Värikitinää

Muistakaamme taas pyhä sääntö nro 1: älä ikinä osta suvullista hevosta keltään. Ikinä.

Tein nimittäin anteeksiantamattona munauksen ja ostin. Asiat olisivat hienosti, jos kyse olisi jostain simppelistä tapauksesta, mutta valitettavasti kyse on rodusta, jolla esiintyy useampia erikoisvärejä. Ja koska me noudatamme ainakin pääpiirteittän värien periytymissääntöjä, merkitsin luonnollisesti sukutauluun suvun hevosten värit.

Lähdetään siitä, että hevosen isälle ei ole merkitty väriä lainkaan. Kuvan hevonen muistuttaa amber champagnea. Se ei kuitenkaan voi olla anber champagne, koska sen isä on rautias ja emä hiirakoksi merkitty. Samppanjageeni ei hypi sukupolvien ylitse, joten jos kumpikaan vanhemmista ei ole samppanjavärinen, ei varsakaan sitä voi olla. Kiva.
Siirryin tutkailemaan isäoriin sukua. Isän kohdalla ei ongelmia, mutta emä on siis merkitty hiirakoksi. Kuvan perusteella se on selkeä mustanpäistärikkö eikä siitä hiirakkoa saa tekemälläkään. Paha vain, että tamma ei voi olla hiirakko eikä mustanpäistärikkö, koska sen vanhemmilta ei löydy kumpaakaan geeniä. Samppanjan tavoin päistärikkö tai hallakkogeeni (joka mustan kanssa aiheuttaa hiirakon) ei hypi suvussa sinne tänne. Mitä siis tehdä?

Väärennänkö hevosen suvun, väärennänkö suvun värit vai kiristelenkö hampaitani? Pah, annan olla. Olkoon ostamani varsan isä siis samppanja, saanpahan ainakin omaan hevoskantaani vähän lisää jännittäviä värejä, koska samppanja voi periytyä suoraan isältä pojalle ja näinollen saan samppanjavarsan.