Taas yksi massapuoliveritalli. Mitä siinä niin merkittävää on?
No, itseäni miellyttää hevosten määrä jo heti alkuunsa. Liian moni aloitteleva puoliveri- ja muunkin rodun siittola ilmoittaa heti alkuunsa, että heillä sitten panostetaan määrän sijasta laatuun ja lyhyisiin sukuihin. Virtuaalihevosissa se laatu on kovin venyvä käsite, jos sitä ylipäänsä on olemassa eivätkä kaikki halua mitata laatua sijoitusmäärällä tai laatispalkinnoilla. Lyhyistä suvuista tulee pitkiä viimeistään muutaman sukupolven kuluttua ja kun hevosia on vähän, jalostustoiminta on tuomittu kuolemaan vuoden kuluessa.
Suprantissa ei näitä klassisia virheitä ole tehty. Hevosia on paljon (no, ei nyt kauheata määrää, mutta muutama kymmenen, siitä on hyvä aloittaa), joten kasvatustoiminnalle on ihan oikeasti pohjaa ja materiaalia. Kasvatustoimintaa on itse asiassa aloiteltukin jo, kasvatteja on tämän vuoden puolella syntynyt enemmän kuin monella pitsinnypläystallilla kahden vuoden aikana. Kasvatuksessa määrä korvaa laadun kyllä ihan suoraan, ainakin jos yrittää myydä mitään kellekään. Kahdesta kasvatista on vaikeampi löytää miellyttävä kuin kahdestakymmenestä. Laaja kasvattivalikoima tarjoaa ostajalle paremmin valinnan varaa.
Suprantissa kasvatetaan FWB:itä, mutta kun katsoo tallin hevosvalikoimaa, on siellä todella mmonipuolisesti tarjolla erilaisia puoliverisiä ja täysiverisiäkin vielä jokunen. Miten sitä paremmin voisi FWB-jalostuksen pohjaa laajentaa heti alkuunsa? Minä en ainakaan tiedä parempaa konstia.
Osalla hevosista on varsin pitkä suku, joista löytyy vanhoja kantahevosia. Itse arvostan näitä vanhoja nimiä suvuissa ihan pelkästään niiden iän takia. On yksinkertaisesti mahtavaa, että niin epävakaassa, jatkuvasti muuttuvassa ja historiaa hävittävässä virtuaalimaailmassa on säilynyt hevosten nimiä suvuissa vuosikymmenen takaa. Sitä täytyy kunnioittaa ja nostaa hattua niille ihmisille, jotka haluavat säilyttää näitä linjoja myös tulevaisuuteen, sillä heitä ei ole turhan paljon.
Lisäksi sukutauluihin ei voi olla kiinnittämättä huomiota, koska ne on jostain syystä sijoitettu hevosten sivuille ihan ylimmäksi. Vierastan hieman tätä, haluaisin nähdä kuvan ja perustiedot ensin, mutta toisaalta: vanha sukufriikki kyllä arvostaa niitä sukujakin sen verran että katsoo ne mielellään ensin.
Lisäksi mukavaa on se, että ainakaan toistaiseksi osalla hevosista ei ole kisatuloslistaa lainkaan tai jos on, siinä on kaikki startit, ei vain sijoitukset eikä lista ole mikään pitkän pitkä. On siellä toki joitain sellaisiakin, joilla on seitsemäntoistatuhattasataa sijoitusta, mutta ei tosiaan kaikilla.
En tiedä, mutta minua on viime aikoina alkanut toden teolla masentaa ne pitkät kisatuloslistat hevosten sivuilla. Pahimmillaan näyttötolkulla turhaa tietoa, jolla kukaan ei tee mitään, vain YLA- ja laatuarvostelutuomarit laskevat määrät eikä heitäkään kiinnosta se, että missä luokassa hevonen nyt sijoittui millekin sijalle ja minkä tallin kisoissa.
Ja jos on vain pitkä lista sijoituksia, herää lievä ärtymys: huijausta, petkutusta, fuskaamista, pitäisi olla kaikki startit merkittynä. Tosin sitä satojen ja tuhansien kisojen listaa ei jaksaisi kukaan edes skrollata läpi... Toiveissa onkin, että Suprantissa ei ainakaan kaikkia hevosia tapettaisi kilpailuttamalla.
Plussaa on myös se, että harvalla hevosella on se perinteinen pitkänpitkä luonnekuvaus. Esimerkiksi Blackberryn luonnekuvaus on ihan kiva, tuon lyhyen tekstin jaksaa lukaista läpi nopeasti ja se kertoo hevosesta jo olennaisen. Ehkä olen ollut liian kauan YLA-tuomarina, koska pitkien kisakalentereiden lisäksi minua masentavat pitkät luonnekuvaukset, ne jotka minun on YLA-tuomarina pakko lukea läpi vaikka miten ei huvittaisi.
Yksi ehdoton plussa ovat myös kuvat: ne ovat kuolattavan upeita. Kaikilla hevosilla ei ole rakennekuvaa, mutta minusta se on vain plussaa. Vähän persoonallisuutta ja minun sydämessä on aina heikko kohta liikekuville tai ylipäänsä muille kuin rakennekuville. Kuviin liityvät myös värit, Suprantissa on useampia voikkovärisiä hevosia ja joitain kirjaviakin, joten niitä on tulossa jatkossakin. Ja varsinkin noiden erikoisvärien periytyminen on aika lailla realistisuuden rajoissa.
Kaikki nämä yhdistäen: en voi olla kuin innostunut Suprantista. Vaikka onkin puoliveritalli, siitä ei tule heti sellaista ylenmäärin laskelmoitua mielikuvaa, kuten sellaisesta tallista, jossa kaikki hevoset ovat ns. täydellisiä, saman kaavan mukaisia. Täydelliset rakennekuvat, täydelliset luonnekuvaukset joissa kaikissa sanotaan sama asia vähän eri sanoilla, täydelliset kisakalenterit, täydelliset suvut pitkine sukuselvityksineen... Lyhyesti sanoen siis sellainen, joka on tehty virtuaalimaailman perinteisen menestyksen mallin mukaan, hajuton, mauton, kolmetoista tusinassa - talli, josta ei irtoa lopulta mitään persoonallisuutta, kun kurkistetaan korean ulkokuoren alle. Se on heti persoonallista, jos joku tekee asioita eri tavalla. Ja sekin on kunnioitettavaa, koska valtavirran mukana juoksijoita on liikaa.
-Gin
