amab by Amab Sharion (original Ionic mare)
– Anjum by Bint el Anjum GA (original Ionic mare)
– Ayda by Ayda Janan
– Aziza by Aziza al-Shama (original Ionic mare)
– Badieh by Moniet El Badieh GA (original Ionic mare)
– Bataarah by Bataarah
– Coral by Cinderella Siwan through Coral al Daydream
– Cosmetik by Cosmetika GA (original Ionic mare)
– Dheb by Zahnina through Dheba al Najya
– Doryn by Doryna GA (original Ionic mare)
– Elfat by Al Elfat GA (original Ionic mare)
– Fanya by Fanyah GA (original Ionic mare)
– Fiddat by Fiddat Aasifa
– Galaks by Galaksiya GA (original Ionic mare)
– Haday by Hadaya Jewel
– Hiyam by Surviver Apollo through Ghadah Hiyam LIA
– Ibenka by Ibenka (original Ionic mare)
– Jawahir by Jawahir Ziyad
– Jeza by Jezara GA (original Ionic mare)
– Jihad by Jihadu GA (original Ionic mare)
– Kabala by Kabalah GA (original Ionic mare)
– Karim by Bey Indyanna through Karimah Sahar al Najya
– Korel by Korel GA (original Ionic mare)
– Lyda by Lyda Ira GA (original Ionic mare)
– Mikeno by Mikeno Sumnah (original Ionic mare)
– Narza by Narzad GA (original Ionic mare)
– Nawar by Nawar Gulzar
– Ozir by Oziria GA (original Ionic mare)
– Piekna by Piekna Kobieta (original Ionic mare)
– Qismah by Qismah Mayrana
– Riww by Dernierna Morne Fronage through RIFA's Weintje Winona
– Roshnara by Jasminn through Celedith's Roshnara
– Saint by Cleopatra through Saint Elizabeth
– Simvol by Simvol GA (original Ionic mare)
– Solanka by Solankah (original Ionic mare)
– Syanid by Syanida GA (original Ionic mare)
– Takiyah by Valeriya through IS Takiyah
– Taktik by Taktika GA (original Ionic mare)
– Thaz by Thaz Mahjal GA (original Ionic mare)
– Uzac by Uzaca GA (original Ionic mare)
– Wadi by Wadi Ajouz GA (original Ionic mare)
– Xamir by Xamira GA (original Ionic mare)
– Yaron by Yaronia GA (original Ionic mare)
– Zitron by Zitronel GA (original Ionic mare)
- S
As mentioned in Ionic in English introduction, Arabian horse is the biggest breed in Ionic. This blog text discusses about Arabians in Ionic.
History in Ionic
Arabian is the biggest breed but also one of the oldest breeds in Ionic, it has been bred since 2004 when Ionic was created. Actually, the first Ion-foal ever was born in Feb 9th 2004 and it was an Arabian! The first Arabians in Ionic were relocated from Marinea, Virginia's previous stable, some were also bought from other stables and some invented (usually the term "to import" is used).
Importing Arabians has been very important part of the breeding and during the years, several dozens (perhaps even hundreds) of Arabians have been invented. Most of the present-day Arabians have a pedigree with Ionic Arabian lines. Both of the Ionic owners have also bought some Arabians with "foreign" pedigrees to help with the breeding and to bring new bloodlines into our Arabian stock. But as the number of Arabians is so huge, few Arabians bought every now and then do not make much difference... That is why we have to continue our "import more" policy.
Breeding and bloodlines
The Finnish SIM horse world did not pay attention to the bloodlines at first and that was the situation in Ionic, too. Later the bloodlines have been taken into the account but as many of the old horses cannot be counted anything but domestics, Ionic has not specified on breeding any specific bloodline. Nowadays the bloodlines are defined for all of the Ionic horses so nearly all of Ionic's horses are domestics with 2 or more different bloodlines in their pedigrees.
However, Polish (PPA), Russian (SRA), and Egyptian (SEA) are the most common bloodlines in Ionic, most horses have at least some part of those lines in their pedigrees. Spanish (ESP) and English (ENG, also called Crabbet) are more rare even though existent. Polish and Russian are the personal favorites of the owners and lately many imported horses have been Russian as it is generally more rare than Polish in Finnish SIM horse world.
Applying the real-life bloodlines in virtual Arabians is somewhat problematic (the Finnish SIM horse world does not use the RL horses as some SIM stable owners do in USA and other countries): the bloodlines were created by the biggest studs in the particular area. Especially clear this is with the English bloodline which is called as Crabbet Arabian in English-speaking countries. The term "Crabbet Arabian" reveals that the English bloodline was created by Crabbet Stud. How can English bloodline exist in the SIM horse world when we do not have the Crabbet Stud here? Good question, unfortunately we do not have any answer.
Instead of these real-life bloodlines, could or should we have SIM bloodlines, for example, Straight Ionic Arabians? We have bred virtual Arabians for a decade and for several horse generations, so we have made a some kind of an impact to the virtual Arabian horse and that might be called a bloodline.
In this case, the Ionic bloodline would be famous for the following qualities:
- They are quite big (average height at withers 155 cm).
- They are versatile sport horses, suitable for every possible discipline from racing to saddle seat and dressage.
- Their conformation is not very uniform but the most favored horse is harmonious and well-balanced, without any conformation faults.
- They are not overly slender or lightweight but sound and slightly robust. All kind of exaggeration in type or conformation is avoided.
- Their head is only moderately dished or sometimes straight. Extreme dish is not desirable.
- They are lively but easily handled, being not too hot-tempered.
Colors
Arabian has not a wide variety of colors, they come only in bays, chestnuts, blacks, and grays with one of the mentioned as a base color. Of course there are some rare rabicanos and sabino-like patterns caused by W-gene variations but no dilutions (cream, dun, pearl, champagne, silver) or other patterns (roan, tobiano, overo, appaloosa).
As both of the Ionic owners are some sort of color freaks, the inheritance of Arabian colors is kept as realistic as possible. A gray must always have at least one gray parent, two chestnuts do not produce a bay foal and so on. We have even gone so far that all the Arabians with picture (and thus their color is defined) have also a color genotype (except the W-gene variations). Of course, the foals will inherit their color and genes from their parents.
Even if we do play with genes and inheritance, we do not expect any other SIM horse owner to do that. If you buy a foal from Ionic, we will give you the list of possible colors according to the parents' genotypes and are willing to help with selecting the photo and recognizing the color, it is ok if you do not follow the color list. The color list is merely a recommendation, not a rule.
Names
In the beginning of Arabian breeding, the foals had "Ion" suffix in their names, like Fareed Ion and Khadija Ion, to be recognized as foals bred by Ionic. Later all the Arabians have got a two-part name (sometimes three-part) without Ion in it, for example, Ibenka Akbaru and Piekna Al-Rawya. The first part is the name of the dam line and the second part is the "own" name of the horse, it usually has the same first letter as the sire's name. This practice has some background in the real world as the Bedouins were very proud of their mares and traced the strains through the maternal lines.
Currently there are several dozens of dam line names in Ionic:
– Abriko by Abrikos GA (original Ionic mare)
– Amab by Amab Sharion (original Ionic mare)
– Anjum by Bint el Anjum GA (original Ionic mare)
– Ayda by Ayda Janan
– Aziza by Aziza al-Shama (original Ionic mare)
– Badieh by Moniet El Badieh GA (original Ionic mare)
– Bataarah by Bataarah
– Coral by Cinderella Siwan through Coral al Daydream
– Cosmetik by Cosmetika GA (original Ionic mare)
– Dheb by Zahnina through Dheba al Najya
– Doryn by Doryna GA (original Ionic mare)
– Elfat by Al Elfat GA (original Ionic mare)
– Fanya by Fanyah GA (original Ionic mare)
– Fiddat by Fiddat Aasifa
– Galaks by Galaksiya GA (original Ionic mare)
– Haday by Hadaya Jewel
– Hiyam by Surviver Apollo through Ghadah Hiyam LIA
– Ibenka by Ibenka (original Ionic mare)
– Jawahir by Jawahir Ziyad
– Jeza by Jezara GA (original Ionic mare)
– Jihad by Jihadu GA (original Ionic mare)
– Kabala by Kabalah GA (original Ionic mare)
– Karim by Bey Indyanna through Karimah Sahar al Najya
– Korel by Korel GA (original Ionic mare)
– Lyda by Lyda Ira GA (original Ionic mare)
– Mikeno by Mikeno Sumnah (original Ionic mare)
– Narza by Narzad GA (original Ionic mare)
– Nawar by Nawar Gulzar
– Ozir by Oziria GA (original Ionic mare)
– Piekna by Piekna Kobieta (original Ionic mare)
– Qismah by Qismah Mayrana
– Riww by Dernierna Morne Fronage through RIFA's Weintje Winona
– Roshnara by Jasminn through Celedith's Roshnara
– Saint by Cleopatra through Saint Elizabeth
– Simvol by Simvol GA (original Ionic mare)
– Solanka by Solankah (original Ionic mare)
– Syanid by Syanida GA (original Ionic mare)
– Takiyah by Valeriya through IS Takiyah
– Taktik by Taktika GA (original Ionic mare)
– Thaz by Thaz Mahjal GA (original Ionic mare)
– Uzac by Uzaca GA (original Ionic mare)
– Wadi by Wadi Ajouz GA (original Ionic mare)
– Xamir by Xamira GA (original Ionic mare)
– Yaron by Yaronia GA (original Ionic mare)
– Zitron by Zitronel GA (original Ionic mare)
- S
sunnuntai, helmikuuta 01, 2015
Esittelyssä kuukauden valinnat
Helmikuun teemaksi valikoitui (älkää nyt kuvitelko, että jotenkin suunnittelisin näitä) arabianhevoset, kun ne ovat tässä olleet tapetilla muutenkin. Oriina esitellään tuontisukuinen venäläislinjainen Voltshok GA ja tammana omista linjoista polveutuva pitkäsukuinen Roshnara Genisa. Talliksi valitsin Al Najyan.
Voltshok on näitä meidän "tuontisukuja": kun piti äkkiä taas saada pitkää ja vierassukuista verta laumaan, niin keksin pari hevosta ja niille taaksepäin kolme polvea sukua. Tehokas konsti lisätä hevoskantaa nopeasti, mutta joku voi pitää moista huijauksena. VRL:n rekisteröinnin kanssa on säännöllisesti ongelmia, hevosilla on GA-tunnus, niillä on sukua, mutta kasvattajaa ei ole merkitty eikä tietysti kasvattajanimeäkään (GA ei ole kasvattaja- vaan tuontitunnus).
Voltshokin astutuslistasta näette, miten käytännöllistä tällainen tuonti on: oriilla on todella paljon astutuksia kun se käytännössä sopii kaikille meidän tammoille. Asiaa edistää komea kuva ja Voltshokin edustama venäläislinja.
Jos Genisalle kirjoittaisi sukuselvityksen alkaen kaikkein kauimmaisista sukupolvista, tulisi samalla kirjoittaneeksi Ionicin arabijalostuksen historiikin. Emälinjana on Jasmine, jonka varsa Celedith's Roshnara lienee ollut ihan ensimmäisiä arabeja Ionicissa. Saattaapi olla, että Roshnara oli ihan ensimmäisiä hevosia koko Ionicissa, koska juuri se varsoi Ionicin ensimmäisen kasvatin 9.2.2004.
Emän puolelta löytyy myös toinen vanha arabitamma, Saint Elizabeth sekä Marinean kasvattama ori MVS Billy The Kid. Lisäksi suvussa on muutamia yleisemminkin tunnettuja arabinimiä: Enedfala's Eretildo, Rockie's Aleatha, Olympos Campiglion, Starline Enzo, Picazo. Muuten suku onkin sitten lähestulkoon ionicilaisia täynnä.
Al Najya on perustettu vuonna 2012 omistajan edellisen arabitallin pohjalta, joten kyseessä ei ole mikään ihan hetken tähdenlento. Välillä näytti jo huonolta, kun Webs hukkasi Najyankin sivuja, mutta pystyssä talli on edelleen ja porskuttaa eteenpäin. Aiemmin Najyassa oli laajalti verilinjoja ja lajipainotuksia, nykyisin talli panostaa koulupainotteisiin egyptiläisiin. GP-tason arabia etsivien ei kuitenkaan kannata Najyan hevosia käydä läpi, Najyassa hevosten kilpailutasot ovat realistisempia, maksimissaan vaativalla tasolla.
Najyasta on ostettu Ioniciin useampiakin hevosia, sekä suvullisia kasvatteja, että suvuttomia jalostushevosia. Useimmat näistä ovat egyptiläisiä, mutta muutama domestic löytyy seasta myös. Ori Ashraf al Najya esiteltiin muutama vuosi sitten kuukauden valintana, muita ovat pitkä- ja vanhasukuinen domestic-tamma Dheba al Najya, kaksipolvinen egyptiläinen tamma Karimah Sahar al Najya ja suvuttomat SEA-tammat Bataarah ja Qismah Mayrana.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Najyassa parasta ovat hevosten kuvat: ne ovat kautta linjan ihan törkeän komeita! Vaikka minä niin pidän liikekuvista ja muista (sanon niitä aina persoonallisiksi), niin on sanottava, että kyllä näissä rakennekuvissakin silmä lepää.
- S
Voltshok on näitä meidän "tuontisukuja": kun piti äkkiä taas saada pitkää ja vierassukuista verta laumaan, niin keksin pari hevosta ja niille taaksepäin kolme polvea sukua. Tehokas konsti lisätä hevoskantaa nopeasti, mutta joku voi pitää moista huijauksena. VRL:n rekisteröinnin kanssa on säännöllisesti ongelmia, hevosilla on GA-tunnus, niillä on sukua, mutta kasvattajaa ei ole merkitty eikä tietysti kasvattajanimeäkään (GA ei ole kasvattaja- vaan tuontitunnus).
Voltshokin astutuslistasta näette, miten käytännöllistä tällainen tuonti on: oriilla on todella paljon astutuksia kun se käytännössä sopii kaikille meidän tammoille. Asiaa edistää komea kuva ja Voltshokin edustama venäläislinja.
Jos Genisalle kirjoittaisi sukuselvityksen alkaen kaikkein kauimmaisista sukupolvista, tulisi samalla kirjoittaneeksi Ionicin arabijalostuksen historiikin. Emälinjana on Jasmine, jonka varsa Celedith's Roshnara lienee ollut ihan ensimmäisiä arabeja Ionicissa. Saattaapi olla, että Roshnara oli ihan ensimmäisiä hevosia koko Ionicissa, koska juuri se varsoi Ionicin ensimmäisen kasvatin 9.2.2004.
Emän puolelta löytyy myös toinen vanha arabitamma, Saint Elizabeth sekä Marinean kasvattama ori MVS Billy The Kid. Lisäksi suvussa on muutamia yleisemminkin tunnettuja arabinimiä: Enedfala's Eretildo, Rockie's Aleatha, Olympos Campiglion, Starline Enzo, Picazo. Muuten suku onkin sitten lähestulkoon ionicilaisia täynnä.
Al Najya on perustettu vuonna 2012 omistajan edellisen arabitallin pohjalta, joten kyseessä ei ole mikään ihan hetken tähdenlento. Välillä näytti jo huonolta, kun Webs hukkasi Najyankin sivuja, mutta pystyssä talli on edelleen ja porskuttaa eteenpäin. Aiemmin Najyassa oli laajalti verilinjoja ja lajipainotuksia, nykyisin talli panostaa koulupainotteisiin egyptiläisiin. GP-tason arabia etsivien ei kuitenkaan kannata Najyan hevosia käydä läpi, Najyassa hevosten kilpailutasot ovat realistisempia, maksimissaan vaativalla tasolla.
Najyasta on ostettu Ioniciin useampiakin hevosia, sekä suvullisia kasvatteja, että suvuttomia jalostushevosia. Useimmat näistä ovat egyptiläisiä, mutta muutama domestic löytyy seasta myös. Ori Ashraf al Najya esiteltiin muutama vuosi sitten kuukauden valintana, muita ovat pitkä- ja vanhasukuinen domestic-tamma Dheba al Najya, kaksipolvinen egyptiläinen tamma Karimah Sahar al Najya ja suvuttomat SEA-tammat Bataarah ja Qismah Mayrana.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Najyassa parasta ovat hevosten kuvat: ne ovat kautta linjan ihan törkeän komeita! Vaikka minä niin pidän liikekuvista ja muista (sanon niitä aina persoonallisiksi), niin on sanottava, että kyllä näissä rakennekuvissakin silmä lepää.
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)