Etelä-Suomessa on menossa ruuhkaviikonloppu. Lahdessa maatalousnäyttelyt, Vermossa poninäyttely, jossain Keravan tienoilla Ankka-Rock ja Helsingin keskustassa Assemblyt. Nice. Onneksi olen turvassa tarpeeksi kaukana.
Virtuaalipuolen ihmisiä vetää luultavasti eniten puoleens Vermo ja Suomen todennäköisesti hienoimmat ponit, jotka ovat tulleet paikalle. Kamerat siis laulavat, hiki virtaa, kirosanat lentelevät ja itkua väännetään, kun joku kiilaa suoraan eteen kuvaamaan, kun itse oli juuri räpsäisemässä sitä maailmankaikkeuden parasta ponikuvaa, jolla olisi voitettu mennen tullen VIR MVA Ch-tittelit ja saatu ktk-tuomaritkin polvilleen. Poninäyttelyistä alkaa syksyn kestävä ponibuumi, ihmisille ilmestyy mitä hienoimpia welshejä, ratsuponeja, connemaroja ja shettiksiä, joilla kaikilla on -kumma kyllä- kovin samanoloiset kuvat.
Reaalihevospuolella meno on suunnilleen samanlaista: itkua ja parkua riittää. Onhan se nyt maailman kauhein asia, että kun itse vapaaehtoisesti tuo poninsa julkiseen tilaisuuteen, niin joku kehtaa ottaa siitä kuvan (aijaijai ja hyi hyi) ja panee vielä nettiin virtuaalihevoselleen. Maailma kaatuu ja tuomion pasuunat soi! Mamman oma kulta-muru-nussu-hanipuppeli-hellantelttu on nyt ihan pilalla! Sehän ei tarkoita mitään, jos kuvan alla lukee, että kuvassa oleva hevonen ei liity mitenkään tämän sivun tietoihin. Niin no, eihän hevosenomistajan toki voi olettaa ymmärtävän selvää suomenkieltä, liikaa vaadittu.
Ihan noin tiedoksi hampaitaan kiristeleville ponienomistajille: virtuaalihevosharrastus on tullut jäädäkseen. Te ette pääse virtuaalihevosista eroon. Joka kerta kun te tuotte poninne pois sieltä betonilla ja piikkilangoilla aidatuilta, verikoirien vartioimilta talleiltanne (pitäähän sitä nyt kultanuppusia suojella ilkeiltä pikkutytöiltä, jotka tuhoavat poneja kameroillaan) julkiseen näyttelyyn, ei valokuvaamista ja kuvien julkaisua voida kieltää. Live. With. It.
Te tiedätte, että joka jumalan vuosi Vermossa on yhä vain laajeneva massa pienempiä ja vähän suurempiakin tyttöjä kameroidensa kanssa teitä odottamassa. Ei kukaan voi olla niin pimennossa elänyt että tämä olisi jotenkin uusi ja ihmeellinen asia. Ja nyt seuraa päivän uutispläjäys: Vermoon ei ole pakko poniaan viedä. Mitä, eikö? Ei, ihan totta. Ihan varmasti Vermo on vuoden suurin ja tärkein näyttely poneille, mutta sieltä saa jäädä poiskin, jos pelko kulta-nussu-mussu-hali-beibin joutumisesta virtuaalihevoseksi on liian suuri. Ei ole pakko tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti