Kesäsarja: suosikkipikselit osa 25, furioso

fur-o. Talamér Ion

Furiosoista oli vähän vaikea valita mitään hevosta esittelyyn, koska se rotu on ollut niin pitkän aikaa vähän sellainen väliinputoaja. Tarttis tehrä jotaki, esimerkiksi hankkia edes kuvia noille nykyisille hevosille, koska nähtävästi viimeisimmän kuoppauskierroksen jälkeen tallista löytyy vain ihan muutama kuvallinen furioso.

Talamér on kuvaton sekin ja valikoin sen sukunsa vuoksi. Furioso on suhteellisen pieni rotu ja se ei ole päässyt vielä oikein niin pitkälle, että olisi kovin pitkäsukuisia hevosia olemassakaan. Talamér kolmipolvisen sukunsa kera onkin niitä pitkäsukuisimpia. Ja sen suvusta löytyvätkin Ionicin oletettavasti varhaisimmat nykyisin suvuissa näkyvät furiosot, tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, molemmat on tuotu 2009.

Mutta Lobbanékony ja Tivadar eivät olleet Ionicin ihan ensimmäiset furiosot! Luulin niin, mutta onneksi on kirjanpito olemassa. Ensimmäinen furioso oli nimittäin 2004 tuotu tamma Fausta Sziszi 455 ja se varsoi samana vuonna Ionicin ekan furioso-kasvatin Kerpan oriista. Kerpan RDN:ään se varsa, tamma nimeltä Linka Ion, sittemmin myytiin. Se vaikutti jossain määrin RDN:n furioso-jalostuksessa. Siellä olikin jonkinlainen lauma furiosoja ja muutama kymmenen kasvattiakin syntyi vuosina 2004-08. Valitettavasti Ionic ehti furiosojen kelkkaan vasta myöhemmin eikä Kerpan furiosoista taida olla nykyään enää mitään jäänteitä olemassa. Jos jollain on, ilmoittakoon! Olisin todella kiinnostunut.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 24, frederiksborginhevonen

fred-o. Jonens Cynerik

Frederiksborgeissa olisi useampia tosi pitkä- ja vanhasukuisia hevosia, oikein sellaisia herkkuja sieltä Ionicin alkuvuosilta ja seassa vähän RDN:nkin hevosia sekä saharalaisia ja mitä kaikkia muita niitä nyt oli. Mutta oli pakko valita Cynerik, koska KUVA.

Tuo kuva on peräisin Tiferetiltä (Keskustan ketju asiasta) ja olin todellakin mielissäni nähdessäni siellä frederiksborginhevosia. Niiden kuvia ei turhan paljon ole liikkeellä, vapaasti kopioitavissa kuvissa tuskin koskaan, mutta tuolla nyt oli viitisenkymmentä kappaletta. Niistä aika moni onkin jo käytössä Ionicissa, voin kertoa.

Cynerikin kuvassa on ruuna Skovhus's Casall. En nyt ota kantaa siihen, onko tuo kovin orimainen ja niinollen oriille täydellisen sopiva kuva, mutta mielestäni nyt riittävän. Ei se kovin uskottava tammakaan olisi. Ja miten komea se on! Sillä on mielestäni todella hyvä rakenne, mitään isompia vikoja en huomaa enkä oikeastaan pienempiäkään. Mutta erityisen hyvän minun silmissäni siitä tekee kokonaisuus. Erittäin tasapainoinen, erittäin hieno, ratsulle oikein hyvä rakenne, puoliverimäinen, muttei mikään rimpula. Todellakin niin komea otus, että kaikennähneeltä VSN-tuomarilta putoaa silmät päästä.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 23, fellponi

fell-t. Teynborough Lilimarleen

En tiedä, tulinko tehneeksi jonkin sortin möhläyksen valikoidessani Lilimarleenin väriksi mustanpäistärikön. Nimittäin emämaan rotuyhdistys ei listaa päistärikköä fellponeilla sallituksi väriksi. Siellä luetellaan vain musta, ruunikko (bay ja brown) ja kimo ja näiden lisäksi sanotaan, että rautiaita ja kirjavita (skewbald, piebald) ei rekisteröidä X-sektioon, mikä se sitten ikinä onkaan (lähde: The Fell Pony Society). The Fell Pony Museum mainitsee, että satunnaisia päistärikköjä esiintyi 1900-luvulla (lähde: The Fell Pony Museum).

Lilimarleenin kuvassa onkin dalesponi, tamma nimeltä Kingmaker Juno! Älkää nyt vain kysykö, että mitä minä olen ajatellut tuota kuvaa fellponille tunkiessani! En nimittäin tiedä. Onko kyseessä vahinko, niin että dales ja fell olisivat menneet sekaisin? Kenties, nämä kaksi ovat hyvin samantyyppisiä rotuja enkä ikinä muista, että kumpi oli se isompi ja rotevampi, ja kumpi oli kotoisin sieltä Penniinien itärinteiltä ja kumpi länsirinteiltä. Pieniä ja karvaisia kumpikin! Vai oliko kyseessä vain se, että kun meillä ei daleseja ole, niin niiden kuvia voi kätevästi hyödyntää fellponeilla? Ei niitä fell-kuviakaan ole merkittäviä määriä tarjolla.

No, joka tapauksessa minulla on nyt käsissä päistärikkö fellponi enkä tiedä, pitäisikö sellaisia olla olemassakaan. Sellaisia on todennäköisesti ollut, jos luotamme The Fell Pony Museumin tietoihin, joten sallittakoon tämmöinen pieni totuuden venyttely tällä kertaa. Todennäköisesti Lilimarleen ei tule jättämään väriään eteenpäin, koska ei niitä kuvia ole tuon enempää. Nimittäin päistärikkö ei ole mitenkään yleinen väri daleseillakaan. Lilimarleenin väri tulee siis todennäköisesti jäämään vain oudoksi kuriositeetiksi ja ehkä hyvä niin.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 22, exmoorinponi

exm-o. Aerys Ion

Exmoor on taas näitä harvinaisempia rotuja virtuaalimaailmassa ja tosi paljon Ionicin ponilaumasta polveutuu omista tuonneista ja muutamasta harvasta ostoponista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähänkään pidempisukuiset ponit ovat kaikki sukua keskenään, kun ei niitä kantaponeja ole ollut tarpeeksi. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi!

Aerysin emälinja tulee meidän kantatamma Hayleigh GA:sta, joka nimenomaan on yksi tällainen harminkappale suvuissa, kun se niin monilta löytyy. Eikä se mikään ihme ole, Hayleighillä oli viisi varsaa, joista nuorimmaista lukuunottamatta kaikki ovat jättäneet vähintään yhden varsa. Ja sille nuorimmallekin on melko kasa varsoja syntymässä tulevaisuudessa.

Aerysin isä puolestaan oli taas yksi vahinkolöytö, RDN:n ikivanha kasvatti, jonka onnistuin bongaamaan Mystic Sharifasta! RDN:stä ja muista Kerpan talleista voi hyvillä mielin sanoa, että mitäpä niistä ei olisi löytynyt, mutta että kasvatti muutamia exmoorinponejakin, niin sitä en varsinaisesti tiennyt. Onneksi kuitenkin teki niin ja onneksi ainakin yksi niistä päätyi muualle ja onneksi minäkin sen löysin sitten. Ja koska Aerysillä pari varsaa jo on, tulee RDN:n ponit elämään tulevaisuudessakin meidän ponien suvuissa.

Tämä suku on yksi syy siihen, miksen ole vielä raaskinut lopettaa Aerysiä, vaikka se on syntynyt 2014 eli yli kymmenen vuotta sitten. Että jos vielä sille löytyisi tamma tai pari jostain... Ehkä pitäisi taas tehdä jonkinlaista sukutuontia exmooreille.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 21, englantilainen täysiverinen

xx-t. Redstreak Rewa xx

Redstreak alkaisi olla sellaisessa vaiheessa, että sen lopettamista voisi harkita. Jos raaskisi. Se on varsonut kuusi puhdasta täysiverivarsaa ja yhden angloarabin. Kaikki varsat ovat toistaiseksi vielä Ionicissa, niin että Redstreakin nimi ja suku ei todellakaan ole missään katoamisvaarassa. Silti sitä miettii, että ei nyt vielä, jos sitä yhden varsan jossain vaiheessa, vaikka jonkin risteytyksen tai jotain.

Redstreak on kuuden varsansa kanssa jo merkittäväksi luettava siitostamma ja sellaiseksi se oli ostettukin. Kaksipolvinen, lähes täysin vierassukuinen tamma on ollut tosi arvokas yksilö meidän täysiverijalostuksessa ja siksi olenkin käyttänyt sitä melko runsaasti. Ns. "tavalliselle" tammalle riittäisi yleensä kaksi varsaa tai kolme tai neljä, jos on lyhytsukuinen, mutta jos suku taas on pitkä ja yleinen, niin yhden varsan jälkeen lähtee myyntiin tai kuoppaan. Nämä erisukuiset sen sijaan saavat usein vähintään sen neljä varsaa, varsinkin, jos ovat lyhytsukuisia, kuten Redstreak.

"Lähes täysin vierassukuinen" tarkoittaa Redstreakin tapauksessa sitä, että sen emänisä on Street Cat GA, Pinkistä lähtöisin oleva, mutta kisauransa jälkeen Farleighiin päätynyt laukkaori. Street Catistä jäi Ioniciin aikanaan ori Callahan Ion xx, joka sekin oli ihan tärkeä siitosori ja jätti hyvän määrän jälkeläisiä. Minä nyt vain satun aina tykkäämään sellaisista täysiverisistä, joilla on vanhoja pinkkiläisiä suvuissa. Se on kiva nähdä, että omalla toiminnalla on ollut merkitystä ja on edelleen, vaikka Pink pani pillit pussiin jo reilun kymmenen vuotta sitten.

Niin ja pakko tietysti mainita se seikka, että tykkään kovasti myös Redstreakin kuvasta. Terveisin, liikekuva-addikti.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 20, Dutch Harness Horse

DHH-t. Zelenthe GA

Ionicin DHH:ista kirjoitinkin keväällä jo suhteellisen kattavan esittelyn noin niinkuin rotuna (Ionicin Dutch Harness Horset) eikä siihen ole lisättävää. Zelenthe valikoitui esiteltäväksi hevoseksi pääasiassa kuvansa takia. Kuten tuossa esittelyssä kirjoitin, DHH:illa on krooninen kuvaongelma, koska olen nirso. Zelenthen kuvassa ilmeisesti saattaa olla aito DHH, mikä tietenkin on tosi iso plussa, mutta vaikka ei olisikaan, niin kuva on uskottava ja tykkään siitä kovin.

Sinänsä Zelenthe saattaisi olla vaikka myytävänäkin, yhdessä aika monen muun suvuttoman DHH:n kanssa. Sillä on jo vino pino varsoja tehtynä, kisattukin se on valmiiksi enkä minä noita suvuttomia ole tavannut viedä ARJ:n laatuarvosteluihin. Niin että jos jotakuta lukijaa kiinnostaisi DHH-kasvatus tai sitten vain muutaman tai kenties vain yhden hankkiminen tallinkoristeeksi, niin kannattaa lähettää postia asiasta tai muuten kontaktoida. Olisi nimittäin myytävää!

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 19, dongola

dong-o. Kwame

Ostin Ionicin ensimmäisen dongolan kymmenen vuotta sitten (ei ollut Kwame, oli Nkechinyere) ja odotan vieläkin sen kirkastumista, että mitä ihmettä minä silläkin rodulla teen. Nyt dongoloita on kolme: Nkechinyere, Kwame ja niiden varsa Adaeze Ion. Kaikilla on piirroskuvat, koska mistäpä noille valokuviakaan löytyisi. No, ranskankielisessä Wikipedia-artikkelissa on joitain kuvia, pitänee katsoa niiden lisenssit.

Joka tapauksessa dongola on sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja, mitä Ionicista löytyy, kenties se kaikkein harvinaisin. VRL:oon niitä on rekisteröity 14 kappaletta, joista vain aivan muutamalla on enää sivut tallessa enkä muutenkaan tiedä, mikä niiden funktio on varsinaisesti ollut. Eikä ihme, enhän minä tiedä itsekään, että mitä noiden rimppakinttujeni kanssa tekisin.

Kwame ja muut dongolat ovat niitä vakihevosia, joita ilmoitan mukaan erityisesti matkaratsastuskisoihin, yleensä sinne vähän lyhyemmille matkoille. Lisäksi Kwame varsinkin on kisannut olympialajien pienimmissä luokissa. Viime vuosina tuo perinteisten kisaaminen on ollut kovin vähäistä. Mietin tässä sitäkin, että kun Kwamella on oikein luonnekuvauskin olemassa (vaatisi kyllä päivitystä) ja kisatuloksia, niin veisinkö sen ihmeteltäväksi YLAan... 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 18, dartmoorinponi

dartm-t. Rushock Dragonfruitpie

Dragon on Ionicin ensimmäinen dartmoorinponi, ainakin tuosta nykyisestä pienestä laumasta. En mene vannomaan, jos joskus aikojen alussa on joitain yksittäisiä poneja ollut VRP-jalostuksessa esimerkiksi. Pitkään aikaan niitä kuitenkaan ei ole ollut ja Dragonille syntyi myös ensimmäinen Ion-dartmoorkasvatti ikinä.

Dartmoorinponi on aivan hirmuisen ihana rotu minusta, mutta kuvien puute haittaa harrastustoimintaa. Onneksi Bob Langrishilta löytyy jotakin, muutaman rakennekuvan olen onnistunut ostamaan, ehkä muutamasta muustakin lähteestä niitä löytyy, vaan ei näillä vielä ihan kauhean suurta ponilaumaa ylläpidetä. Tällä hetkellä dartmoorien määrä on kovin pieni, vain yksi ori, pari ostotammaa ja se ensimmäinen dartmoor-kasvatti, tamma sekin. Nyt jos jollain on dartmooreja takataskussa, voisin olla halukas ostamaan tai ainakin käyttämään oreja jalostuksessa eikä tilausvarsa tai pari tekisi lainkaan pahaa.

Dragonista itsestään vielä sen verran, että rakastan sen nimeä ja teema toden totta tulee siirtymään jälkikasvulle. Eka varsa olikin Banoffee Pie Ion ja toinen, tilausvarsaksi mennyt, oli Ionin Black Cherry Pie. 

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 17, connemaranponi

conn-t. Four Leaf Red Velvet

Velvet on mainittu blogissa aiemminkin, silloin kun se tuli. Ja silloinkin syynä oli sen väri, nimittäin smoky cream. Olen edelleen kiitollinen kasvattajalle, että antoi minulle tuon kuvan käyttöön, sillä muuten tamma ei varmaan olisi saanut noin eksoottista väriä. Tunnistaako kukaan muuten kuvan ponia? Oletan, että kuva on otettu Suomessa, mutta sataprosenttista varmuutta en voi taata tästä.

Connemaranponi on noiden väriensä kanssa elänyt vissiin muutosaikaa, sillä vielä kymmenen vuotta sitten kirjoitin, että tuplavoikoista connemaranponeista vain tammat hyväksytään esikantakirjaan (Epätoivottavat väriyhdistelmät) ja Wikipediassa lukee vieläkin, ettei tuplavoikkoja oreja saa käyttää jalostuksessa. Kuitenkaan sen paremmin Suomen Connemarayhdistys kuin emämaan Connemara Pony Breeders' Society ei mainitse tästä asiasta enää mitään. Smoky cream, perlino ja cremello on mainittu värilistassa ilman mitään lisähuomautuksia. Voisi kai sanoa, että connemarayhdistykset ovat nähneet valon ja tajunneet, ettei niissä tuplavoikoissa mitään vikaa ole.

Velvet on jo kuusi vuotta ollut Ionicissa ja saanut aikaiseksi yhden vaivaisen varsan. Joskus joidenkin rotujen kohdalla se jalostuskierto on hieman hidasta. Asiat tulevat kuitenkin parantumaan parin vuoden sisällä, sillä silloin Velvetille on kaavailtu peräti neljää varsaa lisää. Yksipolvisena ja vierassukuisena se onkin erinomaisen käyttökelpoinen siitostamma.

Kesäsarja: suosikkipikselit osa 16, clydesdalenhevonen

clyd-o. Hazel Grove of Ion

Clydesdalenhevosia ei tosiaan ole montaa, vain Hazelin emä Lublebah Lehja ja kaksi sen varsaa, Hazel ja tamma Labeena. Siis yhteensä kolme eikä niillä vielä minkäänlaista jalostusta aloiteta, kun kaikki ovat sukua keskenään. Kantatamma, suvuton Lublebah Lehja on mainittu blogissa pariinkin otteeseen erikoisen nimensä takia. Kirjoitinkin tamman omilla sivuilla, että sen nimi kuulostaa yhtäaikaa arabialta, joltain Tolkienin haltiakieleltä eikä yhtään miltään. Pysyn edelleen lausunnossani, mutta tässä ei nyt käsitellä Lahjaa.

Hazelin, samoin kuin Labeenankin isä on vieras ori, kun ei Ionicissa ole tosiaan yhden yhtä clydesdale-oria ollut. Odottelenkin tässä inspiraatiota keksiä jonkinlainen lauma suvuttomia clydesdalenhevosia, että jos saisi joskus teetettyä vähän useampiakin clyde-varsoja. Ehkä jonain päivänä tai vaikka piankin, nyt kun tulin ajatelleeksi asiaa.

Hazelin kuvan on ottanut allekirjoittanut 20 vuotta sitten Tampereen (tai oikeastaan kai Pirkkalan) maatalousnäyttelyissä. Kuvassa on ori Hillside Lord Lyon, jonka kuvia vilisi aikanaan useammillakin virtuaalisilla clydesdale-oreilla. Eihän niitä Suomessa paljon ole, joten ei ihme, jos noin komean oriin kuva päätyi monen käyttöön. Hieno se onkin!