VRL:n rekisteröintitilastot 2025, osa 2

Viime viikolla esittelin suurimmat VRL:oon viime vuonna rekisteröidyt rodut. Jotta postauksesta ei olisi tullut kilometrin pituinen järkäle, päätin jättää seuraavat rodut omaan postaukseensa. Tässä siis käyn läpi niitä rotuja, joita on rekisteröity 100-200 kappaletta.

Tässä ensin kuvaajan muodossa esitetty lista.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Tämän porukan kärjessä on hollanninpuoliverinen, jolla oli historian valossa varsin tavanomainen vuosi. Sen rekisteröinnit ovat roikkuneet kauan aikaa suunnilleen parissa sadassa hevosessa.

Toisena on sitten heti taas yllättäjä, nimittäin C-welsh! Se teki vuosikohtaisen ennätyksensä eikä sitä muutenkaan kovin usein olla nähty näissä graafeissa. Useimpina vuosina sen rekisteröintimäärä on jäänyt alle sataan. Kun viime viikolla kirjoitin, että welsheillä on ollut hyvä vuosi, niin tämä nyt vain alleviivaa sitä.

Ja welsheillä jatketaan, kun part-bredit ovat seuraavana, vain pari ponia pienemmällä lukemalla kuin C-sektio. Part-bredille 174 rekisteröintiä on kuitenkin sellainen ihan normaalina pidettävä lukema. Vuodesta 2020 lähtien part-bredejä on rekisteröity joka vuosi sata tai enemmän.

Newforestinponin vuosilukemaa voisi myös luonnehtia tavanomaiseksi. Jos viimeistä kymmentä vuotta katsotaan, niin nyffien rekisteröintimäärät ovat lähes poikkeuksetta välillä 100-200. Vuonna 2016 oli vielä vähän päälle 200 ponia. Hyvin tasaista menoa, sanoisin.

Gotlannirussi romahti vuonna 2024, kun oli vain 48 rekisteröintiä. Viime vuonna se triplaantui. Jos pidemmällä aikavälillä tarkastelee, sanoisin tästäkin, että aika tyypilliseltä näyttää. Yleinen rekisteröintimäärä vuosittain on sellaista 100:n ja 200:n ponin välillä, satunnaisesti tulee näitä "romahduksia", joissa rekisteröintimäärä jää alle sataan, mutta siitä toivutaan. 

Budjonnyjen lukumäärä oli tuommoinen peruskiva tai ehkä hyvän puoleinen. Myös connemaralla oli ihan normaali vuosi. Niiden rekisteröinnit ovat tosi pitkään olleet samassa haarukassa eli 100-200, joskus harvoin mennään yli tämän, koskaan toistaiseksi ei vielä alle.

Sitten on andalusianhevonen, jolla silläkin oli paras vuosi ikinä. Vuonna 2012 niitä rekisteröitiin 131 kappaletta ja sadan hevosen raja ylittyi myös 2014 ja 2023, mutta 141 on tosi hyvä määrä. Ionicin kasvatteja näistä on vain noin 10 %, Namyshillin tunnus nousee myös esiin, jossain määrin myös Sierra, Blacklake ja jokunen muukin. Nimien perusteella seassa on myös jonkin verran tuontihevosia ja se ilahduttaa minua.

Myös tennesseenwalker teki vuosiennätyksensä. Toki hieman yli puolet noista 138 hevosesta on Ionicin kasvatteja ja tuonteja, mutta on siellä nyt muitakin sentäs! Glowdalen kasvatteja on aika paljon, mutta myös tuontihevosia. Henkilökohtaisesti olen iloinen tästäkin.

Ennätyksenparantajiin kuuluu myös SGSH. 137 hevosta on tuplasti enemmän kuin aiempi vuosikohtainen ennätys, joka sattui olemaan muuten viime vuonna. SGSH:llakin on ollut tämmöistä nousukautta tässä jo muutama vuosi. Sehän oli painua kokonaan unholaan rotunimikkeenä, mutta näemmä se on nyt löydetty uudestaan. Eikä asiaa varmaan haittaa se, että minä menin pykäämään pystyyn sen uuden infosivuston rodulle. Pitäisi sitäkin varmaan korjailla tässä joskus.

Ja ennätykset jatkuvat, sillä terskinhevosiakin rekisteröitiin enemmän kuin koskaan aiemmin ja ensimmäistä kertaa myös yli sata kappaletta vuodessa. Ionic on tietysti osasyyllinen asiaan ja Namyshill samoin, mutta seassa on jonkinlainen prosentti myös tuontihevosia, mm. Anarchien laukkureita.

Quarter sen sijaan oli ehkä vähän laskusuunnassa: 134 rekisteröintiä on huonoin lukema sitten vuoden 2019, joka nyt muutenkin on ollut toistaiseksi se vuosi, jolloin rekisteröintejä kaiken kaikkiaan oli vähiten ikinä.

Ahaltekeillä oli semmoinen tavallinen vuosi, mutta rekisteröidyistä hevosista paistaa kauas se seikka, että tosi iso määrä niistä on tuontihevosia tai ainakaan en bongaile sieltä yhtään yksittäistä suurta kasvattajaa. Anarchien laukkahevosia on taas paljon, mutta myös muita. Itsehän lusmuilin viime vuonna ahaltekien kanssa ja taisin rekisteröidä peräti kolme tekkeä. Kyllä, hävettää.

Friisiläisen rekisteröintimäärä, 124 hevosta, on ehkä sellainen tavallinen. Friisien määrä on vähän heitellyt, joskus on ollut vain viitisenkymmentä rekisteröintiä, joskus 150 tai vähän päällekin, ja sitten oli tietenkin vuosi 2013, jolloin rekisteröitiin 680 friisiläistä. Mitähän silloin tapahtui?

RBSH teki melkein ennätystuloksen, aiempi ennätys on 112 (2015) eli yksi enemmän kuin viime vuonna. Kasvattajanimistä nousee esiin erityisesti Yemene ja Karma. RBSH:nkin rekisteröintiluvut ovat olleen noususuunnassa nyt muutaman vuoden ajan ja se on minusta kiva juttu, sillä haluan pitää RBSH:nkin aktiivisena rotuna. 
Ehkä minun pitäisi ottaa myös RBSH haltuuni ja alkaa kehittää sitä, nimittäin senkin rotumääritelmä ja jalostusohje saattaisivat kaipailla korjailemista, päivitystä ja muuta yleistä pölyjen pyyhkimistä. Tähän en aio kysellä keltään edes mitään lupia, koska minulla on rodun kehittäjän täysi valtuutus tehdä mitä haluan.

Lusitano kuuluu sekin ennätyksenrikkojiin ja niihin, jotka ensimmäistä kertaa pääsevät toiselle sadalle rekisteröinneissä. Namyshill on ollut näiden kanssa isohko tekijä ja Blacklakenkin kasvattajatunnuksia näkyy jonkin verran. Tietysti myös Ionicin.

Saddlebredillä oli kova vuosi, ensimmäinen sadan hevosen ylitys sitten vuoden 2016, jolloin rekisteröitiin peräti 216 saddleriä. Mitähän silloinkin tapahtui? No, vastaan itse itselleni: silloin tapahtui ainakin Hawa ja Cala, molemmat isoja kasvattajia ja Hawan kasvatteja rekisteröitiin tuolloin peräti 91 kappaletta. Tällaisista lukemista lienee nykyään enää turha haaveilla, mutta 105 hevosta on kyllä ilahduttava lukema.

Seuraavana on vjatkanponi, jonka lukumäärä riippuu nähtävästi yksinomaan siitä, miten paljon Namyshill niitä rekisteröi! Vjatkanponi on superpieni ja superharvinainen rotu noin muuten ja sen rekisteröintimäärät ovat olleet aivan minimaaliset vuosien mittaan, mutta sitten tuli Namyshill. Koska se on todella suuri talli, myös eri rotujen rekisteröintimäärät voivat olla isoja. Vuosittainen vaihtelu on kuitenkin suurta, sillä vuonna 2024 vjatkanponeja rekisteröitiin vain kolmisenkymmentä. 

Westfaleneillakin meni mukavasti, sillä sekään rotu ei ole sadan hevosen rekisteröintimäärää ylittänyt sitten vuoden 2015.

Listan hänniltä löytyy vielä belgianpuoliverinen, joka on pienimuotoinen yllätys. Sekin teki vuosikohtaisen ennätyksensä ja ekan kerran niitä rekisteröitiin yli sata kappaletta. Sillä on historiassa ollut joitain lähes sadan hevosen vuosia (90 yksilöä 2017 ja 85 yksilöä 2018), mutta toisaalta sitten sellaisiakin vuosia, jolloin hevosmäärä on jäänyt alle 20:n.